Tommi Vuorinen palasi yrittäjäksi Pihtiputaalle

Yli 10 vuotta Onecoin-huijausta pyörittänyt Tommi Vuorinen on tullut esiin yllättävästä paikasta: Pihtiputaalta. Keskisuomalainen-lehti julkaisi 30.4.2025 uutisen, jonka mukaan Vuorinen alkaa pyörittää naisystävänsä Minna Rovion kanssa paikallista Mummola-nimistä ruokapaikkaa (entinen Takkatupa). Juttu on maksumuurin takana, joten kokosin tähän kirjoitukseen oleelliset kohdat.

Vielä jokin aika sitten (9/2022 alkaen) Vuorinen toimi One Ecosystemissä Euroopan ja Aasian aluejohtajana ja vietti aikaa Vietnamissa, mihin yhtiö siirtyi koska Euroopassa oli muka liikaa sääntelyä ja byrokratiaa.

Yli 10 vuoden ajan Onecoin tarjosi jäsenille virtuaalikolikkoja, joiden arvon piti nousta Bitcoinin tavoin. Ilmeisesti One-kuvio on lopullisesti sortunut, koska Vuorinen on kaikessa hiljaisuudessa palannut Suomeen ja kaikki muutkin nimellään esiintyneet johtajat ovat jättäneet huijauksen. Vuorista lukuunottamatta alkuperäiset kansainväliset avainhenkilöt on tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin. Ruja Ignatova on edelleen kateissa, hänestä on voimassa FBI:n etsintäkuulutus ja muhkea palkkio.

Tommi Vuorinen on taas palannut yrittäjäksi Suomeen.

Puffijutussa kerrotaan kaksikon suunnitelmista ravintola- ja matkailupalvelujen kehittämiseksi. Jutun kirjoittanut Tuija Siidorow päästää Vuorisen helpolla, kertoo vain työn verkostomarkkinoinnin parissa vieneen Vuorisen 88 maahan. Mainitsematta jää, että kyse on ollut kansainvälisestä miljardihuijauksesta, jonka Suomen-haarakin on uhrien määrällä mitattuna ennätyksellinen. Vuorinen kiersi Onecoinin laskuun varsinkin Afrikkaa ja levitti katteettomia lupauksia heille, jotka eivät osanneet varoa. 

Oletan, että toimittaja on ennen juttukeikalle lähtöä sentään googlannut Tommi Vuorisen tietoja netistä. Silmiin olisi voinut osua vaikka tämä pari vuotta sitten esitetty saksalainen dokumentti, jossa Vuorinen puolusteli One-huijausta ja syytti mediaa ajojahdista (valitettavasti poistunut Yle Areenasta).

"Ketä on huijattu ja miten?" Verkoston jäseniä ja lupaamalla rikastumista.

Toimittaja piirtää Vuorisesta kuvan vilpittömänä yrittäjänä, joka on tavannut Minnan netissä (tietenkin!) ja - yllätys, yllätys - Mummola aikoo ottaa jatkossa maksuvälineeksi myös kryptovaluutta OES/ONE:n. Viimeistään tässä vaiheessa toimittajan olisi pitänyt havahtua ja kysyä lisää.

Suomen poliisi jätti Onecoin-sotkun tutkimatta. Nyt olisi suomalaisella medialla tilaisuus mennä haastattelemaan miestä, jolla on Suomessa ainutlaatuinen historia miljardiluokan taloushuijauksen näköalapaikalta. Saattaisi poliisikin esittää muutaman kysymyksen.

Kysymyksiä voi olla myös niillä verkoston jäsenillä, jotka uskoivat Vuorisen valheita ja sijoittivat 5000 euroa mieluummin Onecoineihin kuin Bitcoineihin, vaikka jälkimmäinen olisi tehnyt heistä yli kaksi miljoonaa OIKEAA euroa rikkaampia.

Saatanpa itsekin pistäytyä kesällä Mummolassa, jos matka osuu Pihtiputaan lähelle. Tällä "satukirjailijalla" olisi aika paljon kysyttävää. 

