maanantai 30. maaliskuuta 2020

Etätyö on kuin mämmiä

Pakotettu etätyö on kiintoisa ihmiskoe, jonka vaikutukset näkyvät lähivuosina. Moni työntekijä ja yritys on pakon edessä huomannut etätyön hyvät puolet: ei työmatkoja, ei hukka-aikaa, vapaus ja rauha keskittyä avokonttorin hälinän sijaan.

Yhtä moni on huomannut myös päinvastaisen. Etätyö on epätyötä, eikä elämä kotona läppärin kanssa ole mitään herkkua. Keittiön pöydälle sijoitettu kone on ergonomian irvikuva, videoneuvotteluissa kuva pätkii ja ääni kaikuu, muut osallistujat ovat etäisesti läsnä kun joutuvat samalla hoitamaan lapsia tai kotiaskareita.

Ja jos kotona on myös etätöitä tekevä puoliso tai etäopiskeluja yrittäviä lapsia, vaikeuskerroin kasvaa monella ylivoimaiseksi. Kaksi viikkoa etätöissä ja moni toivoo jo hartaasti eristyksen päättymistä. Ajatus konttorille palaamisesta tuntuu suorastaan houkuttelevalta. Jopa avokonttori kelpaa nyt.

Suhtautuminen etätöihin on hyvin yksilöllistä. Omassa työssäni juuri mikään ei ole muuttunut, vain etäpalavereita on tullut lisää. Olen aina tottunut istumaan kotona koneen ääressä. Kirjojen tekeminen on ollut yksinäistä puurtamista.

Toisille pakotettu kotonaolo on henkisesti raskasta. Jos omassa elämässä, parisuhteessa tai taloudessa on ennestään ollut ristiriitoja, ne nousevat toiseen potenssiin.

Kysyin somessa muiden käyttäjien kokemuksia ja sain paljon vastauksia. Seuraavassa muutamia poimintoja.

Etätyö on kuin mämmi - hyvää pieninä annoksina (Peter Streng Twitterissä). Etätyöpäivä silloin tällöin on OK, mutta viisi päivää viikossa on liikaa.

Ei mitään uutta, virtuaalitiimini on hajallaan ympäri maailmaa. Varsinkin asiantuntijatehtävissä on ihmisiä, joilla mikään ei ole muuttunut. He saattavat olla organisaation ainoa työntekijä Suomessa, muut ovat eri puolilla maailmaa. Työasiat on tähänkin asti hoidettu etäyhteyksillä ja videoneuvotteluilla.

Jäsenet jumissa ja päätä särkee. Harvalla on mahdollisuutta omaan työhuoneeseen tai edes kunnon työtuoliin. Jos töitä tehdään olohuoneen sohvalla röhnöttäen tai keittiönpöydällä pinnistäen, jäsenet ovat varmasti jumissa ennen pitkää ja päätä särkee. Kahvi- ja lounastauot unohtuvat tai ainakin muuttuvat epäsäännöllisiksi. Pakollinen jaloittelu huoneesta toiseen, ruokalaan tai neuvotteluhuoneisiin jää pois. Epäsäännöllinen syöminen lihottaa ja liikunnan puute alkaa tuntua jäsenissä.

Avokonttori se kotonakin on. Työpaikalla vihataan keskeytyksiä ja yleistä hälinää. Koronan vuoksi perhe muodostaa uuden avokonttorin, jossa hälinä on vielä pahempaa, eikä sitä voi sulkea pois edes kuulokkeilla.

Tauot jäävät pois. Työpäivä on täynnä lyhyitä taukoja, kun vaihdetaan paikkaa tai käydään asiakkaalla. Työmatka aamulla ja illalla on monelle lepohetki, vaikka omalla autolla ruuhkassa jonottaminen onkin rasittavaa. Tauot eivät ole pelkkää hukka-aikaa, vaan niillä on virkistävä vaikutus. Etätyössä ne jäävät pois. Tauot on itse otettava.

Etäbuumi on nostanut esille uusia kysymyksiä ja huolenaiheita. Miten verottaja suhtautuu koronan pakottamaan työhuonevähennykseen? Työmatkavähennykset, km-korvaukset ja päivärahat jäävät saamatta, mikä voi sotkea perheen taloussuunnittelua. Entä jos kompastuu kotona portaissa, meneekö tapaturma työantajan vakuutuksesta?

