Helsingin Sanomien haku-toiminto kaipaa korjausta

Yksi syy maksaa Helsingin Sanomien tilauksesta on lehden arkisto. Aikakone tarjoaa mielenkiintoisia hetkiä vanhojen lehtien näköispainoksiin. Vuoden 1990 jälkeen ilmestyneitä juttuja voi etsiä hakutoiminnolla. Valitettavasti se ei ole koskaan toiminut kunnolla.

Haku uudistettiin vuosia sitten, jolloin sen tärkeä ominaisuus poistettiin: haku ei enää kerro osumien määrää. Arkistosta oli kiinnostavaa seurata käsitteiden yleistymistä, suosiota ja hiipumista. Nykyisin tulosten määrän laskenta pitää tehdä manuaalisesti, mikä on todella hankalaa. 

Olen seurannut tekoäly-sanan yleisyyttä ja laskenut esiintymien määrän kuukausittain. Tammikuusta 2020 tulee kuitenkin tyhjä tulos:

Tammikuussa 2020 ei yhtään tekoäly-aiheista juttua?

Voisiko olla, ettei aihetta tosiaan käsitelty kertaakaan? Tuskinpa, sillä helmikuun haku antaa ihan erilaisen tuloksen (2020 oli karkausvuosi, mutta rajoitin haun 28.2. jotta ainakaan se ei sotkisi tuloksia):

Helmikuussa 2020 juttuja oli useita.

Tässä olisi suuri apu, jos näkisi tulosten määrän, mutta ei - sivua pitää vierittää manuaalisesti ja laskea käsin. 

Tarkistetaan vielä ulottamalla haku tammi-helmikuuhun:

Tammi-helmikuu yhteensä: nolla.

Tämä osoittaa, että haku toimii yksinkertaisesti väärin. Mutta ehkä tammikuun lehteä ei ole indeksoitu lainkaan? Kokeillaan sanaa norsu:

Tammikuussa 2020 kuusi norsu-uutista.

Sivua vierittämällä selviää, että norsu esiintyi tammikuussa 2020 kuusi kertaa. Sanassa tekoäly on jotain sellaista, mikä saa haun sekaisin. Tuloksissa on muitakin epäloogisuuksia, mutta tämä oli helpoin todistaa yksinkertaisella esimerkillä.

Manuaalisesti laskemalla nähdään, että Hesari uutisoi tekoälystä tasaisesti jo ennen ChatGPT-julkistusta, mutta se aiheutti tason nousun. Viime aikoina tekoälyn vaikutukset ovat levinneet niin laajalle, että määrä on noussut taas uudelle tasolle.

Vaivalloisen käsin laskennan tuloksena saatu graafi.

Haku ei ole mennyt rikki äskettäin, se on aina toiminut huonosti. Tämä on yllättävää sillä mediassa hehkutetaan, miten vibe-koodaus tekee meistä kaikista ohjelmoijia ja miten kaikki softaprojektit muuttuvat helpoksi kuin lasten leikki.

Itse asiassa Clauden Desktop Agent pystyy automatisoimaan hakua aika pitkälle, mutta jostain syystä sen antamat lukemat poikkeavat kahdella verrattuna siihen, mitä sain käsin laskien. Haun selville virheille agenttikaan ei voi mitään.

Uudistan jälleen toiveeni, että Hesari korjaisi hakutoimintonsa - vaikka sitten tekoälyä käyttäen.

Yle ja MTV varoittavat sijoitushuijauksista

Olen toivonut Yleltä erityisesti ikääntyneille kansalaisille suunnattuja tietoturvan tietoiskuja. Niitä ei ole näkynyt, mutta jotain sentään on tapahtunut. Ylen ja Maikkarin tunnetut uutistenlukijat, joiden nimissä mainostetaan Facebookissa sijoitushuijauksia, ovat ryhtyneet varoittamaan kansalaisia. 

Tietoisku on lyhyt enkä onnistunut näkemään sitä itse ennen kuin pistin tallennuksen päälle, mutta Elisa Viihteen ohjelmahaku kertoo, että tietoiskua on esitetty eri kanavilla ja eri kellonaikoihin - kerran jopa ennen 20.30 pääutislähetystä (tosin sen ja uutisten väliin piti silti ahtaa Ylen nuorten peliohjelman mainos, ehkä se katsottiin tärkeämmäksi?).

