Saksalainen Onecoin-dokumentti Yle Areenassa paljastaa koko huijauksen

Yle on hankkinut Areenaan viime syksynä ilmestyneen kaksituntisen Onecoin-dokumentin, jonka katsottuaan paatuneinkin fani ymmärtää tulleensa huijatuksi. Vahva katselusuositus siis tälle: Cryptoqueen. 

Dokumentti kertaa Onecoin-huijauksen vaiheet, joissa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta on kiinnostavaa nähdä Rujan hulppea merenrantahuvila, huvijahti, saksalainen terästehdas jota hän isänsä kanssa huijasi sekä kuulla mm. Rujan opettajan kommentoivan oppilastaan näin vuosien jälkeen. Kiinnostava on myös dokumentin päähenkilöksi nostettu Rujan ystävätär, joka muistelee huikeita menestyksen ja juhlien vuosia. 

Vähemmän ylentävää on kuulla yhden huijatun saksalaismiehen kohtalosta. Vastaavia tapauksia on Suomessakin lukuisia.

Sijoitin Onecoiniin ja toivoin sen toimivan.

Jälkikäteen Vuorinen on yrittänyt selittää, ettei hän myynyt sijoituksia mutta juuri sitä uhrit luulivat ostavansa. Sijoittamisen ja rikastumisen lupauksilla uhrit saatiin mukaan. Englanninkielinen, vaikeaselkoinen ja kirjoista kopioitu "talouskoulutus" ei ketään kiinnostanut.

Yksi kiinnostava kohta dokumentissa on video Konstantinista, joka käy ensin ugandalaisessa lastentarhassa ja poseeraa kameroille lasten keskellä. Sen jälkeen hän myy huijausta lasten vanhemmille. Härskiä toimintaa. Vuorinen ja muutama muu suomalainen kiersivät myös Afrikassa Onecoin-sanomaa levittämässä, eivätkä ole koskaan joutuneet vastuuseen tekemisistään.

Dokumentissa vilahtaa myös Kari Wahlroos, joka piti myyntitilaisuuksissa aurinkolaseja, koska tulevaisuus näytti niin häikäisevältä.

"En näe mitään, koska tulevaisuus on niin loistava!"

Onecoinin jälkeen Wahlroos markkinoi virolaista Dagcoinia, joka todettiin huijaukseksi jokin aika sitten. Coinien jälkeen Wahlroos on ollut mukana lukuisissa hankkeissa, joista ei ilmeisesti ole tullut mitään, tuoreimpina Tuohivaara ja Freedom Republic.

"Saksalaiset viranomaiset alkoivat tutkia Onecoinia aika varhain."

Koska Onecoinin avainhenkilöt Parhiala ja Vuorinen olivat suomalaisia, KRP:llä olisi ollut mainio tilaisuus puuttua toimintaan heti alkuvaiheessa. Marraskuussa 2015 se kuitenkin lopetti tutkimukset ja jäi odottamaan lähdekoodin julkaisua. Sitä odotellaan kai vieläkin. Onneksi saksalaiset eivät odotelleet, eivätkä amerikkalaiset. 

Ruja Ignatova FBI:n etsintäkuuluttamana.

Viimeistään Ruja Ignatovan lisääminen FBI:n etsityimpien naisten listalle olisi pitänyt havahduttaa loputkin suomalaiset, jotka vielä uskovat, että kyseessä oli oikea kryptovaluutta. 

Ignatova katosi lokakuussa 2017, eikä hänestä ole nähty sen jälkeen merkkiäkään. Edes dokumentin tekijät eivät pystyneet selvittämään Rujan kohtaloa. Ystävätär arvelee, että hän voisi piileskellä Dubaissa sikäläisen hallitsijan suojeluksessa. Jos niin on, kyse on kultaisesta häkistä. Toinen vaihtoehto on vielä ankeampi: äskettäin liikkui tietoja, että Bulgarian kokaiinimarkkinoita hallinnut rikollispomo olisi tappanut Rujan jahdillaan jälkien peittämiseksi. 

Dokumentin kiinnostavin osa tulee lopussa, kun ääneen pääsee lähettiläämme maailman kryptohuijauksessa, Tommi Vuorinen.

"Nimeni on Tommi Vuorinen, olen Suomesta."

Indiana Jones -hattu on miehen tavaramerkki, eikä hän ole siitä luopunut. Vuorinen nimitettiin viime vuonna uudistuneen Onecoinin Euroopan aluejohtajaksi ja viime viikolla hänestä tuli yhtiön maailmanlaajuisen johtoryhmän jäsen. Vuorinen on siis nyt käytännössä Onecoinin huipulla, ylempänä ei ole ketään, koska kapteenin virka lopetettiin. 

