Rosvoja tuomiolla, mutta yrittäjiä riittää

Viime vuonna tuli runsaasti uutisia pankkihuijausten uhriksi joutuneista asiakkaista. Tänä vuonna uutisointi on ollut hiljaisempaa, mikä toivottavasti kertoo pankkien suojausten parantumisesta. Pankkien tietoon tulleet huijaukset lisääntyivät v. 2025 148 miljoonaan euroon (+38% edelliseen vuoteen verrattuna), mutta tärkeämpää on, että estettyjen ja palautettujen maksujen määrä kasvoi +70 % kun taas menetysten kasvu oli "vain" +15 %. Trendi on siis oikeaan suuntaan.

Nordean viiveellistä tiliä tosin odotetaan vieläkin, vaikka luvatusta aikataulusta on kulunut jo puolitoista vuotta.

Pankit ovat ottaneet käyttöön itse asetettavia maksu- ja siirtorajoituksia. Ne kannattaa asettaa, mutta ihmisillä on turhan optimistinen kuva niiden tehosta. Jos rosvo saa aktivoitua tunnistuksen omaan puhelimeensa, uhri käytännössä menettää tilinsä hallinnan, eikä itse asetetuilla rajoilla ole vaikutusta. 

Kuka tahansa voi joutua pankkihuijauksen uhriksi. Paras suojautumiskeino on se, ettei säilytä tilillä suuria rahamääriä ja pitää luotto-ominaisuuden mahdollisimman pienenä. Se vähentää vahinkoa, jos rosvo pääsee läpi.

Iltalehti siteeraa jälleen hyvää työtä tekevän Itä-Suomen poliisin kuvauksia toteutuneista huijauksista. On erikseen pankkihuijaukset ja sitten sijoitushuijaukset. Yhteistä tapauksille tuntuu olevan uhrien ikä: valtaosa heistä on syntynyt 1950-luvulla. Lukuisat varoitukset turvatileistä, etäkäyttöohjelmien asentamisesta ja suurista sijoitustuotoista eivät näytä vieläkään tavoittaneen kaikkia. Summat ovat edelleen suuria ja menetykset lasketaan viisinumeroisissa luvuissa.

Yksi pankkihuijauksista koskee nuorempaa uhria. Tietoturva-asiantuntijaksi esittäytynyt huijari vei 1980-luvulla syntyneen naisen ja hänen hallitseman yhdistyksen tililtä yli 17 000 euroa. Nelikymppisen, joka lisäksi hallitsee yhdistyksen rahaliikennettä, pitäisi olla tietoinen huijaussoittojen vaaroista. Tapaus muistuttaa siitä, että kuka tahansa voi mennä ansaan.

Sijoitushuijaukset eivät katso ikää. Iltalehden tiivistelmässä mainitaan 1990-luvulla syntynyt nainen, joka menetti 17 000 euroa Facebookista alkaneessa sijoitushuijauksessa.  

Median otsikoissa kerrotaan rikoksista ja epäonnistumisista. Uutiset tuomioista ovat harvinaisia, mutta niitäkin löytyy.

21-vuotias tamperelaismies tuomittiin 4,5 vuoden vankeuteen 650 000 euron tekstiviestihuijauksesta. Uhreja oli kymmenittäin, suurin yksittäinen menetys 170 000 euroa. Tekijä Jasper Laine kertoi saaneensa ohjeet tuntemattomalta henkilöltä ja oman 30 000 euron palkkionsa kryptovaluuttana. Alle viiden prosentin "provisio" vakavista rikoksista kuulostaa pieneltä.

Toisessa tapauksessa Turun seudulla asunut nuorimies huijasi 177 000 euron arvosta rikoshyötyä Mobilepayn nimissä lähetetyillä huijausviesteillä. Huijaamisen hyötysuhde on huono: 91 000 tekstiviestillä sai kalasteltua vain 17 uhria, mutta huijausten keskimääräiseksi arvoksi tulee kuitenkin 10 000 euroa. 

Toivottavasti uutiset välittävät viestin rikollisille asti. Pankkihuijaukset eivät ole helppo tapa tehdä rahaa, vaan oikeita rikoksia, joista jää nykyään myös kiinni. 

Maailman rikkain mies ennustaa: Työstä tulee vapaaehtoista – ja siksi säästäminen kannattaa lopettaa (kolumni)

Maailman rikkain mies ennustaa: Työstä tulee vapaaehtoista – ja siksi säästäminen kannattaa lopettaa

Kauan odotettu kesälomakausi on pian täällä. Työasiat unohtuvat, kun suomalainen viettää aikaansa mökillä, harrastuksissa tai ulkomailla matkustellen.

Entä jos kesäloma jäisi pysyväksi? Entä jos syksyllä ei tarvitsisikaan palata sorvin ääreen, vaan voisi jatkaa oman näköistä elämää mökillä ja harrastuksissa, loputtomasta vapaa-ajasta nauttien?

Elon Muskilla on hyviä uutisia kaikille kesälomalaisille. Hän uskoo, että 10–20 vuoden kuluttua työn tekeminen muuttuu vapaaehtoiseksi ja siksi eläkepäivien varalle säästäminen kannattaa lopettaa jo nyt.

Tekoäly vie työpaikat, mutta se ei haittaa. Robotit ja tekoäly tuottavat tavaroita ja palveluita niin tehokkaasti, että ihmiskunta siirtyy uuteen yltäkylläisyyden aikaan. Raha menettää merkityksensä.

Tervetuloa ikuinen kesäloma, hyvästi työn orjuus!

Muskin ajatukset kuulostavat huimilta, mutta eivät kovin realistisilta. Kenen tahansa muun esittämänä ne voisi ohittaa olankohautuksella. Tieteiskirjailijat ja poliitikot ovat ideoineet hullumpaakin.

Teknomiljardöörien näkemyksiä kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä heillä on valtaa. Ja ainakin Muskilla on visio – jokin arkista puurtamista suurempi tavoite.

Meillä Suomessa tekoälyn tavoitteena tuntuu olevan vain yrityksen kilpailukyvyn parantaminen tai omien töiden helpompi hoitaminen. Pelkkää näpertelyä siis. Kukaan ei edes uskalla pohtia isoa kuvaa tulevaisuudesta.

Jos meillä itsellä ei ole näkemystä, olemme Muskin kaltaisten toimijoiden vietävissä.

Muskin kunniaksi on laskettava se, että hän sentään ajattelee ääneen. Nyt olisi meidän vastata.

Elon Muskista on tullut digiajan Karl Marx. Hänen teoreettisessa maailmassaan kapitalismi on kiertänyt täyden ympyrän. Tuloksena on kommunismi 2.0, joka toteuttaa teknologian avulla ikivanhan unelman työläisten paratiisista.

Voisiko digitaalinen kommunismi toimia? Tuskinpa vain. Digitaalista tai ei, kommunismi on havaittu huonoksi jo monta kertaa, sillä se on ihmisluonnolle vierasta.

Muskin käsitys kansantaloudesta on superrikkaalle tyypillinen. Vaikka robotit tekisivät työn ja tuotantokustannukset putoaisivat nollaan, vapaassa maailmassa kaikki ei koskaan tule olemaan kaikkien ulottuvilla.

Jokainen ei voi asua Aurinkorannikolla tai hulppeissa kattohuoneistoissa kaupunkien keskustassa. Maailmaa syleilevä ylenpalttisuus törmää viimeistään luonnonvarojen rajallisuuteen. Työ tai raha eivät ole ainoita niukkoja resursseja.

Valtaosa ihmisistä tarvitsee työtä muuhunkin kuin elannon hankkimiseen. Elämä ilman ponnistelua tai tavoitteita ei olisi utopia vaan dystopia, joka johtaisi ihmiskunnan taantumiseen ja romahdukseen.

Työ antaa ryhtiä ja järjestystä elämään. Työn vapaaehtoisuus johtaisi tarkoituksettomuuteen, päihteisiin ja ääriajatteluun.

Ihmiset eivät halua olla samanlaisia vaan erottua toisistaan, kilpailla keskenään, menestyä ja saada arvostusta muilta. Raha ja fyysinen materia ovat menestyksen mittareita. Niiden poistamisella olisi arvaamattomia seurauksia.

Viimeinen, paljastava kysymys on tämä: jos Musk oikeasti uskoo omia puheitaan, miksi hän itse tavoittelee tuhannen miljardin omaisuutta, vaikka on jo nyt ylivoimaisesti maailman rikkain?

AI-buumi kerryttää satumaista varallisuutta yhä harvemmalle, mikä on täysin vastakkainen kehityskulku Muskin ajatuksille.

Entä se ikuinen kesäloma? Kuulostaa hyvältä ajatukselta ainakin näin kesän alussa.

Mutta hetkinen – sehän tarkoittaisi myös, etteivät lapset palaisi syksyllä kouluun vaan jäisivät kotiin vanhempiensa iloksi ja riesaksi.

Ehkä kotiopetuksen hoitaisi robotti, mutta mitä lapsille kannattaisi edes opettaa maailmassa, jossa kaikki tekeminen on vapaaehtoista?

Ja kuka hoitaisi vanhukset, sairaat, poliisitoimen, palokunnan ja maanpuolustuksen?

Ehkä työ on sittenkin ihmiselle hyväksi ja kesäloma ihana juuri siksi, että sen pituus on rajoitettu.

Jos tekoäly uhkaa tehdä kesälomista loputtomia, sen ei saa antaa tapahtua.

Julkaistu alun perin Tivi-lehdessä 6/2026.

SUPO: Venäjä vakoilee suomalaisia datakeskusten kautta

Helsingin Sanomien heinäkuinen uutinen hätkähdytti: Venäjä käyttää Suomen datakeskuksia vakoiluun. Jutussa siteerattiin Supolta saatuja tietoja, jonka mukaan Venäjä ja Kiina käyttävät Suomessa sijaitsevia datakeskuksia kybervakoiluun.

