Maailman rikkain mies ennustaa: Työstä tulee vapaaehtoista – ja siksi säästäminen kannattaa lopettaa (kolumni)

Maailman rikkain mies ennustaa: Työstä tulee vapaaehtoista – ja siksi säästäminen kannattaa lopettaa

Kauan odotettu kesälomakausi on pian täällä. Työasiat unohtuvat, kun suomalainen viettää aikaansa mökillä, harrastuksissa tai ulkomailla matkustellen.

Entä jos kesäloma jäisi pysyväksi? Entä jos syksyllä ei tarvitsisikaan palata sorvin ääreen, vaan voisi jatkaa oman näköistä elämää mökillä ja harrastuksissa, loputtomasta vapaa-ajasta nauttien?

Elon Muskilla on hyviä uutisia kaikille kesälomalaisille. Hän uskoo, että 10–20 vuoden kuluttua työn tekeminen muuttuu vapaaehtoiseksi ja siksi eläkepäivien varalle säästäminen kannattaa lopettaa jo nyt.

Tekoäly vie työpaikat, mutta se ei haittaa. Robotit ja tekoäly tuottavat tavaroita ja palveluita niin tehokkaasti, että ihmiskunta siirtyy uuteen yltäkylläisyyden aikaan. Raha menettää merkityksensä.

Tervetuloa ikuinen kesäloma, hyvästi työn orjuus!

Muskin ajatukset kuulostavat huimilta, mutta eivät kovin realistisilta. Kenen tahansa muun esittämänä ne voisi ohittaa olankohautuksella. Tieteiskirjailijat ja poliitikot ovat ideoineet hullumpaakin.

Teknomiljardöörien näkemyksiä kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä heillä on valtaa. Ja ainakin Muskilla on visio – jokin arkista puurtamista suurempi tavoite.

Meillä Suomessa tekoälyn tavoitteena tuntuu olevan vain yrityksen kilpailukyvyn parantaminen tai omien töiden helpompi hoitaminen. Pelkkää näpertelyä siis. Kukaan ei edes uskalla pohtia isoa kuvaa tulevaisuudesta.

Jos meillä itsellä ei ole näkemystä, olemme Muskin kaltaisten toimijoiden vietävissä.

Muskin kunniaksi on laskettava se, että hän sentään ajattelee ääneen. Nyt olisi meidän vastata.

Elon Muskista on tullut digiajan Karl Marx. Hänen teoreettisessa maailmassaan kapitalismi on kiertänyt täyden ympyrän. Tuloksena on kommunismi 2.0, joka toteuttaa teknologian avulla ikivanhan unelman työläisten paratiisista.

Voisiko digitaalinen kommunismi toimia? Tuskinpa vain. Digitaalista tai ei, kommunismi on havaittu huonoksi jo monta kertaa, sillä se on ihmisluonnolle vierasta.

Muskin käsitys kansantaloudesta on superrikkaalle tyypillinen. Vaikka robotit tekisivät työn ja tuotantokustannukset putoaisivat nollaan, vapaassa maailmassa kaikki ei koskaan tule olemaan kaikkien ulottuvilla.

Jokainen ei voi asua Aurinkorannikolla tai hulppeissa kattohuoneistoissa kaupunkien keskustassa. Maailmaa syleilevä ylenpalttisuus törmää viimeistään luonnonvarojen rajallisuuteen. Työ tai raha eivät ole ainoita niukkoja resursseja.

Valtaosa ihmisistä tarvitsee työtä muuhunkin kuin elannon hankkimiseen. Elämä ilman ponnistelua tai tavoitteita ei olisi utopia vaan dystopia, joka johtaisi ihmiskunnan taantumiseen ja romahdukseen.

Työ antaa ryhtiä ja järjestystä elämään. Työn vapaaehtoisuus johtaisi tarkoituksettomuuteen, päihteisiin ja ääriajatteluun.

Ihmiset eivät halua olla samanlaisia vaan erottua toisistaan, kilpailla keskenään, menestyä ja saada arvostusta muilta. Raha ja fyysinen materia ovat menestyksen mittareita. Niiden poistamisella olisi arvaamattomia seurauksia.

