Google asentaa salaa neljän gigatavun tekoälylaajennuksen

Tämä on taas niitä asioita, joita on vaikea luokitella mihinkään kategoriaan. Google on alkanut asentaa neljän gigatavun Gemini Nano -tekoälymallin käyttäjien koneelle kysymättä lupaa tai ilmoittamatta asiasta. Pitäisikö tästä ilahtua vai raivostua?

Eniten ihmetyttää touhun salamyhkäisyys. Tiedosto on tullut joillekin suomalaisille, useimmille ei. Olen yrittänyt selvittää, mikä on yhdistävä tekijä, mutta toistaiseksi tuloksetta. Omilta koneiltani en ole sitä löytänyt.

Kyse on Chrome-selaimen tekoälytoiminnoista, ainakin Help me write -apurista, josta Googlen oma help-sivu sanoo näin:

To use this feature, make sure that you:

• Are located in the US and at least 18 years old.
• Have English as the language of your Chrome browser. Learn how to change Chrome languages.
• Are signed in to your Google Account in Chrome.
• Turn on Make searches and browsing better.
• This feature is only available in English and on Windows, Mac, and Linux at this time.

Näiden kriteerien perusteella tiedoston ei pitäisi ilmestyä lainkaan suomalaisille, mutta niinpähän vain ilmestyy. Voit testata oman koneesi kirjoittamalla komentoikkunassa DIR \weights.bin /s . Sitä voi myös hakea C: asemalta Windowsin Tiedostohallinnan hakutoiminnolla. Sama Macissä.

Jos tiedosto löytyy, sen koko on 4 269 932 544 tavua, päiväys 1.1.1980 (DOS/FAT-järjestelmän nollakohta ts. päiväystieto on nolla) ja se sijaitsee kansiossa C:\users\<käyttäjätunnus>\AppData\Local\Google\Chrome\User Data\OptGuideOnDeviceModel\2025.8.8.1141. Huh! Tiedoston ja kansion voi poistaa, mutta ne ilmestyvät ennen pitkää takaisin.

Joillakin tiedosto on ollut pienempi, mutta silloin lataus on kesken. Neljän gigatavun pakettia ei imaista yhdellä rykäisyllä nopeankaan valokuidun yli. 

Neljä gigatavua! Muistan hyvin ajan, kun suurimmat levyasemat olivat pari gigatavua (ja ajan myös paljon sitä ennen). Nyt neljä gigatavua otetaan levyltä noin vain, lupaa kysymättä, ilman selityksiä. Ja se kyrsii syystäkin käyttäjiä.

Sinänsä tämä on ovela veto Googlelta. Siirtämällä kielimallin painotiedoston käyttäjän omalle koneelle Google säästää omia datakeskuksiensa kuormituksessa ja sähkölaskussa. Toisaalta neljän gigatavun siirtäminen sadoille miljoonille Chrome-käyttäjille kuluttaa valtavasti niin tietoliikenne- kuin sähköverkkoa. Neljä gigatavua vastaa useita suoratoistettuja elokuvia. Kun malli on paikallisessa tiedostossa, se toimii nopeammin ja kuluttaa sähköä vain käyttäjän omassa koneessa. Kustannukset jäävät käyttäjille. Jos Googlen toiminta menee läpi, ennen pitkää muutkin tekoälypalvelut haluavat toimia samoin. 

Tämä episodi on kuitenkin tervetullut, sillä se muistuttaa millainen valta tekoäly-yhtiöillä on käyttäjiin ja miten suoraviivaisesti sitä voidaan käyttää. Pilvessä toimiva tekoäly tuntuu vihreältä ja kevyeltä, mutta kun se materialisoituu omalle levylle jokainen ymmärtää, ettei tekoäly toimi pyhällä hengellä. Se vaatii resursseja, joista jonkun on maksettava - joko sijoittajien, asiakkaiden tai ympäristön.

Asiasta on noussut kansainvälinen kohu, mutta Google ei ole siitä huolimatta lähtenyt avaamaan, mistä on kyse. Kun selityksiä tai lisätietoja saadaan, palaan asiaan. 

Sivun https://www.cnet.com/tech/services-and-software/chrome-installing-4gb-ai-model-gemini-nano/ mukaan latautuneesta mallista pääsee eroon Chromen asetuksista: kirjoita osoitekenttään chrome://flags, etsi listasta kohta Enables optimization guide on device (vähän ennen puoltaväliä, asetuksia on paljon!) ja vaihda oletusarvo Default asentoon Disabled. 

Millainen voisi olla informaatiopuolustuksen keskus?

Lukutaito ja hyvä peruskoulu on ollut suomalaisen yhteiskunnan tukijalka. Se on antanut turvaa ulkomaista vaikuttamista vastaan, ainakin juhlapuheissa.

Lukutaito - informaatiopuolustuksen suojamuuri.

Totuus on, ettei Suomen vastustuskykyä ole vielä edes testattu. Venäjän trollit ovat kirjoitelleet someen hassuja viestejä, mutta Venäjän huomio on keskittynyt niihin maihin, joissa vaikuttamisella on oikeasti merkitystä: Saksa, Ranska, Italia.

Suomessa on paljon venäläistaustaisia ja maalle myötämielisiä ajattelijoita, mutta epäluulo Venäjää kohtaan istuu niin syvässä, etteivät someviestit riitä vaikuttamaan enemmistön ajatteluun.

Vaikuttamista tekevät toki muutkin valtiot. Ainakin Israelin ja Yhdysvaltojen kannat puskevat hyvin esille sosiaalisessa mediassa. Toiminta on koordinoitua, ainakin ruohonjuuritasolla, sillä tunnettujenkin supisuomalaisten kirjoittajien viestit ovat kuin kopioita toisistaan. 

Entä jos Suomi joutuu oikeasti informaatiohyökkäyksen kohteeksi? Pitäisikö Suomella olla informaatiopuolustuksen keskus tai jopa virasto? Arja Paananen kirjoitti aiheesta 1.5.2026 Ilta-Sanomissa. Aiemmin asiaa ovat nostaneet esille ainakin Janne Riiheläinen sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon asiantuntija Pekka Kallioniemi. 

Paanasen kirjoituksen ydin on siinä, että tekoälyn avulla vihamieliset tahot voivat kohdistaa Suomeen laajoja vaikutuskampanjoita, jotka naamioidaan suomalaisten omaksi mielipiteeksi:

Mutta yhtä lailla Suomen oman it-osaamisen ja tekoälyn avulla näiden viestien alkulähteet voitaisiin saada selville, niiden motiivit paljastaa ja ennakoida tuleviakin hyökkäyksiä.

Näin on varmasti jo tapahtunut. Uhkaa kannatta pohtia, mutta onko uuden keskuksen tai viraston perustaminen oikea ratkaisu? Organisaatioita meillä on jo turhankin paljon.

Yleisellä tasolla jokaisen organisaation tavoitteena on tehdä itsestään tarpeellinen ja suojella omaa olemassaoloaan. Ylen iltaisissa ajankohtaisohjelmissa vierailevat samat kasvot varoittamassa erilaisista uhkakuvista. Pahimmillaan uhkapuhe vain lisää koettua uhkaa.

Esimerkiksi hybridiuhkista ja Venäjän Suomessa vesitorneihin ja radiomastoihin tekemistä sabotaaseista on varoitettu pitkään, mutta tietääkseni yhtään varmistettua tapausta ei ole tuotu julkisuuteen. Tapaus HAV Dolphin jäi kohusta huolimatta suutariksi, eikä muista Venäjän toimista löytynyt todisteita (HS 17.12.2025):

Suomen poliisi kertoi äskettäisessä taustatilaisuudessa, että se on tutkinut ja selvittänyt viime vuosina lukuisia hybridivaikuttamiseksi epäiltyjä tapauksia. Yhdenkään tapauksen taustalta ei ole kuitenkaan paljastunut valtiollista toimijaa.

...

Poliisin tutkimissa vesi-, sähkö- ja teleinfrastruktuuriin liittyvissä epäilyttävissä tapauksissa taustalta on taas paljastunut muun muassa omaisuusrikollisuutta, ilkivaltaa ja niin sanottua urbaania löytöretkeilyä. Poliisin havainnot herättävät kysymyksiä: Kouhkataanko meillä hybridivaikuttamisesta liikaa? Ja jos kouhkataan, niin miksi, mitä siitä seuraa ja mitä asialle pitäisi tehdä?

