Erikoisin salaliittoteoria: kuulennot olivat huijausta

First Man -elokuvan jälkeen oli tarkoitus kirjoittaa kuulentojen lavastamiseen liittyvistä salaliittoteorioista, mutta pääministerin bilekohu tuli väliin.

Maailmassa on monta erikoista salaliittoteoriaa. Niistä 9/11 on hölmöimpiä, mutta ajallisesti lähin ja siksi monella on tapahtumista omakohtaisia muistoja. Sitten on uskomuksia litteästä maapallosta ja liskoihmisistä, jotka lienevät lähinnä pelleilyä.

Yksi erikoisimmista on epäily siitä, että Yhdysvallat lavasti vuosien 1969-1972 kuulennot. Teorian mukaan lento kuuhun ei olisi ollut teknisesti mahdollista sen ajan tekniikalla, joten ne lavastettiin studiossa. Ja tottahan se on: kuuhun mentiin käytännössä kupla-volkkarilla. Temppua ei ole pystytty toistamaan 50 vuoteen, vaikka nyt vihdoin onkin uusia suunnitelmia aiheesta.

Kuulentohuijaus ei ole internetin levittämä, vaan se sai alkunsa jo 1970-luvulla. Oleellinen osa oli vuonna 1978 ilmestynyt elokuva Capricorn One, jonka itsekin kävin nuorena katsomassa elokuvateatterissa. Olikin kiinnostavaa löytää leffa Elisa Viihteen valikoimasta ja katsoa se nyt, vuosikymmeniä myöhemmin.

Capricorn One vuodelta 1978

Elokuva kertoo Yhdysvaltojen ensimmäisestä Mars-lennosta. Juuri ennen raketin laukaisua kolme astronauttia haetaan pois kapselista ja viedään sivuhuoneeseen. Hankkeen johtaja selittää, ettei lento olisi onnistunut, mutta se lavastetaan yleisölle. Raketti lentää tyhjänä ja kuvat marsista lähetetään studiosta. 

Tämä kuva on syöpynyt salaliittoteoriaan uskovien mieliin.

Lento menee ikävällä tavalla pieleen, kun kapseli tuhoutuu palatessaan maahan. Nyt USA:lla on ongelma, koska kolme astronauttia onkin yhä elossa autiomaan salaisessa rakennuksessa.

Siitä eteenpäin elokuva muuttuu tavanomaiseksi seikkailufilmiksi. Astronautit tietävät, että heidän henkensä on uhattuna ja pakenevat. Elokuva tehtiin aikana, jolloin toimittajat olivat vielä sankareita - nyt hänen tilallaan olisi ehkä jokin somevaikuttaja. Toimittaja saa vihiä huijauksesta ja alkaa penkoa tapahtumia henkensä uhalla.

Elokuva ei synnyttänyt salaliittoteoriaa, mutta se vahvisti epäilyjä, joita 70-luvun yhteiskunnassa tunnettiin valtiota kohtaan. Takana oli mm. Vietnamin sota ja Watergate-skandaali. Voitiinko edes NASAan luottaa, vai oliko suuri tarina kuulennoista sekin valhetta?

Netin ansiosta kaikki salaliittoteoriat ovat saaneet uutta eloa. Kuulentojen 50-vuotisjuhlan lähestyessä aiheesta ilmestyi useita kirjoja, sekä puolesta että vastaan. Tässä pari.

Apollo moon hoax vs. Moon hoax: debunked!

"A generation deceived by NASA" on kirjoista kevyempi, siinä on iso fontti ja vähemmän sivuja. Kuten aina, teorioita on helppo esittää, mutta niiden kumoaminen vaatii paljon enemmän aikaa ja vaivaa. Moon hoax: Debunked! on kirjana paksumpi ja perusteellisempi. Yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata. 

On jotain ajalle tyypillistä siinä, että nojatuolietsivät luulevat paljastavansa jättimäisen salaliiton tutkimalla vanhoja valokuvia kuvankäsittelyohjelmilla ja etsivänsä salattua totuutta keskustelupalstoilla toisiaan innostaen ja ideoita jakaen. 

Vuonna 2002 Buzz Aldrin mottasi Los Angelesissa hotellin edessä Bart Sibrel -nimistä salaliittoteoreetikkoa, joka on tehnyt huijausväitteistä bisnestä. Hänen "dokumenttinsa" A Funny Thing Happened on a Way to Moon" (2001, Youtubessa) on alan klassikko.

Voin hyvin ymmärtää Aldrinin reaktion. Kun on pannut oman henkensä peliin ja nähnyt kaverien kuolevan, tehnyt jotain ainutkertaista, ja sitten joku nettiviisas tulee väittämään kaikkea valheeksi "tehtyään omaa tutkimusta" Youtube-videoita katsellen, kenen tahansa maltti olisi koetuksella.