PS. Ne, jotka eivät ole seuranneet Onecoinia, voivat lukea PDF-version vuonna 2020 ilmestyneestä kirjastani. Jos Vuorinen joskus avaa sanaisen arkkunsa, hänellä olisi paljon uskomatonta kerrottavaa. True Crime tai muistelmat kiinnostaisivat kansainvälisesti. Pelko mafian kostosta saattaa tosin sulkea suun. Siinä mielessä Pihtipudas voi olla hyväkin asuinpaikka.

Tekstiä muokattu 5.5.2025

Mikä on Suomen alue Kärkölässä?

Lahden lähellä Päijät-Hämeessä sijaitsee 4000 asukkaan Kärkölä. Google Maps näyttää sieltä alueen, jonka nimi on kuvaavasti "Suomen alue". 

Ajo-ohje Suomen alueelle.

Kävin katsomassa paikkaa, mutta Suomen alue on niin pieni, ettei sillä ollut kylttiä. Googlen mukaan olin kuitenkin perillä.

Mukana oli drone, joten nousin katsomaan ilmasta, mikä teki alueesta niin suomalaisen. 

"Suomen alue"

Näyttää tavanomaiselta rivitaloalueelta. Ei mitään erityisen "suomalaista". Juuri siksi nimen historia kiinnostaa. Tietääkö joku, miten alue on saanut nimensä? 

Sekin on mahdollista, että Googlen kartoissa on pilanpäiten tehtyjä lisäyksiä. 

Sinänsä Suomessa on monia erikoisia paikannimiä, jotka näkyvät kartalla, mutta joista ei paikan päällä huomaa mitään erikoista. Saattavat olla vaikka vanhoja maatilojen nimiä. Yksi tällainen on Merihirviö (postinumero 64480) Etelä-Pohjanmaalla lähellä Kristiinankaupunkia. 

64480 Merihirviö.

Myöskään tähän ei näkynyt viittoja (tai hirviötä itseään) 6600-tietä pitkin ajaessani. Sen sijaan Maanmittauslaitoksen mainio Karttapaikka-palvelu löytää paikalta tämän nimisen talon.

Karttapaikka tuntee Merihirviö-talon.

Merihirviö-talon historia kiinnostaisi, jos joku tietää tarkemmin. Edes Karttapaikka ei tunne Suomen aluetta.

Varautumisen suurvalta digiajassa (kolumni)

Suomi on varautumisen suurvalta. Siihen meitä on opettanut historia ja maantiede: pieni pohjoinen maa, ankarat olosuhteet ja pitkä etäisyys Eurooppaan, missä kaikki tärkeä tapahtuu.

Etäisyyttäkin kriittisempää on Suomen sijainti Venäjän naapurissa. Jos jotain ikävää sattuu, Suomesta tulee saari. Maata pitkin meiltä pääsee vain kahteen muuhun pohjoismaahan, jotka nekin ovat käytännössä saaria.

Norjalla on sentään pitkä rannikko suoraan aavalle Atlantille, Ruotsilla nykyään silta Tanskaan ja suora pääsy Pohjanmerelle. Suomen rannikko on ikävästi pussin perällä.

HISTORIAN OPETTAMANA Suomi on panostanut yksin pärjäämiseen ja varautumiseen. Huoltovarmuuskeskus tekee monialaista yhteistyötä yritysten ja organisaatioiden kanssa, jotta kriittisistä tarvikkeista saadaan pidettyä varmuusvarastoja Suomen maaperällä.

Digiaikana varautuminen asettuu ihan uuteen valoon. Toisaalta Suomi ei enää ole peräkammarissa, vaan yhtä keskellä kuin muutkin. Toisaalta juuri siksi tietoliikenne tekee meistä entistä riippuvaisempia.

Internetiä ei voi varmuuskopioida. Arki ja hyvinvointi riippuvat reaaliaikaisista, nopeista datayhteyksistä. Tiedot ovat pilvessä, mutta niistä ei ole mitään iloa ilman kaapeleita, jotka Suomen tapauksessa kulkevat meren pohjassa.

