ChatGPT on valehtelusta huolimatta tekoälyn virstanpylväs, mutta hakukonetta se ei korvaa

Viime marraskuussa avattu ChatGPT (jostain syystä Hesari on päättänyt kirjoittaa sen Chat GPT) on tekoälyn virstanpylväs, jollaista alan tutkijat ovat odottaneet vuosikymmeniä. Harva enää muistaa, miten vielä 1990-luvulla tekoäly oli melkein kirosana, joka aina petti lupaukset ja johon kukaan ei halunnut koskea pitkällä tikullakaan. Nyt on kokonaan toinen ääni kellossa.

Kirjoitan parhaillaan kirjaa aiheesta, joten olen palauttanut mieleeni vanhoja tekoälyn merkkipaaluja. ELIZA, Kasparovin häviö shakissa, Jeopardy, Viides sukupolvi, Prolog ja monia muita. ChatGPT on tekoälyn iPhone-hetki: koko maailma pääsee itse ihmettelemään, miten lähelle inhimillistä keskustelua kone voi yltää. 

Ja kuitenkin se on niin kaukana. ChatGPT teeskentelee hyvin, mutta pohjimmiltaan se on vain ELIZAn tyttärentytär. Kielimalli käsittelee sana-alkioita ("sanakkeita") neuroverkolla ja tuottaa tekstiä, joka näyttää aivan ihmisen kirjoittamalta. Teksti heijastelee kaikkea sitä, mitä internetiin ja kirjoihin on vuosien varrella tallennettu. Sanoja "laskemalla" saadaan tulokseksi uusia sanoja, kokonaisia lauseita.

Itseäni hämmästyttää aina, miten ChatGPT antaa eri päivinä eri vastauksia. Kaksi samanlaista kysymystä tuottaa eri päivinä ihan eri tuloksen. Tänään tuloksena oli muutama rivi tekstiä, kun viime viikolla tekstiä tuli paljon enemmän, lisäksi se oli jaoteltu luetelmamerkeillä siistiksi listaksi. Mutta ei enää tänään. ChatGPT oli tänään eri tuulella kuin viime viikolla, sitä ei huvittanut olla yhä monisanainen. 

Hämmästyttävintä itselleni on ollut ChatGPT:n tuottama ohjelmakoodi, joka näyttää toimivalta ja Pythonin tapauksessa jopa elegantilta. Pascal, Fortran ja Basic näyttivät nekin toimivan, mutta suoraviivaisesti ja mekaanisesti. On selvää, että Pythonia on netissä valtavan paljon enemmän kuin näitä vanhoja kieliä, joten ohjelma vastailee paremmin. 

Ennen kuin ihailee liikaa ChatGPT:tä, on hyvä muistaa sen rajoitukset. Kunhan ohjelman kanssa ensin keskustelee aikansa, niin että se saa kiinni kontekstista, tulokset voivat olla hämmästyttävän hyviä. Kylmiltään esitetyt täsmäkysymykset saattavat antaa aivan hölmöjä vastauksia. 

Mikä on Suomen korkein rakennus?

Suomen korkein rakennus on tällä hetkellä Tornikeskus, joka sijaitsee Helsingissä. Se on 127 metriä korkea.

Englanninkieliset kysymykset antavat usein parempia tuloksia, mutta eivät aina:

What is the tallest building in Finland?

As of 2021, the tallest building in Finland is the KLP Työeläkeyhtiö, located in Helsinki. It stands at a height of 129 meters (423 feet).

Mikä ihme on KLP Työeläkeyhtiö? Kertokoon itse:

Mikä on KLP Työeläkeyhtiö?

KLP Työeläkeyhtiö on Suomessa toimiva eläkeyhtiö, joka hallinnoi useiden kuntien ja kuntayhtymien työntekijöiden eläkevaroja. Yhtiö tarjoaa myös eläkevakuutuksia ja eläkevakuutusratkaisuja kuntien ja kuntayhtymien työntekijöille. KLP Työeläkeyhtiö on Suomen suurin kunta- ja kuntayhtymäeläkeyhtiö.

