Kansalaisaloitteet ja GDPR-tietosuoja

Hesari teki jutun siitä, miten tunnetut yritysjohtajat ja muut valikoidut henkilöt ovat kannattaneet erilaisia kansalaisaloitteita. Tutkivaa journalismia, kyllä, mutta hieman ehkä osoittelevaa ja yksipuolista. Se ei ole kuitenkaan minun arvioitavissa.

Kansalaisaloitepalvelun nettisivu.

Sen sijaan kiinnitän huomiota tietosuojaan. Moni tuntuu hämmästyneen, miten Hesari sai nimilistat aloitteiden kannattajista. Eikö vahvan todennuksen pitänyt turvata tietosuoja, vähän kuten äänestyksissä?

Tässä on ilmeisesti sellainen ajatusvirhe, että pankkitunnusten tai mobiilivarmenteen käyttö yhdistyy mielessä luottamukselliseen toimintaan, kuten pankkipalveluihin tai sähköiseen asiointiin Omakannassa, Kelassa tms. Mutta niin ei ole. Vahva tunnistus varmistaa henkilöllisyyden, mutta sen jälkeen tehtävien toimien luottamuksellisuus on ihan eri juttu.

Kansalaisaloitteen oma tietosuojasivu sanoo näin: 

Kun käyttäjä tunnistautuu ja täyttää kannatusilmoituksen sähköisesti, järjestelmä tallentaa allekirjoittajasta seuraavat kansalaisaloitelain mukaiset tiedot:

• Koko nimi
• Syntymäaika
• Kotikunta
• Vakuutus siitä, että henkilö on äänioikeutettu Suomen kansalainen ja kannattanut kyseistä aloitetta vain kerran

Järjestelmä ei tallenna kannatusilmoituksen allekirjoittajan henkilötunnusta.

Henkilötunnuksesta lasketaan tiiviste, jolla varmistetaan, ettei sama henkilö anna kannatustaan useita kertoja. Tiivisteestä ei voi päätellä henkilöllisyyttä. Ilmeisesti HETUn perään liitetään vielä aloitekohtainen lisätunnus ennen tiivisteen laskemista, jotta ei voida tutkia mitä kaikkia aloitteita jokin tietty henkilö on allekirjoittanut.

Vähän myöhemmin todetaan, että "Kansalaisaloitteen vastuutahot voivat luovuttaa tietoja kannatusilmoitusten allekirjoittajista vain Digi- ja väestötietovirastolle. Mikäli Digi- ja väestötietovirasto vahvistaa, että kansalaisaloite on kerännyt vähintään 50 000 kannatusilmoitusta, voi Digi- ja väestötietovirasto antaa kannatusilmoituksista tietoja eli sen hallussa olevat tiedot ovat julkisia."

Jos aloite ylittää kynnyksen, DVV voi tehdä tiedoista julkisia. Silloinkaan aloitteen vastuuhenkilöt eivät saa julkistaa allekirjoittajien nimiä. Oletan, että kuka tahansa kiinnostunut voi kuitenkin tehdä kyselyitä nimistä DVV:lle. Tämän lisäksi journalistisiin tarkoituksiin on eri säädöksissä poikkeuksia, joten Hesarin toiminnassa ei pitäisi olla mitään oikeudellista ongelmaa.

Hieman yllättävää, että niin moni on pitänyt kannatusilmoituksia salaisina. Kaduilla pyydetään joskus allekirjoituksia erilaisiin tarkoituksiin. Listat ovat avoimesti näkyvissä ja avoimuus on osa demokraattista prosessia. Muutenhan laatijat voisivat itse tehtailla kannatusilmoituksia. Puolueiden ja ehdokkaiden kohdalla tästä on joskus herännyt epäilyksiä.

Ennen kansalaisaloitteen virallistamista oli tapana kerätä nimiä nettiadresseilla. Siellä kaikki nimet olivat näkyvissä, ja ovat vieläkin. Esimerkiksi tämä adressi Carea Koulun säästäminen Kouvolan Kuusankoskella.