Sopiva paikka miehelle, joka on ainoana ollut alusta lähtien mukana, ja muista johtajista poiketen välttänyt pidätykset. Se ei tosin ole meriitti Suomen viranomaisten maineelle.

"Ketä on huijattu ja miten?"

Dokumentissa Vuorinen tulistuu haastattelijalle, aivan kuten on tehnyt jo kahdeksan vuoden ajan. "Mehän myytiin vain koulutusta neljällä miljardilla".

Median vika.

Vuorisen mielestä kyse on vain valheista, joita media on koko ajan levittänyt maailmalle. Median vika, aivan kuten persut sanovat Suomessa ja Trumpin kannattajat jenkeissä.

Onecoinin Suomen tilaisuus viime joulukuussa oli vaisu ja väsähtänyt, osallistujatkin lähinnä eläkeläisiä. Kenties rakkaudesta isänmaataan kohtaan Tommi jaksaa kuitenkin edelleen käydä puhaltamassa henkeä verkoston suomalaisiin jäseniin. Hän oli viimeksi viikonloppuna Suomessa hehkuttamassa uusia One-palveluita jäsenistölle.

Tämän vuoden alusta lähtien Onecoinilla on vihdoin oikea lohkoketju. Ei tosin oma vaan Polygon, jossa on monta oikeampaa kolikkoa (tässä pelkät ERC-20-kolikot), mutta kuitenkin. Onecoin-siirtoja voi seurata Polygonin omalla lohkoketjuselaimella osoitteessa https://polygonscan.com/token/0xb85cfa8fe6801dd77a2004836727eb58c8e883a7. Siis vihdoin, kahdeksan vuoden valehtelun ja huijaamisen jälkeen Onecoinilla on oikea lohkoketju!

Ketjusta huolimatta kyse ei edelleenkään ole oikeasta kryptovaluutasta, sillä kolikkojen avaimet ovat yhtiöllä itsellään. Jäsenet eivät voi siirtää kolikkoja vapaasti ja yhtiö voi käsitellä kolikkoja miten haluaa. Lohkoketju ei siis ole muuttanut oikeastaan mitään.

Onecoineilla ei edelleenkään ole mitään arvoa eikä niitä voi vaihtaa oikeaksi rahaksi. Sen sijaan yhtiö keksii toistuvasti uusia maksuja, joita jäseniltä veloitetaan, eikä niitä voi maksaa Oneilla. Vain oikea raha kelpaa. Ja koska kolikkoja syntyy järjettömät 250 miljardia kappaletta, niillä ei koskaan voi ollakaan todellista arvoa.

Ensi vuoden syyskuussa Onecoin-huijaus täyttää 10 vuotta, minkä jälkeen ensimmäiset petokset alkavat jo Suomen lain mukaan vanhentua. Saapa nähdä, ovatko Suomen viranomaiset vielä silloinkaan puuttuneet toimintaan. En pidättäisi hengitystäni. Elleivät sitten ulkomailla annettavat tuomiot muille päätekijöille saa suomalaisia vihdoin toimimaan.

Kiinalaiset nettivaatekaupat huijaavat laajasti ja avoimesti

Luulitko löytäneesi edullisen ulkomaisen nettikaupan, joka myy merkkivaatteita tai lenkkareita erittäin edullisesti? Unohda koko juttu, sivut ovat luultavasti huijausta. Tein vähän tutkimusta aiheesta ja hämmästyin, miten paljon huijauskauppoja on yhä olemassa ja miten avoimesti ne saavat toimia. Aihe sinällään ei ole uusi, siitä on muutama vuosi sitten kertonut mm. Yle. 

Lähes kaikki kokeilemani huijauskaupat toimivat Ali Baban pilvipalvelussa ja takana on ilmeisesti kiinalainen yritys. Sivut näyttävät uskottavilta ja hyvälaatuisia kuvia on paljon. Ilmeisesti huijarit ovat tehneet valmiin leiskan, joka sitten vain monistetaan eri nimille. Moni kokenutkin käyttäjä on kertonut olleensa vähällä langeta huijaukseen. 

Asiakasta kiinnostavat halvat hinnat ja tilauksen tekeminen. Jos jaksaisi perehtyä kaupan yhteystietoihin, tietosuojaselosteeseen tai palautusehtoihin, huomaisi tekstin näyttävän kummalliselta. Esimerkiksi "yksityisyyssuojassa" jokaisen sanan ensimmäinen kirjain on isolla. 

Huijauskaupan "yksityisyyssuoja".

Teksti itsessään on virheetöntä, sillä se on kopioitu sanasta sanaan suomalainen Halonen-vaatekaupan sivulta:

Halosen tietosuojaseloste.