Mikä on KLP Työeläkeyhtiön rakennuksen katuosoite Helsingissä?

KLP Työeläkeyhtiön rakennuksen katuosoite Helsingissä on Eteläesplanadi 14.

Hätäisimmät ovat esittäneet, että ChatGPT:stä tulee Googlen syrjäyttävä hakukone, joka kertoo oraakkelin lailla vastauksia eikä anna pelkkiä linkkejä. Ei todellakaan. ChatGPT:n neuroverkon rakentaminen on erittäin raskas ja kallis operaatio, siksi sen tiedot loppuvat vuoteen 2021. Mallia voidaan ilmeisesti jollain tavalla päivittää, mutta käyttäjien opetuksia se muistaa vain istunnon loppuun asti. Seuraavalla käyttökerralla kaikki alkaa taas alusta. Ja koska ChatGPT ei ymmärrä mitään, se ei pysty erottamaan totuutta valheista. 

Nämä ovat rakenteellisia ongelmia, jotka eivät poistu päivityksellä tai syöttämällä malliin yhä vain lisää dataa. Tarvittaisiin kokonaan uusi tekniikka tai ainakin ChatGPT pitäisi laajentaa toisella ohjelmalla, joka hakisi ja tarkistaisi tietoja. Jää nähtäväksi, miten OpenAI ja Microsoft tässä etenevät.

Tekoäly on työkalu. Joudumme jatkossakin kantamaan itse vastuun tiedonhausta ja tietojen oikeellisuudesta. Eikä se on ole lainkaan huono asia. 

Videot houkuttelevat somessa, miten käy lukutaidon?

En ole kovin aktiivinen Instagramissa, mutta olen käyttänyt sitä kuvien jakamiseen ja toisten ottamien kuvien ihasteluun. Itseä tyrkyttävät selfiet olen ohittanut nopeasti. Viime viikkoina olen kuitenkin turhautunut yhä lisääntyvään mainosten ja suositeltujen videoiden määrään. Ilmeisesti TikTokin vanavedessä Instagram on siirtynyt yhä enemmän videopalveluksi, koska sitä käyttäjät haluavat.

Laskin, että 100 näkemästäni postauksesta 55 oli kaverien (joita seuraan) julkaisuja. Lisäksi oli 25 mainosta ("sponsoroitu", yleensä videoita), 9 palvelun ehdottamaa videota ("koska katsoit jotain vastaavaa aiemmin") sekä 11 ehdotettua kuvajulkaisua muilta kuin kavereilta.

Itse valitsemani sisältö oli siis enää hieman yli puolet kaikesta. Varsinkin mainosvideoiden määrä tuntuu lisääntyneen nopeasti ja olevan päällekäypää. Tietenkin kyse on mainosrahoitteisesta palvelusta, mutta tähän asti se on tuottanut hyvin voittoa vähemmilläkin mainoksilla. Jos niitä lisätään liikaa, halu käyttää palvelua hiipuu.

Mobiilisovelluksessa voi valita vasemmasta ylänurkasta Seurataan, jolloin näytetään vain seurattavien julkaisuja. Selainversiosta en ole löytänyt vastaavaa valintaa.

Instagramin suosittelemat videot ovat yleensä hassuja kohelluksia, onnettomuuksia (silmiinpistävän usein Kiinasta) tai käden taitojen esittelyjä. Hauskoiksi tarkoitetut videot herättävät itsessä lähinnä ärtymystä. Miksi tuhlata aikaa sellaisten katseluun? Ja jos erehtyy jäämään katsomaan jotain videota, Instagram pitää sitä kiinnostuksen merkkinä ja alkaa tarjota lisää vastaavia.

