Helposti ja ei niin helposti (Posti)

Postilla on uusi (OK, ei enää kovin uusi!) palvelu: Helposti. Siinä paketin lähettäjä saa kuusimerkkisen koodin, joka kirjoitetaan paketin päälle. Sen jälkeen paketti viedään Postin automaattiin. Helppoa kuin heinänteko! Ei pakettikorttia, ei paketin päälle kirjoitettavia nimi- ja osoitetietoja... (lähettäjän nimi pitäisi kyllä kirjoittaa).

Postin sivulta löytyy ohjeet paketin lähettämiseen.

Ohjeet paketin lähettämiseen.

Sain valmiin Helposti-koodin Tori.fi:n Toridiili-palvelusta. Mitä siis tehdä? Menin tietenkin lähimmälle Postin automaatille ("4. Jätä paketti postiin tai automaattiin"). Siellä oli vastassa tyypillinen lokerikko, jonka jokaisessa ovessa on numeronäppäimistö avaamista varten.

Miten näihin syötetään kirjaimia? Ei mitenkään.

Ohjeissa suositeltiin asentamaan OmaPosti-mobiilisovellus. Jokainen palvelu haluaa nykyään asentaa itsensä sovelluksena. Entä jos ei ole älypuhelinta, ei halua kuormittaa sitä uusilla sovelluksilla eikä halua keksiä taas uutta salasanaa ja käyttäjätunnusta Postin palvelua varten (no, onhan siitä muutakin hyötyä, koska virallisia viestejä tulee myös digipostiin). 

Ohjeissa neuvotaan myös varaamaan lähetyksen lokero etukäteen. Näin välttyy tekemästä turhaa matkaa automaatille, jos sen kaikki lokerot ovatkin täynnä.

OmaPosti aloittaa paketin lähettämisen alusta kysymällä paketin koon. Missään ei ole paikkaa, johon voisi syöttää 6-numeroisen koodin. Viimeistään tässä vaiheessa asiakas on hämmentynyt ja ärsyyntynyt. 

Ei riitä, että kaikki pitää tehdä itsepalveluna. Sovellukset, nettisivut ja ohjeet eivät ole samaa paria, eivätkä toimi yhteen. 

Tässä on taas avattu uusi palvelu, mutta nettisivujen ja mobiilisovelluksen tekijät eivät ole keskustelleet muun tiimin kanssa. Kukaan ei ilmeisesti ole koekäyttänyt palvelua ennen sen lanseeraamista. 

Lopulta jouduin viemään oman pakettini Postiin. Espoossa oli vielä yksi oikea postikonttori, sekin suljetaan pian, ja sen jälkeen koko Suomeen jää vain kaksi Postin omaa toimipistettä: pääposti Helsingin keskustassa ja Joulupukin postikonttori Rovaniemellä. Muu asiointi pitää hoitaa kauppojen ja huoltoasemien palvelupisteissä.

Muutaman turhan matkan tehneenä ja vuorokauden asiaa pähkäiltyäni luulen nyt tietäväni, mikä meni vikaan. Postilla on kahdenlaisia automaatteja: näitä, joissa on vain numerot ovissa ja niitä, joissa on lokeroiden keskellä iso kosketusnäyttö. 

Helposti-paketti pitää viedä kosketusnäytölliseen automaattiin. Jos näin on, miksei sitä sanota selvästi ohjeissa ja OmaPosti-sovelluksessa?

Nettisivuilla esitellään kyllä molemmat automaattityypit, mutta Helposti-palvelu on vain maininta muiden joukossa. 

Nettisivun karttapalvelu.

Kartta näyttää palvelupisteet. Ilmeisesti asiakkaan tulisi itse tietää, mitä oranssi kuvake tarkoittaa. 

Lisäys 6.2.2026: Palvelupisteiden kuvassa lukee Otaniemen Alepan kohdalla "Myös valmiiksi maksetut paketit", mikä ilmeisesti tarkoittaa juuri Helposti-palvelua? Automaatilla se ei onnistu, joten ilmeisesti paketti pitää jättää henkilökunnalle? Tästäkin voisi olla ohjeissa maininta. Kuulin, että kaupan henkilökunta ottaa muissakin pisteissä vastaan Helposti-paketteja, koska niiden postimaksu on jo maksettu - mikäli vain ehtivät.

Lisäys 7.2.2026: Tässä vielä ruutukuva Tori.fi:n lähettämästä sähköpostista, jossa on valmis Helposti-koodi ja joka ohjeistaa toimimaan sen jälkeen näin: 

"Voit jättää paketin pakettiautomaattiin OmaPosti-sovelluksella"

Ohjeen mukaan paketin voi jättää pakettiautomaattiin OmaPosti-sovelluksella. Sovelluksesta ei kuitenkaan ole apua, koska se alkaa vain luoda uutta pakettia eikä tunne tapausta, jossa Helposti-koodi on jo saatu. Vähintään sovelluksessa pitäisi olla "Minulla on jo Helposti-koodi" -painike.

Etätyön varjopuoli: mitä tapahtuu, kun kahvihuoneet katoavat? (kolumni)

Etätyön varjopuoli: mitä tapahtuu, kun kahvihuoneet katoavat?

Korona tuli ja meni. Yllättäen sen pysyvimmäksi vaikutukseksi jäi etätyö. Kotiin pakotetut työntekijät ihastuivat uuteen järjestelyyn niin, etteivät halua enää palata lähitöihin.

