Yle MOT ja Onecoin-ohjelma

Ylen odotettu Onecoin-jakso on julkaistu Areenassa ja esitetään illalla TV 1:ssä. Tämän blogin kautta aihetta seuranneelle ohjelmassa on vähän uutta, lähinnä Lontoon konttorin Arthur Duncanin haastattelu, mutta peruskatsojalle ohjelma tarjoaa mainion tiivistyksen Onecoin-huijauksesta pähkinänkuoressa. Laajempi tietopaketti on ohjelman verkkosivulla https://yle.fi/uutiset/3-11073023.

Yle long awaited report on Onecoin scam has finally been broadcasted, summary in English: http://yle.fi/uutiset/osasto/news/mot_finns_set_to_lose_millions_in_onecoin_scam/11074675.

Tämä on se tutkivan journalismin tv-ohjelma, jota odotin lähes viisi vuotta. Viimeistään tämän katsottuaan jokaisen uhrin luulisi ymmärtävän, että peli on menetetty. Nyt tekemään niitä rikosilmoituksia, jotta saadaan poliisitutkinta käyntiin Suomessakin!

Arthur Duncan oli sisäpiirissä, mutta ei nähnyt mitään merkkjä kryptovaluutan louhinnasta.

Videoleikkeissä vilahtavat Ruja Ignatovan vierellä Tommi Vuorinen, Juha Parhiala ja tietenkin Kari Wahlroos, josta tulee ohjelmassa suurempi tekijä kuin Vuorisesta. Maailman mittakaavassa näin onkin.

Tommi Vuorinen ei luovuta. Hän valaa edelleen uskoa jäljellä oleviin verkoston jäseniin.

Wahlroos sai prosentin Euroopan ja Aasian myyntituotoista, eikä hänen tarvinnut sotkeutua lainkaan verkoston rakentamiseen. Tämä kumoaa Vuorisen väitteen siitä, että Wahlroos olisi saanut muka potkut verkoston väärinkäytösten vuoksi.

Wahlroos oli "gun for hire" eikä häntä kiinnostanut, onko valuutta todellinen vai ei. Hän keräsi miljoonien eurojen tulot levittämällä huijausta yli 80 maahan. Toivottavasti oikeus aikanaan punnitsee, voiko joku ansaita miljoonia puhumalla p*skaa yli miljoonalle kuulijalle piittaamatta siitä, onko kaikki huijausta vai totta.

Wahlroos sanoo käsityksenään, että kolmen miljardin liikevaihto tehtiin yhdessä vuodessa, ja että koko potti olisi paljon suurempi kuin tähän mennessä on arvioitu. Jamie Bartlettin siteeraama arvio 15 miljardista voi hyvinkin pitää paikkansa. Se tekisi Onecoinista yhden kaikkien aikojen suurimmista rikoksista.

"Me myytiin koulutuspaketteja"

Ohjelman lopussa Jyri Hänninen kysyy Wahlroosilta, onko hänellä jotain sanottavaa niille, jotka sijoittivat rahojaan Onecoiniin. "Me myytiin koulutuspaketteja... kaikki olivat yli 18-vuotiaita ja heillä oli omat tilit, omat rahansa, uskon että ketään ei pakotettu."

Oma vikasi, jos uskoit kusetustani, hän tuntuu sanovan lähtiessään haastattelusta keltaisella 600 000 euron arvoisella Ferrarilla. "Kaikkea hyvää" on osuva loppurepliikki.

Wahlroos kaasuttelee paikalta jäsenten maksamassa 600 000 euron Ferrarissa.

Kaikki Onecoin-jäsenet voivat ajatella, että siellä ne minunkin arvottomat sijoitukseni nyt ovat: Wahlroosin Ferrarissa, Veska Ignatovan 25 000 euron käsilaukussa ja lukuisten muiden pyramidin huipulla seisseiden verkostomarkkinoijien taskuissa, puhtaaksi pestyinä.

===

Lisätään tähän vielä keino, jolla jokainen Onecoin-jäsen voi itse varmistaa, ettei mitään lohkoketjua ole. Vuorisen väitehän on, että yhtiön on todistanut lohkoketjun Saksan viranomaisille. Jostain syystä auditointiraportteja ei ole näkynyt enää elokuun 2017 jälkeen.

Mutta se todiste. Jäsenpalvelussa näkyy kohta Crypto Currency, jonka sivulla on MINING ja BLOCKCHAIN. Niiden pitäisi kuvata reaaliajassa kolikkojen louhintaa ja lohkoketjuun tallentuvia tapahtumia.

Jos tämä on lohkoketju, kukaan ei käytä Onecoinia. 

Lista päivityy minuutin välein yhdellä tapahtumalla (transaction), jossa ketjuun (muka) lisätään 50 000 uutta kolikkoa. Mitään muita tapahtumia ei näytä olevan.

Nyt on kaksi mahdollisuutta. Joko yhtään kolikkoa ei siirry käyttäjältä toiselle (ylä- tai alalinjaan), eikä kukaan liioin osta DealShaker-kirpputorilta mitään, tai koko näyttö (ja sitä myötä lohkoketju) on pelkkää huijausta.

Tässä on siis kyse Onecoinin omasta palvelusta, ei mistään "vihaajien" propagandasta tai mustamaalauksesta.

Vertailun vuoksi voi katsoa, miltä oikean Bitcoin-lohkoketjun tapahtumat näyttävät reaaliajassa: https://www.blockchain.com/explorer?view=btc_transactions

Oikean lohkoketjun tapahtumat.

Näin toimii todellinen, avoin lohkoketju. Jokainen näkee omat (ja muidenkin) rahansiirrot ketjussa.