Instagram suosittelee videota, jossa purettava siilo kaatuu työkoneen päälle. Onpa kiinnostavaa.

Lyhyet hupivideot vetoavat nuoriin, joilla sisällön kuluttamisen tavat ovat vasta kehittymässä. Joissakin kommenteissa katsojat tuntuvat itsekin harmittelevan, että tuhlasivat elämästään 30 sekuntia jonkin typerän videon katseluun. Sitä sietääkin ihmetellä. 

Videopätkät lisäävät lyhytjännitteisyyttä ja keskittymisvaikeuksia. Koulussa opetettavat asiat eivät ole lyhyitä videoita, vaan monimutkaisia kokonaisuuksia, joihin pitää käyttää aikaa ja vaivaa. Juuri siksi ne palkitsevat.

Videoiden varassa kasvanut sukupolvi on altis mielen manipuloinnille. Paras tai hauskin video jää mieleen riippumatta siitä, oliko sen kertoma asia totta vai täyttää roskaa. Videolla vakuuttavin, itsevarmin tai hauskin esiintyjä voittaa katsojat puolelleen. Videolla esitettyjä väitteitä on vaikea tarkistaa, eikä niitä edes muista jälkeenpäin. Tekijänoikeudetkin unohtuvat, kun omaan videoon lainataan pätkiä muista lähteistä lupia kyselemättä.

Sanotaan, että tekstimuotoisen viestinnän kulta-aika on ohi. Ihmiskunta palaa ajassa taaksepäin, kun tarinat ja niiden kertojat saavat yleisön huomion. Lukemisen sijaan katselemme ja kuuntelemme, ainakin toisella korvalla. Kirjoitettu teksti säilyy satoja tai tuhansia vuosia, videoiden elinaika on korkeintaan vuosia. Menetämme historian ja ajallisen perspektiivin tapahtumiin.

Videoiden katselu houkuttelee, koska se päästää katsojan niin vähällä. Mutta aivojen ei ole tarkoitus päästä vähällä, koska silloin ne surkastuvat. Lukeminen on hyvää harjoitusta, sillä se aktivoi aivoja ja mielikuvitusta. Yleensä romaaneista tehdyt elokuvat ovat pelkistettyjä ja latteita kirjan tapahtumiin verrattuna. Rikkaus on tekstissä, koska aivomme luovat sen itse.

Toivottavasti vanhemmat jaksavat rohkaista lapsiaan lukemiseen jatkossakin. Pelkän koululaitoksen tehtäväksi taitoa ei voi jättää.

Lisäys 24.1.2023: Osuikin heti silmään entisen sometyöläisen haastattelu, jossa mm. "Nyt se on aika lailla sitä, että some otetaan bussipysäkillä esille, sitä aletaan plärätä eikä sieltä haeta varsinaisesti mitään. Haluaisin palata siihen, että keskityttäisiin siihen mitä tehdään ja mitä luetaan – silloinkin, kun mennään sinne someen" ja "Kun se vauhti vaan kiihtyy ja kiihtyy, niin en halua olla luomassa sellaista maailmaa itselleni tai lapsilleni, missä keskittymiskyky on kahden sekunnin videon mittainen." Some-vallankumous on alkanut syödä lapsiaan, kirjaimellisesti.

Nyt yli 600 kirkkoa drone-ilmakuvissa

Viime kesänä jatkoin syksyllä 2021 aloittamaani Suomen kirkkojen drone-kuvausta ilmasta. Syksyllä 2021 kuvasin pari sataa kirkkoa, viime kesänä runsaat 400 lisää, joten nyt sivullani https://petterij.kuvat.fi/kuvat/Kirkot/ on passikuva yli 600 kirkosta. Samalla tuli kuvattua kirkkoja myös sisältä sekä ilmasta eri suunnista, ympäristöä unohtamatta. Usein kirkot on rakennettu joko keskelle kylää tai lähelle vesistöä, jota pitkin kirkkokansan on ollut helppo saapua sanaa kuulemaan.