Herää epäilys, että joku on ymmärtänyt jotain väärin. Ainakin termin "datakeskus" käyttäminen tässä yhteydessä on harhaanjohtavaa, ottaen huomioon miten tulenarka termistä on tullut. Datakeskusten sähkönkulutus, verotus ja ympäristövaikutukset ovat koko ajan esillä Suomen mediassa.

Suora sitaatti Hesarin jutusta: "Lähettämässään sähköpostissa supo kirjoittaa, että suomalaisten datakeskusten tehdyn kybervakoilun määrä on kasvanut Suomessa merkittävästi koko 2020-luvun ajan." Lauseesta puuttuu selvästi jotain, eikä sitä ole korjattu ainakaan nettiversioon. Huolimatonta työtä Hesarilta, mutta nykyään valitettavan yleistä mediassa.

Juttua lukemalla itselle syntyy käsitys, että kyse ei ole varsinaisista datakeskuksista vaan pikemminkin hosting-palveluista. Kuka tahansa voi vuokrata tilaa konesalista ja alkaa myydä sitä eteenpäin rikollisten käyttöön. Myös oman konesalin perustaminen on helppoa, eikä toiminta ole luvanvaraista. 

Yleensä datakeskuksella tarkoitetaan kuitenkin isoa, tähän tehtävään rakennettua konesalia, jossa toimii rakennuttajan omia palvelimia. Hostingin ja datakeskuksen raja on veteen piirretty viiva, mutta likimain sama kuin kioskilla ja ostoskeskuksella. Kioskia ei pidä kutsua ostoskeskukseksi, vaikka siellä onkin tarjolla erilaisia tuotteita eri valmistajilta.

Juttu sisältää huolestuttavan tiedon ns. bullet proof -hostingpalveluiden leviämisestä Suomeen. Saksassa ja varsinkin Hollannissa on jo pitkään toiminut rikollisia yrityksiä, jotka tarjoavat palvelintilaa hakkerien, piraattien, lapsipornon levittäjien ym. käyttöön. Yritykset eivät halua puuttua laittomuuksiin eivätkä tuntea asiakkaitaan, joten palveluista maksetaan käteisellä tai kryptovaluutoilla. Tietoliikenteestä ei pidetä lokeja, joten poliisi ei pääse tutkimaan epäiltyjä rikoksia.

Tällaista toimintaa ei saa päästää leviämään Suomeen datakeskusten vanavedessä. Lain on velvoitettava hosting-operaattorit tuntemaan asiakkaansa ja sulkemaan heidän palvelunsa, mikä toiminta havaitaan laittomaksi. Kirjoitin tähän liittyen asiasta jo vuosi sitten. 

Datakeskuksista on tarpeeksi ongelmia ilman, että niitä sotketaan vakoiluun ja kyberhyökkäyksiin.

Autojen käytettävyys heikkenee

Autojen käytettävyys on aina ollut esimerkillistä. Selkeät painikkeet ja mittarit, vuosikymmenten aikana vakioiksi muuttuneet periaatteet. Kun vuokraa auton, ei tarvitse lukea opaskirjaa pystyäkseen ajamaan vieraallakin merkillä.

Tietotekniikan tulo on murentanut vanhan selkeyden. Autoista on tullut tietokoneita, joissa opaskirja olisi tarpeen. Huomasin tämän kesällä, kun vuokrasin ulkomailla kaksi eri autoa.

Ensimmäinen oli Ford Puma. Ennen kuin lähtee ajamaan, on syytä kiertää auto ympäri ja tarkistaa, ettei autossa ole merkitsemättömiä kolhuja tai naarmuja, sekä kirjoittaa ylös matkamittarin lukema ja katsoa, että tankki on täynnä. 

Onko tankki täynnä vai ei?

Vasta jälkikäteen huomasin, että tankki ei todellakaan ollut täynnä, vaan vähän yli puolillaan. Miksi polttoainemittarista pitää tehdä niin vaikeaselkoinen, ettei siitä heti näe täyttöastetta?

Käyttöliittymä oli edellisen vuokraajan jäljiltä espanjaksi, mutta se oli helppo muuttaa. Vaihdevipu aiheutti hämmennystä, sillä se lipsahti helposti alimpaan sport-asentoon tavallisen D:n sijaan. Oikeanpuoleinen viiksi puuttui. Kun tilaa kerran on, miksei pyyhkimiä voi hallita omalla viiksellään?

Ärsyttävintä oli auton toistuva varoittelu muka väsymyksestä. Jos palasi omalle kaistalle ilman vilkkua, tuli huomautus. Pidemmän ajon jälkeen punainen varoitus, joka komensi lepäämään. Turhia ilmoituksia sai olla kuittailemassa yhtenään.

"Heikentyneen vireystilan" keltainen huomautus.

Mutta oli hyviäkin puolia: Carplay yhdisti puhelimen langattomasti isoon keskinäyttöön, jolloin Spotify, ChatGPT ja varsinkin Google Maps toimivat loistavasti.

Yhtä hienosti toimi auton oma nopeusrajoitusten tunnistus. Tarkasti se poimi kulloinkin voimassa olleen rajoituksen, eikä erehtynyt poistumiskaistojen tai lisäkilpienkään kohdalla. Todella hyödyllinen ominaisuus.

Ford Puma oli kevythybridi. Pieni kuvake kertoi, milloin auto käytti jarrutusta tai alamäkeä akun lataamiseen. Ominaisuus ei näkynyt bensapumpulla ja oli muutenkin rasittava, koska kaasujalka oli koko ajan jännittyneenä polkimella. Yhden polkimen ajo oli yksinkertaisesti rasittavaa.

Toinen auto oli Cupra. Pienestä koostaan huolimatta iso tavaratila ja jämäkkä ajaa. Käyttöliittymä oli entistä sekavampi. Olen vuokrannut autoja kymmeniä kertoja ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun en löytänyt mistään ajokilometrien määrää.

Mistä näkee kilometrien määrän??

Kokeilin kaikki kolme eri näyttövaihtoehtoa, mikään ei sisältänyt matkamittarin lukemaa. Polttoainemittari aiheutti hämmennystä koko vuokra-ajan. Nopealla vilkaisulla on helppo tulkita niin, että punainen palkki kuvastaa jäljellä olevan polttoaineen määrää, eli se on melkein lopussa.

Haluan lähteä tien päälle, en käydä läpi tutorialia.

Onneksi sentään ilmastointiasetuksia pystyi rajoitetusti säätämään ilman kosketusnäytön apua, tosin nämäkin "painikkeet" toimivat hipaisuperiaatteella.

App Updates?

Tietokone tai älypuhelin tuli mieleen, kun auto tarjosi sovelluspäivityksiä. Vuokra-autossa ohitin ne joka kerta, en halunnut sotkea auton toimintaa enkä perehtyä päivitysten ongelmiin.

10 000 km ylitys.

Kun ajokilometrien määrä ylitti 10 000, auto onnitteli saavutuksesta aivan kuin olisin voittanut videopelissä ("New challenge achieved!"). Ihan pöhköä.

Jossain vaiheessa ajokilometritkin ilmestyivät näkyviin, en vieläkään tiedä miten ja miksi. Cupra huomautti väsymyksestä vain muutaman kerran, ihan asiallisesti. Sen sijaan nopeusrajoitusten tunnistaminen toimi surkeasti. Välillä se kuvitteli näkevänsä vääriä rajoituksia tai poimi rajoituksen pieneltä rinnakkaistieltä. Ilmeisesti tieto perustui ainakin osittain karttadataan eikä kameroihin. Teslassa on sama ongelma, silti sen omistajat jaksavat kehua autoaan loputtomasti, mitä on vaikea ymmärtää.

Tunnistus oli ongelma, sillä Cuprassa oli mainio vakionopeustoiminto, joka asetti rajoituksen suoraan auton nopeudeksi. Luotettavasti toimiessaan olisi hieno juttu. 

Cuprassa oli ällistyttävä ongelma. Välillä ikkunan nostimen toiminta muuttui käänteiseksi. Kun minkä tahansa oven ikkuna oli osittain auki, yritys nostaa ikkuna kiinni saikin sen laskemaan. Tämä toistui, kunnes ikkuna oli kokonaan auki, ja vasta sitten sen sai nostettua ylös.

Oliko kyseessä softabugi? Vai oliko anturi niin herkkä, että se luuli jonkin jääneen ikkunan väliin ja turvasyistä alkoi laskea sitä? Mitään logiikkaa tässä ei ollut, ilmiö esiintyi aivan satunnaisesti. Nettikeskustelusta huomasin muiden Cupran omistajien valittaneen samasta ongelmasta.

En voi ymmärtää Teslan aloittamaa trendiä, jossa kaikki toiminnot laitetaan kosketusnäytön taakse. Sitä ei voi käyttää turvallisesti ajon aikana, koska katse täytyy siirtää tiestä näyttöön ja sormen tarkka kohdistaminen vaatii käden tukemista näytön reunaan. Miten onnistuu talvella hanskat kädessä? Mitä vikaa on perinteisissä painikkeissa, säätöpyörissä ja viisarinäytöissä? Muidenkin arkisten laitteiden kosketusnäytöt ärsyttävät käyttäjiä. 

Haitalliset kaistallapitoavustimet, vireyshälyttimet ja liikennemerkkien tunnistukset voi useimmissa autoissa kytkeä pois käytöstä, mutta asetusten pitäisi olla helppoja tehdä ja mielellään jäädä pysyväksi. Vuokra-autossa niiden tekemiseen ei ole aikaa eikä kiinnostusta.

Jos olet ostamassa uutta autoa, tee kunnollinen koeajo. Ei mitään keskustalenkkiä, vaan pidempi ajo maantiellä, jotta ehdit huomata turhat varoittimet ja haitalliset avustimet. 

Kunnes autovalmistajat palaavat käytettävyydessä pari askelta taaksepäin on parempi pysyä vanhassa autossa.