Mitä me tästä opimme? Kannattaa lukea käyttäjäsopimus (EULA) ja yksityisyyslauseke myös kotimaisissa palveluissa, niin ei tule vääriä oletuksia. Ja tietenkin kannattaa kannattaa (heh) vain sellaisia aloitteita, joiden takana on valmis seisomaan omalla nimellään. Muutkin kansalaisvaikuttamisen muodot, kuten mielenosoitukset, ovat varsin julkisia.

Kun Twitter-lintu Suomeen lensi

Kaappeja siivotessa tuli vastaan Helsingin Sanomien kuukausiliite toukokuu 2013, jossa kansikuvajuttuna oli Saska Saarikosken kirjoittama "Twitteristä ei päivääkään". Sen mukaan "Suomeen on nyt rantautunut palvelu, jossa viestit lentelevät vapaasti." Juttu henkii optimismia, mikä somen alkuvuosina oli yleistä.

"Twitteristä ei päivääkään"

Joulukuussa 2025 aikaa on kulunut 12,5 vuotta. Kukapa olisi voinut arvata, miten visertävä (tweet) palvelu viedään ensin pörssiin, josta sähköautomies Elon Musk ostaa sen itselleen. Mitä alkuperäisistä Twitterin ihanteista on vielä jäljellä?

Keväällä 2013 käyttäjiä oli vielä vähän, Suomessa 64 000. Juttu alkoi pari vuotta aiemmin tapahtuneesta Osama bin Ladenin kiinniotosta. bin Laden olisi ehkä selvinnyt hengissä, jos hän olisi seurannut Twitteristä, miten muutaman kilometrin päässä asuva pakistanilainen it-konsultti ihmetteli lähistöllä kiertelevää USA:n Black hawk -helikopteria.

Hesarin kuukausiliitteen laaja juttu Twitteristä toukokuussa 2013.

Äläys "Suomen Twitter tekee läpimurtoa hörhöjen mediasta massamediaksi" ei ole toteutunut, pikemminkin päinvastoin. Moni poliitikko on saanut tarpeekseen kireästä ja pilkkaavasta ilmapiiristä, ja muutamat jäljelle jääneet harvoin osallistuvat mihinkään keskusteluun. Viestit tosiaan lentelevät vapaasti, välillä liiaksikin.

Twitteristä (anteeksi, X:stä) on tullut yhtä yksisuuntainen kanava kuin vanhasta mediasta. Nyt vain sisällön oikeellisuudella tai vastuulla ei ole merkitystä. Erilaiset vaikuttajat, lobbarit ja disinformaation tuottajat levittävät X:n kautta omia viestejään yksipuolisesti, ilman vuorovaikutusta. Eivät vastaa kommentteihin, eivät halua osallistua keskusteluihin.

Masentavinta on ollut havaita totuuden merkityksen rapistuminen. Olisi luonnollista, että jos ihminen huomaa erehtyneensä ja levittäneensä väärää tietoa, hän vaivautuu edes pahoittelemaan ja poistamaan alkuperäisen viestinsä. Mutta ei, nimekkäätkin ihmiset eivät enää koe faktojen olevan tärkeitä. Virheitä sattuu, mitäs niistä. Ne saavat jäädä näkyviin ja levittää väärää tietoa muillekin.

On myös myönteistä kehitystä. Grok-tekoäly on mainio kertomaan, mikä viesteissä olevista väitteistä ei pidä paikkaansa. Mutta edes tekoäly ei saa ihmisiä pyrkimään kohti faktoja. Oman sanoman huutaminen on kaikkein tärkeintä.

Kaiken mölyn ja hörhöilyn vastapainoksi X:ssä on yhä oikeita asiantuntijoita ja löydän sieltä niin työni kuin harrastusteni kannalta kultajyviä. Ne saavat pysymään palvelussa, vaikka välillä valheet, pilkka ja tahalliset väärinymmärrykset nostavat verenpainetta. Ei meidän ihmisten tällaisia pitäisi olla. 