Drone-kuvatut kirkot Kunta 3D-kartalla, josta ne avautuvat valokuvina.

Avattava versio kartasta: https://demo.kunta3d.fi/Map.html?project=247.

Varsinkin kesäaikaan monet Suomen kirkoista ovat kauniita. Itse rakennukset eivät tietenkään vedä vertoja Keski-Euroopan katedraaleille, mutta ympäristöineen ne muodostavat kauniita kokonaisuuksia. Sopiva valaistus ja kuvakulma niin kirkkokuvat kelpaavat vaikka tauluiksi. Jos aika riittää, kokoan joskus kuvista kirjan tai näyttelyn. 

Jurvan kirkko (värejä muokattu).

Kirkkojen kuvaaminen on avannut itselleni uuden maailman. Niistä avautuu näkymä suomalaiseen historiaan ja menneisyyteen, jossa kansan on pitänyt pärjätä kulkutautien, katovuosien ja ankarien säiden armoilla. 

Kirkot kertovat myös Suomen muuttumisesta. Esimerkiksi Luhanka on nykyään pieni taajama (691 asukasta), mutta sen kirkko on kuin puinen katedraali. 

Luhangan kirkko.

Luhangan kirkko on rakennettu vuosina 1891-1893 ja siinä on 1500 istumapaikkaa -- siis yli tuplasti kunnan nykyinen asukasluku.

Kirkkojen istumapaikkoja ei ole numeroitu, joten paikkoja on mahdotonta laskea tarkasti. Suurin puukirkko on Kerimäellä, mutta "toiseksi suurimpia" itseään mainostavia on Suomessa useita. 

Drone surisee hetken, ennen kuin se nousee niin korkealle, että ääni hukkuu liikenteen meluun tai puiden suhinaan. Vain yhden kirkon luona henkilökuntaan kuuluva nainen tuli valittamaan ja sanoi, että "me emme pidä droneista". Siinä vaiheessa drone oli jo laskeutumassa ja kuvat otettu, joten nekin ovat mukana kokoelmassa.

Monet kirkot ovat kesällä auki (ns. tiekirkko). Sisällä on opas, yleensä paikallinen nuori, joka tietää kertoa kirkon historiasta. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista keskustella myös kylän ja nuoren omista näkymistä. Moni oli hakenut opiskelemaan ja odotti kesän jälkeen tietoa tulevasta opiskelupaikasta.

Elokuun puolivälissä kuvasin Rautjärven kirkon. Kunta sijaitsee niin lähellä itärajaa, että kuvausta varten piti tehdä lentosuunnitelma ja ilmoittaa se lennonjohdolle. Vähänpä tiesin, miten tärkeä kuvasta tuli.

Rautjärven kirkko 14.8.2022, tuhoutui tulipalossa 

Jouluaamuna 25.12.2022 kirkko tuhoutui täysin nopeasti edenneessä tulipalossa, joka osoittautui tuhopoltoksi. Tämä kuva lienee yksi viimeisistä ao. kirkon ilmakuvista.

Moni kirkko on tuhoutunut joko tahallisissa tai tahattomissa tulipaloissa. Kynttilät ja puulämmitys koituivat ennen monen kirkon kohtaloksi, joskus myös seurakuntalaisten. Viime vuosilta muistetaan Ylivieskan (2016), Kiihtelysvaaran (2018) ja Pyhän Olavin kirkon (1986) tuhopoltot sekä Porvoon kirkon 2006 saamat vakavat vauriot. Kirkko pystyttiin kuitenkin korjaamaan. Hieman yllättäen Rantasalmen kirkon kohtaloksi koitui salamanisku vielä niinkin myöhään kuin kesäkuussa 1984.