Mikä pahinta, merikaapelit kulkevat kansainvälisillä vesillä, joka on ei-kenenkään-maata. Emme psyty varmistamaan niiden turvallisuutta sopimuksilla emmekä edes omilla sotalaivoilla.

SUOMESSA TAPAHTUU outoja asioita. Pari vuotta sitten uutisoitiin, miten joku murtautui sähkökaappeihin ja vesitorneihin, mutta ei varastanut mitään. Janakkalassa kaadettiin iso telemasto.

Yhtäkkiä murrot loppuivat, tai ainakaan niistä ei enää uutisoitu. Kukaan ei kerro, mitä tutkinnassa saatiin selville. Oliko kyse pelkästä ilkivallasta vai oliko taustalla vieraan valtion vaikuttamista?

Sitten kiinalaisten alusten ankkurit alkoivat raahautua pitkin merenpohjaa katkoen Suomelle tärkeitä sähkö- ja datakaapeleita. Varjolaivaston heikkoa merimiestaitoa vai kieroa vaikuttamista?

Kukaan ei taaskaan tiedä, mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä. Merikaapelit ovat Suomelle Akilleen kantapää, jonka vakavuus on kunnolla ymmärretty vasta Ukrainan sodan myötä.

USEIN KUVITELLAAN, että koska internet on alusta pitäen suunniteltu vikasietoiseksi, liikenteen reitittäminen kaapelista toiseen on helppoa. Ei ole.

Yksittäisen kotisurffarin ip-paketit voidaan kyllä kääntää linjalta toiselle, mutta kun kyse on satojen gigabittien runkoverkosta, yhteyksiä ei niin vain reititetä uudelleen.

Kiitos operaattorien yhteistyön tähänastisista katkoista on selvitty vähällä, mutta entä jos valtiollinen toimija kyntää merenpohjaa tarkoituksella ja katkoo useita kaapeleita?

Korjaustöihin pystyviä aluksia on vähän ja niiden pääsy paikalle voidaan estää. Pahimmassa tapauksessa Digi-Suomi putoaisi takaisin 1980-luvulle, mutta tällä kertaa ilman papereita ja manuaalisia prosesseja.

Operaattorit ovat rakentaneet runkoverkkonsa hyvän sään aikana kustannuksia optimoiden, eikä työssä ole mietitty kriisiaikoja. Yritykset ovat ikuisia optimisteja.

MERIKAAPELIEN LISÄKSI pitäisi rakentaa maakaapeleita. Ei ole julkista tietoa, millaisia maakaapeleita kulkee Tornion kohdalla maidemme välillä, mutta niitä tarvitaan joka tapauksessa lisää.

Ongelma sielläkin taitaa olla se, että myös Ruotsin sisäinen verkko on kustannusoptimoitu, eivätkä yhteydet pohjoisesta etelään nykyisellään kestäisi Suomen tuomaa lisäliikennettä.

Voimme parantaa digitaalista omavaraisuutta keskittämällä palveluita Suomessa sijaitseviin datakeskuksiin. Mitä enemmän saamme maahan ulkomaisia isoja toimijoita, sitä suurempi intressi niillä on suojata Suomeen meneviä yhteyksiä. Kaapelit sitovat Suomen kirjaimellisesti länteen.

ON SYYTÄ KATSOA myös ylöspäin. Vaikka Elon Musk on varastanut kaiken huomion omalla StarLink-verkollaan, taivaalla lentää myös eurooppalainen Eutelsat-järjestelmä. Se myy satelliittiyhteyttä suoraan yrityskäyttöön.

Satelliittiyhteys on tarpeellinen varajärjestely, mutta yksin sen varaan ei voi rakentaa. Kysykää vaikka kotitalouksilta, joihin Suomessa vedetään valokuitua ennätystahtia.

In cable we trust.

Julkaistu Tivi-lehdessä 4/2025.

Trump vaarantaa salaisuutesi (kolumni)

Kiinalainen TikTok on huolestuttanut länsimaiden päättäjiä vuosien ajan, sillä sen uskotaan keräävän ja luovuttavan tietoja Kiinan viranomaisille. Luultavasti näin onkin, sillä kansallinen etu velvoittaa yritykset yhteistyöhön.

