Huijaukset alkuvuonna 2026: hyviä ja huonoja uutisia

Finanssialan keskusliitto on julkistanut tilastonsa alkuvuoden nettihuijauksista. Luvut eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat vertailukelpoisia edelliseen vuoteen, joten ne kertovat muutoksesta. Alan oma järjestö esittää tilastot omalla tavallaan, tein luvuista vähän omia laskelmia. Uutiset ovat sekä hyviä että huonoja.  

Finanssialan tiedote v. 2026 ensimmäisen puoliskon huijauksista.

Hyvä uutinen on, että viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna huijauksissa menetettyjen rahojen määrä laski 28,3 miljoonaan (-6 %) ja estetyt huijaukset sekä palautetut rahamäärät kasvoivat 31,7 miljoonaan (+13 %). Yhteensä huijauksissa yritettiin liikuttaa siis 60 miljoonaa euroa, mikä on 3,4 % aiempaa enemmän.

Sitten ne huonot uutiset. Huijaustapausten yhteismäärä kasvoi 20 000:een, missä on peräti 47 % kasvua. Torjutut huijaukset + palautukset tapausten kpl-määrä kasvoi 41 %, mutta onnistuneiden 62 %. Tämä on huono juttu: yhä useampi huijausyritys siis onnistui. Kasvua oli tosin vain 3 prosenttiyksikköä.

Kappalemäärän kasvu ei näy tiedotteen grafiikassa, koska onnistuneiden huijausten keskimääräinen menetys laski 8100 eurosta (2025) 4700 euroon (2026). Jotain on siis tehty oikein. 

Erityisen oikein on torjuttu turvatili-huijauksia, joissa menetettiin alkuvuonna kaksi miljoonaa ja torjuttiin 1,9 miljoonaa. Viime vuoden kokonaismäärä oli 38,4 miljoonaa, josta estettiin tai pysäytettiin 23,8 miljoonaa. Elleivät turvatilihuijarit ota rajua loppukiriä näyttää siltä, että turvatileistä tehdyt varoitukset ovat tehonneet. Luultavasti myös poliisin kiinni ottamat soittohuijarit ovat vaikuttaneet tilastoihin tervehdyttävällä tavalla.

Tämä kaikki on tietenkin vain tilastointia, eikä kerro koko totuutta. Luvuista puuttuu jättimäinen 25 miljoonan euron huijaus ja toisaalta mukana on myös yritysten toimitusjohtaja- ja laskutushuijauksia. Niissä rikolliset olivat kevätkaudella täysin niskan päällä (menetetty 4,9 miljoonaa, torjuttu 0,4 miljoonaa).

Em. luvut perustuvat alan omaan tietoon tulleisiin tapauksiin. Poliisin luvut ovat erilaisia eikä kaikkia huijauksia ilmoiteta eteenpäin. Lisäksi laskentatapa herättää kysymyksen siitä, miten torjutut huijaukset lasketaan. Ovatko kaikki tapauksia, joissa uhri on mennyt lankaan, mutta pankki estänyt rahan siirron? 

Joka tapauksessa näyttää siltä, että pankkien omilla torjuntakeinoilla ja valvonnalla on ollut kasvava vaikutus. Huijarien rahat koostuvat yhä pienemmistä puroista, mutta kun kyse on kymmenistä miljoonista euroista, yrittäjiä riittää myös loppuvuodelle.

Ollaan siis tarkkoina!

Kotiverkon salattu elämä

Mitä kotisi wifi-verkossa tapahtuu? Paljonko laitteet lataavat ja lähettävät dataa kaikessa hiljaisuudessa?  Vakoillaanko sinua verkon kautta? Hyviä kysymyksiä kaikki. ETN kysyi keväällä, miten paljon puhelin jakaa öisin dataa käyttäjän nukkuessa. Osa datasiirrosta on päivityksiä, sähköpostin synkronointia ja muuta tarpeellista, mutta joukossa voi olla myös kyseenalaista dataliikennettä. Sen tunnistaminen salattujen yhteyksien sisältä on kuitenkin mahdotonta. 

Aloin selvitellä omieni puhelinteni datasiirtoa. Puhelinten omista asetuksista näkyy, miten paljon kukin sovellus on siirtänyt dataa, mutta ovatko luvut luotettavia? Androidissa ylivoimainen ykkönen oli Googlen Play (1,4 Gt kuukaudessa), sitten tulivat Meta App Manager (428 Mt/kk), Outlook (70 Mt/kk) ja Helsingin Sanomat (73 Mt/kk).

