Konemieli kysyy, voiko kone ajatella

Kirjoittaessani pari vuotta sitten Tekoäly ja minä -kirjaa pohdin, voiko tekoälyllä olla tietoisuus ja voiko se ajatella kuten ihminen. Ehkä ei vielä, mutta voidaanko joskus rakentaa sellainen kone? Silloin tekoäly olisi nykyistä paljon aidompaa älyä.

Lauri Järvilehto: Konemieli -kirjan kansi (2025).

Olen insinööri, enkä osannut vastata kysymykseen. Kuvittelin, että tutkijat ovat näissä asioissa pidemmällä, ja tietävät enemmän. Luettuani kirjan Konemieli (Lauri Järvilehto, 2025) joudun toteamaan, etteivät tutkijatkaan tiedä. Joidenkin mielestä ihmismieli on ainutlaatuinen, eikä sitä voi mallintaa tietokoneella. Toisten mielestä on vain ajan kysymys, ennen kuin kone alkaa ajatella ja osoittaa tietoisuutta (josta kirja käyttää termiä "mieli").

On liki pelottavaa, että tiedämme näin vähän aiheesta, jota olemme kilvan kehittämässä riskeistä ja seurauksista piittaamatta. Entä jos ylitämme huomaamatta jonkin kriittisen rajan ja tekoäly alkaa käyttäytyä liian ihmismäisesti?

Filosofit ja tutkijat ovat kehittäneet monia teorioita ihmismielen olemuksesta. Järvilehdon kirjassa ne jaetaan kuuteen luokkaan: dualistinen, materialistinen, laskennallinen, modulaarinen, systeeminen ja emergenttinen. 

Kirjan mukaan parhaiten mieltä selittävät kaksoisprosessointiteoriat, joiden mukaan ihmismieli koostuu kahdesta osasta: tietoinen systeemi 1 ja tiedostamaton systeemi 1. Mikään teoria ei silti vastaa kaikkiin kysymyksiin eikä selitä kaikkia havaintoja. Mielen perimmäinen olemus ja toiminta on yhä arvoitus. 

Kirjassa on monia pysäyttäviä ajatuksia, kuten tämä: Jos tekoäly pystyy pian kaikessa vuorovaikutuksessa ihmismäiseen toimintaan, meidän pitäisi suhtautua siihen kuten ihmiseen. Tai tämä: Jollei ajattelulle ole jotain välttämätöntä biologian tai fysiikan sanelemaa syvärakennetta, mikään ei estä rakentamasta koneita, jotka simuloivat ajattelua riittävällä tarkkuudella ts. toimivat yhteiskunnassa kaikin osin kuten ihminen (s. 175). Tai tämä: Jos aivotoiminta on vain mutkikkaiden algoritmien toimeenpanemista, onko väliä tuottaako algoritmit biologinen hermoverkko vai piisirulla prosessoitu neuroverkko (s. 160)? 

Järvilehto tuntuu uskovan alan huimaan kehittymiseen jatkossakin, sillä toistuvasti hän epäilee, että tämä tekniikan oleellinen rajoitus saattaa olla jo poistunut siihen mennessä, kun kirja tulee painosta tai vastaanottaja lukee sen. Ei tekoälykehitys sentään niin nopeaa ole.

Vaikka Järvilehdon kirja ei anna lopullista vastausta kannen kysymykseen "Onko ajattelu ihmisen yksinoikeus?", se saa lukijan ajattelemaan ja pohtimaan omaa kantaansa.

Tekoäly keksii tekstiin omiaan

Tekoäly arjen työkaluna jaksaa jatkuvasti yllättää - välillä positiivisesti, välillä negatiivisesti. Tässä yksi negatiivinen esimerkki maksullisesta ChatGPT 4o-versiosta.

ChatGPT pystyy muuttamaan kuvana olevan tekstin oikeaksi tekstiksi, joten se korvaa OCR-ohjelmaa. Ominaisuudesta on hyötyä silloin, kun halutaan esimerkiksi verkkosivulla näkyvä teksti tai numerot omaan sovellukseen, mutta aineiston maalaaminen hiirellä ei onnistu. 

MUTTA.

Käytin Tivi-lehden kolumnia 3/2025, josta otin isokokoisen ruutukuvan. 

Testiaineistona Tivi-lehden kolumni.

Jotta tekoäly ei turhaan ihmettelisi otsikkoa ja kuvaa, rajasin ne tehtävän helpottamiseksi pois.

"ChatGPT, muunna tämä tekstiksi."

Ensin näytti siltä, että tehtävä oli onnistunut täydellisesti. Tekstiversio alkoi virheettömästi, mutta sitten huomasin tekstin saaneen ihan uusia piirteitä. Kun alkuperäisessä tekstissä luki

Jos USA:n linja jatkuu uhkaavana, EU-kansalaisten pitää äänestää jaloillaan ja alkaa suosia eurooppalaisia palveluita: “EU first”.

ChatGPT oli kirjoittanut sen muotoon (lihavointi lisätty)

Jos USA:n linja jatkuu uhkaavana, EU-kansalaisten pitää äänestää järjellä ja alkaa suosia eurooppalaisia palveluita. ”EU first”.

Jaloilla äänestäminen oli siis muuttunut järjellä äänestämiseksi. Oho!

Toinen virhe oli vielä käsittämättömpi. Alkuperäinen kolumni:

Sinä ja minä tuskin kiinnostamme USA:ta, mutta jos olisin kansanedustaja tai mielipidevaikuttaja, poistaisin pikimmiten kaikki arkaluonteiset tietoni ja keskusteluni niin Facebookista, X:stä kuin suurista pilvipalveluistakin.

ChatGPT:n tulkitsema tekstiversio:

Sinä ja minä tuskin kiinnostumme USA:sta, mutta jos länsi kansanedustajia tai mielipidevaikuttajia, joista pikemmin kaikki arkaluonteiset tietoni ja keskusteluni niin Facebookista, X:stä kuin sähköpostista ovat ulottuvilla.

ChatGPT:n teksti on osin käsittämätöntä sotkua. Lisäksi "olisin" on muuttunut sanaksi "länsi".

Kolmannessa kohdassa se oli omin luvin jättänyt esimerkiksi-sanan kokonaan pois. Myös "tämä" oli muuttunut muotoon "sama", "muka" oli "makuu", "taipuu" oli "tulpu" ja niin edelleen. 

Lause "Alkaa tuntua siltä, ettei Schrems ollut edes tarpeeksi tiukka" oli nyt muodossa "Alkaa tuntua siltä, että Schrems oli oikeasti edelläkävijä". Aivan kuin ChatGPT:llä olisi vähintäänkin paha lukihäiriö yhdistettynä valveuniin.

Tavallinen OCR-ohjelma tunnistaa merkkejä väärin, jolloin ne näkyvät tekstissä ?-merkkeinä tai väärinä aakkosina. ChatGPT tunnistaa merkit ihan oikein, onhan lähtökohtana virheetön ruutukuva, mutta sekoilee kokonaisissa sanoissa.

En osaa selittää, miksi näin tapahtuu. Miksi ChatGPT ymmärtää tehtävän oikein ja tunnistaa tekstin pääosin virheettömästi, mutta lisäilee sinne kesken kaiken omiaan?

Hieman kummastelen niitä, jotka kehuvat miten paljon tekoäly on nostanut heidän omaa tuottavuuttaan. Ehtivätkö nämä supersuorittajat aina tarkistaa, millaisia sammakoita generatiivinen tekoäly on heidän tuotoksiinsa tehnyt? Ja miten tuottavuuden käy, jos kaikki pitää itse käydä tarkistamassa?

Luoko datakeskus turvallisuutta? – Suomesta uhkaa tulla digiajan Kiina (kolumni)

Neljätoista vuotta sitten Suomessa oltiin pettyneitä, sillä Facebook kertoi rakentavansa suuren datakeskuksen Pohjois-Ruotsin Luulajaan. Yhtenä vaihtoehtona oli Oulu, mutta alhaisempi sähkövero käänsi vaa’an Ruotsin eduksi.

Ilmeisesti Facebook oli tyytyväinen valintaansa, sillä vähän myöhemmin keskusta laajennettiin. Talvella 2019 Oulussa ilmestyvä Kaleva kertoi (14.2.2019), että kaksi prosenttia koko Ruotsin teollisuuden sähköstä kuluttava datakeskus on Luulajan kaupungin ylpeys, jota oululaiset voivat vain kadehtia.

Suomalaiset nielivät pettymyksensä ja lähtivät kilpailemaan tulevista keskuksista omaa sähköveroa alentamalla.

Kymmenessä vuodessa digitalisaatio ja tekoäly ovat siivittäneet datakeskukset hurjaan lentoon. Veroalen seurauksena Suomella on nyt positiivinen ongelma. Kaikki haluavat rakentaa datakeskuksia juuri Suomeen, eikä se ole enää yksinomaan hyvä asia.

Julkinen keskustelu käynnistyi keväällä TikTokista. Sen rakentama keskus olisi kokoaan merkittävämpi, sillä mitä laajemman fyysisen jalansijan kiistanalainen kiinalaispalvelu saa, sitä vaikeampi sen toimintaa EU-alueella on jatkossa rajoittaa.

TikTok on kuitenkin pelkkä sivujuoni. Datakeskusbuumi on tullut niin nopeasti, etteivät poliitikot ole pysyneet mukana kehityksessä. On korkea aika arvioida datakeskusten laaja-alaisia vaikutuksia, ennen kuin ne täyttävät Suomen padel-hallien ja pienvarastojen tapaan.

Valtaosa datakeskuksista on pohjimmiltaan vain halleja, joihin rakentaja tai vuokraaja voi tuoda mitä laitteistoa tahansa. Sitten on Facebookin ja Googlen kaltaisia toimijoita, jotka ostavat vanhoja teollisuusalueita ja rakentavat kaiken infran itse.

Yhteistä molemmille on, että keskukset ovat salaperäisiä mustia laatikoita, joihin ulkopuolisilla tarkastajilla tai toimittajilla ei ole asiaa. Emme tiedä, mitä dataa halleissa käsitellään. Google on saanut oman hallinsa ylle jopa virallisen drone-lentokieltoalueen pitämään uteliaat loitolla.

Keväällä 2022 Venäjän hyökkäys avasi suomalaisten siniset ja luottavaiset silmät. Huomattiin, ettei kriittisiä huoltovarmuustietoja kannata jakaa avoimesti kuntien nettisivuilla.