Tämän kesän tavoite on kuvata loput 200 kirkkoa, minkä jälkeen kokoelmassa olisi kaikkien Suomen evlut-kirkkojen drone-kuvat. Tehtävä on kuitenkin vaativa, sillä jäljellä olevat kirkot sijaitsevat saaristossa tai Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä välimatkat ovat pitkiä. Katsotaan miten käy. 

Mitä tapahtui suomalaisten kuolemille alkuvuodesta 2022?

Mediassa on ollut uutisia ylikuolleisuudesta. Maallikon on vaikea sanoa, mikä on totuus, mutta jotain pystyy näkemään Väestötietoviraston päivittäin julkaisemasta Suomen kansalaisten määrästä. Aloin seurata lukua kesällä 2021 tehdessäni Digiajan tietosuoja -kirjaa, ja olen kirjannut lukeman ylös lähes joka päivä sen jälkeen. 

Vuoden 2022 ensimmäisinä kuukausina väestönkasvu tuntui pysähtyneen täysin, huhtikuussa määrä jopa laski hieman.

Suomen väkiluvun kasvu kuukausittain 8/2021-12/2022.

Joulukuussa 2021 kasvu romahti, mikä ei ole ihmekään, sillä joulukuussa kuolleisuus on aina korkeinta. Jostain syystä myös tammi ja helmikuun sekä varsinkin huhtikuun luvut näyttivät minimaalista kasvua tai jopa vähenemistä (huhtikuussa -9 henkilöä). Toukokuusta alkaen luvut olivat taas normaalilla tasolla. 

Suomen väkiluku kasvaa lähinnä maahanmuuton vuoksi, syntyvyys on historiallisen pientä. Voi olla, että alkuvuodesta 2022 kansalaisuuden myöntäminen oli jumissa tai muuten tavallista vähempää. Joka tapauksessa erot ovat poikkeuksellisia ja pistävät maallikonkin silmään. Hesari kirjoitti ilmiöstä jo elokuussa. 

Mielenkiintoista nähdä, koetaanko 2023 alkukuukausina vastaava lasku, mutta toisaalta joulukuu 2022 on ihan toista kuin joulukuu 2021. Pelkkä kausivaihtelu ei siis selitä alkuvuoden 2022 kuoppaa. Selittääkö sen korona? Sitä en yritä itse edes arvioida. 

Toivottavasti kuopalle saadaan kuitenkin selitys.

Joulusauna ja 4K-elokuva mobiilidatalla revisited

Joulun alla yleismediaan on palannut vanha väite, jonka mukaan 4K-tasoisen elokuvan katselu suoratoistona kuluttaa tukiasemassa yhtä paljon sähköä kuin saunominen, siis noin 10 kWh. Viimeksi tätä toisti Helsingin Sanomat (Elokuvan katsominen vastaa jopa saunan lämmitystä). Helsingin Uutiset pisti joulun alla vielä paremmaksi: sen mukaan teräväpiirtoleffan katsominen vastaa saunan lämmittämistä. Lisäksi kuvateksti väittää pöhkösti että "Striimauspalveluiden käyttäjä voi säästää pitkän pennin, jos hän on valmis pudottamaan kuvanlaatua." Kuvanlaatu ei vaikuta mitään kodin sähkönkulutukseen (paitsi 4K HDR -sisältö).

Saunarinnastus on peräisin Aalto yliopiston viime keväänä julkaisemasta analyysistä, jonka pointti oli siinä, että nettisivuista tulee yhä raskaampia, jolloin mobiilidatan käyttö lisääntyy kuin varkain. Se kuormittaa operaattorien sähkölaskua ja ympäristöä. Asialle pitäisi tehdä jotain. Itse analyysissä ei saunaa mainita, mutta STT:n uutisessa kylläkin: "Esimerkiksi kahden tunnin huippulaadukkaan 4K-resoluution elokuva mobiiliverkon kautta katsottuna kuluttaa sähköä saman verran kuin vaikka saunan lämmittäminen tai 20 kilometrin ajaminen sähköautolla."