Ärsyttävät radiomainokset ja Radio Classicin suosikkibiisit

Juuri kukaan ei pidä mainoksista, mutta osa kaupallisten radiokanavien mainoksista on ärsyttäviä. Melkein mikä tahansa mainos alkaa tosin maistua puulta, jos se toistuu liian usein. Samaa kanavaa kuunnellessa näin käy melkein kaikille mainoksille. Vain Puuilon ja Bilteman mainokset ovat poikkeuksia huumorinsa vuoksi. Ne hymyilyttävät kerrasta toiseen, vaikka mainokset oppisi ulkoa. Sisältö tosin vaihtuu kiitettävän usein.

Mainosten suhteen erityisen ärsyttävä kanava on Radio Classic, koska siellä kaupallisia mainoksia on muita kanavia vähemmän, ja siksi kanavan oma Rayo-mainos ("R-A-Y-O") toistuu loputtomasti. Rayo ja "ihan täynnä ääntä" on sinänsä ihan hauska konsepti, mutta podcastista pätkän sisältävä mainos saa karvani nousemaan pystyyn - siis tämä kahden naisen keskustelu:

"Voiko parisuhteessa olla onnellinen, jos toinen rakastaa enemmän kuin toinen? Mä sanon tohon että kyllä voi, siinä kohtaa jos sinä olet se, joka rakastaa ikään kuin hieman vähemmän."  

Lauseessa ei ole mitään järkeä, eikä se ole edes kieliopillisesti oikein. Mainoksen toinen podcast-lainaus liittyy älypuhelinriippuvuuteen, eikä ole (ihan) yhtä ärsyttävä. Nykyään käännän aina kanavaa, kun jompi kumpi näistä pätkistä tunkee eetteriin. 

Ehkä kohdat ymmärtäisi, jos kuuntelisi podcastit kokonaan, mutta mainoksessa ei kerrota niiden nimiä.

Radio Classic: viimeksi soineet.

Kuuntelen paljon Radio Classicia ja kanavan sivulta https://rayo.fi/radio-classic/playlist näkee, mitä teoksia siellä on viimeisen vuorokauden aikana soitettu. Kun kyse on klassisesta musiikista, jossa ei ole päivän hittejä samalla tavalla kuin kevyessä musiikissa, olettaisi tarjonnan olevan hyvinkin laajaa eikä soittolistoja käytetä.

Havaintojeni perusteella levyvalikoima on kyllä laaja, mutta jonkinlainen soittolista on käytössä. Osa kappaleista soi muita useammin, kunnes myöhemmin lista vaihtuu. 

Muutama kappale näyttää soivan kuukaudesta toiseen vähintään kerran vuorokaudessa: Vivaldin Vuodenaikojen talvi, Rimski-Korsakovin Kimalaisen lento, valssi Hatsaturjanin Naamiohuveista ja Sapelitanssi. Esitykset ovat aina samoja,  vaikka levytyksiä näistä olisi kymmenittäin. Ehkä kuuluttajan selitys on tallennettu kiinteästi musiikin perään? Sinfonioista toistuu aina yksi ja sama osa, vieläpä saman orkesterin esittämänä (esim. Houston Symphony Orchestra: Dvorakin 9. sinfonia ja aina 3. osa). 

Näiden klassikoiden lisäksi on teoksia, joiden kohdalla soiton määrää ei selitä ainakaan niiden tunnettuisuus. Ihan kauniita teoksia kyllä, ja hienoa että Radio Classic tekee niitä tunnetuksi. (Linkki Spotifyssä ei ole sama versio kuin Radio Classisin soittama)

• Palladio: Allegretto (Karl Jenkins)
• Der Beherrscher der Geister, Op.27 ("Henkien hallitsija", Carl Maria von Weber)
• Harfenkonzert In C-Dur I. Allegro Moderato (Albrechtsberger)
• String Quartet in F major, Op. 3, No. 5 Osa 2 Andante cantabile (Roman Hoffstetter)
• Alkusoitto oopperasta Pieni Orjatar (Crusell)

Suosittelen kanavaa muillekin. Ei kannata pelästyä klassisen musiikin leimaa, siellä soi myös paljon elokuvamusiikkia. Bonuksena se auttaa löytämään uusia suosikkikappaleita. Itselleni kävi niin esimerkiksi Salierin Faust-alkusoiton kanssa, joka taannoin soi kanavalla vähän väliä.

Tekoäly sekoittaa sekin megabitit ja megatavut

Media sotkee uutisoinnissaan usein megatavut ja megabitit keskenään. Yllättävän vaikeaa se on myös tekoälylle, jonka luulisi osaavan asian paremmin. 

Kuinka monta megabittiä sekunnissa on keskimääräinen siirtonopeus, jos dataa siirtyy 11 gigatavua tunnissa. Helppo laskea itsekin, mutta kokeilin kysyä tekoälyltä. Seuraavat kolme esimerkkiä ovat kaikki maksullisista versioista. 

Anthropicin Claude on lyhyen ytimekäs, mutta väärässä:

Ei näin.

Huolestuttavinta tekoälyjen vastauksissa on, että ne vaikuttavat järkeviltä ja esittävät vaihe vaihteelta, miten päätyivät lopputulokseen. Silloin vastausta on helppo uskoa. Clauden vastaus on kuitenkin selvästi väärin, sillä se ei erota megatavua megabitistä.

ChatGPT 5.5 on vielä havainnollisempi, se laskee tuloksen uskottavan näköisesti.

Myös ChatGPT 5.5 antaa väärän vastauksen.

Tässäkin tulos on väärin, koska laskenta ei ymmärrä eroa tavun ja bitin välillä.

Vertailun yllättäjä on Microsoftin Copilot, joka kolmesta ainoana antaa oikean tuloksen.

Vihdoin oikea tulos, joka on tietenkin kahdeksankertainen edellisiin verrattuna.

Copilot on kovin puhelias, mutta ainakin se erottaa bitit ja tavut toisistaan. Sana "desimaalipohja" lienee suora käännös kantalukua tarkoittavasta 10-kantaisesta järjestelmästä.

Tämä pieni esimerkki muistuttaa jälleen konkreettisesti, miksi tekoälyn antamiin vastauksiin ei pidä luottaa sokeasti. Lopputulos pitää itse tarkistaa, tai ainakin verrata useamman tekoälyn antamia vastauksia toisiinsa.

Tekoäly ei naurata enää – nämä 4 ohjetta voivat pelastaa sinut (kolumni)

Heti pääsiäisen jälkeen Etla julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan tekoälyllä on ollut neutraali tai jopa positiivinen vaikutus suomalaisten työhyvinvointiin.

Työn imu oli korkeampi tekoälyä omassa työssään käyttävillä palkansaajilla ja yhteys vahvin niillä, joille tekoäly oli olennainen osa työtä.

Kansainvälisistä tutkimuksista poiketen Suomessa ei havaittu tekoälyn yhteyttä teknologiapelkoihin.

Omaksuimme aikoinaan internetin ensimmäisten maiden joukossa. Ehkä meissä jokaisessa asuu yhä se pieni insinööri, joka siivitti Nokian lentoon ja teki Suomesta 1990-luvulla maailman ensimmäisen tietoyhteiskunnan.

Kyllä meidän taas kelpaa!

Tulosten positiivista viestiä himmentää jossain määrin se, että tutkimusdata päättyy vuoteen 2023. Silloin Chat GPT:tä käytettiin lähinnä hupitarkoituksiin. Sitä pyydettiin kertomaan hassuja vitsejä tai piirtämään kuvia, ja hallusinaatioille naurettiin yhdessä.

Kolme vuotta myöhemmin paljon on muuttunut. Tekoälyn vaikutus työelämään on niin raju, että moni pelkää aidosti työpaikkansa puolesta.

On syytäkin pelätä. Jos et ole yhtään huolissasi omasta työstäsi, et ymmärrä mitä työmarkkinoilla on tapahtumassa.

Hallusinaatioille ei voi enää nauraa, koska ne ovat niin harvinaisia. Monilla toimialoilla tekoäly on ylittänyt odotukset, eikä korkea koulutus tai pitkä osaaminen enää takaa oman työpaikan säilymistä.

Kukaan ei pysty sanomaan, mitä omalle ammatille tapahtuu jatkossa. Jotain kuitenkin tiedämme.

Jos haluat säilyttää työsi, noudata partiolaisten ohjetta: be prepared! Ole valmiina, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Seuraa alasi kehitystä, tutustu uusiin työkaluihin ja ole valmiina muuttumaan, kun maailma ympärillä muuttuu.

Pahinta on vanhoihin työtapoihin urautuminen. Kysy itseltäsi joka päivä, ovatko toistamasi rutiinit enää ajan tasalla, vai voisiko asiat tehdä uudella, paremmalla tavalla.

Suomen urautunein ammatti lienee metrojunan kuljettaja. Helsingin metrossa on vain yksi raide, jonka ajaminen edestakaisin on melkeinpä ihmisarvoa loukkaavan mekaanista ja tylsää.

Jos työpäiväsi on henkistä metrojunan kuljettamista, on vain ajan kysymys, milloin tekoäly korvaa sinut.

Toinen ohje: älä yritä kilpailla koneen kanssa. Työn liiallinen imu voi kääntyä haitaksi, sillä aivot tarvitsevat unta ja lepoa; myös pieniä taukoja työtehtävien välissä.

Väsyneet aivot eivät jaksa ideoida eivätkä omaksua uutta. Pelkkä tiedon maksimaalinen haaliminen ei tuo viisautta.

Hän, joka viettää vapaa-ajankin äänikirjoja kuunnellen eikä osaa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, häviää silti koneen nopeudelle ja oppimiskyvylle.

Ihmisyys on ihmisen paras kilpailuetu konetta vastaan. Siksi kolmas ohje onkin: panosta inhimilliseen vuorovaikutukseen. Pyri löytämään työstäsi elementtejä, joissa ihmisen läsnäolo korostuu, ja kehitä niitä.

Etätyöntekijöille tämä on huono uutinen. Narun päässä oleva työ voidaan ennen pitkää automatisoida, koska se ei vaadi aitoa läsnäoloa.

