Vaaratiedottaminen ja EU Alert, sekoilua ja sekaannuksia

Tiedottaminen on vaikea laji, vaaratiedottaminen vielä astetta vaikeampi. Tämän voi totisesti allekirjoittaa seurattuaan drone-hälytyksistä noussutta sotkua. Me uskomme, että Suomessa viranomaiset toimivat oikein ja vihamielinen vaikuttaminen kilpistyy kansan lukutaitoon ja sivistykseen. Jaa-a, enpä tiedä.

Pääsiäisen aikaan Suomen metsistä löytyi kaksi ukrainalaista dronea, joista aiheutui melkoinen soppa. Alettiin kysyä, miten Suomi varoittaa kansalaisiaan droonivaarasta ja miten harhautuneisiin droneihin ylipäätään voi varautua. Osuman riski on kuitenkin minimaalisen pieni.

Viimeistään silloin kävi ilmi, että Suomi luottaa vaaratiedottamisessa yhä Ylen radiokanavaan, teksti-TV:hen ja nettisivuun. Mobiilisovellus 112 Suomi oli aloittaessaan 2015 hyvä ratkaisu, koska se lähetti avuntarvitsijan tarkan sijainnin hätäkeskukseen, mutta sen jälkeen puhelimiin tuli AML-tekniikka ja nykyään tieto näkyy hälytyskeskukseen automaattisesti. Soittajaa ei enää tarvitse paikantaa tukiasemien perusteella eikä käyttää 112 Suomea.

Käyttäjien asenne mobiilisovelluksia kohtaan tiukkeni ja käyttöjärjestelmän asetukset muuttuivat, minkä vuoksi 112 Suomen vaarahälytykset eivät enää tavoittaneet kaikki sovelluksen asentaneita. 

Muista EU-maista poiketen Suomi ei käyttänyt Cell Broadcast -hälytystekniikkaa, joka oli standardoitu jo 1990-luvulla. Ensimmäinen EU-toteutus oli Hollannin NL Alert 2012. CB ei käytä hitaita ja kalliita tekstiviestejä, vaan tukiasema tuuppaa viestin kaikkiin alueellaan oleviin päätelaitteisiin näiden numerosta riippumatta. Siten myös turistit saavat vaarailmoitukset.

Puute oli niin suuri, että EU Alertin käyttöönottoa varten perustettiin 8.4.2026 kansalaisaloite. Se ehti kerätä allekirjoituksia vain muutaman päivän kun jo tuli tieto, että Suomi onkin aloittanut EU Alertin kansallisen version ("FI Alert") kehittämisen ja sen pitäisi valmistua vuoden 2027 loppuun mennessä. Oli varmaan ensimmäinen kerta, kun kansalaisaloite saavutti tavoitteensa jo viikko perustamisen jälkeen, vaikka allekirjoituksia oli ehtinyt kertyä vasta kolme tuhatta.

Mikään näistä ei kiinnostanut mediaa; vain Yle teki juttua aiheesta jo pääsiäisen aikana. 

Viime perjantain droonihälytys räjäytti potin. Yhtäkkiä kaikki halusivat tietää, mitä ovat CB, EU Alert ja miksei Suomella ole sellaista. Tänään Hesari oli kaivanut perusteluita myös ministeriöstä ja saanut vältteleviä vastauksia, joissa kuitenkin toistui taikasana: "raha". 

Yllättäen onkin käynyt ilmi, että nykyinen hallitus oli vihdoin, yli 20 vuoden väännön jälkeen, antanut jo viime vuonna kuuden miljoonan euron määrärahan "FI Alert" kehittämiseksi. Perjantain hälytyksen jälkeen aikataulua on kiristetty vuoden 2027 alkuun, jota sitäkin poliitikot moittivat hitaaksi. Samat poliitikot, jotka itse ovat olleet v. 2020 päättämässä ettei EU Alertia oteta käyttöön, vaan jatketaan 112 Suomi -sovelluksella, ja jotka ovat torpanneet määrärahat paremman järjestelmän kehittämiseksi.

Vaikka FI Alert on periaatteessa yksinkertainen, se vaatii muutoksia & sopimuksia operaattorien verkkoihin. Siksi aikataulu vuoden 2027 alkuun on kunnianhimoinen. Operaattorien pitää ehkä päivittää laitteita, ainakin ohjelmistoja, ja viranomaisten integroida alueellinen hälytys nykyiseen monikanavaiseen (radio, tv, teksti-tv, nettisivu, sireenit) järjestelmään.