Se hyvä puoli koronaepidemiassa on ollut, että monet organisaatiot ja työntekijät ovat pakon edessä joutuneet ainakin kokeilemaan etätyötä, rakentamaan turvallisia yhteyksiä sitä varten ja asentamaan Zoom- tai Teams-ohjelmia. Kriisin helpottaessa osa käytännöistä jää voimaan, mikä hyödyttää niin yrityksiä kuin tekijöitäkin.

Tärkeintä on muistaa se mämmi-opetus: ei liikaa eikä varsinkaan pakottamalla.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Korona-päiväkirja 4: mitä hyvää koronaviruksessa?

Asioilla on aina kaksi puolta, huonoillakin. Mitä hyvää siis on koronaviruksessa?

Ensimmäinen hyvä asia: se voisi olla paljon tappavampi. Ihmiskunnalla on hyvää tuuria, ettei korona ole läheskään niin tappava kuin monet aiemmat epidemiat. Jos korona olisi kuin ebola, se tappaisi keskimäärin puolet uhreistaan (epidemiat vaihdelleet 25-90 % välillä). Meillä oli tällä kertaa hyvä tuuri.

Toinen hyvä asia: epidemia lähti liikkeelle talvella ja tuli Suomeen helmi-maaliskuun vaihteessa. Jos kaikki tämä olisi tapahtunut neljä kuukautta aikaisemmin, epidemia olisi Suomessa alkanut marraskuun pimeydessä. Joulu olisi peruttu, joulun lomamatkat samoin. Suomalaisia olisi uhannut pimeyden ja kaamosmasennuksen lisäksi virus. Joutuisimme viettämään lyhenevät päivät sisätiloissa, kohti pimeyttä mennen. Henkinen vaikutus pimeydestä sekä joulun ja uudenvuoden peruuntumisesta olisi musertava.

Kolmas hyvä asia on pakotettu digiloikka. Niin yritykset kuin yksityishenkilötkin ovat joutuneet ottamaan ison digiloikan ja asentamaan videoneuvotteluohjelman tai kuvapuhelimen. Moni on huomannut, että hei - sehän on meillä jo valmiina! Skype, Teams, Zoom, Whatsapp ja Facetime ovat kaikkien ulottuvilla. Niitä voi käyttää yhteydenpitoon työkavereihin, sukulaisiin, opettajiin... Moni on löytänyt tästä yllättäviä hyötyjä. Myöhemmin nähdään, miten pysyväksi videoyhteydet ja etäpalaverit jäävät.

Neljäs hyvä asia: huomaamme, että olemme kaikki samassa veneessä ja opimme taas arvostamaan monen mielestä tylsää arkea. Hei, mikä onkaan parempaa kuin tasainen ja tylsä arki! Silloin voi kuitenkin käydä töissä, olla ulkona, tavata ihmisiä, käydä harrastuksissa... nyt sitä ei ole.

Koronavirus kohtelee kerrankin tasapuolisesti kaikkia. Rikkaat ja köyhät ovat samalla viivalla. Kukaan ei pääse pakoon virusta ja sen lieveilmiöitä lähtemällä ulkomaille, Yhdysvaltoihin tai etelän aurinkorannoille. Hollywood-julkkikset, kuninkaalliset, johtajat ja poliitikot ovat kerrankin samassa tilanteessa. Kaikkia kohtaa samanlainen epävarmuus ja epämukavuus. Arki ei ole kenellekään entisensä -- ja se on terveellinen muistutus kaikille. Kun epidemia aikanaan menee ohi, osaamme taas arvostaa elämän perusasioita ja katsoa arkea uusin silmin.

Kriisin aikana mitataan myös töiden tarpeellisuus. Ei tunnu kovin pahalta, vaikka turhaa roinaa mainostavat instagram-mallit menettävät työnsä. Toivottavasti kriisi saa heidät pohtimaan, mitä järkevää loppuelämällä voisi tehdä.