Huijauskauppoja löytyy kaikilta tunnetuilta brändeiltä: Helly Hansen, Nike, Dubarry, Jordan, Hoka, Rieker, Asics, Sanuk, Merrel, Salomon, Panama Jack, Sorel... huomattavan moni näistä liittyy jalkineisiin, varsinkin lenkkareihin, jotka ovat haluttuja nuorten keskuudessa.

Koska huijarit toimivat Kiinasta käsin, toimintaan on vaikea puuttua. Länsimaiset brändit kiristelevät hampaitaan ja harmittelevat huijauksiin lankeavien asiakkaiden puolesta. Huijarit ovat ovelia: vaikka ne eivät toimita juuri pyydettyä tuotetta, ne toimittavat sentään jotain. Halpa kaulahuivi tuntui olevan yleinen valinta. Väärän tuotteen voi aina selittää vahinkona ja luottokortilla maksanut asiakas saa lopulta rahansa takaisin, jos jaksaa vääntää luottokorttiyhtiön ja kaupan kanssa tarpeeksi pitkään. Harva jaksaa. Ja sen varaan nämä laskevatkin. 

Kirjoitin aiheesta eilen pidemmän blogitekstin, jossa listasin huijauskauppoja, mutta Google poisti kirjoituksen yhteisösääntöihin vedoten. Varmuuden vuoksi en siis mainitse nyt yhtään kauppaa nimeltä enkä laita heti osoitteita edes kuvina.

Yksittäisiä kauppoja oleellisempaa on tämä: miten tunnistaa huijauksen? Epäilyttäviä merkkejä ovat:

• Hinnat 25-50 % normaalitasoa edullisempia. 
• Epätyypilliset hinnat - ei siis tyyliin "39,95" vaan ihan sattumanvaraisia numeroita, joita oikeissa tarjoushinnoissa ei käytettäisi.
• Sivulla on kirjoitusvirheitä tai erikoisia ilmaisuja, joita suomalainen ei käyttäisi. Valitettavasti myös osa oikeista kaupoista on konekäännettyjä, jolloin sivuilla on huijauksiin viittaavia virheitä.
• Alussa ei tule eväste-popup-lupakyselyä.
• Domain-nimessä esiintyy "suomi", "fi" tai "finland".
• Yhteystiedot ovat Gmail-osoitteeseen tai pelkkänä palautelomakkeena.
• Maksutapana on usein vain luottokortti.
• Varmenteen on myöntänyt ilmainen Let's Encrypt.
• Whois-haku näyttää epäilyttäviä yhteystietoja (tätä kriteeriä on kuitenkin vaikea tulkita).

Aiemmin varmenteen tiedot kertoivat, kenelle varmenne oli myönnetty. Nyt aitojenkin kauppojen omistajana saattaa näkyä pelkkä domain-nimi ilman yhteystietoja, joten sitä ei voi käyttää aitouden arviointiin. Ja aidotkin kaupat saattavat käyttää ilmaista Let's Encryptiä.

Whois-haku näyttää domainin rekisteröijän yhteystiedot, mutta niissäkin yhteystiedot voivat olla pilvipalveluun tai piilotettuja, joten tulkinta on vaikeaa.

Suomi ei ole suinkaan ainoa kohdemaa. Domain-nimien perusteella vastaavia kauppoja on kohdennettu ainakin Uuteen-Seelantiin, Norjan Osloon sekä Egyptiin. 

Lähes kaikki huijauskaupat näyttävät olevan saman tahon tekemiä. Haluaisinpa nähdä, kuinka iso yritys Kiinassa näitä kaikkia pyörittää? Siellä täytyy olla kymmeniä pienipalkkaisia ihmisiä luomassa verkkokauppoja eri kielialueille ja eri brändeille. Jos yksin Suomeen suunnattuja kauppoja on kymmeniä, eri kielialueet huomioiden niitä on oltava tuhansia. On siinä ylläpidettävää!

Kuriositeettina huijauskauppojen joukossa on myös yksi fi-loppuinen, joka liittyy Salomon-brändiin. 

Verkkotunnuksen tiedot.

Domain-nimen varaus on tehty jo puoli vuotta sitten. Koska tunnus on fi-juuressa, Traficom voisi puuttua asiaan.

Pieni lista parhaillaan aktiivisista huijauskaupoista. Jos tämäkin blogipostaus häviää, Googlen automatiikka on katsonut osoitteet yhteisösääntöjen vastaiseksi.

Valeverkkokauppoja.

Ministeri Lintilän WhatsApp-sotku uhkaa jäädä selvittämättä

Ministeri Mika Lintilä hämmästytti helmikuun alussa väittämällä, että hänen puhelimensa oli kaapattu ja siitä lähetetty meemikuva keskustapuolueen sisäiseen ryhmään.