Tekoälyt ja botit päivystävät jo nyt tylsissä Teams-palavereissa. Mistä tiedetään, onko muussakaan etätyössä oikea ihminen vai pelkkä tekoäly?

Ehkä työkaverisi on jo korvattu aidon näköisellä avatarilla.

Neljäs ohje: kaikki säännöt on tehty rikottaviksi.

Vaikka Helsingin metro olisi pitänyt automatisoida jo kauan ennen tekoälyä, erinäisistä syistä johtuen sitä ei ole pystytty tekemään.

Monet bisnekset perustuvat maailman epätäydellisyyteen. Vaikka palvelut, tiedot ja tavarat voisivat teoriassa liikkua vapaasti, vanhat sopimukset, lait, käytännöt ja asiakastottumukset sotivat prosessien optimointia vastaan.

Tällaiset prosessikiemurat eivät ole loogisia, joten niitä ei jatkossakaan suoristeta tekoälyllä.

Jos työsi perustuu epätäydellisyyteen, se on turvassa vielä pitkään. Työn itsensä kannalta epätäydellisyys on kauneutta.

(Kirjoitus julkaistu Tivi-lehden kolumnina huhtikuussa 2026) 

Euroviisujen äänestys - mikään järjestelmä ei ole oikein

Suomi oli jo varma Euroviisujen voitosta, olihan Liekinheitin vedonlyöjien ylivoimainen suosikki ja Parkkosen & Lampeniuksen saama julkisuus huimaa. Yleensä vedonlyöjät tunnistavat hyvin kansan mielenliikkeet. Mutta kuka sitten äänestää kilpailun aikana onkin eri juttu.

Kansallisten juryjen jälkeen pistetilanne oli seuraava: 

Tuomariäänet.

Voitto oli Suomelta jo karannut, mutta sijoitus oli viides. Bulgaria oli yllättäen noussut selväksi ykköseksi, Australia ja Tanska jakoivat toisen tilan samalla pistemäärällä.

Yleisöäänet muuttivat kaiken:

Euroviisut 2026: lopulliset tulokset.

Israel teki ällistyttävän nousun kahdeksannelta sijalta kakkoseksi, samalla Suomi putosi kuudenneksi. Bulgarian äänivyöry oli vielä suurempi ja se nousi ylivoimaiseksi voittajaksi (516 pistettä vs. Israelin 343).

Voi ihmetellä, miksi Israel singahti yllättäen kakkoseksi yleisöäänillä. Kyse tuskin oli musiikista, mutta moni äänesti Israelia uskontonsa vuoksi tai protestina.

Mikään äänestystapa ei tunnu olevan oikea. Kansan ääniä voidaan manipuloida ja naapurimaat tunnetuisti äänestävät toisiaan. Kymmenen ääntä per katsoja on jo lähtökohtaisesti hölmö tilanne, eikä sitä voi mitenkään kontrolloida. Myös puhtaasti ammattilaisten valitsema voittaja herättäisi epäilyjä tuomaripelistä.

Kun kyse on musiikista ja makuasioista, mikään äänestysjärjestelmä ei anna aidosti oikeaa tulosta.

Mutta entä voittajan jo selvittyä? Kävin katsomassa kilpailun jälkeisenä päivänä Spotifystä kuuntelukertojen määrän. Olisi pitänyt toimia päivää aikaisemmin, näissä luvuissa oli mukana jo voittajan selvittyä tulleita kuuntelukertoja.

Italia ja Suomi erottuvat.

Italian kuuntelukertojen määrä oli omassa luokassaan, ilmeisesti kappale oli hyvin suosittu ainakin kotimaassaan. Myös Suomen kappaletta oli kuunneltu yli tuplasti enemmän kuin seuraavaa (Tanska).

Sivumennen sanoen pisti silmään, että Italian laulaja tarvitsi haastattelussa tulkin englantia varten. Pienen Suomen asukkailta tuntuu ihmeelliseltä, ettei suuren kielialueen suosittu artisti pärjää englannilla.

Aloin seurata kappaleiden suoratoistokertoja kolmen päivän ajan. Sitten tuli tauko ja valjastin työhön tekoälyn. Tänään on 8. päivä ja Bulgaria on voiton seurauksena kerännyt jo 18,1 miljoonaa kuuntelukertaa, Israel 10,2, Italia 31,1 ja Suomi 18,1 miljoonaa. Valitettavasti manuaalisesta seurannasta jäi puuttumaan muutama maa, joten niiden osalta tilasto alkaa vasta tekoälyn myötä 22.5.2026.

Kuuntelukerrat lähtötilanteen mukaan prosentteina.

Koska lähtötilanteet vaihtelivat niin paljon, absoluuttisten kuuntelumäärien vertailu ei ole mielekästä. Jos jokaisen maan kuuntelut ensimmäisenä päivänä skaalataan 100 prosenttiin, päivien mukaan saadaan seuraava grafiikka:

Kumulatiiviset kuuntelukerrat (ja tekoälyn virhe).

Bulgarian sininen käyrä on omaa luokkaansa ja kertoo Bangaranga-biisin aidosta suosiosta. Yllättäen kovasti kuuntelua lisäsi myös Ukraina. Sen kohdalla tekoäly on tehnyt virheen ja kuudennen päivän kuuntelukerrat ovat jopa pienempiä kuin kolmannen, mutta tämä virhe korjaantui seuraavissa päivissä. 

Matalat käyrät kertovat, että suosio oli hankittu lähinnä jo ennen kilpailua. Kahdeksannen päivän luvut: Bulgaria 417 %, Israel 166 %, Australia 184 %, Italia 115 %, Suomi 128 %, Tanska 156 %, Moldova 186 %, Ukraina 324 % ja Ranska 156 %. Romanian ja Kreikan luvut alkavat vasta 6. päivästä, joten ne eivät ole verrannollisia.

Jäädään kiinnostuneena odottamaan, miten äänestystä muutetaan ensi vuoden kilpailuihin. Mikään mittaustapa ei ole kiistaton eikä oikea.

Vaaratiedottaminen ja EU Alert, sekoilua ja sekaannuksia

Tiedottaminen on vaikea laji, vaaratiedottaminen vielä astetta vaikeampi. Tämän voi totisesti allekirjoittaa seurattuaan drone-hälytyksistä noussutta sotkua. Me uskomme, että Suomessa viranomaiset toimivat oikein ja vihamielinen vaikuttaminen kilpistyy kansan lukutaitoon ja sivistykseen. Jaa-a, enpä tiedä.

Pääsiäisen aikaan Suomen metsistä löytyi kaksi ukrainalaista dronea, joista aiheutui melkoinen soppa. Alettiin kysyä, miten Suomi varoittaa kansalaisiaan droonivaarasta ja miten harhautuneisiin droneihin ylipäätään voi varautua. Osuman riski on kuitenkin minimaalisen pieni.

Viimeistään silloin kävi ilmi, että Suomi luottaa vaaratiedottamisessa yhä Ylen radiokanavaan, teksti-TV:hen ja nettisivuun. Mobiilisovellus 112 Suomi oli aloittaessaan 2015 hyvä ratkaisu, koska se lähetti avuntarvitsijan tarkan sijainnin hätäkeskukseen, mutta sen jälkeen puhelimiin tuli AML-tekniikka ja nykyään tieto näkyy hälytyskeskukseen automaattisesti. Soittajaa ei enää tarvitse paikantaa tukiasemien perusteella eikä käyttää 112 Suomea.

Käyttäjien asenne mobiilisovelluksia kohtaan tiukkeni ja käyttöjärjestelmän asetukset muuttuivat, minkä vuoksi 112 Suomen vaarahälytykset eivät enää tavoittaneet kaikki sovelluksen asentaneita. 

Muista EU-maista poiketen Suomi ei käyttänyt Cell Broadcast -hälytystekniikkaa, joka oli standardoitu jo 1990-luvulla. Ensimmäinen EU-toteutus oli Hollannin NL Alert 2012. CB ei käytä hitaita ja kalliita tekstiviestejä, vaan tukiasema tuuppaa viestin kaikkiin alueellaan oleviin päätelaitteisiin näiden numerosta riippumatta. Siten myös turistit saavat vaarailmoitukset.

Puute oli niin suuri, että EU Alertin käyttöönottoa varten perustettiin 8.4.2026 kansalaisaloite. Se ehti kerätä allekirjoituksia vain muutaman päivän kun jo tuli tieto, että Suomi onkin aloittanut EU Alertin kansallisen version ("FI Alert") kehittämisen ja sen pitäisi valmistua vuoden 2027 loppuun mennessä. Oli varmaan ensimmäinen kerta, kun kansalaisaloite saavutti tavoitteensa jo viikko perustamisen jälkeen, vaikka allekirjoituksia oli ehtinyt kertyä vasta kolme tuhatta.

Mikään näistä ei kiinnostanut mediaa; vain Yle teki juttua aiheesta jo pääsiäisen aikana. 

Viime perjantain droonihälytys räjäytti potin. Yhtäkkiä kaikki halusivat tietää, mitä ovat CB, EU Alert ja miksei Suomella ole sellaista. Tänään Hesari oli kaivanut perusteluita myös ministeriöstä ja saanut vältteleviä vastauksia, joissa kuitenkin toistui taikasana: "raha". 

Yllättäen onkin käynyt ilmi, että nykyinen hallitus oli vihdoin, yli 20 vuoden väännön jälkeen, antanut jo viime vuonna kuuden miljoonan euron määrärahan "FI Alert" kehittämiseksi. Perjantain hälytyksen jälkeen aikataulua on kiristetty vuoden 2027 alkuun, jota sitäkin poliitikot moittivat hitaaksi. Samat poliitikot, jotka itse ovat olleet v. 2020 päättämässä ettei EU Alertia oteta käyttöön, vaan jatketaan 112 Suomi -sovelluksella, ja jotka ovat torpanneet määrärahat paremman järjestelmän kehittämiseksi.

