Mobiilivarmenteen kaappaus yhdellä pankkitunnistuksella

Puhelimeen kilahtelee jatkuvasti kalasteluviestejä, joilla yritetään saada uhri luovuttamaan pankkitunnuksensa. Juuri nyt aktiivisena on ovela kampanja, jossa ilmoitetaan ajanvarauksesta lääkäriin tai sosiaalitoimen palveluun, ja tarjotaan linkki perumista varten. Peruminen vaatii tietenkin tunnistautumisen, johon kelpaavat vain pankkitunnukset. 

Minulta kysytään usein, miksi huijarit kalastelevat pankkitunnuksia. Eihän yhdellä tunnistuskerralla voi edes siirtää rahaa.

Yksikin tunnistuskerta saattaa riittää pankin tunnistusohjelman asentamiseen rosvon puhelimeen, jolloin tilin hallinta menetetään täydellisesti. Toinen mahdollisuus on mobiilivarmenteen kaappaaminen.

Mobiilivarmenne omaan puhelimeen voidaan hakea pelkällä pankkitunnistamisella. Juju on siinä, ettei hakemisen yhteydessä tarkisteta, kenen puhelimeen varmenne varsinaisesti tulee. Jos uhri erehtyy syöttämään pankkitunnuksensa kalastelusivulle, rosvo saa hänen mobiilivarmenteen omaan puhelimeensa ja pystyy siitä eteenpäin todentamaan itsensä vahvasti moniin viranomais- ja lainapalveluihin.

Pahinta tässä on se, että uhri luulee selvinneensä säikähdyksellä. Tilille ei päästy eikä rahaa kadonnut. Vahinko paljastuu vasta myöhemmin, kun mobiilivarmenteella on otettu esim. pikavippejä tai asioitu uhrin puolesta viranomaisiin päin. Myös epäluotettava (ex-)puoliso voi napata identiteetin omaan puhelimeensa ja aiheuttaa monenlaista vahinkoa.

Olen yrittänyt herättää tästä keskustelua, mutta laihoin tuloksin. Viranomaiset suosittelevat mobiilivarmennetta pankkien ulkopuoliseen asiointikäyttöön, joten olisi kohtuullista että ne myös varoittaisivat väärinkäytön mahdollisuuksista tai vaatisivat lisää suojakeinoja.

Kokeilin asiaa käytännössä tuttavan puhelimella. Hänellä sattui olemaan Telian liittymä, joten esimerkit ovat sieltä. Käsittääkseni käytäntö on sama kaikilla operaattoreilla.

Erittäin turvallinen, helppokäyttöinen.

Mobiilivarmenteen aktivointi käynnistyy operaattorin sivulta. 

Voit itse valita numeron, johon varmenne asennetaan.

Puhelinnumeroa kysytään, mutta missään ei tarkisteta, kenelle liittymä kuuluu. Mahdotonta se olisikin, koska liittymä voi olla yrityksen nimissä. Aiemmin mobiilivarmenteen pystyi hakemaan vain henkilökohtaisella käynnillä asiointipisteeseen ja vain henkilökohtaiseen liittymään, mutta vaatimuksista luovuttiin kilpailun lisäämiseksi. Se johti turvallisuuden heikkenemiseen.

Asiakas hyväksyy Palvelun erityisehdot, joiden kohta 2. Palvelun käyttöönotto käsittelee juuri tätä tilannetta:

Palvelun voi rekisteröidä itselleen sen matkapuhelinliittymän tunnistettu käyttäjä, jonka matkapuhelinliittymään Palvelua ollaan liittämässä. Telia tekee tarvittaessa tarkistuksen, onko liittymä Käyttäjän hallussa.

Käyttäjä vastaa siitä, että hänellä on liittymän omistajan (”Asiakas”) valtuutus Palvelun tilaamiseen.

Operaattori varaa itselleen oikeuden tehdä tarvittaessa tarkistuksia liittymän todellisen käyttäjän henkilöllisyydestä. Oikeus siis on, mutta sen käyttäminen lienee harvinaista. Joka tapauksessa riski on tiedostettu myös operaattorin päässä.

Lisäksi sopimus mainitsee erikseen, että jos rekisteröijä ei ole liittymän haltija, asiakassuhde syntyy käyttäjän ja operaattorin välille:

Jos henkilö, joka on rekisteröimässä itselleen Palvelua, ei ole kyseisen matkapuhelinliittymän omistaja, syntyy Palvelua koskevan hakemuksen hyväksymisen seurauksena asiakassuhde varmenteen hakijan ja Telian välille. Käyttäjää koskevat Palveluun liittyvät velvoitteet ovat Käyttäjän ja Telian väliset

Kohdassa 6 todetaan vielä, että Käyttäjä on velvollinen säilyttämään Tunnistusvälinettä huolellisesti, eikä sitä saa luovuttaa toisen käyttöön.