Jokseenkin ironista on se, että mikäli FI Alert olisi ollut viime perjantaina käytössä, se olisi vain pahentanut asioita. Miljoonaa suomalaista ei kannattanut herättää aamuneljältä epämääräisen drooniuhkan vuoksi, joka ei koskaan edes toteutunut. 

Ensi kerralla voi olla toisin, ja siksi mobiili vaaratiedotus on syytä laittaa vihdoin kuntoon. 112 Suomi voi jäädä yleiseksi apuohjelmaksi, joka välittää myös kohdennettuja tietoja liikenneonnettomuuksista (jos paikannus on sallittu).

112 Suomi ja kohdennetut liikennetiedotteet

Vielä pari asiaa drooneista: ei, emme voi ottaa käyttöön Ukrainassa kehitettyä varoitussovellusta. Se on tarkoitettu aktiivisen ja kohdennetun droonihyökkäyksen varalle. Ukrainalaisilla on aito tarve pitää sovellus aktiivisena puhelimessaan, koska heidän henkensä voi riippua siitä. Ihan eri tilanne kuin Suomessa, jossa kyse on yksittäisestä harhautuneesta droonista tai pelosta, että sellainen saattaa tulla.

Drooneja ei myöskään ole helppo ampua alas Suomen ilmatilan rajalla. Jos olisi, eivät Venäjä ja Ukraina antaisi niiden tappaa kansalaisiaan. Pienikokoinen, hidas ja matalalla lentävä drooni on vaike havaita tutkalla, koska ne on ajateltu erilaisia maaleja vastaan. Hävittäjät ovat liian nopeita ja ohjukset turhan kalliita droonien pudottamiseen. Asutuksen yläpuolella torjunta on vaarallisempaa kuin se, että lennon annetaan jatkua. 

Tämä on uusi tilanne kaikille, niin sotilaille, kansalaisille, poliitikoille kuin mediallekin. Nyt jäitä hattuun ja asioita parantamaan. Hosumisesta ei ole mitään hyötyä. 

Lisäys 20.5.2026: 112 Suomen toimivuuden näkee siitä, tulevatko liikennetiedotteet näytölle (olettaen, että niille on annettu luvat). 

Tähän 112 Suomi sopii: kohdennetut liikennetiedotteet tulevat näytölle.

Jos liikennetiedotteet tulevat, pitäisi myös mahdollisten droonihälytysten näkyä.

Suomen Liekinheitin tilastojen valossa paalupaikalla illan Euroviisuihin

Suomella on tilastojen valossa todellinen paalupaikka lauantai-illan Euroviisuissa. Esiintymisvuoro on 17, mikä oli myös Lordin lähtönumero vuonna 2006, kun hän toi Suomelle toistaiseksi ainoan voiton. Eikä tässä vielä kaikki: tilastojen valossa juuri 17. esiintymisvuoro on kaikkein paras!

Yleisesti uskotaan, että Euroviisujen esiintymisvuorolla on vaikutusta sijoitukseen. Alkupään esitykset ehtivät jo unohtua kun kansa pääsee äänestämään. Viimeiset esitykset saavat siten enemmän huomiota, mikä johtaa tilastollisesti parempiin sijoituksiin.

Testasin asiaa käytännössä 13 vuotta sitten laskemalla korrelaation esiintymisvuoron ja sijoituksen välillä.  Päivitin tänään tilastot ja tulos on selvä: Euroviisut on keskimäärin voitettu numerolla 16,6 eli juuri sillä 17. vuorolla, jonka Parkkonen ja Lampenius tänä vuonna saivat. Kilpailijoita on yleensä 26, joten 17 on selvästi keskiarvon jälkipuolella.

Pienin voittava vuoro on ollut 9 (vuosina 2023 ja 2025), suurin 24 (2008, jolloin se toi toiseksi viimeinen esitys ja 2021, jolloin se oli kolmanneksi viimeisin).

Euroviisuvoittajien esiintymisnumero (vihreä) sekä Suomen edustajan numero (sininen).

Esiintymisjärjestyksen ja sijoituksen väliltä voi helposti laskea korrelaation. Jos ykkösenä esiintyvä tulisi aina ykköseksi ja viimeinen esiintyjä viimeiseksi, korrelaatio olisi +1,00. Jos ensimmäinen esiintyjä jäisi aina viimeiseksi ja viimeinen esiintyjä aina voittaisi, korrelaatio olisi -1,00. Ellei järjestyksellä olisi mitään merkitystä korrelaatio olisi 0,00. 