On helppo ymmärtää, että yllättynyt ministeri esitti varomattomia väitteitä, joita hän seuraavalla viikolla veti jo takaisin. Puhelinta ei kaapattu, vaan kyse saattoi olla rinnakkaiskäytöstä, toisin sanoen joku toinen oli linkittänyt tietokoneensa ministerin puhelimen Whatsappiin ja pystyi viestimään tämän puolesta.

Mutta kuka ja miksi? Mikään valtiollinen hakkeri ei lähettäisi puhelimesta meemikuvaa ja paljastaisi siten itseään. Asialla täytyi olla joku suomalainen - joko Lintilä itse, joku perheenjäsen, avustaja tai muu ulkopuolinen. 

Lintilän kannalta asiassa on vain huonoja vaihtoehtoja. Ministeri itse kieltää lähettäneensä meemikuvaa vahingossa väärään ryhmään, joten todennäköisiä vaihtoehtoja ovat avustaja tai joku ulkopuolinen, joka on päässyt ministerin puhelimeen. Linkitys tehdään ottamalla kuva toisen koneen näytöltä, joten tekijän on käytännössä pitänyt saada puhelin haltuunsa. Etäyhteydellä linkitystä ei voi tehdä.

Jos kyse on avustajasta, ministerin luulisi tietävän asiasta ja kertovan, että asia tuli selvitettyä. Miksi kukaan avustaja haluaisi tehdä tällaista salaa ja asettaa päämiehensä hankalaan asemaan juuri vaalien alla?

Jos kyse on ulkopuolisesta, tilanne on vielä pahempi. Miten joku voi päästä käsittelemään ministerin puhelinta? Eikö puhelin ollut lukittuna? Ministeri ei voi jättää puhelintaan valvomatta ja lukitsematta. Vähintäänkin hän on rikkonut eduskunnan omia tietoturvaohjeita.

Rinnakkaiskäytön varalta kannattaa tarkistaa, ettei kolleega tai joku kotipiirissä ole ryhtynyt vakoilemaan puhelinta. Se on onneksi helppo tarkistaa puhelimen WhatsAppista (kohta Linkitetyt laitteet).

Tarkista puhelimen WhatsAppiin linkitetyt muut tietokoneet

Lintilä ilmoitti pyytäneensä GDPR:n nojalla Metalta lokeja WhatsAppista. Hän kuitenkin ilmoitti, ettei osannut tulkita niitä. Tänään eduskunnan tietohallinto toisti kantansa siitä, ettei tietohallinnon tekemä selvitys tapahtuneesta ole julkinen.

Lokeista ei välttämättä selviä paljonkaan. Pyysin tiedot omasta Whatsappista ja niiden mukaan Meta oli tallentanut vain viimeisimmät IP-osoitteet sekä mobiililaitteelta että pöytäkoneelta.

Pätkä Metan lähettämää lokia

Toinen laitteista on sisäverkossa, toinen mobiilidatassa. Jos lokit on pyydetty vasta seuraavana päivänä tai myöhemmin, relevantti tieto on ehkä jo poistunut. Sisäverkon IP-osoite ei sinällään kerro paljonkaan, ei liioin mobiililaitteen IP-osoite, jos se on operaattorin verkossa. Vain poliisitutkinta voisi selvittää, kenen käytössä nämä osoitteet ovat tapahtumahetkellä olleet, ja sekin tieto voi olla jo vanhentunutta. Osoitteiden selvittäminen vaatisi rikosilmoituksen tekemistä, mutta mikä tässä olisi rikos? Meemikuvan lähettäminen ei ole, voisiko jonkinlainen tietomurto tai luvaton käyttö tulla kyseeseen?

On todella vahinko, jos Lintilän tapaus jää ikuiseksi arvoitukseksi. Suuren kohun ja vastuullisen aseman vuoksi tapahtuneella olisi valtakunnallista merkitystä, ohi tavallisten tietoturvakysymysten. 

Ja jos ministeri pääsee eroon kiusallisesta tilanteesta syyttämällä jotain ulkopuolista toimijaa, muut tulevat jatkossa käyttämään samaa tekosyytä omien mokiensa peittämiseen.

Lisäys 3.3.2023: Mika Lintilän alkoholinkäyttö virkatehtävissä on herättänyt huomiota. Olisi aika pettymys, jos kaiken kohun ja kiistämisen jälkeen kävisi ilmi, että ministeri on sittenkin itse lähettänyt meemin omasta puhelimestaan. 

Iltalehden sovelluksen kryptohuijaus pelästytti vanhan rouvan

Saan usein puheluita ihmisiltä, jotka ovat pulassa todellisten tai kuviteltujen tietoturvaongelmien kanssa. Eilen illansuussa soitti eläkeläisrouva, joka äänen perusteella kuulosti hyvin terävältä ja pirteältä. Ei mikään höppänä mummeli, mutta koki silti alati lisääntyvän digiasioinnin ahdistavana ja vaikeana.

