Onecoinin joulukirje mainostaa Bitcoinia

Joulupäivänä Onecoinin markkinointikirje keskittyi Bitcoinin kurssinousun hehkuttamiseen, kas näin:

Onecoin ratsastaa Bitcoinin maineella.

Onecoinin strategia on aina ollut sama: kehutaan Bitcoinin loistavaa arvonnousua ja annetaan rivien välistä ymmärtää, että sama on vasta tulossa Onecoinille.

Tällä kertaa kirjeessä on myös suora viittaus Onecoinin arvonnousuun. Tämän hetkisellä "kurssilla" 4,35 euroa Onecoin on suorastaan halpa, on vain ajan kysymys milloin sen arvo nousee 50, 100 ja 1000 euroon. Amazing, todellakin!

Onecoin-kolikkoja syntyy 2,1 miljardia kappaletta, joten 50 eurolla koko valuutan arvoksi tulisi 100 miljardia euroa, 100 eurolla 200 miljardia euroa ja 1000 eurolla 2000 miljardia euroa. Näissä luvuissa ei tietenkään ole mitään järkeä, mikä jokaisen mukaan huijatun pitäisi itsekin ymmärtää. "Nykykurssilla" (joka on vain yhtiön itsensä kertoma luku) arvo olisi jo käsittämättömät 9,1 miljardia euroa.

Mainoskirjeessä kehutaan laajasti Bitcoinin valoisaa tulevaisuutta, joka sinällään on ristiriidassa Onecoinin oman tulevaisuuden kanssa. Jos Bitcoin menestyy, mihin toista kryptovaluuttaa tarvittaisiin? Mikä olisi se kilpailuetu, jota hämäräperäisen bulgarialaisen yhtiön valuutta voisi tarjota?

Mainoskirjeessä viitattu Reutersin uutinen spekuloi Bitcoinin arvon nousevan ensi vuonna jopa tuhanteen dollariin ja edelleen nelinkertaistuvan vuoden 2017 loppuun mennessä (nykyinen arvo noin 400 dollaria). Tärkeimpinä syinä pidetään kolikoiden syntyvauhdin puolittumista kesällä 2016 sekä kryptovaluutan yleisen tunnettuisuuden lisääntymistä.

Reutersin arvio tulevasta kehityksestä on perusteltu, mutta kyse on kuitenkin vain arviosta. Bitcoinien hankkiminen sijoitusmielessä on iso riski. Toisaalta on niin kuin Ocean's eleven -elokuvan alkuperäisversiossa (Kovat kaverit) sanotaan:

Et voi rikastua, ellet ota riskiä.

Tätä lausetta Onecoin-uskovaiset itsekin toistavat mielellään. On kuitenkin eri asia, sijoittaako rahojaan avoimeen ja julkiseen kryptovaluuttaan vai hämäräperäisen yhtiön suljettuun rahaan, jonka historia on täynnä epämääräisiä lupauksia ja kyseenalaisia "koulutuspaketteja". Kun Onecoin-kuvio romahtaa, on suuri vaara menettää rikoshyötynä mahdolliset voitotkin. Bitcoinissa ainoa riski on kurssilasku.

Jos uskot kryptovaluuttoihin, hanki mieluummin Bitcoinia kuin Onecoinia. Niinhän Onecoinin oma mainoskirjekin suosittelee tekemään.

Star Wars ja hassut valomiekat

Uusi Star Wars -elokuva Force Awakens on laatuviihdettä, jossa on vain yksi vika: se on lähes sama elokuva kuin 1977 valmistunut alkuperäinen -- vain henkilöitä on hieman uudistettu. Yllätyksellisyys on uhrattu laskelmoinnin alttarille, jotta elokuva vetäisi mahdollisimman paljon katsojia. Ja niinhän se on tehnytkin.

Yksi asia on aina ärsyttänyt Star Wars -elokuvissa: valomiekat. Ne ovat visuaalisesti hauska, mutta täysin typerä keksintö. Laser tai mikään muukaan tunnettu valo ei voisi toimia miekkana, koska sen "terä" ei pysähtyisi toiseen "terään" eikä valon pituutta voisi rajoittaa. Valomiekka olisi myös käyttäjälleen tappavan vaarallinen, koska pienikin huolimattomuus sen käytössä johtaisi omien raajojen tahattomaan amputointiin. 

Entä sitten, vaikka valomiekat eivät voisikaan toimia? Onhan koko elokuva pelkkää fiktiota. Miksi valomiekka ärsyttää kaikkien muiden mielikuvituslaitteiden ja -olioiden keskellä? Ehkä siksi, että valoa nopeammat avaruusalukset, puhuvat robotit, hirviöt ja äänekkäästi paukkuvat sädeaseet ainakin voisivat olla totta -- emme vain vielä tiedä sitä varmaksi. Sen sijaan valomiekka on jo lähtökohtaisesti mahdoton ja lapsellinen keksintö.