Merikaapelien tärkeys paljastui viimeistään silloin, kun kiinalaislaivat katkoivat niitä ankkureillaan. Murtoja vesitorneihin ja tukiasemiin ei koskaan virallisesti selvitetty.

Emme halua toistaa samoja virheitä datakeskusten suhteen, joten spekuloidaan mieluummin etu- kuin jälkikäteen.

Datakeskukset ovat kriittinen osa globaalia taloutta. On toisaalta suuri luottamuksen osoitus Suomea kohtaan, että kansainväliset yhtiöt haluavat rakentaa niitä maahamme. Toisaalta juuri siksi keskuksilla on turvallisuuspoliittisia vaikutuksia.

Kansainvälisen kriisin aikana datakeskuksia voitaisiin käyttää sähköverkon tai internetin tahalliseen horjuttamiseen. Siksi on oleellista, että tiedämme hallin rahoittajan, rakennuttajan ja käyttäjän.

Ukrainassa ei ole datakeskuksia, joten emme tiedä, mikä rooli niillä olisi mahdollisessa aseellisessa konfliktissa.

Jos halutaan vahingoittaa länsimaista taloutta, keskukset ovat helppo maali. Hukkalämmön talteenoton vuoksi keskukset sijoitetaan lähelle asuinkeskuksia, mikä kasvattaisi oheisvahinkoja.

Toisaalta juuri keskukset voivat olla syy, mikä saa länsimaat puolustamaan Suomen alueellista koskemattomuutta.

Ainakin isoimmat toimijat voivat kriisitilanteessa siirtää keskuksen toiminnan maasta toiseen. Data liikkuu vilkkaasti, eikä sen sijainnilla ole juuri merkitystä. Sinäkään et tiedä, mistä maasta pilvestä käyttämäsi tiedostot tulevat.

Ehkä merikaapelit ovat lopulta tärkeämpiä kuin datavarastot. Mutta nekin tarvitsevat suojelua.

Kunnat kilpailevat uusista datakeskuksista, koska niille voi myydä muuten arvotonta maata. Keskusten rakentaminen työllistää ja rakennuksista peritään kiinteistöveroa.

Koko Suomen kannalta datakeskukset ovat huonoa bisnestä. Ne eivät kehitä paikallista osaamista, koska kyse on datan alkutuotannosta. Siihen riittää kylmyys ja halpa sähkö.

Keskusten alta kaadetaan metsää ja niitä varten rakennetaan voimalaitoksia muualle Suomeen. Tämä kaikki ei tee hyvää maabrändille.

Suomesta uhkaa tulla digiajan Kiina, johon muut maat ulkoistavat energiasyöpöt ja päästöjä tuottavan teollisuutensa.

Nyt tarvitaan ideoita ja kansallinen strategia, jotta Suomi ei jää digitalouden maatalousmaaksi.

Julkaistu Tivi-lehdessä 6/2025

Älä luota generatiiviseen tekoälyyn, ChatGPT pettää kun et osaa odottaa

Some-kommenteista ja uutisista päätellen moni on siirtänyt töitään tekoälylle, ja asiat hoituvat entistä tehokkaammin. Omat kokemukseni ovat ristiriitaisia. ChatGPT:stä on paljon hyötyä, mutta sen kanssa saa jatkuvasti olla tarkkana, sillä virheitä on liikaa. Ja mikä pahinta, ne ovat paikoissa, joissa ei osaa varoa.

ChatGPT on aivan mainio opas esimerkiksi Excelin funktioihin tai Python-koodaukseen. Se on kuin räätälöity opaskirja, joka neuvoo juuri siinä, mitä itse tarvitsee. Ei enää geneerisiä esimerkkejä kuvitellulla datalla, vaan täsmäohjeet juuri omaan käyttöön.

Seuraavat esimerkit ovat maksullisesta ChatGPT 4o -versiosta:

Tarvitsin kaavan, jolla laskea koordinaattipisteiden välisiä etäisyyksiä. ChatGPT antoi loistavan vastauksen Haversinen kaavasta, sekä itse kaavan että Excel-version.

Haversinen kaava matemaattisessa muodossa.

Myös Excel-kaava oli ihan oikein, mutta huom: vain englanninkielisessä Excelissä. Suomenkielisen version funktiot ovat sinnepäin, mutta eivät useinkaan oikeita, vaan aina pitää itse selvittää, mikä on oikea kirjoitusasu. 

Eräässä toisessa tapauksessa ChatGPT antoi kaavaan funktion TEKSTIPOIMI(), kun oikea nimi on POIMI.TEKSTI(). Samoin se keksi itse PYÖRISTÄ.YLÖS() kun oikea muoto on PYÖRISTÄ(). Englanniksi funktionimet menevät oikein.

Myös Haversinen kaavan Excel-versio oli ihan oikein, mutta kun halusin koodata sen VBA-funktioksi, kriittiseksi riviksi tuli 

c = 2 * WorksheetFunction.Atan2(Sqr(a), Sqr(1-a))

vaikka oikea kaava olisi ollut

c = 2 * WorksheetFunction.Asin(Sqr(a))

Ennen palauttamista c pitää vielä kertoa maapallon säteellä R, joka VBA-funktion alussa oli määritelty. Sen verran trigonometria on päässyt itseltäni unohtumaan, etten kaavaa katsomalla voinut tietää, antoiko atan2 kuitenkin saman tuloksen kuin kaavassa oleva arcsin. Ei antanut, ja mikä pahinta, oikea ja väärä kaava menivät sopivilla arvoilla päällekkäin, joten virhettä ei ehkä olisi havainnut tuloksia tarkastelemalla. 

Miksi ChatGPT antaa ihan oikean kaavan ja Excel-funktion sen toteuttamiseksi, mutta tekee alkeellisen ja vaikeasti havaittavan virheen VBA-ohjelmassa? Kyseessä on generatiivinen tekoäly, joka edelleen hallusinoi asioita omasta päästään.

Pyysin neuvoja myös Python-ohjelman koodaukseen. Pääohjelma ja exif-tietojen kaivaminen jpeg-tiedostoista toimi hyvin, mutta suoritus pysähtyi riville

return d[0]/d[1] + (m[0]/m[1])/60 + (s[0]/s[1])/3600

missä koodi yrittää siis kohdella numeerista muuttujaa listana ja jakaa sen kaksi peräkkäistä jäsentä keskenään. Tässä tapauksessa Python-tulkki pysähtyi, joten virhe oli helppo huomata, ja myös korjata kirjoittamalla

return float(d) + float(m/60)+float(s/3600)

Tekoälyn vaikuttavin toiminto on tällä hetkellä Syvätutkimus, joka tuottaa konsulttitason raportin melkein mistä aiheesta tahansa 15-30 minuutissa kuvineen ja lähdeviittauksineen. Lopputulos on vaikuttava, mutta konsultti nolaa kyllä itsensä, mikäli erehtyy luovuttamaan sen asiakkaalle sellaisenaan.

Pyysin ChatGPT:ltä raportin suomalaisista kirkkopaloista. Lopputulos näytti hienolta: siististi muotoiltu 127 161 merkkiä pitkä raportti, joka Wordiin siirrettynä vei 60 sivua. Kirkkoja on tosiaan palanut paljon, mitä erilaisimmista syistä.

Syvätutkimus tuottaa pitkän raportin, josta kuvassa pieni näyte.

ChatGPT näyttää turvautuneen paljolti Wikipedia-artikkeliin samasta aiheesta, mutta on tehnyt omaakin tutkimustyötä. Harmi vain, että jo pikainen silmäily paljastaa erikoisia kohtia.

Tarkempi lukeminen paljastaa kummallisuuksia. Raportti vasemalla, omat lisäykset oikealla.

Raportti mainitsee, että Espoon Perkkaan kappeli yritettiin sytyttää tuleen 2009, mikä pitää paikkansa. Sitä raportti ei tiedä, että kappelin tuhopoltto onnistui keväällä 2022, eikä tekijöitä koskaan saatu kiinni. Kyse ei ole siitä, että tieto olisi liian uusi, sillä raportin viimeinen kohta on Rautjärven kirkon tuhopoltto jouluna 2022. 

Kiihtelysvaaran kirkosta raportti toteaa poliisin tutkineen paloa tuhopolttona, mutta tekijää ei saatu tuomittua. Kuitenkin nuoren miehen hölmö teko uutisoitiin selkeästi mediassa, samoin hänen saamansa yli kahden vuoden vankeustuomio.

Erityisesti itsellä pistää silmään ylemmän kuvan maininta Pispalan kirkon palosta (1968): sen mukaan Pispalaan ei rakennettu enää uutta kirkkoa. Varmasti rakennettiin, koska koulun mukana kävimme siellä useitakin kertoja ja olen myös kuvannut kirkon.

Näiden esimerkkien perusteella tekoäly ei ole vielä korvaamassa ihmistä. Siitä on paljon apua, mutta viime kädessä ihmisen pitää hallita tekoälyllä teettämänsä asia ja tarkistaa tulokset moneen kertaan. Tekoäly on n. 90-prosenttisesti oikeassa, mutta pahaan kohtaan osuessaan se 10 prosenttia voi kaataa koko jutun.

Mitähän sammakoita sinä olet lähettänyt eteenpäin asiakkaalle, kun olet antanut tekoälyn hoitaa hommasi?

Biorytmit tutkittavina Excelissä

Vieläkö muistat biorytmit? Teorian, jonka mukaan ihmisen vireystila noudattaa 23, 28 ja 33 vuorokauden jaksoja. Riskit ovat kohollaan päivinä, jolloin käyrä leikkaa nolla-akselin joko alas tai ylös mennessään.

Itse muistan biorytmit hyvin, sillä kun IT-matkani 1980-luvulla alkoi, biorytmit olivat yleisimpiä ohjelmia, mitä mikrotietokoneille tehtiin. Niitä tulostettiin rätisevällä matriisikirjoittimella erilaisissa yleisötapahtumissa. Vieras sai mukaansa pitkän tulosteen, joka oli oikein tietokoneella tehty.

Tyypillinen biorytmikaavio grafiikkana. Ei ollut näin hienoa 1980-luvulla.

Kiinnostus biorytmejä kohtaan oli korkeimmillaan 80-luvun alussa, kuten Wikipedia tietää kertoa. Sen mukaan biorytmejä pidetään nykyään pseudotieteenä, jolla ei ole todellista pohjaa. Mutta kun löysin vanhat, vuonna 1985 lerpulle siirtämäni tiedot suurmiesten syntymä- ja kuolinpäivistä, tuli mieleen valjastaa Excel töihin.