Hän oli lukenut uutisia Iltalehden sovelluksella, kun oli huomannut pääministeri Marinista kertovan punaisen otsikon "Marinin ura katkeaa tähän" ja painanut sitä. Näytölle oli tullut lisää punaisia tekstejä ja nainen oli tajunnut joutuneensa haittaohjelmasivulle. Hän oli äkkiä sulkenut puhelimen ja tyhjentänyt sivuhistorian, mutta oli huoli jäi kalvamaan: oliko haittaohjelma päässyt puhelimeen? Vieläkö sitä uskalsi käyttää?

Lohdutin soittajaa sanoen, että mobiililaitteet ovat paljon turvallisempia kuin uutisista voisi päätellä. Ellei mene asentamaan ohjelmia itse, ei ole oikeastaan mitään vaaraa (paitsi maksulliset tekstiviestipalvelut ja valtiolliset vakoiluohjelmat).

Kunpa ihmiset ymmärtäisivät ottaa kuvan epäilyttävästä sisällöstä tai edes url-osoitteesta, se helpottaisi asioiden selvittämistä jälkeenpäin. Rouva sanoi olleensa liki paniikissa ja harmitteli itsekin, että reagoi hätiköidysti. Sen ymmärtää.

Ilmeisesti kyseessä ei ollut mikään haittaohjelma vaan kryptohuijauksen mainossivu, joita on tunnettujen toimittajien ja vaikuttajien (Rönkä, Harkimo ym) nimissä. Jostain syystä Google ja Facebook eivät saa niitä kuriin. Iltalehden sovelluksessa mainokset sulautuvat uutisotsikoihin tavallista nettisivua paremmin, joten mainosten erottaminen on vaikeaa. Twitterissä kysymällä selvisi, että muutama muukin oli nähnyt saman mainoksen ja se oli hävinnyt noin puolen tunnin jälkeen.

Iltalehti on mainosvälittäjien armoilla, mutta käyttäjä odottaa, että sovelluksen sisällä Iltalehti vastaa uutisista ja sisällön vaarattomuudesta. Kryptohuijausten ei pitäisi päästä sovellukseen asti.

Laitoin vielä illalla asioita selviteltyäni tekstiviestin soittajalle ja hän oli hyvin helpottunut, pystyy jatkossa taas nukkumaan yönsä kunnolla.

Hänen tilanteensa on kuitenkin tuttu monille. Mitä tehdä, kun digiarjessa tapahtuu jotain epäilyttävää - kenelle voi soittaa ja kysyä neuvoa? Kuka vastaisi kansalaiselle, joka on nähnyt liikaa tietoturvauutisia? Poliisia on turha vaivata, ellei rikos ole jo tapahtunut, ja silloinkin poliisin apu rajoittuu lähinnä rikosilmoituksen tekemiseen.

It-ammattilaisille, nuorille ja ruuhkavuosissa juokseville digiarki on suuri helpotus, mutta on paljon niitäkin, joita voimattomuus digijumalien ja sähköisten itsepalvelujen armoilla ahdistaa.

Jos voit, auta edes omia sukulaisiasi ja lähipiiriäsi.

ChatGPT on valehtelusta huolimatta tekoälyn virstanpylväs, mutta hakukonetta se ei korvaa

Viime marraskuussa avattu ChatGPT (jostain syystä Hesari on päättänyt kirjoittaa sen Chat GPT) on tekoälyn virstanpylväs, jollaista alan tutkijat ovat odottaneet vuosikymmeniä. Harva enää muistaa, miten vielä 1990-luvulla tekoäly oli melkein kirosana, joka aina petti lupaukset ja johon kukaan ei halunnut koskea pitkällä tikullakaan. Nyt on kokonaan toinen ääni kellossa.

Kirjoitan parhaillaan kirjaa aiheesta, joten olen palauttanut mieleeni vanhoja tekoälyn merkkipaaluja. ELIZA, Kasparovin häviö shakissa, Jeopardy, Viides sukupolvi, Prolog ja monia muita. ChatGPT on tekoälyn iPhone-hetki: koko maailma pääsee itse ihmettelemään, miten lähelle inhimillistä keskustelua kone voi yltää. 

Ja kuitenkin se on niin kaukana. ChatGPT teeskentelee hyvin, mutta pohjimmiltaan se on vain ELIZAn tyttärentytär. Kielimalli käsittelee sana-alkioita ("sanakkeita") neuroverkolla ja tuottaa tekstiä, joka näyttää aivan ihmisen kirjoittamalta. Teksti heijastelee kaikkea sitä, mitä internetiin ja kirjoihin on vuosien varrella tallennettu. Sanoja "laskemalla" saadaan tulokseksi uusia sanoja, kokonaisia lauseita.