Vaikka elokuva olisi puhdasta satua ja science fictionia, siltä voi odottaa jotain uskottavuutta. Erikoistehosteet pyritään tekemään mahdollisimman aidoiksi ja tapahtumille luomaan looginen jatkumo, jopa elokuvasta toiseen. Valomiekka nakertaa tätä perususkottavuutta.

Uudessa Bondissa on vähän samaa ongelmaa, erityisesti junan tappelukohtauksessa. Se on täysin keinotekoinen ja epäuskottava. Jostain syystä kaikki vaunun muut matkustajat katoavat kuin taikaiskusta tappelun alettua. Tappelu on myös täysin turha, koska Bond on joka tapauksessa matkalla konnan luokse.

Kun panostatte miljoonia erikoistehosteisiin ja käsikirjoitukseen, älkää oikaisko muissakaan kohdissa. Fiktiossakin pitää olla logiikkaa.

Suomalainen teräväpiirto otti askeleen taaksepäin, onneksi vain pienen

Viime viikolla hämmästytti uutinen, jonka mukaan Ylen HD-lähetykset Digitan antenniverkossa loppuvat. Ylen oma tiedote asiasta on liioitellun neutraali, aina otsikkoa myöten.

Antennikatsojat jäävät ilman Ylen HD-kanavia, elleivät he asu DNA:n VHF-verkon peittoalueella ja omista VHF-antennia (jonka monet purkivat tarpeettomana digisiirtymän tapahtuessa kymmenkunta vuotta sitten). Jos olet antenniverkossa (kuten lähes puolet kotitalouksista) ja kanavapaikoilla 21-27 näkyy nyt Ylen HD-ohjelmia, ne jatkavat näkymistä vuodenvaihteen jälkeenkin.

Muutoin olet pulassa -- tai ainakin antenniliikkeen avun tarpeessa. Tuskin kukaan pystyy katsomaan perustarkkuuden (suttupiirto) lähetyksiä nykyisiltä 55-65 tuuman televisioilta. Se yksinkertaisesti sattuu silmiin. Digitan jakelemien Ylen HD-kanavien numerot alkavat 31:stä eteenpäin.

Lähetystavan voi tarkistaa myös kanavan teknisistä tiedoista:

DNA:n VHF-verkossa kanavaväli on 7 MHz.

VHF-alueella kanavanipun koko on 7 MHz, kun se UHF-alueella on 8 MHz. Tilaa on vähemmän, mutta DVB-T2-lähetystekniika koodaa bitit tehokkaammin, joten kanavanippuun mahtuu useita HD-kanavia.

Myös Digitan jakeluverkko käytti HD-ohjelmissa DVB-T2-tekniikkaa, mutta noin 300 000 euron rahariita Ylen kanssa torppasi jakelusopimuksen ensi vuodelta.

Digitan jakelun loppuminen on takaisku suomalaiselle HD-tekniikalle. Tavoite on edelleen, että vuodesta 2017 lähtien kaikki kanavat olisivat HD-tasoa ja vain peruskanavia (Ylen kanavat, MTV, Nelonen, Fox) lähetettäisiin perustarkkuudella vuoteen 2026 asti.

Ero kuvanlaadussa on merkittävä. Ymmärtääkseni Ylen uutisia ei vieläkään tuoteta aidolla teräväpiirrolla vaan kuva skaalataan ylöspäin, mutta silti kuvanlaadussa on suuri ero. Toissailtaiset uutiset SD-suttupiirtona:

Uutiset perustarkkuudella.

Sama teräväpiirtona:

Uutiset lähes teräväpiirtona.

Ei ole vaikea valita, kumpaa haluaisi katsoa 55-65 tuuman televisiosta!

Kirjoittelusta syntyy vaikutelma, että teräväpiirto olisi jotain tekniikan huippua. Pötypuhetta, perustarkkuuden tuotantolaitteita ei ole valmistettu enää vuosiin ja HD on normi kaikissa sivistysmaissa. Tekniikan huippua edustaa nyt UHD, joka on neljä kertaa HD:tä tarkempi. Sitä tuskin koskaan saadaan antennikatsojien ulottuville, vaikka valtaosa nyt myytävistä televisioista on UHD-malleja.