Supon entinen tutkija Saana Nilsson kuvasi samaa asiaa kirjassaan: 

– Sen jälkeen supon arviot eivät olleetkaan tarpeeksi uhkaavia. Meiltä olisi kaivattu raflaavampia arvioita, lisää pelottelua ja lisää uhkakuvia. Nilsson arvostelee sitä, ettei Suomessa osattu lopettaa pelkäämistä edes Nato-jäsenyyden myötä. Hän koki näkemysten mustavalkoistuvan: joko tuit puolustusmenojen lisäämistä tai olit Putinin puolella. Nilsson kertoo kirjassaan, kuinka supossa hämmästeltiin sitä, miten julkisessa keskustelussa Venäjä löydettiin syylliseksi niin kaapelirikkoihin kuin vesilaitosmurtoihin ilman mitään todisteita.

Mutta jos keskus katsotaan tarpeelliseksi ja perustetaan, miten sen tulisi toimia jos tekoäly havaitsee toisen tekoälyn pommittavan Suomea viesteillään? Lisää puhuvia ja varoittelevia päitä A-Studioon? Oma tekoäly vastaamaan someen samalla mitalla? Viranomainen selvittämään, kuka ulkomaista myönteisesti kirjoittava on oikea henkilö ja kuka botti, tai jäljittämään ohjeiden antajaa?

Tämä on monitahoinen asia, jossa hötkyily voi vain pahentaa tilannetta ja vähentää kansalaisten luottamusta. 

Millainen sinun mielestäsi informaatiopuolustuskeskuksen pitäisi olla?

EU:n ikärajasovellus ja mahdollinen VPN-kielto herättävät ihmetystä

EU kehittää jäsenvaltioille yhteistä sovellusta, jolla käyttäjä voi todistaa nettipalvelulle ikänsä kertomatta muita tietoja itsestään. Sovellus on herättänyt ihmetystä varsinkin Suomessa, jossa suhtautuminen ikärajoihin on ollut välinpitämätöntä. Me emme suunnittele lasten some-kieltoa, kuten vaikkapa Ranska. EU-laajuinen 16 vuoden alaikäraja on kuitenkin suunnitteilla. 

Vähäisen kotimaisen tiedon vuoksi joudun spekuloimaan, ja asiatkin voivat vielä muuttua. Kyseessä on EU digilompakon kevytversio, joka todistaa ainoastaan iän. Todistusprotokolla perustuu kryptograafiseen nollatietoprotokollaan. Siinä sivusto saa puhelimen sovellukselta varmistuksen, että käyttäjä on vähintään tietyn ikäinen, mutta ei saa mitään muuta tietoa.

Ikätodistuksen beetaversio on ladattavissa osoitteesta https://ageverification.dev/. Se toimii vain Androidissa, koska iPhone-puhelimeen ei pysty lataamaan testiversioita ohi sovelluskaupan. Lisätietoa laajemmasta digilompakko-hankkeesta on sivulla https://www.digital-identity-wallet.eu/.

Kun beetaversio julkistettiin, joku ehti jo hakkeroida sen. Tämä oli kuitenkin odotettavissa, sillä EU tarjoaa vain rungon, jonka päälle kansalliset sovellukset on tarkoitus rakentaa. Hakkerointiuutinen ei tarkoita, että tarkistus itsessään olisi todettu turvattomaksi.

Sovellus on avointa lähdekoodia, joten sen sielunelämää voi vapaasti penkoa. Toisaalta lopulliset kansalliset sovellukset eivät luultavasti ole yhtä avoimia, joten vasta aika näyttää syntyykö niihin luottamusta vai ei. 

Age Verification eli ikärajasovellus todistaa, ylittääkö käyttäjän ikä vaaditun alarajan.

Jotta ohjelmaa voi käyttää, jo täytetyt ikärajat pitää osoittaa sovellukselle. On epäselvää, tuleeko Suomessa riittämään pankkitunnusten tai mobiilivarmenteen käyttö, vai pitääkö todistus tehdä lukemalla passi tai virallinen henkilökortti. Täysi-ikäiselle iän todistaminen on helpompaa, mutta miten todistaa vaikka 13-vuotiaan ikä? Riittääkö vanhemman omalla pankkitunnuksillaan antama todistus?

Ainakin alkuvaiheessa todistusta vaaditaan aikuisviihdepalveluihin, joten 18 vuotta on tärkein raja, ja useimmilla sen ikäisillä on ainakin passi ja pankkitunnukset. Ohjelmassa on varauduttu muihinkin ikärajoihin, myös asteikon yläpäässä (65+ vuotta).

Todennus myös eläkeläisalennuksiin?

Jos henkilö käyttää perinteistä tietokonetta, palvelun pitää esittää selaimessa QR-koodi, joka välittää kysymyksen puhelimen sovellukselle ja hyväksynnän takaisin palveluun.

Tämä kaikki herättää silti kysymyksiä. Mistä palvelu voi tietää, kenen ikätodistusta sille näytetään? Alaikäinen voi pyytää aikuista tai isoveljeään kuittamaan pääsyn. Miten ikätodistus kytketään nykyisiin palveluihin jälkikäteen? Entä jos henkilö vaihtaa ip-osoitteensa VPN:n kautta maahan, jossa kansalaisilta ei vaadita ikätarkistusta ja jotka eivät sen vuoksi voi käyttää sovellusta?

VPN-kiertotien estämiseksi on pohdittu VPN-palveluiden käytön kieltämistä (ainakin sellaisten, jotka mahdollistavat ip-osoitteen vaihdon toisen maan alueelle). Tämä olisi todella raju toimenpide ja on syystäkin saanut käyttäjät takajaloilleen. VPN-kielto osuisi yrityskäyttäjiin ja yleisesti tietoturvaan. Mitään konkreettista tähän suuntaan ei ymmärtääkseni ole tehty, mutta some-käyttäjät ovat takajaloillaan jo pelkästä ajatuksesta.

On pakko ihmetellä hinkua aikuisviihdepalveluiden ikärajatarkistuksiin. Ovatko ne vain keppihevonen, jolla järjestelmä saadaan myytyä poliitikoille? Eikö suurempi ongelma ole alaikäisten pääsy some-palveluihin, etenkin jos niille asetetaan kansallisia rajoituksia?

Kun internet alkoi 1990-luvulla yleistyä, pornopalvelut herättivät suurta huolta varsinkin USA:ssa. Sen jälkeen netin aikuisviihde on enemmän tai vähemmän hyväksytty, samalla se on johtanut aiempien VHS-kasettien ja lehtien kuihtumiseen. 

Miksi laillisesta aikuisviihteestä nyt olisi taas tullut ongelma? Eikö ongelmana ole pikemminkin laittomat palvelut, kuten lapsiporno?

Käyttäjän henkilöllisyyden tai iän tarkistaminen nettiyhteyden yli ei tule koskaan olemaan täydellistä eikä ongelmatonta, varsinkaan jos halutaan sallia nimimerkit ja anonyymi käyttö. Ikärajasovellus ei ole aukoton ratkaisu, mutta laajemman digilompakon osana sitä voi pitää hyväksyttävänä etenkin nuoren nettikäytön rajoittamiseen.

Ainakin Australiassa, Britanniassa ja Utahin osavaltiossa on käytössä tai suunnitteilla ikärajavalvonta. EU:n digilompakko on näistä teknisesti paras. 

Yleistä VPN-kieltoa ei kuitenkaan voisi hyväksyä millään tähän asti esitetyllä perusteella. Sen ajaminen lisäisi vain oikeuksistaan huolestuneiden käyttäjien vastustusta ja vaarantaisi koko digilompakon yleistymisen.

Helsingin Sanomien haku-toiminto kaipaa korjausta

Yksi syy maksaa Helsingin Sanomien tilauksesta on lehden arkisto. Aikakone tarjoaa mielenkiintoisia hetkiä vanhojen lehtien näköispainoksiin. Vuoden 1990 jälkeen ilmestyneitä juttuja voi etsiä hakutoiminnolla. Valitettavasti se ei ole koskaan toiminut kunnolla.

Haku uudistettiin vuosia sitten, jolloin sen tärkeä ominaisuus poistettiin: haku ei enää kerro osumien määrää. Arkistosta oli kiinnostavaa seurata käsitteiden yleistymistä, suosiota ja hiipumista. Nykyisin tulosten määrän laskenta pitää tehdä manuaalisesti, mikä on todella hankalaa. 

Olen seurannut tekoäly-sanan yleisyyttä ja laskenut esiintymien määrän kuukausittain. Tammikuusta 2020 tulee kuitenkin tyhjä tulos:

Tammikuussa 2020 ei yhtään tekoäly-aiheista juttua?

Voisiko olla, ettei aihetta tosiaan käsitelty kertaakaan? Tuskinpa, sillä helmikuun haku antaa ihan erilaisen tuloksen (2020 oli karkausvuosi, mutta rajoitin haun 28.2. jotta ainakaan se ei sotkisi tuloksia):

Helmikuussa 2020 juttuja oli useita.

Tässä olisi suuri apu, jos näkisi tulosten määrän, mutta ei - sivua pitää vierittää manuaalisesti ja laskea käsin. 