Keräsin tiedot aikanaan erilaisista lähdeteoksista Tampereen kirjaston lukusalissa istuen. Kopioin ne kynällä paperille, ja siirsin tiedot sitten Tampereen teknillisen yliopiston PDP-keskustietokoneelle  iltaisin päätteellä naputellen. Myöhemmin pelastin aineiston IBM PC -lerpuille ja tein muutamia tilastollisia analyysejä, joista kirjoitin jutun Tietokone-lehden kevään 1986 numeroon. Niinpä, 39 vuotta sitten.

Tietokone-lehti 4/1986, vanha vuosikerta (kuka vielä muistaa Wangin?).

Aineistossa on 651 historiallista luonnontieteilijää, 644 kirjailijaa, 144 matemaatikkoa ja 463 säveltäjää - yhtensä 1902 ihmistä. Sen jälkeen laskin, kuinka moni henkilöistä oli kuollut 23, 28 tai 33 vuorokauden biorytminsä nollakohdassa, ja vertasin tuloksia tilastolliseen keskiarvoon. 

Vielä 1980-luvun puolivälissä laskenta oli hidasta, mutta nykyiset koneet pyörittävät laskentaa helposti, joten pystyin laajentamaan tutkimusta mahdollisten uusien "vaarallisten" biorytmijaksojen löytämiseksi.

Lerpun aineisto oli ASCII-pohjaisena numerodatana, joten ensimmäinen työ oli lukea se Exceliin. Ohjelmassa on kehittynyt import-toiminto, joten sisään lukeminen kävi helposti, joskin päivä, kuukausi ja vuosi olivat omissa sarkkeissaan, joten päivämäärät piti muodostaa niistä kaavalla yhdistäen.

Sitten tulikin yllättävä ongelma: Excelin päivämääräfunktiot alkavat vasta 1.1.1900, joten vanhemmat päiväykset antavat kummallisia tuloksia (eivät kuitenkaan virheilmoitusta, vaikka pitäisi). Elinpäivien lukumäärän laskemiseksi oli keksittävä toinen tapa. VBA-funktion koodaaminen oli yksi vaihtoehto, mutta karkauspäivien huomiointi vaati työtä, joten käytin Pythonin valmista datetime-modulia.

Python-koodi Excelin solussa - näppärää!

Python-koodi soluissa on näppärä ominaisuus, mutta vaatii Excelin yritysversion, ja sielläkin nopeaa laskentaa saa vain rajoitetusti. 

Pilvipalvelujen kiroja: kaikesta voi rahastaa erikseen.

Microsoft on keksinyt uuden tavan rahastaa. Perushintaan kuuluu vain rajoitettu määrä nopeaa Python-suoritusta kuukaudessa. Jos haluaa säilyttää nopeuden siitä pitää maksaa lisää.

Python-nopeutta rajoitetaan kuukausitasolla.

Itselleni tämä ei ole ongelma, koska elinpäivien laskenta toimii hitaammallakin teholla, mutta laittaa kyllä miettimään, millaisen kultaisen häkin pilvipalveluista itselle rakennamme. Häkki on hieno, mutta siitä ulos pääseminen maksaa.

Olisi hienoa, jos Excelissä voisi suoraan noutaa jokaiselta laskentasivulta alimman tai toiseksi alimman rivin soluja yhteenvetosivulle, mutta itse en ole keksinyt tähän fiksua tapaa. Miksei viittauksissa voisi käyttää esim. sivu!A[#last] tai sivu!A[#last-1]-tyyppistä rakennetta? Kikkailemalla viittaus kyllä hoituu, mutta lopulta päädyin tekemään yhteenvedot manuaalisesti kaavoja päivittämällä.

Erilaisia "biorytmejä" 20-84 vuorokauden jaksoina.

Suoraan asiaan: 23, 28 ja 33 vuorokauden jaksot eivät pistä aineistossa esiin millään tavalla. Vain matemaatikkojen ryhmässä 28 vrk osoittaa 56 % "ylikuolleisuutta", toisaalta kirjailijoilla -30 % "alikuolleisuutta". Säveltäjillä 33 vrk on +35 % tilastollista odotusarvoa korkeammalla.

Suurin yli-arvo on 34 vrk matemaatikoilla (+113%), mutta 56 vrk:n arvo (+211 %) on vielä reilusti suurempi. Mitä pidemmästä jaksosta on kyse, sitä epäluotettavammiksi tulokset käyvät, koska matemaattisesti nollakohtia tulee yhä vähemmän ja virhemarginaali kasvaa. Paljon kertoo myös se, että suurimmat erot tulevat juuri siinä ryhmässä, jossa on vähiten aineistoa.

Kaikista (N=1902) laskettuina lukemat osuvat hyvin keskiarvoon ts. ne selittyvät sattumalla (84-109 %). Ensimmäinen isompi ero (+120 %) on 33 ja 34 vuorokauden kohdilla, heti sen jälkeen 35 kohdalla onkin sitten poikkeama toiseen suuntaan (75 %).

Mikään jaksopituus ei nouse erityisesti esiin uhkaavana (suuri prosenttimäärä) kaikissa neljässä ryhmässä.

On helppo uskoa, ettei kulkutautien ja tapaturmien niittäessä satoaan biorytmien asennolla ollut käytännössä vaikutusta kuoleman ajankohtaan. Nykymaailmassa voisi olla toisin, sillä monen henkinen kestävyys on koetuksella. Manuaalisesti kerätty vajaan 2000 henkilön aineisto on myös liian pieni, jotta siitä voisi tehdä mitään johtopäätöksiä.

Siksi tämä laskelma on yhtä viihteellinen kuin biorytmit itsessään, mutta kuitenkin kiinnostava esimerkki siitä, miten monenlaisiin tehtäviin Excel taipuu ja miten sillä voi selvitellä asioita, jotka vielä muutama vuosikymmen sitten olivat laskennallisesti liian raskaita.

Drone-lentokieltoalueet yleistyvät, joskus syitä vaikea ymmärtää

Yksi syy siihen, että halusin kuvata Suomen kirkot dronella, oli halu ehtiä ennen kuin rajoitukset käyvät ylipääsemättömiksi. Vielä aloittaessani 2020 lentäminen oli melko vapaata, maksimikorkeus oli 150 metriä. Sen jälkeen Suomi joutui ottamaan käyttöön EU-säännöt, joissa maksimikorkeus laski 120 metriin (400 jalkaa) ja lennättäjille tulivat pakolliset tentit.

Jotain sentään vapautuikin. Ennen EU-aikaa dronejen käyttö esim. Jyväskylän kaupungissa oli kokonaan kielletty Tikkakosken lentokentän vuoksi. Nyt lentäminen on sallittua 120 metriin asti, lähiseuduillakin 50 metriin asti. 

Aivan viime aikoina Flykin drone-kartalle on ilmestynyt lukuisia uusia lentokieltoalueita. Joidenkin perusteluja on vaikea ymmärtää. USA ja Britannia saivat Kaivopuiston lähetystöjen päälle lentokiellot ensimmäisenä, nyt kielto on myös Saksan (Kuusisaari) ja uusimpana Ukrainan lähetystön (Kulosaari) kohdalla. Yllättäen Venäjän suurlähetystön päällä kieltoa ei kuitenkaan ole.

Drone-sääntely on sinällään perusteltua, koska ilmatilassa alkaa olla yhä enemmän liikennettä. Perinteisen ilmailun lisäksi tulossa on muitakin lentolaitteita, jopa matkustajia kuljettavia sellaisia. Ilmailusäännökset ovat kansainvälisiä ja niitä on kiittäminen hyvästä turvallisuudesta. Mutta mikä on drone-lentokieltojen käytännön merkitys?

Maakunnissa on yllättäviä kieltoalueita, jotka yleensä paljastavat, että kohdalla on jokin puolustusvoimien tukikohta tai asevarasto. Jos kieltoalueella halutaan suojata toimintaa, julkinen kieltoalue tuskin auttaa asiaa.

Myös Helsingin Kauppatorin edustan satama-altaaseen on tullut lentokielto. Ilmeisesti sille ei ole mitään muita perusteita kuin se, että Katajanokan terminaali ja Olympiaterminaali ovat satama-alueita. Onko matkustajaliikenteessä jotain kriittistä?

Vielä kummallisempia ovat vasta ilmestyneet kieltoalueet tunnelien suuaukkojen päälle (mm. Kehä I, Pasila, Karkunvuoren tunneli Tampereen lähellä). Miksi juuri suuaukot (ja jossain tapauksissa maan sisällä kulkeva tunneli) ovat kiellettyjä alueita? 

Jos joku haluaa tehdä pahaa droneilla, hän tuskin noudattaa lentokieltoja. 

Mikä on "Punavuoren toimipiste"?

Eniten ihmetyttää uusi kieltoalue Helsingin Punavuoren kohdalla. Sen ainoa selite on "Punavuoren toimipiste". Minkä toimipiste?

Ikä painaa Exceliä, mutta käyttäjät tykkäävät

Jokin aika sitten luin, että Microsoftin toimistosovelluksista Excel on kaikkein pidetyin. Selitys on yksinkertainen: sitä käyttävät lähinnä ammattilaiset. Tai no, käyttävät kyllä muutkin, mutta peruskäyttö on suhteellisen helppoa eivätkä vaikeimmat ominaisuudet tule tielle kuten Wordissä tai Powerpointissa.

Olen käyttänyt Exceliä noin vuodesta 1988 lähtien, jolloin se tuli Windowsille (alun perin kyse oli Mac-ohjelmasta). Olen vain hämärästi tietoinen kaikista sen hienouksista, mutta viime aikoina olen joutunut tutustumaan sen moninaisiin toimintoihin. Tässä työssä ChatGPT on ollut suureksi avuksi. Se neuvoo kädestä pitäen esimerkiksi VBA-ohjelmointiin ja tarjoaa valmiita kaavoja monimutkaisiin tehtäviin (ei tosin aina virheittä, mutta siitä lisää myöhemmin).

Jokaisen Excel-käyttäjän kannattaisi käydä verestämässä taitojaan koulutuksessa, jossa viimeisen 10 vuoden aikana tulleita ominaisuuksia opetettaisiin. 