Tässä tapauksessa tulokset ovat tavallaan väärin päin, sillä suuremman esiintymisnumero ja paremman sijoituksen järjestys on käänteinen.

Selkein korrelaatio on vuoden 2008 tuloksissa, jossa lukema on -0,55 (voittaja esiintyi toiseksi viimeisenä). Toinen ääripää on vuosi 2024, jossa lukema on +0,13 (voittaja kuudenneksi viimeisellä vuorolla). Vuosien 2009, 2011, 2019 ja 2025 luvut ovat käytännössä nollia, jolloin esiintymisvuoro ei vaikuttanut sijoitukseen.

Silmämääräiseti näyttää siltä, että esiintymisvuoron merkitys on vähentynyt vuosien mittaan. Se voi johtua joko äänestyksen taktikoinnista tai ammattilaisraatien painoarvon muuttumisesta. Vuodesta 2024 lähtien yleisöäänestys on alkanut heti kilpailun alkaessa, mikä on entisestään vähentänyt esiintymisvuoron merkitystä.

Laskeva trendi kohti parempaa sijoitusta on selvä.

Toinen grafiikka tarkastelee sijoitusten keskiarvoja esiintymisvuoron mukaan. Huonoin paikka on ollut esiintyä toisena, siitä on keskimäärin päädytty sijalle 19. Parhaita vuoroja ovat 20 (keskimäärin 9,3), 11 (keskimäärin 9,7) ja 24 (keskimääräinen sijoitus 9,8). 

Vuorojen 25 ja 26 kohdalla näkyvä nousu on osittain tilastoharhaa, sillä dataa on muita sijoja vähemmän. Jos tarkastellaan vain kaikissa kilpailuissa olleita vuoroja 1-24, laskeva trendi kohti parempaa sijoitusta on yhä selvempi. Jätin vuoron 27 pois kokonaan, koska se oli käytössä vain vuonna 2015, kun Australia osallistui uutena maana sijoittuen kolmanneksi. Pelkän tilaston valossa se olisi selvästi paras vuoro, koska ainoa datapiste sijoittaisi sen arvoon 3,0. 

Joka tapauksessa Parkkonen & Lampenius lähtevät lauantain kilpailuun mainiolta paikalta. Onnea!

==================

Onni ei tässä tapauksessa riittänyt. Kuudes sija on hyvä, mutta jäi selvästi odotuksista. Monista hyvistä esityksistä hieman yllättäen voittajaksi nousi yleisöäänten turvin Bulgarian Bangaranga.

Israel tuli jälleen toiseksi suurella yleisöäänien määrällä, vaikka kappale ei ollut mitenkään erikoinen. Näyttää siltä, että Euroviisuista on tullut paikka osoittaa mieltä Israelin puolesta ja/tai kilpailun vähemmistöteemaa vastaan. Varsinkin somessa moni kertoi äänestävänsä Israelia periaatteen vuoksi ja ärsyttääkseen vihervasemmistolaista mediaa.

Oletan, että eri maiden juutalaiset äänestivät luonnollisesti Israelia. Tähän Euroviisujen vaalijärjestelmässä ei ole varauduttu. Tiedetään, että maat äänestävät usein naapuriaan tai samaa kielialuetta, mutta eri maita yhdistävä uskonto on eri asia. Mahtoiko kukaan EU-alueen juutalainen äänestää muuta kuin Israelia?

Tällä kertaa esiintymisjärjestyksellä ei ollut vaikutusta, korrelaatio on +0,10. Voittaja esiintyi vuorolla 12 ja viimeisenä esiintynyt Itävalta jäi toiseksi viimeiseksi. Kakkospaikan kirous piti kuitenkin pintansa: sen keskimääräinen sijoitus on vertailun huonoin. Nyt toisena esiintynyt Saksa jäi kolmanneksi viimeiseksi.

Google asentaa salaa neljän gigatavun tekoälylaajennuksen

Tämä on taas niitä asioita, joita on vaikea luokitella mihinkään kategoriaan. Google on alkanut asentaa neljän gigatavun Gemini Nano -tekoälymallin käyttäjien koneelle kysymättä lupaa tai ilmoittamatta asiasta. Pitäisikö tästä ilahtua vai raivostua?

Eniten ihmetyttää touhun salamyhkäisyys. Tiedosto on tullut joillekin suomalaisille, useimmille ei. Olen yrittänyt selvittää, mikä on yhdistävä tekijä, mutta toistaiseksi tuloksetta. Omilta koneiltani en ole sitä löytänyt.