Tarkistetaan vielä ulottamalla haku tammi-helmikuuhun:

Tammi-helmikuu yhteensä: nolla.

Tämä osoittaa, että haku toimii yksinkertaisesti väärin. Mutta ehkä tammikuun lehteä ei ole indeksoitu lainkaan? Kokeillaan sanaa norsu:

Tammikuussa 2020 kuusi norsu-uutista.

Sivua vierittämällä selviää, että norsu esiintyi tammikuussa 2020 kuusi kertaa. Sanassa tekoäly on jotain sellaista, mikä saa haun sekaisin. Tuloksissa on muitakin epäloogisuuksia, mutta tämä oli helpoin todistaa yksinkertaisella esimerkillä.

Manuaalisesti laskemalla nähdään, että Hesari uutisoi tekoälystä tasaisesti jo ennen ChatGPT-julkistusta, mutta se aiheutti tason nousun. Viime aikoina tekoälyn vaikutukset ovat levinneet niin laajalle, että määrä on noussut taas uudelle tasolle.

Vaivalloisen käsin laskennan tuloksena saatu graafi.

Haku ei ole mennyt rikki äskettäin, se on aina toiminut huonosti. Tämä on yllättävää, sillä mediassa hehkutetaan, miten vibe-koodaus tekee meistä kaikista ohjelmoijia ja miten kaikki softaprojektit muuttuvat helpoksi kuin lasten leikki.

Itse asiassa Clauden Desktop Agent pystyy automatisoimaan hakua aika pitkälle, mutta jostain syystä sen antamat lukemat poikkeavat kahdella verrattuna siihen, mitä sain käsin laskien. Haun selville virheille agenttikaan ei voi mitään. 

Tekoälykin ihmettelee Hesarin hakua.

Vuoden 2019 haut onnistuivat lopulta, vaikka Claude poltti suuren määrän tokeneita ja oli jo heittää pyyhkeen kehään ("Artikkelit eivät ole vuodelta 2019 — ne ovat tämän päivän artikkeleita! Päivämääräsuodatus URL:ssa ei siis toimi selaimen puolella niin kuin odottaisi. Sivu näyttää uusimmat artikkelit riippumatta URL-parametreista, ja päivämäärät täytyy asettaa hakupalkin kautta.") Ymmärrän hyvin Clauden tuntemuksia.

Uudistan jälleen toiveeni, että Hesari korjaisi hakutoimintonsa - vaikka sitten tekoälyä käyttäen.

Tekstiä lisätty vuoden 2019 osalta 3.5.2026

Yle ja MTV varoittavat sijoitushuijauksista

Olen toivonut Yleltä erityisesti ikääntyneille kansalaisille suunnattuja tietoturvan tietoiskuja. Niitä ei ole näkynyt, mutta jotain sentään on tapahtunut. Ylen ja Maikkarin tunnetut uutistenlukijat, joiden nimissä mainostetaan Facebookissa sijoitushuijauksia, ovat ryhtyneet varoittamaan kansalaisia. 

Tietoisku on lyhyt enkä onnistunut näkemään sitä itse ennen kuin pistin tallennuksen päälle, mutta Elisa Viihteen ohjelmahaku kertoo, että tietoiskua on esitetty eri kanavilla ja eri kellonaikoihin - kerran jopa ennen 20.30 pääutislähetystä (tosin sen ja uutisten väliin piti silti ahtaa Ylen nuorten peliohjelman mainos, ehkä se katsottiin tärkeämmäksi?).

Tietoiskun esitysaikoja huhtikuun lopussa.

On hyvä, että tietoiskua näytetään myös Teema/Fem-kanavalla ja keskellä päivää, eikä ainoastaan prime time -aikaan. Muutama esityskerta näytti olevan myös Maikkarilla. Ohjelmatietojen mukaan virallinen nimi on "Yle ja MTV varoittavat sosiaalisen median huijauksista". 

Huijausten vastainen tietoisku, tällä kertaa Yle Fem -kanavalla

"Meidän kasvojamme käytetään sinun ja muiden huijaamiseen... Meta antaa tämän tapahtua omistamillaan alustoilla. (kuvassa Facebook ja Instagram -logot)" 

Neljä muskettisoturia: Kirsi Alm-Siira, Jussi-Pekka Rantanen, Jan Anderson ja Piia Pasanen.

On hyvä, että tavanomaisen posken kääntämisen sijaan toimittajat ovat ryhtyneet vastahyökkäykseen, mutta kuitenkin kovin kiltisti (poimintoja:) "Olemme pyytäneet Metaa poistamaan näitä mainoksia, mutta toiminnalle ei näy loppua. Siispä siihen on puututtava. Haluan tehdä selväksi... en kehota sinua ostamaan esimerkiksi kryptovaluuttaa. Me etsimme totuutta ja puolustamme sitä."

Varmaan tietoinen valinta, ettei huijausmainoksia näytetä sen tarkemmin. Ne vain vilahtavat ruudussa. Kaikille ei ehkä ole selvää, mistä tässä puhutaan, joten muutamaa mainosta olisi voinut näyttää pidempäänkin. Se olisi konkretisoinut, mistä on kyse. 

TV-kanavat ovat heränneet tietoiskuihin, kun kyseessä on niiden oma etu ja luotettavuus. Nyt kun pää on saatu auki, voisi samalla periaatteella varoittaa muistakin yleisistä huijauksista, ainakin verkkopankkeihin liittyvistä. Televisio tavoittaa edelleen parhaiten sen osan kansasta, joka on eniten huijarien tähtäimessä.

E-laskujen ihmeellisyydet

Siirtyminen paperilaskuista sähköiseen laskutukseen oli iso askel yrityksille joskus 2010-luvulla. Laskun tiedot viitteineen menevät suoraan taloushallinnon järjestelmästä toiseen, mikä nopeuttaa suuresti työtä. Nyt 2020-luvulla myös kuluttajat ovat tulleet e-laskujen piiriin. Siitä herää ainakin itselleni kysymyksiä.

Ensin muutama sana e-laskuista. Suomessa käytetään Finvoice-standardia, jossa yrityksen OVT-osoite alkaa numeroilla 0037 ja sen jälkeen tulee numerosarjana Y-tunnus.

Syystä, jota itse en tiedä, tarvitaan erikseen e-laskujen välittäjäyritys, jonka senkin numerosarja alkaa 0037 ja menee helposti sekaisin OVT-osoitteen kanssa. Miksei e-lasku voisi mennä suoraan lähettäjältä vastaanottavan yrityksen pankkiin, siis tyyliin Ytunnus@pankki.fi? Tai edes Ytunnus@valittaja.fi, jos välittäjä halutaan säilyttää.

Jos joutuu lähettämään e-laskuja, vastaanottajan OVT-osoite kannattaa tarkistaa sivulta www.verkkolaskuosoite.fi. Se näyttää Y-tunnuksen ja välittäjäyrityksen tiedot. Hakua voi kokeilla ihan huvikseen, sillä se löytää kohteen ällistyttävän nopeasti, vaikka muistissa on 374 930 organisaatiota. Toimisipa kaikki yhtä vauhdikkaasti!

Äskeisen hämmennyksen herättämänä lähdin selvittelemään kuluttajien e-laskutusta hieman syvemmältä, koska en ole nähnyt asiaa avattuna missään. Tässä kirjoituksessa se, mitä asiasta selvisi. 

Varsinaisen laskun tiedot välitetään koneluettavassa XML-muodossa. Verkkopankki voi sitten näyttää tiedot miten haluaa, ja jokainen haluaa tehdä sen eri tavalla. Itse olen käyttänyt lähinnä Nordeaa, eikä sen käyttöliittymä ole selkein mahdollinen. 

Kuva 1: E-laskun maksutietojen perusikkuna.

Painike Tulosta käynnistää selaimessa tulostuskomennon, mutta listauksessa on vain perustiedot: maksupäivä, määrä, viite ja tilinumerot. Hieman vaikea ymmärtää, mitä hyötyä tällaisesta tulostuksesta on.

Linkki Katso lasku näyttää laskun tiedot vakiomuodossa. 

Kuva 2: Elisan lasku Nordean verkkopankissa avattuna.

Samat tiedot saa selkeämmässä muodossa Tulostettava versio -painikkeella. Se sopii paremmin paperille tulostettavaksi, jos haluaa omaan arkistoon paperikopion. 

Kuva 3: Laskun tulostettava versio.

Näytölle ilmestyy pdf-tiedosto nimellä retrieve.pdf, jonka voi ladata omalle koneelle selaimen latauspainikkeesta tai tulostaa selaimen tulostuspainikkeesta. 

Sitten on vielä painke Lataa, jonka edessä on XML. Se avaa laskun alkuperäisessä konekielisessä XML-muodossa. Vaihtoehto PDF lataa laskun pdf-versiona, eli tekee saman kuin edellä, mutta nyt tiedostonimenä on download.pdf. 