Tietoiskun esitysaikoja huhtikuun lopussa.

On hyvä, että tietoiskua näytetään myös Teema/Fem-kanavalla ja keskellä päivää, eikä ainoastaan prime time -aikaan. Muutama esityskerta näytti olevan myös Maikkarilla. Ohjelmatietojen mukaan virallinen nimi on "Yle ja MTV varoittavat sosiaalisen median huijauksista". 

Huijausten vastainen tietoisku, tällä kertaa Yle Fem -kanavalla

"Meidän kasvojamme käytetään sinun ja muiden huijaamiseen... Meta antaa tämän tapahtua omistamillaan alustoilla. (kuvassa Facebook ja Instagram -logot)" 

Neljä muskettisoturia: Kirsi Alm-Siira, Jussi-Pekka Rantanen, Jan Anderson ja Piia Pasanen.

On hyvä, että tavanomaisen posken kääntämisen sijaan toimittajat ovat ryhtyneet vastahyökkäykseen, mutta kuitenkin kovin kiltisti (poimintoja:) "Olemme pyytäneet Metaa poistamaan näitä mainoksia, mutta toiminnalle ei näy loppua. Siispä siihen on puututtava. Haluan tehdä selväksi... en kehota sinua ostamaan esimerkiksi kryptovaluuttaa. Me etsimme totuutta ja puolustamme sitä."

Varmaan tietoinen valinta, ettei huijausmainoksia näytetä sen tarkemmin. Ne vain vilahtavat ruudussa. Kaikille ei ehkä ole selvää, mistä tässä puhutaan, joten muutamaa mainosta olisi voinut näyttää pidempäänkin. Se olisi konkretisoinut, mistä on kyse. 

TV-kanavat ovat heränneet tietoiskuihin, kun kyseessä on niiden oma etu ja luotettavuus. Nyt kun pää on saatu auki, voisi samalla periaatteella varoittaa muistakin yleisistä huijauksista, ainakin verkkopankkeihin liittyvistä. Televisio tavoittaa edelleen parhaiten sen osan kansasta, joka on eniten huijarien tähtäimessä.

E-laskujen ihmeellisyydet

Siirtyminen paperilaskuista sähköiseen laskutukseen oli iso askel yrityksille joskus 2010-luvulla. Laskun tiedot viitteineen menevät suoraan taloushallinnon järjestelmästä toiseen, mikä nopeuttaa suuresti työtä. Nyt 2020-luvulla myös kuluttajat ovat tulleet e-laskujen piiriin. Siitä herää ainakin itselleni kysymyksiä.

Ensin muutama sana e-laskuista. Suomessa käytetään Finvoice-standardia, jossa yrityksen OVT-osoite alkaa numeroilla 0037 ja sen jälkeen tulee numerosarjana Y-tunnus.

Syystä, jota itse en tiedä, tarvitaan erikseen e-laskujen välittäjäyritys, jonka senkin numerosarja alkaa 0037 ja menee helposti sekaisin OVT-osoitteen kanssa. Miksei e-lasku voisi mennä suoraan lähettäjältä vastaanottavan yrityksen pankkiin, siis tyyliin Ytunnus@pankki.fi? Tai edes Ytunnus@valittaja.fi, jos välittäjä halutaan säilyttää.

Jos joutuu lähettämään e-laskuja, vastaanottajan OVT-osoite kannattaa tarkistaa sivulta www.verkkolaskuosoite.fi. Se näyttää Y-tunnuksen ja välittäjäyrityksen tiedot. Hakua voi kokeilla ihan huvikseen, sillä se löytää kohteen ällistyttävän nopeasti, vaikka muistissa on 374 930 organisaatiota. Toimisipa kaikki yhtä vauhdikkaasti!

Äskeisen hämmennyksen herättämänä lähdin selvittelemään kuluttajien e-laskutusta hieman syvemmältä, koska en ole nähnyt asiaa avattuna missään. Tässä kirjoituksessa se, mitä asiasta selvisi. 

Varsinaisen laskun tiedot välitetään koneluettavassa XML-muodossa. Verkkopankki voi sitten näyttää tiedot miten haluaa, ja jokainen haluaa tehdä sen eri tavalla. Itse olen käyttänyt lähinnä Nordeaa, eikä sen käyttöliittymä ole selkein mahdollinen. 