Pankkitunnuksissa on samat velvoitteet, mutta pankit todella tarkistavat asiakkaan ennen verkkopankkitunnusten luovuttamista. Jos esimerkiksi vanhus vaikuttaa epävarmalta eikä kykene nettiasiointiin, tunnuksia ei luovuteta. 

Mobiilivarmenteen saa ilman mitään tarkistuksia, vaikka molemmilla on sama vahvan todennuksen luottamusasema. 

Sitten tulee kriittinen kohta: mobiilivarmenteen hakijan pitää tunnistautua pankkitunnuksilla tai varmennekortilla. Jostain syystä HighTrust-ohjelma ei kelpaa, vaikka se on Suomi.fi-portaalin listalla.

Tähän kohtaan kalasteluhuijarit iskevät.

Tässä kohdassa kalasteluhuijarit iskevät. Kun uhri saadaan kirjautumaan edes kerran omilla pankkitunnuksillaan, rosvo saa asennettua hänen mobiilivarmenteensa itselleen. 

Kaikki ilmoitukset uuden varmenteen käyttöönotosta tulevat alussa annettuun puhelinnumeroon, joten uhri ei näe niitä. Uhri ei välttämättä havaitse lainkaan, että hänen vahva sähköinen identiteettinsä on siirtynyt toiseen puhelimeen ja siten toisen henkilön käyttöön. Tämä antaa huijarille aikaa toimia. 

Samanaikaisesti voimassa olevia mobiilivarmenteita voi hakea useisiin puhelimiin, mitään rajoitusta ei ole. Vähintäänkin pitäisi olla palvelu, josta voisi itse tarkistaa, kuinka monta mobiilivarmennetta omalla HETUlla on käytössä, missä numeroissa ne ovat ja mihin niillä on viimeksi tunnistauduttu.

Muutama huomautus on paikallaan. Puhelimessa voi olla vain yksi varmenne, joten tarvitaan liittymä, johon varmennetta ei vielä ole aktivoitu. Varmennetta ei voi saada prepaid-liittymiin, joten rosvo tarvitsee "oman" puhelimen. 

Liittymää avattaessa operaattori tarkistaa asiakkaan henkilöllisyyden, koska kyse on luotollisesta postpaid-sopimuksesta. Huono juttu rosvon kannalta. Siksi huijarit käyttävät varastettuja puhelimia tai muuleja, jotka luovuttavat puhelimensa pientä korvausta vastaan. Liittymän pitää olla sellainen, ettei siihen ole aiemmin aktivoitu mobiilivarmennetta.

Tarkkaavainen uhri voi ihmetellä, miksi pankkivarmennuksessa otsikossa lukee "Mobiilivarmenne rekisteröinti" eikä kirjautuminen terveyskeskuksen tai sosiaalipalvelun portaaliin.

Tämä voi paljastaa huijauksen, jos on tarkkana.

Vielä viimeinen yksityiskohta: mobiilivarmenne on voimassa viisi vuotta. Joissakin tapauksissa sim-kortti pitää käydä vaihtamassa uuteen, joillakin operaattoreilla varmenteen voi uusia verkkopalvelussa tunnistautumalla. (Tekstiä muokattu) Elisalla varmenne on aina sidottu sim-korttiin eikä sitä voi uusia netissä, vaan kortti pitää vaihtaa asiakaspalvelussa. DNA:lla ja Telialla (?) uusinta onnistuu nettisivulta.

eSIMiä käyttävät puhelimet ovat vielä oma lukunsa. Yleensä niissä on myös tavallinen SIM-paikka, ilmeisesti iPhone Air on ainoa Suomessa myytävä puhdas eSIM-malli (?). Telia tarjoaa mobiilivarmenteen myös eSIMiin. 

Sitten on vielä toinenkin tapa huijata uhria, mutta se on erillisen kirjoituksen asia.

Lisäys: suojakeinoista: uuden mobiilivarmenteen käyttöönotto pitäisi vaatia vähintään kaksi pankkitunnistusta. Se ainakin vaikeuttaisi aktivointia.

Vaatimus henkilökohtaisesta käynnistä asiointipisteessä voi olla liikaa vaadittu, etenkin jos halutaan säilyttää käyttö myös yritysliittymissä. Lisäksi uutta varmennetta käyttöönotettaessa operaattorin pitäisi tarkistaa, onko samalla SATUlla jo aiempia varmenteita, ja informoida niiden omistajia (vaikka tekstiviestillä?). Pitäisi myös olla palvelu (SATUja hallinnoiva DVV?) josta näkee, kuinka monta mobiilivarmennetta itsellä on ja mihin niitä on viimeksi käytetty.