NASA on vuosien aikana julkaissut kuvia kuulennoilta, ehkä rajannut ja parannellut niitä hieman, ehkä vastannut ylimalkaisesti joihinkin kysymyksiin ja ehkä tiedottajat ovat antaneet vääriä vastauksia, kun eivät ole ymmärtäneet teknisiä yksityiskohtia. Nyt nettietsivät tarttuvat näihin ja pitävät niitä todisteina suuresta salaliitosta. Viranomaisten ja yritysten kannattaa siis olla äärimmäisen tarkkoja viestinnässään ja mieluummin vaieta kuin julkaista jotain, mitä joutuvat myöhemmin korjaamaan. Virheet jäävät eloon ja kasvavat vuosien varrella.

Salaliittoon uskovilla on monia "perusteluita". Tekniikka ei ollut riittävän kehittynyttä, kuvissa näkyy vääriä heijastuksia, avaruuspuvun mikrofonista kuuluu ääniä ja niin edelleen. Kuulentojen lavastukseen osallistui Stanley Kubrick, joka noihin aikoihin kuvasi Avaruusseikkailu 2001 -elokuvaa (1968).

Eikö lasersignaalin paluu kuuhun jätetystä heijastimesta ole todiste käynnistä? Ei, sillä signaali heijastuisi myös kuun pinnasta. Eikö Neuvostoliitto olisi paljastanut Yhdysvaltojen huijauksen? Ei, sillä se huijasi itsekin omissa lennoissaan. Eivätkö mukana olleet ihmiset olisi huomanneet huijauksen, eiväthän kaikki voi olla mukana juonessa? No joo, mutta vain harva heistä oikeasti näki lennon ja omin silmin varmisti, että kaikki tapahtui kuten kerrottiin. Entä kuukivet? Ne saattavat olla meteoriitteja, mistä edes tiedämme millaisia oikeat kuukivet ovat?

Ihmisen mielikuvitus on rajaton. Mielikuvitus, liika vapaa-aika ja internet ovat vaarallinen yhdistelmä.

Lisätty Sibrel ja maininta videosta 28.8.2022

Bailaava pääministeri - riski Suomelle?

Pääministerin bailaamisesta levinnyt video aiheutti mediakohun. Aihe on herkkä ja jakaa ihmisiä. Marinin kannattajat ovat yhtä innokkaita kuin Trump-fanit Yhdysvalloissa - mikään kohu tai kritiikki ei ole oikein, vika on aina mediassa. Marin on puolueelleen yhtä tärkeä kuin Trump omalleen. Näkyvä hahmo, joka ristiriitaisuudesta huolimatta pitää puolueen otsikoissa ja tuo paljon kannatusta. Molemmat ovat myös nousseet valtiojohdon huipulle äkillisesti ja perinteisen urapolun ulkopuolelta. 

Marinin puolustajat leimaavat kritiikin naisvihaksi ja setämiesten marinaksi. Jälkimmäinen on yhtä epäkunnioittavaa ja vähättelevää kuin setämiesten aiemmin suosima tytöttely. Mutta potut pottuina, kai. 

Itse en ole koskaan tytötellyt, mutta nyt marisen setämiehenä. Nuorella pääministerillä on oikeus vapaa-aikaan ja rentoutumiseen, jopa humaltumiseen. Sanna Marin on kuitenkin keski-ikäinen, 36-vuotias ja perheellinen. Hänen toistuva tapansa hakeutua nuorten pintajulkkisten seuraan bailaamaan on kuitenkin hämmentävää.

Kuka tahansa vaikutusvaltainen henkilö tietää varoa kotibileissä kännykkäkameroita. Erityisesti diginatiivien 80- ja 90-luvulla syntyneiden pitäisi tietää, miten videot leviävät. Marinin tapauksessa kyse ei edes ollut salakuvauksesta, vaan hän poseerasi itse auliisti vieraalle kameralle. Sellainen osoittaa täydellistä harkinnan pettämistä. 

Tässä yhteydessä "vieras kamera" tarkoittaa "ei oma". Kuvaaja saattoi olla Marinille tuttu ja luotettava, mutta toisin kuin pääministerin, hänen puhelimensa ei ollut suojattu. Siellä saattoi olla esim. vakoiluohjelmia, joilla on aiemmin urkittu Euroopan johtajia (Espanjan pää- ja puolustusministereitä vakoiltiin Pegasuksella, samoin Suomen diplomaatteja). Vakoojat tietävät, että kohde on suojattu, mutta lähipiiri on heikko kohta. Vielä pari vuotta sitten Suomen pääministeri ei ollut erityisen kiinnostava, mutta Ukrainan sota ja Nato ovat muuttaneet tilanteen. En voi uskoa, etteikö valtioneuvoston turvaosasto olisi varoittanut pääministeriä näistä asioista.