Koronavirus puhdistaa ilman. Saastuttava teollisuus vähenee, lentoliikenne hiipuu. Ilmastonmuutos on hetkeksi peruttu. Kaukomatkailu pysähtyy, samoin Lapin-lomat. Muutosta vaatineet saavat haluamansa, mutta hinta on kova. Kun talous ja liikenne pysähtyy äkisti, seuraukset tuntuvat kaikkialla -- niin hyvässä kuin pahassa. Olemme kulutusyhteiskunnan vankeja. Tällaista se sitten olisi, jos palaisimme ajassa taaksepäin. Nyt tosin paluu on tehty pakon sanelemana ja ilman sopeutumista, joten lieveilmiöt ovat pahempia kuin suunnitelmallisessa muutoksessa.

Sanotaan, että kriisi vahvistaa kansallisvaltioiden asemaa ja rajat kiinni -ajattelua. Ehkä niin, mutta se kertoo myös päinvastaisesta. Maapallo on yhteinen, samoin ongelmat. Niitä ei ratkaista rajoja sulkemalla vaan yhteisiä ratkaisuja etsimällä.

Tämän jälkeen me kaikki katsomme maailmaa uusin silmin. Ja se on hienoa.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Ystäviä purkissa on kuin Onecoinin toisinto

Ylen sivulla on kiinnostava juttu Ystäviä vitamiinipurkissa Fitline-verkostomarkkinoinnista. Toimittaja soluttautui jäseneksi Fitline ravintolisiä levittävään verkostoon. Juttu on aivan kuin kopio Onecoin-kryptovaluuttahuijauksesta. Fitlinessa taustalla on sentään jonkinlainen tuote, mutta markkinoinnin tavat ja verkoston menetelmät ovat aivan samat kuin Onecoinissa.

Katsotaanpa.

Tiimipäivän alkaessa "Helsinkiläishotellin käytävällä väreilee innostus... suurin osa väestä on arviolta 20-30-vuotiaita." - Vaikka teksti ei sitä sano, oletan että kyse on naisista. Fitline on nuorten naisten Onecoin.

"Varsinaisen ohjelman avaa Suomen top-jälleenmyyjälistan kärkijoukosta tuttu hahmo, Peppiina Meronen. Karismaattinen nainen astelee itsevarmasti lavalle." - Ilmeisesti Kari Wahlroosin Fitline-vastine. Ennen Onecoinia Wahlroos oli aktiivinen Wellstar-markkinoija.

"Meronen kertoo avoimesti höylänneensä alkuun päästäkseen surutta luottokorttiaan. Menestyksen eteen täytyy ottaa riskejä." - Fitlinessa ostetaan tuotepaketteja, Onecoinissa koulutuspaketteja.

"Vähän väliä nousemme taputtamaan, hyppimään tai halaamaan vieressä olevaa ja kertomaan, kuinka mukavaa on, että hän on saapunut paikalle. Meronen itse sanoo, että meno saattaa vaikuttaa lahkokokoukselta, mutta 'se ei haittaa.'" - Wahlroosin temppuja nämäkin.

"Sitouttamisen näkökulmasta tällainen toiminta lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhdessä tekemisen fiilistä: pidämme toisistamme sekä toimimme yhteisen hyvän eteen." - Jep, sama juttu Onecoinissa.

"Väite on absurdi ja suorastaan huvittava. Ei todellakaan ole sellaista näyttöä, että tuollaista väitettä voisi perustella." - Samanlaisia absurdeja väitteitä oli Onecoinissa, eikä kukaan halunnut kyseenalaistaa niitä.

"Inkeroisen mukaan Ruokavirasto on hiljattain tehnyt tarkastuksen PM Internationalin tiloihin. Millään toisella ravintolisäsarjalla ei ole ulkopuolista tarkkailijaa." - Tämähän on kuin suora kopio Onecoinista ainoana auditoituna kryptovaluuttana. Kumpikaan lupaus ei pitänyt paikkaansa.

“Me ei olla nappikaupassa mukana”, Kotamäki pohjustaa aloittaessaan liikevaihdon esittelyn. Hän laittaa screenille luvut näkyviin. Voiko tämä olla siis kusetusta?, hän kysyy." - Aivan yksi yhteen Onecoinin kanssa.