Media tarttui kiinnostavassa aiheessa vain kiuasvertaukseen. "Elokuvan katsominen voi kuluttaa yhtä paljon sähköä kuin saunan lämmitys" jäi elämään, vaikka aiheuttikin runsaasti keskustelua somessa ja bloggasin aiheesta itsekin. Analyysin tehnyt professori olisi voinut pehmentää sanomaa, mutta sen sijaan hän perusteli sitä yksinkertaisella jakolaskulla: 40 Mbit/s (5 Mt/s) kahden tunnin ajalta = 36 Gt siirrettyä dataa. Ficomin ilmoituksen mukaan mobiiliverkon koko kulutus vuonna 2020 oli 220 Wh/Gt. Siispä 36 gigatavun siirtämiseen vaadittiin 7920 Wh eli noin 8 kWh. 

Tivi-lehti kävi kesäkuun lopussa läpi laskelman. Netflixin mukaan 4K-elokuvan bittivirta on vain 7 gigatavua tunnissa, eli kahden tunnin elokuvalta 14 gigatavua. Lisäksi Elisa ilmoitti oman verkkonsa energiatehokkuudeksi kyseisenä vuonna 120 Wh/Gt. Nykyisissä 5G-verkoissa luku on vieläkin alempi. Neljällätoista gigatavulla ja 120 wattitunnilla päästäisiin lukemaan 1,68 kWh, mikä on alle neljäsosa alkuperäisestä väitteestä.

Sekin lienee yläkanttiin. Jos halutaan tietää, paljonko 4K-elokuvan katselu oikeasti kuluttaa, pitäisi tietää paljonko tukiaseman kulutus LISÄÄNTYY kun joku liittymäasiakas katsoo elokuvaa. Oletettavasti tukiasemaverkosto vie paljon sähköä silloinkin, kun verkossa vain puhutaan (joskin puheliikenteen osuus kapasiteetista on pieni) tai kun valtaosa asiakkaista on unten mailla. Myös datan vastaanottaminen puhelimista vaatii energiaa. Tukiaseman kulutus ei putoa koskaan nollaan. 

Maksimikäytöllä tukiasema vie noin 10 kW tehoa. Jos väite sähkösaunan tasosta pitäisi paikkansa, 4K-elokuvan katselun aikana kapasiteettia ei riittäisi kenellekään muulle. Jo tämä riittää osoittamaan, ettei väite voi pitää paikkansa.

Myös älypuhelin toimii tukiasemana, kun se lähettää dataa takaisin päin verkkoon. Oletetaan, että älypuhelin pystyy lähettämään nopeudella 100 Mbit/s eli 12,5 megatavua sekunnissa. Tunnissa siirtyisi 45 gigatavua, siis parikin elokuvaa. Ehkä akku hyytyisi ennen tunnin täyttymistä, mutta joka tapauksessa: jos puhelin pystyy siirtämään tällaisia datamääriä akun varassa, miten tukiasemalta samaan voisi kulua sähkökiukaan verran?

Vain operaattorit tietävät, paljonko 4K-elokuvan datasiirto kasvattaa tukiaseman kulutusta. Aalto yliopisto voisi selvittää asiaa oikeasti, eikä vain pitää kiinni alkuperäisestä laskennallisesta arvosta, joka kyllä herättelee miettimään tietotekniikan sähkönkulutusta, mutta antaa väärän kuvan asiasta. Toisaalta sähköä kuluu myös palvelinkeskuksiin ja pieni määrä myös televisioon, joka elokuvan näyttää. Näitä lukuja ei missään laskelmassa ole huomioitu. Ilmiö itsessään on todellinen. Kaikki digitaalinen ja virtuaalinen ei ole automaattisesti vihreää.