Miten HD jaetaan koko Suomen antennikatsojille ja kuka jakelun maksaa on vielä avoin kysymys. Ilman Digitaa osa Suomesta jää antenni-HD:n ulkopuolelle ehkä lopullisesti. Näiden katsojien ainoa toivo on joko kaapeli-tv:ssä (vain kaupunkialueilla) sekä nopeissa laajakaistayhteyksissä, joiden kautta parempilaatuista kuvaa saa jo nyt. Nettijakelu sopii valokuituverkossa oleville tietokoneille, mutta on ongelmallinen television tai 4G-datan kanssa.

Nettikeskustelussa on syyllistetty Digitaa rahastuksesta ja pidetty Ylen jakeluverkon myyntiä pahana virheenä. Asia ei ole näin yksinkertainen. Kustannukset olivat hyvin tiedossa ja digitalisointi säästi niitä merkittävästi. Määräävän markkina-aseman vuoksi Digita ei voi nostaa hintoja pilviin.

Sitä paitsi Digita saa taas uuden kilpailijan. Vuoden 2017 alusta norjalaisen Telenorin omistama Norkring As alkaa kilpailla Digitan kanssa jakelusta. Se rakentaa oman jakeluverkkonsa Digitan UHF-mastojen ja maa-asemien varaan. Ehkä Ylen HD-jakelusta nyt putoavat katsojat saavat teräväpiirtonsa takaisin vuoden päästä?

Täytyy toivoa parasta. Suomen 15 vuoden takainen päätös ryhtyä televisiotoiminnan digitalisoinnin edelläkävijäksi on tullut maksamaan kansalaisille jo aivan tarpeeksi niin rahan kuin teknisten ongelmien (muistatko vielä pätkivät tekstitykset) vuoksi. Teräväpiirto on ensimmäinen riittävä syy digitalisoinnin toteuttamiseen. Ilman sitä televisiolla ei ole tulevaisuutta.

Lisätty 22.12.2015 sd/hd-kuvavertailu sunnuntain uutisista.

Nuoret nettiin vain vanhempien luvalla?

Tietosuojan ylilyönneistä tämä on jo huippua: EU:n tietosuojadirektiiviin on lisätty viime hetkellä kohta, joka velvoittaa nettiyhtiöitä vaatimaan vanhempien luvan ennen kuin ne voivat käsitellä alle 16-vuotiaiden lasten tietoja.

On käsittämätöntä, että tällainen ehdotus tuodaan mukaan viime hetkillä. Nettipalvelut ovat monelle nuorelle keskeinen osa elämää, kaveripiiriä ja ihmiseksi kasvamista. Pitäisikö siihen saada vanhempien lupa? Tarvitsevatko some-palvelut suojaikärajan? Vaatiiko diginatiiviksi kasvaminen vanhempien suostumuksen?

Ajatus vanhempien luvasta ei ole muutenkaan tästä maailmasta. Nettipalveluilla ei ole mitään keinoa tarkistaa käyttäjiensä ikää luotettavasti. Edes pankkitunnuksia tai luottokorttinumeroita ei voi käyttää, koska nuorilla ei niitä ole. Oman syntymäajan voi ilmoittaa millaiseksi tahansa.

Jos näin pöhkö ehdotus menisi läpi, nuoret alkaisivat väärentää vanhempien lupia samoin kuin he ovat aina kirjoittaneet näiden nimiä huonosti menneisiin koepapereihin. Vanhemmalta voidaan vaatia pankkitunnusten tms. käyttöä, mutta miten todistaa, että on juuri kyseisen nuoren huoltaja? Nyt aikuiset ostavat viinaa nuorten puolesta (hyi, kiellettyä), jatkossa sama isä tai äiti voi ilmoittautua kaikkien nuorten vanhemmaksi ja antaa luvan. Uudenlaista virtuaalivanhemmuutta, siis.

Yhdysvalloissa on jo pitkään ollut voimassa lasten tietojen suojeluun tarkoitettu COPPA-laki. Se kieltää käsittelemästä alle 13-vuotiaiden tietoja, oli näillä vanhempien lupaa tai ei. Juuri tämän lain vuoksi Facebook ja monet muut jenkkipalvelut asettavat käyttäjilleen 13 vuoden minimi-iän (jota ne eivät tietenkään pysty millään tavalla valvomaan).

EU:n oma 16 vuoden ikäraja olisi pelkkää kiusantekoa amerikkalaisille, joiden nettipalvelujen suosiota eurooppalaiset eivät ole pystyneet haastamaan.

Alunperin otsikkona oli "Nuoret someen..." mutta korjasin sen yleisemmäksi. Koska siitähän tässä on kyse: jos nuorista saa kerätä tietoja vain vanhempien luvalla, koko netti- ja älypuhelinkäyttö edellyttää samaa menettelyä. Nettisurffaus, sähköposti ja appsien lataaminen kerryttävät nekin tietoa alle 16-vuotiaista.