Kuva 1: E-laskun maksutietojen perusikkuna.

Painike Tulosta käynnistää selaimessa tulostuskomennon, mutta listauksessa on vain perustiedot: maksupäivä, määrä, viite ja tilinumerot. Hieman vaikea ymmärtää, mitä hyötyä tällaisesta tulostuksesta on.

Linkki Katso lasku näyttää laskun tiedot vakiomuodossa. 

Kuva 2: Elisan lasku Nordean verkkopankissa avattuna.

Samat tiedot saa selkeämmässä muodossa Tulostettava versio -painikkeella. Se sopii paremmin paperille tulostettavaksi, jos haluaa omaan arkistoon paperikopion. 

Kuva 3: Laskun tulostettava versio.

Näytölle ilmestyy pdf-tiedosto nimellä retrieve.pdf, jonka voi ladata omalle koneelle selaimen latauspainikkeesta tai tulostaa selaimen tulostuspainikkeesta. 

Sitten on vielä painke Lataa, jonka edessä on XML. Se avaa laskun alkuperäisessä konekielisessä XML-muodossa. Vaihtoehto PDF lataa laskun pdf-versiona, eli tekee saman kuin edellä, mutta nyt tiedostonimenä on download.pdf. 

Kuva 4: Lasku konekielisessä XML-muodossa.

Finvoicen XML-tageista näkee, ettei tekniikkaa ole tarkoitettu kuluttaja-asiakkaille, sillä vastaanottaja on merkitty organisaatioksi:

<BuyerPartyDetails>

<BuyerOrganisationName>Petteri</BuyerOrganisationName>

<BuyerOrganisationName>Järvinen</BuyerOrganisationName>

Näiden lisäksi Nordean ohjelmassa on Näytä laskuttajan erittely -linkki, joka esimerkkilaskun tapauksessa avaa laskun näköiskopion Stralfors.fi-palvelusta (ilmeisesti osa PostNordia). 

Kuva 5: Elisan laskun havainnollisin versio on näköiskopio.

Kaikissa versioissa on samat tiedot, mutta kuva 5 on kuluttajalle se tutuin näkymä: siinä on kuvat ja logot ja laskurivien erittely on kaikista selkeintä. Nyt painike Avaa laskun kuva lataa kysymättä satunnaisesti numeroidun PDF-tiedoston, jossa on sama lasku pdf-tiedostona. Siirry laskuerittelyyn näyttää yksittäiset laskutusrivit. 

Tässä onkin jo tullut esille monta ongelmaa. Terminologia on päällekkäistä joten pitää vain kokeilla, mitä tapahtuu. "Laskun kuva" on väärä termi, kun kyse on pdf-tiedostosta eikä kuvatiedostosta. Ärsyttää, että Nordean pankkiohjelmasta kaikki pdf-tiedostot latautuvat vakionimellä (joko retrieve tai download), mikä tekee niiden arkistoinnin omalle koneelle hankalaksi.

Miksei tiedostonimissä voisi lukea laskuttavan yrityksen nimi ja laskun numero tai päivämäärä? Miksei näissä ole mitään yhdenmukaisuutta eri laskuttajien ja eri pankkien välillä? 

Nordean palvelussa on vielä erikseen toiminnot laskuille, jotka ovat saapuneet ja odottavat hyväksyntää, sekä niille, jotka odottavat automaattista maksupäivää. Jos saapuneen e-laskun hyväksyy ja vaihtaa eräpäivän aiemmaksi, se näkyy silti avoimena eräpäivään asti. Ei kovin selkeää tämäkään.

Laskun näköisversio on pakkoratkaisu, josta yritykset haluaisivat eroon. Siksi jokainen laskuttaja on toteuttanut sen eri tavalla, tai jättänyt toteuttamatta kokonaan. Kaikki tiedot liikkuvat laskuttajalta pankkiin XML-versiona, jonka pankin oma palvelu sitten muuntaa selaimessa tai mobiilisovelluksessa näkyviksi kentiksi valitsemallaan tavalla.