Vaikka FI Alert on periaatteessa yksinkertainen, se vaatii muutoksia & sopimuksia operaattorien verkkoihin. Siksi aikataulu vuoden 2027 alkuun on kunnianhimoinen. Operaattorien pitää ehkä päivittää laitteita, ainakin ohjelmistoja, ja viranomaisten integroida alueellinen hälytys nykyiseen monikanavaiseen (radio, tv, teksti-tv, nettisivu, sireenit) järjestelmään.

Jokseenkin ironista on se, että mikäli FI Alert olisi ollut viime perjantaina käytössä, se olisi vain pahentanut asioita. Miljoonaa suomalaista ei kannattanut herättää aamuneljältä epämääräisen drooniuhkan vuoksi, joka ei koskaan edes toteutunut. 

Ensi kerralla voi olla toisin, ja siksi mobiili vaaratiedotus on syytä laittaa vihdoin kuntoon. 112 Suomi voi jäädä yleiseksi apuohjelmaksi, joka välittää myös kohdennettuja tietoja liikenneonnettomuuksista (jos paikannus on sallittu).

112 Suomi ja kohdennetut liikennetiedotteet

Vielä pari asiaa drooneista: ei, emme voi ottaa käyttöön Ukrainassa kehitettyä varoitussovellusta. Se on tarkoitettu aktiivisen ja kohdennetun droonihyökkäyksen varalle. Ukrainalaisilla on aito tarve pitää sovellus aktiivisena puhelimessaan, koska heidän henkensä voi riippua siitä. Ihan eri tilanne kuin Suomessa, jossa kyse on yksittäisestä harhautuneesta droonista tai pelosta, että sellainen saattaa tulla.

Drooneja ei myöskään ole helppo ampua alas Suomen ilmatilan rajalla. Jos olisi, eivät Venäjä ja Ukraina antaisi niiden tappaa kansalaisiaan. Pienikokoinen, hidas ja matalalla lentävä drooni on vaike havaita tutkalla, koska ne on ajateltu erilaisia maaleja vastaan. Hävittäjät ovat liian nopeita ja ohjukset turhan kalliita droonien pudottamiseen. Asutuksen yläpuolella torjunta on vaarallisempaa kuin se, että lennon annetaan jatkua. 

Tämä on uusi tilanne kaikille, niin sotilaille, kansalaisille, poliitikoille kuin mediallekin. Nyt jäitä hattuun ja asioita parantamaan. Hosumisesta ei ole mitään hyötyä. 

Lisäys 20.5.2026: 112 Suomen toimivuuden näkee siitä, tulevatko liikennetiedotteet näytölle (olettaen, että niille on annettu luvat). 

Tähän 112 Suomi sopii: kohdennetut liikennetiedotteet tulevat näytölle.

Jos liikennetiedotteet tulevat, pitäisi myös mahdollisten droonihälytysten näkyä.

Lisäys: Ylen ansiokas selvitys vaaratiedottamisen historiasta: miten tsunamista ja tekstiviesteistä päädyttiin 112 Suomen kautta droneihin ja solulähetyksiin. 

Suomen Liekinheitin tilastojen valossa paalupaikalla illan Euroviisuihin

Suomella on tilastojen valossa todellinen paalupaikka lauantai-illan Euroviisuissa. Esiintymisvuoro on 17, mikä oli myös Lordin lähtönumero vuonna 2006, kun hän toi Suomelle toistaiseksi ainoan voiton. Eikä tässä vielä kaikki: tilastojen valossa juuri 17. esiintymisvuoro on kaikkein paras!

Yleisesti uskotaan, että Euroviisujen esiintymisvuorolla on vaikutusta sijoitukseen. Alkupään esitykset ehtivät jo unohtua kun kansa pääsee äänestämään. Viimeiset esitykset saavat siten enemmän huomiota, mikä johtaa tilastollisesti parempiin sijoituksiin.

Testasin asiaa käytännössä 13 vuotta sitten laskemalla korrelaation esiintymisvuoron ja sijoituksen välillä.  Päivitin tänään tilastot ja tulos on selvä: Euroviisut on keskimäärin voitettu numerolla 16,6 eli juuri sillä 17. vuorolla, jonka Parkkonen ja Lampenius tänä vuonna saivat. Kilpailijoita on yleensä 26, joten 17 on selvästi keskiarvon jälkipuolella.

Pienin voittava vuoro on ollut 9 (vuosina 2023 ja 2025), suurin 24 (2008, jolloin se toi toiseksi viimeinen esitys ja 2021, jolloin se oli kolmanneksi viimeisin).

Euroviisuvoittajien esiintymisnumero (vihreä) sekä Suomen edustajan numero (sininen).

Esiintymisjärjestyksen ja sijoituksen väliltä voi helposti laskea korrelaation. Jos ykkösenä esiintyvä tulisi aina ykköseksi ja viimeinen esiintyjä viimeiseksi, korrelaatio olisi +1,00. Jos ensimmäinen esiintyjä jäisi aina viimeiseksi ja viimeinen esiintyjä aina voittaisi, korrelaatio olisi -1,00. Ellei järjestyksellä olisi mitään merkitystä korrelaatio olisi 0,00. 

Tässä tapauksessa tulokset ovat tavallaan väärin päin, sillä suuremman esiintymisnumero ja paremman sijoituksen järjestys on käänteinen.

Selkein korrelaatio on vuoden 2008 tuloksissa, jossa lukema on -0,55 (voittaja esiintyi toiseksi viimeisenä). Toinen ääripää on vuosi 2024, jossa lukema on +0,13 (voittaja kuudenneksi viimeisellä vuorolla). Vuosien 2009, 2011, 2019 ja 2025 luvut ovat käytännössä nollia, jolloin esiintymisvuoro ei vaikuttanut sijoitukseen.

Silmämääräiseti näyttää siltä, että esiintymisvuoron merkitys on vähentynyt vuosien mittaan. Se voi johtua joko äänestyksen taktikoinnista tai ammattilaisraatien painoarvon muuttumisesta. Vuodesta 2024 lähtien yleisöäänestys on alkanut heti kilpailun alkaessa, mikä on entisestään vähentänyt esiintymisvuoron merkitystä.

Laskeva trendi kohti parempaa sijoitusta on selvä.

Toinen grafiikka tarkastelee sijoitusten keskiarvoja esiintymisvuoron mukaan. Huonoin paikka on ollut esiintyä toisena, siitä on keskimäärin päädytty sijalle 19. Parhaita vuoroja ovat 20 (keskimäärin 9,3), 11 (keskimäärin 9,7) ja 24 (keskimääräinen sijoitus 9,8). 

Vuorojen 25 ja 26 kohdalla näkyvä nousu on osittain tilastoharhaa, sillä dataa on muita sijoja vähemmän. Jos tarkastellaan vain kaikissa kilpailuissa olleita vuoroja 1-24, laskeva trendi kohti parempaa sijoitusta on yhä selvempi. Jätin vuoron 27 pois kokonaan, koska se oli käytössä vain vuonna 2015, kun Australia osallistui uutena maana sijoittuen kolmanneksi. Pelkän tilaston valossa se olisi selvästi paras vuoro, koska ainoa datapiste sijoittaisi sen arvoon 3,0. 

Joka tapauksessa Parkkonen & Lampenius lähtevät lauantain kilpailuun mainiolta paikalta. Onnea!

==================

Onni ei tässä tapauksessa riittänyt. Kuudes sija on hyvä, mutta jäi selvästi odotuksista. Monista hyvistä esityksistä hieman yllättäen voittajaksi nousi yleisöäänten turvin Bulgarian Bangaranga.

Israel tuli jälleen toiseksi suurella yleisöäänien määrällä, vaikka kappale ei ollut mitenkään erikoinen. Näyttää siltä, että Euroviisuista on tullut paikka osoittaa mieltä Israelin puolesta ja/tai kilpailun vähemmistöteemaa vastaan. Varsinkin somessa moni kertoi äänestävänsä Israelia periaatteen vuoksi ja ärsyttääkseen vihervasemmistolaista mediaa.

Oletan, että eri maiden juutalaiset äänestivät luonnollisesti Israelia. Tähän Euroviisujen vaalijärjestelmässä ei ole varauduttu. Tiedetään, että maat äänestävät usein naapuriaan tai samaa kielialuetta, mutta eri maita yhdistävä uskonto on eri asia. Mahtoiko kukaan EU-alueen juutalainen äänestää muuta kuin Israelia?

Tällä kertaa esiintymisjärjestyksellä ei ollut vaikutusta, korrelaatio on +0,10. Voittaja esiintyi vuorolla 12 ja viimeisenä esiintynyt Itävalta jäi toiseksi viimeiseksi. Kakkospaikan kirous piti kuitenkin pintansa: sen keskimääräinen sijoitus on vertailun huonoin. Nyt toisena esiintynyt Saksa jäi kolmanneksi viimeiseksi.

Google asentaa salaa neljän gigatavun tekoälylaajennuksen

Tämä on taas niitä asioita, joita on vaikea luokitella mihinkään kategoriaan. Google on alkanut asentaa neljän gigatavun Gemini Nano -tekoälymallin käyttäjien koneelle kysymättä lupaa tai ilmoittamatta asiasta. Pitäisikö tästä ilahtua vai raivostua?

Eniten ihmetyttää touhun salamyhkäisyys. Tiedosto on tullut joillekin suomalaisille, useimmille ei. Olen yrittänyt selvittää, mikä on yhdistävä tekijä, mutta toistaiseksi tuloksetta. Omilta koneiltani en ole sitä löytänyt.

Kyse on Chrome-selaimen tekoälytoiminnoista, ainakin Help me write -apurista, josta Googlen oma help-sivu sanoo näin:

To use this feature, make sure that you:

• Are located in the US and at least 18 years old.
• Have English as the language of your Chrome browser. Learn how to change Chrome languages.
• Are signed in to your Google Account in Chrome.
• Turn on Make searches and browsing better.
• This feature is only available in English and on Windows, Mac, and Linux at this time.