Lisäys klo 14: Nopeiden käänteiden jälkeen näyttää siltä, ettei ehdotonta 16 vuoden alaikärajaa tule, vaan 13-16 vuoden raja jää kansalliseen harkintaan. Lopputulos on melkoinen sotku. EU on pitkään pyrkinyt digitaalisiin sisämarkkinoihin, joissa paikallisia säädöksiä poistetaan verkkokaupan ja nettipalveluiden helpottamiseksi. Jos valtiot päätyvät erilaisiin ikärajoihin, palvelut joutuvat lisäämään maakohtaisia sääntöjä.

EU:n räpistely digitalisaation suossa näyttää toivottomalta. Aivan kuin sääntelyä ja byrokratiaa lisäämällä voitaisiin edistää EU:n menestymistä tulevaisuuden palveluissa. Omaan jalkaan ampuminen (hyvässä tarkoituksessa, tietenkin) saisi jo loppua, muuten Eurooppa menettää pelin lopullisesti.

Diginatiivit saivat ainakin torjuntavoiton. Turha edes vaatia, että Suomi luistelee tästä määräyksestä läpi mahdollisimman kevyesti ja häiritsemättä markkinoita sen enempää. Se on itsestäänselvyys. 

Puppua Onecoinista

Netti on täynnä valheita ja perättömiä juttuja, mutta silti harmittaa lukea tekstiä, jonka kirjoittaja ei ole joko tiennyt yhtään mitä on kirjoittamassa tai sitten huijaa aivan tahallaan. Esimerkiksi Kryptovaluutta.org on huonosti naamioitu yritys markkinoida Onecoin-pyramidia.

Kryptovaluutta.org - puppua tulevaisuuden valuutasta.

Kohdassa Näin kryptovaluuttaa syntyy kerrotaan näin: Kryptovaluutan määrä on rajallinen ja se syntyy tietokoneiden ratkoessa matemaattisia tehtäviä. Jokaisella kerralla kun tehtävä on ratkaistu, syntyy lisää kryptovaluuttaa. Koska jokainen uusi tehtävä on vaikeampi ratkaista, hidastuu valuutan luominen hetki hetkeltä. Yksinkertainen syy tähän on että tietokoneiden laskentatehoa kuormitetaan enemmän ja enemmän kunnes tulee vastaan raja jonka yli tietokoneiden laskentateho ei riitä. Kun laskentateho loppuu, on maksimimäärä kryptovaluuttaa luotu.

Tekstissä juuri mikään ei pidä paikkaansa, minkä ymmärtää maalaisjärjelläkin. Jos valuutan määrä riippuisi laskentatehosta, rajaa ei olisi, sillä koneiden tehot kasvavat koko ajan.

Lisää puppua seuraa: Kryptovaluutan Algoritmiä voidaankin verrata palapeliin jonka palojen määrä kasvaa joka ainoa kerta kun palapeli saadaan valmiiksi. Ensin aloitetaan 20 palan palapelistä jonka ratkaisussa kestää vain hetken. Seuraavassa palapelissä onkin jo 40 palaa joten sen ratkaiseminen vaatii hieman pidemmän ajan ja niin edelleen. Lopuksi palapeli on niin suuri ja monimutkainen että sitä ei voi enää ratkaista.

Palapeli-vertaus on peräisin Onecoinin omista markkinointimateriaaleista ja verkostomarkkinoijat levittävät sitä eteenpäin ymmärtämättä lainkaan, mistä on kyse. Bitcoinissa algoritmi on yksinkertainen SHA-tiivistefunktio (Onecoinin funktio on salainen), mutta Bitcoinissa siitä tehdään tarkoituksella vaikea, jotta valuutan syntyvauhtia voidaan rajoittaa ja lopulta pysäyttää kokonaan.

Ja edelleen puppu jatkuu: Esimerkiksi maailman ensimmäisen kryptovaluutan eli bitcoinin syntyminen vaati vuonna 2010 n. yhden tunnin aikaa. Vuonna 2014 bitcoinin syntyminen kestää 25 vuorokautta ja uusien bitcoinien luominen hidastuu koko ajan. Tämän vuoksi paras aika louhia uutta kryptovaluuttaa on luonnollisesti alkuvaiheet jolloin kryptovaluuttaa syntyy paljon. Tosin, kryptovaluuttoja on satoja ja tämän hetken kiistaton ykkönen on bitcoin eikä haastajia ole vielä markkinoilla kovinkaan montaa. Tosin eräs uusi kryptovaluutta nimeltään onecoin saattaa hyvinkin saavuttaa bitcoinin suosion. Lue lisää onecoinista täältä…

Siinä se varsinainen koukku tuleekin: tarkoitus on markkinoida Onecoinia. Bitcoinin syntyyn liittyvät tiedot ovat puhdasta roskaa. Uusia kolikkoja syntyy edelleen 10 minuutin välein, erän koko vain puolittuu noin neljän vuoden välein.