Näköisversio on kuluttajalle kaikkein selkein. Jos kansiossa on kymmeniä laskuja, niiden hahmottaminen on paljon helpompaa näköisversioina kuin pankin vakiomuotoisina pdf-tiedostoina (kuva 2) -- varsinkin, jos laskuttaja ei selviä edes tiedostonimestä.

Pankit voisivat ladata näköisversiot asiakkaan puolesta automaattisesti itselleen ja tarjota ne kertalatauksena asiakkaan omalle levylle. Ehkä tällaista palvelua ei nähdä enää kehittämisen arvoisena, sillä useimmille riittää vain saapuneen laskun hyväksyminen. Senkin saa automaattiseksi, kunhan summa jää alle etukäteen asetetun maksimirajan.

Suurin osa asiakkaista unohtaa hoidetut laskut nopeasti. Pankit säilyttävät niitä kaiketi kaksi vuotta, kunhan pankin asiakkuus jatkuu. Omassa Nordean Hallinnoi e-laskuja > Arkisto vanhin lasku on marraskuulta 2024, eli säilytysaika on ollut vain puolitoista vuotta. Yllättäen vanhoissa laskuissa on linkki sekä verkkopankin omaan muotoon että alkuperäiseen näköiskopioon, joka edelleen toimii. Ilmeisesti laskuttajat säilyttävät pdf-versioitaan ainakin yhtä pitkään kuin pankit.

Jos laskuissa tulee epäselvyyksiä tai pitää selvitellä asioita esimerkiksi perunkirjoitusta varten, omasta laskujen pdf-arkistosta on paljon hyötyä. Sieltä voi myös seurata, miten palveluiden hinnat ovat vuosien varrella muuttuneet.

Vaikka levytila ja arkistointi on nykyään liki ilmaista, historiattomuus ja vanha data tuntuu olevan monille tarpeetonta. Hetkessä eläminen voi kuitenkin kostautua.

Digiongelmia PDF-tiedostojen ja e-laskujen kanssa

Moni suhtautuu nihkeästi palveluiden siirtymiseen verkkoon. Aina kyse ei ole muutosvastarinnasta vaan siitä, että käytössä tulee yllättäviä ongelmia, joihin ei saa mistään apua. Otan yksinkertaisen esimerkin, johon olen törmännyt itse: e-laskut.

Yritykset suosivat e-laskuja, koska niiden lähettäminen on edullista paperikirjeisiin verrattuna. Toisaalta asiakkaan on helpompi pitää kirjaa paperilaskuista, nähdä niiden erittelyt ja merkitä kynällä paperiin, milloin lasku on maksettu. Sitten vain laskut mappiin, ihan vanhanaikaiseen tyyliin.

Moderni tapa on ottaa vastaan kaikki e-laskuina pankkiin ja asettaa niille automaattinen hyväksyntä tiettyyn rajaan asti. Tai sitten laskut voi käydä hyväksymässä yksitellen, kun ne saapuvat. Valitettavasti jokaisella pankilla e-laskujen hallinta tapahtuu eri tavalla.

Automaattinen maksatus on mukavaa, mutta entä jos haluan nähdä, mitä maksullisia SMS-palveluita operaattori oli veloittanut, paljonko sähköä oli kulunut tai mikä oli ostettujen tavaroiden ALV-osuus kirjanpitäjää varten? Silloin haluan laskun PDF-version, jotta voin tallentaa sen omalle levylle. Verkkopankissa laskut säilyvät kaksi vuotta, omalla levyllä ikuisesti, eivätkä estä pankkiasiakkuuden vaihtoa.

Osa 1: E-lasku

Nordeassa PDF-laskun katsominen ja hakeminen omalle levylle on tehty hankalasti. Tänään huomasin, että jos katson laskua ensin ja hetken kuluttua yritän avata sen uudelleen tallennusta varten, tuleekin outoja virheilmoituksia:

"Linkki on käytetty tai vanhentunut"

 

"Ei ole enää saatavilla esilläpitopalvelussa."

Mitä nämä oikein tarkoittavat? Ilmeisesti kyse on laskujen välittäjän (ei pankin, ei laskun lähettäjän) järjestelmästä. Asiakas ei tiedä, mikä on "esilläpitopalvelu", eikä tarvitsekaan tietää.