Viimeinen, paljastava kysymys on tämä: jos Musk oikeasti uskoo omia puheitaan, miksi hän itse tavoittelee tuhannen miljardin omaisuutta, vaikka on jo nyt ylivoimaisesti maailman rikkain?

AI-buumi kerryttää satumaista varallisuutta yhä harvemmalle, mikä on täysin vastakkainen kehityskulku Muskin ajatuksille.

Entä se ikuinen kesäloma? Kuulostaa hyvältä ajatukselta ainakin näin kesän alussa.

Mutta hetkinen – sehän tarkoittaisi myös, etteivät lapset palaisi syksyllä kouluun vaan jäisivät kotiin vanhempiensa iloksi ja riesaksi.

Ehkä kotiopetuksen hoitaisi robotti, mutta mitä lapsille kannattaisi edes opettaa maailmassa, jossa kaikki tekeminen on vapaaehtoista?

Ja kuka hoitaisi vanhukset, sairaat, poliisitoimen, palokunnan ja maanpuolustuksen?

Ehkä työ on sittenkin ihmiselle hyväksi ja kesäloma ihana juuri siksi, että sen pituus on rajoitettu.

Jos tekoäly uhkaa tehdä kesälomista loputtomia, sen ei saa antaa tapahtua.

Julkaistu alun perin Tivi-lehdessä 6/2026.

SUPO: Venäjä vakoilee suomalaisia datakeskusten kautta

Helsingin Sanomien heinäkuinen uutinen hätkähdytti: Venäjä käyttää Suomen datakeskuksia vakoiluun. Jutussa siteerattiin Supolta saatuja tietoja, jonka mukaan Venäjä ja Kiina käyttävät Suomessa sijaitsevia datakeskuksia kybervakoiluun.

Herää epäilys, että joku on ymmärtänyt jotain väärin. Ainakin termin "datakeskus" käyttäminen tässä yhteydessä on harhaanjohtavaa, ottaen huomioon miten tulenarka termistä on tullut. Datakeskusten sähkönkulutus, verotus ja ympäristövaikutukset ovat koko ajan esillä Suomen mediassa.

Suora sitaatti Hesarin jutusta: "Lähettämässään sähköpostissa supo kirjoittaa, että suomalaisten datakeskusten tehdyn kybervakoilun määrä on kasvanut Suomessa merkittävästi koko 2020-luvun ajan." Lauseesta puuttuu selvästi jotain, eikä sitä ole korjattu ainakaan nettiversioon. Huolimatonta työtä Hesarilta, mutta nykyään valitettavan yleistä mediassa.

Juttua lukemalla itselle syntyy käsitys, että kyse ei ole varsinaisista datakeskuksista vaan pikemminkin hosting-palveluista. Kuka tahansa voi vuokrata tilaa konesalista ja alkaa myydä sitä eteenpäin rikollisten käyttöön. Myös oman konesalin perustaminen on helppoa, eikä toiminta ole luvanvaraista. 

Yleensä datakeskuksella tarkoitetaan kuitenkin isoa, tähän tehtävään rakennettua konesalia, jossa toimii rakennuttajan omia palvelimia. Hostingin ja datakeskuksen raja on veteen piirretty viiva, mutta likimain sama kuin kioskilla ja ostoskeskuksella. Kioskia ei pidä kutsua ostoskeskukseksi, vaikka siellä onkin tarjolla erilaisia tuotteita eri valmistajilta.

Juttu sisältää huolestuttavan tiedon ns. bullet proof -hostingpalveluiden leviämisestä Suomeen. Saksassa ja varsinkin Hollannissa on jo pitkään toiminut rikollisia yrityksiä, jotka tarjoavat palvelintilaa hakkerien, piraattien, lapsipornon levittäjien ym. käyttöön. Yritykset eivät halua puuttua laittomuuksiin eivätkä tuntea asiakkaitaan, joten palveluista maksetaan käteisellä tai kryptovaluutoilla. Tietoliikenteestä ei pidetä lokeja, joten poliisi ei pääse tutkimaan epäiltyjä rikoksia.