Etätyön lumo on helppo ymmärtää. Aikaa ja rahaa säästyy, kun kumpaakaan ei tuhlaannu työmatkoihin. Voi nukkua aamuisin pidempään ja jos töiltä jää luppoaikaa, ehtii hoitaa päivän aikana omiakin asioita.

Varsinkin ruuhkavuosia eläville oma ajanhallinta on saavutettu etu, josta ei mielellään luovuta.

Etätyön läpimurron ei pitäisi olla yllätys. Taustalla on tekniikan kehittyminen, jossa korona vain räjäytti tilanteen auki.

Kirjoitin 30 vuotta sitten kirjan ”Internet muutostekijä”, jossa pohdin myös tietoliikenteen kehittymisen vaikutuksia työntekoon. Oli selvää, että kun internet ja sähköposti lyövät itsensä läpi, ihmisen vapaus päättää työhönsä vaikuttavista asioista kasvaa.

Kuka haluaa kaupungin ruuhkiin, jos työt pystyy hoitamaan etäyhteyksillä kotoa tai mökiltä? Kirjan sivulla 119 kysyin puolileikilliseen sävyyn, miten jatkossa estetään kaupunkien autioituminen.

Silloin kysymys vielä hymyilytti, mutta nyt se on pakko ottaa vakavasti. Verkkokauppa on tyhjentänyt keskustojen parhaita liikepaikkoja shoppailijoista, etätyö vienyt asiakkaita lounaspaikoista.

Netin aiheuttama rakennemuutos on todellinen, mutta näyttää tulleen yllätyksenä. Hulppeita toimistotiloja rakennetaan aivan kuin mikään ei olisi muuttunut. Mutta kyllä vain on.

Etätyö on valtava haaste yrityksille. Olemme taas kerran kehityksen kärjessä, joten oppia ei voi hakea muualta. Muut tulevat katsomaan, miten Suomi hoitaa asian.

Kyse on ennen kaikkea johtamisesta. Miten mitata, seurata ja kannustaa verkkoyhteyden päässä olevia työntekijöitä? Miten huolehtia tietoturvasta, uusien työntekijöiden perehdyttämisestä ja sisäisestä viestinnästä?

Aika tai määrä ovat huonoja mittareita. Loputon istuminen Teams-palavereissa puuduttaa ja on tehotonta. Muutama aktiivinen osallistuja hallitsee keskustelua, eivätkä muut saa puheenvuoroa itselleen – sikäli kun edes ovat oikeasti koneen ääressä.

Samaa tapahtuu myös läsnäpalavereissa, mutta siellä ilmeet, katseet ja eleet kertovat paljon.

Etätyö romuttaa suuren osan niistä taidoista, joihin johtoa on kurssitettu alaisten ohjaamisesta, viestinnästä, palautekeskusteluista ja ihmissuhdetaidoista.

Johto voi myös katsoa peiliin. Työntekijät valitsevat etätyön, koska organisaation ilmapiiri ei kannusta antamaan parastaan. Työntekijöitä ei kohdella tasapuolisesti, esihenkilöt puuttuvat yksityiskohtiin eivätkä arvosta osaamista. Työntekijät näkevät, ettei arjen toiminta ole linjassa nettisivulla kerrottujen arvojen kanssa.

Ja kenen idea olivat meluisat avokonttorit tai ne ”modernit” toimistot, joissa paikalle saapuvan pitää etsiä itselleen vapaa työpiste tai edes tuoli, jolla istua?

Etätyöntekijät kehuvat tyypillisesti omaa tehokkuuttaan. Jokainen katsoo olevansa tuottavampi kodin rauhassa kuin toimiston hälinässä. Yrityksen kannalta oleellista eivät kuitenkaan ole yksilösuoritukset vaan yrityksen kokonaisetu. Se selviää vasta vuosien mittaan talouslukuja seuraamalla.

Johdon tehtävä on ajatella yrityksen tulevaisuutta. Usein ideat syntyvät lounaspuheissa, kahvihuoneen keskusteluissa ja sattumanvaraisissa kohtaamisissa asiakkaiden kanssa. Miten ylläpitää tällaista etäyhteyksillä?

Jonkun on huolehdittava myös yrityksen uusiutumisesta. Ennen se tapahtui palkkaamalla nuoria, jotka oppivat konkareita seuraamalla ja imivät samalla hiljaista tietoa, jota intranetistä on turha hakea. Etätyö nostaa nuorten kynnystä päästä sisään työelämään.

Yksin puurtaminen on aina ollut suomalaisten vahvuus – mutta myös heikkous. Suomi tarvitsee enemmän kontakteja ja yhteistyötä.

Pitkään jatkuva etätyö voi koitua haitaksi työntekijälle itselleen. Ruudun tuijottaminen ja päivän kestävä palaveriputki vie mehut, eivätkä työasiat unohdu illallakaan. Hankalia ihmisiä ei voi paeta, vaan heitä täytyy oppia sietämään.

Kannattaa myös miettiä, mikä on oman työn inhimillinen komponentti, ja pyrkiä kehittämään sitä. Puhtaasti etänä tehtävän työn voi automatisoida läsnätyötä helpommin.

Olisi houkuttelevaa poimia pullasta vain rusinat. Jos haluaa itse päättää kaikesta työhön liittyvästä, kannattaa ryhtyä yksinyrittäjäksi ja myydä työpanoksensa entiselle työantajalle.

Sen myötä oppii huomaamaan, miksi yrityksiä tarvitaan jatkossakin.

Julkaistu Tivi-lehdessä 1/2026.