"Kotamäki läväyttää screenille saksaksi kirjoitetun dokumentin, jossa on leima. Hän esittelee sen olevan Frankfurtin korkeimman tuomioistuimen päätös, tae siitä, että yhtiö toimii oikein. “Tämä vakuuttaa kaikki”, hän myhäilee. “Tämä vakuutti minutkin”, hän jatkaa. “Siinä on leima!” - Ei voi olla totta! Tässä kohtaa olin pudota tuoliltani: myös Fitline vetoaa saksalaiseen lakilausuntoon (joskin tässä on kyse tuomioistuimesta, ei yksittäisen asianajotoimiston todistuksesta).

"Kotamäki siirtyy tulevaisuuden uhkiin. 800 miljoonaa työpaikkaa katoaa tulevaisuudessa koneiden vuoksi. Maailman muuttuessa ja koneiden kehittyessä tulevaisuudessa tarvitaan hänen visionsa mukaan ihmisten kohtaamista, myyntiä ja persoonaa." - Ja kryptovaluutta mullistaa rahaliikenteen.

"Nyt hienous piilee siinä, että markkinoija ei väitä mitään, mutta saa aikaan illuusion, että tuotteilla voidaan vaikuttaa vaivoihin." - Aivan kuten onecoinistit eivät suoraan luvanneet rikastumista, mutta loivat illuusion, että se on väistämätöntä.

"Hänellä on kantansa myös Järvisen mainitsemaan lakimiesuhkailuun." - Lakimiehillä uhkailu kritiikin vaientamiseksi on verkostomarkkinoinnin peruskauraa. Yleensä se jää nimenomaan uhkailuksi.

"Videota ei kannata avata senkään vuoksi, ettei se saisi klikkauksia ja näkyvyyttä. Ne edistäisivät asian pysymistä pinnalla. Myyjät totesivat kritiikin kateelliseksi toiminnaksi." - Kaikki ovat kateellisia meidän menestykselle, siksi heitterit netissä mustamaalaavat meitä.

"Eräs nainen kertoo kokevansa tuotteita kohtaan leijonaemomaisia tunteita. Häntä somekeskustelu on satuttanut, ja siksi hän on lopettanut niiden lukemisen. Ohanwe toteaa, että somessa on paljon kateellisia ihmisiä. Hänen mukaansa mikään somekirjoitus ei muuta tuotteiden laatua." - Eli kun netissä kritisoidaan, suljetaan netti ja lopetetaan kritiikin lukeminen. Oma käsitys on oikeampi.

"Varsinaista toimitusjohtajaa tai maajohtajaa ei tällä hetkellä ole." - Onecoinilla oli sentään itse itsensä nimittänyt maajohtaja Tommi Vuorinen, mutta ei toimitusjohtajaa eikä virallista organisaatiota Suomessa.

"Olemme pahoillamme, jos sponsorisi ei noudattanut eettistä ohjeistustamme." - Jep, syy voidaan aina vierittää yksittäisen IMA-edustajan niskoille ja yhtiö pesee kätensä.

"Kilpailu- ja kuluttajavirasto sai viime vuonna nelisenkymmentä yhteydenottoa, jotka koskivat PM-International Finlandia. Niissä korostuvat terveysväittämät ja myyntitilanteiden epäselvyydet.  – On jäänyt kertomatta, että kestotilaaja tuleekin itse jälleenmyyjäksi. Myös sopimusehdot ovat olleet hyvinkin epäselvät. Tällä hetkellä tilannetta seurataan." - Aivan kuten Onecoinissa. Ilmeisesti KRP seuraa edelleen tilannetta.

Jutun jälkeen jää vain yksi kysymys: eikö tätä verkostomarkkinointisyöpää millään saada kuriin? Miksi ihmisiä saa kusettaa ja johtaa harhaan?

torstai 19. maaliskuuta 2020

Korona-päiväkirja 3: miksei kukaan osannut ennakoida tulevaa?

THL on saanut rajua kritiikkiä vähättelevistä lausunnoistaan liittyen koronaviruksen leviämiseen Suomeen ja sen aiheuttamaan uhkaan. Netissä kiersi teksti, johon oli koottu vähätteleviä sitaatteja parin kuukauden ajalta. Yhteen koottuna ja tarkoitushakuisesti valittuna ne antavat kielteisen kuvan laitoksen osaamisesta ja rapauttavat uskoa viranomaistoimintaan. Herää kysymys, kuka on jaksanut nähdä tällaisen vaivan listan kokoamisesta? Miksei laatija levittänyt sitä avoimesti omalla nimellään?