Vastaavasti Meta, Google, Microsoft ja X luovuttavat tietoja Yhdysvaltojen tiedustelulle. Moni on jo unohtanut Edward Snowdenin paljastukset, jotka osoittivat NSA:lla olevan pääsy somejättien ja pilvipalvelujen tietoihin. 

Tähän asti olemme uskoneet, ettei lännen oma urkinta haittaa – sehän kohdistuu vain terroristeihin ja vihollismaihin. Yhdysvallat on oikeusvaltio ja liittolainen, joka jakaa meidän arvomme.

Tammikuussa alkanut Trumpin valtakausi asettaa kaiken uuteen valoon. Jatkossa meidän eurooppalaisten on syytä varoa Kiinan lisäksi myös amerikkalaisia nettipalveluita. 

Luottamus Yhdysvaltoja kohtaan on koetuksella, sillä Trump on miehittänyt hallinnon avainpaikat uskotuillaan.

Tiedustelua, Pentagonia ja FBI:tä johtavat henkilöt, joilla ei ole aiempaa hallinto- tai oikeuskokemusta. Tiedustelujohtaja Tulsi Gabbard on puolustanut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja levittänyt valheita maassa muka olleista bioasetehtaista.

FBI:n johtaja Kash Patel levittää salaliittoteorioita ja aikoo puhdistaa organisaation Trumpille epämieluisista työntekijöistä. Elon Musk on libero, joka tuntuu häärivän dogena kaikissa virastoissa ilman selkeitä toimivaltuuksia tai valvontaa.

Kun tämä joukko pääsee Trumpin luvalla käskyttämään CIA:ta ja NSA:ta, meidän kenenkään tiedot eivät ole turvassa. Kansallinen etu on laaja käsite ja taipuu temppuihin, joita emme vielä osaa edes kuvitella.

Sinä ja minä tuskin kiinnostamme USA:ta, mutta jos olisin kansanedustaja tai mielipidevaikuttaja, poistaisin pikimmiten kaikki arkaluonteiset tietoni ja keskusteluni niin Facebookista, X:stä kuin suurista pilvipalveluistakin.

Vaarassa ovat etenkin EU-päättäjät, joilla on paljon vaikutusvaltaa. Toivottavasti digikomissaari Henna Virkkunen on poistanut tietonsa jo vuosia sitten.

Zuckerbergin äkillinen takinkäännös faktantarkistuksessa osoitti, että nettijätit kumartavat mieluusti oman maansa hallinnon suuntaan. Kukaan ei halua joutua Trumpin epäsuosioon.

Jos Trump ja Putin vielä lähentyvät toisiaan, edessä voi olla painajainen. Putinia miellyttääkseen Trump saattaa laajentaa yhteistyötä tiedusteluun asti.

Esimakua saatiin jo Helsingissä 2018, kun Trump nolasi oman maansa tiedustelun ja näytti uskovan mieluummin Putinia tämän väittäessä, että vaalivaikuttamisen takana olikin ehkä Kiina eikä Pietarin trollitehdas.

Pidin aikoinaan itävaltalaista Max Schremsiä ärsyttävänä, koska mikään EU:n ja USA:n välinen henkilötietojen suojasopimus ei tuntunut kelpaavan hänelle.

Schrems tehtaili valituksia, minkä jälkeen sopimuksia uusittiin, mutta edelleenkin ne perustuvat olettamukseen oikeussuojakeinoista ja valvonnasta. Trumpin kaudella kummastakaan ei ole enää takeita.

Alkaa tuntua siltä, ettei Schrems ollut edes tarpeeksi tiukka.

Myös Snowden nauraa partaansa, mikäli hän on sellaisen kasvattanut. Juuri tästä hän yritti varoittaa.