Ilmeisesti kyseessä on jokin bugi tai tietoturvaominaisuus, johon muutama muukin käyttäjä oli törmännyt. Kun syy selviää, päivitän sen tämän sivun loppuun.

Oleellista on kuitenkin se, että tällaiset ilmoitukset hämmentävät kokenuttakin käyttäjää. Pankki vaatii huijatulta asiakkaalta liki täydellistä huolellisuutta ja virheettömyyttä, mutta miten virheetöntä on sen oma toiminta? Pankki tarjoaa asiakkaalle näkyvän palvelun ja joutuu siten vastaamaan myös ketjussa aiemmin olevista toimijoista.

Osa 2: Chrome

Nordean yrityspankissa tulee virheilmoitus, kun kirjoitettua e-laskua yrittää tallentaa PDF-tiedostona omalle levylle. Tämä liittyy ilmeisesti Chromeen ja on ollut näin jo muutaman vuoden ajan. Jokin yhteensopimattomuus ilmeisesti? Sama virhe on tullut joistain muistakin sivuista, joten tämä ei ole Nordean yksinoikeus.

Virhe on onneksi helppo kiertää tulostamalla sivulla näkyvä lasku PDF-tiedostoksi. Silti ärsyttävä yksityiskohta, jonka korjaantumista olen pitkään odotellut.

Osa 3: Windows

Okei, sitten kun lasku on saatu PDF-tiedostona levylle, kaikki on hyvin? No ei, sillä viime lokakuun päivityksen (2025-10 KB5066835) jälkeen Windows alkoi estää kaikkien netistä ladattujen PDF-tiedostojen näyttämisen esikatseluikkunassa. Tuloksena on vain virheilmoitus "Tiedostot, joita yrität esikatsella, voi olla tietokoneelle haitallinen. Jos luotat tiedostoon ja lähteeseen, josta sen sait, avaa tiedosto ja tarkastele sen sisältöä."

Esikatselun virheilmoitus.

Kun PDF-tiedostoja on paljon, esikatselun estäminen on ärsyttävää. Ilmeisesti kyse on taas tietoturvasta. PDF esikatselussa ei ole vaarallinen, mutta esimerkiksi tallennetut html-sivut voivat olla. 

Eston voi poistaa tiedostokohtaisesti sen ominaisuuksista ("Suojaus: Tämä tiedosto on peräisin toisesta tietokoneesta, ja se on estetty tietokoneen suojaamiseksi", rastita kohta Salli).

Jos tiedostoja on paljon, suojauksen poisto käy helpommin käynnistämällä PowerShell-komentotulkki järjestelmänvalvojan oikeuksilla (Start-valikosta Pääte ja sitten Suorita järjestelmänvalvojana). Sitten annetaan esimerkiksi komento

Unblock-File -Path "C:\Users\<tunnus>\Downloads\*.pdf"

missä <tunnus> on käyttäjätunnus (kotikansion nimi). Esimerkki poistaa turhan suojauksen kaikilta latauskansion PDF-tiedostoilta. 

Jotta uudet ladattavat PDF:t eivät saisi suojausta, pitää puukottaa järjestelmärekisteriä:

Tietokone\HKEY_CURRENT_USER\Software\Microsoft\Windows\CurrentVersion\Policies\

Tämän alle avain Attachments ja sen alle DWORD-arvo SaveZoneInformation yksi. 

Netistä ladatun tiedoston turhan suojauksen poisto.

Monet muutkin ovat tuskailleet tämän muutoksen kanssa. Lisätietoja aiheesta on Microsoftin sivulla https://learn.microsoft.com/en-us/answers/questions/5585704/windows-preview-pane-stopped-working-with-10-15-20. 

Lisäksi on vielä tapaus, jossa tiedostot sijaitsevat jaetulla verkkolevyllä. Sen suojaus saadaan poistettua kirjoittamalla Win+R -komennon perään (tai komentoikkunassa Start) inetcpl.cpl, joka käynnistää vanhan verkkotasojen hallintapaneelin.

Jaettu verkkolevy lisätään Paikallinen intranet-ikkunaan joko sisäverkon IP-osoitteen perusteella tai rastittamalla ylin rivi "Havaitse intraneverkot automaattisesti". Turvallisiksi katsotut web-sivut voi myös listata Luotetut sivustot -kohdassa, jolloin niistä ladatut tiedostot eivät saa suojausmerkintää.