Excel on mahtava työkalu vaikka millaisen aineiston käsittelyyn, mutta ikä näkyy. Erityisesti ärsyttää, miksi funktionimet piti aikoinaan mennä kääntämään suomeksi. Edes ChatGPT ei osaa neuvoa niitä, vaan arpoo hieman saman nimisiä funktioita, jotka eivät tietenkään toimi. Olenkin siirtynyt työkoneessa englanninkielisen Excel-version käyttöön, vaikka muut Office-sovellukset ovat suomeksi. 

Grafiikan suhteen mikään ei tunnu auttavan. Vaikka kuinka monta pylväs- ja viivagraafia olen piirtänyt, mutta aina akselit ja otsikot menevät väärin. 

Miksi Excel on näin tyhmä?

Yläkuvassa on kuukausien numerot ja kpl-määrät. Ei tarvita tekoälyä päättelemään, että kun sarakkeella on kaksi otsikkoa, ensimmäinen numerosarake ei ole "sarja" vaan... niin, mikä? Terminologia on yhtä hankala suomeksi ja englanniksi. Luulisi, että yllä olevan virheen korjaaminen on helppoa, mutta tämä ikkuna ei kyllä tee asiaa helpoksi:

Mikä ihme on "Selitteen osat (sarjat)"?

Kaavoissa $ absoluuttisena merkintänä näyttää sekavalta, mutta ehkä siihen ei ole parempaa vaihtoehtoa? Kaikki käyttäjät eivät tunne edes F4:n toimintaa. Kaavoja kirjoittaessa nuolinäppäinten käyttö saa yhä vieläkin itsellä kaiken sekoamaan, onko vika vain itsessäni? 

Funktioita on tullut koko ajan lisää, jolloin niiden nimeämislogiikka on hämärtynyt. IF-lauseet ovat alkeellisia ohjelmointiin tottuneille. IF (ehto; tosi; epätosi) muuttuu painajaiseksi, kun sisäkkäisiä ehtoja on useampia. Miksi ei voisi olla IF (A1>B1 OR C2>D2) jne?

Jotain yksinkertaisiakin tehtäviä on mahdoton suorittaa helposti. Esimerkiksi: jos A-sarakkeessa on päivämääriä, miten poimia niistä halutulle vuodelle osuvien kappalemäärä ilman apusaraketta ja niin, että haluttu vuosi voidaan lukea toisesta solusta? COUNTIF ei tässä riitä. Temppu kyllä onnistuu, mutta vaatii kikkailua, koska COUNTIF-funktion ehtona ei voi olla funkiota (tässä YEAR). Pitäisi olla tapa viitata kaavassa soluun itseensä (tyyliin COUNTIF(YEAR (tämä solu)=B1). 

Sellainenkin toiminto näyttää puuttuvan, joka synkronoisi välilehdet toisiinsa ts. kun vierittää laskenta-arkkia ja vaihtaa lehteä, se avautuisi samalta kohtaa kuin edellinen lehti.

Yksi kiustallinen harmi syntyy rivi- ja sarakeotsikoista. Miksi ne eivät voisi olla laskenta-arkin "ulkopuolella", niin että data alkaisi aina solusta A1 pysty- ja vaakasuuntaan?

En ihmettelisi, vaikka osa kokemistani puutteista olisi vain puuttuvan koulutuksen tulosta. Ehkä näihin on näppäriä ratkaisuja, mutta itse en ole löytänyt.

Omien funktioiden määrittely on näppärä ominaisuus, mutta voisi olla ihan itsenäinen toiminto VBA:n sijaan. Ja VBA käyttää hämäävästi erilaisia funktionimiä kuin Excel. Esimerkiksi neliöjuuri laskenta-arkissa on SQRT, mutta VBA:ssa SQR.

Itselle on tullut vastaan myös tarve käyttää ennen 1.1.1900 olevia päiväyksiä laskuissa. Se ei suoraan onnistu, koska Excelin ajanlasku alkaa vasta vuodesta 1900. Tätäkin voi kiertää VBA-ohjelmoinnilla.

Excel kaipaisi täydellisen remontin, jossa funktiot ja toiminnot luotaisiin tyhjältä pöydältä. Jokaisen funktion pitäisi toimia sekä yksittäiseen soluun että laajempaan alueeseen kerralla (YEAR-esimerkki edellä).

Jotain kehitystä on sentään tapahtunut. Uusissa Excel-versioissa soluihin voi upottaa Python-ohjelmia. Ennen pitkää tulee mahdolliseksi upottaa myös tekoälykomentoja ja tehtäviä. Google Docsissa tekoälyominaisuus on jo. 

Toisaalta uudet laajennukset vain rapauttavat entisestään 40 vuotta vanhaa Excelin pohjaa. Rakentamalla uutta vanhan päälle ei tule hyvää, pitäisi uusia myös perustukset.

Muokattu 2.6.2025

Kirkkojen keskinäiset etäisyydet ja LEY-linjat

Kirkkojen kuvausprojektin seurauksena syntyi rekisteri suomalaisten kirkkojen maantieteellisestä sijainnista. Drone tallentaa kuviin koordinaatit, jotka poimin pienellä Python-ohjelmalla tiedostoon ja luin Exceliin. Sen jälkeen pyörittelin hieman (tai oikeastaan paljonkin!) Excel-kaavoja ja verestin vanhoja taitoja.

Sijaintitiedot olivat 840 kirkosta. Tein siis Exceliin 840x840 matriisin, jossa laskin uudelle välilehdelle Haversinen kaavalla kaikkien kirkkojen keskinäiset etäisyydet. Koska kirkon etäisyys itseensä on aina nolla, muokkasin kaavaa vielä niin että ehdon ROW()=COLUMN() toteutuessa solu jää tyhjäksi. 

Kirkkojen sijainnit ja keskinäiset etäisyydet 840x840 matriisina Excelissä.

Pisin etäisyys kahden kirkon välillä on 1138,5 km, mikä vastaa Utsjoen ja Kökarin kirkkojen välistä etäisyyttä. Lyhin etäisyys on käytännössä nolla, koska monet kirkot ovat aivan lähekkäin.

Kun jokaisen rivin perään laskee rivikohtaiset keskiarvot, saa keskiarvon sille, miten kaukana kyseinen kirkko on keskimäärin kaikista muista. Jokainen etäisyys tulee laskettua kahdesti, mutta keskiarvossa se ei haittaa.

Tuloksena sain, että kaikkien kirkkojen etäisyys toisistaan on keskimäärin 277,2 kilometriä. Se kuulostaa loogiselta. Mutta mikä kirkko on kaikkein "keskimmäisin"?

Laskelman mukaan Suomen keskimmäisin kirkko sijaitsee Orivedellä. Siitä on linnuntietä keskimäärin 198,9 kilometriä kaikkiin muihin kirkkoihin. Tätä voi tulkita niin, että jos kirkot kuvastavat Suomen asutusta, myös asutuksen maantieteellinen keskipiste on vähän Tampereesta pohjoiseen. Seuraavina olivat muuten Eräjärven (199,02 km), Sahalahden (199,25 km) ja Kuhmalahden (199,27 km) kirkot. Painottuu siis vahvasti Hämeeseen.

Keskimäärin pisin etäisyys kaikkiin muihin kirkkoihin on luonnollisesti Utsjoen kirkolta (883,93 km).

Tein Exceliin uuden välilehden, joka poimii kirkkopareista ne, joiden keskinäinen etäisyys on haluttu kilometrimäärä (alaspäin kokonaiseen kilometriin pyöristettynä eli yksinkertaisesti INT(etäisyys)). Tästä selvisi, että etäisyydellä 0 km (siis <1 km) on 76 paria kirkkoja ja etäisyydellä 0-1 km niitä on 128 kappaletta.

Etäisyyksien poiminta kaikilla eri etäisyysarvoilla vaati pientä VBA-ohjelmointia, mutta antoi tällaisen tuloksen:

Kirkkojen välisten etäisyyksien jakauma.

Kilometrin tarkkuudella laskettuna yleisin etäisyys näyttää olevan 155 kilometriä (N=1013 paria).

Etäisyyksistä erityisen kiinnostava on 33 kilometriä, sillä ns. LEY-linjojen teorian mukaan monet Lounais-Suomen kirkot on rakennettu muinaisten pyhien paikkojen päälle, ja niiden sijainnit ovat ympyrän kaarella tai suoralla janalla. Etäisyys 33,3 km ja sen monikerrat tuntuvat liian sopivilta ollakseen muinaista perua, koska mittayksikötkin olivat silloin toisenlaisia.

Koko Suomen kirkoissa 33 km etäisyys ei nouse erityisesti esiin eikä ihmekään, koska se hautautuu myöhemmin rakennettujen kirkkojen sijaintitietojen alle.

Poimin aineistosta kirkot, joiden leveyspiiri on 58,9 - 61,7 astetta ja pituuspiiri 22,1 - 24,7 astetta, kattaen siis noin välin pystysuunnassa Hiittisistä Orivedelle ja vaakasuunnassa Eurasta Kytäjälle. Tähän väliin osui 193 kirkkoa.

Niiden joukossa on 82 kirkkoparia, joiden keskinäinen etäisyys on 33 kilometriä. Esimerkiksi 30 km etäisyydelle osuu 111 ja 35 km etäisyydelle 84 paria. Tämäkään teoria ei siis selviä tilastollisesta analyysistä, mutta ei tarvitsekaan. Kiinnostavia pareja 33 kilometrin etäisyydellä ovat mm. Koski TL - Somerniemi, Koski TL - Paimio, Koski TL - Oripää sekä Koski TL - Humppila.

Edelleen Humppila - Janakkala 66 km, samoin Humppila - Tampereen Messukylä, Humppila - Mouhijärvi, Humppila - Nummi, Humppila - Pälkäne, Humppila - Tampereen vanha kirkko ym. ovat kaikki 66 km etäisyydellä, eli ympyrän kehällä. Mielenkiintoista...

Vielä tilasto siitä, minkä kirkon kehälle osuu eniten toisia kirkkoja etäisyydellä R: 

R=33, 4 kpl (keskipisteinä kirkot: Halkivaha, Hämeenkyrö, Koski TL, Suoniemi, Tarvasjoki).

R=66, 10 kpl (keskipisteenä Humppilan kirkko), 9 kpl (keskipisteenä Ypäjän kirkko).

R=99, 7 kpl (keskipisteinä Pusulan Kärkölän kirkko ja Koski TL). 

Lounais-Suomen kirkkojen keskinäisten etäisyyksien jakauma, jossa erottuu neljä piikkiä. 

R:n arvot 1-200 testaava makro löytää neljä maksimia, jotka kaikki saavat arvon 10: R=37, R=66, R=82 ja  R=100. Se, että maksimiarvot osuvat 66 ja 100 kohdalle saavat pohtimaan, olisiko näillä luvuilla tosiaan jotain erityistä merkitystä. 