Sivulla http://www.kryptovaluutta.org/onecoin/ kysytään, onko Onecoin suuri huijaus vai Bitcoinin haastaja. Kirjoittajat teeskentelevät varovaista ja puhuvat riskeistä, mutta toteavat sitten riskin olevan myös siinä, ettei sijoita ja ota riskiä. No, logiikkaa se on tämäkin. Jos ylläoleva visio toteutuu, tulee onecoinin arvo nousemaan raketin lailla. Just joo.

Teksti on sen verran vanha, että se lupaa "Toimitilat tulossa helsinkiin 2015 ja paikan päälle saa mennä tutustumaan toimintaan". Nyt tiedämme, että mitään toimitiloja ei tullut.

Osataan sitä roskaa tuottaa ulkomaillakin. Amazonista voi ladata e-kirjana opuksen nimeltä "Onecoin Secrets Revealed 2015: The Complete Onecoin Guide To Buying, Selling, Mining, Investing And Exchange Trading In Onecoin Currency". Tekstin löytää myös ilmaisena PDF-versiona sekä Slideshare-versiona.

Onecoin Secrets Revealed -- quite the contrary!

Ensi silmäyksellä teksti vaikuttaa asialliselta, ainakaan siinä ei ole Onecoinille tyypillistä hehkutusta ja tyhjiä lupauksia. Mutta sitten herää ihmetys: mitä kummaa tässä oikein sanotaan?

Tekstin web-versiossa lukee mm. Onecoin miners are neither able to cheat by increasing their own reward nor process fraudulent transactions that could corrupt the Onecoin network... Teksti on outo, sillä Onecoinissa "louhinta" on keskitetty yhtiön omille "supertietokoneille". Eikä ihme, sillä kun Onecoinin paikalle vaihtaa sanan Bitcoin ja syöttää lauseen Googleen, paljastuu tekstin alkuperäinen lähde: https://www.bitcoinmining.com/faq/.

Teksti on varastettu Bitcoinin FAQ:sta.

Tämäkin Onecoin-teksti on siis varastettu Bitcoinista ja vain nimet on vaihdettu. Kirjoittajaksi esittäytyvä Robert M. Ray ei ole viitsinyt edes lukea varastamaansa tekstiä, tai ainakaan ymmärtänyt siitä mitään.

Jos aikoo huijata Onecoinilla, voisi olla edes vähän uskottavampi. Tosin tämäkin taso näyttää riittävän suomalaisille, joita on lähtenyt mukaan jo lähes 10 000.

Seuraavat värväystilaisuudet ABC-huoltoasemilla.

Onecoinin ilosanomaa levittää esimerkiksi Pentti Hassinen elämänkoulun tuomalla varmuudella:

Autamme ihmisille turvallisempaa tulevaisuutta.Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset mikä ostovoima on mahdollista. Hankkikaa nyt niin paljon OneCoin kolikkoita kuin mahdollista. Kolikon arvo ei tule jatkuvasti olemaan yhtä edullinen kuin on tänään...  OneCoin videokoulutustiimi järjestää maksutonta koulutusta verkossa. Ota yhteyttä.

Loppuhuipennuksena vielä Hassisen Onecoin-mainos Facebook-seinältä:

"Tienaa nukkumalla"

Ainahan sitä voi toivoa, varsinkin näin joulun alla.

Lisäys klo 16.30: Vielä yhtiön omaa puppua suoraan mediatiedotteesta. Sen keskivaiheilla kerrotaan, että "Yhtiö on ostanut oman pankin.Tämä mahdollistaa jatkossa globaalit pankkipalvelut huomattavasti nykyisiä alan toimijoita edullisemmin." Siis näin:

Tiedotteen nykyversio: yhtiö on ostanut oman pankin. 

Tiedotteen alkuperäinen, 13.10.2015 julkaistu versio mainitsi myös pankin nimen:

Alkuperäinen versio: Yhtiö on ostanut Hermes-pankin.

Yhtiö on siis ostanut pankin, mutta ilmeisesti kaupat ovat peruuntuneet... tai pankki on kyllä ostettu, mutta sen nimi onkin ollut jokin toinen? Jota ei haluta kertoa.