Verkkolevyn määrittäminen turvalliseksi.

Isommassa yrityksessä tietohallinto tekee tällaiset asetukset keskitetysti, mutta pk-yrityksen tai kotikäyttäjän tapauksessa työt jäävät itselle.

Yksinkertaiselta vaikuttanut asia "lataanpa e-laskut PDF-tiedostoiksi omalle koneelle" onkin lopulta yllättävän hankala, koska osapuolia on monta ja kaikki liikkuu ajassa. Tähän liittyen katso seuraava kirjoitus E-laskujen ihmeellisyydet.

Puheenaiheena Kruunuvuorensilta

Viiden vuoden rakentamisen jälkeen Helsingin Kruunuvuorensilta on lähes valmis. Se avattiin pyöräilijöille ja jalankulkijoille viime viikonloppuna 18.4.2026 ja vilkas keskustelu alkoi heti. Muille kuin pk-seudulla asuville aihe on varmaan jäänyt vieraaksi.

Kruunuvuorensilta viikko ennen avajaisia 12.4.2026.

Runsaat 300 miljoonaa euroa maksanut silta, jota voivat käyttää vain jalankulkijat, pyöräilijät ja raitiovaunut. Onhan siinä kummastelemista. Väittely alkaa nopeasti, kun joukkoliikenteen ja yksityisautoilun kannattajat ottavat yhteen. Itse suosin molempia.

En voi kuitenkaan olla ihmettelemättä sillan takana olevia taloudellisia laskelmia. Sillan toinen pää on Kalasataman uuden asuinalueen eteläpäässä Sompasaaressa, toinen Laajasalossa. Sillan päätepisteen lähelle on noussut uusi Kaitalahden asuinalue, mutta se on suhteellisen pieni. Laajasalossa on enemmän asukkaita, mutta sinne tulee matkaa. 

Aiempi reitti Kulosaaren ja Herttoniemen kautta on kieltämättä pitkä. Joukkoliikenteen kannalta silta oikaisee ja nopeuttaa tuntuvasti.

Silta on lähes 1,2 kilometriä pitkä. Siitä on vielä lähes kolme kilometriä Helsingin keskustaan. En jaksa uskoa, että monikaan viitsii kävellä Laajasalosta siltaa pitkin Helsinkiin. Kauniina kesäpäivänä sillalla kävelee mielellään kuntoilutarkoituksessa, mutta Suomen kesä on tunnetusti lyhyt. Muina aikoina sillalla tulee olemaan kylmää ja tuulista.

Pyöräilijöiden rooli askarruttaa vielä enemmän. Kesällä mukava retki vaikka saarten kautta ympäri (runsas 10 km), Helsingin oma saariston rengasreitti, mutta kuinka moni tulee pyöräilemään siltaa pitkin työmatkoja? Paljon helpompi nousta pyörän kanssa ratikan kyytiin ja huristaa sillan yli, ja jatkaa sitten pyöräilyä Helsingin keskustassa. Talvella silta saattaa olla liukas ja tuulinen, joten vain hurjapäisimmät pyöräilevät siltaa pitkin.

Kävely/pyöräilysilta yhdessä ratikkasillan kanssa kuulostaa päällekkäisyyltä. Jos sillan molemmin puolin olisi paljon asutusta, käyttöä riittäisi enemmän. 

Lisäksi asukkailla on myös toinen vaihtoehto. Sillan vierestä lähtee lautta, joka vie 20 minuutissa suoraan Katajanokalle AB-lipun hinnalla (sama kuin ratikassa). Ainakin kesäaikaan lautta on houkutteleva vaihtoehto. Toisaalta sen vuoroväli on ratikkaa harvempi ja talvisin lautta kulkee vain viikonloppuisin (ellei jäätilanne estä).

Tuore kohu on noussut sillan liikuntasaumasta, joka tänään vaati ensimmäisen uhrinsa. Joku pyöräilijä kaatui ja vietiin ambulanssilla hoitoon. Kunhan sauma merkitään ja siitä varoitetaan selkeästi, ei kohdan pitäisi olla ongelma.

Odotan kiinnostuneena ensi talvea. Mikä mahtaa olla sillan käyttöaste muilla kuin raitiovaunua käyttävillä?