Tällaista toimintaa ei saa päästää leviämään Suomeen datakeskusten vanavedessä. Lain on velvoitettava hosting-operaattorit tuntemaan asiakkaansa ja sulkemaan heidän palvelunsa, mikä toiminta havaitaan laittomaksi. Kirjoitin tähän liittyen asiasta jo vuosi sitten. 

Datakeskuksista on tarpeeksi ongelmia ilman, että niitä sotketaan vakoiluun ja kyberhyökkäyksiin.

Autojen käytettävyys heikkenee

Autojen käytettävyys on aina ollut esimerkillistä. Selkeät painikkeet ja mittarit, vuosikymmenten aikana vakioiksi muuttuneet periaatteet. Kun vuokraa auton, ei tarvitse lukea opaskirjaa pystyäkseen ajamaan vieraallakin merkillä.

Tietotekniikan tulo on murentanut vanhan selkeyden. Autoista on tullut tietokoneita, joissa opaskirja olisi tarpeen. Huomasin tämän kesällä, kun vuokrasin ulkomailla kaksi eri autoa.

Ensimmäinen oli Ford Puma. Ennen kuin lähtee ajamaan, on syytä kiertää auto ympäri ja tarkistaa, ettei autossa ole merkitsemättömiä kolhuja tai naarmuja, sekä kirjoittaa ylös matkamittarin lukema ja katsoa, että tankki on täynnä. 

Onko tankki täynnä vai ei?

Vasta jälkikäteen huomasin, että tankki ei todellakaan ollut täynnä, vaan vähän yli puolillaan. Miksi polttoainemittarista pitää tehdä niin vaikeaselkoinen, ettei siitä heti näe täyttöastetta?

Käyttöliittymä oli edellisen vuokraajan jäljiltä espanjaksi, mutta se oli helppo muuttaa. Vaihdevipu aiheutti hämmennystä, sillä se lipsahti helposti alimpaan sport-asentoon tavallisen D:n sijaan. Oikeanpuoleinen viiksi puuttui. Kun tilaa kerran on, miksei pyyhkimiä voi hallita omalla viiksellään?

Ärsyttävintä oli auton toistuva varoittelu muka väsymyksestä. Jos palasi omalle kaistalle ilman vilkkua, tuli huomautus. Pidemmän ajon jälkeen punainen varoitus, joka komensi lepäämään. Turhia ilmoituksia sai olla kuittailemassa yhtenään.

"Heikentyneen vireystilan" keltainen huomautus.

Mutta oli hyviäkin puolia: Carplay yhdisti puhelimen langattomasti isoon keskinäyttöön, jolloin Spotify, ChatGPT ja varsinkin Google Maps toimivat loistavasti.

Yhtä hienosti toimi auton oma nopeusrajoitusten tunnistus. Tarkasti se poimi kulloinkin voimassa olleen rajoituksen, eikä erehtynyt poistumiskaistojen tai lisäkilpienkään kohdalla. Todella hyödyllinen ominaisuus.

Ford Puma oli kevythybridi. Pieni kuvake kertoi, milloin auto käytti jarrutusta tai alamäkeä akun lataamiseen. Ominaisuus ei näkynyt bensapumpulla ja oli muutenkin rasittava, koska kaasujalka oli koko ajan jännittyneenä polkimella. Yhden polkimen ajo oli yksinkertaisesti rasittavaa.

Toinen auto oli Cupra. Pienestä koostaan huolimatta iso tavaratila ja jämäkkä ajaa. Käyttöliittymä oli entistä sekavampi. Olen vuokrannut autoja kymmeniä kertoja ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun en löytänyt mistään ajokilometrien määrää.

Mistä näkee kilometrien määrän??

Kokeilin kaikki kolme eri näyttövaihtoehtoa, mikään ei sisältänyt matkamittarin lukemaa. Polttoainemittari aiheutti hämmennystä koko vuokra-ajan. Nopealla vilkaisulla on helppo tulkita niin, että punainen palkki kuvastaa jäljellä olevan polttoaineen määrää, eli se on melkein lopussa.