Kritiikki THL:ää kohtaan on oikeutettua. Se ei pystynyt näkemään viruksen leviämistä Suomeen, mutta eivät pystyneet muutkaan länsimaiset viranomaiset. EU-komission puheenjohtaja myönsi poliitikkojen aliarvioineen viruksen uhkan. Viimeiset pari viikkoa tilanne on huonontunut sellaista vauhtia, etteivät sen paremmin viranomaiset kuin yrityksetkään ole pystyneet ennakoimaan sen vaikutusta omaan toimintaan. Toimet, jotka kaksi viikkoa sitten vaikuttivat äärimmäiseltä liioittelulta, ovat nyt todellisuutta ja jopa alimitoitettuja.

Tästä voi tehdä ainakin yhden johtopäätöksen: valtiot ovat riippuvaisia toisistaan ja häiriöt leviävät hetkessä kaikkialle niin matkailun, tiedonvälityksen kuin toimitusketjujen kautta. "Rajat kiinni!" on populistinen ja hyödytön slogan. Kun tällaista tapahtuu, kaikki ovat samassa veneessä. Vain muutamat Aasian maat ovat selvinneet torjunnasta hyvin, koska niillä on ollut valmiina prosessit aiempien epidemioiden vuoksi, ja koska niissä maissa ei sovelleta länsimaisia vapausperiaatteita.

Muutamat ovat syyttäneet viranomaisia liiasta optimismista. Ei haluttu uskoa, että näin voisi käydä, eikä haluttu ylireagoida. Kritiikin mukaan olisi pitänyt ylireagoida, koska se on aina parempi kuin alireagointi.

Ei ole. Ylireagointi johtaa paniikkiin ja kielteisillä ennusteilla on tapana toteuttaa itsensä, varsinkin taloudessa. Käytän jälleen sikainfluenssaa esimerkkinä: marraskuussa 2009 julkaistu juttu "Sikainfluenssa aiheuttaa tarpeetonta paniikkia" kertoo ihmisten Suomessa kuolleen sikainfluenssaan, tehohoitoon odotettiin joutuvan 150 ihmistä. Epidemia meni kuitenkin ohi. WHO:n syytettiin alistuneen lääketehtaiden painostukseen ja siksi liioitelleen pandemiaa.

Kanadassa on hankala tilanne. Maan koko hammashuolto on uhattuna, koska 15 000 osallistujan konferenssin jälkeen neljä osallistujaa sai tartunnan. Jos kaikki laitetaan karanteeniin, hammashuolto maassa vaarantuu, mikä vaarantaa ihmisten terveyden. Pitäisikö nyt yli- vai alireagoida?

Kun resurssit ovat rajalliset, ylireagointi saattaa kohdentaa niitä väärään paikkaan, jolloin toiset -- ne, jotka eivät ole otsikoissa -- kärsivät.

Poliitikot pyrkivät viimeiseen asti välttämään paniikin leviämistä talouteen. Kun talous sakkaa, sen vaikutukset tuntuvat ennen pitkää koko kansan hyvinvoinnissa. Lama 1990-luvun alussa johti itsemurhiin, velkavankeuteen ja muodosti sukupolvikokemuksen, joka painaa tuon ajan nuoria vieläkin. Virus vaatii ihmishenkiä, mutta niin tekee myös lama.

Vielä ennustamisesta: viranomaiset saattavat tarkoituksellisesti vähätellä uhkaa rauhoitellakseen kansalaisia. On kuitenkin yksi taho, joka on täysin lahjomaton: pörssi. Se ennustaa tulevaa jopa kuuden kuukauden tähtäimellä. Suur- ja piensijoittajat ovat armottomia toisilleen. Jos heillä on vähänkin syytä epäillä virallista tietoa tai jos ne tietävät paremmin, miten suuri uhka on kyseessä, se näkyy kursseissa.

USA:n Dow Jones -pörssi-indeksi on lahjomaton. Se panikoi mielellään.
Länsimaiden kurssit nousivat alkuvuodesta uuteen ennätykseen. Edes Kiinasta kantautuvat tiedot eivät aluksi vaikuttaneet mitenkään. Kurssilasku alkoi vasta, kun epidemia alkoi levitä Italiassa. Itse olen merkinnyt muistiin maanantain 24.2. laskun alkupäivänä. Vasta sen jälkeen tilanne alkoi kirkastua pörsseille ja jälki on ollut sen mukaista.