Mutta kyllä me olemme. Vika ei ole X:n algoritmissa vaan sähköisen viestinnän luonteessa. Se valkeni itselleni jo 1990-luvun alussa BBS- ja news-keskusteluissa. Nettiin pääsi silloin lähinnä yliopistojen kautta, eikä algoritmeja tai palkkiomekanismeja ollut. Silti monet keskustelut ajautuivat väittelyiksi, osa kärjistyi flamewar-sodiksi.

Ihmisiä ei ole tarkoitettu viestimään globaalisti toisiaan näkemättä. Mittakaava ylittää aivojen käsittelykyvyn. Samanmieliset löytävät yhteen ja alkavat lietsoa toisiaan yhä jyrkempiin mielipiteisiin. Laumakäyttäytyminen sopii huonosti yhteen somen viraalisuuden kanssa.

Kukaan ei pysty olemaan loppuun saakka looginen. Some osoittaa jokaiselle, miten oma aate tai arvot ovat jossain ristiriidassa toistensa tai faktojen kanssa. Sellaisia me epätäydelliset ihmiset vain olemme. Some on raaka paikka, silloinkin kun tarkoituksena ei ole tahallisesti loukata toista.

Some paljastaa myös monen tunnetun julkimon henkisen pienuuden. Vaikka julkisuuskuva on ammattimainen, sivistynyt ja ymmärtäväinen, some-kommentit ohittavat virallisen suojakilven ja paljastavat pikkusieluisuuden, epävarman ihmisen, joka ei kestä erimielisiä vaan blokkaa tai hiljentää heidät. Eikä kyse ole riidanhaastajien mykistämisestä, vaan omien näkökulmien suojelemisesta omalta itseltä.

Moni arvostaa X:n nopeaa uutisvälitystä. Totta, mutta kuinka paljon sillä on lopulta vaikutusta arkeen? Annan mieluusti kotimaisen median seuloa maailman uutiset, arvioida mikä on totta ja mikä syväväärennöstä, ja tarjoilla sen minulle vähän jalostettuna. Uutisten tapahtumat voivat olla kiinnostavia, mutta reaaliaikaisuudella on harvoin merkitystä. Parempi luotettava uutinen vuorokauden päästä kuin epäluotettava heti.

Elon Musk väittää, että "You are the media now". Täyttä puppua. Tapahtumista liikkuu niin paljon valheellisia väitteitä, omatekoisten asiantuntijoiden analyysejä ja deepfake-videoita, että muutaman silminnäkijän tai oikean asiantuntijan seulominen virrasta vie kohtuuttomasti aikaa ja pilaa sen lopunkin keskittymiskyvyn, mikä vielä on jäljellä.

Niin, mitä siinä Saarikosken jutussa oikein sanottiinkaan? Lueteltiin suuri joukko suomalaisia ja kansainvälisiä henkilöitä, joilla oli paljon seuraajia. "Koviksi tekijöiksi matkalla ovat Jari Sarasvuo, Hjallis Harkimo ja Ruben Stiller, jotka ovat kasvattaneet nopeasti seuraajamääriään... Matti Nykänen saisi palvelussa takuulla kymmeniätuhansia seuraajia." - Niin olisi varmaan saanut, mutta entä jos ei ole mitään sanottavaa?

Meta osti digisihteerini valmistajan

Ostin loppukesästä Limitless.ai:n Pendant-älylaitteen, joka pienenä nappina kuuntelee rintapielessä puhetta ja tekee niistä automaattisesti muistiinpanot, tehtävälistan ja muutakin, jos vain antaa luvan. Itse en antanut, koska jatkuvasti päällä oleva kuuntelutoiminto tuntui aavemaiselta. Lisäksi laite käytti sisäisesti ChatGPT:tä puheen litterointiin. Suomea se ymmärsi oikein hyvin.