Lisäys 28.4.2026: Ei pitäisi espoolaisena kommentoida stadilaisten asioita lainkaan, tai ainakin perehtyä niihin paremmin ennen kommentointia. Ratikassa ei saa kuljettaa polkupyöriä ja lauttaliikenteen on tarkoitus loppua, kun silta valmistuu. Kiitos tarkkaavaisille lukijoille oikaisuista.

Kannatko vesipulloa, oletko hyväuskoinen?

Olen pitkään hämmästellyt varsinkin nuoria, joiden laukuissa ja repuissa roikkuu vesipullo. Lämpimänä kesäpäivänä sen vielä ymmärtää, mutta että talvellakin? Ellei henkilö tarvitse säännöllisesti nieltäviä pillereitä, on vaikea ymmärtää vesipullon raahaamista mukana kaikkialle.

Äskettäin näin Rustan myymälässä kahden litran vesipulloja, joiden kylkeen oli lisätty mitta-asteikon lisäksi kannustavia viestejä. Kello 17 kohdalla on "Don't give up now" ja klo 19 "Almost there". Jos pullo on tyhjä klo 21 mennessä, pullon kylki hehkuttaa "You did it!"

Pullo rohkaisee ylenpalttiseen veden juontiin, mutta miksi?

Miksi ihmeessä suomalaisen pitäisi juoda kaksi litraa vettä päivässä? Etelä-Euroopassa tai tropiikissa nesteytys voi olla ongelma, joten juomisesta muistuttaminen on tarpeen. Suomessa ei ole. Päinvastoin, liiallinen veden juominen voi olla suorastaan haitallista.

Jatkuva veden lipittämisen trendi on jäljitetty amerikkalaiseen Lifehack-sivustoon, jossa kehuttiin mitä hienoja vaikutuksia on aamulla tyhjään vatsaan juodulla vedellä. Kehotuksen taustalla ei ollut mitään terveydellistä faktaa. Sen kirjoittajaksi oli merkitty Joseph Summers, joka maksua vastaan promoaa asiakkaidensa brändejä.

Nettisivulta kirjoituksen poimivat suomalaiset iltapäivä- ja naistenlehdet, joissa vedenjuonnin terveysvaikutuksia mainostettiin aktiivisesti vuosina 2016-2017. Ilta-Sanomien juttu oli tyypillinen: "Juo aamulla vettä tyhjään vatsaan - 8 mahtavaa vaikutusta." Maikkarin juttu 12.11.2016 puhui suorastaan "huikeasta vaikutuksesta terveyteen."

Vesijuttuja tulee vastaan vieläkin, sillä netin disinformaatio on levinnyt oikean median avustuksella kaikkialle.

Lokakuussa 2021 Ilta-Sanomat veti jo takaisin, kun lääkäri vastasi vedenjuontiin liittyviin väitteisiin. Vettä kannattaa juoda kun on jano, ei "varmuuden vuoksi".

Todellisuudessa liika vedenjuonti voi olla jopa hengenvaarallista, sillä se sotkee kehon suolatasapainon, jolloin tuloksena on vesimyrkytys (hyponatremia). Tuorein kuolonuhri on 59-vuotias mies Dublinista. Kesällä 2023 35-vuotias nainen kuoli veden juomiseen. Epäillään, että myös kung-fu-tähti Bruce Lee kuoli liiasta veden juomisesta johtuneeseen aivojen turpoamiseen. Erityisen vaarallista on juoda paljon vettä lyhyen ajan sisällä.

Jos siemailet trendikkäästi omasta pullosta vettä pitkin päivää, se ei varmaankaan ole vaarallista - mutta ei liioin hyödyksi. Korkeintaan se kertoo, että olet hyväuskoinen ja altis vaikutteille.

Jokelan junaonnettomuudesta 30 vuotta

Ensi yönä tulee kuluneeksi 30 vuotta Jokelan junaonnettomuudesta. Aikaisin sunnuntaiaamuna 21.4.1996 Oulusta Helsinkiin matkannut yöpikajuna ajoi sumussa täyttä vauhtia vaihteeseen, jonka nopeusrajoitus oli ratatöiden vuoksi 35 kilometriä tunnissa.