Kurssihuippu saavutettiin 12.2.2020 tienoilla.
Jos lahjomaton pörssi ei ymmärtänyt epidemian vakavuutta ennen kuin vasta helmikuun lopussa, miten viranomaiset tai poliitikot olisivat ymmärtäneet sen? Pörssi ei kaunistele eikä rauhoittele, se panikoi suorastaan mielellään.

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Korona-päiväkirja 2: henkinen resilienssi koetuksella

Kun media tulvii ahdistusta herättäviä uutisia ja tulevaisuus näyttää epävarmalta, ihmisen henkinen sietokyky joutuu koetukselle. Moni kokee ihan tavallisenkin arjen kuormittavana ja ahdistavana, jolloin koronaviruksen lisäkuorma voi olla liikaa.

Kesällä 2018 perusterveet ihmiset soittivat 112-hätänumeroon koska olivat vihaisia luonnolle ja vaativat viilennystä. Tyypillinen puhelu meni jutun mukaan näin: "mä en kestä enää, on hirveän kuuma." Nyt hätänumeroon on soitettu koronaan liittyvissä terveyshuolissa, mikä on tietysti aivan väärä osoite. Ihmiset hamstraavat talous- ja wc-paperia, vaikka se tästä maasta loppuu luultavasti viimeisenä.

Vaikka koronavirus on iso uhka, konkreettisia vaikutuksia on nähty vasta vähän. Jos ihmisiä alkaa oikeasti kaatua petiin oikealta ja vasemmalta, jos yhteiskunnan perustoiminnot häiriintyvät ja pysähtyvät, tavarat oikeasti loppuvat kaupoista... niin, miten suomalaiset kestäisivät mitään sellaista?

Olen yllättynyt nähdessäni muutaman tunnetun ja kokeneen Twitter-persoonan reagoivan koronauhkaan epärationaalisesti. Heillä uhka on mennyt vahvasti tunteisiin. Nämä henkilöt uskovat ymmärtävänsä tilanteen viranomaisia paremmin, ja siksi heidän täytyy tehdä voitavansa viranomaisten herättämiseksi.

Tulee mieleen muutamat persuaktiivit, jotka ajattelevat vilpittömästi maahanmuuton tuhoavan Suomen, ja että vain he ymmärtävät mitä on tapahtumassa. He purkavat huoltaan ja ahdistustaan yhteisestä parhaasta sosiaalisessa mediassa, nimellä ja nimimerkillä. He eivät voi ymmärtää, mikseivät kaikki näe uhkaa yhtä vakavana ja mikseivät viranomaiset pelasta Suomea.

Eilen maanantaina 16.3. hallitus piti odotetun tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin päivähoidon ja kouluopetuksen muutoksista, rajojen sulkemisesta ja poikkeuslakien käyttöönotosta. Poikkeuslakien käytännön merkitys on ainakin nykytilanteessa vähäinen, rajojen sulkemisen samoin (koska virus on jo täällä, ja lennot sekä laivat lopettaneet kulkemisen), mutta tärkeintä oli, että hallitus osoitti tekevänsä jotain. Pääministeri Marin esiintyi rauhallisesti ja asiallisesti. Esiintymistavalla oli vähintään yhtä suuri merkitys kuin esityksen sisällöllä.

Kriisin hetkellä on tärkeää, että kansalaisille luodaan kuva aktiivisesta reagoinnista ja aktiivisista toimista. Ne antavat vaikutelman, että tilanne on hallinnassa.

Toivottavasti se vähentää kansalaisten ahdistusta. Ainakin sosiaalisessa mediassa taktiikka näytti toimivan.

Ekotehokkuuden ja kaupungistumisen vuoksi Suomessa on suosittu pieniä asuntoja, jotka nekin maksavat liikaa. Asuntoja ei ole suunniteltu etätyötä varten. Yksinäisiä työikäisiä ihmisiä sekä vanhuksia on suljettu pieniin asuntoihinsa etätöihin. Perheissä isä ja äiti yrittävät tehdä etätöitä samalla kun lapset yrittävät etäopiskella, kaikki tämä ihan liian pienessä asunnossa.