Kuva 4: Lasku konekielisessä XML-muodossa.

Finvoicen XML-tageista näkee, ettei tekniikkaa ole tarkoitettu kuluttaja-asiakkaille, sillä vastaanottaja on merkitty organisaatioksi:

<BuyerPartyDetails>

<BuyerOrganisationName>Petteri</BuyerOrganisationName>

<BuyerOrganisationName>Järvinen</BuyerOrganisationName>

Näiden lisäksi Nordean ohjelmassa on Näytä laskuttajan erittely -linkki, joka esimerkkilaskun tapauksessa avaa laskun näköiskopion Stralfors.fi-palvelusta (ilmeisesti osa PostNordia). 

Kuva 5: Elisan laskun havainnollisin versio on näköiskopio.

Kaikissa versioissa on samat tiedot, mutta kuva 5 on kuluttajalle se tutuin näkymä: siinä on kuvat ja logot ja laskurivien erittely on kaikista selkeintä. Nyt painike Avaa laskun kuva lataa kysymättä satunnaisesti numeroidun PDF-tiedoston, jossa on sama lasku pdf-tiedostona. Siirry laskuerittelyyn näyttää yksittäiset laskutusrivit. 

Tässä onkin jo tullut esille monta ongelmaa. Terminologia on päällekkäistä joten pitää vain kokeilla, mitä tapahtuu. "Laskun kuva" on väärä termi, kun kyse on pdf-tiedostosta eikä kuvatiedostosta. Ärsyttää, että Nordean pankkiohjelmasta kaikki pdf-tiedostot latautuvat vakionimellä (joko retrieve tai download), mikä tekee niiden arkistoinnin omalle koneelle hankalaksi.

Miksei tiedostonimissä voisi lukea laskuttavan yrityksen nimi ja laskun numero tai päivämäärä? Miksei näissä ole mitään yhdenmukaisuutta eri laskuttajien ja eri pankkien välillä? 

Nordean palvelussa on vielä erikseen toiminnot laskuille, jotka ovat saapuneet ja odottavat hyväksyntää, sekä niille, jotka odottavat automaattista maksupäivää. Jos saapuneen e-laskun hyväksyy ja vaihtaa eräpäivän aiemmaksi, se näkyy silti avoimena eräpäivään asti. Ei kovin selkeää tämäkään.

Laskun näköisversio on pakkoratkaisu, josta yritykset haluaisivat eroon. Siksi jokainen laskuttaja on toteuttanut sen eri tavalla, tai jättänyt toteuttamatta kokonaan. Kaikki tiedot liikkuvat laskuttajalta pankkiin XML-versiona, jonka pankin oma palvelu sitten muuntaa selaimessa tai mobiilisovelluksessa näkyviksi kentiksi valitsemallaan tavalla.

Näköisversio on kuluttajalle kaikkein selkein. Jos kansiossa on kymmeniä laskuja, niiden hahmottaminen on paljon helpompaa näköisversioina kuin pankin vakiomuotoisina pdf-tiedostoina (kuva 2) -- varsinkin, jos laskuttaja ei selviä edes tiedostonimestä.

Pankit voisivat ladata näköisversiot asiakkaan puolesta automaattisesti itselleen ja tarjota ne kertalatauksena asiakkaan omalle levylle. Ehkä tällaista palvelua ei nähdä enää kehittämisen arvoisena, sillä useimmille riittää vain saapuneen laskun hyväksyminen. Senkin saa automaattiseksi, kunhan summa jää alle etukäteen asetetun maksimirajan.

Suurin osa asiakkaista unohtaa hoidetut laskut nopeasti. Pankit säilyttävät niitä kaiketi kaksi vuotta, kunhan pankin asiakkuus jatkuu. Omassa Nordean Hallinnoi e-laskuja > Arkisto vanhin lasku on marraskuulta 2024, eli säilytysaika on ollut vain puolitoista vuotta. Yllättäen vanhoissa laskuissa on linkki sekä verkkopankin omaan muotoon että alkuperäiseen näköiskopioon, joka edelleen toimii. Ilmeisesti laskuttajat säilyttävät pdf-versioitaan ainakin yhtä pitkään kuin pankit.

Jos laskuissa tulee epäselvyyksiä tai pitää selvitellä asioita esimerkiksi perunkirjoitusta varten, omasta laskujen pdf-arkistosta on paljon hyötyä. Sieltä voi myös seurata, miten palveluiden hinnat ovat vuosien varrella muuttuneet.

Vaikka levytila ja arkistointi on nykyään liki ilmaista, historiattomuus ja vanha data tuntuu olevan monille tarpeetonta. Hetkessä eläminen voi kuitenkin kostautua.

Digiongelmia PDF-tiedostojen ja e-laskujen kanssa

Moni suhtautuu nihkeästi palveluiden siirtymiseen verkkoon. Aina kyse ei ole muutosvastarinnasta vaan siitä, että käytössä tulee yllättäviä ongelmia, joihin ei saa mistään apua. Otan yksinkertaisen esimerkin, johon olen törmännyt itse: e-laskut.

Yritykset suosivat e-laskuja, koska niiden lähettäminen on edullista paperikirjeisiin verrattuna. Toisaalta asiakkaan on helpompi pitää kirjaa paperilaskuista, nähdä niiden erittelyt ja merkitä kynällä paperiin, milloin lasku on maksettu. Sitten vain laskut mappiin, ihan vanhanaikaiseen tyyliin.

Moderni tapa on ottaa vastaan kaikki e-laskuina pankkiin ja asettaa niille automaattinen hyväksyntä tiettyyn rajaan asti. Tai sitten laskut voi käydä hyväksymässä yksitellen, kun ne saapuvat. Valitettavasti jokaisella pankilla e-laskujen hallinta tapahtuu eri tavalla.

Automaattinen maksatus on mukavaa, mutta entä jos haluan nähdä, mitä maksullisia SMS-palveluita operaattori oli veloittanut, paljonko sähköä oli kulunut tai mikä oli ostettujen tavaroiden ALV-osuus kirjanpitäjää varten? Silloin haluan laskun PDF-version, jotta voin tallentaa sen omalle levylle. Verkkopankissa laskut säilyvät kaksi vuotta, omalla levyllä ikuisesti, eivätkä estä pankkiasiakkuuden vaihtoa.

Osa 1: E-lasku

Nordeassa PDF-laskun katsominen ja hakeminen omalle levylle on tehty hankalasti. Tänään huomasin, että jos katson laskua ensin ja hetken kuluttua yritän avata sen uudelleen tallennusta varten, tuleekin outoja virheilmoituksia:

"Linkki on käytetty tai vanhentunut"

 

"Ei ole enää saatavilla esilläpitopalvelussa."

Mitä nämä oikein tarkoittavat? Ilmeisesti kyse on laskujen välittäjän (ei pankin, ei laskun lähettäjän) järjestelmästä. Asiakas ei tiedä, mikä on "esilläpitopalvelu", eikä tarvitsekaan tietää.

Ilmeisesti kyseessä on jokin bugi tai tietoturvaominaisuus, johon muutama muukin käyttäjä oli törmännyt. Kun syy selviää, päivitän sen tämän sivun loppuun.

Oleellista on kuitenkin se, että tällaiset ilmoitukset hämmentävät kokenuttakin käyttäjää. Pankki vaatii huijatulta asiakkaalta liki täydellistä huolellisuutta ja virheettömyyttä, mutta miten virheetöntä on sen oma toiminta? Pankki tarjoaa asiakkaalle näkyvän palvelun ja joutuu siten vastaamaan myös ketjussa aiemmin olevista toimijoista.

Osa 2: Chrome

Nordean yrityspankissa tulee virheilmoitus, kun kirjoitettua e-laskua yrittää tallentaa PDF-tiedostona omalle levylle. Tämä liittyy ilmeisesti Chromeen ja on ollut näin jo muutaman vuoden ajan. Jokin yhteensopimattomuus ilmeisesti? Sama virhe on tullut joistain muistakin sivuista, joten tämä ei ole Nordean yksinoikeus.

Virhe on onneksi helppo kiertää tulostamalla sivulla näkyvä lasku PDF-tiedostoksi. Silti ärsyttävä yksityiskohta, jonka korjaantumista olen pitkään odotellut.

Osa 3: Windows

Okei, sitten kun lasku on saatu PDF-tiedostona levylle, kaikki on hyvin? No ei, sillä viime lokakuun päivityksen (2025-10 KB5066835) jälkeen Windows alkoi estää kaikkien netistä ladattujen PDF-tiedostojen näyttämisen esikatseluikkunassa. Tuloksena on vain virheilmoitus "Tiedostot, joita yrität esikatsella, voi olla tietokoneelle haitallinen. Jos luotat tiedostoon ja lähteeseen, josta sen sait, avaa tiedosto ja tarkastele sen sisältöä."