Kun asiasta nyt taas nousi keskustelua, Telian Twitter-tiimi ilmoitti oman arvionsa: https://twitter.com/teliafinland/status/1608429680889053185. Sen mukaan 4K-katselu lisää 4G-tukiaseman kulutusta noin 0,3 kWh, 5G-verkossa lisäkulutus on vielä pienempi. Näin kulutus on enää 1/30 sähkökiukaasta. Nyt aletaan olla jo järkevissä lukemissa.

Monilla sivuilla käytetään nykyään automaattisesti käynnistyvää videota. Yksittäisen videon siirto vie ehkä puoli megatavua, mutta kun uutissivuilla voi olla miljoona sivulatausta, turhaan siirtyvän datan määrä onkin jo 500 gigatavua. Ja videoita on useilla sivuilla, jolloin siirto kertautuu. Turhan sähkönkulutuksen lisäksi ne kuluttavat hermoja.

Lisäys 30.12.2022: Elisan twiitti vahvistaa Telian lukemat: "Merkittävä osa mobiiliverkon energiankulutuksesta syntyy siitä, että ylipäätään on kuuluvuus, ja videon katselu nostaa tätä peruskulutusta vain hyvin pienen määrän. Modernin 5G-teknologian kyky siirtää dataa/kulutettu energiayksikkö on merkittävästi parempi kuin vanhempien verkkosukupolvien. Vanhentuneista yhteysteknologioista, kuten 3G:stä luopuminen parantaa siten mobiiliverkon tiedonsiirtokyvykkyyttä suhteessa energiakulutukseen ja edistää siten kestävää kehitystä." - eiköhän nyt voida lopettaa tämän disinformaation levittäminen 4K-elokuvasta ja saunomisesta. 

Tekoäly yllättää myös luovilla aloilla

Graafikko Ville Tietäväinen luokitteli tekoälyn pelkäksi työkaluksi, joka ei osaa luoda mitään omaperäistä (HS Mielipide 15.12.2022). Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen.

Tekoälystä puhuttaessa törmätään määrittelyongelmaan: mitä älykkyys oikein tarkoittaa? Tietokoneisiin sovellettuna älykkyys tuntuu pakenevan kaikkia määrittely-yrityksiä. Nykyään koneellisesti pystytään hoitamaan monia tehtäviä, joihin aiemmin vaadittiin ihmistä. Mutta ovatko ne silti merkkejä koneen älykkyydestä?

Vastaava ongelma liittyy luovuuteen. Mitä on luovuus? Jos kyse on ihmisen syviä tuntoja luotaavasta runoudesta tai sinfoniasta, tekoäly ei varmaan koskaan pysty tavoittamaan inhimillisten tunteiden kirjoa.

Sinfoniat ja runot ovat kuitenkin vähemmistönä. Teollisuudessa on kysyntää arkiselle luovuudelle, jota hoidetaan virka-aikana kuten mitä tahansa ammattia. Sisältöteollisuudessa on paljon tuotosta, joka ylittää kyllä teoskynnyksen, mutta jota tuskin voidaan pitää kovin luovana. Silti siitä maksetaan ihan hyvin, kuten vaikkapa tv-sarjat ja päivän perusmusiikki osoittavat.

Täysin uudenlaista tekemistä tai uuden löytämistä on varsin vähän. Suuri osa luovuudesta on vanhojen ainesten yhdistämistä uudella tavalla. Yhdistely voi olla tekijälle tietoista tai tiedostamatonta. Yksikään luovan työn tekijä ei ole tabula rasa, joka keksisi kaiken itse. 

”Hyvät taiteilijat kopioivat, loistavat taiteilijat varastavat”, sanoi kuvataiteilija Pablo Picasso. Siinä työssä tekoäly on paljon ihmistä nopeampi ja tehokkaampi. Jonkin määritelmän mukaan yhdistelyä voidaan pitää jopa luovana. Miksi yhdistely olisi luovaa vain ihmisen tekemänä?