Kyse on Chrome-selaimen tekoälytoiminnoista, ainakin Help me write -apurista, josta Googlen oma help-sivu sanoo näin:

To use this feature, make sure that you:

• Are located in the US and at least 18 years old.
• Have English as the language of your Chrome browser. Learn how to change Chrome languages.
• Are signed in to your Google Account in Chrome.
• Turn on Make searches and browsing better.
• This feature is only available in English and on Windows, Mac, and Linux at this time.

Näiden kriteerien perusteella tiedoston ei pitäisi ilmestyä lainkaan suomalaisille, mutta niinpähän vain ilmestyy. Voit testata oman koneesi kirjoittamalla komentoikkunassa DIR \weights.bin /s . Sitä voi myös hakea C: asemalta Windowsin Tiedostohallinnan hakutoiminnolla. Sama Macissä.

Jos tiedosto löytyy, sen koko on 4 269 932 544 tavua, päiväys 1.1.1980 (DOS/FAT-järjestelmän nollakohta ts. päiväystieto on nolla) ja se sijaitsee kansiossa C:\users\<käyttäjätunnus>\AppData\Local\Google\Chrome\User Data\OptGuideOnDeviceModel\2025.8.8.1141. Huh! Tiedoston ja kansion voi poistaa, mutta ne ilmestyvät ennen pitkää takaisin.

Joillakin tiedosto on ollut pienempi, mutta silloin lataus on kesken. Neljän gigatavun pakettia ei imaista yhdellä rykäisyllä nopeankaan valokuidun yli. 

Neljä gigatavua! Muistan hyvin ajan, kun suurimmat levyasemat olivat pari gigatavua (ja ajan myös paljon sitä ennen). Nyt neljä gigatavua otetaan levyltä noin vain, lupaa kysymättä, ilman selityksiä. Ja se kyrsii syystäkin käyttäjiä.

Sinänsä tämä on ovela veto Googlelta. Siirtämällä kielimallin painotiedoston käyttäjän omalle koneelle Google säästää omia datakeskuksiensa kuormituksessa ja sähkölaskussa. Toisaalta neljän gigatavun siirtäminen sadoille miljoonille Chrome-käyttäjille kuluttaa valtavasti niin tietoliikenne- kuin sähköverkkoa. Neljä gigatavua vastaa useita suoratoistettuja elokuvia. Kun malli on paikallisessa tiedostossa, se toimii nopeammin ja kuluttaa sähköä vain käyttäjän omassa koneessa. Kustannukset jäävät käyttäjille. Jos Googlen toiminta menee läpi, ennen pitkää muutkin tekoälypalvelut haluavat toimia samoin. 

Tämä episodi on kuitenkin tervetullut, sillä se muistuttaa millainen valta tekoäly-yhtiöillä on käyttäjiin ja miten suoraviivaisesti sitä voidaan käyttää. Pilvessä toimiva tekoäly tuntuu vihreältä ja kevyeltä, mutta kun se materialisoituu omalle levylle jokainen ymmärtää, ettei tekoäly toimi pyhällä hengellä. Se vaatii resursseja, joista jonkun on maksettava - joko sijoittajien, asiakkaiden tai ympäristön.

Asiasta on noussut kansainvälinen kohu, mutta Google ei ole siitä huolimatta lähtenyt avaamaan, mistä on kyse. Kun selityksiä tai lisätietoja saadaan, palaan asiaan. 

Sivun https://www.cnet.com/tech/services-and-software/chrome-installing-4gb-ai-model-gemini-nano/ mukaan latautuneesta mallista pääsee eroon Chromen asetuksista: kirjoita osoitekenttään chrome://flags, etsi listasta kohta Enables optimization guide on device (vähän ennen puoltaväliä, asetuksia on paljon!) ja vaihda oletusarvo Default asentoon Disabled. 

Millainen voisi olla informaatiopuolustuksen keskus?

Lukutaito ja hyvä peruskoulu on ollut suomalaisen yhteiskunnan tukijalka. Se on antanut turvaa ulkomaista vaikuttamista vastaan, ainakin juhlapuheissa.

Lukutaito - informaatiopuolustuksen suojamuuri.

Totuus on, ettei Suomen vastustuskykyä ole vielä edes testattu. Venäjän trollit ovat kirjoitelleet someen hassuja viestejä, mutta Venäjän huomio on keskittynyt niihin maihin, joissa vaikuttamisella on oikeasti merkitystä: Saksa, Ranska, Italia.

Suomessa on paljon venäläistaustaisia ja maalle myötämielisiä ajattelijoita, mutta epäluulo Venäjää kohtaan istuu niin syvässä, etteivät someviestit riitä vaikuttamaan enemmistön ajatteluun.