Esikatselun virheilmoitus.

Kun PDF-tiedostoja on paljon, esikatselun estäminen on ärsyttävää. Ilmeisesti kyse on taas tietoturvasta. PDF esikatselussa ei ole vaarallinen, mutta esimerkiksi tallennetut html-sivut voivat olla. 

Eston voi poistaa tiedostokohtaisesti sen ominaisuuksista ("Suojaus: Tämä tiedosto on peräisin toisesta tietokoneesta, ja se on estetty tietokoneen suojaamiseksi", rastita kohta Salli).

Jos tiedostoja on paljon, suojauksen poisto käy helpommin käynnistämällä PowerShell-komentotulkki järjestelmänvalvojan oikeuksilla (Start-valikosta Pääte ja sitten Suorita järjestelmänvalvojana). Sitten annetaan esimerkiksi komento

Unblock-File -Path "C:\Users\<tunnus>\Downloads\*.pdf"

missä <tunnus> on käyttäjätunnus (kotikansion nimi). Esimerkki poistaa turhan suojauksen kaikilta latauskansion PDF-tiedostoilta. 

Jotta uudet ladattavat PDF:t eivät saisi suojausta, pitää puukottaa järjestelmärekisteriä:

Tietokone\HKEY_CURRENT_USER\Software\Microsoft\Windows\CurrentVersion\Policies\

Tämän alle avain Attachments ja sen alle DWORD-arvo SaveZoneInformation yksi. 

Netistä ladatun tiedoston turhan suojauksen poisto.

Monet muutkin ovat tuskailleet tämän muutoksen kanssa. Lisätietoja aiheesta on Microsoftin sivulla https://learn.microsoft.com/en-us/answers/questions/5585704/windows-preview-pane-stopped-working-with-10-15-20. 

Lisäksi on vielä tapaus, jossa tiedostot sijaitsevat jaetulla verkkolevyllä. Sen suojaus saadaan poistettua kirjoittamalla Win+R -komennon perään (tai komentoikkunassa Start) inetcpl.cpl, joka käynnistää vanhan verkkotasojen hallintapaneelin.

Jaettu verkkolevy lisätään Paikallinen intranet-ikkunaan joko sisäverkon IP-osoitteen perusteella tai rastittamalla ylin rivi "Havaitse intraneverkot automaattisesti". Turvallisiksi katsotut web-sivut voi myös listata Luotetut sivustot -kohdassa, jolloin niistä ladatut tiedostot eivät saa suojausmerkintää.

Verkkolevyn määrittäminen turvalliseksi.

Isommassa yrityksessä tietohallinto tekee tällaiset asetukset keskitetysti, mutta pk-yrityksen tai kotikäyttäjän tapauksessa työt jäävät itselle.

Yksinkertaiselta vaikuttanut asia "lataanpa e-laskut PDF-tiedostoiksi omalle koneelle" onkin lopulta yllättävän hankala, koska osapuolia on monta ja kaikki liikkuu ajassa. Tähän liittyen katso seuraava kirjoitus E-laskujen ihmeellisyydet.

Puheenaiheena Kruunuvuorensilta

Viiden vuoden rakentamisen jälkeen Helsingin Kruunuvuorensilta on lähes valmis. Se avattiin pyöräilijöille ja jalankulkijoille viime viikonloppuna 18.4.2026 ja vilkas keskustelu alkoi heti. Muille kuin pk-seudulla asuville aihe on varmaan jäänyt vieraaksi.

Kruunuvuorensilta viikko ennen avajaisia 12.4.2026.

Runsaat 300 miljoonaa euroa maksanut silta, jota voivat käyttää vain jalankulkijat, pyöräilijät ja raitiovaunut. Onhan siinä kummastelemista. Väittely alkaa nopeasti, kun joukkoliikenteen ja yksityisautoilun kannattajat ottavat yhteen. Itse suosin molempia.

En voi kuitenkaan olla ihmettelemättä sillan takana olevia taloudellisia laskelmia. Sillan toinen pää on Kalasataman uuden asuinalueen eteläpäässä Sompasaaressa, toinen Laajasalossa. Sillan päätepisteen lähelle on noussut uusi Kaitalahden asuinalue, mutta se on suhteellisen pieni. Laajasalossa on enemmän asukkaita, mutta sinne tulee matkaa. 

Aiempi reitti Kulosaaren ja Herttoniemen kautta on kieltämättä pitkä. Joukkoliikenteen kannalta silta oikaisee ja nopeuttaa tuntuvasti.

Silta on lähes 1,2 kilometriä pitkä. Siitä on vielä lähes kolme kilometriä Helsingin keskustaan. En jaksa uskoa, että monikaan viitsii kävellä Laajasalosta siltaa pitkin Helsinkiin. Kauniina kesäpäivänä sillalla kävelee mielellään kuntoilutarkoituksessa, mutta Suomen kesä on tunnetusti lyhyt. Muina aikoina sillalla tulee olemaan kylmää ja tuulista.

Pyöräilijöiden rooli askarruttaa vielä enemmän. Kesällä mukava retki vaikka saarten kautta ympäri (runsas 10 km), Helsingin oma saariston rengasreitti, mutta kuinka moni tulee pyöräilemään siltaa pitkin työmatkoja? Paljon helpompi nousta pyörän kanssa ratikan kyytiin ja huristaa sillan yli, ja jatkaa sitten pyöräilyä Helsingin keskustassa. Talvella silta saattaa olla liukas ja tuulinen, joten vain hurjapäisimmät pyöräilevät siltaa pitkin.

Kävely/pyöräilysilta yhdessä ratikkasillan kanssa kuulostaa päällekkäisyyltä. Jos sillan molemmin puolin olisi paljon asutusta, käyttöä riittäisi enemmän. 

Lisäksi asukkailla on myös toinen vaihtoehto. Sillan vierestä lähtee lautta, joka vie 20 minuutissa suoraan Katajanokalle AB-lipun hinnalla (sama kuin ratikassa). Ainakin kesäaikaan lautta on houkutteleva vaihtoehto. Toisaalta sen vuoroväli on ratikkaa harvempi ja talvisin lautta kulkee vain viikonloppuisin (ellei jäätilanne estä).

Tuore kohu on noussut sillan liikuntasaumasta, joka tänään vaati ensimmäisen uhrinsa. Joku pyöräilijä kaatui ja vietiin ambulanssilla hoitoon. Kunhan sauma merkitään ja siitä varoitetaan selkeästi, ei kohdan pitäisi olla ongelma.

Odotan kiinnostuneena ensi talvea. Mikä mahtaa olla sillan käyttöaste muilla kuin raitiovaunua käyttävillä?

Lisäys 28.4.2026: Ei pitäisi espoolaisena kommentoida stadilaisten asioita lainkaan, tai ainakin perehtyä niihin paremmin ennen kommentointia. Ratikassa ei saa kuljettaa polkupyöriä ja lauttaliikenteen on tarkoitus loppua, kun silta valmistuu. Kiitos tarkkaavaisille lukijoille oikaisuista.

Kannatko vesipulloa, oletko hyväuskoinen?

Olen pitkään hämmästellyt varsinkin nuoria, joiden laukuissa ja repuissa roikkuu vesipullo. Lämpimänä kesäpäivänä sen vielä ymmärtää, mutta että talvellakin? Ellei henkilö tarvitse säännöllisesti nieltäviä pillereitä, on vaikea ymmärtää vesipullon raahaamista mukana kaikkialle.

Äskettäin näin Rustan myymälässä kahden litran vesipulloja, joiden kylkeen oli lisätty mitta-asteikon lisäksi kannustavia viestejä. Kello 17 kohdalla on "Don't give up now" ja klo 19 "Almost there". Jos pullo on tyhjä klo 21 mennessä, pullon kylki hehkuttaa "You did it!"

Pullo rohkaisee ylenpalttiseen veden juontiin, mutta miksi?

Miksi ihmeessä suomalaisen pitäisi juoda kaksi litraa vettä päivässä? Etelä-Euroopassa tai tropiikissa nesteytys voi olla ongelma, joten juomisesta muistuttaminen on tarpeen. Suomessa ei ole. Päinvastoin, liiallinen veden juominen voi olla suorastaan haitallista.

Jatkuva veden lipittämisen trendi on jäljitetty amerikkalaiseen Lifehack-sivustoon, jossa kehuttiin mitä hienoja vaikutuksia on aamulla tyhjään vatsaan juodulla vedellä. Kehotuksen taustalla ei ollut mitään terveydellistä faktaa. Sen kirjoittajaksi oli merkitty Joseph Summers, joka maksua vastaan promoaa asiakkaidensa brändejä.