Datasiirron mittaaminen puhelimen ulkopuolelta on hankalaa. Kokeilin tehdä toisesta puhelimesta wifi-tukiaseman ja pakottaa mitattavan puhelimen vain wifi-yhteyksiin. Datamittari näytti öisin siirtyvän 20-50 megatavua, mikä tuntui paljolta.

Kotikäyttöön tarkoitetuissa wifi-reitittimissä ei yleensä ole tilastointia, korkeintaan näytetään hetkittäisen datasiirron nopeus. Vanha Google Home -purkki näytti sentään myös kumulatiiviset tulokset. 

Parhaiten tehtävään sopi Asus-reititin, jossa on Traffic Analyzer -tilastointi. Esimerkiksi vanha iPad Air 2 siirtää dataa vuorokauden ympäri, vaikkei laitetta edes käytetty. Ilmeisesti se peilaa samaan tiliin liitetyn iPhonen liikennettä. Datamäärät ovat kuitenkin pieniä, kuten NTP:n 90 saapunutta tavua.

iPad Air 2:n datasiirto on käynnissä kellon ympäri, vaikkei sitä edes käytetä.

Vanha Nokian Android-puhelin imaisi yli 300 megatavua oltuaan muutaman viikon sammutettuna. Ilmeisesti päivityksiä oli rästissä.

Datapiikki Androidissa kun puhelin käynnistetään pitkän tauon jälkeen.

Withingsin älyvaaka "soittaa kotiin" kahdesti vuorokaudessa, vaikkei sitä edes käytetty. Punnituksia tehtäessä se siirtää lukemat pilvipalveluun, joten silloin dataa siirtyy vähän enemmän.

Withings älyvaaka "soittaa kotiin" 12 tunnin välein, käytettiin sitä tai ei, mutta ei siirrä dataa muualle.

Joissakin tapauksissa dataseuranta paljastaa jopa mittauspalveluita, kuten Samsung S9 kohdalla Taboola.

Käyttäjän olisi hyvä tietää kotiverkon normaali datamäärä esimerkiksi viikoittain ja sen jakauma lähtevän ja saapuvan datan suhteen. Yllättävät piikit voivat kertoa, että jokin verkon laite tai reititin itse on valjastettu osaksi kyberhyökkäystä.

Kirjoitin syyskuun Tivi-lehden kolumnin juuri tästä aiheesta. Laitan sen verkkoon myöhemmin, nyt maksumuurin takana. Juuri tällä hetkellä kotiverkko näyttää kuukausittaisen datasiirron määräksi 288/79 gigatavua, mikä on vähän ja kertoo, ettei taloudessa juuri katsota streaming-palveluita. 

Datasiirto sai tällä viikolla uutta huomiota, kun kansainvälinen media kertoi LG:n televisioiden salakuuntelevan katsojia ja kuvaavan heidän näytöllä näkyvää sisältöä. Tältä osin oman LG-television nettiseuranta on parhaillaan käynnissä ja palaan siihen myöhemmässä kirjoituksessa.

Eikä kyse ole vain LG:n vakoilusta, vaan israelilainen yritys on myös kaapannut älytelkkareita tekoälyn avuksi. 

Lisää digiä? Ei kiitos (kolumni)

Suomalaisia pidetään digimyönteisenä kansana. Yritysten ja viranomaisten kehotuksesta olemme siirtyneet laajasti digikanaviin ja sähköiseen itsepalveluun.

Keväällä myös viranomaisposti muuttui digitaaliseksi. Jatkossa kirjeet tulevat ensisijaisesti Suomi.fi-palveluun.

Yhä vain lisää digiä olisi tulossa, mikäli digisietokyky kykenee ottamaan kaiken vastaan. Se alkaa olla koetuksella itse kullakin.

Digiä tyrkytetään, koska se säästää kustannuksia, mutta hyöty kertyy lähinnä palvelun tuottajalle. Sähköisessä itsepalvelussa käyttäjä tekee työtä, eikä hänen kustannuksiaan huomioida missään.

Toinen myyntiargumentti on asioinnin vapaus. Netissä voi maksaa laskuja tai tilata ruokaa vaikka keskellä yötä. Mutta kuinka moni oikeasti tekee niin?