Ennen kaikkea pitää olla tietoinen tästäkin väärinkäytön mahdollisuudesta. Jos uhri ei tunnista nimissään tehtyjä sitoumuksia, hänen tai poliisin pitäisi osata tarkistaa, onko käytössä ollut muita uhrin identiteettiin liittyviä varmenteita.

Tekoäly ei pysty korvaamaan inhimillisyyttä

Alkuperäinen otsikko: Tekoäly tulee, panosta inhimillisyyteen

Lukijan mielipide|Numerot ja kirjaimet voidaan muuntaa biteiksi ja antaa tekoälylle, mutta paraskaan kone ei pysty korvaamaan inhimillisyyttä.

Helsingin Sanomat on uutisoinut viime viikkoina toistuvasti tekoälykehityksen käänteistä, kuten 18. helmikuuta (Tekoäly näkyy kaikkialla paitsi tilastoissa). Juuri nyt asiat kehittyvät niin nopeasti, että moni on huolissaan oman työnsä tulevaisuudesta. Niin pitääkin olla. Ellei yhtään pelota, ei ole ymmärtänyt, miten isoja asioita parhaillaan tapahtuu.

Erityisesti huolestuttaa kehityksen arvaamattomuus. Edes parhaat asiantuntijat eivät tiedä, miten ja milloin tekoälyn vaikutukset alkavat näkyä. Se tekee tulevaisuuden suunnittelun vaikeaksi paitsi yrityksille myös yhteiskunnan päättäjille.

Ajatellaan vaikkapa ohjelmointia. Kymmenen vuotta sitten kerrottiin, että koodaus on uusi lukutaito, ja siksi ohjelmoinnin perusteet tulisi opettaa jo peruskoulussa. Tekoäly vei pohjan tältä ajatukselta. Miksi opettaa koodausta, kun tekoäly tuottaa valmiita ohjelmia napin painalluksella? Jopa lukutaidon merkitys on vaarassa, sillä koneet ymmärtävät puhuttuja komentoja ja vastaavat videoilla.

Kahdeksan vuotta sitten Suomessa vieraillut Googlen tekoälytutkija Greg Corrado lupasi, että tekoäly tuhoaa vain tylsät työt, eikä nuorten sen vuoksi kannata olla huolissaan unelmatyöstään. Tämäkään ei pitänyt paikkaansa. Olemme nähneet, miten tekoäly vie töitä erityisesti luovan alan tekijöiltä ja eri alojen koulutetuilta ammattilaisilta. Suorittavaa työtä tekevät putkimiehet ja sairaanhoitajat ovat paremmin suojassa.

Miten tavallisen kansalaisen sitten tulisi toimia säilyäkseen kilpailukykyisenä koneita vastaan?

Sumusta paljastuva tulevaisuus on arvaamaton, joten kannattaa varautua kaikkeen mahdolliseen. Omasta oppimis- ja sopeutumiskyvystä huolehtivalla ei pitäisi olla vaikeuksia jatkossakaan löytää paikkaansa.

Kannattaa tutustua uusiin tekoälypalveluihin ja työkaluihin. Mieti, miten voit hyödyntää niitä työssäsi ja vapaa-ajassasi. Monet palvelut ovat maksuttomia, joten kustannukset eivät ole opiskelun esteenä. Oma aktiivisuus ja tahto ratkaisevat.

Mieti myös, mikä on oman työsi inhimillinen ulottuvuus ja pyri lisäämään sen osuutta. Numerot ja kirjaimet voidaan muuntaa biteiksi ja antaa tekoälylle, mutta paraskaan kone ei pysty korvaamaan inhimillisyyttä.

Petteri Järvinen

Espoo

(julkaistu Helsingin Sanomissa 22.2.2026)

Toimita hakemus liitteineen skannattuna sähköpostitse - mitä ihmettä?

Vanhat paperiset asuntojen osakekirjat siirretään sähköiseen rekisteriin, mikä edellyttää toimia osakkeenomistajilta. Maanmittauslaitoksen sivulla listataan asiakaspalvelupisteitä, joissa asian voi hoitaa joko ajanvarauksella tai jonottamalla. Tarkoitukseni oli käydä Helsingin toimipisteessä maanantaina 22.12.2025, mutta virasto oli jo ehtinyt aloittaa joululomansa.

Entäpä hiihtoloma sitten? Ensimmäinen ja itse asiassa ainoa vapaa päivä, jonka varauspalvelu näytti, oli maaliskuun lopussa. Silloin oli tarjolla neljä vapaata puolen tunnin aikaa. 