Haluan lähteä tien päälle, en käydä läpi tutorialia.

Onneksi sentään ilmastointiasetuksia pystyi rajoitetusti säätämään ilman kosketusnäytön apua, tosin nämäkin "painikkeet" toimivat hipaisuperiaatteella.

App Updates?

Tietokone tai älypuhelin tuli mieleen, kun auto tarjosi sovelluspäivityksiä. Vuokra-autossa ohitin ne joka kerta, en halunnut sotkea auton toimintaa enkä perehtyä päivitysten ongelmiin.

10 000 km ylitys.

Kun ajokilometrien määrä ylitti 10 000, auto onnitteli saavutuksesta aivan kuin olisin voittanut videopelissä ("New challenge achieved!"). Ihan pöhköä.

Jossain vaiheessa ajokilometritkin ilmestyivät näkyviin, en vieläkään tiedä miten ja miksi. Cupra huomautti väsymyksestä vain muutaman kerran, ihan asiallisesti. Sen sijaan nopeusrajoitusten tunnistaminen toimi surkeasti. Välillä se kuvitteli näkevänsä vääriä rajoituksia tai poimi rajoituksen pieneltä rinnakkaistieltä. Ilmeisesti tieto perustui ainakin osittain karttadataan eikä kameroihin. Teslassa on sama ongelma, silti sen omistajat jaksavat kehua autoaan loputtomasti, mitä on vaikea ymmärtää.

Tunnistus oli ongelma, sillä Cuprassa oli mainio vakionopeustoiminto, joka asetti rajoituksen suoraan auton nopeudeksi. Luotettavasti toimiessaan olisi hieno juttu. 

Cuprassa oli ällistyttävä ongelma. Välillä ikkunan nostimen toiminta muuttui käänteiseksi. Kun minkä tahansa oven ikkuna oli osittain auki, yritys nostaa ikkuna kiinni saikin sen laskemaan. Tämä toistui, kunnes ikkuna oli kokonaan auki, ja vasta sitten sen sai nostettua ylös.

Oliko kyseessä softabugi? Vai oliko anturi niin herkkä, että se luuli jonkin jääneen ikkunan väliin ja turvasyistä alkoi laskea sitä? Mitään logiikkaa tässä ei ollut, ilmiö esiintyi aivan satunnaisesti. Nettikeskustelusta huomasin muiden Cupran omistajien valittaneen samasta ongelmasta.

En voi ymmärtää Teslan aloittamaa trendiä, jossa kaikki toiminnot laitetaan kosketusnäytön taakse. Sitä ei voi käyttää turvallisesti ajon aikana, koska katse täytyy siirtää tiestä näyttöön ja sormen tarkka kohdistaminen vaatii käden tukemista näytön reunaan. Miten onnistuu talvella hanskat kädessä? Mitä vikaa on perinteisissä painikkeissa, säätöpyörissä ja viisarinäytöissä? Muidenkin arkisten laitteiden kosketusnäytöt ärsyttävät käyttäjiä. 

Haitalliset kaistallapitoavustimet, vireyshälyttimet ja liikennemerkkien tunnistukset voi useimmissa autoissa kytkeä pois käytöstä, mutta asetusten pitäisi olla helppoja tehdä ja mielellään jäädä pysyväksi. Vuokra-autossa niiden tekemiseen ei ole aikaa eikä kiinnostusta.

Jos olet ostamassa uutta autoa, tee kunnollinen koeajo. Ei mitään keskustalenkkiä, vaan pidempi ajo maantiellä, jotta ehdit huomata turhat varoittimet ja haitalliset avustimet. 

Kunnes autovalmistajat palaavat käytettävyydessä pari askelta taaksepäin on parempi pysyä vanhassa autossa.