Ympärivuorokautista asiointia tärkeämpää olisi palvelujen toimivuus ja helppokäyttöisyys. Niissä on yhä parantamisen varaa, vaikka asiaa on harjoiteltu jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Logiikka hämmentää kokeneenkin käyttäjän, konekielinen suomennos huvittaa ja epäselvät virheilmoitukset ärsyttävät.

Tekniikat, alustat ja lainsäädäntö muuttuvat nopeammin kuin kehittäjät pysyvät perässä. Esimerkiksi pankit ovat panostaneet valtavasti verkkopalveluihin, mutta käyttökatkot ja häiriöt tuntuvat vain lisääntyvän.

Vibekoodaus alentaa entisestään uusien verkkopalvelujen rakentamisen kynnystä. Määrä ei edelleenkään korvaa laatua eikä nopeus suunnittelun merkitystä.

Varsinainen riesa ovat mobiilisovellukset. Sähköauton lataus, hotellit, lentoliput, pankit, kaupan bonukset, kuntosalit, pysäköinti… kaikki haluavat asentaa oman äpin, perustaa tilin ja keksiä uuden salasanan.

Äpit täyttävät puhelimen muistin ja vaativat jatkuvaa päivittämistä. Jokainen uusi sovellus on potentiaalinen tietoturvariski. Lisäksi ne tekevät puhelimen vaihtamisesta työlästä.

Ei enää yhtään uutta äppiä minun puhelimeeni, kiitos!

Itselleni oli silmiä avaava kokemus soittaa puhelimella Maanmittauslaitokselle. Sain minuutissa vastauksen ja ohjeen asiaan, jonka selvittämiseen olin käyttänyt paljon aikaani Googlessa ja viraston omilla nettisivuilla.

Joskus vanha keino on parempi kuin pussillinen digiä. Iäkkäämmät henkilöt muistavat vielä, miten jokaiseen yritykseen ja virastoon pystyi soittamaan ja sai asiansa hoidettua odottaessa.

Ilmankos iäkkäämmät eivät ole innoissaan digiajan hienouksista.

Aktiiviväestö kestää digiähkyn hammasta purren, mutta heistäkin vain harva pitää puhelimestaan. Moni kokee olevansa älypuhelimen orja ja haluaisi eroon koko vehkeestä. Puhelimen suorittama urkinta ja vakoilu huolestuttavat.

Yllättäen myös nuorten keskuudessa on kasvava uusdigitön ryhmä. He haluavat aitoja, analogisia kokemuksia: LP-levyjä, lautapelejä, jopa paperisia kirjoja parantamaan keskittymistä. Diginatiiveista tulee diginegatiiveja.

Ehkä vanhanaikaiseen puhelinpalveluun ei ole palaamista, ehkä papereita on turha haikailla takaisin. Digi on tullut jäädäkseen.

Toivotaan, että jonain päivänä tekoäly korvaa kaikenkirjavat äpit ja epäloogiset nettipalvelut. Tekemisen vaiva siirtyy ihmiseltä koneelle, jolle se kuuluukin. Asiat hoituvat yksinkertaisesti puhutuilla komennoilla.

Tulevaisuutta odotellessa on oikeus vaatia, että nykyisissä palveluissa huomioidaan myös asiakkaan etu ja hänen toiveitaan kuunnellaan. Digipakosta tulisi pyrkiä digihoukutukseen.

Esimerkiksi Suomi.fi-palveluun on toivottu tekstiviesti-ilmoitusta saapuneesta kirjeestä. Sähköposti hukkuu helposti postilaatikoihin ja filttereihin, tekstiviesti huomataan paremmin.

Pankkien e-laskut ovat näppäriä, mutta moni haluaisi ladata ne pdf-muodossa omalle levylleen arkistointia varten. Ei onnistu, koska teknisesti yksinkertainen asia vaatisi pankilta työtä ja vaivaa.

Jos digitalisaation motiivina ovat vain yksipuoliset kustannussäästöt, lopputulos ei voi olla kehuttava.

Väärillä säästöillä syntyy vain sutta ja digisekundaa – sekä ahdistuneita käyttäjiä. 

Julkaistu Tivi-lehden kolumnina 8/2026.

Lisäys: Digitaalinen itsepalvelu ja äppien tyrannia ärsyttää muitakin: Olisiko jossain vielä palvelu, jota ei tarvitse hoitaa itse? (Yle) 

Lisäys liittyen kommenteissa käytyyn keskusteluun: Nordean e-laskun tietojen vienti pdf-muotoon tuottaa yli neljän megatavun pdf-tiedoston, vaikka sama tulostettuna pdf:ksi on vain 75 kilotavua. 