Digisihteerin vuosipalkka oli 399 dollaria, mikä sisälsi itse laitteen. Kohtuullisen korkea hinta kuitenkin. Kirjoitin kokemuksistani Tivi-lehden marraskuun numeroon kolumnissa Isosisko rintataskussa. 

Viikonloppuna tuli tieto, että Meta on ostanut valmistajan. Jo ostetut Pendant-laitteet toimivat vielä ainakin vuoden, eikä käytöstä enää veloiteta, mutta uusia laitteita ei enää myydä.

Tyytyväinen yrittäjä kertoo myyneensä palvelun Metalle.

Kotisivun videolla perustaja ja toimitusjohtaja Dan Siroker kertoo tyytyväisenä yrityskaupasta. Hän sai epäilemättä hyvän hinnan startupistaan, joka olisi ennen pitkää ollut hankalassa markkinaraossa. 

Koko ajan kuuntelevat ohjelmat eivät vaadi erikoista laitetta, vaan ne voidaan lisätä pelkkänä ohjelmana vaikka nykyisiin älypuhelimiin. Ehkä jo ensi vuoden malleissa toiminto on vakiona, eri asia sitten kuinka moni uskaltaa sitä käyttää.

Tiedotteiden valossa näyttää siltä, että ensi tammikuun CES-teknologiamessuilla Las Vegasissa on esillä muitakin älykuuntelijoita. Tästä voi avautua ihan uusi laitesegmentti.

Facebookille jatkuvasti käyttäjää kuunteleva palvelu on erittäin tervetullut. Tähän asti on väitetty, että Facebook salakuuntelee voidakseen kohdentaa mainoksia paremmin. Monestakaan syystä se ei ole ollut realistista, mutta jatkossa tilanne on toinen: Facebook alkaa ihan oikeasti salakuunnella käyttäjiään.

Toiminto ei tietenkään ole piilotettu eikä salainen, mutta se myydään käyttäjille heidän oman etunsa mukaisena. Kuuntelu yksinkertaisesti kannattaa kytkeä päälle, koska se parantaa palvelua.

Lisäksi ei voi koskaan tietää, kenellä kavereista kuunteluominaisuus on käytössä. Facebook voi tunnistaa muut puhujat äänestä, sijainnista tai puhelinten bluetooth-jalanjäljestä. Näin heidätkin saadaan kuuntelun piiriin, ja ihan oikeasti salaa. Jatkossa kannattaa siis varoa, mitä kaverien kanssa puhuu!

Toimitusjohtajan viesti on tietenkin ihan toinen. Hän hehkuttaa kaupasta seuraavia kehitysmahdollisuuksia: "Meta recently announced a new vision to bring personal superintelligence to everyone and a key part of that vision is building incredible AI-enabled wearables. We share this vision and we'll be joining Meta to help bring our shared vision to life."

Facebookin henkilökohtainen superäly ei kuulostaa yhtään vähemmän vaaralliselta kuin keskustelujen salakuuntelu, mutta katsotaan mitä kehitys tuo. EU:lla saattaa olla paljonkin sanottavaa näistä toiminnoista.

Aina, kun käytät tekoälyä, opetat sitä yhä paremmaksi...

Tivi-lehden joulukuun kolumnini (koko teksti tulossa myöhemmin) käsitteli tekoälyn vaikutusta ammatteihin ja ajatteluun. Lause "Aina, kun käytät tekoälyä, opetat sitä yhä paremmaksi..." herätti somessa keskustelua. Kriitikot olivat sitä mieltä, ettei niin tapahdu, ei ainakaan maksullisella versiolla.

Olen itse käyttänyt ChatGPT:n maksullista Plus-versiota muutaman vuoden ajan 20 dollarin kuukausimaksulla. Toukokuussa huomasin, että maksusta huolimatta "Mallin parantaminen" -kohdassa on käytössä "Auta parantamaan mallia kaikille". 

Mallin parantaminen: Auta parantamaan mallia kaikille.