Vaikuttamista tekevät toki muutkin valtiot. Ainakin Israelin ja Yhdysvaltojen kannat puskevat hyvin esille sosiaalisessa mediassa. Toiminta on koordinoitua, ainakin ruohonjuuritasolla, sillä tunnettujenkin supisuomalaisten kirjoittajien viestit ovat kuin kopioita toisistaan. 

Entä jos Suomi joutuu oikeasti informaatiohyökkäyksen kohteeksi? Pitäisikö Suomella olla informaatiopuolustuksen keskus tai jopa virasto? Arja Paananen kirjoitti aiheesta 1.5.2026 Ilta-Sanomissa. Aiemmin asiaa ovat nostaneet esille ainakin Janne Riiheläinen sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon asiantuntija Pekka Kallioniemi. 

Paanasen kirjoituksen ydin on siinä, että tekoälyn avulla vihamieliset tahot voivat kohdistaa Suomeen laajoja vaikutuskampanjoita, jotka naamioidaan suomalaisten omaksi mielipiteeksi:

Mutta yhtä lailla Suomen oman it-osaamisen ja tekoälyn avulla näiden viestien alkulähteet voitaisiin saada selville, niiden motiivit paljastaa ja ennakoida tuleviakin hyökkäyksiä.

Näin on varmasti jo tapahtunut. Uhkaa kannatta pohtia, mutta onko uuden keskuksen tai viraston perustaminen oikea ratkaisu? Organisaatioita meillä on jo turhankin paljon.

Yleisellä tasolla jokaisen organisaation tavoitteena on tehdä itsestään tarpeellinen ja suojella omaa olemassaoloaan. Ylen iltaisissa ajankohtaisohjelmissa vierailevat samat kasvot varoittamassa erilaisista uhkakuvista. Pahimmillaan uhkapuhe vain lisää koettua uhkaa.

Esimerkiksi hybridiuhkista ja Venäjän Suomessa vesitorneihin ja radiomastoihin tekemistä sabotaaseista on varoitettu pitkään, mutta tietääkseni yhtään varmistettua tapausta ei ole tuotu julkisuuteen. Tapaus HAV Dolphin jäi kohusta huolimatta suutariksi, eikä muista Venäjän toimista löytynyt todisteita (HS 17.12.2025):

Suomen poliisi kertoi äskettäisessä taustatilaisuudessa, että se on tutkinut ja selvittänyt viime vuosina lukuisia hybridivaikuttamiseksi epäiltyjä tapauksia. Yhdenkään tapauksen taustalta ei ole kuitenkaan paljastunut valtiollista toimijaa.

...

Poliisin tutkimissa vesi-, sähkö- ja teleinfrastruktuuriin liittyvissä epäilyttävissä tapauksissa taustalta on taas paljastunut muun muassa omaisuusrikollisuutta, ilkivaltaa ja niin sanottua urbaania löytöretkeilyä. Poliisin havainnot herättävät kysymyksiä: Kouhkataanko meillä hybridivaikuttamisesta liikaa? Ja jos kouhkataan, niin miksi, mitä siitä seuraa ja mitä asialle pitäisi tehdä?

Supon entinen tutkija Saana Nilsson kuvasi samaa asiaa kirjassaan: 

– Sen jälkeen supon arviot eivät olleetkaan tarpeeksi uhkaavia. Meiltä olisi kaivattu raflaavampia arvioita, lisää pelottelua ja lisää uhkakuvia. Nilsson arvostelee sitä, ettei Suomessa osattu lopettaa pelkäämistä edes Nato-jäsenyyden myötä. Hän koki näkemysten mustavalkoistuvan: joko tuit puolustusmenojen lisäämistä tai olit Putinin puolella. Nilsson kertoo kirjassaan, kuinka supossa hämmästeltiin sitä, miten julkisessa keskustelussa Venäjä löydettiin syylliseksi niin kaapelirikkoihin kuin vesilaitosmurtoihin ilman mitään todisteita.

Mutta jos keskus katsotaan tarpeelliseksi ja perustetaan, miten sen tulisi toimia jos tekoäly havaitsee toisen tekoälyn pommittavan Suomea viesteillään? Lisää puhuvia ja varoittelevia päitä A-Studioon? Oma tekoäly vastaamaan someen samalla mitalla? Viranomainen selvittämään, kuka ulkomaista myönteisesti kirjoittava on oikea henkilö ja kuka botti, tai jäljittämään ohjeiden antajaa?