Ärsyttävät radiomainokset ja Radio Classicin suosikkibiisit

Juuri kukaan ei pidä mainoksista, mutta osa kaupallisten radiokanavien mainoksista on ärsyttäviä. Melkein mikä tahansa mainos alkaa tosin maistua puulta, jos se toistuu liian usein. Samaa kanavaa kuunnellessa näin käy melkein kaikille mainoksille. Vain Puuilon ja Bilteman mainokset ovat poikkeuksia huumorinsa vuoksi. Ne hymyilyttävät kerrasta toiseen, vaikka mainokset oppisi ulkoa. Sisältö tosin vaihtuu kiitettävän usein.

Mainosten suhteen erityisen ärsyttävä kanava on Radio Classic, koska siellä kaupallisia mainoksia on muita kanavia vähemmän, ja siksi kanavan oma Rayo-mainos ("R-A-Y-O") toistuu loputtomasti. Rayo ja "ihan täynnä ääntä" on sinänsä ihan hauska konsepti, mutta podcastista pätkän sisältävä mainos saa karvani nousemaan pystyyn - siis tämä kahden naisen keskustelu:

"Voiko parisuhteessa olla onnellinen, jos toinen rakastaa enemmän kuin toinen? Mä sanon tohon että kyllä voi, siinä kohtaa jos sinä olet se, joka rakastaa ikään kuin hieman vähemmän."  

Lauseessa ei ole mitään järkeä, eikä se ole edes kieliopillisesti oikein. Mainoksen toinen podcast-lainaus liittyy älypuhelinriippuvuuteen, eikä ole (ihan) yhtä ärsyttävä. Nykyään käännän aina kanavaa, kun jompi kumpi näistä pätkistä tunkee eetteriin. 

Ehkä kohdat ymmärtäisi, jos kuuntelisi podcastit kokonaan, mutta mainoksessa ei kerrota niiden nimiä.

Radio Classic: viimeksi soineet.

Kuuntelen paljon Radio Classicia ja kanavan sivulta https://rayo.fi/radio-classic/playlist näkee, mitä teoksia siellä on viimeisen vuorokauden aikana soitettu. Kun kyse on klassisesta musiikista, jossa ei ole päivän hittejä samalla tavalla kuin kevyessä musiikissa, olettaisi tarjonnan olevan hyvinkin laajaa eikä soittolistoja käytetä.

Havaintojeni perusteella levyvalikoima on kyllä laaja, mutta jonkinlainen soittolista on käytössä. Osa kappaleista soi muita useammin, kunnes myöhemmin lista vaihtuu. 

Muutama kappale näyttää soivan kuukaudesta toiseen vähintään kerran vuorokaudessa: Vivaldin Vuodenaikojen talvi, Rimski-Korsakovin Kimalaisen lento, valssi Hatsaturjanin Naamiohuveista ja Sapelitanssi. Esitykset ovat aina samoja,  vaikka levytyksiä näistä olisi kymmenittäin. Ehkä kuuluttajan selitys on tallennettu kiinteästi musiikin perään? Sinfonioista toistuu aina yksi ja sama osa, vieläpä saman orkesterin esittämänä (esim. Houston Symphony Orchestra: Dvorakin 9. sinfonia ja aina 3. osa). 

Näiden klassikoiden lisäksi on teoksia, joiden kohdalla soiton määrää ei selitä ainakaan niiden tunnettuisuus. Ihan kauniita teoksia kyllä, ja hienoa että Radio Classic tekee niitä tunnetuksi. (Linkki Spotifyssä ei ole sama versio kuin Radio Classisin soittama)

• Palladio: Allegretto (Karl Jenkins)
• Der Beherrscher der Geister, Op.27 ("Henkien hallitsija", Carl Maria von Weber)
• Harfenkonzert In C-Dur I. Allegro Moderato (Albrechtsberger)
• String Quartet in F major, Op. 3, No. 5 Osa 2 Andante cantabile (Roman Hoffstetter)
• Alkusoitto oopperasta Pieni Orjatar (Crusell)

Suosittelen kanavaa muillekin. Ei kannata pelästyä klassisen musiikin leimaa, siellä soi myös paljon elokuvamusiikkia. Bonuksena se auttaa löytämään uusia suosikkikappaleita. Itselleni kävi niin esimerkiksi Salierin Faust-alkusoiton kanssa, joka taannoin soi kanavalla vähän väliä.