Koko kevät meitä kehotettiin varautumaan Venäjän kiukutteluun ja hybridivaikuttamiseen Nato-päätöksen vuoksi. Meitä neuvottiin olemaan erityisen varovaisia verkossa ja pitämään pää kylmänä, jos jotain ilmenee. Pääministeri näyttää unohtaneen varovaisuuden.

Marin itse on kertonut haluavansa uudistaa pääministeri-instituutiota. Se ei kuitenkaan ole pelkkä ilmoitusasia, sillä pääministeri on Suomen vaikutusvaltaisin poliitikko, joka edustaa maata kansainvälisissä tilaisuuksissa. Miten vakavasti Naton, Venäjän tai muiden maiden setämiehet suhtautuvat Suomen pääministeriin, kun ovat nähneet tämän pelleilevän kameralle humalaisen teinin tavoin? Se on tietysti väärin, mutta yhtä inhimillistä kuin Marinin oma toiminta. Kansainvälisen median myönteinen julkisuus on imartelevaa ja hyvää PR:ää Suomelle, mutta isot päätökset ratkaisevat.

Marinin tavoittelema asema sopisi puoluejohtajalle. SDP:n vetäjänä hän voisi uudistaa traditiota ja piristää (varsin iäkkäiden) puoluejäsenten mieliä olemalla "cool" ja rento. Vanhat AY-jyrät ja puolueaktiivit ovat epäilemättä tyytyväisiä siihen, että Marin on tuonut uutta verta jo hiipumassa olleeseen liikkeeseen. Puoluejäsenten keski-ikä lieneekin laskenut reippaasti Marinin ansiosta. Puoluejohtajana vain jäsenillä olisi valta kritisoida toimintaa. Pääministeriä saavat kritisoida kaikki, koska hän on kaikkien pääministeri.

Niin epäreilua kuin se onkin, tällaiset kuvat jäävät elämään.

Asiassa on myös vakavampi puoli. Emme tiedä, onko Marinin vapaa-ajanvietosta kertynyt arkaluonteista aineistoa, jota ei vielä ole julkaistu, ja kenen hallussa se on. Julkinenkin aineisto toimii Venäjän käsissä Suomelle epäedullisella tavalla puhumattakaan, että sitä alettaisiin manipuloida tai tehostaa deepfake-tekniikoilla. Jos seuraava video on väärennös, miten uskottavasti sen voi kiistää? (Aihetta onkin näköjään jo käsitelty uutisessa)

Ulkomaiset tiedustelupalvelut ovat aina keränneet korkean tason vaikuttajista aineistoa, josta voi olla hyötyä. Miespoliitikkojen aikakaudella käytettiin hunaja-ansoja. Olisi täydellistä kyvyttömyyttä Venäjän tiedustelulta, ellei se käyttäisi tilaisuutta hyväkseen. Marin antaa heidän käsiinsä materiaalia julkisesti, joten mitä mahtaa tapahtua pinnan alla? Emme tiedä kaikkea edes tämän videon taustoista tai sen levittämisestä. Erityisessä vaarassa on kohteen lähipiiri, joka ei osaa suojautua samalla tavalla kuin kohde itse. Radiojuontajilla, somevaikuttajilla ja pintajulkkiksilla puhelimen tietoturva ei ole samalla tasolla kuin pääministerillä itsellään.

On myös pakko huolestua pääministerin fyysisestä turvallisuudesta. Ruotsin ulkoministeri Anna Lindh puukotettiin tavaratalossa (2003) ja ex-pääministeri Olof Palme ammuttiin kadulle (1986). Suomi ei ole lintukoto. Vaikka turvaorganisaatio vakuuttaa kaiken olevan kunnossa, videoista saa käsityksen, että yöllinen hyökkäys pääministeriä kohtaan olisi liian helppo toteuttaa.

Pääministerin tehtävä on Suomen korkein luottamustehtävä. Se asettaa henkilölle monia rajoituksia ja tekee elämän hankalaksi. Ketään ei pakoteta luopumaan oikeuksistaan ja ottamaan tehtävää vastaan. Silti paikalle on jatkuvasti tunkua.

Yllättävän moni on muistuttanut aiempien poliitikkojen viinaongelmista. Kekkosen ja Karjalaisen sekoiluista vaiettiin, mutta maailma olikin silloin aivan toinen. Ei ollut sosiaalista mediaa eikä kameroita kaikkialla. Myös arvot olivat toiset. Toimittajat itse käyttivät päivisin reippaasti alkoholia, työpaikoilla oli seksuaalista ahdistelua, kaikkialla sai tupakoida, raiskaus oli tuskin edes rikos mutta homoseksuaalisuus sairaus, lapsia sai kurittaa fyysisesti... lista on pitkä. Tiedotustilaisuudessa tupakoiva ministeri saisi nyt kuraa niskaansa, sukupuolesta riippumatta. Maailma on muuttunut.

Jopa tasa-arvo tuntuu kääntyneen päälaelleen. Perheellinen miespoliitikko ei voisi tanssia vieraan naisen kanssa julkisessa tilassa kännissä ilman, että siitä nousisi kohu.