Tämän pdf-tiedoston koko on yli neljä megatavua (!). 

Silmämääräisesti pdf-tiedostojen välillä ei ole mitään eroa, joten miksi pdf-vienti on kooltaan lähes 100-kertainen? Peruskäyttäjä tuskin kiinnittää huomiota asiaan, tai edes jaksaa arkistoida omia laskuja pdf-muotoon. Itse epäilen, että syynä on oikean alanurkan logo. Pdf-vienti käyttää alkuperäistä isoa logoa, joka on vain skaalattu pienemmäksi, kun taas tulostinajuri osaa pienentää sen oikeasti. Voin olla väärässäkin.

Digi-tv alkoi 25 vuotta sitten, vaikka "Big bang" jäi suutariksi

Pian vietetään suomalaisen televisiotoiminnan 25-vuotista merkkipaalua, jonka lähes kaikki alalla toimivat haluaisivat unohtaa. Antenniverkon digitaaliset tv-lähetykset käynnistyivät Suomessa ensimmäisenä maailmassa 27.8.2001 "isolla pamauksella", jota markkinoitiin näyttävästi. Asialla oli varsinkin Yle, joka otti digiveturin raskaaksi osoittautuneen roolin.

Digilähetysten alku ja tuon ajan odotukset ovat tämän päivän näkökulmasta kiinnostava ajankuva, joskin nyt ne herättävät lähinnä hilpeyttä. Itse olin tuolloin hyvin kriittinen digitalisointiprosessia kohtaan, joten en pidä toteutunutta kehitystä lainkaan yllättävänä.

Taustalla oli 1990-luvulla herännyt pelko satelliittikanavien yleistymisestä. Ne uhkasivat murentaa kotimaista tv-toimintaa, jonka voima kansalaisiin oli mahtava (vain kaksi tv-kanavaa!). Kansalliseen verkkoon haluttiin lisää kanavia ja aloittelevasta internetistä tuttua kaksisuuntaisuutta. Lisäksi haluttiin vapauttaa taajuuksia matkapuhelimille.

Nokia oli maineensa huipulla. Se oli valmistanut televisioita ja satellittien digibokseja. Suomessa päätettiin, että maamme olisi ykkönen myös television digitalisoinnissa, ja Nokialla olisi siinä iso rooli. Ylen toimitusjohtaja Arne Wessberg oli jopa Nokian hallituksessa 2001-2006 (eli juuri matkapuhelinten kulta-aikana).

Kaikki meni kuitenkin pieleen. Kun Big bang tapahtui, markkinoilla ei ollut digitaalisia vastaanottimia, joten pari ensimmäistä vuotta lähetykset menivät harakoille. Yle käynnisti kaksi uutta kanavaa, jotka ajettiin alas muutamaa vuotta myöhemmin. Yle rahoitti alun raskaat kustannukset yhtiöittämällä jakelutekniikkansa Digita Oy:ksi ja myymällä sen ulkomaille. Nokian kiinnostus televisioon lopahti, kun matkapuhelimista tuli valtava bisnes.

Yksi IIR:n monien digi-tv-seminaarien materiaalikansio.

Digi-tv:n lupaukset vuorovaikutteisista mainoksista olivat alun perinkin pöhköjä. Paluukanavaa, jonka yhteys olisi vaatinut, ei ollut. MHP osoittautui kuolleeksi. Kaikkien huomio kiintyi internetiin ja joulukuussa 2003 Suomi sai ensimmäisen laajakaistastrategian, joka pyrki tuomaan koteihin nopean nettiyhteyden. 

TV:n ikkuna tietoyhteiskuntaan oli sulkeutunut. Alkoi alamäki, jonka seuraukset näemme tänäkin päivänä. Uusintoja ja amerikkalaista halpatuotantoa, realityohjelmia.

2000-luvun alussa kävin puhumassa alan seminaareissa ja kritisoin suunnitelmia Hesarin yleisönosastossa. Oli typerää lähteä digitalisoimaan perustarkkuuden televisiota, kun HD-aika oli tulossa. Suomen pieni väestöpohja ei riittänyt maailmanlaajuiseksi edelläkävijäksi. Bugisista digisovittimista, joissa DVB-tekstitykset eivät näkyneet, tuli kansallinen murheenkryyni. 