Tekoäly sekoittaa sekin megabitit ja megatavut

Media sotkee uutisoinnissaan usein megatavut ja megabitit keskenään. Yllättävän vaikeaa se on myös tekoälylle, jonka luulisi osaavan asian paremmin. 

Kuinka monta megabittiä sekunnissa on keskimääräinen siirtonopeus, jos dataa siirtyy 11 gigatavua tunnissa. Helppo laskea itsekin, mutta kokeilin kysyä tekoälyltä. Seuraavat kolme esimerkkiä ovat kaikki maksullisista versioista. 

Anthropicin Claude on lyhyen ytimekäs, mutta väärässä:

Ei näin.

Huolestuttavinta tekoälyjen vastauksissa on, että ne vaikuttavat järkeviltä ja esittävät vaihe vaihteelta, miten päätyivät lopputulokseen. Silloin vastausta on helppo uskoa. Clauden vastaus on kuitenkin selvästi väärin, sillä se ei erota megatavua megabitistä.

ChatGPT 5.5 on vielä havainnollisempi, se laskee tuloksen uskottavan näköisesti.

Myös ChatGPT 5.5 antaa väärän vastauksen.

Tässäkin tulos on väärin, koska laskenta ei ymmärrä eroa tavun ja bitin välillä.

Vertailun yllättäjä on Microsoftin Copilot, joka kolmesta ainoana antaa oikean tuloksen.

Vihdoin oikea tulos, joka on tietenkin kahdeksankertainen edellisiin verrattuna.

Copilot on kovin puhelias, mutta ainakin se erottaa bitit ja tavut toisistaan. Sana "desimaalipohja" lienee suora käännös kantalukua tarkoittavasta 10-kantaisesta järjestelmästä.

Tämä pieni esimerkki muistuttaa jälleen konkreettisesti, miksi tekoälyn antamiin vastauksiin ei pidä luottaa sokeasti. Lopputulos pitää itse tarkistaa, tai ainakin verrata useamman tekoälyn antamia vastauksia toisiinsa.

Tekoäly ei naurata enää – nämä 4 ohjetta voivat pelastaa sinut (kolumni)

Heti pääsiäisen jälkeen Etla julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan tekoälyllä on ollut neutraali tai jopa positiivinen vaikutus suomalaisten työhyvinvointiin.

Työn imu oli korkeampi tekoälyä omassa työssään käyttävillä palkansaajilla ja yhteys vahvin niillä, joille tekoäly oli olennainen osa työtä.

Kansainvälisistä tutkimuksista poiketen Suomessa ei havaittu tekoälyn yhteyttä teknologiapelkoihin.

Omaksuimme aikoinaan internetin ensimmäisten maiden joukossa. Ehkä meissä jokaisessa asuu yhä se pieni insinööri, joka siivitti Nokian lentoon ja teki Suomesta 1990-luvulla maailman ensimmäisen tietoyhteiskunnan.

Kyllä meidän taas kelpaa!

Tulosten positiivista viestiä himmentää jossain määrin se, että tutkimusdata päättyy vuoteen 2023. Silloin Chat GPT:tä käytettiin lähinnä hupitarkoituksiin. Sitä pyydettiin kertomaan hassuja vitsejä tai piirtämään kuvia, ja hallusinaatioille naurettiin yhdessä.

Kolme vuotta myöhemmin paljon on muuttunut. Tekoälyn vaikutus työelämään on niin raju, että moni pelkää aidosti työpaikkansa puolesta.

On syytäkin pelätä. Jos et ole yhtään huolissasi omasta työstäsi, et ymmärrä mitä työmarkkinoilla on tapahtumassa.

Hallusinaatioille ei voi enää nauraa, koska ne ovat niin harvinaisia. Monilla toimialoilla tekoäly on ylittänyt odotukset, eikä korkea koulutus tai pitkä osaaminen enää takaa oman työpaikan säilymistä.