Rekisteröinnin voi hoitaa myös netissä, minkä jälkeen paperinen osakekirja lähetetään postissa Vaasaan. Hakukone antoi oikealta näyttävän osoitteen, jossa neuvottiin miten toimia.

Paperisen osakekirjan omistusoikeuden rekisteröinti.

Klikkasin Siirry hakemuslomakkeelle ja päädyin PDF-lomakkeelle, jonka alareunassa oli toimintaohjeet tietojen täyttämisen jälkeen: "Toimita hakemus liitteineen skannattuna sähköpostitse Turvaviesti-palvelun kautta..."

Tulosta, skannaa, sähköpostita.

Siis mitä ihmettä - pitääkö kansalaisen tulostaa netissä täyttämänsä lomake, skannata se ja lähettää sitten sähköpostilla? Eihän tässä ole mitään järkeä!

Olin tehnyt yleisen virheen, joka on hyvä huomioida muidenkin sähköisen itsepalvelun viidakossa tuskailevien. Tapaus muistutti hieman aiempaa Omaposti-ihmettelyä.

Onneksi 92 euron käsittelymaksua vastaan saa vielä puhelinpalvelua. Oli ihanaa, kun pystyi soittamaan oikealle ihmiselle, joka lyhyen jonotuksen jälkeen osasi myös vastata! Ilmeisesti hän oli MML:n palveluksessa, eikä ulkoistettuna johonkin syrjäkylälle call centeriin, sillä hän osasi kertoa myös talvilomakauden aiheuttamasta ruuhkasta palvelupisteellä. Ihana tuulahdus menneestä ajasta, jolloin asiat pystyi vielä hoitamaan yhdellä puhelinsoitolla! 

Vastaus oli yksinkertainen: mene osoitteeseen mml.fi ja valitse yläriviltä Asioi verkossa. Sieltä avautuu lomake, jonka pystyy täyttämään ja lähettämään suoraan selaimesta. Ei tulostuksia, ei skannauksia, ei sähköposteja. Juuri niin kuin sen pitääkin mennä.

Virhe oli siinä, että palvelun suunnittelija oli olettanut asiakkaiden tulevan pääsivun kautta ja huomaavan Asioi verkossa -kohdan. Ehkä sitä olisi voinut vähän korostaa isommalla fontilla tai jopa omalla painikkeella, kun tiedossa on, että rekisteröinti tuo sivulle paljon uusia kävijöitä. 

Suunnittelija ei ottanut lainkaan huomioon hakukonetta, jolla asiakas päätyi suoraan alasivulle ja sai ohjeen, joka oli tarkoitettu... no jaa, en tiedä kenelle. Jos pääsee nettiin ja pystyy täyttämään sivulla PDF-lomakkeen, miksei sitä lähettäisi saman tien? Kuka haluaisi tulostaa ja skannata ja sitten vielä lähettää sähköpostilla?

Ohje-sivulle ja PDF-lomakkeen loppuun olisi voinut lisätä linkin suoraan verkkoasiointiin, jotta myös hakukoneen käyttäjät  olisivat löytäneet helpoimman asiointitavan. Suunnittelija ei voi luottaa siihen, että kaikki tulevat pääsivun kautta ja kulkevat valmiiksi ajateltua polkua.

Nyt pitää vielä lähettää paperinen osakekirja kirjattuna Vaasaan. Sekään ei käynyt niin helposti kuin piti. Läheisen marketin asiointipiste otti kyllä vastaan paketteja, mutta ei pystynyt kirjaamaan kirjettä. Olen kuitenkin jo voiton puolella tässä projektissa.

Robotti juuttunut hankeen, pitäisikö minun auttaa?

Muutama päivä sitten näin päiväkävelyllä hankeen ajaneen kuljetusrobotin. En pysähtynyt auttamaan, vaan kävelin kylmästi ohi. Hoitakoon robottioperaattori itse tekniset ongelmansa.

Pitäisikö robottia auttaa?

Kun kerroin tapauksesta sosiaalisessa mediassa, sain tylyä palautetta. Miksi en auttanut pientä hankeen juuttunutta robottia? Joku jäi nyt ilman tilaamiaan ruokia, ja se oli minun syyni. 

Tämä on kiintoisa ilmiö, jota sietää pohtia. Miten suhtaudumme koneisiin, jotka on tarkoituksella muotoiltu näyttämään "söpöiltä" ja inhimillisiltä? Miksi kohtelemme koneita paremmin kuin toisia ihmisiä? Kiitämme tekoälyä hyvän vastauksen jälkeen, samalla kun pilkkaamme typerää mielipidettä netin keskustelupalstalla. Pysähdymme auttamaan robottia, mutta emme kadulla liukastunutta vanhusta.