Ensin kuvittelin, että asetus on mennyt vahingossa päälle, ehkä jonkin päivityksen yhteydessä, mutta sitten luin Lue lisää -kohdassa olevan tekstin:

"How your data is used to improve model performance"

EU varmaan edellyttäisi tekstin olevan suomea, mutta unohdetaan se ja luetaan sisältöä lontooksi: "You can opt out of training through our privacy portal by clicking on “do not train on my content.” To turn off training for your ChatGPT conversations and Codex tasks, follow the instructions in our Data Controls FAQ. Once you opt out, new conversations will not be used to train our models.

Even if you’ve opted out of training, you can still choose to provide feedback to us about your interactions with our products (for instance, by selecting thumbs up or thumbs down on a model response). If you choose to provide feedback, the entire conversation associated with that feedback may be used to train our models."

Tässä annetaan ymmärtää, että parantaminen on opt-out, ei opt-in. Se on siis oletuksena käytössä, mutta voit kytkeä parantamisen pois. 

Lisäksi ChatGPT pyytää välillä peukuttamaan parempaa kuvaa tai vastausta. Tämäkin hyödynnetään koulutuksessa: "Even if you’ve opted out of training, you can still choose to provide feedback to us about your interactions with our products (for instance, by selecting thumbs up or thumbs down on a model response). If you choose to provide feedback, the entire conversation associated with that feedback may be used to train our models."

Näyttää selvältä, että ChatGPT parantaa mallejaan koko ajan sen perusteella, miten ihmiset niitä käyttävät. AI-alan kilpailu on niin kovaa, että jopa piratisoituja kirjoja on käytetty koulutukseen, miksi siis uskot, ettei sinun työtäsi käytettäisi? Vaikka olisit maksava asiakas.

Vielä suurempi hämmästys oli huomata, että kun kopioit osan ChatGPT:n antamasta vastauksesta leikepöydälle, kopioimasi sisältö lähtee tiedoksi myös OpenAI:lle. Syitä voi vain arvailla. Mahdollisesti tekijät olettavat, että käyttäjä kopioi vastauksesta sen oleellisimman ja tärkeimmän kohdan, mikä sekin auttaa mallien kehittämisessä.

Sinä maksat ja silti koulutat tekoälyjättien palveluita yhä osaavammiksi. Olipa kolumnini aiheesta (työn ja osaamisen siirtymisestä tekoälylle) mitä mieltä tahansa, tämä ei kuulosta reilulta. 

Mutta mistä lähtien digijätit ovat olleet reiluja käyttäjiä kohtaan?

Digijäteille lisää vastuuta huijauksista - niin myös pankeille

"Miljardivoitot ja nollavastuu eivät sovi yhteen - EU vetää alustajättejä vastuuseen huijausten mahdollistamisesta", otsikoi Finanssiala viime perjantaina tiedotteensa. Ja toden totta - on kestämätöntä, että sosiaalisen median yritykset voivat ilman seurauksia julkaista huijausmainoksia, joihin uskoneet asiakkaat menettävät rahansa.

Reuters uutisoi äskettäin Metan sisäisistä tiedoista, joiden mukaan jopa 10 prosenttia sen vuonna 2024 myymistä mainoksista liittyi huijauksiin ja muihin epäilyttäviin toimiin. Taloudellisesti Meta hyötyi huijauksista jopa 16 miljardia dollaria.

Ei ihme, ettei jättämilläsi ilmiannoilla tunnu olevan mitään vaikutusta. Samat huijaukset pyörivät Facebookissa vuodesta toiseen. Vaikka yritys seuraa tarkasti käyttäjiään ja tuntee heidät läpikotaisin, se tuntuu aivan kädettömältä estämään samojen mainosten ilmestymistä yhä uudelleen ja uudelleen.