Näiden kriteerien perusteella tiedoston ei pitäisi ilmestyä lainkaan suomalaisille, mutta niinpähän vain ilmestyy. Voit testata oman koneesi kirjoittamalla komentoikkunassa DIR \weights.bin /s . Sitä voi myös hakea C: asemalta Windowsin Tiedostohallinnan hakutoiminnolla. Sama Macissä.

Jos tiedosto löytyy, sen koko on 4 269 932 544 tavua, päiväys 1.1.1980 (DOS/FAT-järjestelmän nollakohta ts. päiväystieto on nolla) ja se sijaitsee kansiossa C:\users\<käyttäjätunnus>\AppData\Local\Google\Chrome\User Data\OptGuideOnDeviceModel\2025.8.8.1141. Huh! Tiedoston ja kansion voi poistaa, mutta ne ilmestyvät ennen pitkää takaisin.

Joillakin tiedosto on ollut pienempi, mutta silloin lataus on kesken. Neljän gigatavun pakettia ei imaista yhdellä rykäisyllä nopeankaan valokuidun yli. 

Neljä gigatavua! Muistan hyvin ajan, kun suurimmat levyasemat olivat pari gigatavua (ja ajan myös paljon sitä ennen). Nyt neljä gigatavua otetaan levyltä noin vain, lupaa kysymättä, ilman selityksiä. Ja se kyrsii syystäkin käyttäjiä.

Sinänsä tämä on ovela veto Googlelta. Siirtämällä kielimallin painotiedoston käyttäjän omalle koneelle Google säästää omia datakeskuksiensa kuormituksessa ja sähkölaskussa. Toisaalta neljän gigatavun siirtäminen sadoille miljoonille Chrome-käyttäjille kuluttaa valtavasti niin tietoliikenne- kuin sähköverkkoa. Neljä gigatavua vastaa useita suoratoistettuja elokuvia. Kun malli on paikallisessa tiedostossa, se toimii nopeammin ja kuluttaa sähköä vain käyttäjän omassa koneessa. Kustannukset jäävät käyttäjille. Jos Googlen toiminta menee läpi, ennen pitkää muutkin tekoälypalvelut haluavat toimia samoin. 

Tämä episodi on kuitenkin tervetullut, sillä se muistuttaa millainen valta tekoäly-yhtiöillä on käyttäjiin ja miten suoraviivaisesti sitä voidaan käyttää. Pilvessä toimiva tekoäly tuntuu vihreältä ja kevyeltä, mutta kun se materialisoituu omalle levylle jokainen ymmärtää, ettei tekoäly toimi pyhällä hengellä. Se vaatii resursseja, joista jonkun on maksettava - joko sijoittajien, asiakkaiden tai ympäristön.

Asiasta on noussut kansainvälinen kohu, mutta Google ei ole siitä huolimatta lähtenyt avaamaan, mistä on kyse. Kun selityksiä tai lisätietoja saadaan, palaan asiaan. 

Sivun https://www.cnet.com/tech/services-and-software/chrome-installing-4gb-ai-model-gemini-nano/ mukaan latautuneesta mallista pääsee eroon Chromen asetuksista: kirjoita osoitekenttään chrome://flags, etsi listasta kohta Enables optimization guide on device (vähän ennen puoltaväliä, asetuksia on paljon!) ja vaihda oletusarvo Default asentoon Disabled. 

Millainen voisi olla informaatiopuolustuksen keskus?

Lukutaito ja hyvä peruskoulu on ollut suomalaisen yhteiskunnan tukijalka. Se on antanut turvaa ulkomaista vaikuttamista vastaan, ainakin juhlapuheissa.

Lukutaito - informaatiopuolustuksen suojamuuri.

Totuus on, ettei Suomen vastustuskykyä ole vielä edes testattu. Venäjän trollit ovat kirjoitelleet someen hassuja viestejä, mutta Venäjän huomio on keskittynyt niihin maihin, joissa vaikuttamisella on oikeasti merkitystä: Saksa, Ranska, Italia.

Suomessa on paljon venäläistaustaisia ja maalle myötämielisiä ajattelijoita, mutta epäluulo Venäjää kohtaan istuu niin syvässä, etteivät someviestit riitä vaikuttamaan enemmistön ajatteluun.

Vaikuttamista tekevät toki muutkin valtiot. Ainakin Israelin ja Yhdysvaltojen kannat puskevat hyvin esille sosiaalisessa mediassa. Toiminta on koordinoitua, ainakin ruohonjuuritasolla, sillä tunnettujenkin supisuomalaisten kirjoittajien viestit ovat kuin kopioita toisistaan. 

Entä jos Suomi joutuu oikeasti informaatiohyökkäyksen kohteeksi? Pitäisikö Suomella olla informaatiopuolustuksen keskus tai jopa virasto? Arja Paananen kirjoitti aiheesta 1.5.2026 Ilta-Sanomissa. Aiemmin asiaa ovat nostaneet esille ainakin Janne Riiheläinen sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon asiantuntija Pekka Kallioniemi. 

Paanasen kirjoituksen ydin on siinä, että tekoälyn avulla vihamieliset tahot voivat kohdistaa Suomeen laajoja vaikutuskampanjoita, jotka naamioidaan suomalaisten omaksi mielipiteeksi:

Mutta yhtä lailla Suomen oman it-osaamisen ja tekoälyn avulla näiden viestien alkulähteet voitaisiin saada selville, niiden motiivit paljastaa ja ennakoida tuleviakin hyökkäyksiä.

Näin on varmasti jo tapahtunut. Uhkaa kannatta pohtia, mutta onko uuden keskuksen tai viraston perustaminen oikea ratkaisu? Organisaatioita meillä on jo turhankin paljon.

Yleisellä tasolla jokaisen organisaation tavoitteena on tehdä itsestään tarpeellinen ja suojella omaa olemassaoloaan. Ylen iltaisissa ajankohtaisohjelmissa vierailevat samat kasvot varoittamassa erilaisista uhkakuvista. Pahimmillaan uhkapuhe vain lisää koettua uhkaa.

Esimerkiksi hybridiuhkista ja Venäjän Suomessa vesitorneihin ja radiomastoihin tekemistä sabotaaseista on varoitettu pitkään, mutta tietääkseni yhtään varmistettua tapausta ei ole tuotu julkisuuteen. Tapaus HAV Dolphin jäi kohusta huolimatta suutariksi, eikä muista Venäjän toimista löytynyt todisteita (HS 17.12.2025):

Suomen poliisi kertoi äskettäisessä taustatilaisuudessa, että se on tutkinut ja selvittänyt viime vuosina lukuisia hybridivaikuttamiseksi epäiltyjä tapauksia. Yhdenkään tapauksen taustalta ei ole kuitenkaan paljastunut valtiollista toimijaa.

...

Poliisin tutkimissa vesi-, sähkö- ja teleinfrastruktuuriin liittyvissä epäilyttävissä tapauksissa taustalta on taas paljastunut muun muassa omaisuusrikollisuutta, ilkivaltaa ja niin sanottua urbaania löytöretkeilyä. Poliisin havainnot herättävät kysymyksiä: Kouhkataanko meillä hybridivaikuttamisesta liikaa? Ja jos kouhkataan, niin miksi, mitä siitä seuraa ja mitä asialle pitäisi tehdä?

Supon entinen tutkija Saana Nilsson kuvasi samaa asiaa kirjassaan: 

– Sen jälkeen supon arviot eivät olleetkaan tarpeeksi uhkaavia. Meiltä olisi kaivattu raflaavampia arvioita, lisää pelottelua ja lisää uhkakuvia. Nilsson arvostelee sitä, ettei Suomessa osattu lopettaa pelkäämistä edes Nato-jäsenyyden myötä. Hän koki näkemysten mustavalkoistuvan: joko tuit puolustusmenojen lisäämistä tai olit Putinin puolella. Nilsson kertoo kirjassaan, kuinka supossa hämmästeltiin sitä, miten julkisessa keskustelussa Venäjä löydettiin syylliseksi niin kaapelirikkoihin kuin vesilaitosmurtoihin ilman mitään todisteita.

Mutta jos keskus katsotaan tarpeelliseksi ja perustetaan, miten sen tulisi toimia jos tekoäly havaitsee toisen tekoälyn pommittavan Suomea viesteillään? Lisää puhuvia ja varoittelevia päitä A-Studioon? Oma tekoäly vastaamaan someen samalla mitalla? Viranomainen selvittämään, kuka ulkomaista myönteisesti kirjoittava on oikea henkilö ja kuka botti, tai jäljittämään ohjeiden antajaa?

Tämä on monitahoinen asia, jossa hötkyily voi vain pahentaa tilannetta ja vähentää kansalaisten luottamusta. 

Millainen sinun mielestäsi informaatiopuolustuskeskuksen pitäisi olla?

EU:n ikärajasovellus ja mahdollinen VPN-kielto herättävät ihmetystä

EU kehittää jäsenvaltioille yhteistä sovellusta, jolla käyttäjä voi todistaa nettipalvelulle ikänsä kertomatta muita tietoja itsestään. Sovellus on herättänyt ihmetystä varsinkin Suomessa, jossa suhtautuminen ikärajoihin on ollut välinpitämätöntä. Me emme suunnittele lasten some-kieltoa, kuten vaikkapa Ranska. EU-laajuinen 16 vuoden alaikäraja on kuitenkin suunnitteilla. 

Vähäisen kotimaisen tiedon vuoksi joudun spekuloimaan, ja asiatkin voivat vielä muuttua. Kyseessä on EU digilompakon kevytversio, joka todistaa ainoastaan iän. Todistusprotokolla perustuu kryptograafiseen nollatietoprotokollaan. Siinä sivusto saa puhelimen sovellukselta varmistuksen, että käyttäjä on vähintään tietyn ikäinen, mutta ei saa mitään muuta tietoa.