Itse yritän pitää koneet koneina ja ihmiset ihmisinä. Hankeen juuttunut kuljetusrobotti on teknisen virheen tai vian seurauksena rikkoutunut laite. Siis tavallinen kone. Jos näen hankeen hylätyn polkupyörän, en liioin mene korjaamaan sitä tai koske siihen muutenkaan (ellei pyörä vaaranna muiden turvallisuutta).

Miksi muuten oletetaan, että joku jää ilman ruokaansa? On 50 % todennäköisyys sille, että robotti oli tyhjä ja paluumatkalla takaisin kaupppaan.

Auttajan näkökulmasta robotit ovat todella painavia, eikä niitä noin vain työnnetä hangesta takaisin tielle. Jos kyse on akun hiipumisesta, robotin on parempikin pysyä hangessa odottamassa noutajaansa, kuin että se työnnettäisiin takaisin kävelytielle. Kuvassa kävelytie on leveä, mutta joskus jalkakäytävät ovat aurattuinakin kovin kapeita. 

Ehkä robotti oli tarkoituksella ajettu hankeen, jotta se ei haittaisi muiden liikkumista? Mikä muukaan saisi robotin kääntymään suoralta ja leveältä tieltä hankeen. Jos kyse on koneoppimisesta, tästähän sitä nyt oppii.

Olen kuullut, että valvomossa oleva ihminen saattaa pyytää robotin kaiuttimesta työntöapua. Silloin tilanne on toinen: autan ihmistä, en konetta.  

Asialla on myös työllisyysvaikutusta. Mitä enemmän autamme robotteja, sitä enemmän ne vievät töitämme. Tähän asti on ajateltu, että tylsät työt joutaakin poistaa automaatiolla, mutta tulemme vielä näkemään ajan, jolloin tylsilläkin töillä on kysyntää. Niillä on myös yhteiskunnallista merkitystä. Pelkkä taloudellinen tehokkuus ei voi jatkossa olla ainoa kehittämisen tavoite.

Vielä yksi asia ihmetyttää: kuka näitä ohjaa? En ole missään nähnyt tietoja robottien autonomian tasosta. Ilmeisesti ne kulkevat itsenäisesti, mutta katujen ylitykset ja ongelmakohdat hoidetaan jostain valvomosta käsin. Mutta missä valvomo on, Suomessa vai Virossa? Missä on robottien komentaja? Jos tavoitteena on salata manuaalisen työn osuus ja luoda kuva autonomisista kuljetuksista niin salailu kostautuu helposti epäluottamuksena. 

Lisäys 19.2.2026: Kirjoitukseni herätti paljon keskustelua sosiaalisen median puolella. Enemmistön mielestä robottia pitää auttaa, koska kyydissä voi olla jonkun liikuntakyvyttömän vanhuksen odottamat ruuat.

Jos niin on, robotista ei ole paljon apua. Päästyään ulko-ovelle se alkaa vain piipittää. Kauppa voisi työllistää mieluummin nuoria, jotka kantaisivat ostokset perille asuntoon asti ja näkisivät samalla, onko tilaajalla kaikki hyvin. Tavoite korvata kaikki mahdollinen ihmistyö tekniikalla kustannusten säästämiseksi on pitkällä tähtäimellä huono asia. En odottaisi sitä S-ryhmältä.

Somessa tuli vastaan kuva, jossa samaisen ruokarobotin nokkaan oli piirretty suu ja silmät. Näin luodaan illuusio elävästä olennosta, joka vetoaa ihmisten tunteisiin entistä tehokkaammin.

Miksei media kovistellut poliitikkoja digiriippuvuudesta Yhdysvaltoihin?

Anu Koivunen penäsi Suomen Kuvalehdessä medialta, miksei se pannut poliitikkoja tiukoille digiriippuvuudesta Yhdysvaltoihin.

Hieman yllättää ajatus, että median pitäisi kovistella poliitikkoja tällaisesta asiasta. Eikö ole poliitikkojen itsensä tehtävä seurata maailman kehittymistä? Eikö heillä ole omatkin aivot?

Ja onhan siitä kannettukin huolta EU-tasolla. On voivoteltu, miten amerikkalaiset nettijätit imuroivat tietomme ja mainoseuromme, kun eurooppalaisia digipalveluita ei ole saatu aikaan. Virallisen selityksen mukaan GDPR syntyi huolesta kansalaisten perusoikeuksiin, mutta vahvana motiivina oli myös tukea sitä kautta eurooppalaisia yrityksiä kilpailussa käyttäjien sielusta. Harmi kyllä GDPR ja parempi tietosuoja eivät avittaneet eurooppalaisia voittoon, ihmiset myivät edelleen tietonsa palvelua vastaan amerikkalaisille jättiyhtiöille.