Erääseen LVM:n alan toimijoille järjestämään tilaisuuteen kutsuin itse itseni ja livahdin sisään estelyistä huolimatta. Nykyisin vähän huvittaa.

Kevään 2001 digi-tv-seminaarin puhujat, mm. Telehallintokeskus, MTV, Ortikon interactive...

Hyvänä puolena digiuudistuksessa oli tallentavien digiboksien yleistyminen. Kun tv-ohjelma oli vain bittivirtaa, se oli helppo tallentaa kiintolevylle. Analoginen tallennus VHS-nauhureilla alkoi tuntua kivikautiselta. Onnekkaasti taulutelevisioiden läpimurto sattui juuri samaan aikaan, mikä sai monen katsojan vaihtamaan joka tapauksessa laitettaan.

Siirtymäkausi loppui 1.9.2007, kun analogiset antennilähetykset monen lykkäyksen jälkeen sammutettiin. Silloin internet oli jo vallannut niin suuren osuuden ihmisten arjesta, ettei kansallisella tv-projektilla tai maailman ykkösen asemalla ollut merkitystä. Televisiolupamaksu poistettiin vuoden 2013 alusta lähtien ja korvattiin Yle-verolla.

Jakeluverkko on vaihtunut antennista ja kaapelista laajakaistaan. Tallentavat digiboksit ovat vaihtuneet pilvipalveluiksi. Päätelaite on yhä useammin pieni puhelin, ei perinteinen televisio. HbbTV toteutti 10 vuotta myöhässä sen vuorovaikutteisuuden, mitä MHP:lle luvattiin. Joitakin vuosia sitten tv-ohjelmissa näkyi äänestyspainikkeita, mutta ilmeisesti se ei enää ottanut tulta alleen ja niistä on luovuttu. Second screen -ajattelu on hiipunut, koska live-katselu vähenee koko ajan. 

Interaktiivisia mainoksia tai mahdollisuutta tarkistaa, mistä juontaja oli ostanut mekkonsa, ei koskaan tullut. Tällaisia hienoja mahdollisuuksia visioitiin digi-tv-aikaan, ihan oikeasti. Erilaiset keskusteluikkunat, jopa TV-näytöllä (euroviisut, urheilukisat), kuitenkin toteutuivat.

Siirtymäajan televisiomaailmassa ovat paljon pidempiä kuin mihin it-alalla on totuttu. SD-aika ("suttupiirto") loppui 1.4.2025, kun Yle lopetti viimeisetkin perustarkkuuden lähetykset. Toinen digisiirtymä tapahtui siis lähes 18 vuotta ensimmäisen jälkeen. Viimeisetkin kaupalliset kanavat tekivät saman 30.6.2025. Ilmeisesti 4K-siirtymää ei edes tule, televisio on kehittynyt valmiiksi.

Digi-tv:n alkuvuosien historiikki 1997-2007 on vielä kirjoittamatta. Ehkä neljännesvuosisata myöhemmin olisi kulunut riittävästi aikaa. Kirjoittaja voi aloittaa vaikka omasta Kodin digitekniikka -kirjastani (Docendo 2007), jossa tapahtumia on dokumentoitu yhdestä näkökulmasta. 

Ainoa tapaamani kriittinen kirjallinen viittaus noihin aikoihin on Iltalehden entisen päätoimittajan muistelmissa (Kari Kivelä: Punkkari ja mediapomo, Otava 2025). Joku muukin voisi palata noihin vuosiin ja niissä maksettuihin oppirahoihin. Sieltä löytyvät syyt tv-median nykyiseen tilaan. Kotimaiset toimet ehkä jouduttivat kehitystä ja tulivat kansalaisille kalliiksi, mutta kehitys itsessään oli väistämätön.

Nettirosvoja tuomiolla, mutta uusia yrittäjiä riittää

Viime vuonna tuli runsaasti uutisia pankkihuijausten uhriksi joutuneista asiakkaista. Tänä vuonna uutisointi on ollut hiljaisempaa, mikä toivottavasti kertoo pankkien suojausten parantumisesta. Pankkien tietoon tulleet huijaukset lisääntyivät v. 2025 148 miljoonaan euroon (+38% edelliseen vuoteen verrattuna), mutta tärkeämpää on, että estettyjen ja palautettujen maksujen määrä kasvoi +70 % kun taas menetysten kasvu oli "vain" +15 %. Trendi on siis oikeaan suuntaan.