Katsotaanpa niitä tarkemmin. Humppilasta 66 kilometrin säteelle osuu 10 kirkkoa, mutta niistä kuusi sijaitsee Tampereella, mikä hämärtää tilastoa. Yksi Tampereen kirkoista on Pispalassa, mikä tuskin on ollut esihistoriallinen paikka. Mouhijärvi, Nummi, Janakkala ja Pälkäne ovat kuitenkin olleet pitkään asuttuja.

Epätieteellisesti Google Mapsin päälle vapaalla kädellä piirretty ympyrä havainnollistaa sijainnit:

Humppila keskipisteenä.

Ypäjän tapauksessa kirkkoja on yhdeksän, niissä mukana kaksi Hattulan lähekkäin sijaitsevaa kohdetta, mutta myös vanhoja paikkakuntia: Kaarina, Karjala, Kuusisto, Nousiainen, Sastamala (Pyhän Marian kirkko), Tottijärvi sekä Turun Ylösnousemuksen kappeli. 

Ypäjä keskipisteenä.

LEY-teorian mukaan kirkot sijaitsevat ympyröiden lisäksi myös suorilla linjoilla, joten seuraavaksi voisi myös kokeilla, millaisia viivoja laskenta voisi piirtää kirkkojen sijaintien välille. Teorian mukaan kriittisiä pisteitä ovat myös vanhat linnavuoret, mutta niiden sijainteja omassa listassani ei ole. 

Näin ollen avoimia kysymyksiä jää vielä muiden selvitettäväksi.

Muokattu 28.5.2025.

Havaintoja ja triviatietoa kirkkokuvauksista

Olen koonnut tähän kirjoitukseen havaintoja, joita kertyi Suomen kirkkojen kuvausprojektissa. Niistä voi olla hyötyä muille bongareille, olivatpa kohteena sitten kirkot tai jotkin muut.

Google Maps on mainio työkalu kaikenlaiseen bongailuun. Hakusanalla "kirkko" se näyttää kaikki alueen kirkot, mutta mukaan tulevat myös linja-autopysäkit ja kaikki muutkin paikat, jotka ovat ilmoittaneet itsensä rekisteriin. Selatessa kannattaa rastittaa ruutu Päivitä tulokset, kun kartta liikkuu, niin tiedot päivittyvät karttaa siirrettäessä.

Mapsissa pitää varoa yllätystä: vaikka hakisi kaikki alueen kirkot (tai muut kohteet), Maps ei jostain syystä näytä kaikkia. Suurennusta muuttaessa uusia kohteita tulee näkyviin ja vanhoja poistuu. Tämä aiheutti ikäviä yllätyksiä, kun vasta myöhemmin huomasin jonkin kohteen jääneen väliin. 

Ajomatkat yllättävät. Sadan kilometrin matka ei tunnu miltään, jos kyse on janasta (yksi ulottuvuus). Mutta kun kyse on pinta-alasta (kaksi ulottuvuutta), matka nousee pahimmillaan toiseen potenssiin. Välillä joutuu ajamaan edestakaisin, joten huolellinen suunnittelu kannattaa.

Reittisuunnittelussa Google Maps on loistava, ja jos pitää navigointia päällä, siitä saa itselle myös reitin dokumentaation. Lyhimmän reitin optimoinnissa kannattaa hyödyntää tätä. 

Ajoreitti 8.7.2024, 386 km.

Projektin aikana huomasin, että Google Maps on erittäin luotettava ja sen ajo-ohjeita kannattaa uskoa enemmän kuin omia arvioita. Pari kirkkoa (mm. Munsala) oli kuitenkin merkitty hieman väärään osoitteeseen eikä Fagerstan kappelia löytynyt tietokannasta lainkaan. Huomasin myös, että Mapsissa on joitankin "haamukohteita", jotka eivät ole todellisia. Joku on ilmoittanut ne piloillaan tai kyse on tietokantavirheestä.

Itselleni hämmennystä aiheuttivat kirkkojen päällekkäiset nimet. Tällaisia pareja ovat Kauhajärven kirkko (toinen Kauhajoella, toinen Lapualla), Kärkölän kirkko (Pusula ja Kärkölä), Käpylän kirkko (Helsinki ja Kouvola), Haapajärven kirkko (Haapajärvi ja Kirkkonummi), Kosken kirkko (Koski TL ja Salo), Nurmijärven kirkko (Nurmijärvi ja Jongunjoki) sekä Lohikosken kirkko (Sulkava ja Jyväskylä, jonka kirkko on tosin myyty purettavaksi).

Pyhän Laurin kirkkoja on peräti kolme: Vantaalla, Lohjalla ja Janakkalassa. Niihin tosin viitataan paikkakunnan nimellä, joten sekaannusvaara on pienempi. Lisäksi Eckerön, Hämeenkosken, Isonkyrön, Mynämäen ja Perniön kirkot on pyhitetty Laurille. Kuka hän oikein oli? Katolinen pyhimys Laurentius, joka on sattumoisin kirkojen ja kirjastojen suojelupyhimys. 

Monilla paikkakunnilla on rinnakkain vanha ja uusi kirkko (mm. Juankoski, Harjavalta). Tervola on ainoa paikka, jossa kirkkoja on vierekkäin peräti kolme: Vanha kirkko, Iso kirkko ja Seurakuntakeskuksen kirkko.

Yleensä kirkko sijaitsee Kirkkokadulla, mutta Heinolan kirkon osoite on Siltakatu. Joensuussa on erikoinen järjestely, sillä luterilainen ja ortodoksinen kirkko sijaitsevat Kirkkokadun vastakkaisissa päissä. 

Puijon kirkon osoite on Taivaanpankontie 3, Kivilahden rajaseutukirkon osoite Taivaanpankontie 1. Kuivaniemen kirkolle vievä yleinen tie päättyy 200 metriä ennen kirkkoa. 

Savukosken kirkon osoite on Samperintie 6, 98800 Savukoski. Mutta mistä tulee samperi? Internetin mukaan ”Suomen sanojen alkuperä” (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) kertoo, että ”samperi” ja ”saakeli” ovat muunnelmia sanasta ”saatana”, joka on peräisin uusruotsin tai myöhäisen muinaisruotsin sanoista ”sathan” tai ”satan”. Ne on lainattu saksan kautta pohjimmiltaan hepreasta."

Monet kirkot ovat hienoilla paikoilla vesireittien varrella tai mäen päällä. Erityisesti mieleen jäivät Multian ja Mäntyharjun kirkot.

Vaikeimman taipaleen takana oli Inarin Pielpajärven erämaakirkko, koska sinne piti kävellä 4,5 km metsäpolkua pitkin tihkusateessa, dronea ja järjestelmäkameraa kantaen. Naarvan rajaseutukirkko oli myös kaukana: ajomatkaa soratietä Ilomantsista 49,7 km ja Lieksaan 85 km. Näiden välissä ei juuri mitään muuta kuin metsää. Napapiirillä Ylitornioon kuuluva Meltosjärven kirkko on sekin kaukana kaikesta, vähntään 50 kilometrin päässä Ylitorniosta, Pellosta tai Rovaniemestä. 

Meltosjärven kirkko - napapiirillä, kaukana kaikesta.

Myös Laukkalan kirkko on keskellä ei-mitään, huonokuntoisen tien varrella Pielaveden ja Kiuruveden puolivälissä.

Vanhojen kirkkojen kyljessä on usein vaivaisukko, mutta Soinin kirkon kyljessä onkin vaivaisakka.

Taalintehtaan kirkon kerrotaan olevan Suomen ainoa ja mahdollisesti koko maailman ainoa kuonatiilestä rakennettu kirkko.

Lapuan tuomiokirkon pihassa on kaksi kenttätykkiä 1918 sisällissodasta, ei ihan tavallinen koriste kirkolle. Termi "tuomiokirkko" on ilmeisesti käännösvirhe sanasta Dom (Domus), joka on alun perin tarkoittanut asumusta ja vakiintunut kuvaamaan kirkkoa, jossa on ollut piispa.

Forssan kirkon tornissa on viisarikello, Pirkkalan vanhan kirkon seinässä aurinkokello. Ehkä on vain sattumaa, että jälkimmäisen kirkon sivu on linjassa auringon kanssa kello 12.

Takavuosina kirkkoja paloi joko salaman tai sähkövian vuoksi. Yllättävän moni kirkko on poltettu tahallisesti, tuoreimpina Porvoon tuomiokirkko (2006), Ylivieska (2016), Kiihtelysvaara (2018) ja Rautjärvi (2022). Listaan voi myös laskea Espoon Perkkaan kappelin, joka yritettiin polttaa jo aiemmin, mutta onnistui lopulta 2022. Palaan tähän aiheeseen toisessa kirjoituksessa.

Jos kirkkoja ennen uhkasivat tulipalot, nykyisin ongelmana ovat rakennusvirheet. Monia 1900-luvun jälkipuoliskolla rakennettuja kirkkoja on jouduttu sulkemaan tai purkamaan sisäilmaongelmien vuoksi. Wikipedian listalla tällaisia kirkkoja ovat mm. Hakavuori (Helsinki), Hätilä (Hämeenlinna), Pallivaha (Turku) sekä Jyväskylän kirkot Lohikoski ja Halssila. Pankakosken kirkko Lieksassa (465) ehdittiin purkaa, ennen kuin sain siitä kuvan, Pateniemen kirkko (469) Oulussa purettiin jo 2015.

Helsingin Paloheinän kirkko (459) on myyty hoivakodiksi, Ruonalan (Kotka, 569) ja Näljängän kirkot (436) otettu asuinkäyttöön ja Lehtikankaan kirkko (Kajaani, 320) muuhun käyttöön.

Vähintään yhden lauttamatkan saareen vaativat Aspö, Bergö, Brändö, Föglö, Haapasaari, Hailuoto, Hiittinen, Houtskari, Iniö, Kalla, Korppoo, Kumlinge, Nauvo, Norrskata, Seili, Sottunga, Tankar ja Velkua. 

Myös Raippaluodon ja Björkön kirkot ovat saarissa, mutta niihin menee silta. Jatkossa lautta jää pois myös Hailuodosta, kun silta valmistuu.