IT-asioita seuraavia kansanedustajia on luvattoman vähän. Edesmennyt Jyrki Kasvi oli harvoja alan ihmisiä, eikä hänelle ole tullut seuraajaa. Suomen vuosituhannen vaihteessa kokema edelläkävijyys ja draivi ovat kadonneet koko yhteiskunnasta.

Totta sekin, että Suomen media on heikoissa kantimissa ja IT-media on nykyisin äärimmäisen ohutta. Kato on käynyt alan lehdissä ja uutissivustoilla. TV- ja radiouutiset paikkaavat jonkin verran, mutta nekin seuraavat yleensä mitä Yhdysvalloissa uutisoidaan ja soveltavat asioita sitten Suomeen.

Itse olen toivonut Yleisradiolta panosta tietoyhteiskunnan kehittämiseen ja uhkista tiedottamiseen, mutta pyyntöni ovat kaikuneet kuuroille korville. Yle jatkaa kuin se olisi Suomen ainoa mediatalo, jonka on tuotettava myös hömppää ja kosiskeltava nuoria.

Yhdessä suhteessa poliitikot voivat katsoa peiliin. Vuosikymmenten ajan olemme keskittyneet idästä tulevaan uhkaan. Olemme varautuneet kyberhyökkäyksiin ja sähkönsaannin varmistamiseen. Läntinen suunta on jätetty oman onnensa nojaan. Olemme pitäneet itsestään selvänä, että Yhdysvallat on meidän tukenamme, jos kriisi alkaa.

Aseet ja sotilaallinen uhka ovat varastaneet liiaksi päättäjien huomiota. On unohtunut, että digitaalinen itsepuolustus on paljon muutakin.

Trumpin tuoma muutos ja luottamuspula olivat nähtävissä jo 2016-2020 kaudella, mutta poliitikot eivät reagoineet. Nyt kyberomavaraisuuteen on herätty, mutta vuosikymmenten laiminlyöntejä ei korjata hetkessä.

Jostain pitää kuitenkin aloittaa. Se on lähinnä poliitikkojen, ei median tehtävä.

PS: Anu Koivunen kirjoittaa "Käsite kill switch tuli Suomeen maaliskuussa 2025 Kanadasta. Siellä Donald Trumpin vihamieliset puheet olivat saaneet turvallisuusviranomaiset huolestumaan F-35-hävittäjiin sisältyvästä turvallisuusriskistä". En ihan tavoita hänen tarkoitustaan. Tappokytkin on vanha termi, sitä on käytetty mm. pohdittaessa voiko Yhdysvallat sammuttaa halutessaan koko internetin (ei). Tappokytkin on haluttu pakolliseksi myös tekoälyjärjestelmiin, siltä varalta että ne riistäytyvät hallinnasta. Toiminnan täydellistä katkaisua pahempi asia on salaa tapahtuva urkkiminen ja vaikuttaminen, josta Snowdenin paljastukset kertoivat jo 2013. Mutta emme Euroopassa heränneet riittävästi silloinkaan. 

Helposti ja ei niin helposti (Posti)

Postilla on uusi (OK, ei enää kovin uusi!) palvelu: Helposti. Siinä paketin lähettäjä saa kuusimerkkisen koodin, joka kirjoitetaan paketin päälle. Sen jälkeen paketti viedään Postin automaattiin. Helppoa kuin heinänteko! Ei pakettikorttia, ei paketin päälle kirjoitettavia nimi- ja osoitetietoja... (lähettäjän nimi pitäisi kyllä kirjoittaa).

Postin sivulta löytyy ohjeet paketin lähettämiseen.

Ohjeet paketin lähettämiseen.

Sain valmiin Helposti-koodin Tori.fi:n Toridiili-palvelusta. Mitä siis tehdä? Menin tietenkin lähimmälle Postin automaatille ("4. Jätä paketti postiin tai automaattiin"). Siellä oli vastassa tyypillinen lokerikko, jonka jokaisessa ovessa on numeronäppäimistö avaamista varten.

Miten näihin syötetään kirjaimia? Ei mitenkään.

Ohjeissa suositeltiin asentamaan OmaPosti-mobiilisovellus. Jokainen palvelu haluaa nykyään asentaa itsensä sovelluksena. Entä jos ei ole älypuhelinta, ei halua kuormittaa sitä uusilla sovelluksilla eikä halua keksiä taas uutta salasanaa ja käyttäjätunnusta Postin palvelua varten (no, onhan siitä muutakin hyötyä, koska virallisia viestejä tulee myös digipostiin). 