Tämä on monitahoinen asia, jossa hötkyily voi vain pahentaa tilannetta ja vähentää kansalaisten luottamusta. 

Millainen sinun mielestäsi informaatiopuolustuskeskuksen pitäisi olla?

EU:n ikärajasovellus ja mahdollinen VPN-kielto herättävät ihmetystä

EU kehittää jäsenvaltioille yhteistä sovellusta, jolla käyttäjä voi todistaa nettipalvelulle ikänsä kertomatta muita tietoja itsestään. Sovellus on herättänyt ihmetystä varsinkin Suomessa, jossa suhtautuminen ikärajoihin on ollut välinpitämätöntä. Me emme suunnittele lasten some-kieltoa, kuten vaikkapa Ranska. EU-laajuinen 16 vuoden alaikäraja on kuitenkin suunnitteilla. 

Vähäisen kotimaisen tiedon vuoksi joudun spekuloimaan, ja asiatkin voivat vielä muuttua. Kyseessä on EU digilompakon kevytversio, joka todistaa ainoastaan iän. Todistusprotokolla perustuu kryptograafiseen nollatietoprotokollaan. Siinä sivusto saa puhelimen sovellukselta varmistuksen, että käyttäjä on vähintään tietyn ikäinen, mutta ei saa mitään muuta tietoa.

Ikätodistuksen beetaversio on ladattavissa osoitteesta https://ageverification.dev/. Se toimii vain Androidissa, koska iPhone-puhelimeen ei pysty lataamaan testiversioita ohi sovelluskaupan. Lisätietoa laajemmasta digilompakko-hankkeesta on sivulla https://www.digital-identity-wallet.eu/.

Kun beetaversio julkistettiin, joku ehti jo hakkeroida sen. Tämä oli kuitenkin odotettavissa, sillä EU tarjoaa vain rungon, jonka päälle kansalliset sovellukset on tarkoitus rakentaa. Hakkerointiuutinen ei tarkoita, että tarkistus itsessään olisi todettu turvattomaksi.

Sovellus on avointa lähdekoodia, joten sen sielunelämää voi vapaasti penkoa. Toisaalta lopulliset kansalliset sovellukset eivät luultavasti ole yhtä avoimia, joten vasta aika näyttää syntyykö niihin luottamusta vai ei. 

Age Verification eli ikärajasovellus todistaa, ylittääkö käyttäjän ikä vaaditun alarajan.

Jotta ohjelmaa voi käyttää, jo täytetyt ikärajat pitää osoittaa sovellukselle. On epäselvää, tuleeko Suomessa riittämään pankkitunnusten tai mobiilivarmenteen käyttö, vai pitääkö todistus tehdä lukemalla passi tai virallinen henkilökortti. Täysi-ikäiselle iän todistaminen on helpompaa, mutta miten todistaa vaikka 13-vuotiaan ikä? Riittääkö vanhemman omalla pankkitunnuksillaan antama todistus?

Ainakin alkuvaiheessa todistusta vaaditaan aikuisviihdepalveluihin, joten 18 vuotta on tärkein raja, ja useimmilla sen ikäisillä on ainakin passi ja pankkitunnukset. Ohjelmassa on varauduttu muihinkin ikärajoihin, myös asteikon yläpäässä (65+ vuotta).

Todennus myös eläkeläisalennuksiin?

Jos henkilö käyttää perinteistä tietokonetta, palvelun pitää esittää selaimessa QR-koodi, joka välittää kysymyksen puhelimen sovellukselle ja hyväksynnän takaisin palveluun.

Tämä kaikki herättää silti kysymyksiä. Mistä palvelu voi tietää, kenen ikätodistusta sille näytetään? Alaikäinen voi pyytää aikuista tai isoveljeään kuittamaan pääsyn. Miten ikätodistus kytketään nykyisiin palveluihin jälkikäteen? Entä jos henkilö vaihtaa ip-osoitteensa VPN:n kautta maahan, jossa kansalaisilta ei vaadita ikätarkistusta ja jotka eivät sen vuoksi voi käyttää sovellusta?

VPN-kiertotien estämiseksi on pohdittu VPN-palveluiden käytön kieltämistä (ainakin sellaisten, jotka mahdollistavat ip-osoitteen vaihdon toisen maan alueelle). Tämä olisi todella raju toimenpide ja on syystäkin saanut käyttäjät takajaloilleen. VPN-kielto osuisi yrityskäyttäjiin ja yleisesti tietoturvaan. Mitään konkreettista tähän suuntaan ei ymmärtääkseni ole tehty, mutta some-käyttäjät ovat takajaloillaan jo pelkästä ajatuksesta.