Nettisivulta kirjoituksen poimivat suomalaiset iltapäivä- ja naistenlehdet, joissa vedenjuonnin terveysvaikutuksia mainostettiin aktiivisesti vuosina 2016-2017. Ilta-Sanomien juttu oli tyypillinen: "Juo aamulla vettä tyhjään vatsaan - 8 mahtavaa vaikutusta." Maikkarin juttu 12.11.2016 puhui suorastaan "huikeasta vaikutuksesta terveyteen."

Vesijuttuja tulee vastaan vieläkin, sillä netin disinformaatio on levinnyt oikean median avustuksella kaikkialle.

Lokakuussa 2021 Ilta-Sanomat veti jo takaisin, kun lääkäri vastasi vedenjuontiin liittyviin väitteisiin. Vettä kannattaa juoda kun on jano, ei "varmuuden vuoksi".

Todellisuudessa liika vedenjuonti voi olla jopa hengenvaarallista, sillä se sotkee kehon suolatasapainon, jolloin tuloksena on vesimyrkytys (hyponatremia). Tuorein kuolonuhri on 59-vuotias mies Dublinista. Kesällä 2023 35-vuotias nainen kuoli veden juomiseen. Epäillään, että myös kung-fu-tähti Bruce Lee kuoli liiasta veden juomisesta johtuneeseen aivojen turpoamiseen. Erityisen vaarallista on juoda paljon vettä lyhyen ajan sisällä.

Jos siemailet trendikkäästi omasta pullosta vettä pitkin päivää, se ei varmaankaan ole vaarallista - mutta ei liioin hyödyksi. Korkeintaan se kertoo, että olet hyväuskoinen ja altis vaikutteille.

Jokelan junaonnettomuudesta 30 vuotta

Ensi yönä tulee kuluneeksi 30 vuotta Jokelan junaonnettomuudesta. Aikaisin sunnuntaiaamuna 21.4.1996 Oulusta Helsinkiin matkannut yöpikajuna ajoi sumussa täyttä vauhtia vaihteeseen, jonka nopeusrajoitus oli ratatöiden vuoksi 35 kilometriä tunnissa.

Veturi pyörähti nokka menosuuntaan ja kahdeksan vaunua kaatui. Viimeiset kolme vaunua pysyivät raiteilla. Onnettomuudessa kuoli neljä ihmistä ja noin 50 loukkaantui. Veturinkuljettaja oli kuolleiden joukossa. Kyse oli tiedonkulun katkoksista ja inhimillisestä erehdyksestä.

Miksi junaonnettomuus on blogitekstin aiheena? Muistan, että päivä oli keväinen sunnuntai, ja ensi kertaa seurasin suuren onnettomuuden uutisointia netistä. Hesari, Yle ja Maikkari olivat avanneet sivustonsa vuotta aiemmin. Netistä tuli ensi kertaa kilpailija printtilehdille ja illan tv-uutisille. Painettu Hesari kertoi asiasta maanantain lehdessä.

HS 22.4.1996

Toinen syy on uutisointi, joka nimesi tuoreeltaan kuolleiden nimet, iät, kotipaikat ja jopa ammatit: 

"Surmansa saivat helsinkiläinen tiedottaja Pekka Saunamäki, 51, iittiläinen lentovirkailija Mikael Golovin, 41, ja hollolalainen suomentaja Erkki Hakala, 50. Junaa ajoi iittiläinen Esko Rajala, 52." 

Hesarin netissä julkaiseman uutisen kirjoittajaksi on merkitty Jarkko Sipilä, ilmeisesti sama henkilö, josta tuli MTV:n rikostoimittaja ja dekkarikirjailija, joka itse menehtyi maaliskuussa 2022.

Tämän päivän GDPR-aikana nimien julkaisu, muista tiedoista puhumattakaan, tuntuu käsittämättömältä. Nyt asianosaisten henkilötietoja varjellaan viimeiseen asti, vaikka ne rikos- ja onnettomuustapauksissa leviävät kyllä nettipalstoilla.

Kolmas syy on turvallisuuskulttuurin kehittyminen. Vielä 1990-luvun lopussa junille sattui lukuisia onnettomuuksia. Vain pari vuotta myöhemmin 6.3.1998 Tampereelta Pieksämäelle matkalla ollut juna ajoi Jyväskylässä täyttä vauhtia vaihteeseen, syöksyi ulos 110 kilometrin nopeudella ja aiheutti 10 ihmisen kuoleman. Loukkaantuneita oli lähes sata.

Ohjaamossa oli vielä tuolloin kaksi kuljettajaa, joista varsinainen kuljettaja menehtyi. Hengissä selvinnyttä syytettiin tähystysvelvollisuuden laiminlyönnistä, mutta syytteet kaatuivat pari vuotta myöhemmin oikeudessa. 

Ennen internetin yleistymistä sanomalehdet julkaisivat säännönmukaisesti onnettomuuksien uhrien nimet ja jopa kuvat, aina lapsia myöten. Jyväskylän 1998 onnettomuudesta ei enää nähdäkseni julkaistu nimiä. Käytäntö alkoi muuttua.

Jyväskylän henkilöuhreja vaatinut onnettomuus jäi viimeiseksi. Sen jälkeen junalla matkustaminen on ollut erittäin turvallista, mikä on hyvä osoitus turvallisuustyön merkityksestä. Myöhemmät junaonnettomuudet ovat sattuneet tasoristeyksissä ja uhrit ovat tulleet autoista. Euroopan raiteilta kantautuu edelleen tietoja junien kaatumisista ja törmäilyistä. Hatun nosto VR:lle.

Joskus on onneakin mukanaa. Erikoisin onnettomuus sattui 5.10.1990, kun yli 600 metriä pitkän tavarajunan jarrut pettivät ja juna vyöryi Helsingin asemalle. Yksi vaunuista tunkeutui asemarakennuksen seinän läpi. Onneksi tapaus sattui kello neljä aamuyöllä, joten asema oli autio. 

Lievempi läheltä piti -tilanne sattui 4.1.2010, kun neljä matkustajavaunua pääsi irti ja vyöryi aseman vieressä olevan hotellin toimistosiipeen. Siinä henkilökunta ehti varoittaa asemalla olevia ihmisiä ja pahemmalta vältyttiin.

Turvallisuudessa ei ole koskaan varaa itsetyytyväisyyteen.

Viranomaisen digiosaaminen takkuilee - edelläkävijästä peränpitäjäksi

Pitkään valmisteltu ja jo kertaalleen lykätty Digi ensin -hanke aloitti vihdoin 14.4.2026. Tavoitteena on saada suomalaiset siirtymään Suomi.fi-viestien käyttäjäksi niin, ettei virallisia tiedotteita tarvitse enää lähettää paperipostilla.

Jo seuraavana päivänä kävi ilmi, ettei iPhonen mobiilisovelluksessa pysty vaihtamaan asiointiroolia yritykseen. Kohtuullisen iso ongelma, joka olisi pitänyt havaita testauksessa (kai tätä on testattu, onhan?). Ongelman ymmärtäisi Androideissa tai vanhoissa puhelimissa, mutta uusimman iPhonen kohdalla moka antaa huonon kuvan viranomaisten digiosaamisesta.

Julkistus- ja virhetiedotteet peräkkäin.

Tiedotteen avaaminen tuo lisätietoa:

"Palaamme asiaan parin päivän päästä."

Tiedotteessa pistää silmään toiminnan ripeys (tai sen puute). "Tiedotamme asiasta seuraavan kerran viimeisetään 17.4. klo 16" - siis yli kahden vuorokauden kuluttua. Kun äsken (16.4. klo 16) kokeilin, ongelma oli entisellään.

Roolin vaihto iPhonessa ei voi olla iso tekninen ongelma, ehkä jokin unohtunut määritys tai parametri jossain? Sen korjaamisen pitäisi hoitua hetkessä.

Asiointi onnistuu selainversiossa, joten toiminnallisesti ongelma ei ole suuri. Se on kuitenkin nolo ja kertoo suomalaisen digiosaamisen tasosta. Pitkään valmisteltu digisiirtymä tökkii heti alussa puutteellisen testaamisen vuoksi. Ehkä joskus saamme tietää, mitä oikein tapahtui.

Jos sisäministeriön esimerkkiä katsoo, niin luultavasti emme saa. Kun somessa nousi droonien jälkeen kohu EU Alert -järjestelmän puuttumisesta, kukaan viranomainen ei tullut julkisuuteen selittämään tai kommentoimaan asiaa. Ei tainnut yksikään toimittaja myöskään sitä tivata?

Kansalaistoiminta tuotti aloitteen vastaavan hälytysjärjestelmän saamisesta Suomeen. Vähäisen julkisuuden vuoksi senkin allekirjoittajamäärä on viikko aloituksen jälkeen vain 2105: 

Kansalaisaloite FI-ALERT-järjestelmän käyttöön Suomessa.