"Miljardivoitot ja nollavastuu eivät sovi yhteen" on osuvampi otsikko kuin tiedotteen laatija ehkä huomasikaan. Sama pätee nimittäin Finanssialan omiin jäseniin eli pankkeihin. Niilläkin tuntuu olevan nollavastuu huijauksista, sillä onnistuneet huijaukset voi melkein aina vierittää asiakkaan törkeän huolimattomuuden piikkiin.

Euroopan neuvosto ja parlamentti ilmoittivat 27.11.2025 päässeensä alustavaan sopuun uudesta maksamisen sääntelystä (Payment Services Regulation), minkä yhteydessä vanha PSD2 korvataan uudella PSD3:lla. Pankkien vastuu huijausten havaitsemisesta lisääntyy varsinkin tapauksissa, joissa uhrille on soitettu työntekijän tai viranomaisen nimissä. Pankeille suunnitellaan myös velvollisuutta kertoa havaitsemistaan uhkista muille pankeille, siis päinvastoin kuin nyt.

Ymmärrettävästä syystä Finanssialan tiedote ei mainitse pankkeja koskevasta osuudesta mitään, onhan kyse alan etujärjestöstä. 

Finanssialaa valvoo Suomessa Finanssivalvonta. Sillä on töissä vajaat 300 ihmistä, jotka valvovat 1177 yritystä tai rahoitusalan toimijaa. FiVan toimintavaltuudet ovat kuitenkin hyvin rajalliset. Se itse voi antaa vain suosituksia, joiden noudattaminen on pankkien omassa harkinnassa. 

Tällä hetkellä suosituksena on, että pankit tarjoavat asiakkaiden tilisiirtoihin kerta- ja vuorokausimääräiset ylärajat, mutta tätäkään suositusta kaikki pankit eivät vielä ole noudattaneet. Suositus ei auttaisi rosvoihin, jotka saavat tilin haltuunsa tai huijaavat uhria itseään siirtämään rahat, joten sen merkitys on joka tapauksessa vähäinen.

Taitaa olla myös niin, että tilille päässyt rosvo voi perustaa uuden tilin, ja sitä eivät koske aiemmat rajoitukset. Sen jälkeen hän siirtää rahat vanhoilta tileiltä tälle uudelle (ei vaadi todennusta, koska sisäinen tilisiirto) ja lopulta sitten ulos itselleen. Tässäkään skenaariossa siirtorajoilla ei ole merkitystä. 

FiVan järeämmät oikeudet rajoittuvat niiden säädösten valvontaan, joita eduskunta ja EU ovat asettaneet. Toistaiseksi niitä on melko vähän, koska globaali pankkiasiakkaiden huijausbisnes on niin uutta. FiVa ei voi itse antaa pakottavia määräyksiä. Tästäkin syystä PSD3 tuo huomattavan parannuksen.

"Nyt vastuuta palautuu sinne, missä on myös vaikutusmahdollisuuksia", toteaa Ahosniemi tiedotteessa digijäteistä. 

Juuri niin. Pankkien asiakkaat kiittävät.

Pikaista parannusta on silti turha odottaa. Lopullista tekstiä odotetaan 2026 keväällä ja sen jälkeen alkaa jopa parin vuoden mittainen siirtymävaihe. Jos huijaussoitot ja mobiilipankin aktivointi rosvon laitteessa onnistutaan vuoteen 2028 mennessä estämään, rosvoille jää runsaasti aikaa keksiä uusia temppuja.

Uuden kehittäminen ja oppiminen vaativat läsnätyötä (Kauppalehti Debatti)

Julkaistu Kauppalehdessä 26.11.2025 /Debatti

Uuden kehittäminen ja oppiminen vaativat läsnätyötä

Suomessa tehdään EU-maista toiseksi eniten etätöitä, mutta yrityksillä menee silti huonosti, kirjoittaa Petteri Järvinen.

Etätyöstä käytävässä keskustelussa pääosaan nousevat tyytyväisten työntekijöiden kommentit. On selvää, että asiantuntijatyötä tekevälle etätyöstä on paljon etuja: työmatkoihin kuluva aika ja matkakustannukset jäävät pois, ei tarvitse kestää rasittavaa pomoa meluisalla toimistolla, voi nukkua aamulla pidempään ja niin edelleen.