Nordean viiveellistä tiliä tosin odotetaan vieläkin, vaikka luvatusta aikataulusta on kulunut jo puolitoista vuotta.

Pankit ovat ottaneet käyttöön itse asetettavia maksu- ja siirtorajoituksia. Ne kannattaa asettaa, mutta ihmisillä on turhan optimistinen kuva niiden tehosta. Jos rosvo saa aktivoitua tunnistuksen omaan puhelimeensa, uhri käytännössä menettää tilinsä hallinnan, eikä itse asetetuilla rajoilla ole vaikutusta. 

Kuka tahansa voi joutua pankkihuijauksen uhriksi. Paras suojautumiskeino on se, ettei säilytä tilillä suuria rahamääriä ja pitää luotto-ominaisuuden mahdollisimman pienenä. Se vähentää vahinkoa, jos rosvo pääsee läpi.

Iltalehti siteeraa jälleen hyvää työtä tekevän Itä-Suomen poliisin kuvauksia toteutuneista huijauksista. On erikseen pankkihuijaukset ja sitten sijoitushuijaukset. Yhteistä tapauksille tuntuu olevan uhrien ikä: valtaosa heistä on syntynyt 1950-luvulla. Lukuisat varoitukset turvatileistä, etäkäyttöohjelmien asentamisesta ja suurista sijoitustuotoista eivät näytä vieläkään tavoittaneen kaikkia. Summat ovat edelleen suuria ja menetykset lasketaan viisinumeroisissa luvuissa.

Yksi pankkihuijauksista koskee nuorempaa uhria. Tietoturva-asiantuntijaksi esittäytynyt huijari vei 1980-luvulla syntyneen naisen ja hänen hallitseman yhdistyksen tililtä yli 17 000 euroa. Nelikymppisen, joka lisäksi hallitsee yhdistyksen rahaliikennettä, pitäisi olla tietoinen huijaussoittojen vaaroista. Tapaus muistuttaa siitä, että kuka tahansa voi mennä ansaan.

Sijoitushuijaukset eivät katso ikää. Iltalehden tiivistelmässä mainitaan 1990-luvulla syntynyt nainen, joka menetti 17 000 euroa Facebookista alkaneessa sijoitushuijauksessa.  

Median otsikoissa kerrotaan rikoksista ja epäonnistumisista. Uutiset tuomioista ovat harvinaisia, mutta niitäkin löytyy.

21-vuotias tamperelaismies tuomittiin 4,5 vuoden vankeuteen 650 000 euron tekstiviestihuijauksesta. Uhreja oli kymmenittäin, suurin yksittäinen menetys 170 000 euroa. Tekijä Jasper Laine kertoi saaneensa ohjeet tuntemattomalta henkilöltä ja oman 30 000 euron palkkionsa kryptovaluuttana. Alle viiden prosentin "provisio" vakavista rikoksista kuulostaa pieneltä.

Toisessa tapauksessa Turun seudulla asunut nuorimies huijasi 177 000 euron arvosta rikoshyötyä Mobilepayn nimissä lähetetyillä huijausviesteillä. Huijaamisen hyötysuhde on huono: 91 000 tekstiviestillä sai kalasteltua vain 17 uhria, mutta huijausten keskimääräiseksi arvoksi tulee kuitenkin 10 000 euroa. 

Toivottavasti uutiset välittävät viestin rikollisille asti. Pankkihuijaukset eivät ole helppo tapa tehdä rahaa, vaan oikeita rikoksia, joista jää nykyään myös kiinni. 

Lisäys 23.8.2026: Helsingin Sanomat uutisoi, että ihmisten tilejä on tyhjennetty näiden huomaamatta ("Huijarit pääsivät suomalaisten verkkopankkeihin, vaikka nämä eivät luovuttaneet tunnuksia kenellekään"). Uutisessa ei kuitenkaan kerrota, miten tämä voisi onnistua. On lukuisia tapauksia, joissa uhri omasta mielestään ei ole luovuttanut tunnuksia kenellekään, mutta hyvin todennäköisesti näin on kuitenkin tapahtunut. Uhri ei enää muista, että kirjautui edellisenä päivänä Omakantaan tai Kelan sivuille, tai että verkkopankin kirjautuminen epäonnistui aluksi ja vaati useampia yrityksiä. Ellei lehdellä ole näyttöä asiasta, tällainen otsikointi on harhaanjohtavaa ja haitallista.

