MTV3:n 45 minuuttia -ohjelma kertoi eilen, miten rosvot ovat alkaneet kopioida puhelinten IMEI-koodeja kännykästä toiseen. Näin ne pystyvät hämäämään poliisin telekuuntelua ja -valvontaa (puhelimen sijaintikyselyä ja soittotietoja). Kovan luokan rikolliset saattavat kloonata IMEI-koodeja toisista puhelimista ja näin sivulliset voivat tulla sotketuksi mukaan huumejuttuun.
IMEI-koodiin joudutaan turvautumaan silloin, kun telekuuntelun kohde käyttää pre-paid-liittymää. Tavalliseen telekuunteluun riittää kohteen puhelinnumero (tai oikeammin IMSI-koodi).
Vaara siitä, että tavallinen kansalainen tulisi vahingossa tuomituksi huumekuriirin sijaan, on kuitenkin vähäinen. Syytteeseen tarvitaan paljon muutakin kuin puhelimen IMEI-koodi, tuomiosta nyt puhumattakaan. Näyttönä rikoksesta pitäisi olla myös puhelun sisältö (poliisilla on äänitietokanta tunnetuista rikollisista) ja puhelimen sijainti soittohetkellä.
Jo käytössä olevan IMEI-koodin vaihto puhelimeen luulisi olevan riski myös rikolliselle itselleen. Miksi ei yksinkertaisesti luoda uutta, fiktiivistä koodia? Se on aivan helppoa. Teknisesti jopa pelkkiä nollia sisältävä koodi kelpaisi, mutta tietoturvasyistä operaattorit eivät hyväksy tällaisia puhelimia verkkoonsa.
On tärkeää, ettei teknisille todisteille anneta liian suurta painoarvoa, sillä tilanne elää koko ajan tekniikan kehittyessä. Aiemmin luotettavina pidettyjä koodeja voidaan kiertää ja väärentää. IMEI:n tapauksessa tarvittavan kopiointilaitteen saa internetistä noin sadalla dollarilla, joskin se toimii vain vanhemmissa puhelinmalleissa.
Tarvitaan myös uusia suojakeinoja. Operaattorin pitäisi havaita ja rekisteröidä puhelimet, joilla on sama IMEI-koodi ja viimeistään pakkokeinoja käytettäessä varmistaa, ettei sekaannusvaaraa ole.
Oikeusturvan säilyminen vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta niin lainsäätäjältä kuin rikoksia tutkivalta poliisiltakin.
IMEI-koodiin joudutaan turvautumaan silloin, kun telekuuntelun kohde käyttää pre-paid-liittymää. Tavalliseen telekuunteluun riittää kohteen puhelinnumero (tai oikeammin IMSI-koodi).
Vaara siitä, että tavallinen kansalainen tulisi vahingossa tuomituksi huumekuriirin sijaan, on kuitenkin vähäinen. Syytteeseen tarvitaan paljon muutakin kuin puhelimen IMEI-koodi, tuomiosta nyt puhumattakaan. Näyttönä rikoksesta pitäisi olla myös puhelun sisältö (poliisilla on äänitietokanta tunnetuista rikollisista) ja puhelimen sijainti soittohetkellä.
Jo käytössä olevan IMEI-koodin vaihto puhelimeen luulisi olevan riski myös rikolliselle itselleen. Miksi ei yksinkertaisesti luoda uutta, fiktiivistä koodia? Se on aivan helppoa. Teknisesti jopa pelkkiä nollia sisältävä koodi kelpaisi, mutta tietoturvasyistä operaattorit eivät hyväksy tällaisia puhelimia verkkoonsa.
On tärkeää, ettei teknisille todisteille anneta liian suurta painoarvoa, sillä tilanne elää koko ajan tekniikan kehittyessä. Aiemmin luotettavina pidettyjä koodeja voidaan kiertää ja väärentää. IMEI:n tapauksessa tarvittavan kopiointilaitteen saa internetistä noin sadalla dollarilla, joskin se toimii vain vanhemmissa puhelinmalleissa.
Tarvitaan myös uusia suojakeinoja. Operaattorin pitäisi havaita ja rekisteröidä puhelimet, joilla on sama IMEI-koodi ja viimeistään pakkokeinoja käytettäessä varmistaa, ettei sekaannusvaaraa ole.
Oikeusturvan säilyminen vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta niin lainsäätäjältä kuin rikoksia tutkivalta poliisiltakin.