On kai se mahdollista, että loistavan bisneksen tiimellyksessä yhtiö menee ja ostaa vahingossa väärän pankin, mutta silloin on tapana korjata virhe avoimesti eikä vain pyyhkiä pankin nimeä pois sivulta. Vähintäänkin tiedotteesta pitää käydä ilmi, että sen tietoja on jälkikäteen muutettu. Tässä tapauksessa muutos on tehty vaivihkaa ilman, että tiedotteen päiväys tai kellonaika on muuttunut. Historiaa on kirjoitettu uudestaan.

Ihan oikeasti hei -- kuka siirtää oikeita euroja yritykselle, joka ei tiedä onko se ostanut pankin vai ei? Ja tästä yhtiöstä pitäisi tulla Onecoinin arvon noustessa neljä kertaa Suomen valtion budjettia arvokkaampi? Oikea rahaliikenne perustuu luottamukseen ja uskottavuuteen, vaikka valuutta sitten olisikin kryptosellaista.

Näin joulun alla uskon mieluummin joulupukkiin kuin Onecoiniin. Pukista saa ainakin hyvän mielen, toisin kuin tästä pupusta.

22.11.63 -- ajatuksia kirjasta

En pidä kauhua tai yliluonnollisuutta käsittelevistä romaaneista, joten olen lähes ohittanut Stephen Kingin tuotannon. Luin tosin Carrien Christine-tappaja-auton kesällä 1985 ja pidin sen tavasta kuvata amerikkalaista arkea nuoren miehen näkökulmasta (Wikipedian mukaan kirja ilmestyi suomeksi vasta 1987, mutta se ei pidä paikkaansa).

Nimi 22.11.63 viittaa aikansa 9/11-tapahtumaan: Kennedyn salamurhaan Dallasissa. Kirjan lähtökohta on yksinkertainen: päähenkilö, kolmikymppinen kirjallisuuden opettaja Jake Epping, löytää pienen ravintolan ruokavarastosta portaat, joilla pystyy palaamaan 11.58 syyskuun 9. päivään vuonna 1958 -- ja tulemaan takaisin. "Jokainen matka on ensimmäinen", sanoo hänelle portin näyttävä ravintolanpitäjä. Aina, kun palaa takaisin menneisyyteen, kaikki edellisen käynnin aiheuttamat muutokset ovat nollaantuneet. Lukuunottamatta perhosefektiä, joka sotkee nykypäivän (tai oikeastaan kirjoitushetken eli vuoden 2011). Päähenkilö Epping ottaa tehtäväkseen estää Kennedyn salamurhan, jonka vuoksi hän jotuu viettämään menneisyydessä neljä vuotta, kunnes kohtalokas päivä viimein koittaa.

22.11.63 edustaa amerikkalaista monisanaisuutta parhaimmillaan, sillä sivuja on huimat 869. Kuka tahansa toinen kirjailija olisi vetänyt läpi samat kuviot puolessa sivumäärässä. King harrastaa pikkutarkkaa kuvausta, lisäten huomioita vielä sulkuihinkin, mutta silti kirja ei varsinaisesti tunnu pitkältä. Sen sijaan se vie lukijan maailmaan 50/60-lukujen vaihteessa, jolloin rotusyrjintä oli vielä arkipäivää ja uhka ydinsodasta todellinen. King maalaa menneisyyden yksityiskohtaisesti ja niin elävästi, että maut ja hajut syttyvät lukijan tajunnassa.

Muutamissa kohdissa King olisi kyllä saanut tiivistää tekstiä. Oliko tarpeen kuvata nyrkkeilyottelua monen sivun verran? Sen ainoa merkitys oli kartuttaa Eppingin käteisvaroja, onhan aikamatkaajalla helppo taito tehdä rahaa -- kunhan on ennen lähtöään googlannut internetistä urheilutuloksia.

Jokaisella lukijalla on oma käsitys siitä, mitä itse tekisi jos olisi Eppingin paikalla menneisyydessä. Joku menisi tapaamaan omia isovanhempiaan, joku vinkkaisi lottonumeroista omille vanhemmilleen. Itselle tuli mieleen, että miksei päähenkilö käy katsomassa muita tuon ajan legendaarisia tapahtumia -- vaikka Elviksen konserttia?

Kirja muuttuu hiljalleen rakkaustarinaksi, jonka loppu jää askarruttamaan lukijaa vielä sivujen päättymisen jälkeenkin.

Aikamatka on loppuunkaluttu aihe, eikä King ole mikään tieteiskirjailija. Kirjan lopussa perhosefektin vaikutukset menevät täysin epäuskottaviksi. Tieteisromaanina 22.11.63 ei ole kummoinen, eikä siitä oikein ole rakkaus- tai jännitysromaaniksikaan. Mutta silti siinä on jotain taianomaista: jollain erikoisella tavalla King vangitsee lukijan mielen, eikä päästä irti vielä silloinkaan, kun takakansi tulee vastaan.