Eurooppa luovutti kybersuvereniteetin uskoen, että Yhdysvallat pysyy ikuisesti ystävänä. Uuden kehittämisen sijaan EU keskittyi sääntelyyn. Luvattiin, että GDPR vahvistaisi eurooppalaisten nettipalvelujen kilpailukykyä, koska niissä tietosuoja oli varmasti kunnossa. Se usko kääntyi itseään vastaan.

Ehkä vielä ei ole myöhäistä. Käyttöjärjestelmät ja sovellukset olemme menettäneet, mutta ne eivät enää ole tärkeitä. Kuka tahansa voi kehittää uusia somepalveluita ja tekoälyä avoimen lähdekoodin pohjalta. Ei ole pakko olla amerikkalaisten vankeja.

Jos USA:n linja jatkuu uhkaavana, EU-kansalaisten pitää äänestää jaloillaan ja alkaa suosia eurooppalaisia palveluita. ”EU first”.

Kaikkeen tapahtuneeseen sisältyy myös vakava opetus. Tietotekniikka on vallan väline ja tiedot ovat arvokkaita. Demokratia voi horjua myös meillä.

Siksi kannattaa miettiä tarkoin, mitä säädämme esimerkiksi sormenjälkien luovutuksesta rikostutkintaan. 

Julkaistu Tivi-lehdessä 3/2025

Ulkoministeriön outo tietomurto

Runsas viikko sitten silmiin osui erikoinen uutinen Ylellä: "Ulkoministeriössä epäillään tietomurtoa".  

Tivin uutinen avaa tapahtunutta tarkemmin (suora lainaus): "Ulkoasiainhallinnon käyttämä etäyhteyspalvelu oli jo viime vuoden puolella todettu haavoittuvaksi, minkä vuoksi ulkoasiainhallinto otti käyttöön tehostetun tietoturvavalvonnan ja aloitti siirtymisen korvaavaan palveluun."

Haavoittuvaksi tiedetty VPN oli Ivantin Pulse Secure. Traficom onkin tiedottanut tammikuun alussa Ivantin muista tuotteista löytyneistä haavoittuvuuksista, jotka ilmeisesti liittyvät asiaan.

Erikoiseksi asian tekee se, että Ulkoministeriössä otettiin tietoinen riski ja jatkettiin haavoittuvan järjestelmän käyttöä, koska ilman VPN-yhteyksiä ei voitu olla. Rinnalla aloitettiin siirtymä uuteen, turvalliseen järjestelmään.

Tehostetusta valvonnasta huolimatta tietomurto onnistui, mutta ilmeisesti havaittiin pian. Siitä on tehty ilmoitus tietosuojavaltuutetulle ja KRP tutkii asiaa. Jotain siis ehti tapahtua?

Uutinen herättää kysymyksiä. Jos VPN tiedettiin haavoittuvaksi, eikö sitä voitu päivittää turvalliseksi? Kestikö Ivantilta korjauksen tekeminen niin kauan, jos ongelma kerran oli tiedossa? Tietoisesti haavoittuvan VPN:n käyttö on iso riski, jota tarkempi valvontakaan ei pysty poistamaan. Miten käyttöön on valittu toimittaja, joka ei pysty korjaamaan haavoittuvuuksia riittävän nopeasti?

Lisäksi UM:n tietohallintojohtaja toteaa jutussa "Tietomurtoa ei odotettu, mutta siihen oli varauduttu."

Näinä kriisiaikoina Suomen ulkomaantoiminta varmasti herättää kiinnostusta ainakin Kiinassa ja Venäjällä. Tietomurtoja yritetään varmasti koko ajan, vai joko UM:n verkosta 2013 löytyneet vakoiluohjelmat ovat päässeet unohtumaan? Entä parin vuoden takainen Pegasus-vakoiluohjelma puhelimissa? Tietomurtoja nimenomaisesti pitäisi odottaa. 

Luultavasti tapahtuneessa on jotain, mitä ei julkisesti uutisoida. Tällaisena uutinen kuitenkin hämmentää lukijaa. Ehkä KRP aikanaan kertoo, mitä se sai selville.