Venäjän rajan läheisyydessä on yllättävän monta kirkkoa (ja varsinkin ortodoksikirkkoja). Rajalla tai sen läheisyydessä ovat mm. Saari, Uukuniemi, Parikkala, Virolahti, Miehikkälä sekä varsinkin Nuijamaa, jonka takapihasta alkaa kielletty rajavyöhyke. 

Suomen suurin kirkko on Kerimäen puukirkko. Mutta mikä on toiseksi suurin? Moni kirkko väittää tittelin kuuluvan itselleen, mutta koska istumapaikkoja ei ole numeroitu, kukaan ei tiedä. Moni kirkko on yllättävän suuri, varsinkin kunnan nykyiseen asukaslukuun verrattuna. Yleinen tarina on, että rakennuspiirustukset menivät sekaisin ja iso kirkko oli tarkoitus rakentaa jonnekin muualle.

Pienin kivikirkko on Teijossa. Yli-Sokojan kylän yksityinen kivikirkko on tosin vielä tuntuvasti pienempi. Ylen Egenland-ohjelma kertoi 2020, että Suomen pienin kirkko olisi Sivatin yksityinen puukirkko Haminan lähellä, mutta viime syksynä sitä ei löytynyt enää mistään. Kirkolla on Facebook-sivu, josta kysymällä selvisi, että omistajat ovat vieneet kirkon muualle.

Suomen yleisin kirkko on keltaiseksi maalattu puukirkko. Myös punaisesta tiilestä rakennettuja kirkkoja on paljon. Lounais-Suomessa, Ahvenanmaalla ja rannikolla on paljon kivikirkkoja 1400-luvulta. Osa niistä on sisältä hyvinkin koristeellisia, mitä ei päälle päin arvaisi. Kannattaa käydä katsomassa, jos ovet ovat kesällä auki! Tunnetuin on Hämeenlinnan lähellä Hattulassa sijaitseva Pyhän ristin kirkko.

Suomalaiset kirkot ovat askeettisia Keski- ja Etelä-Euroopan katolisiin kirkkoihin ja katedraaleihin verrattuna. Siksi onkin yllättävää nähdä mm. Keuruun vanhan kirkon, Ilomantsin, Pyhämaan, Toivakan ja Paltaniemen kirkot, joiden sisäseinät tai -katot on maalattu kuvin.

Päivitetty 27.5.2025

Miten KRP:n Onecoin-tutkinta voi vanhentua?

KRP aloitti Onecoin-tutkinnan Arpajaishallinnon tehtyä aiheesta tutkintapyynnön keväällä 2015. Marraskuussa 2015 KRP  julkaisi tiedotteen otsikolla "KRP on selvittänyt Onecoin-virtuaalirahaa". Tiedote oli kuin viranomaisen antama hyväksyntä huijauksen jatkamiselle, mitä verkosto aktiivisesti hyödynsi omassa markkinoinnissaan.

Tiedotteen mukaan "KRP on selvittänyt alustavasti OneCoin-virtuaalirahan laillisuutta. Selvitysten mukaan yhtiön pankkitilille on Suomesta maksettu huomattavia summia koulutuspaketeista, jotka sisältävät yleistä taloustietoa, jota on helposti ja yleisesti saatavilla... Esitutkinnan käynnistämiselle ei tämän hetkisillä tiedoilla ole edellytyksiä. KRP jatkaa asiaan liittyvää tiedonhankintaa... Mikäli tilanne muuttuu, asiaa arvioidaan uudelleen... KRP:n käsityksen mukaan lupaukset ylisuurista tuotto-odotuksista eivät ole realistisia."

Lisäksi tiedotteessa sanottiin, että Sisä-Suomen syyttäjänvirasto on tutustunut KRP:n tekemään selvitykseen ja sen perusteella todennut, että "sitä, liittyykö toimintaan rikos, voidaan luotettavasti arvioida vasta julkistamishetkellä, mikä todennäköisesti tapahtuu vuoden 2016 lopulla". 

"Julkistushetki" viittasi Onecoinin lupaukseen julkistaa Onecoin-virtuaalirahan lähdekoodi, kun 70 % valuutasta on synnytetty.

Syyttäjä jäi siis odottamaan vuoden 2016 loppua ja lähdekoodin julkistusta. Tämä kaikki oli tietenkin yhtä suurta valhetta. Lähdekoodilla ei ollut mitään merkitystä Onecoin-huijauksen kannalta, eikä sitä koskaan julkistettu.

KRP:ssä tutkinta jäi auki, mutta todennäköisesti se hautatui monien helpompien ja kiireisempien tutkintojen alle. Miksi tutkia Bulgariasta johdettua kansainvälistä huijausta, kun koto-Suomessa oli paljon selkeämpiä ja helpompia rikoksia enemmän kuin ehdittiin tutkia? Näin siitä huolimatta, että kansainvälinen tutkinta totesi kuvion valtavaksi ponzi-huijaukseksi. Siitä huolimatta KRP katsoi, ettei sen asennetta tutkintaan tarvinnut arvioida uudelleen.

Tänä keväänä tuli kuluneeksi 10 vuotta KRP:n tutkinnan aloittamisesta, joten se lopetettiin. Vuorinen otti tietenkin ilon irti tapahtumasta ja pitää sitä nyt osoituksena, että mitään rikollista ei koskaan tapahtunutkaan. Keskisuomalainen uutisoi asiasta (maksumuuri).  

Onecoin-tutkinta (muka) vanheni käsiin.

KRP:n "tutkima" rikos oli sellainen, että se vanheni 10 vuodessa. Todellisuudessa mitään tutkintaa ei edes tehty, mutta se on sivuseikka.

Rikos vanhenee vain, jos se on loppunut. Vuorinen on toiminut Onecoinissa ja sen jatkajassa näihin päiviin asti. Vaikka vuoden 2015 teoista ei voi enää rangaista, Onecoin jatkoi huijaustaan ainakin vuoteen 2020 asti, minkä jälkeen toiminta jatkui One Ecosystem -nimellä. Ja jatkuu edelleen. "Koulutusta tässä vain myydään..." jne. 

Tekemätön tutkinta voi olla vanhentunut, mutta rikos ei. KRP:llä olisi vieläkin syytä aloittaa tutkinta uudelleen. 

Onecoin ja sijoituspalvelurikos

Helsingin Sanomat uutisoi huhtikuussa varakkaille palveluita myyneen Ermitage Partnersin johdon saamista syytteistä. Harvinainen rikosnimike oli sijoituspalvelurikos, josta Finanssivalvonta oli tehnyt poliisille tutkintapyynnön vuonna 2023.

Rikokseen voi syyllistyä, jos tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tarjoaa sijoituspalvelua ilman viranomaisen myöntämää lupaa. Juuri näin Onecoin toimi. Kuten Vuorinen itsekin Youtube-videoillaan kertoi, suora kryptovaluutan myynti olisi vaatinut myyjiltä suoritetun tutkinnon, rahoitusmarkkinaesitteen ja toimiluvan. 

Nämä kaikki kierrettiin myymällä "talouskoulutusta", joka ainakin alkuvaiheessa oli pelkkä vitsi. Kukaan ei ollut kiinnostunut englanninkielisistä, yliopistotason talousteoriaa käsittelevistä teksteistä, joista Onecoinin koulutuksena myymät PDF-tiedostot oli koottu. Myöhemmin materiaalia parannettiin mm. ostetuilla videoilla, mutta edelleenkään vieraskielinen talouskoulutus ei kiinnosta ketään. Varsinainen pihvi ovat louhintaoptiot, joilla pääsi mukaan (luvattuun) Onecoinin arvonnousuun.

Vertasin tuolloin Onecoin-koulutusmyyntiä alkoholiin: jos alkaisin itse myydä kirjojani 100 eurolla kappale, mutta antaisin jokaiselle ostajalle kaupan päälle Virosta ostamani halvan viinapullon "ilmaiseksi", viranomainen puuttuisi nopeasti pimeään viinanmyyntiin.

Sijoituspuolella homma sai jatkua, koska poliisi ei kiinnostunut asiasta. Itse asiassa KRP lopetti muodollisesti Onecoin-esitutkinnan 14.5.2025, kun tuli kuluneeksi 10 vuotta tutkinnan aloittamisesta. 

Norjassa julkaistiin viime vuonna tv-dokumentti "Lie to me", jossa seurataan paikallista lohkoketjuasiantuntijaa (Bjørn Bjercke) tämän selvitellessä Onecoinin toimintaa. Video tuli juuri Youtubeen katsottavaksi, jolloin Bjercke lähetti minulle siihen linkin: https://www.youtube.com/watch?v=lda_7hDNGnQ 

Pääosaan dokumentissa nousee Tommi Vuorinen, joka käyttää pääosin 2022 kuvatussa dokumentissa itsestään titteliä Chief Recruiting Officer. 

Tommi Vuorinen: Chief Recruiting Officer.

Kuten aina, Vuorinen kiistää yhtiön tehneen mitään väärää. "Koulutusta tässä vain myydään". Otsaluullakin näkee, ettei kyse ole koulutuksesta.

"No one has lost anything".

Videossa on marraskuussa 2022 markkinointitilaisuudessa salaa kuvattuja jaksoja. Kyse on samasta kiertueesta, joka tuli myös Helsinkiin. Paasitornissa läsnä oli lähinnä eläkeläisiä, rahansa jo antaneita, mutta videosta päätellen Norjassa huijaus puri yhä. Ja Tommi oli vauhdissa entiseen tapaan aivan kuin pidätyksiä, tuomioita ja FBI:n etsintäkuuluttamia johtajia ei olisikaan:

"Kuka teistä ansaitsee yli 35 000 euroa viikossa, käsi ylös!" Tommin oma käsi on ylhäällä. 

Jos Tommi ansaitsi 140 000 euroa kuukaudessa (aika hyvin koulutuksen myynnistä!), miksi hän on palannut Pihtiputaalle myymään burgereita maantien varrelle?

Mitään laillisuusongelmia ei Vuorisen mielestä ole:

"There is no illegal issues."

Kuten aina, kyse on vain heittereistä (vihaajista) ja median mustamaalauksesta:

"Kaikki on median syytä."

Yhdessä asiassa on pakko olla samaa mieltä Vuorisen kanssa. Se, että Onecoin sinnittelee vielä 10 vuotta myöhemmin, on osoitus... ei siitä, että touhu olisi laillista, vaan siitä, että ihmiset ovat hyväuskoisia ja odottavat vieläkin rikastuvansa tällä kuviolla.

"Vanhat jäsenet saavat vielä syytä hymyyn."