Ohjeissa neuvotaan myös varaamaan lähetyksen lokero etukäteen. Näin välttyy tekemästä turhaa matkaa automaatille, jos sen kaikki lokerot ovatkin täynnä.

OmaPosti aloittaa paketin lähettämisen alusta kysymällä paketin koon. Missään ei ole paikkaa, johon voisi syöttää 6-numeroisen koodin. Viimeistään tässä vaiheessa asiakas on hämmentynyt ja ärsyyntynyt. 

Ei riitä, että kaikki pitää tehdä itsepalveluna. Sovellukset, nettisivut ja ohjeet eivät ole samaa paria, eivätkä toimi yhteen. 

Tässä on taas avattu uusi palvelu, mutta nettisivujen ja mobiilisovelluksen tekijät eivät ole keskustelleet muun tiimin kanssa. Kukaan ei ilmeisesti ole koekäyttänyt palvelua ennen sen lanseeraamista. 

Lopulta jouduin viemään oman pakettini Postiin. Espoossa oli vielä yksi oikea postikonttori, sekin suljetaan pian, ja sen jälkeen koko Suomeen jää vain kaksi Postin omaa toimipistettä: pääposti Helsingin keskustassa ja Joulupukin postikonttori Rovaniemellä. Muu asiointi pitää hoitaa kauppojen ja huoltoasemien palvelupisteissä.

Muutaman turhan matkan tehneenä ja vuorokauden asiaa pähkäiltyäni luulen nyt tietäväni, mikä meni vikaan. Postilla on kahdenlaisia automaatteja: näitä, joissa on vain numerot ovissa ja niitä, joissa on lokeroiden keskellä iso kosketusnäyttö. 

Helposti-paketti pitää viedä kosketusnäytölliseen automaattiin. Jos näin on, miksei sitä sanota selvästi ohjeissa ja OmaPosti-sovelluksessa?

Nettisivuilla esitellään kyllä molemmat automaattityypit, mutta Helposti-palvelu on vain maininta muiden joukossa. 

Nettisivun karttapalvelu.

Kartta näyttää palvelupisteet. Ilmeisesti asiakkaan tulisi itse tietää, mitä oranssi kuvake tarkoittaa. 

Lisäys 6.2.2026: Palvelupisteiden kuvassa lukee Otaniemen Alepan kohdalla "Myös valmiiksi maksetut paketit", mikä ilmeisesti tarkoittaa juuri Helposti-palvelua? Automaatilla se ei onnistu, joten ilmeisesti paketti pitää jättää henkilökunnalle? Tästäkin voisi olla ohjeissa maininta. Kuulin, että kaupan henkilökunta ottaa muissakin pisteissä vastaan Helposti-paketteja, koska niiden postimaksu on jo maksettu - mikäli vain ehtivät.

Lisäys 7.2.2026: Tässä vielä ruutukuva Tori.fi:n lähettämästä sähköpostista, jossa on valmis Helposti-koodi ja joka ohjeistaa toimimaan sen jälkeen näin: 

"Voit jättää paketin pakettiautomaattiin OmaPosti-sovelluksella"

Ohjeen mukaan paketin voi jättää pakettiautomaattiin OmaPosti-sovelluksella. Sovelluksesta ei kuitenkaan ole apua, koska se alkaa vain luoda uutta pakettia eikä tunne tapausta, jossa Helposti-koodi on jo saatu. Vähintään sovelluksessa pitäisi olla "Minulla on jo Helposti-koodi" -painike.

Etätyön varjopuoli: mitä tapahtuu, kun kahvihuoneet katoavat? (kolumni)

Etätyön varjopuoli: mitä tapahtuu, kun kahvihuoneet katoavat?

Korona tuli ja meni. Yllättäen sen pysyvimmäksi vaikutukseksi jäi etätyö. Kotiin pakotetut työntekijät ihastuivat uuteen järjestelyyn niin, etteivät halua enää palata lähitöihin.

Etätyön lumo on helppo ymmärtää. Aikaa ja rahaa säästyy, kun kumpaakaan ei tuhlaannu työmatkoihin. Voi nukkua aamuisin pidempään ja jos töiltä jää luppoaikaa, ehtii hoitaa päivän aikana omiakin asioita.

Varsinkin ruuhkavuosia eläville oma ajanhallinta on saavutettu etu, josta ei mielellään luovuta.

Etätyön läpimurron ei pitäisi olla yllätys. Taustalla on tekniikan kehittyminen, jossa korona vain räjäytti tilanteen auki.

Kirjoitin 30 vuotta sitten kirjan ”Internet muutostekijä”, jossa pohdin myös tietoliikenteen kehittymisen vaikutuksia työntekoon. Oli selvää, että kun internet ja sähköposti lyövät itsensä läpi, ihmisen vapaus päättää työhönsä vaikuttavista asioista kasvaa.