Vihdoinkin hyvästit SD-televisiolle, HD-aika on täällä

Suomen television digitalisoinnin historia on pitkä ja mutkikas. Kaikki alkoi jo lähes 30 vuotta sitten, kun satelliittikanavat alkoivat yleistyä. Kukoistusta elänyt suomalainen TV-ala halusi uudistua ja lisätä kanavien määrää. Nokia oli menestynyt satelliittitelevision digibokseilla, joten Suomesta haluttiin tehdä uuden tekniikan edelläkävijä (kuulostaa tutulta). Suomi päätti ensimmäisenä maana siirtyä antenniverkossa puhtaasti digilähetyksiin.

Digilähetykset alkoivat neljännesvuosisata sitten (elokuussa 2001), jolloin Nokiasta oli jo tullut matkapuhelinten markkinajohtaja eikä televisioala enää kiinnostanut sitä. Internet alkoi syödä televisiolle kaavailtua roolia tietoyhteiskunnan päätelaitteena. Pioneerin osa oli raskas, suomalaiset joutuivat hankkimaan huonosti toimivia digibokseja ja takarajaa jouduttiin venyttämään. Lopulta se koitti 1.9.2007, jolloin kaikilla piti olla uusi TV tai ainakin digiboksi. Kirjoitin tästä seikkailusta aikoinaan lukuisia blogitekstejä ja kirjoituksia Hesarin mielipide-sivulle.

TV-ihmisillä kävi kuitenkin tuuri, sillä samaan aikaan taulutelevisiot alkoivat yleistyä ja niiden hinta romahti. Moni hankki uuden television joka tapauksessa. Digitalisointi osui hyvään saumaan.

Jo tuolloin oli tiedossa, ettei perustarkkuuden (SD) digitalisoinnissa ole juuri mieltä, sillä teräväpiirto teki tuloaan. Digita lähetti HD-ohjelmaa 2008 Pekingin olympialaisista, Yle aloitti TV-kanaviensa HD-rinnakkaislähetykset 2010-luvun alussa.

Hyvästi vanha digi-tv.

Ja nyt ollaan niin pitkällä, että tänään 1.4.2025 Yle lopetti vihdoin kokonaan SD-lähetyksensä. Aikaa tosin meni viisi vuotta kauemmin kuin vielä yhdeksän vuotta sitten suunniteltiin. Ylen tiedote 18.8.2016 ilmoitti SD-lähetysten loppuvan jo 31.3.2020.

Kaupalliset TV-kanavat seuraavat perässä kesäkuussa. Tämä tietää säästöjä TV-yhtiöille, kun yhden kanavastriimin lähetys riittää. 

Huonompi homma niille katsojille, jotka ostivat halpoja "HD Ready" -telkkareita vielä jokunen vuosi sitten. Niiden näyttöpaneeli oli HD-tasoa (1920x1080 pikseliä) tai ainakin lähes-HD (1280x720 tai 1366x768), mutta niissä ei ollut DVB-T2-viritintä. Niillä pystyi katsomaan HD-kuvaa tietokoneelta tai Blu-ray-levyiltä, mutta nyt nämä televisiot pimenevät.

Digitalisoinnin aikana lineaarisen TV:n rooli on dramaattisesti muuttunut. Sitä katsovat lähinnä vanhemmat ihmiset, ja heistäkin antennin varassa on yhä harvempi. Nuoret katsovat ohjelmat mobiililaitteilla tai kotiin tulevan valokuidun kautta.

Siksi Ylen SD-kanavien sulkeminen ei nyt aiheuta lainkaan samanlaista porua kuin "suuri digisiirtymä" 2007. Ainakin TV-kauppiaat ovat tyytyväisiä, nyt monella on hyvä syy hankkia uusi televisio. Ja tottahan se on, että SD-tekniikan 625 vaakajuovaa oli suunniteltu 24" putkitelevisioita varten. Isoissa (43" tai enemmän) taulutelevisioissa vanha SD-tarkkuus näyttää surkealta, jota digitaalisen kuvan täydellisyys vain korostaa.