Ikätodistuksen beetaversio on ladattavissa osoitteesta https://ageverification.dev/. Se toimii vain Androidissa, koska iPhone-puhelimeen ei pysty lataamaan testiversioita ohi sovelluskaupan. Lisätietoa laajemmasta digilompakko-hankkeesta on sivulla https://www.digital-identity-wallet.eu/.

Kun beetaversio julkistettiin, joku ehti jo hakkeroida sen. Tämä oli kuitenkin odotettavissa, sillä EU tarjoaa vain rungon, jonka päälle kansalliset sovellukset on tarkoitus rakentaa. Hakkerointiuutinen ei tarkoita, että tarkistus itsessään olisi todettu turvattomaksi.

Sovellus on avointa lähdekoodia, joten sen sielunelämää voi vapaasti penkoa. Toisaalta lopulliset kansalliset sovellukset eivät luultavasti ole yhtä avoimia, joten vasta aika näyttää syntyykö niihin luottamusta vai ei. 

Age Verification eli ikärajasovellus todistaa, ylittääkö käyttäjän ikä vaaditun alarajan.

Jotta ohjelmaa voi käyttää, jo täytetyt ikärajat pitää osoittaa sovellukselle. On epäselvää, tuleeko Suomessa riittämään pankkitunnusten tai mobiilivarmenteen käyttö, vai pitääkö todistus tehdä lukemalla passi tai virallinen henkilökortti. Täysi-ikäiselle iän todistaminen on helpompaa, mutta miten todistaa vaikka 13-vuotiaan ikä? Riittääkö vanhemman omalla pankkitunnuksillaan antama todistus?

Ainakin alkuvaiheessa todistusta vaaditaan aikuisviihdepalveluihin, joten 18 vuotta on tärkein raja, ja useimmilla sen ikäisillä on ainakin passi ja pankkitunnukset. Ohjelmassa on varauduttu muihinkin ikärajoihin, myös asteikon yläpäässä (65+ vuotta).

Todennus myös eläkeläisalennuksiin?

Jos henkilö käyttää perinteistä tietokonetta, palvelun pitää esittää selaimessa QR-koodi, joka välittää kysymyksen puhelimen sovellukselle ja hyväksynnän takaisin palveluun.

Tämä kaikki herättää silti kysymyksiä. Mistä palvelu voi tietää, kenen ikätodistusta sille näytetään? Alaikäinen voi pyytää aikuista tai isoveljeään kuittamaan pääsyn. Miten ikätodistus kytketään nykyisiin palveluihin jälkikäteen? Entä jos henkilö vaihtaa ip-osoitteensa VPN:n kautta maahan, jossa kansalaisilta ei vaadita ikätarkistusta ja jotka eivät sen vuoksi voi käyttää sovellusta?

VPN-kiertotien estämiseksi on pohdittu VPN-palveluiden käytön kieltämistä (ainakin sellaisten, jotka mahdollistavat ip-osoitteen vaihdon toisen maan alueelle). Tämä olisi todella raju toimenpide ja on syystäkin saanut käyttäjät takajaloilleen. VPN-kielto osuisi yrityskäyttäjiin ja yleisesti tietoturvaan. Mitään konkreettista tähän suuntaan ei ymmärtääkseni ole tehty, mutta some-käyttäjät ovat takajaloillaan jo pelkästä ajatuksesta.

On pakko ihmetellä hinkua aikuisviihdepalveluiden ikärajatarkistuksiin. Ovatko ne vain keppihevonen, jolla järjestelmä saadaan myytyä poliitikoille? Eikö suurempi ongelma ole alaikäisten pääsy some-palveluihin, etenkin jos niille asetetaan kansallisia rajoituksia?

Kun internet alkoi 1990-luvulla yleistyä, pornopalvelut herättivät suurta huolta varsinkin USA:ssa. Sen jälkeen netin aikuisviihde on enemmän tai vähemmän hyväksytty, samalla se on johtanut aiempien VHS-kasettien ja lehtien kuihtumiseen. 

Miksi laillisesta aikuisviihteestä nyt olisi taas tullut ongelma? Eikö ongelmana ole pikemminkin laittomat palvelut, kuten lapsiporno?

Käyttäjän henkilöllisyyden tai iän tarkistaminen nettiyhteyden yli ei tule koskaan olemaan täydellistä eikä ongelmatonta, varsinkaan jos halutaan sallia nimimerkit ja anonyymi käyttö. Ikärajasovellus ei ole aukoton ratkaisu, mutta laajemman digilompakon osana sitä voi pitää hyväksyttävänä etenkin nuoren nettikäytön rajoittamiseen.

Ainakin Australiassa, Britanniassa ja Utahin osavaltiossa on käytössä tai suunnitteilla ikärajavalvonta. EU:n digilompakko on näistä teknisesti paras. 

Yleistä VPN-kieltoa ei kuitenkaan voisi hyväksyä millään tähän asti esitetyllä perusteella. Sen ajaminen lisäisi vain oikeuksistaan huolestuneiden käyttäjien vastustusta ja vaarantaisi koko digilompakon yleistymisen.

Helsingin Sanomien haku-toiminto kaipaa korjausta

Yksi syy maksaa Helsingin Sanomien tilauksesta on lehden arkisto. Aikakone tarjoaa mielenkiintoisia hetkiä vanhojen lehtien näköispainoksiin. Vuoden 1990 jälkeen ilmestyneitä juttuja voi etsiä hakutoiminnolla. Valitettavasti se ei ole koskaan toiminut kunnolla.

Haku uudistettiin vuosia sitten, jolloin sen tärkeä ominaisuus poistettiin: haku ei enää kerro osumien määrää. Arkistosta oli kiinnostavaa seurata käsitteiden yleistymistä, suosiota ja hiipumista. Nykyisin tulosten määrän laskenta pitää tehdä manuaalisesti, mikä on todella hankalaa. 

Olen seurannut tekoäly-sanan yleisyyttä ja laskenut esiintymien määrän kuukausittain. Tammikuusta 2020 tulee kuitenkin tyhjä tulos:

Tammikuussa 2020 ei yhtään tekoäly-aiheista juttua?

Voisiko olla, ettei aihetta tosiaan käsitelty kertaakaan? Tuskinpa, sillä helmikuun haku antaa ihan erilaisen tuloksen (2020 oli karkausvuosi, mutta rajoitin haun 28.2. jotta ainakaan se ei sotkisi tuloksia):

Helmikuussa 2020 juttuja oli useita.

Tässä olisi suuri apu, jos näkisi tulosten määrän, mutta ei - sivua pitää vierittää manuaalisesti ja laskea käsin. 

Tarkistetaan vielä ulottamalla haku tammi-helmikuuhun:

Tammi-helmikuu yhteensä: nolla.

Tämä osoittaa, että haku toimii yksinkertaisesti väärin. Mutta ehkä tammikuun lehteä ei ole indeksoitu lainkaan? Kokeillaan sanaa norsu:

Tammikuussa 2020 kuusi norsu-uutista.

Sivua vierittämällä selviää, että norsu esiintyi tammikuussa 2020 kuusi kertaa. Sanassa tekoäly on jotain sellaista, mikä saa haun sekaisin. Tuloksissa on muitakin epäloogisuuksia, mutta tämä oli helpoin todistaa yksinkertaisella esimerkillä.

Manuaalisesti laskemalla nähdään, että Hesari uutisoi tekoälystä tasaisesti jo ennen ChatGPT-julkistusta, mutta se aiheutti tason nousun. Viime aikoina tekoälyn vaikutukset ovat levinneet niin laajalle, että määrä on noussut taas uudelle tasolle.

Vaivalloisen käsin laskennan tuloksena saatu graafi.

Haku ei ole mennyt rikki äskettäin, se on aina toiminut huonosti. Tämä on yllättävää, sillä mediassa hehkutetaan, miten vibe-koodaus tekee meistä kaikista ohjelmoijia ja miten kaikki softaprojektit muuttuvat helpoksi kuin lasten leikki.

Itse asiassa Clauden Desktop Agent pystyy automatisoimaan hakua aika pitkälle, mutta jostain syystä sen antamat lukemat poikkeavat kahdella verrattuna siihen, mitä sain käsin laskien. Haun selville virheille agenttikaan ei voi mitään. 

Tekoälykin ihmettelee Hesarin hakua.

Vuoden 2019 haut onnistuivat lopulta, vaikka Claude poltti suuren määrän tokeneita ja oli jo heittää pyyhkeen kehään ("Artikkelit eivät ole vuodelta 2019 — ne ovat tämän päivän artikkeleita! Päivämääräsuodatus URL:ssa ei siis toimi selaimen puolella niin kuin odottaisi. Sivu näyttää uusimmat artikkelit riippumatta URL-parametreista, ja päivämäärät täytyy asettaa hakupalkin kautta.") Ymmärrän hyvin Clauden tuntemuksia.

Uudistan jälleen toiveeni, että Hesari korjaisi hakutoimintonsa - vaikka sitten tekoälyä käyttäen.

Tekstiä lisätty vuoden 2019 osalta 3.5.2026

Yle ja MTV varoittavat sijoitushuijauksista

Olen toivonut Yleltä erityisesti ikääntyneille kansalaisille suunnattuja tietoturvan tietoiskuja. Niitä ei ole näkynyt, mutta jotain sentään on tapahtunut. Ylen ja Maikkarin tunnetut uutistenlukijat, joiden nimissä mainostetaan Facebookissa sijoitushuijauksia, ovat ryhtyneet varoittamaan kansalaisia. 

Tietoisku on lyhyt enkä onnistunut näkemään sitä itse ennen kuin pistin tallennuksen päälle, mutta Elisa Viihteen ohjelmahaku kertoo, että tietoiskua on esitetty eri kanavilla ja eri kellonaikoihin - kerran jopa ennen 20.30 pääutislähetystä (tosin sen ja uutisten väliin piti silti ahtaa Ylen nuorten peliohjelman mainos, ehkä se katsottiin tärkeämmäksi?).

Tietoiskun esitysaikoja huhtikuun lopussa.