Yrityksen näkökulma on hieman toinen. Vaikka jokainen etätyöntekijä kokee olevansa tuottavampi puurtaessaan yksin kotona, yritys on enemmän kuin yksilöiden tehokkuuden summa. 

Ideointia ja me-henkeä

Yritysjohdon tehtävä on arvioida kokonaishyötyä. Läsnätyössä ihmiset oppivat toisiltaan, hiljainen tieto leviää paremmin ja juniorit oppivat seniorien esimerkkiä seuraamalla.

Etätyöläiset sitoutuvat heikommin työnantajaan, koska työpaikan vaihtokynnys on alhaisempi. Myös tietoturva on helpompi varmistaa toimiston seinien sisällä kuin kotona tai kahviloissa työskenneltäessä.

Yritykset ovat kannustaneet etätöihin, koska ne ovat pystyneet säästämään tilakustannuksissa. Jostain syystä nämä säästöt eivät kuitenkaan ole näkyneet tulosrivillä. Suomessa tehdään EU-maista toiseksi eniten etätöitä, mutta yrityksillä menee silti huonosti.

Selvästikään yksilökohtainen tuottavuus ei itsessään takaa yrityksen menestystä. Etätyö toimii hyvin silloin, kun työ on vakiintunutta ja rutinoitua – vanhan toistoa.

Kun pitää oppia ja kehittää uutta, tarvitaan läsnäolon myötä syntyvää ideointia ja me-henkeä.

Juuri nyt Suomen yritykset kaipaavat kipeästi uutta. Vanhojen toimintamallien jatkaminen etätyönä ei siihen taivu. Yksin puurtaminen on aina ollut suomalaisten heikkous, mikä näkyy jo puhekielessä.

Suomen sana ”yritys” sisältää itsessään ajatuksen epäonnistumisesta. Englannin sanojen ”corporation” ja ”company” juuret ovat vanhoissa yhdessä tekemistä ja yhteisiin tavoitteisiin pyrkimistä kuvaavissa sanoissa.

Edut sovitettava yhteen

Innovatiivisuudesta tunnettu Piilaakso on esimerkki yhteistyön merkityksestä. Kymmenen vuotta sitten kahdeksan Googlen tutkijaa keskusteli lounailla ja kahvihuoneissa jakaen oman työnsä ideoita keskenään.

Näistä epävirallisista keskusteluista syntyi transformer-arkkitehtuuri, joka on nykyisen ChatGPT:n ydin. Ilman Googlen käytäväpuheita eläisimme edelleen tekoälytalvea.

Työsuhteessa yritys ostaa työntekijältä aikaa ja työpanosta yhdessä sovittavilla ehdoilla, niin että molemmat kokevat voittavansa. Etätyö on yksi sovittavista asioista. Mikään valmis ratkaisu ei sovi kaikkiin tapauksiin, sillä ihmiset ja yritykset ovat niin erilaisia.

Työntekijän pitää suhteuttaa oma etunsa yrityksen kokonaisuuteen. Johdon tehtäväksi jää luoda työilmapiiri ja olosuhteet, joihin työntekijät tulevat mielellään kehittymään, innovoimaan ja oppimaan uutta.

Petteri Järvinen

Espoo

=========

Lisäys 26.11.2025: Jos itsenäinen etätyö sujuu, mikä on silloin yrityksen rooli ja tehtävä? Itsenäisten asiantuntijoiden kannattaa ehkä ryhtyä yksinyrittäjiksi ja myydä osaamistaan vapaasti, ei tule kiistaa etä- ja läsnäpäivien määristä, eikä tarvitse kestää huonoja pomoja. Ehkä se, etteivät kaikki tee niin, kertoo jotain yrityksen merkityksestä? Eikä yksinyrittäminenkään ole ongelmatonta.