Itseäni hämmästyttää aina, miten ChatGPT antaa eri päivinä eri vastauksia. Kaksi samanlaista kysymystä tuottaa eri päivinä ihan eri tuloksen. Tänään tuloksena oli muutama rivi tekstiä, kun viime viikolla tekstiä tuli paljon enemmän, lisäksi se oli jaoteltu luetelmamerkeillä siistiksi listaksi. Mutta ei enää tänään. ChatGPT oli tänään eri tuulella kuin viime viikolla, sitä ei huvittanut olla yhä monisanainen. 

Hämmästyttävintä itselleni on ollut ChatGPT:n tuottama ohjelmakoodi, joka näyttää toimivalta ja Pythonin tapauksessa jopa elegantilta. Pascal, Fortran ja Basic näyttivät nekin toimivan, mutta suoraviivaisesti ja mekaanisesti. On selvää, että Pythonia on netissä valtavan paljon enemmän kuin näitä vanhoja kieliä, joten ohjelma vastailee paremmin. 

Ennen kuin ihailee liikaa ChatGPT:tä, on hyvä muistaa sen rajoitukset. Kunhan ohjelman kanssa ensin keskustelee aikansa, niin että se saa kiinni kontekstista, tulokset voivat olla hämmästyttävän hyviä. Kylmiltään esitetyt täsmäkysymykset saattavat antaa aivan hölmöjä vastauksia. 

Mikä on Suomen korkein rakennus?

Suomen korkein rakennus on tällä hetkellä Tornikeskus, joka sijaitsee Helsingissä. Se on 127 metriä korkea.

Englanninkieliset kysymykset antavat usein parempia tuloksia, mutta eivät aina:

What is the tallest building in Finland?

As of 2021, the tallest building in Finland is the KLP Työeläkeyhtiö, located in Helsinki. It stands at a height of 129 meters (423 feet).

Mikä ihme on KLP Työeläkeyhtiö? Kertokoon itse:

Mikä on KLP Työeläkeyhtiö?

KLP Työeläkeyhtiö on Suomessa toimiva eläkeyhtiö, joka hallinnoi useiden kuntien ja kuntayhtymien työntekijöiden eläkevaroja. Yhtiö tarjoaa myös eläkevakuutuksia ja eläkevakuutusratkaisuja kuntien ja kuntayhtymien työntekijöille. KLP Työeläkeyhtiö on Suomen suurin kunta- ja kuntayhtymäeläkeyhtiö.

Mikä on KLP Työeläkeyhtiön rakennuksen katuosoite Helsingissä?

KLP Työeläkeyhtiön rakennuksen katuosoite Helsingissä on Eteläesplanadi 14.

Hätäisimmät ovat esittäneet, että ChatGPT:stä tulee Googlen syrjäyttävä hakukone, joka kertoo oraakkelin lailla vastauksia eikä anna pelkkiä linkkejä. Ei todellakaan. ChatGPT:n neuroverkon rakentaminen on erittäin raskas ja kallis operaatio, siksi sen tiedot loppuvat vuoteen 2021. Mallia voidaan ilmeisesti jollain tavalla päivittää, mutta käyttäjien opetuksia se muistaa vain istunnon loppuun asti. Seuraavalla käyttökerralla kaikki alkaa taas alusta. Ja koska ChatGPT ei ymmärrä mitään, se ei pysty erottamaan totuutta valheista. 

Nämä ovat rakenteellisia ongelmia, jotka eivät poistu päivityksellä tai syöttämällä malliin yhä vain lisää dataa. Tarvittaisiin kokonaan uusi tekniikka tai ainakin ChatGPT pitäisi laajentaa toisella ohjelmalla, joka hakisi ja tarkistaisi tietoja. Jää nähtäväksi, miten OpenAI ja Microsoft tässä etenevät.

Tekoäly on työkalu. Joudumme jatkossakin kantamaan itse vastuun tiedonhausta ja tietojen oikeellisuudesta. Eikä se on ole lainkaan huono asia. 

Videot houkuttelevat somessa, miten käy lukutaidon?

En ole kovin aktiivinen Instagramissa, mutta olen käyttänyt sitä kuvien jakamiseen ja toisten ottamien kuvien ihasteluun. Itseä tyrkyttävät selfiet olen ohittanut nopeasti. Viime viikkoina olen kuitenkin turhautunut yhä lisääntyvään mainosten ja suositeltujen videoiden määrään. Ilmeisesti TikTokin vanavedessä Instagram on siirtynyt yhä enemmän videopalveluksi, koska sitä käyttäjät haluavat.