Kuinka pitkään tällaista voi jatkua? Kuinka pitkään terveenkään ihmisen henkinen kantti sietää joko täydellistä yksinäisyyttä tai pakotettua kaksinoloa neljän seinän sisällä? Millaisen henkisen terveyden laskun koronaviruksen aiheuttama eristys ja pakkoetätyö tuleekaan vielä aiheuttamaan?

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Korona-päiväkirja 1: epidemia iskee

Koronavirus on saanut Suomen ja koko maapallon sekaisin. Se on terveellinen muistutus, että vaikka luulemme olevamme itsenäisiä ja riippumattomia, tekevämme omat päätökset, elämme kuitenkin maailmassa, jossa kaikki ovat riippuvaisia toisistaan. Kiinalaiselta torilta alkanut kehitys pysäyttää kolme kuukautta myöhemmin ja luultavasti tekee sen, mihin jenkit itse eivät pystyneet: vaihtaa maan presidentin.

Virus on viemässä monelta työt ja pakollinen loma tai karanteeni uhkaa, se koskee myös minua. On siis hyvää aikaa kirjoitella blogia vaikka tuntuu, että somessa kaikki mahdollinen aiheesta on jo sanottu.

Suomen hallitus ja THL ovat saaneet äkäistä kritiikkiä kansalaisilta (ja muutamalta puolueelta), miten hitaasti uhkaan on reagoitu. WHO kritisoi valtioita vastatoimien puutteesta, mutta luokitteli itsekin koronan pandemiaksi vasta keskiviikkona 11.3.2020.

Hitaaseen reagointiin saattaa vaikuttaa vuoden 2009 sikainfluenssan opetukset. Meksikosta lähti leviämään muuntunut H1N1-virus, joka sai aiemmin sioissa esiintyneen viruksen tarttumaan myös ihmisiin. Euroopan ensimmäinen havainto tehtiin Espanjassa huhtikuussa ja kesäkuussa WHO julisti taudin pandemiaksi. Suomi osti nopeasti rokotetta, kun sitä vielä oli saatavissa, ja aloitti laajan kampanjan kansan rokottamiseksi. Rokotuksia syytettiin myöhemmin turhiksi ja ne aiheuttivat joitakin narkolepsiatapauksia.

Syksyllä sikainfluenssa kuitenkin hävisi ja media ilkkui sekä WHO:n että THL:n toimien olleen ylimitoitettuja: Sikainfluenssaan ylireagoitu (Yle 27.9.2009), "...miksi viranomaiset näyttävät jopa ylireagoivan pandemian uhkaan toistaiseksi melko kesynä pysyneen influenssaviruksen edessä" (Suomen Kuvalehti 13.5.2009).

Ainakin tiedottaminen sujui tällä kertaa paremmin. Sikainfluenssassa viranomaiset hävisivät tiedotuskilvan, minkä vuoksi yksityinen sikainfluenssa.fi-sivusto nousi Google-hakujen ykköseksi. Nyt virallista tietoa on jaettu tehokkaammin eikä vastaavaa mokaa ole sattunut. Sivusto www.thl.fi jakaa tietoa, Helsingin Sanomien tiedot ovat erinomaisia ja ne on avattu myös ei-tilaajille.

Juuri tällä hetkellä sunnuntaina THL-sivusto vastaa nopeasti, mutta arkipäivisin se on ollut erittäin hidas. Teknistä kompurointia kriisin hetkellä ei voi hyväksyä.

Suomi olisi varmaankin voinut tehdä enemmän, kun viruksesta saatiin tietoja Kiinasta jo kaksi kuukautta sitten. Sen ei kuitenkaan uskottu leviävän länsimaihin. On vieläkin arvoitus, miksi tilanne räjähti käsiin Pohjois-Italiassa, vaikka maan terveydenhuoltojärjestelmää pidetään kehittyneenä.

Tietyt henkilöt vaativat netissä rajojen täydellistä sulkemista, miksei sitä tehty jo aikaisemmin? Tauti ei tullut Suomeen ulkomaalaisten mukana (yksi tapaus tuli kiinalaiselta, mutta se parani eikä aiheuttanut Lapissa ongelmia), vaan luultavasti tautialueilla lomailleilta suomalaisilta. Olisiko heitä pitänyt estää palaamasta Suomeen? Millainen kohu naisten ja lasten kohtalosta olisi silloin syntynyt?