Kukaan ei pysty sanomaan, mitä omalle ammatille tapahtuu jatkossa. Jotain kuitenkin tiedämme.

Jos haluat säilyttää työsi, noudata partiolaisten ohjetta: be prepared! Ole valmiina, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Seuraa alasi kehitystä, tutustu uusiin työkaluihin ja ole valmiina muuttumaan, kun maailma ympärillä muuttuu.

Pahinta on vanhoihin työtapoihin urautuminen. Kysy itseltäsi joka päivä, ovatko toistamasi rutiinit enää ajan tasalla, vai voisiko asiat tehdä uudella, paremmalla tavalla.

Suomen urautunein ammatti lienee metrojunan kuljettaja. Helsingin metrossa on vain yksi raide, jonka ajaminen edestakaisin on melkeinpä ihmisarvoa loukkaavan mekaanista ja tylsää.

Jos työpäiväsi on henkistä metrojunan kuljettamista, on vain ajan kysymys, milloin tekoäly korvaa sinut.

Toinen ohje: älä yritä kilpailla koneen kanssa. Työn liiallinen imu voi kääntyä haitaksi, sillä aivot tarvitsevat unta ja lepoa; myös pieniä taukoja työtehtävien välissä.

Väsyneet aivot eivät jaksa ideoida eivätkä omaksua uutta. Pelkkä tiedon maksimaalinen haaliminen ei tuo viisautta.

Hän, joka viettää vapaa-ajankin äänikirjoja kuunnellen eikä osaa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, häviää silti koneen nopeudelle ja oppimiskyvylle.

Ihmisyys on ihmisen paras kilpailuetu konetta vastaan. Siksi kolmas ohje onkin: panosta inhimilliseen vuorovaikutukseen. Pyri löytämään työstäsi elementtejä, joissa ihmisen läsnäolo korostuu, ja kehitä niitä.

Etätyöntekijöille tämä on huono uutinen. Narun päässä oleva työ voidaan ennen pitkää automatisoida, koska se ei vaadi aitoa läsnäoloa.

Tekoälyt ja botit päivystävät jo nyt tylsissä Teams-palavereissa. Mistä tiedetään, onko muussakaan etätyössä oikea ihminen vai pelkkä tekoäly?

Ehkä työkaverisi on jo korvattu aidon näköisellä avatarilla.

Neljäs ohje: kaikki säännöt on tehty rikottaviksi.

Vaikka Helsingin metro olisi pitänyt automatisoida jo kauan ennen tekoälyä, erinäisistä syistä johtuen sitä ei ole pystytty tekemään.

Monet bisnekset perustuvat maailman epätäydellisyyteen. Vaikka palvelut, tiedot ja tavarat voisivat teoriassa liikkua vapaasti, vanhat sopimukset, lait, käytännöt ja asiakastottumukset sotivat prosessien optimointia vastaan.

Tällaiset prosessikiemurat eivät ole loogisia, joten niitä ei jatkossakaan suoristeta tekoälyllä.

Jos työsi perustuu epätäydellisyyteen, se on turvassa vielä pitkään. Työn itsensä kannalta epätäydellisyys on kauneutta.

(Kirjoitus julkaistu Tivi-lehden kolumnina huhtikuussa 2026) 

Euroviisujen äänestys - mikään järjestelmä ei ole oikein

Suomi oli jo varma Euroviisujen voitosta, olihan Liekinheitin vedonlyöjien ylivoimainen suosikki ja Parkkosen & Lampeniuksen saama julkisuus huimaa. Yleensä vedonlyöjät tunnistavat hyvin kansan mielenliikkeet. Mutta kuka sitten äänestää kilpailun aikana onkin eri juttu.

Kansallisten juryjen jälkeen pistetilanne oli seuraava: 

Tuomariäänet.

Voitto oli Suomelta jo karannut, mutta sijoitus oli viides. Bulgaria oli yllättäen noussut selväksi ykköseksi, Australia ja Tanska jakoivat toisen tilan samalla pistemäärällä.