James Bond 007 Spy who loved me ja kadonneiden soundtrack -levyjen arvoitus

Yle on esittänyt kaksiosaista ohjelmaa, joka kertoo Roger Mooren elämästä. Mies näytti syntyneen onnellisten tähtien alla, mutta olleen itsekin huumorimiehiä. 

Elokuvasta 007 Rakastettuni (Spy who loved me, 1977) tuli käännekohta niin Mooren omassa elämässä kuin Bond-leffojen sarjassakin. Hänen kolmen elokuvan sopimuksensa oli katkolla ja edellinen Golden gun oli epäonnistunut. Jos kolmaskin elokuva olisi pettänyt odotukset, koko sarjan tulevaisuus olisi ollut vaakalaudalla.

Mutta se ei pettänyt, vaan elokuvasta tuli jättimenestys. Tunnarista "Nobody does it better" tuli hitti ja se käännettiin myös suomeksi ("Enkelit heittää arpaa, kaikki on vain sattumaa..."), kuten silloin tapana oli.

Ostin aikanaan elokuvan soundtrackin LP-levynä (35 markkaa, jos muistan oikein), mutta annoin sen jonnekin. Applen iTunesista raidat sai ostettua omalle koneelle, muistaakseni myös Spotify tarjosi ne kaikki. Jossain vaiheessa soundtrackista jäi Spotifyhin vain tunnari, loput raidat näkyivät harmaina. 

Viime vuonna en löytänyt enää muuta kuin jonkun käyttäjän tekemän "rekonstruktion" soundtrackista. Tarkkana saa olla, sillä monet hakutulokset ovat käyttäjien itsensä tekemiä soittolistoja, eivät alkuperäisiä soundtrack-levyjä.

Spotifystä löytyi vain muutama raita.

Yllätys oli suuri, kun tänään katsoessani koko soundtrack-levy oli jälleen saatavilla. 

Nyt tarjolla on taas koko levy: Original Motion Picture Soundtrack.

En tiedä, mitä lisenssikysymyksiä asiassa vaikuttaa, mutta oletettavasti oikeudet ovat monimutkainen asia. Uteliaana kokeilin etsiä muidenkin Bond-elokuvien soundtrackeja. Yllättäen vanhoja leffoja ei löydy lainkaan, monia uusia kyllä. Ainakaan niitä ei löydy Spotifystä, Apple Musicista tai Tidalista saattaa löytyä paremmin.

Spotifyn listalta esimerkiksi Casino Royale (2006 versio), Goldeneye (1995), Skyfall (2012) ja Spectre (2015) löytyvät, mutta Quantum of Solace (2008) näyttää vain viimeisen biisin, muut ovat harmaita. Tunnarit löytyvät tietenkin artistien omilta kokoelmalevyiltä, Youtubesta ja muista lähteistä, mutta se ei ole sama asia kuin elokuvan alkuperäinen soundtrack. Esimerkiksi Skyfall-levyllä ei ole sen tunnaria, Adelen suurta saman nimistä hittiä.

Spotifyn levyistä vain Goldeneye sisältää varsinaisen tunnarin, muiden musiikki on lähinnä elokuvan inspiroimaa tai korkeintaan taustamusiikkina käytettyä. Siksi levyjen puuttuminen Spotifystä ei ole kovin suuri menetys. Spy who loved me on tässäkin suhteessa poikkeus, koska sen musiikki todella soi elokuvassa ja vieläpä tärkeissä kohtauksissa.

Bond soundtrack -albumeita LP-muodossa.

Olen varmuuden vuoksi kerännyt vanhojen Bondien soundtrackeja LP-levyinä. Niissä on ainakin komea kansitaide, yleensä suoraan elokuvan julisteesta kopioituna.

PS. Jos jollain on tallella alkuperäinen, Suomessa myyty Spy who loved me LP-levy, olen kiinnostunut ostamaan. Ulkoisesti se ei poikkea kuvassa keskellä näkyvästä levystä.