Muokattu 22.8.2022

Ensimmäinen mies (kuussa) elokuva

Kolme vuotta sitten tuli kuluneeksi 50 vuotta ensimmäisestä laskeutumisesta kuun pinnalle. Vuotta aiemmin 2018 ilmestyi elokuva First man, joka kertoi ensimmäiseen kuulentoon johtaneet tapahtumat Neil Armstrongin näkökulmasta.

First Man kirjaston Blu-Ray-levynä.

Elokuva ei ole mikään taiteen merkkipaalu, mutta se palautti mieleen ihmiskunnan suurimman hankkeen: avaruuden valloituksen. Siitä muutamia ajatuksia.

Amerikkalaiset venyttivät tekniikan ja rohkeuden äärimmilleen, kunnes saivat kuulennon toteutettua. Tipalla se oli, kuten Apollo 13 kohtalo osoitti. Erikoista kyllä, ainoat kuolonuhrit tulivat harjoittelussa maassa.

On hämmästyttävää, että kuuhun päästiin 1960-luvun tekniikalla. Silloin käytössä olivat kupla-volkkarit ja uusinta äänentoistoa edustivat C-kasetit. Kuualuksen "tietokone" oli taskulaskimen tasoa. 

Sen jälkeen suurta tavoitetta, jossa miehet vaarantaisivat henkensä, ei ole ollut muualla kuin sodassa. Avaruussukkula tuntui kuulentojen jälkeen laimealta, vaikka kaksi traagista onnettomuutta johtivatkin ihmishenkien menetykseen.

Elokuva esittää Armstrongin vähäeleisenä, aivan kuin suomalaisena miehenä. Mukaan on kytketty pienenä kuolleen tyttären tarina, jota on ilmeisesti dramatisoitu elokuvan tarpeisiin. Tarpeetonta. 

Ääniraita on yllättävän vaatimaton. Saturnus-raketin lähtö on kuitenkin vaikuttavaa nähtävää ja koettavaa, kun kaikki kaiuttimet jyrisevät ja tärinä tuntuu vatsanpohjassa asti. Aivan kuten astronauteilla. Toinen vaikuttava kohtaus on kuumoduulin laskeutuminen kauniin musiikin säestyksellä. Kuten tunnettua, polttoaineen loppuminen oli sekunneista kiinni. Vaikka katsoja tietää laskun onnistuvan, kohta on erittäin kaunis ja jännittävä.

Vain voittajat muistetaan. Harva enää muistaa kuulentoja, edes niiden määrää, astronauttien nimistä puhumattakaan. Itsekin piti tarkistaa asia: Apollo-ohjelmaan kuului kaikkiaan 11 miehitettyä lentoa, joista kuudessa laskeuduttiin kuun pinnalle. Tärkein oli Apollo 11, mutta vähän sitä ennen Apollo 10 -miehistö lensi vain 15 kilometrin päähän kuun pinnasta ennen paluutaan. Ensikäyntiä edeltävistä tai sitä seuranneista lennoista kukaan ei puhu enää mitään. Elokuvakin ohittaa miehitetyt Apollo 7 - 10 lennot edes niitä mainitsematta. 

Kaikki kunnia ja julkisuus kertyi Neil Armstrongille. Joku muistaa myös Edwin Aldrin -nimen. Hän seurasi Neiliä kuun pinnalle muutama minuutti myöhemmin. Armstrong kuoli 2012, Aldrin on yhä elossa 92-vuotiaana. Michael Collins, kiertoradalle odottamaan jäänyt astronautti, kuoli viime vuonna. En muista nähneeni edes uutista aiheesta.

Viimeinen kuulento oli Apollo 17 joulukuussa 1972.

Yhdysvallat on ilmoittanut uusista kuulennoista. Vihdoin! NASAn Artemis-hankkeessa kuuhun pitäisi lentää naisen ja värillisen miehen. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, miten 50 vuoden tekninen kehitys näkyy matkassa. Ainakin sitä tullaan seuraamaan tarkasti kaikkialla maailmassa, tällä kertaa myös sosiaalisessa mediassa.

Toivottavasti NASA saa tarvitsemansa rahoituksen ja lennot toteutuvat. Viime vuosina Yhdysvaltojen rahat ovat kuluneet asevarusteluun (780 miljardia dollaria vuodessa). Jos siitä edes 10 prosenttia olisi käytetty kuulentoihin...

OmaPostin maksut herättivät pelon urkinnasta - tietosuoja kiinnostaa kansalaisia

Posti on alkanut käyttää maksuvälittäjänä norjalaista Neonomicsia. Kun OmaPostiin tulleen laskun haluaa maksaa, valitaan ensin oma pankki ja sen jälkeen näytölle tulee välittäjän ikkuna.

Mitä ihmettä?