On pakko ihmetellä hinkua aikuisviihdepalveluiden ikärajatarkistuksiin. Ovatko ne vain keppihevonen, jolla järjestelmä saadaan myytyä poliitikoille? Eikö suurempi ongelma ole alaikäisten pääsy some-palveluihin, etenkin jos niille asetetaan kansallisia rajoituksia?

Kun internet alkoi 1990-luvulla yleistyä, pornopalvelut herättivät suurta huolta varsinkin USA:ssa. Sen jälkeen netin aikuisviihde on enemmän tai vähemmän hyväksytty, samalla se on johtanut aiempien VHS-kasettien ja lehtien kuihtumiseen. 

Miksi laillisesta aikuisviihteestä nyt olisi taas tullut ongelma? Eikö ongelmana ole pikemminkin laittomat palvelut, kuten lapsiporno?

Käyttäjän henkilöllisyyden tai iän tarkistaminen nettiyhteyden yli ei tule koskaan olemaan täydellistä eikä ongelmatonta, varsinkaan jos halutaan sallia nimimerkit ja anonyymi käyttö. Ikärajasovellus ei ole aukoton ratkaisu, mutta laajemman digilompakon osana sitä voi pitää hyväksyttävänä etenkin nuoren nettikäytön rajoittamiseen.

Ainakin Australiassa, Britanniassa ja Utahin osavaltiossa on käytössä tai suunnitteilla ikärajavalvonta. EU:n digilompakko on näistä teknisesti paras. 

Yleistä VPN-kieltoa ei kuitenkaan voisi hyväksyä millään tähän asti esitetyllä perusteella. Sen ajaminen lisäisi vain oikeuksistaan huolestuneiden käyttäjien vastustusta ja vaarantaisi koko digilompakon yleistymisen.

Helsingin Sanomien haku-toiminto kaipaa korjausta

Yksi syy maksaa Helsingin Sanomien tilauksesta on lehden arkisto. Aikakone tarjoaa mielenkiintoisia hetkiä vanhojen lehtien näköispainoksiin. Vuoden 1990 jälkeen ilmestyneitä juttuja voi etsiä hakutoiminnolla. Valitettavasti se ei ole koskaan toiminut kunnolla.

Haku uudistettiin vuosia sitten, jolloin sen tärkeä ominaisuus poistettiin: haku ei enää kerro osumien määrää. Arkistosta oli kiinnostavaa seurata käsitteiden yleistymistä, suosiota ja hiipumista. Nykyisin tulosten määrän laskenta pitää tehdä manuaalisesti, mikä on todella hankalaa. 

Olen seurannut tekoäly-sanan yleisyyttä ja laskenut esiintymien määrän kuukausittain. Tammikuusta 2020 tulee kuitenkin tyhjä tulos:

Tammikuussa 2020 ei yhtään tekoäly-aiheista juttua?

Voisiko olla, ettei aihetta tosiaan käsitelty kertaakaan? Tuskinpa, sillä helmikuun haku antaa ihan erilaisen tuloksen (2020 oli karkausvuosi, mutta rajoitin haun 28.2. jotta ainakaan se ei sotkisi tuloksia):

Helmikuussa 2020 juttuja oli useita.

Tässä olisi suuri apu, jos näkisi tulosten määrän, mutta ei - sivua pitää vierittää manuaalisesti ja laskea käsin. 

Tarkistetaan vielä ulottamalla haku tammi-helmikuuhun:

Tammi-helmikuu yhteensä: nolla.

Tämä osoittaa, että haku toimii yksinkertaisesti väärin. Mutta ehkä tammikuun lehteä ei ole indeksoitu lainkaan? Kokeillaan sanaa norsu:

Tammikuussa 2020 kuusi norsu-uutista.

Sivua vierittämällä selviää, että norsu esiintyi tammikuussa 2020 kuusi kertaa. Sanassa tekoäly on jotain sellaista, mikä saa haun sekaisin. Tuloksissa on muitakin epäloogisuuksia, mutta tämä oli helpoin todistaa yksinkertaisella esimerkillä.

Manuaalisesti laskemalla nähdään, että Hesari uutisoi tekoälystä tasaisesti jo ennen ChatGPT-julkistusta, mutta se aiheutti tason nousun. Viime aikoina tekoälyn vaikutukset ovat levinneet niin laajalle, että määrä on noussut taas uudelle tasolle.