Viime kädessä luovuuden kriteerinä on katsoja itse. Matemaatikko Alan Turing esitti jo vuonna 1950 ajatuskokeen, jolla voitaisiin selvittää, osaako kone ajatella. Jos kysyjä ei pystyisi erottamaan, tulivatko vastaukset koneelta vai oikealta ihmiseltä, kone oli Turingin mielestä ajatteleva.

Luovalla alalla vastaava testi voisi liittyä siihen, kuinka hyvin maallikko pystyy erottamaan koneen ja ihmisen tuottamat teokset toisistaan. Veikkaan, että erottaminen käy koko ajan vaikeammaksi. Koneen ja ihmisen luomukset ovat tietenkin erilaisia, mutta mikään ei takaa, että ihmisen versio miellyttäisi katsojaa tai kuulijaa enemmän. 

Yli 60-vuotisen historiansa aikana tekoäly on yllättänyt meidät monta kertaa. Se oppi ymmärtämään puhetta, kääntämään kieltä sekä voittamaan ihmisen šakissa ja paljon vaikeammassa itämaisessa go-pelissä. Kaikkien näiden uskottiin vaativan älykkyyttä, johon pystyy vain ihminen.

Parasta varautua siihen, että tekoäly tulee yllättämään meidät myös luovuutta vaativissa tehtävissä.

(Julkaistu HS Mielipidekirjoituksena 20.12.2022)

Voiko Twitteristä päätellä puoluekannan?

Tutkimus kertoo, että joka kahdeskymmenes ministereille lähetetty twiitti on vihamielinen. "Asialla ovat useimmiten perussuomalaisten kannattajat", totesi tutkimus, sillä vihatwiittaajat seurasivat usein perussuomalaisten ja maahanmuuttokriittisten käyttäjien tilejä.

Moni seuraa Sanna Marinia, Petteri Orpoa ja Halla-ahoa, vaikka ei ole heidän puolueensa kannattaja. Miten pitkälle meneviä johtopäätöksiä Twitter-käyttäytymisestä voidaan tehdä? Seuraajista tuskin mitään, mutta tykkäykset ja varsinkin retwiittaukset ovat selvä tuen osoitus.

Tässä tutkimusidea jollekin aihetta kaipaavalle: miten luotettavasti puoluekanta voidaan päätellä twiittien perusteella? Jos luotettavuusaste on korkea, sehän alkaa olla jo henkilötietoihin liittyvä asia. Puoluekanta rinnastetaan arkaluonteisiin tietoihin. 

Entä jos ottaisi puolueiden puheenjohtajat, ministerit ja kansanedustajat, ehkä muitakin puolueiden avainhenkilöitä, ja pisteyttäisi heidän twiittiensä tykkäykset yhdellä ja retwiitit esim. kolmella. Saldo pitäisi vielä suhteuttaa ao. poliitikon seuraajien kokonaismäärään, jotta yleisesti tai kansainvälisesti kiinnostavat henkilöt eivät dominoisi liikaa. Ehkä kaavaan voisi sisällyttää vielä yleisen someaktiivisuuden parametrin tai esim. keskimääräisen ajan, mikä kuluu kommenttien ilmestymiseen. 

Kuinka luotettavasti tällainen indeksi korreloisi twiittaajan todellisen puoluekannan kanssa? Löytyisikö poliitikkoja, joiden kannatus olisi poikkeuksellisen laajaa tai suppeaa eri puolueiden kannattajiksi arvioitujen kesken? 

Jos korrelaatio puoluekantaan löytyisi, voisi laskea myös ko. puolueen merkitystä ja vaikuttavuutta somessa, laskea tunnuslukuja kannattajien kielenkäytöstä ja arvioida vihapuheen määrää paremmin kuin pelkkiä tykkäyksiä laskemalla.

Harmi, että Jenni Haukio ehti jo tehdä väikkärinsä, tämähän olisi kuulunut hänen alaansa. On varmaan muitakin, joita Twitterin ihmemaailman numeerinen analyysi hyödyttäisi.