Laskin, että 100 näkemästäni postauksesta 55 oli kaverien (joita seuraan) julkaisuja. Lisäksi oli 25 mainosta ("sponsoroitu", yleensä videoita), 9 palvelun ehdottamaa videota ("koska katsoit jotain vastaavaa aiemmin") sekä 11 ehdotettua kuvajulkaisua muilta kuin kavereilta.

Itse valitsemani sisältö oli siis enää hieman yli puolet kaikesta. Varsinkin mainosvideoiden määrä tuntuu lisääntyneen nopeasti ja olevan päällekäypää. Tietenkin kyse on mainosrahoitteisesta palvelusta, mutta tähän asti se on tuottanut hyvin voittoa vähemmilläkin mainoksilla. Jos niitä lisätään liikaa, halu käyttää palvelua hiipuu.

Mobiilisovelluksessa voi valita vasemmasta ylänurkasta Seurataan, jolloin näytetään vain seurattavien julkaisuja. Selainversiosta en ole löytänyt vastaavaa valintaa.

Instagramin suosittelemat videot ovat yleensä hassuja kohelluksia, onnettomuuksia (silmiinpistävän usein Kiinasta) tai käden taitojen esittelyjä. Hauskoiksi tarkoitetut videot herättävät itsessä lähinnä ärtymystä. Miksi tuhlata aikaa sellaisten katseluun? Ja jos erehtyy jäämään katsomaan jotain videota, Instagram pitää sitä kiinnostuksen merkkinä ja alkaa tarjota lisää vastaavia.

Instagram suosittelee videota, jossa purettava siilo kaatuu työkoneen päälle. Onpa kiinnostavaa.

Lyhyet hupivideot vetoavat nuoriin, joilla sisällön kuluttamisen tavat ovat vasta kehittymässä. Joissakin kommenteissa katsojat tuntuvat itsekin harmittelevan, että tuhlasivat elämästään 30 sekuntia jonkin typerän videon katseluun. Sitä sietääkin ihmetellä. 

Videopätkät lisäävät lyhytjännitteisyyttä ja keskittymisvaikeuksia. Koulussa opetettavat asiat eivät ole lyhyitä videoita, vaan monimutkaisia kokonaisuuksia, joihin pitää käyttää aikaa ja vaivaa. Juuri siksi ne palkitsevat.

Videoiden varassa kasvanut sukupolvi on altis mielen manipuloinnille. Paras tai hauskin video jää mieleen riippumatta siitä, oliko sen kertoma asia totta vai täyttää roskaa. Videolla vakuuttavin, itsevarmin tai hauskin esiintyjä voittaa katsojat puolelleen. Videolla esitettyjä väitteitä on vaikea tarkistaa, eikä niitä edes muista jälkeenpäin. Tekijänoikeudetkin unohtuvat, kun omaan videoon lainataan pätkiä muista lähteistä lupia kyselemättä.

Sanotaan, että tekstimuotoisen viestinnän kulta-aika on ohi. Ihmiskunta palaa ajassa taaksepäin, kun tarinat ja niiden kertojat saavat yleisön huomion. Lukemisen sijaan katselemme ja kuuntelemme, ainakin toisella korvalla. Kirjoitettu teksti säilyy satoja tai tuhansia vuosia, videoiden elinaika on korkeintaan vuosia. Menetämme historian ja ajallisen perspektiivin tapahtumiin.

Videoiden katselu houkuttelee, koska se päästää katsojan niin vähällä. Mutta aivojen ei ole tarkoitus päästä vähällä, koska silloin ne surkastuvat. Lukeminen on hyvää harjoitusta, sillä se aktivoi aivoja ja mielikuvitusta. Yleensä romaaneista tehdyt elokuvat ovat pelkistettyjä ja latteita kirjan tapahtumiin verrattuna. Rikkaus on tekstissä, koska aivomme luovat sen itse.

Toivottavasti vanhemmat jaksavat rohkaista lapsiaan lukemiseen jatkossakin. Pelkän koululaitoksen tehtäväksi taitoa ei voi jättää.

Lisäys 24.1.2023: Osuikin heti silmään entisen sometyöläisen haastattelu, jossa mm. "Nyt se on aika lailla sitä, että some otetaan bussipysäkillä esille, sitä aletaan plärätä eikä sieltä haeta varsinaisesti mitään. Haluaisin palata siihen, että keskityttäisiin siihen mitä tehdään ja mitä luetaan – silloinkin, kun mennään sinne someen" ja "Kun se vauhti vaan kiihtyy ja kiihtyy, niin en halua olla luomassa sellaista maailmaa itselleni tai lapsilleni, missä keskittymiskyky on kahden sekunnin videon mittainen." Some-vallankumous on alkanut syödä lapsiaan, kirjaimellisesti.