Ikkunassa Neonomics ilmoittaa saavansa 90 päivän käyttöoikeuden asiakkaan pankkitiliin sekä mm. oikeuden erilaisiin pankkitietoihin, aina viimeisten 12 kuukauden tilitapahtumia myöten. Siis mitä?

Tässä vaiheessa moni asiakas on vetänyt herneen nenään ja kysynyt Postilta, mitä tämä tarkoittaa. Miksi joku ulkopuolinen taho vaatii pääsyä pankkitietoihini, vaikka maksan laskun suoraan pankkitililtä? Vastaavia virityksiä on nähty ennenkin mm. Klarnalta, mutta niissä tarjotaan samalla maksuaikaa tai laskun jakamista osiin, joten tietojen kysyminen voi olla perusteltua luottopäätöstä varten. Suoran verkkomaksun tapauksessa tällaisia tietoja ei ole mitään syytä kysyä.

Postin vastaus on ollut ylimalkainen. Se vetoaa Neonomicsin omaan ilmoitukseen, jonka mukaan he saavat vain tarpeellisia tietoja. Tämä ei kuitenkaan riitä. Postin olisi pitänyt itsekin nähdä, että turhien tietojen kysyminen on GDPR:n vastaista. Vastuuta ei voi siirtää Norjaan. Yhtä lailla väärin on se, että vaaditaan (ei siis pyydetä) lupia, joita ei sitten käytetäkään. Suostumuksen on oltava aidosti vapaaehtoinen, kuten evästeissä. Tässä se ei ole. 

Posti teki saman virheen kuin Traficom joulukuussa 2018. Vaikka asiakkaat reklamoivat ajokortin tietopalvelusta, Traficom ei selvittänyt asiaa riittävästi ja reagoi vasta, kun asia nousi uutisiin. Siitäkin tuli monenlaista sotkua.

Posti ei ollut valmistautunut vastaamaan asiasta nousseisiin kysymyksiin vielä tänäänkään, joten asia sai velloa somessa ja perinteisessä mediassa pitkään. Uutisten lisäksi se poiki kyselyn omistajaohjauksesta vastaavalle ministerille. 

Taustalla on PSD2-direktiivi, joka velvoittaa pankkeja päästämään muita yrityksiä laskutietoihin. Näin pyritään ilmeisesti kilpailun lisäämiseen ja uusien lisäarvopalveluiden kehittämiseen. Asiakkaan kannalta olisi parempi, jos verkkopankin maksu menisi jatkossakin suoraan ko. pankin sivulta, eikä ulkopuolisten välittäjien kautta. Ilmeisesti ulkopuolinen välittäjä pystyy kuitenkin kilpailuttamaan pankkeja ja yritykselle (tässä Postille) sen integrointi omaan järjestelmään on helpompaa, kun tarvitaan vain yksi rajapinta. 

PSD2 muistuttaa surullisenkuuluisaa taksiuudistusta. Haluttiin tuoda kilpailua ja avata peliä uusille toimijoille. Kilpailu löi kuitenkin korville (liikenne)turvallisuutta ja arkista käyttöä. Kilpailu ei ole mikään taikasana.

Minkä Posti säästää, sen asiakas maksaa - joko ajankäytössä tai tietoturvassa. On ristiriitaista, että kansalaisia kehotetaan varomaan pankkihuijauksia, samalla kun pankkien aidot maksut menevät yhä vaikeammiksi ja alkavat itse muistuttaa huijauksia.

Kaikesta selittelystä huolimatta jäi vastaamatta, miksi Neonomics varaa itselleen 12 kk oikeuden, kun sitä ei todellakaan tarvita mihinkään. Ehkä ilmoitus on sama kaikille yrityksille ja joillakin markkinoilla Nenomics tarjoaa luotollisiakin maksuja? Mutta silti Postin olisi itse pitänyt puuttua tähän. Esimerkiksi Paytrail vaatii vain 15 minuutin käyttöoikeuden tiliin, jotta maksu saadaan suoritettua. Se on kohtuullista, tämä ei. Vastauksessaan Neonomics väittää, ettei se voi vaikuttaa pankeilta tulevaan tekstiin, mutta tämä ei voi olla todellinen syy. Klarna pystyi vaikuttamaan, eikä mikään toinen välittäjäpalvelu esitä vastaavia vaatimuksia.

Ihmisten reaktiot Twitterissä olivat pöyristyneitä ja vihaisia. Mukana oli ehkä Postin heikentyneitä jakelupalveluita kohtaan tunnettua suuttumusta, mutta myös huoli omien henkilötietojen päätymisestä ulkomaiseen (joskin Norja kuuluu GDPR-alueeseen) palveluun herätti aidosti huolta. Tässä suhteessa tietoisuus tietosuojasta on kehittynyt ja sitä osataan vaatia.