Tänään sisäministeriö kertoi vaaratiedotusjärjestelmän "kehittämisestä" eli EU Alertin tuomisesta Suomeen. Ei selityksiä, ei perusteluita, ei pahoittelua. Business as usual. Ylen haastattelussa hitautta perusteltiin rahan puuttumisella. Ehkä niin, mutta kun varautuminen on Suomen kansainvälinen menestystarina ja puolustusmenoja yritetään tarkoituksella kasvattaa kaiken muun joutuessa tinkimään, vaaratiedottamisen ei pitäisi jäädä kiinni rahasta.

Liekö koskaan ennen kansalaisaloite toteutunut vain viikko nimien keräämisen aloittamisesta?

Haikeana muistelen vuosituhannen alun aikoja, jolloin Suomi oli digikehityksen huippua ja esikuvana muille. Nyt olemme pudonneet perässähiihtäjäksi.

Lisäys 24.4.2026: Nyt asiointiroolin vaihto toimii myös iPhonessa.

Verottajan FIFO-laskuri Excelissä ja sama tekoälyllä

Aika tarkistaa veroehdotus ja tehdä siihen tarpeelliset korjaukset. Jos on käynyt viime vuonna kauppaa osakkeilla tai kryptovaluutoilla, niiden voitot ja tappiot pitää lisätä ilmoitukseen itse. Osakkeiden kirjanpito tulee useimmilla valmiina välittäjältä; ensi vuonna myös kryptojen pitäisi tulla automaattisesti (ainakin kotimaisilta välittäjiltä).

Nyt vielä kryptojen kaupat pitää laskea itse. FIFO-periaatteen vuoksi yksinkertainen summaaminen Excelissä ei riitä. Netissä on erilaisia palveluita laskelman tekemiseen, mutta myös verottajan sivulla on ladattava "Kryptovarojen FIFO-laskuri" (toimii tietysti myös osakkeilla). Se vaatii Excelin, koska LibreOfficen makrokieli on erilainen. 

Verottajan Excel-mallissa on omat niksinsä. 

Ensinnäkin laskuri käyttää makroja, joten Excel pyrkii turvallisuuden vuoksi estämään netistä ladatun mallin makrot. Jotta malli toimisi, pitää esto poistaa XLSM-tiedoston ominaisuuksista. Sekään ei auta, jos malli on tallennettu kotiverkossa jaettuun kansioon. 

Tiedostoista pitää rastittaa Suojaus: Salli jotta malli aukeaisi Excelissä.

Windowsin tietoturvasta ei voi syyttää verottajaa, mutta laskuri kaipaisi parempia ohjeita. Välilehti, jonka nimi on lupaavasti "Ohje laskurin käyttämiseen", näyttää vain tältä:

Missä ne ohjeet ovat?

Katse etsii taulukon alla olevia ohjetekstejä, mutta mitään ei näy. Sitten kokeneen Excel-käyttäjän katse kiinnittyy pieniin punaisiin kolmioihin - siellähän on pienet muistilaput kuvaamassa sarakkeiden merkitystä. 

Idea on, että kansalainen syöttää tiedot kaupoista valkoiselle alueelle, minkä jälkeen Excel laskee harmaan alueen tiedot ja ilmoittaa lopullisen voiton tai tappion veroilmoitusta varten (solut E4-E5). 

Tein näin ja käynnistin makron, mutta mitään ei tapahtunut. Ei virheilmoitusta, ei tulosta, ei selitystä. Lopulta ymmärsin, että punaisen kolmion teksti pitää lukea kirjaimellisesti: Tapahtuma-tieto pitää olla "Osto" tai "Myynti" ISOLLA alkukirjaimella. Jos isoa alkukirjainta ei ole, mitään ei tapahdu. Koodaaja olisi voinut lisätä muunnoksen isoiksi kirjaimiksi ennen vertailua, kuten tapana on. 

Ohjeista huolimatta en ymmärrä, mikä on "virtuaalivaluuttaa jäljellä 2" tai miten hankintameno-olettama-sarakkeen tietoja pitäisi tulkita. Onneksi niillä ei ollut tässä tapauksessa merkitystä. Versiohistorian mukaan laskuri on vuodelta 2020, joten aikaa parempien ohjeiden tekemiseen ja isosta alkukirjaimesta varoittamiseen olisi kyllä ollut. Tallenna PDF -painike ei myöskään toiminut. 

PDF-tallennuspainike ei toiminut.

Mallin käytössä näytetään varoitus, jonka mukaan käyttäjä itse vastaa tietojen oikeellisuudesta. Koska en ymmärtänyt mallin toimintaa, en voinut vastata tuloksista. Ymmärtääkseni asiaa paremmin tein kuvitteellisen esimerkin, jossa vuorotellen ostetaan ja myydään samaa kryptovaluuttaa. Kuvassa näkyvät myös makropainikkeet, jotka ohjesivun kuvasta puuttuivat. 

Kuvitteellinen esimerkki.

Laskurin mukaan kaupankäynti oli tuottanut 1500 euroa voittoa. Kumma kyllä, tässä Tallenna PDF -painike toimi ja tuotti siistin PDF-tiedoston. Mutta olivatko tiedot oikein?

Tarkistin tulokset tekoälyllä. Kirjoitin promptiksi

Olen tehnyt seuraavat osakkeiden ostot ja myynnit: osto 1000 15,00 € myynti 300 16,00 € osto 500 13,00 € myynti 400 12,00 € osto 700 15,00 € myynti 600 18,00 € osto 400 17,00 € Kuinka monta osaketta minulla on lopussa ja paljonko olen tehnyt voittoa? Laske tulos FIFO-periaatteella.

Vaikka kpl puuttui, tekoälyt ymmärsivät tehtävänannon ja yllättivät muutenkin kyvyillään. ChatGPT  päätyi samaan tulokseen Verottajan mallin kanssa.

ChatGPT

Kuvassa on vain laskelman loppu, mutta se kertoo, miten havainnollisesti tekoäly esittelee työnsä tulokset. Tekoäly opettaa käyttäjän omalla esimerkillä, miten FIFO lasketaan. Mainiota! Kunpa opiskelijat muistaisivat käyttää tätä hyödykseen sen sijaan, että delegoivat kotitehtävät ja harjoitukset suoraan tekoälylle.

Myös Anthropic Claude esittelee työnsä havainnollisesti.

Clauden vastauksen alku.

Ja lopputuloskin on sama kuin ChatGPT:llä.

Clauden lopputulos.

Viimeisenä vielä Microsoft Copilot, joka sekin laskee havainnollisesti ja antaa lopputuloksen:

Copilotin lopputulos.

Lopussa Copilot rehentelee kyvyillään, joten pyysin antamaan laskelman Excel-mallina. Se ei enää mennytkään oikein. Copilot käytti Pythonin openpyxl-kirjastoa ja teki ohjelman, joka tuotti tiedoston:

Excel-mallissa väärä lopputulos.

Vaikka lähtötiedot ovat oikein, malli antaa voitoksi 4900 euroa, mikä on selvästi väärin. Tekoälyyn luottamalla päätyisi ilmoittamaan verottajalle aivan liian suuren voiton.

Sekä ChatGPT, Claude että Copilot olivat maksullisia versioita. Jos on varaa käydä kauppaa osakkeilla tai kryptoilla, on kohtuullista maksaa myös tekoälystä.

Extrana vielä paikallinen kielimalli. Jos ei halua kirjoittaa tietoja omistuksistaan amerikkalaiseen tekoälyyn, voi ajaa paikallisesti esimerkiksi 20 miljardin parametrin GPT OSS-mallia. Sekin vastaa suomenkieliseen kysymykseen havainnollisesti ja oikein.

Ei tietoja pilveen, tekoäly laskee tehtävän paikallisesti.

Pienistä sanavirheistä huolimatta tulos on sama kuin maksullisillakin malleilla. Eipä jää voittojen ilmoittaminen verotukseen ainakaan raportoinnin vaikeudesta kiinni.

112 Suomi -sovelluksen historia - miksi Suomi sooloili vaaratiedottamisessa?

Ukrainen droonien harhautuminen Suomeen on herättänyt kiivasta keskustelua vaaratiedottamisen kanavasta. Miksi Suomi ainoana EU-maana käyttää erillistä sovellusta, kun muualla varoitukset tulevat puhelimeen CB-lähetyksenä (Cell Brodcast, ETSI-standardi)? CB-lähetys ei vaadi sovelluksen asentamista, joten se tavoittaa myös turistit.

Vaaratiedottamisen historia alkoi radiossa luetuista varoituksista. Tsunamin (2004) jälkeen perustettiin työryhmä pohtimaan mobiililaitteiden käyttöä, olihan Suomi Nokian ansiosta alan edelläkävijä koko maailmassa. Suomesta Thaimaahan lähetetyt tekstiviestivaroitukset olisivat ehkä pelastaneet ihmishenkiä.