Nyt yli 600 kirkkoa drone-ilmakuvissa

Viime kesänä jatkoin syksyllä 2021 aloittamaani Suomen kirkkojen drone-kuvausta ilmasta. Syksyllä 2021 kuvasin pari sataa kirkkoa, viime kesänä runsaat 400 lisää, joten nyt sivullani https://petterij.kuvat.fi/kuvat/Kirkot/ on passikuva yli 600 kirkosta. Samalla tuli kuvattua kirkkoja myös sisältä sekä ilmasta eri suunnista, ympäristöä unohtamatta. Usein kirkot on rakennettu joko keskelle kylää tai lähelle vesistöä, jota pitkin kirkkokansan on ollut helppo saapua sanaa kuulemaan.

Drone-kuvatut kirkot Kunta 3D-kartalla, josta ne avautuvat valokuvina.

Avattava versio kartasta: https://demo.kunta3d.fi/Map.html?project=247.

Varsinkin kesäaikaan monet Suomen kirkoista ovat kauniita. Itse rakennukset eivät tietenkään vedä vertoja Keski-Euroopan katedraaleille, mutta ympäristöineen ne muodostavat kauniita kokonaisuuksia. Sopiva valaistus ja kuvakulma niin kirkkokuvat kelpaavat vaikka tauluiksi. Jos aika riittää, kokoan joskus kuvista kirjan tai näyttelyn. 

Jurvan kirkko (värejä muokattu).

Kirkkojen kuvaaminen on avannut itselleni uuden maailman. Niistä avautuu näkymä suomalaiseen historiaan ja menneisyyteen, jossa kansan on pitänyt pärjätä kulkutautien, katovuosien ja ankarien säiden armoilla. 

Kirkot kertovat myös Suomen muuttumisesta. Esimerkiksi Luhanka on nykyään pieni taajama (691 asukasta), mutta sen kirkko on kuin puinen katedraali. 

Luhangan kirkko.

Luhangan kirkko on rakennettu vuosina 1891-1893 ja siinä on 1500 istumapaikkaa -- siis yli tuplasti kunnan nykyinen asukasluku.

Kirkkojen istumapaikkoja ei ole numeroitu, joten paikkoja on mahdotonta laskea tarkasti. Suurin puukirkko on Kerimäellä, mutta "toiseksi suurimpia" itseään mainostavia on Suomessa useita. 

Drone surisee hetken, ennen kuin se nousee niin korkealle, että ääni hukkuu liikenteen meluun tai puiden suhinaan. Vain yhden kirkon luona henkilökuntaan kuuluva nainen tuli valittamaan ja sanoi, että "me emme pidä droneista". Siinä vaiheessa drone oli jo laskeutumassa ja kuvat otettu, joten nekin ovat mukana kokoelmassa.

Monet kirkot ovat kesällä auki (ns. tiekirkko). Sisällä on opas, yleensä paikallinen nuori, joka tietää kertoa kirkon historiasta. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista keskustella myös kylän ja nuoren omista näkymistä. Moni oli hakenut opiskelemaan ja odotti kesän jälkeen tietoa tulevasta opiskelupaikasta.

Elokuun puolivälissä kuvasin Rautjärven kirkon. Kunta sijaitsee niin lähellä itärajaa, että kuvausta varten piti tehdä lentosuunnitelma ja ilmoittaa se lennonjohdolle. Vähänpä tiesin, miten tärkeä kuvasta tuli.

Rautjärven kirkko 14.8.2022, tuhoutui tulipalossa 

Jouluaamuna 25.12.2022 kirkko tuhoutui täysin nopeasti edenneessä tulipalossa, joka osoittautui tuhopoltoksi. Tämä kuva lienee yksi viimeisistä ao. kirkon ilmakuvista.

Moni kirkko on tuhoutunut joko tahallisissa tai tahattomissa tulipaloissa. Kynttilät ja puulämmitys koituivat ennen monen kirkon kohtaloksi, joskus myös seurakuntalaisten. Viime vuosilta muistetaan Ylivieskan (2016), Kiihtelysvaaran (2018) ja Pyhän Olavin kirkon (1997) tuhopoltot sekä Porvoon kirkon 2006 saamat vakavat vauriot. Porvoon kirkko pystyttiin kuitenkin korjaamaan. Hieman yllättäen Rantasalmen kirkon kohtaloksi koitui salamanisku vielä niinkin myöhään kuin kesäkuussa 1984.

Tämän kesän tavoite on kuvata loput 200 kirkkoa, minkä jälkeen kokoelmassa olisi kaikkien Suomen evlut-kirkkojen drone-kuvat. Tehtävä on kuitenkin vaativa, sillä jäljellä olevat kirkot sijaitsevat saaristossa tai Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä välimatkat ovat pitkiä. Katsotaan miten käy.