Lie to me -dokumentti tekee selväksi, että vaikka nimenä on nyt One Ecosystem, taustalla on edelleen sama vanha Onecoin-huijaus.

Huomasin, että Onecoin on sulkenut Bulgarian Sofiassa olleen pääkonttorinsa, mistä kaikki sai alkunsa. Liekö Vietnamissa enää mitään oikeaa osoitetta, vai onko One Ecosystem itsekin muuttunut virtuaaliseksi?

Maksimirangaistus sijoituspalvelurikoksesta on yksi vuosi vankeutta, joten kymmenen vuoden takaiset rikokset ovat jo tältä osin vanhentuneet. Vuorisen toiminta on kuitenkin jatkunut alusta lähtien ja vielä nytkin hän vetoaa juuri samaiseen koulutusmyyntiin. Vanhenemisaika alkaa juosta siitä, kun rikolliseksi epäilty teko loppuu.

Lauantain Keskisuomalainen julkaisi ison jutun Mummolasta (maksumuurin takana). Ingressi väittää, että Vuorinen olisi aikanaan todettu syyttömäksi miljardiluokan huijausvyyhdissä. Vuorista ei kuitenkaan ole koskaan edes syytetty Onecoin-huijauksesta. Teksti viittaa hänen henkilökohtaiseen veroasiaansa. Ne Vuorinen on aina pyrkinyt hoitamaan kunnialla.

Kesällä sitten kaikki asiasta kiinnostuneet voivat mennä tapaamaan Vuorista Pihtiputaan Mummolaan ja kokeilemaan, miten ostot ONE-valuutalla sujuvat. Mitenkähän ne merkitään yrityksen kirjanpitoon?

Ransom_man kertoo Kivimäen hakkerihistorian, ja se on karmea

Tor-verkon syvissä vesissä uinut ja niistä raportoinut toimittaja Aarno Malin on tehnyt kirjan Aleksanteri Kivimäestä ja tämän hakkeriurasta. Kirja päättyy Vastaamon oikeudenkäyntiin käräjäoikeudessa ja epäilyihin vielä uusista kansainvälisistä rikoksista. Vastaamon tapaus menee hovioikeuteen ja todennäköisesti Kivimäki jatkaa nettirikoksilla rahoitettua luksuselämäänsä heti, kun vapautuu vankilasta.

Ransom_man: Vastaamon tapaus ja Aleksanteri Kivimäen hakkerihistoria.

Malin on tehnyt ison työn selvitellessään Kivimäen poikkeuksellista hakkeriuraa, joka alkoi jo nuorena. Ensimmäinen tuomio tuli 15-vuotiaana tuhansista tietomurroista. Tai no, eihän se mikään oikea tuomio ollut. Ehdollisena nuorelle henkilölle määrätty vankeustuomio ei tuntunut miltään, eikä ilmeisesti vaikuttanut mihinkään, koska Kivimäki jatkoi puuhiaan entiseen malliin.

Malinin kirja kuvaa havainnollisesti, miten Kivimäen nuorena tekemät verkkorötökset olivat raakaa kiusantekoa ja häiriköintiä, joiden uhrit olivat usein Yhdysvalloissa. Tällaisena kuvaus on puistattava kertomus digiajan vaaroista. Tekijä voi olla tuhansien kilometrien päässä, ja ainakin Suomesta tehtynä lain kouran ulottumattomissa. 

Toistuvista törkeistä tempuista huolimatta Kivimäen saamat rangaistukset olivat mitättömän pieniä, mitä Yhdysvalloissa sijainneet uhrit syystäkin ihmettelivät. Osa jutuista kuivui eri syistä kasaan. Kivimäki pääsi niistä kuin koira veräjästä. Vastaamon runsaan kuuden vuoden tuomio on ensimmäinen, joka oikeasti tuntuu - ja siitäkin Kivimäki istuu vain puolet, koska on lain edessä "ensikertalainen". 

Malinin kirja kuvaa kiinnostavasti tekoja ja niiden selvittelyä. Todennäköisesti mukana eivät ole läheskään kaikki Kivimäen tempaukset, sillä kirjoittaja on pitäytynyt vain tapauksissa, joista on riittävän vahvaa näyttöä. Huvittavana yksityiskohtana mainitaan Antti Kurittu, joka kuulusteli nuorta Kivimäkeä poliisina, ja oli Vastaamon tietomurron jälkeen selvittämässä digitaalisia jälkiä siirryttyään Nixun palvelukseen. Piirit ovat pienet.

Itselle jää vaikutelma, että KRP arvasi heti Vastaamon tietomurtajan henkilöllisyyden, mutta esitti tutkinnallisista syistä tietämätöntä. Näytön kerääminen vei oman aikansa, samoin väärillä passeilla liikkuneen Kivimäen pidättäminen.

Kirja auttaa ymmärtämään ristiriitaa, joka itseäni on aina kummastuttanut: miksi Kivimäki alkoi kiristää Vastaamoa ja tökerösti myös sen asiakkaita, vaikka hänellä oli varaa luksuselämään, ykkösluokan hotelleihin, bisnesluokan lentoihin ja kalliisiin autoihin. Kivimäen tapaiselle tekijälle kaikki on vain loputonta pilaa, eikä uhrien tuntemuksilla ole mitään merkitystä.

Vastaamon oikeudenkäynti käsittelevä luku ei sisällä juurikaan uutta sellaiselle, joka on seurannut tapahtumia mediasta. Kirjan loppupuoli herättää vahvan epäilyn Kivimäen kytkeytymisestä pimeän verkon huumekauppojen huijaukseen, josta hän mahdollisesti ansaitsi miljoonien eurojen arvosta kryptovaluuttaa.

Ransom_man on pelottava muistutus siitä, millaisen voiman digiaika vapauttaa nuorille, joilla ei ole normaaleja sosiaalisia pidäkkeitä. Toivottavasti myös lainsäätäjät ottavat kirjasta opikseen. Verkkorikollisuus ei ole nuorten puuhastelua vaan tekoja, jotka voivat pilata ihmisen elämän, eivätkä rangaistukset kiinni saaduille tekijöille ole missään suhteessa aiheutettuun vahinkoon.

Aarno Malin: Ransom_man, Vastaamon tapaus ja Aleksanteri Kivimäen hakkerihistoria, Atena-kustannus, 176 sivua, 31,90 euroa. Kustantajan sivu.

TikTok datakeskus Suomeen - onko se ongelma?

Vappuaattona tullut yllättävä uutinen siitä, että TikTok avaisi datakeskuksen Suomessa, nosti esille tärkeän aiheen, joka ei muutoin olisi noussut julkiseen keskusteluun. Syytä olisi, sillä datakeskuksista on tullut villiä bisnestä. Kunnat myyvät mieluusti maata datakeskuksen rakentajille, mielessään ainakin rakennusaikaiset työpaikat ja tulevat kiinteistöverot. Se, mikä on hyväksi kunnalle, ei välttämättä ole hyväksi koko Suomelle.

Ensinnäkin TikTok. Vaikka datakeskuksen rakentaminen ei ole luvanvaraista, Hyperco varmasti tiesi, miten kiistanalainen yritys TikTok on. Vappuaattona ulkomailta tullut epämääräinen tieto TikTokin tulosta Suomeen ei riitä. Asia olisi pitänyt julkistaa ajoissa.

Datakeskus itsessään ei ole tietoturvaongelma. Kyse on laajemmasta politiikasta. Mitä paremmin TikTok ehtii juurtua EU:n alueelle, sitä vaikeampi palvelua on myöhemmin kieltää. Voiko Suomi edes käsitellä asiaa neutraalisti, jos yhtiöllä on jo keskus Suomessa?

Juuri nyt kiinalainen TikTok ei kuulosta kovin pahalta, mutta entä jos Kiinan paikalle vaihdetaan Venäjä? Kuinka moni haluaisi nyt myöntää luvan venäläiselle datakeskukselle Suomen maaperällä? Kiina ja Venäjä ovat liitossa, joka tähtää avoimesti lännen valta-aseman syrjäyttämiseen. Miltä TikTok datakeskus näyttää muutaman vuoden päästä, jos Kiina on hyökännyt Taiwaniin ja EU kohdistaa siihen pakotteita?

Tammikuussa Yhdysvallat kielsi kiinalaisen TikTokin. Trump pystyi omalla määräyksellään antamaan palvelulle 75 vuorokautta lisäaikaa kauppaneuvottelujen käymiseksi, mutta kauppoja ei ole tehty.  Tällä hetkellä TikTok toimii Trumpin laittomasti antamalla luvalla. Ennen pitkää sen USA-toiminnot siirtyvät osittain amerikkalaisen yrityksen omistukseen. EU ei vastaavaan pysty, koska meillä ei ole yritystä, joka voisi omistaa EU-TikTokin. Mutta jollain tavalla EU:n pitää reagoida.

Oma käsitykseni on, ettei TikTok palveluna juurikaan eroa läntisistä vastineistaan. Sen algoritmi on kuitenkin erittäin koukuttava, mikä avaa mahdollisuuden vaikuttaa nuorten ajatteluun ja maailmankuvaan Kiinalle myönteisellä tavalla. Eikä nuorison ajan tuhlaaminen ja keskittymiskyvyn pilaaminen sekään haittaa Kiinaa, pikemminkin päinvastoin. On myös mahdollista, että TikTok laajenee uusille aloille, kuten vaikkapa Facebook on tehnyt. 

TikTok haluaa EU-maahan, jotta GDPR-tietosuojavelvoitteet on helpompi täyttää. Kaikki perustuu kuitenkin valheeseen. Sillä, missä maassa henkilötiedot sijaitsevat, ei ole käytännössä merkitystä. Sinäkin luultavasti käytät pilvestä tiedostoja, etkä edes tiedä, missä maassa ne sijaitsevat. Suuria tietomassoja ei kannata siirtää Kiinaan, mutta silloinkin operointi voidaan tehdä etäyhteydellä ja siirtää vain tulokset.

Datakeskukset ovat sikäli huonoa bisnestä, että ne eivät juurikaan vaadi paikallista osaamista. Suomalaisten tehtäväksi jää lähinnä vartiointi, siivous ja ylläpito. Operointi tapahtuu pääkonttorista tai Kiinasta, ja sinne menevät myös taloudelliset voitot, kun palvelu myydään takaisin suomalaisille mainosten tai tietojen urkinnan avulla.

Juuri Espooseen valmistunut atNorthin datakeskus, "vain" 15 MW.