Tästä blogista löytyy monia kirjoituksia television digitalisoinnista, kuten Suomi kokonaan teräväpiirtoon jo 2020 (kirjoitettu 2016), jossa siteerataan myös Ylen entisen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin ajatuksia suorasta hypystä 4K-aikaan. 

No, se jää tekemättä, HD:n myötä antennivälitteinen jakelu on tullut tiensä päähän. Jos 4K joskus yleistyy TV-käytössä, se tapahtuu netin kautta.

Hyvitysmaksulle ei ole kestäviä perusteita

Kirjoitukseni Helsingin Sanomien Mielipide-osastossa 26.3.2025:  

----

Valtion talousahdinko on johtanut kulttuurin tukien karsimiseen. Vastalääkkeeksi on ehdotettu hyvitysmaksua, jota aikanaan perittiin tyhjistä kaseteista ja tallennusvälineistä kompensoimaan yksityisen kopioinnin tekijöille aiheuttamaa haittaa. Luovan alan edustajat esittivät (HS Mielipide 21.3.) kyseenalaisia perusteluita sille, miksi hyvitysmaksu pitäisi palauttaa.

Maksun perusteena on EU:n direktiivi (2001). Se velvoittaa jäsenmaat säätämään jonkinlaisen korvauksen tekijöille, jos kansalliset tekijänoikeuslait sallivat kopioinnin yksityiseen käyttöön. Maksun toteutustavasta ei ole tarkempia ohjeita. Direktiivi toteaa vain, että ”käyttökelpoinen peruste voi olla oikeudenhaltijoille aiheutuva mahdollinen haitta” ja että ”jos oikeudenhaltijalle koituva haitta on vähäinen, ei velvoitetta maksun suorittamiseen voi syntyä”.

Toisin kuin mielipidekirjoituksessa väitettiin, Suomi ei ole ainoa maa, jossa hyvitys maksetaan valtion budjetista. Harengon oikeudellisessa selvityksessä mainitaan, että myös Islanti ja Norja noudattavat käytäntöä.

Yksi syy siihen, miksi hyvitysmaksu siirrettiin vuoden 2015 alussa laitemyynnistä valtion budjettiin, oli yksityisen kopioinnin jatkuva vähentyminen. Sen vuoksi myös maksun tuotto oli tasaisessa laskussa.

Tutkimukset osoittavat kopioinnin edelleen vähentyneen. Eikä ihme, sillä musiikki ja elokuvat katsotaan maksullisista suoratoistopalveluista, joista tekijät saavat sopimuksiinsa perustuvan korvauksen. Tiukasti direktiiviä tulkiten voisi pikemminkin kysyä, onko kopioinnista aiheutuva haitta pudonnut jo niin pieneksi, että maksusta tulisi luopua kokonaan.

Ajatus siitä, että myös kuvien ja tekstien kopiointi internetistä voisi olla hyvitysmaksun keräämisen peruste, ei ole realistinen. Netissä jokainen voi olla sisällöntuottaja, eikä normaalin nettikäytön varjolla kerättyjä ”hyvitysmaksuja” voisi mitenkään kohdistaa niille, jotka tällaista sisältöä ovat tuottaneet.

Yhteiskunta tukee luovia aloja monilla eri mekanismeilla, ja hyvä niin. Digilaitteiden myyntiin tai nettiyhteyksien käyttöön kytketty ”tekijänoikeusvero” ei kuitenkaan ole tätä päivää. EU:n sääntelyä ja byrokratiaa pitää purkaa, ei lisätä.

---

Juuri ennen kirjoituksen julkaisua Teosto kertoi keränneensä viime vuonna ennätysmäärän korvauksia musiikin tekijöille, yhteensä 89,2 miljoonaa euroa. Pottia kasvattivat kesän 2024 kansainväliset esiintyjät, mutta trendi on ollut nousujohteinen jo pitkään.

Teoston tuotot 2019-2023.

Tekniikka kehittyy, mutta musiikkia kulutetaan yhä enemmän ja se myös tuottaa tekijöille yhä paremmin: "Myös verkkoalustoilta, kuten musiikin suoratoistopalveluista kerätyt korvaukset nousivat."