Yhteistyö operaattorien ja viranomaisten välillä kangerteli rahan vuoksi. Kuka maksaisi järjestelmän rakentamisen ja tekstiviestien lähettämisen? 

Jotain kuitenkin tapahtui. Kesäkuussa 2015 (jep, 11 vuotta myöhemmin) julkaistiin 112 Suomi -mobiilisovellus, joka pystyi lähettämään avunpyytäjän koordinaatit suoraan pelastuslaitokselle (kätevä esim. metsässä, mökillä tai saaressa). Aluksi kyse oli hätäpuhelusovelluksesta, jolla pystyi hälyttämään apua itselleen, mutta myöhemmin se alkoi näyttää myös vaaratiedotteita. Syksyllä 2021 mukaan tulivat  ajankohtaiset tietoturvatiedotteet.

Sosiaalisesta mediasta sain linkin hallituksen esitykseen (HE 98/2020), jossa pahimpaan korona-aikaan pohdittiin vaaratiedottamisen kehittämistä (kohta 5.1.5). Muu maailma oli jo mennyt CB-tekniikkaan (EU-Alert), joten miksi Suomi päätti toisin?

EU:n teledirektiivin artikla 110 velvoittaa jäsenmaita rakentamaan varoitusjärjestelmän joko CB:nä tai mobiilisovelluksena. HE:n perusteluissa epäillään, että CB-ratkaisut tukeutuvat vanhenevaan teknologiaan, kun taas mobiilisovellusta voidaan kehittää loputtomasti. "Vanheneva teknologia" tarkoitti tekstiviestejä. Uskottiin, että niiden käyttö jatkaisi laskuaan, kun ihmisten viestintä siirtyisi pikaviestiohjelmiin. 

Teknologian vanhentumisuhka liittyy nimenomaan päätelaitteen mahdollisuuteen tukea tekstiviestiformaattia. Päätelaitevalmistajien suunnalta ei ole saatavissa takeita siitä, että uudet älypuhelimet mahdollistaisivat tekstiviestit niin monen vuoden aikajänteelle, josta on kyse suunniteltaessa väestön vaaratiedottamisratkaisua...

Sovelluspohjainen ratkaisumalli on perustamis- ja ylläpitokustannuksiltaan huomattavasti edullisempi, ja se tukeutuisi uudenaikaisempaan teknologiaan, joka muun muassa mahdollistaisi paremman kohdennettavuuden viranomaiselle ja räätälöitävyyden loppukäyttäjälle, mukaan lukien monipuolisemmat esteettömyyttä tukevat toiminteet.

Lisäksi mainitaan kustannukset. CB edellyttäisi "miljoonaluokan perustamiskustannuksia kunkin teleyrityksen verkossa". 

En tiedä, kuka perustelut oli kirjoittanut, mutta ne ihmetyttävät. Muiden EU-maiden tuki CB:lle oli tiedossa, eikä se edes ole tekstiviesti, vaan suoraan näytölle ilmestyvä teksti-ikkuna. Miksi perustelujen kirjoittaja uskoi, että tämä ominaisuus voisi hävitä tulevista puhelinmalleista? Ymmärsikö kirjoittaja eron CB:n ja SMS:n välillä?

Perusteluissa päädytään suosittamaan 112 Suomi -jatkokehitystä, koska sovellus olisi paremmin räätälöitävissä ja se toteuttaisi esteettömyyden (varoitukset voitaisiin saada vaikka puhuttuina). Lisäksi nostetaan esiin tietosuoja: mobiilisovellus ei kerää tietoja, kun taas CB vaatii operaattoria pitämään kirjaa liittymien sijainnista. Tämäkin perustelu ihmetyttää, sillä operaattorit seuraavat joka tapauksessa liittymiensä sijaintitietoja.

Viimeisenä perusteluna mainitaan monikielisyys: 

Suomen lakisääteistä vaaratiedottamisjärjestelmää ajatellen keskitetyllä varoitusjärjestelmällä olisi helposti pitäydyttävä lakisääteisissä kansalliskielissä, siinä missä esitettävää sovellusperusteista järjestelmää olisi huomattavasti joustavampi kehittää vaikkapa täydentävin linkein kohti monikielisempää väestön varoittamiskulttuuria.

Ja tietenkin kyse oli kustannuksista:

Esitettävän sovellusperusteisen vaaratiedottamisratkaisun taloudellisten vaikutusten kokoluokka on merkittävästi alhaisempi kuin toisen toteuttamisvaihtoehdon eli keskitetyn tekstiviesti- tai soluyleislähetysperusteisen ratkaisun... Ehdotetulla sovellusperusteisen vaaratiedottamismallilla on samalla huomattavasti kevyempiä vaikutuksia televiestintää toteuttavien teleyritysten omaisuudensuojan (PL 15§) kannalta verrattuna keskitettyyn tekstiviesti- tai yleissolulähetykseen perustuvaan malliin.

Toisaalta tekstissä mainitaan vain tekstiviestijärjestelmän kustannukset, jotka nousisivat miljooniin teleyritystä kohti. Tekstiviestit ovat hitaita ja raskaita, eikä niitä ole suunniteltu joukkolähetyksiin. Havainnollinen esimerkki saatiin 6.12.2017, kun 100-vuotias Suomi lähetti kansalaisille onnitteluviestin itsenäisyydestä. Lähetykseen kului kahdeksan tuntia ja yhden operaattorin virheen vuoksi 400 000 asiakasta jäi ilman viestiä.

CB-järjestelmän kustannuksia ei HE:n perusteluissa analysoida lainkaan.

Joten tässä sitä nyt ollaan. Korona-aikaan tehty päätös ei kiinnostanut mediaa, eivätkä päättäjät pitäneet teknistä asiaa kovin tärkeänä silloisessa maailmantilanteessa. 

Nyt ihmettelemme Suomen valitsemaa linjaa ja yritämme saada droonivaroituksia 112-ohjelmaan "jo" ensi vuoden aikana. 

112 Suomi paikannus kuluttaa akkua.

Maailma on muuttunut. Puhelimet ovat täynnä sovelluksia, jotka kuluttavat akkua ja vaativat päivittämistä. "Älä asenna yhtään tarpeetonta sovellusta" on edelleen yksi puhelimen tietoturvaohjeista. Siksi jatkuvasti päällä oleva 112 Suomi -sovellus on tänään kaikkea muuta kuin hyvä ratkaisu vaaratiedottamiseen. Toisin kuin CB, se ei edes hälytä, jos puhelin on äänettömällä. Paikkatiedon seuranta kuluttaa akkua.

Näissä asioissa kannattaa tehdä niin kuin muutkin eikä sooloilla kansallisesti.

Aikaisempia kirjoituksiani vaaratiedottamisesta:

• Drooni-hälytykset jatkossa puhelimeen, mutta miten sitten pitäisi toimia? (31.3.2026)
• Vaaratiedottaminen on Suomen häpeäpilkku (9/2018)
• Viranomaisten vaaratiedotteet ovat huono vitsi (HS-kolumni, 4.9.2014)
• Vaaratiedotteiden radiojakelu muuttuu alueelliseksi - vihdoin (9/2014)

Lisäys 4.4.2026: Iltalehden jutussakin SMS ja CB menevät sekaisin, joten kertauksena vielä järjestelmien erot: 

• SMS (Short Message Service): teknisesti hidas ja raskas, ei sovellu massajakeluun, vastaanottajien puhelinnumerot pitää tietää ja yksilöidä, viestit lähtevät yksi kerrallaan, voidaan mykistää (puhelin äänettömällä) 
• CB (Cell Broadcast): teknisesti nopea ja kevyt, lähettää tekstin kaikkiin tukiaseman (cell) alueella oleviin puhelimiin, numeroita ei tarvitse yksilöidä eikä edes tietää, viesti lähtee kerralla kaikkiin laitteisiin, tulee läpi vaikka puhelin olisi äänettömällä

On helppo nähdä, miksi jälkimmäinen on ylivoimainen tapa väestön vaaratiedottamiseen. Tekstiviestejä ei tähän hommaan kannata edes harkita. Tsunamin aikaan oli toisin, koska CB:tä ei ollut (ainakaan nykymuodossa).

Lisäys 8.4.2026: Kansalaisaloite EU Alert -järjestelmän saamiseksi myös Suomeen. Allekirjoita sinäkin.

Lisäys 16.4.2026: Ei tarvittu aloitetta, sisäministeriö julkaisi tiedotteen. Ei selityksiä, ei pahoitteluita, ei perusteluja. Otsikoitu hienosti vaaratiedottamisen "kehittämiseksi": https://intermin.fi/-/suomi-kehittaa-vaaratiedottamisen-jarjestelmaa