Hätiköityjen ja äkkinäisten toimien vaikutuksista saatiin hyvä esimerkki viime yönä. Trumpin yllättäen määräämä lentokielto Euroopasta pakotti jenkit palaamaan pikimmiten kotimaahansa ja DHS otti käyttöön palaajille tehtävät kyselyt. Tuloksena oli täysi kaaos suurilla lentokentillä. Ihmiset joutuivat seisomaan tunteja maahantulojonoissa eikä henkilökunnalla ollut suojavarusteita. Jos jotain, äkilliseti ja rajusti toteutettu kielto vain levitti virusta.

Mitä tahansa tehdäänkin, se täytyy suunnitella etukäteen. Siinä on hyötyä suomalaisesta pragmaattisuudesta ja maalaisjärjestä.

torstai 12. maaliskuuta 2020

Haitan korvausta vai hyvää mieltä? Tapaukset Compensate, Finnair ja Onecoin

KRP:n saamattomuutta Onecoin-huijauksessa voi arvostella, mutta vielä heikomman suorituksen on tarjonnut Poliisihallituksen arpajaishallinto. Se tulkitsee ja valvoo rahankeräyslakia. Jos kuluttajilta otetaan rahaa ilman, että sille saadaan realistisesti hinnoiteltua vastiketta, kyseeessä on joko rahankeräys tai rikos. Keräys vaatii luvan.

Kun Onecoin aloitti Suomessa 2014, maajohtaja Vuorinen oli yhteydessä arpajaishallintoon, kävi esittelemässä toimintaa ja kertomansa mukaan lennätti yhtiön lakiasiainjohtajan Irina Dilkinskan Suomeen keskusteluja varten.

Miten on mahdollista, että arpajaishallinto hyväksyi Onecoinin myyvän 5000 euron arvoisia kopioituja englanninkielisiä "koulutuspaketteja" (pdf-tiedostoja)? Miksei se viheltänyt heti alussa touhua poikki ja vaatinut rahankeräyslupaa? Miksei arpajaishallinto kertonut tulkintaansa KRP:lle, joka marraskuussa 2015 ilmoitti ainoastaan seuraavansa tilannetta ja antoi huijauksen jatkua?

Tämä kysymys nousi uudelleen esiin alkuvuodesta, kun Helsingin Sanomat kirjoitti Vartian Compensate-säätiön kohtelusta. Arpajaishallinto tulkitsi, että Compensaten myymät kompensaatiomaksut eivät tarjoa aitoa vastiketta, vaan niillä kuluttaja ostaa itselleen ainoastaan hyvää mieltä. Kyse on siis hyväntekeväisyydestä, joka vaatii rahankeräysluvan. Pitkä ja perusteellinen selvitys ilmestyi 14.1. jutussa "Ilmastosäätiön perustanut Antero Vartia kantelee Poliisihallituksesta oikeuskanslerille".

Pian sen jälkeen maaliskuussa Finnair lopetti oman päästöhyvitysjärjestelmänsä. Tammikuussa 2019 Vihreä lanka -lehti oli otsikoinut Finnairin alkavan myydä mielenrauhaa. Onko mielenrauha vastiketta vai hyväntekeväisyyttä?

Miten Onecoinin "koulutuspaketit" menivät läpi, mutta maailmalla yleinen päästöhyvitysten myynti ei?

Pahinta on, että Hesarin jutun mukaan arpajaishallinto ei ole antanut selviä vastauksia Vartian eikä median kysymyksiin, eikä edes kuullut Vartian nimeämiä asiantuntijoita.

Rahankeräyksiin liittyy lukuisia väärinkäytön mahdollisuuksia. On hyvä, että laki on tiukka, mutta sen pitää olla riittävän selkeä ja viranomaisen pitää pystyä antamaan perusteltuja tulkintoja. Mitä hyötyä on laista tai viranomaisesta, jonka toiminta ja tulkinta on näin epämääräistä?

Vähintäänkin laki pitäisi pikavauhtia uudistaa.