Maailman rikkain mies ennustaa: Työstä tulee vapaaehtoista – ja siksi säästäminen kannattaa lopettaa (kolumni)

Maailman rikkain mies ennustaa: Työstä tulee vapaaehtoista – ja siksi säästäminen kannattaa lopettaa

Kauan odotettu kesälomakausi on pian täällä. Työasiat unohtuvat, kun suomalainen viettää aikaansa mökillä, harrastuksissa tai ulkomailla matkustellen.

Entä jos kesäloma jäisi pysyväksi? Entä jos syksyllä ei tarvitsisikaan palata sorvin ääreen, vaan voisi jatkaa oman näköistä elämää mökillä ja harrastuksissa, loputtomasta vapaa-ajasta nauttien?

Elon Muskilla on hyviä uutisia kaikille kesälomalaisille. Hän uskoo, että 10–20 vuoden kuluttua työn tekeminen muuttuu vapaaehtoiseksi ja siksi eläkepäivien varalle säästäminen kannattaa lopettaa jo nyt.

Tekoäly vie työpaikat, mutta se ei haittaa. Robotit ja tekoäly tuottavat tavaroita ja palveluita niin tehokkaasti, että ihmiskunta siirtyy uuteen yltäkylläisyyden aikaan. Raha menettää merkityksensä.

Tervetuloa ikuinen kesäloma, hyvästi työn orjuus!

Muskin ajatukset kuulostavat huimilta, mutta eivät kovin realistisilta. Kenen tahansa muun esittämänä ne voisi ohittaa olankohautuksella. Tieteiskirjailijat ja poliitikot ovat ideoineet hullumpaakin.

Teknomiljardöörien näkemyksiä kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä heillä on valtaa. Ja ainakin Muskilla on visio – jokin arkista puurtamista suurempi tavoite.

Meillä Suomessa tekoälyn tavoitteena tuntuu olevan vain yrityksen kilpailukyvyn parantaminen tai omien töiden helpompi hoitaminen. Pelkkää näpertelyä siis. Kukaan ei edes uskalla pohtia isoa kuvaa tulevaisuudesta.

Jos meillä itsellä ei ole näkemystä, olemme Muskin kaltaisten toimijoiden vietävissä.

Muskin kunniaksi on laskettava se, että hän sentään ajattelee ääneen. Nyt olisi meidän vastata.

Elon Muskista on tullut digiajan Karl Marx. Hänen teoreettisessa maailmassaan kapitalismi on kiertänyt täyden ympyrän. Tuloksena on kommunismi 2.0, joka toteuttaa teknologian avulla ikivanhan unelman työläisten paratiisista.

Voisiko digitaalinen kommunismi toimia? Tuskinpa vain. Digitaalista tai ei, kommunismi on havaittu huonoksi jo monta kertaa, sillä se on ihmisluonnolle vierasta.

Muskin käsitys kansantaloudesta on superrikkaalle tyypillinen. Vaikka robotit tekisivät työn ja tuotantokustannukset putoaisivat nollaan, vapaassa maailmassa kaikki ei koskaan tule olemaan kaikkien ulottuvilla.

Jokainen ei voi asua Aurinkorannikolla tai hulppeissa kattohuoneistoissa kaupunkien keskustassa. Maailmaa syleilevä ylenpalttisuus törmää viimeistään luonnonvarojen rajallisuuteen. Työ tai raha eivät ole ainoita niukkoja resursseja.

Valtaosa ihmisistä tarvitsee työtä muuhunkin kuin elannon hankkimiseen. Elämä ilman ponnistelua tai tavoitteita ei olisi utopia vaan dystopia, joka johtaisi ihmiskunnan taantumiseen ja romahdukseen.

Työ antaa ryhtiä ja järjestystä elämään. Työn vapaaehtoisuus johtaisi tarkoituksettomuuteen, päihteisiin ja ääriajatteluun.

Ihmiset eivät halua olla samanlaisia vaan erottua toisistaan, kilpailla keskenään, menestyä ja saada arvostusta muilta. Raha ja fyysinen materia ovat menestyksen mittareita. Niiden poistamisella olisi arvaamattomia seurauksia.

Viimeinen, paljastava kysymys on tämä: jos Musk oikeasti uskoo omia puheitaan, miksi hän itse tavoittelee tuhannen miljardin omaisuutta, vaikka on jo nyt ylivoimaisesti maailman rikkain?