Neonomicsin toiminta herättää silti ihmetystä. Tietosuojaselosteessa viitataan mahdollisuuteen, että tilitapahtumista profiloidaan esimerkiksi jäsenmaksuja puolueille. Se on arkaluonteista tietoa, jota ei missään nimessä pitäisi kerätä tällaisessa tilanteessa. 

Toinen kummajainen on Neonomicsin lupaus tietojen tarkistamiseen - kunhan pyyntö lähetetään tavallisella sähköpostilla. Miten yritys tarkistaa, onko lähettäjä aidosti tilin omistaja vai pyydetäänkö tietoja jonkun toisen puolesta? Tarkistuksen pitäisi aina perustua vahvaan todennukseen.

Päivän sotkusta kannattaa oppia se, että tilitapahtumat ovat hyvin luottamuksellista tietoa, johon ei kannata päästää ketä tahansa. Lupapyynnöt kannattaa lukea tarkoin, eikä mihin tahansa pidä suostua. Ja yritysten kannattaa varmistaa, että heidän toimintansa näyttää oikealta myös asiakkaisiin päin. Ulkopuolisen palvelun selän taakse ei voi piiloutua, kun jotain ikävää osuu tuulettimeen.

Lähetä robotti kauppaan ja mene itse perässä

Vanhan sanonnan mukaan kun laittaa lapsen hoitamaan kauppa-asioita, saa mennä kohta itse perässä. Lause tuli mieleen, kun testasin läheisen Alepan Starship robottikuljetuksia.

Ajatus on hauska ja sitä on tullut muutaman kerran demonstroitua kylässä käyneille lapsille, joita itsekseen liikkuva kuljetusvaunu huvitta suuresti. Turhaan ei sanota, että elintarvikekauppa on nettikaupan vaikeinta alaa. Monta ryppyä pitäisi vielä oikoa, ennen kuin Starship alkaa kilpailla lähikaupan kanssa.

Sillä lähikaupan kanssa se joutuu kilpailemaan. Palvelu ulottuu muutaman kilometrin säteelle paikallisesta Alepasta. Ei siis mitään salamannopeita drone-kuljetuksia syrjäseuduille, vaan yksi uusi tapa palvella esikaupunkialueiden kuluttajia. 

"Unohtuiko maito? Minä noudan" lupaa mainos. Ajatus kuulostaa hyvältä, mutta sen toteuttaminen käytännössä on yllättävän vaikeaa.  

Elintarvikkeiden valinta puhelimella on hidasta (kuvat aiemmasta tilauksesta Otaniemessä).

Olen tehnyt robotti-Alepasta muutamia koetilauksia. Viimeksi tilasin lapsille kaksi juomapulloa. Verkkokaupan käyttö tuotteiden selaamiseen älypuhelimella on kömpelöä, mutta kun palvelu on sidottu mobiilisovellukseen, niin minkäs teet. Tällä kertaa sattui virhepainallus maksun kanssa. Käynnistin vahingossa Nordea Walletin pankin ID-ohjelman sijaan, minkä seurauksena maksu epäonnistui lukuisten yrittämisten ja buuttausten jälkeenkin ("havaittu monta samanaikaista maksuyritystä"). Lopulta jokin aikalaskuri täyttyi ja pystyin maksamaan tilauksen. Se ei kuitenkaan ollut palvelun vika.

Kun tilaus oli saatu perille, Starship antoi sille 55 minuutin toimitusajan. Siinä ajassa lapset olisivat jo hermostuneet. Aika-arvio tosin puolittui nopeasti, kunnes tuli uusi ilmoitus "Robot fleet is experiencing rush - arrival estimate has been extended by 17 minutes". 

Suojatietä ylittävä robotti on ainakin alkuvaiheessa jokseenkin symppis näky.

Ihan niin kauaa siinä ei tainnut mennä, kun lopulta puhelimeen tuli ilmoitus kuljetuksen lähestymisestä ja menimme lasten kanssa odottamaan. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä vain toinen lapsista sai juomansa. Mountain Dew'iä ei ollut, vaikka verkkokaupassa niin luki. Olin rastittanut luvan korvata tuotteita toisilla, mutta se olisi vaihtanut pullon vain isompaan samanlaiseen. Verkkokaupan ja tilausten kerääjän välillä ei ole yhteyttä, joten tuotepuutteet paljastuvat vasta kun robotti on jo lähtenyt kaupasta. Silloin on itselle myöhäistä korjata tilausta.

Robotti perillä, kansi avautuu älypuhelimella.

Alepaan on noin 10 minuutin kävelymatka. Olisin hakenut juomat nopeammin itse ja lapset olisivat saaneet valita siitä, mitä oikeasti on tarjolla.

Robottitoimituksista voi olla iloa esimerkiksi liikuntaesteisille (joskin toimitus pitää hakea kadulta) tai lapsiperheille, kun se maito oikeasti on unohtunut, eikä pieniä lapsia halua jättää yksin kotiin odottamaan kaupassakäynnin ajaksi. Tai jos itsellä on ruuanlaitto tai leipominen kesken. Mutta kiire ei saa olla ja tuotteiden on parasta olla perusvalikoimasta, jotta niitä varmasti on saatavilla.  