Kun datakeskuksia alkaa olla paljon, pitää huomioida niiden vaikutus sähköverkkoon. Esimerkiksi Microsoftin kolmen uuden datakeskuksen (Espoo, Vihti, Kirkkonummi) yhteenlaskettu tehontarve on noin 600 MW, mikä on liki puolet Olkiluoto 3:n tuotannosta (1600 MW). Kuinka monta datakeskusta Suomi pystyy pyörittämään, jotta sähköä riittää kaikkialle myös talven pakkasöinä? Tänään keskipäivällä Suomen kokonaiskulutus oli noin 7500 MW, mutta kylmänä talvipäivänä se tuplantuu.

Kokonaisteho on vain yksi asia. Valtaosa tuotannosta tapahtuu rannikoilla, mistä sähkö pitää siirtää sisämaan keskuksiin. Siirtoverkosta voi muodostua pullonkaula. Lisäksi sähköä tuotetaan yhä enemmän tuulesta ja auringosta, joiden teho vaihtelee suuresti, eikä verkossa ole riittävästi inertiaa tasapainottamaan tuotannon ja kulutuksen heilahteluja. Datakeskus ei jousta. Jos sähköstä tulee pulaa, TikTok-videot eivät hidastu eikä palvelu saa takkuilla. Joku muu joustaa, tai sitten datakeskus käynnistää omat massiiviset dieselgeneraattorinsa.

Datakeskusten lisäksi sähköstä kilpailevat jatkossa myös vihreän teollisuuden hankkeet, kuten terästehtaat ja vedyn tuotanto. Jos hankkeet toteutuvat, ne voivat lisätä kulutusta 2000 megawatilla.

Sitten on vielä imago-ongelma. Haluaako Suomi profiloitua kylmäksi ja autioksi maaksi, joka sopii lähinnä matalan osaamisen ja jalostusarvon tuottajaksi - varastoimaan toisten tietoja ja mahdollistamaan sen tuottoisa liiketoiminta? Henkilötietojen kerääminen, kissavideoiden säilyttäminen tai tekoälyn komentaminen tuottamaan hassuja kuvia ei ole kovin hyödyllistä energiankäyttöä muutenkaan. Tuleeko Suomesta "digiajan Kiina", jonne muut EU-maat ulkoistavat sähkönsyöpöt tekoälypalvelut, jotta ne itse pääsevät hiilineutraaleiksi?

Tarvitaan datakeskusstrategia, jossa Suomi laatii kansalliset linjaukset datakeskuksille ja niiden pelisäännöille. Kuinka paljon Suomen kannattaa houkutella lisää keskuksia? Mitä tehdään sähköverolle? Entä jos datakeskus lopettaa ja sen hukkalämmön varassa elänyt asuinalue jää ilman kaukolämpöä? Pitääkö datakeskukset velvoittaa osallistumaan omilla generaattoreillaan sähköverkon tukemiseen? 

Paljon pienemmistäkin asioista on laadittu strategioita.

Vihdoin valmis: kaikki Suomen luterilaiset kirkot kuvattu dronella

Nyt se on vihdoin valmis! Viiden vuoden projektin tuloksena olen saanut kuvattua dronella kaikki Suomen luterilaiset kirkot. Kuvat ovat sivullani https://www.suomi-ilmasta.fi/kuvat/Kirkot/. 

Hankin dronen korona-ajan alettua keväällä 2020, sillä kaikki tapahtumat oli peruttu eikä mihinkään voinut matkustaa. Erilaisia rakennuksia ja maisemia kuvattuani heräsi idea kuvata kirkkoja. Kuinkahan monta niitä olisi? Wikipedian listan mukaan noin 800.  

Siirsin listan Exceliin ja syksyllä 2021 lähdin ihan koemielessä kuvaamaan lähiseudun kirkkoja. Laajensin piiriä Etelä-Suomeen ja talven tullessa kasassa oli 200 ensimmäistä kohdetta. 

Pian sain huomata, että Wikipedialle tyypilliseen tapaan kirkkolista oli epätäydellinen. Siitä puuttui jopa pääkaupunkiseudun kirkkoja, toisaalta siinä oli jo purettuja kirkkoja. Aloin lisätä uusia löytämiäni kirkkoja listan loppuun. Seurannan helpottamiseksi numeroin kirkot (ja kuvat) Excel-listan rivinumeron mukaan, joten yli 800 olevat numerot ovat Wikipediasta puuttuneita eivätkä siten ole aakkosjärjestyksessä.

Kesällä 2022 kiersin ahkerasti Suomea, tuloksena oli 421 uutta kirkkoa. Jäljellä olivat enää vaikeimmat kohteet Ahvenanmaalla, Lapissa ja saaristossa. Piti tehdä vaikea päätös: käyttääkö aikaa ja rahaa loppujenkin kuvaamiseen, vai antaako asian olla. No, pitihän se viedä loppuun asti. Kesällä 2023 lista karttui 106 ja kesällä 2024 vielä 102 uudella kirkolla.

Projektin viimeinen kohde: Kumlingen kirkko.

Viimeiseksi To do -listalla jäi Kumlingen kirkko saarella lähellä Ahvenanmaata. Nyt sekin on kuvattu, eikä tehtävä ollut helppo. Sopivan sään odottelu ja hankalien lauttamatkojen järjestely vaati työtä ja vei aikaa.

Kirkon kuvaaminen ilmasta ei ole ihan yksinkertaista. Joskus olen ajanut paikalle ja sitten sää onkin pilannut kuvauksen. Myös syksyn kuulas ilma on hankala, kun auringon valo on kovaa ja tulee liian matalalta. Alkuvaiheessa kelpuutin kaikki kuvat saadakseni listan karttumaan, mutta myöhemmin olen käynyt kuvaamassa monia kohteita uudelleen. Tavoitteena on kesäisen kaunis kuva, jossa aurinko paistaa juuri oikeasta kulmasta. Se on tiennyt useita kuvausreissuja samalle kirkolle.

Osa kirkoista on puiden ympäröimänä, jolloin niistä saa parhaan kuvan keväällä ennen lehtien puhkeamista. Joissakin ainoa kuvaussuunta on vastavaloon. Itärajan ja lentokenttien lähellä on lentokieltoalueita. Muutamaan olen ehtinyt hankkia luvan, loput on pitänyt kuvata maasta.

Kokkolassa sijaitsevan Kaarlelan kirkon kuvasin peräti neljään kertaan. Ensimmäisellä kerralla kirkko oli rakennustelineiden peitossa, toisella kerralla sää oli synkkä, kolmannella liiankin aurinkoinen, jolloin puhtaan valkoisesta seinästä heijastunut aurinko söi kuvasta sävyt. Vasta neljäs kerta tuotti tyydyttävän kuvan. Dronen kameran dynamiikka on oikeaa kameraa rajoittuneempi, mikä asettaa omat rajoituksensa kuvaussuunnalle ja sommittelulle.

Tampereen vanha kirkko oli hankala tapaus, sillä aurinko paistaa parhaasta kulmasta vain keskikesällä illansuussa. Saavuin siis paikalle ja otin kuvan, mutta vasta kotona huomasin, että kirkon vieressä on joku mies virtsaamassa. Siispä uusi yritys ensi kesänä. 

Kirkkojen määrätietoinen kuvaaminen on avannut uusia näköaloja arkkitehtuuriin ja Suomen historiaan. Osa kirkoista on erityisen kauniita, osa hyvinkin erikoisia. Lähikuvan lisäksi olen pyrkinyt ottamaan myös laajempia kuvia, joista näkyy kirkon ympäristö ja sijoittuminen maastoon. Olen myös käynyt kirkoissa sisällä aina, kun ovet ovat olleet auki.

Kirkot ja niitä ympäröivät hautausmaat kertovat Suomen historiasta. Kirkko on aina haluttu rakentaa hienolle paikalle mäen päälle tai vesireittien varrelle, eikä vaivoissa ole säästelty. Kirkko on ollut aikansa sosiaalinen media ja kansan turva sairauksien, puutteen ja oppimattomuuden keskellä.

Kirkkojen dokumentoinnilla on itsessään arvoa, sillä yllättävän moni kirkko on tuhoutunut tulipalossa tai tuhopoltossa vielä aivan viime vuosina. Esimerkiksi Rautjärven kirkon kuvasin elokuussa 2022 ja saman vuoden jouluna se paloi.

Projektini on avannut uuden näkökulman koko Suomeen. Kirkkoja seuratessa on tullut ajettua käsivartta lukuun ottamatta kaikkialla Suomessa. Lukuisia pieniä kyliä ja taantuvia keskustoja, mutta myös kauniita maisemia. Palaan näihin teemoihin tulevissa kirjoituksissa.

Kirkkojen bongaus tuntuu olevan muidenkin harrastus. Netissä värikkäitä kirkkokuvia on sivulla https://vmkphotography.kuvat.fi/kuvat/Kirkkokuvat/. Seutukaavaliiton tutkija Hannu Asikainen kiersi vanhoilla päivillään maata ja keräsi sivuilleen https://www.hannuasikainen.fi/kirkot/ melkein kaikki kirkot. Hän kuoli vuonna 2022, jolloin kokoelma jäi hieman vajaaksi.

Anu Järmistö kiersi Suomea 2009-2016 kuvaten kirkkoja kirjaansa. Osa kuvista on kuitenkin muiden ottamia. 

Edellä mainitut kuvat on otettu tavallisella kameralla. Sikäli kun tiedän, kukaan ei ole aiemmin kuvannut kaikkia kirkkoja dronella.

Vaikka kokoelmassa on nyt 840 kirkkoa, joitakin pieniä kyläkirkkoja ja rukoushuoneita puuttuu vielä. Lisäksi muutama iso kirkko on rakennustelineiden peitossa. Mikäli mahdollista, pyrin ottamaan näistä vielä uudet, paremmat kuvat. Suomen neljä vuodenaikaa tarkoittavat myös sitä, että kaikki kohteet voisi oikeastaan kuvata neljään kertaan – niin erilaisilta ne näyttävät. Talvikuvat ovat kaikkein vaativimpia, koska sää, valo ja lumitilanne osuvat vain harvoin kohdalleen.

Vaikka galleriassani jokaisesta kirkosta on vain yksi dronekuva, ulko- ja sisäkuvia on kertynyt liki kymmenen tuhatta. Kirkko kauniissa suomalaisessa maailmassa on ikoninen näky, ja ilmasta niin kirkon arkkitehtuuri kuin maisemakin avautuvat parhaiten. Jos kustantaja löytyy, kokoan kuvista vielä joskus kirjan.