Sitten ihan muita huomioita. Ostin kirjan e-versiona Elisasta, missä se maksoi vain 11,90 euroa. Paksut romaanit sopivat hyvin e-kirjoiksi. Paperisena en olisi jaksanut raahata kirjaa mukana junassa ja linja-autossa, mutta tietokoneen näytöltä lukeminen sujui hyvin.

Elisan kaupassa ja muuallakin kirjaa mainostetaan jonkinlaisena rinnakkaistodellisuutena eli "Millainen maailma olisi, jos John F. Kennedyä ei olisi murhattu?". Siitä kirjassa ei todellakaan ole kyse. Ratkaisevat hetket koetaan vasta aivan kirjan lopussa.

Kirjan käännös on huolellista työtä. Heti alussa esiintyy opettajan työtä kuvaava lause "ympyröimme tarmokkaasti yhydyssanavirheet kuten kesä mökki", mistä on vaikea päätellä, onko sana kirjoitettu väärin tarkoituksella. Sana "kiinteimistö" ja yksi unohtunut välilyönti olivat ainoat silmään osuneet bugit, mikä on poikkeuksellisen vähän näin paksussa teoksessa.

Meitä suomalaisia huvittaa poiminta "Kaivoin taskustani kolikoita, mutta ensin löysin jotain, mitä en olisi saanut ottaa mukaan: Nokia-puhelimeni. Se oli vuoden 2011 mittapuulla antiikkiesine - tarkoitukseni oli ollut vaihtaa se iPhoneen".

King on sijoittanut kaninkolon ja tarinan alkupisteen Lisbon Fallsiin Mainen osavaltioon, samaan kyläpahaseen, josta hän on itse kotoisin. Päähenkilön ammatti on sama kuin hänen omansa. Kokenutkin kirjailija valitsee tutut kohteet, joihin on helpompi samaistua.

Jälkisanoissa King kertoo tehneensä paljon tutkimustyötä Kennedyn salamurhasta. "Luettuani aiheesta kirjoja ja artikkeleita pinon, jolla oli korkeutta saman verran kuin minulla on pituutta, sanoisin todennäköisyydeksi 98 prosenttia, kenties peräti 99 prosenttia" [sille, että Oswald toimi yksin]. Hän ei usko salaliittoteorioihin: Oswaldia onnisti, koska hän sattui olemaan oikeassa paikassa. Todennäköisyys sille oli häviävän pieni, mutta niin on arpavoitollekin, ja silti voittajia löytyy päivittäin. Salaliittoteoreetikoilla oli "tarve löytää jotain järjestystä tapahtumasta, joka oli miltei mielivaltainen".

Usko Kennedyn murhan salaliittoon elää vahvana Suomessakin. Hesarin kirja-arvostelu vuodelta 2013 on saanut vain muutaman kommentin, mutta yksi niistä iskee kirjoittajaa salaliitolla. Nimetön kirjoittaja on tehnyt tuskin prosenttiakaan siitä työstä mitä King, mutta usko salaliittoon on silti vahva. Tai ehkä juuri siksi.

Lähes fanaattinen usko salaliittoihin valkeni itselleni vuonna 2011, kun kirjoitin eräästä aihetta käsittelevästä kirjasta, sekä jo aiemmin 9/11-pohdintojen yhteydessä.

Kyseinen Hesarin kirja-arvostelu on muuten yksi huonoimmista koskaan lukemistani. Arvostelija kuvaa lähinnä kirjan tapahtumat ja pilaa yllättävät käänteet, ottamatta juurikaan kantaa siihen, miltä kirja lukijasta tuntuu.

Arvostelun sijaan kirjan e-versio kannattaa ottaa mukaan vaikka talvilomalle, ja antaa ajan viedä. 

Sodan sijaan Sibeliusta

Aina itsenäisyyspäivänä havahtuu huomaamaan, miten pahasti Suomi on jämähtänyt sota-ajan vangiksi. Pian koittavan itsenäisyyden satavuotispäivän kunniaksi valmistuu jo kolmas filmatisointi Tuntemattomasta sotilaasta. Tekeillä ovat lisäksi elokuvat marsalkka Mannerheimistä ja tarkka-ampuja Simo Häyhästä. Miksi ihmeessä?

Aikana, jolloin Suomen pitäisi etsiä suuntaa hyvinvointiyhteiskunnalle ja pohtia vastauksia digitalisaation haasteisiin, panemme mieluummin pään pensaaseen. Muistelemme menneitä, koska tulevaisuus näyttää sotaakin pelottavammalta. Mikään ei saisi muuttua, ja kuitenkin muutos on väistämätön.