Talviliukkailla robotti voisi säästää liikkumisen vaivan ja estää kaatumiset, mutta lumi haittaa robottiakin. Viime talvi oli niin paha, ettei läheisillä kaduilla pystynyt liikkumaan kunnolla edes jalkaisin tai autolla.

Suurin hyöty olisi, jos robotti toisi kaivatun toisen viinipullon. Ensimmäisen loputtua uutta ei parane lähteä hakemaan sen paremmin autolla kuin pyörälläkään. Mutta siihen, että robotti kuljettaisi alkoholia, on vielä matkaa. Sääntelyongelmien lisäksi se altistaisi robotit vahingonteolle. Alkon omat jakelurobotit saattaisivat päätyä ihan muualle kuin piti.

Robotit rivissä Otaniemen Alepan edustalla.

Joka tapauksessa on kiinnostava nähdä, millaisen markkinaraon Starship-kuljetukset itselleen löytävät. Sääliksi käy vain kauppiaita, joiden on koko ajan tarjottava uusia palveluita asiakkailleen ilman, että kustannuksia saa siirtää hintoihin.

Starship-kuljetukset ovat toistaiseksi ilmaisia, mutta ennen pitkää niistä aletaan periä muutama euro.

Havaintoja kesän autolomalta Suomessa

Tänä kesänä on tullut ajeltua Suomea ristiin rastiin kirkkojen dronekuvausprojektin vuoksi. Muutamia havaintoja kesän autoilusta.

Havainto 1: Suomi on kesällä tavattoman kaunis maa, etenkin aurinkoisella säällä. 

Sininen ja valkoinen - ja vihreä!

"Sininen ja valkoinen" on kaikille tuttu termi, on vettä ja lunta - mutta mihin unohtui vihreä? Suomen lipussa pitäisi oikeastaan olla kolme väriä, nyt vihreä puuttuu. Varsinkin dronella havaitsee, miten vihreys hallitsee kesäistä Suomea. No, osittain se johtuu siitä, että dronen kamera syventää vihreän sävyjä tarkoituksella. Mutta lopputulos on hieno.

Suomi on sininen ja valkoinen - mutta myös vihreä, ainakin kesällä.

Havainto 2: Niin hyviä kuin navigaattorit ovatkin, mikään ei korvaa perinteistä paperikarttaa. Puhelimella tai tietokoneella saa tarkat reittiohjeet, mutta ellei määränpää ole vielä tiedossa, suuntien ja etäisyyksien hahmottaminen isoltakin näytöltä on pahuksen vaikeaa. "Mihin ajetaan illaksi?" kysymykseen voi vastata vain paperikartta.

Paperikartta ja navigaattori - molempi parempi.

Parasta tietenkin on yhdistää molempien vahvuudet. Suunnittelu paperikartalla, täsmäohjeet navigaattorista. Google Maps antoi liki erehtymättömästi hyvät reitit. Yllätyksenä muutama kirkko oli merkitty hieman väärään paikkaan.

Monilla maantieosuuksilla puhelin putosi 3G-verkkoon. Uudempi 4G ei kuulu läheskään kaikkialla. Operaattorit sulkevat 3G-verkon vuoden 2023 aikana, jolloin tarjolla ovat ainoastaan 4/5G ja vanha GSM-verkko (2G). Toivottavasti 3G:ltä vapautuvia mastopaikkoja ja taajuuksia käytetään 4G-verkon laajentamiseen, muutoin maanteillä ja mökeillä jäädään pelkän peruspuhelimen varaan. Se ei nykypäivänä riitä edes Google Mapsille.

Havainto 3: Huoltoasemat menevät kiinni yllättävän aikaisin ja moni tarjoaa bensaa vain automaatista. Ei ole vettä eikä ilmaa renkaisiin, kahvilasta puhumattakaan. Esimerkiksi iso ABC-asema Vaskikello sulki ovensa jo klo 20. Ei tämä bensa-autolle ongelma ole, mutta sähköautoille voi olla. Aika tulee pitkäksi, jos lataus vie tunnin eikä mikään asemalla ole auki.

Yllättävän harvalla huoltoasemalla on enää (toimivaa) laitetta renkaiden täyttämiseen.

Yllättävän harvalta asemalta saa enää ilmaa renkaisiin. Monilla asemilla laitetta ei ole ollenkaan, muutamissa se oli rikki. Sitten on vielä ylitekninen digitaalinäyttö, jolla ilmanpaineen saa halutuksi, mutta ei ilmeisesti voi mitata, paljonko renkaassa on ilmaa. Se olisi ollut tarpeen, kun rengaspainevaroitin ilmoitti yhden renkaan alentuneesta paineesta. Silmämääräisesti rengas näytti olevan kunnossa, mutta toimivan mittarin löytäminen olikin yllättävän työlästä.