Kuka haluaa kaupungin ruuhkiin, jos työt pystyy hoitamaan etäyhteyksillä kotoa tai mökiltä? Kirjan sivulla 119 kysyin puolileikilliseen sävyyn, miten jatkossa estetään kaupunkien autioituminen.

Silloin kysymys vielä hymyilytti, mutta nyt se on pakko ottaa vakavasti. Verkkokauppa on tyhjentänyt keskustojen parhaita liikepaikkoja shoppailijoista, etätyö vienyt asiakkaita lounaspaikoista.

Netin aiheuttama rakennemuutos on todellinen, mutta näyttää tulleen yllätyksenä. Hulppeita toimistotiloja rakennetaan aivan kuin mikään ei olisi muuttunut. Mutta kyllä vain on.

Etätyö on valtava haaste yrityksille. Olemme taas kerran kehityksen kärjessä, joten oppia ei voi hakea muualta. Muut tulevat katsomaan, miten Suomi hoitaa asian.

Kyse on ennen kaikkea johtamisesta. Miten mitata, seurata ja kannustaa verkkoyhteyden päässä olevia työntekijöitä? Miten huolehtia tietoturvasta, uusien työntekijöiden perehdyttämisestä ja sisäisestä viestinnästä?

Aika tai määrä ovat huonoja mittareita. Loputon istuminen Teams-palavereissa puuduttaa ja on tehotonta. Muutama aktiivinen osallistuja hallitsee keskustelua, eivätkä muut saa puheenvuoroa itselleen – sikäli kun edes ovat oikeasti koneen ääressä.

Samaa tapahtuu myös läsnäpalavereissa, mutta siellä ilmeet, katseet ja eleet kertovat paljon.

Etätyö romuttaa suuren osan niistä taidoista, joihin johtoa on kurssitettu alaisten ohjaamisesta, viestinnästä, palautekeskusteluista ja ihmissuhdetaidoista.

Johto voi myös katsoa peiliin. Työntekijät valitsevat etätyön, koska organisaation ilmapiiri ei kannusta antamaan parastaan. Työntekijöitä ei kohdella tasapuolisesti, esihenkilöt puuttuvat yksityiskohtiin eivätkä arvosta osaamista. Työntekijät näkevät, ettei arjen toiminta ole linjassa nettisivulla kerrottujen arvojen kanssa.

Ja kenen idea olivat meluisat avokonttorit tai ne ”modernit” toimistot, joissa paikalle saapuvan pitää etsiä itselleen vapaa työpiste tai edes tuoli, jolla istua?

Etätyöntekijät kehuvat tyypillisesti omaa tehokkuuttaan. Jokainen katsoo olevansa tuottavampi kodin rauhassa kuin toimiston hälinässä. Yrityksen kannalta oleellista eivät kuitenkaan ole yksilösuoritukset vaan yrityksen kokonaisetu. Se selviää vasta vuosien mittaan talouslukuja seuraamalla.

Johdon tehtävä on ajatella yrityksen tulevaisuutta. Usein ideat syntyvät lounaspuheissa, kahvihuoneen keskusteluissa ja sattumanvaraisissa kohtaamisissa asiakkaiden kanssa. Miten ylläpitää tällaista etäyhteyksillä?

Jonkun on huolehdittava myös yrityksen uusiutumisesta. Ennen se tapahtui palkkaamalla nuoria, jotka oppivat konkareita seuraamalla ja imivät samalla hiljaista tietoa, jota intranetistä on turha hakea. Etätyö nostaa nuorten kynnystä päästä sisään työelämään.

Yksin puurtaminen on aina ollut suomalaisten vahvuus – mutta myös heikkous. Suomi tarvitsee enemmän kontakteja ja yhteistyötä.

Pitkään jatkuva etätyö voi koitua haitaksi työntekijälle itselleen. Ruudun tuijottaminen ja päivän kestävä palaveriputki vie mehut, eivätkä työasiat unohdu illallakaan. Hankalia ihmisiä ei voi paeta, vaan heitä täytyy oppia sietämään.

Kannattaa myös miettiä, mikä on oman työn inhimillinen komponentti, ja pyrkiä kehittämään sitä. Puhtaasti etänä tehtävän työn voi automatisoida läsnätyötä helpommin.

Olisi houkuttelevaa poimia pullasta vain rusinat. Jos haluaa itse päättää kaikesta työhön liittyvästä, kannattaa ryhtyä yksinyrittäjäksi ja myydä työpanoksensa entiselle työantajalle.

Sen myötä oppii huomaamaan, miksi yrityksiä tarvitaan jatkossakin.

Julkaistu Tivi-lehdessä 1/2026.