Veturi pyörähti nokka menosuuntaan ja kahdeksan vaunua kaatui. Viimeiset kolme vaunua pysyivät raiteilla. Onnettomuudessa kuoli neljä ihmistä ja noin 50 loukkaantui. Veturinkuljettaja oli kuolleiden joukossa. Kyse oli tiedonkulun katkoksista ja inhimillisestä erehdyksestä.

Miksi junaonnettomuus on blogitekstin aiheena? Muistan, että päivä oli keväinen sunnuntai, ja ensi kertaa seurasin suuren onnettomuuden uutisointia netistä. Hesari, Yle ja Maikkari olivat avanneet sivustonsa vuotta aiemmin. Netistä tuli ensi kertaa kilpailija printtilehdille ja illan tv-uutisille. Painettu Hesari kertoi asiasta maanantain lehdessä.

HS 22.4.1996

Toinen syy on uutisointi, joka nimesi tuoreeltaan kuolleiden nimet, iät, kotipaikat ja jopa ammatit: 

"Surmansa saivat helsinkiläinen tiedottaja Pekka Saunamäki, 51, iittiläinen lentovirkailija Mikael Golovin, 41, ja hollolalainen suomentaja Erkki Hakala, 50. Junaa ajoi iittiläinen Esko Rajala, 52." 

Hesarin netissä julkaiseman uutisen kirjoittajaksi on merkitty Jarkko Sipilä, ilmeisesti sama henkilö, josta tuli MTV:n rikostoimittaja ja dekkarikirjailija, joka itse menehtyi maaliskuussa 2022.

Tämän päivän GDPR-aikana nimien julkaisu, muista tiedoista puhumattakaan, tuntuu käsittämättömältä. Nyt asianosaisten henkilötietoja varjellaan viimeiseen asti, vaikka ne rikos- ja onnettomuustapauksissa leviävät kyllä nettipalstoilla.

Kolmas syy on turvallisuuskulttuurin kehittyminen. Vielä 1990-luvun lopussa junille sattui lukuisia onnettomuuksia. Vain pari vuotta myöhemmin 6.3.1998 Tampereelta Pieksämäelle matkalla ollut juna ajoi Jyväskylässä täyttä vauhtia vaihteeseen, syöksyi ulos 110 kilometrin nopeudella ja aiheutti 10 ihmisen kuoleman. Loukkaantuneita oli lähes sata.

Ohjaamossa oli vielä tuolloin kaksi kuljettajaa, joista varsinainen kuljettaja menehtyi. Hengissä selvinnyttä syytettiin tähystysvelvollisuuden laiminlyönnistä, mutta syytteet kaatuivat pari vuotta myöhemmin oikeudessa. 

Ennen internetin yleistymistä sanomalehdet julkaisivat säännönmukaisesti onnettomuuksien uhrien nimet ja jopa kuvat, aina lapsia myöten. Jyväskylän 1998 onnettomuudesta ei enää nähdäkseni julkaistu nimiä. Käytäntö alkoi muuttua.

Jyväskylän henkilöuhreja vaatinut onnettomuus jäi viimeiseksi. Sen jälkeen junalla matkustaminen on ollut erittäin turvallista, mikä on hyvä osoitus turvallisuustyön merkityksestä. Myöhemmät junaonnettomuudet ovat sattuneet tasoristeyksissä ja uhrit ovat tulleet autoista. Euroopan raiteilta kantautuu edelleen tietoja junien kaatumisista ja törmäilyistä. Hatun nosto VR:lle.

Joskus on onneakin mukanaa. Erikoisin onnettomuus sattui 5.10.1990, kun yli 600 metriä pitkän tavarajunan jarrut pettivät ja juna vyöryi Helsingin asemalle. Yksi vaunuista tunkeutui asemarakennuksen seinän läpi. Onneksi tapaus sattui kello neljä aamuyöllä, joten asema oli autio. 

Lievempi läheltä piti -tilanne sattui 4.1.2010, kun neljä matkustajavaunua pääsi irti ja vyöryi aseman vieressä olevan hotellin toimistosiipeen. Siinä henkilökunta ehti varoittaa asemalla olevia ihmisiä ja pahemmalta vältyttiin.

Turvallisuudessa ei ole koskaan varaa itsetyytyväisyyteen.