On hyvä, että tietoiskua näytetään myös Teema/Fem-kanavalla ja keskellä päivää, eikä ainoastaan prime time -aikaan. Muutama esityskerta näytti olevan myös Maikkarilla. Ohjelmatietojen mukaan virallinen nimi on "Yle ja MTV varoittavat sosiaalisen median huijauksista". 

Huijausten vastainen tietoisku, tällä kertaa Yle Fem -kanavalla

"Meidän kasvojamme käytetään sinun ja muiden huijaamiseen... Meta antaa tämän tapahtua omistamillaan alustoilla. (kuvassa Facebook ja Instagram -logot)" 

Neljä muskettisoturia: Kirsi Alm-Siira, Jussi-Pekka Rantanen, Jan Anderson ja Piia Pasanen.

On hyvä, että tavanomaisen posken kääntämisen sijaan toimittajat ovat ryhtyneet vastahyökkäykseen, mutta kuitenkin kovin kiltisti (poimintoja:) "Olemme pyytäneet Metaa poistamaan näitä mainoksia, mutta toiminnalle ei näy loppua. Siispä siihen on puututtava. Haluan tehdä selväksi... en kehota sinua ostamaan esimerkiksi kryptovaluuttaa. Me etsimme totuutta ja puolustamme sitä."

Varmaan tietoinen valinta, ettei huijausmainoksia näytetä sen tarkemmin. Ne vain vilahtavat ruudussa. Kaikille ei ehkä ole selvää, mistä tässä puhutaan, joten muutamaa mainosta olisi voinut näyttää pidempäänkin. Se olisi konkretisoinut, mistä on kyse. 

TV-kanavat ovat heränneet tietoiskuihin, kun kyseessä on niiden oma etu ja luotettavuus. Nyt kun pää on saatu auki, voisi samalla periaatteella varoittaa muistakin yleisistä huijauksista, ainakin verkkopankkeihin liittyvistä. Televisio tavoittaa edelleen parhaiten sen osan kansasta, joka on eniten huijarien tähtäimessä.

E-laskujen ihmeellisyydet

Siirtyminen paperilaskuista sähköiseen laskutukseen oli iso askel yrityksille joskus 2010-luvulla. Laskun tiedot viitteineen menevät suoraan taloushallinnon järjestelmästä toiseen, mikä nopeuttaa suuresti työtä. Nyt 2020-luvulla myös kuluttajat ovat tulleet e-laskujen piiriin. Siitä herää ainakin itselleni kysymyksiä.

Ensin muutama sana e-laskuista. Suomessa käytetään Finvoice-standardia, jossa yrityksen OVT-osoite alkaa numeroilla 0037 ja sen jälkeen tulee numerosarjana Y-tunnus.

Syystä, jota itse en tiedä, tarvitaan erikseen e-laskujen välittäjäyritys, jonka senkin numerosarja alkaa 0037 ja menee helposti sekaisin OVT-osoitteen kanssa. Miksei e-lasku voisi mennä suoraan lähettäjältä vastaanottavan yrityksen pankkiin, siis tyyliin Ytunnus@pankki.fi? Tai edes Ytunnus@valittaja.fi, jos välittäjä halutaan säilyttää.

Jos joutuu lähettämään e-laskuja, vastaanottajan OVT-osoite kannattaa tarkistaa sivulta www.verkkolaskuosoite.fi. Se näyttää Y-tunnuksen ja välittäjäyrityksen tiedot. Hakua voi kokeilla ihan huvikseen, sillä se löytää kohteen ällistyttävän nopeasti, vaikka muistissa on 374 930 organisaatiota. Toimisipa kaikki yhtä vauhdikkaasti!

Äskeisen hämmennyksen herättämänä lähdin selvittelemään kuluttajien e-laskutusta hieman syvemmältä, koska en ole nähnyt asiaa avattuna missään. Tässä kirjoituksessa se, mitä asiasta selvisi. 

Varsinaisen laskun tiedot välitetään koneluettavassa XML-muodossa. Verkkopankki voi sitten näyttää tiedot miten haluaa, ja jokainen haluaa tehdä sen eri tavalla. Itse olen käyttänyt lähinnä Nordeaa, eikä sen käyttöliittymä ole selkein mahdollinen. 

Kuva 1: E-laskun maksutietojen perusikkuna.

Painike Tulosta käynnistää selaimessa tulostuskomennon, mutta listauksessa on vain perustiedot: maksupäivä, määrä, viite ja tilinumerot. Hieman vaikea ymmärtää, mitä hyötyä tällaisesta tulostuksesta on.

Linkki Katso lasku näyttää laskun tiedot vakiomuodossa. 

Kuva 2: Elisan lasku Nordean verkkopankissa avattuna.

Samat tiedot saa selkeämmässä muodossa Tulostettava versio -painikkeella. Se sopii paremmin paperille tulostettavaksi, jos haluaa omaan arkistoon paperikopion. 

Kuva 3: Laskun tulostettava versio.

Näytölle ilmestyy pdf-tiedosto nimellä retrieve.pdf, jonka voi ladata omalle koneelle selaimen latauspainikkeesta tai tulostaa selaimen tulostuspainikkeesta. 

Sitten on vielä painke Lataa, jonka edessä on XML. Se avaa laskun alkuperäisessä konekielisessä XML-muodossa. Vaihtoehto PDF lataa laskun pdf-versiona, eli tekee saman kuin edellä, mutta nyt tiedostonimenä on download.pdf. 

Kuva 4: Lasku konekielisessä XML-muodossa.

Finvoicen XML-tageista näkee, ettei tekniikkaa ole tarkoitettu kuluttaja-asiakkaille, sillä vastaanottaja on merkitty organisaatioksi:

<BuyerPartyDetails>

<BuyerOrganisationName>Petteri</BuyerOrganisationName>

<BuyerOrganisationName>Järvinen</BuyerOrganisationName>

Näiden lisäksi Nordean ohjelmassa on Näytä laskuttajan erittely -linkki, joka esimerkkilaskun tapauksessa avaa laskun näköiskopion Stralfors.fi-palvelusta (ilmeisesti osa PostNordia). 

Kuva 5: Elisan laskun havainnollisin versio on näköiskopio.

Kaikissa versioissa on samat tiedot, mutta kuva 5 on kuluttajalle se tutuin näkymä: siinä on kuvat ja logot ja laskurivien erittely on kaikista selkeintä. Nyt painike Avaa laskun kuva lataa kysymättä satunnaisesti numeroidun PDF-tiedoston, jossa on sama lasku pdf-tiedostona. Siirry laskuerittelyyn näyttää yksittäiset laskutusrivit. 

Tässä onkin jo tullut esille monta ongelmaa. Terminologia on päällekkäistä joten pitää vain kokeilla, mitä tapahtuu. "Laskun kuva" on väärä termi, kun kyse on pdf-tiedostosta eikä kuvatiedostosta. Ärsyttää, että Nordean pankkiohjelmasta kaikki pdf-tiedostot latautuvat vakionimellä (joko retrieve tai download), mikä tekee niiden arkistoinnin omalle koneelle hankalaksi.

Miksei tiedostonimissä voisi lukea laskuttavan yrityksen nimi ja laskun numero tai päivämäärä? Miksei näissä ole mitään yhdenmukaisuutta eri laskuttajien ja eri pankkien välillä? 

Nordean palvelussa on vielä erikseen toiminnot laskuille, jotka ovat saapuneet ja odottavat hyväksyntää, sekä niille, jotka odottavat automaattista maksupäivää. Jos saapuneen e-laskun hyväksyy ja vaihtaa eräpäivän aiemmaksi, se näkyy silti avoimena eräpäivään asti. Ei kovin selkeää tämäkään.

Laskun näköisversio on pakkoratkaisu, josta yritykset haluaisivat eroon. Siksi jokainen laskuttaja on toteuttanut sen eri tavalla, tai jättänyt toteuttamatta kokonaan. Kaikki tiedot liikkuvat laskuttajalta pankkiin XML-versiona, jonka pankin oma palvelu sitten muuntaa selaimessa tai mobiilisovelluksessa näkyviksi kentiksi valitsemallaan tavalla.

Näköisversio on kuluttajalle kaikkein selkein. Jos kansiossa on kymmeniä laskuja, niiden hahmottaminen on paljon helpompaa näköisversioina kuin pankin vakiomuotoisina pdf-tiedostoina (kuva 2) -- varsinkin, jos laskuttaja ei selviä edes tiedostonimestä.

Pankit voisivat ladata näköisversiot asiakkaan puolesta automaattisesti itselleen ja tarjota ne kertalatauksena asiakkaan omalle levylle. Ehkä tällaista palvelua ei nähdä enää kehittämisen arvoisena, sillä useimmille riittää vain saapuneen laskun hyväksyminen. Senkin saa automaattiseksi, kunhan summa jää alle etukäteen asetetun maksimirajan.

Suurin osa asiakkaista unohtaa hoidetut laskut nopeasti. Pankit säilyttävät niitä kaiketi kaksi vuotta, kunhan pankin asiakkuus jatkuu. Omassa Nordean Hallinnoi e-laskuja > Arkisto vanhin lasku on marraskuulta 2024, eli säilytysaika on ollut vain puolitoista vuotta. Yllättäen vanhoissa laskuissa on linkki sekä verkkopankin omaan muotoon että alkuperäiseen näköiskopioon, joka edelleen toimii. Ilmeisesti laskuttajat säilyttävät pdf-versioitaan ainakin yhtä pitkään kuin pankit.

Jos laskuissa tulee epäselvyyksiä tai pitää selvitellä asioita esimerkiksi perunkirjoitusta varten, omasta laskujen pdf-arkistosta on paljon hyötyä. Sieltä voi myös seurata, miten palveluiden hinnat ovat vuosien varrella muuttuneet.

Vaikka levytila ja arkistointi on nykyään liki ilmaista, historiattomuus ja vanha data tuntuu olevan monille tarpeetonta. Hetkessä eläminen voi kuitenkin kostautua.