AI-buumi kerryttää satumaista varallisuutta yhä harvemmalle, mikä on täysin vastakkainen kehityskulku Muskin ajatuksille.

Entä se ikuinen kesäloma? Kuulostaa hyvältä ajatukselta ainakin näin kesän alussa.

Mutta hetkinen – sehän tarkoittaisi myös, etteivät lapset palaisi syksyllä kouluun vaan jäisivät kotiin vanhempiensa iloksi ja riesaksi.

Ehkä kotiopetuksen hoitaisi robotti, mutta mitä lapsille kannattaisi edes opettaa maailmassa, jossa kaikki tekeminen on vapaaehtoista?

Ja kuka hoitaisi vanhukset, sairaat, poliisitoimen, palokunnan ja maanpuolustuksen?

Ehkä työ on sittenkin ihmiselle hyväksi ja kesäloma ihana juuri siksi, että sen pituus on rajoitettu.

Jos tekoäly uhkaa tehdä kesälomista loputtomia, sen ei saa antaa tapahtua.

Julkaistu alun perin Tivi-lehdessä 6/2026.

SUPO: Venäjä vakoilee suomalaisia datakeskusten kautta

Helsingin Sanomien heinäkuinen uutinen hätkähdytti: Venäjä käyttää Suomen datakeskuksia vakoiluun. Jutussa siteerattiin Supolta saatuja tietoja, jonka mukaan Venäjä ja Kiina käyttävät Suomessa sijaitsevia datakeskuksia kybervakoiluun.

Herää epäilys, että joku on ymmärtänyt jotain väärin. Ainakin termin "datakeskus" käyttäminen tässä yhteydessä on harhaanjohtavaa, ottaen huomioon miten tulenarka termistä on tullut. Datakeskusten sähkönkulutus, verotus ja ympäristövaikutukset ovat koko ajan esillä Suomen mediassa.

Suora sitaatti Hesarin jutusta: "Lähettämässään sähköpostissa supo kirjoittaa, että suomalaisten datakeskusten tehdyn kybervakoilun määrä on kasvanut Suomessa merkittävästi koko 2020-luvun ajan." Lauseesta puuttuu selvästi jotain, eikä sitä ole korjattu ainakaan nettiversioon. Huolimatonta työtä Hesarilta, mutta nykyään valitettavan yleistä mediassa.

Juttua lukemalla itselle syntyy käsitys, että kyse ei ole varsinaisista datakeskuksista vaan pikemminkin hosting-palveluista. Kuka tahansa voi vuokrata tilaa konesalista ja alkaa myydä sitä eteenpäin rikollisten käyttöön. Myös oman konesalin perustaminen on helppoa, eikä toiminta ole luvanvaraista. 

Yleensä datakeskuksella tarkoitetaan kuitenkin isoa, tähän tehtävään rakennettua konesalia, jossa toimii rakennuttajan omia palvelimia. Hostingin ja datakeskuksen raja on veteen piirretty viiva, mutta likimain sama kuin kioskilla ja ostoskeskuksella. Kioskia ei pidä kutsua ostoskeskukseksi, vaikka siellä onkin tarjolla erilaisia tuotteita eri valmistajilta.

Juttu sisältää huolestuttavan tiedon ns. bullet proof -hostingpalveluiden leviämisestä Suomeen. Saksassa ja varsinkin Hollannissa on jo pitkään toiminut rikollisia yrityksiä, jotka tarjoavat palvelintilaa hakkerien, piraattien, lapsipornon levittäjien ym. käyttöön. Yritykset eivät halua puuttua laittomuuksiin eivätkä tuntea asiakkaitaan, joten palveluista maksetaan käteisellä tai kryptovaluutoilla. Tietoliikenteestä ei pidetä lokeja, joten poliisi ei pääse tutkimaan epäiltyjä rikoksia.

Tällaista toimintaa ei saa päästää leviämään Suomeen datakeskusten vanavedessä. Lain on velvoitettava hosting-operaattorit tuntemaan asiakkaansa ja sulkemaan heidän palvelunsa, mikä toiminta havaitaan laittomaksi. Kirjoitin tähän liittyen asiasta jo vuosi sitten. 

Datakeskuksista on tarpeeksi ongelmia ilman, että niitä sotketaan vakoiluun ja kyberhyökkäyksiin.