Muualla Euroopassa Suomen viehtymystä sotahistoriaan pidetään luultavasti outona ja kummallisena. Onkin ironista, että vain Venäjällä kansallistunnetta rakennetaan yhtä vahvasti voitokkaan sodan varaan.

Miten olisi vaikkapa elokuva säveltäjä Jean Sibeliuksesta satavuotisjuhlan kunniaksi? Sodasta on tehty ainakin tusina elokuvia – Sibeliuksesta yksi, eikä sekään kovin hyvä. Nyt olisi oiva tilaisuus korjata asia.

Sibeliuksen musiikki tunnetaan kaikkialla maailmassa, ja tapahtumat sijoittuvat juuri Suomen itsenäistymisen aikoihin. Laadukas Sibelius-elokuva veisi myönteistä Suomi-kuvaa maailmalle ja juhlistaisi itsenäisyyttä luovalla sekä arvokkaalla tavalla.

(Julkaistu Helsingin Sanomissa 6.12.2015)

Lisäys 10.12.2015: Tutkijan mielipide aihetta sivuten: http://yle.fi/uutiset/tutkija_tuntemattoman_joutaisi_tvssa_korvaamaan_elokuvalla_tyottomasta_juoposta/8502659

San Bernardinon isku pelottaa enemmän kuin Pariisin tapahtumat

"Ooo, käyn aurinkoon, San Bernardinoon..." Vanhan iskelmän sanat tulivat mieleeni kun näin uutisen jälleen yhdestä joukkosurmasta Yhdysvalloissa. Muutama päivä myöhemmin tiedettiin, että kyse oli terrori-iskusta -- ja se oli vieläpä pahinta mahdollista laatua.

Pariisin terrori-iskussa 13.11.2015 kuoli yli 130 ihmistä. San Bernardinon iskussa uhreja tuli 14, mutta silti isku on paljon pelottavampi. On suorastaan kammottavaa ajatella, että pariskunta jättää puolivuotiaan vauvansa isovanhempien huostaan ja lähtee tekemään itsemurhaiskua. Millainen viha ja koettu vääryys saa pariskunnan kostoretkelle, jossa uhrataan oma ja juuri syntyneen lapsen tulevaisuus?

Pariisin iskujen tekijät viestivät toisilleen ja ainakin osa heistä matkusteli Lähi-idässä. Tämän olisi pitänyt herättää tiedustelun huomiota. Tekijöiden nimet olivat epäilyttävien henkilöiden listalla, mutta silti iskua ei pystytty estämään.

San Bernardinossa tekijät olivat ilmeisesti tavallisia amerikkalaisia muslimeita. He toimivat omatoimisesti eivätkä saaneet ohjeita tai tekovälineitä Lähi-idästä. Jos länsimainen yhteiskunta haluaa säilyä avoimena ja demokraattisena, tällaisia iskuja on mahdotonta torjua millään tiedustelulailla tai urkintatekniikalla. Ihmiset voivat saada innoituksensa ja tuntea velvollisuutensa pelkistä uutisista.

Yhdysvaltojen reaktio iskuun on sama kuin ennenkin: sotatoimia ISISiä vastaan kiihdytetään. Tulossa on lisää pommituksia, lisää siviiliuhreja, lisää katkeruutta ja kostoa. Kun ylläpitää maailman mahtavinta sotakoneistoa, vaikeat ongelmat näyttävät ratkeavan lisäämällä väkivaltaa. Uusien pommitusten sijaan voisi kysyä, mitä USA on tehnyt alueella väärin. Mikä synnytti Al-Qaidan? Mikä sai saudiarabialaiset terroristit hyökkämään 9/11 WTC-torneja ja Pentagonia vastaan? Mikä synnytti ISISin?

NSA on perustellut amerikkalaisten puhelutietojen seurantaa terrorin ehkäisyllä. Ironista on, että pitkään jatkunut kritiikki johti kotimaan seurannan lopettamiseen 29.11.2015 (HS-uutinen 27.11.2015: "Voitto Snowdenille: USA lopettaa puhelutietojen massaseulonnan lauantaina kello 23.59").

Kolme päivää myöhemmin pariskunta iski San Bernardinossa.

Uutisen mukaan NSA:n viimeisen viiden vuoden aikana keräämä metadata säilytetään 29.2.2016 asti, sen jälkeen NSA tuhoaa kaiken hallussaan olevan tiedon. Saapa nähdä, käykö niin. Kaksikon vanhat puhelutiedot epäilemättä kiinnostavat kovasti terrorismin torjunnan tutkijoita.

Lisäys 13.1.2016: valokuvat otettu 2.1.2016.