Vaivalloisen käsin laskennan tuloksena saatu graafi.

Haku ei ole mennyt rikki äskettäin, se on aina toiminut huonosti. Tämä on yllättävää, sillä mediassa hehkutetaan, miten vibe-koodaus tekee meistä kaikista ohjelmoijia ja miten kaikki softaprojektit muuttuvat helpoksi kuin lasten leikki.

Itse asiassa Clauden Desktop Agent pystyy automatisoimaan hakua aika pitkälle, mutta jostain syystä sen antamat lukemat poikkeavat kahdella verrattuna siihen, mitä sain käsin laskien. Haun selville virheille agenttikaan ei voi mitään. 

Tekoälykin ihmettelee Hesarin hakua.

Vuoden 2019 haut onnistuivat lopulta, vaikka Claude poltti suuren määrän tokeneita ja oli jo heittää pyyhkeen kehään ("Artikkelit eivät ole vuodelta 2019 — ne ovat tämän päivän artikkeleita! Päivämääräsuodatus URL:ssa ei siis toimi selaimen puolella niin kuin odottaisi. Sivu näyttää uusimmat artikkelit riippumatta URL-parametreista, ja päivämäärät täytyy asettaa hakupalkin kautta.") Ymmärrän hyvin Clauden tuntemuksia.

Uudistan jälleen toiveeni, että Hesari korjaisi hakutoimintonsa - vaikka sitten tekoälyä käyttäen.

Tekstiä lisätty vuoden 2019 osalta 3.5.2026

Yle ja MTV varoittavat sijoitushuijauksista

Olen toivonut Yleltä erityisesti ikääntyneille kansalaisille suunnattuja tietoturvan tietoiskuja. Niitä ei ole näkynyt, mutta jotain sentään on tapahtunut. Ylen ja Maikkarin tunnetut uutistenlukijat, joiden nimissä mainostetaan Facebookissa sijoitushuijauksia, ovat ryhtyneet varoittamaan kansalaisia. 

Tietoisku on lyhyt enkä onnistunut näkemään sitä itse ennen kuin pistin tallennuksen päälle, mutta Elisa Viihteen ohjelmahaku kertoo, että tietoiskua on esitetty eri kanavilla ja eri kellonaikoihin - kerran jopa ennen 20.30 pääutislähetystä (tosin sen ja uutisten väliin piti silti ahtaa Ylen nuorten peliohjelman mainos, ehkä se katsottiin tärkeämmäksi?).

Tietoiskun esitysaikoja huhtikuun lopussa.

On hyvä, että tietoiskua näytetään myös Teema/Fem-kanavalla ja keskellä päivää, eikä ainoastaan prime time -aikaan. Muutama esityskerta näytti olevan myös Maikkarilla. Ohjelmatietojen mukaan virallinen nimi on "Yle ja MTV varoittavat sosiaalisen median huijauksista". 

Huijausten vastainen tietoisku, tällä kertaa Yle Fem -kanavalla

"Meidän kasvojamme käytetään sinun ja muiden huijaamiseen... Meta antaa tämän tapahtua omistamillaan alustoilla. (kuvassa Facebook ja Instagram -logot)" 

Neljä muskettisoturia: Kirsi Alm-Siira, Jussi-Pekka Rantanen, Jan Anderson ja Piia Pasanen.

On hyvä, että tavanomaisen posken kääntämisen sijaan toimittajat ovat ryhtyneet vastahyökkäykseen, mutta kuitenkin kovin kiltisti (poimintoja:) "Olemme pyytäneet Metaa poistamaan näitä mainoksia, mutta toiminnalle ei näy loppua. Siispä siihen on puututtava. Haluan tehdä selväksi... en kehota sinua ostamaan esimerkiksi kryptovaluuttaa. Me etsimme totuutta ja puolustamme sitä."

Varmaan tietoinen valinta, ettei huijausmainoksia näytetä sen tarkemmin. Ne vain vilahtavat ruudussa. Kaikille ei ehkä ole selvää, mistä tässä puhutaan, joten muutamaa mainosta olisi voinut näyttää pidempäänkin. Se olisi konkretisoinut, mistä on kyse. 

TV-kanavat ovat heränneet tietoiskuihin, kun kyseessä on niiden oma etu ja luotettavuus. Nyt kun pää on saatu auki, voisi samalla periaatteella varoittaa muistakin yleisistä huijauksista, ainakin verkkopankkeihin liittyvistä. Televisio tavoittaa edelleen parhaiten sen osan kansasta, joka on eniten huijarien tähtäimessä.