Yleisöäänet muuttivat kaiken:

Euroviisut 2026: lopulliset tulokset.

Israel teki ällistyttävän nousun kahdeksannelta sijalta kakkoseksi, samalla Suomi putosi kuudenneksi. Bulgarian äänivyöry oli vielä suurempi ja se nousi ylivoimaiseksi voittajaksi (516 pistettä vs. Israelin 343).

Voi ihmetellä, miksi Israel singahti yllättäen kakkoseksi yleisöäänillä. Kyse tuskin oli musiikista, mutta moni äänesti Israelia uskontonsa vuoksi tai protestina.

Mikään äänestystapa ei tunnu olevan oikea. Kansan ääniä voidaan manipuloida ja naapurimaat tunnetuisti äänestävät toisiaan. Kymmenen ääntä per katsoja on jo lähtökohtaisesti hölmö tilanne, eikä sitä voi mitenkään kontrolloida. Myös puhtaasti ammattilaisten valitsema voittaja herättäisi epäilyjä tuomaripelistä.

Kun kyse on musiikista ja makuasioista, mikään äänestysjärjestelmä ei anna aidosti oikeaa tulosta.

Mutta entä voittajan jo selvittyä? Kävin katsomassa kilpailun jälkeisenä päivänä Spotifystä kuuntelukertojen määrän. Olisi pitänyt toimia päivää aikaisemmin, näissä luvuissa oli mukana jo voittajan selvittyä tulleita kuuntelukertoja.

Italia ja Suomi erottuvat.

Italian kuuntelukertojen määrä oli omassa luokassaan, ilmeisesti kappale oli hyvin suosittu ainakin kotimaassaan. Myös Suomen kappaletta oli kuunneltu yli tuplasti enemmän kuin seuraavaa (Tanska).

Sivumennen sanoen pisti silmään, että Italian laulaja tarvitsi haastattelussa tulkin englantia varten. Pienen Suomen asukkailta tuntuu ihmeelliseltä, ettei suuren kielialueen suosittu artisti pärjää englannilla.

Aloin seurata kappaleiden suoratoistokertoja kolmen päivän ajan. Sitten tuli tauko ja valjastin työhön tekoälyn. Tänään on 8. päivä ja Bulgaria on voiton seurauksena kerännyt jo 18,1 miljoonaa kuuntelukertaa, Israel 10,2, Italia 31,1 ja Suomi 18,1 miljoonaa. Valitettavasti manuaalisesta seurannasta jäi puuttumaan muutama maa, joten niiden osalta tilasto alkaa vasta tekoälyn myötä 22.5.2026.

Kuuntelukerrat lähtötilanteen mukaan prosentteina.

Koska lähtötilanteet vaihtelivat niin paljon, absoluuttisten kuuntelumäärien vertailu ei ole mielekästä. Jos jokaisen maan kuuntelut ensimmäisenä päivänä skaalataan 100 prosenttiin, päivien mukaan saadaan seuraava grafiikka:

Kumulatiiviset kuuntelukerrat (ja tekoälyn virhe).

Bulgarian sininen käyrä on omaa luokkaansa ja kertoo Bangaranga-biisin aidosta suosiosta. Yllättäen kovasti kuuntelua lisäsi myös Ukraina. Sen kohdalla tekoäly on tehnyt virheen ja kuudennen päivän kuuntelukerrat ovat jopa pienempiä kuin kolmannen, mutta tämä virhe korjaantui seuraavissa päivissä. 

Matalat käyrät kertovat, että suosio oli hankittu lähinnä jo ennen kilpailua. Kahdeksannen päivän luvut: Bulgaria 417 %, Israel 166 %, Australia 184 %, Italia 115 %, Suomi 128 %, Tanska 156 %, Moldova 186 %, Ukraina 324 % ja Ranska 156 %. Romanian ja Kreikan luvut alkavat vasta 6. päivästä, joten ne eivät ole verrannollisia.

Jäädään kiinnostuneena odottamaan, miten äänestystä muutetaan ensi vuoden kilpailuihin. Mikään mittaustapa ei ole kiistaton eikä oikea.