Vanhassa vara parempi: tämä toimii, eikä mitään digiä tarvita.

Havainto 4: Ukrainan tapahtumien vuoksi olen tänä kesänä katsellut sankarihautoja ihan uusin silmin. Pienillä paikkakunnilla sankarihautojen alue tuntuu suurelta, vaikka pitäjät olivatkin ennen isompia. Itse asiassa alueet ovat melkein vakiokokoisia pitäjän koosta riippumatta.

Sankarihautoja Jalasjärvellä.

Pohjanmaalla näytti joillakin sankarihautausmailla olevan tapana merkitä myös kaatumispaikka, kaikki tuttuja nimiä historiankirjoista. Joissain luki paikan tilalla "sotilassairaalassa". Kalvolan hautausmaalla osui silmään hautoja, joissa kuolinajaksi ilmoitettiin vuosi 1952 ja toisessa 1947.

Kalvolan sankarihautoja.

Lähes kaikki kaatuneet olivat parinkympin päällä olevia miehiä, parhaassa iässään. Heidän kohtalonsa on ollut hirveä isku läheisille, mutta myös nuorelle kansakunnalle. On ihmeellistä, että Suomi sodan tappioista huolimatta pystyi nousemaan hyvinvointivaltioksi. Hattu päästä edellisille sukupolville! Ukraina on nyt samassa tilanteessa.

Havainto 5: Radiokanavat ovat rasittavia. Kaupallisilla kanavilla pyörivät samat hitit päivästä toiseen. Soittolistat ovat lyhyitä. Suosituimmat biisit soitetaan nopeasti puhki. Yllättäen myös Nostalgia-kanavalla soivat samat 70-luvun biisit, vaikka vanhemmassa musiikissa olisi, mistä ottaa. Radio Classic käyttää sekin soittolistoja. Samat klassiset esitykset toistuvat muutaman päivän välein, eivätkä ne ole mitään hittejä. Tästä on vaikea ymmärtää. Kuulutuksetkin on nauhoitettu etukäteen. Jostain syystä Classic-kanava on alkanut suosia keskiaikaista musiikkia, joka on - anteeksi vain - pitkäpiimäistä eikä sovi lainkaan Suomen kesään.

Radiomainonta on yllättävän tehokasta. Kun on kuullut saman mainoksen 20 kertaa muutaman päivän aikana, sitä ei saa pois mielestä vaikka yrittäisi. Bättis oli oikeassa, kun pilkkasi Robinia radiomainonnan unohtamisesta. Tänään, elokuun ensimmäisenä päivänä, mainokset tuntuvat vihdoin vaihtuneen.

Havainto 6: Suomessa on mukavaa. Monia kiinnostavia kohteita tuli kesällä vastaan, osa ihan yllätyksenä. Myös monia kohtaamisia ventovieraiden suomalaisten kanssa, jotka olivat sekä paikallisia että toisia matkaajia. Nuoria kesätöissä. Ainakin kahviloissa hintataso on selvästi suuria kaupunkeja edullisempi. Ylistarossa kaksi kahvia ja kaksi pullaa maksoi yhteensä 4,95 euroa. Piti oikein kysyä tytöltä, oliko hän varmasti huomioinut kaiken. Kuulemma oli. 

Havainto 7: Urheilukentistä ei ole pulaa. Jos urheilukenttien tai kiekkokaukaloiden määrä takaisi menestyksen, Suomi olisi maailmanmestari. Drone-kuvista on helppo havaita, miten yleisurheilukentät ovat usein hienolla paikalla järven tai joen rannalla, tai sitten aivan keskustassa.

Haapajärven urheilukenttä.

Ennen maalla ei nuorilla ollut juuri muuta harrastusta kuin urheilu. Nyt tietokonepelit ja nettiviihde ovat tulleet kilpailemaan ajankäytöstä. Saapa nähdä, miten se vaikuttaa. 

Nivalan urheilukenttä.

Havainto 8: Sukunimet ovat paikannimiä. Ei ollut mikään uusi asia, mutta silti yllätti nähdä monia harvinaisiakin sukunimiä kylien niminä. Peräinen, Sorsakoski, Paalijärvi, Ranta-aho, Stubb, Ukkola, Puhakka... kaikki tulivat vastaan tienviitoissa. Sieltähän me suomalaiset olemme tulleet, maalta.

Lisäys 6.8.2022: Autoilun tiekarttoja ei välttämättä löydy joka huoltoasemalta tai tavaratalosta. Kuvan kartta maksaa verkkokaupassa 17 euroa ja se löytyy osoitteesta https://www.karttakauppa.fi/tuote/suomi-matkailukartta-11-milj-2/. Ei mikään huono hankinta autoon kaiken varalta.

Muokattu 4.8.2022