Erikoista on, että Onecoinilla oli aiemmin sentään lohkoketjusimulaattori, jossa jäsenelle näytettiin oikeilta näyttäviä tapahtumia. Se poistui käytöstä jonkin sivustouudistuksen myötä.

=========
Lisäys 19.11.2019

Kari Wahlroosin esiintyminen MOT:n haastattelussa loi vaikutelman, että "rahaa tuli vitusti" ja automaattisesti. Kun mitään tuotannollista toimintaa ei ollut, kyse oli vain uhrien rahojen siirtämisestä Wahlroosin ja kumppanien taskuihin. Rahansiirtojen pohjana olivat Wahlroosin ja muiden verkostoijien valheelliset lupaukset. Kyse oli siis huijauksesta, ei loistavasta bisneksestä.

Wahlroos antoi ymmärtää, ettei hän tiennyt, mistä oli kyse. Se on täyttä puppua. Jo Tampereen tilaisuudessa 4.9.2016 hän kertoi sukulaistensa varoittavan pyramidista:

Wahlroos kertoi saaneensa kuulla sukulaisilta pelottelua pyramidista, mutta kuittasi ne helposti: "En tiedä, lähdenkö tänään Lambolla vai Ferrarilla... mulla on elämä kauheen mukavasti".

Sama kohta Wahlroosin itsensä kertomana: https://www.youtube.com/watch?v=lrqHB62M_M8&feature=youtu.be&t=1h0m52s. Ja yleisö nauraa...

Toinen ajankohtaiseen teemaan sopiva sitaatti: "Se päivä tulee vielä, jolloin kansa kiittää, että meillä oli Tommi Vuorinen" ja vähän myöhemmin "Mikä kolikon arvo on muutaman vuoden päästä? Mitä väliä sillä on, se nousee kuitenkin". Tässäkö myydään vain koulutusta?

Vuotta myöhemmin elokuussa 2017 Kari Wahlroosin kiertuekalenteri näytti tältä:

Wahlroos kiertueella syksyllä 2017

Etelä-Afrikka, Zimbabwe, Malawi, Kenia, Uganda, Kongo, Pakistan, Vietnam, Azerbaizan, Kazakstan... Tiesivätkö nämä köyhät ihmiset, mihin olivat sijoittamassa? Ymmärsivätkö he, mitä kryptovaluutat ovat ja miten nettihuijaukset toimivat? Ostivatko he oikeasti koulutusta teknisestä analyysistä, johdannaisista ja muista mutkikkaista sijoitusinstrumenteista?

Miten röyhkeä ihmisen pitää olla huijatakseen köyhiä afrikkalaisia saadakseen rahat Ferrariinsa? Tämä "koulutus" tuli kalliiksi osallistujille.

Brittilehti Mirror kävi helmikuussa 2016 kuuntelemassa Wahlroosin show'ta. Tulevaisuus näytti niin valoisalta, että Wahlroosin oli käytettävä aurinkolaseja:

“Do you know why I wear shades?” he asked. “Because the future looks so bright.” And he insisted: “I am here to make you filthy rich”.

Jälkimmäisessä hän huijasi vain vähän: hän oli paikalla tehdäkseen sikarikkaan itsestään, ei kuulijoista.

Lisää englantia Suomen kaupunkeihin

Ylen kolumnistipaikalla kirjoittava Janne Saarikivi kritisoi englanninkielen näkyvää roolia Helsingin opasteissa ja muissa julkisissa teksteissä. Olen toista mieltä: englantia pitäisi olla nykyistä enemmän.

Kävin kesällä sekä Bulgariassa että Ukrainassa. Molemmissa käytetään kyrillisiä kirjaimia, joista länsimaalaisen on vaikea saada selvää. Tututkin sanat näyttävät oudoilta. Onneksi EU:n vaikutuksesta Bulgariassa tekstit olivat lähes kaikkialla myös englanniksi, Ukrainassa tuskin lainkaan. Ero vieraan näkökulmasta oli valtava.

Kokemuksen jälkeen aloin katsella Helsinkiä uusin silmin. Suomen kielen sanat ovat usein eri vartalosta kuin valtakielien sanat, joten länsimaisen turistin on vaikea tunnistaa niitä (kuten yliopisto, joka melkein kaikissa muissa kielissä on jotain sellaista kuin university tai universitetet).

Historiallisista syistä osa Helsingin teksteistä on myös ruotsiksi, mutta se hyödyttää vain harvoja turisteja. Miksi pitää kiinni ruotsista, kun lähes kaikki turistit (ja ruotsinkieliset) osaavat englantia? Miksei kaikkia tekstejä ilmoiteta käytännön syistä suomeksi ja englanniksi?

Janne Saarikivi vertaa Helsinkiä Pariisiin, Moskovaan ja Berliiniin. Ei sielläkään käytetä englantia, vaan ihan omalla kielellä tekstitetään. Mutta ranska, venäjä ja saksa ovatkin maailmankieliä, joita opiskellaan muuallakin maailmassa. Eivätkä nämä maat ole kaksikielisiä kuten Suomi.

Saarikiven mukaan Suomeen on tullut paljon maahanmuuttajia, jotka ovat eivät osaa englantia eivätkä suomea. Voi olla, mutta länsimaiset aakkoset on opittava joka tapauksessa ja oletan, että motiivi englannin opiskeluun saattaa olla jopa suurempi kuin suomen opiskeluun.

Lisäksi englantia tukee vielä yksi seikka: sanakirjat ja konekäännökset toimivat parhaiten englannin ja oman kielen välillä. Googlen älypuhelinkääntäjä on optimoitu kääntämään englantia, sen suomen taidot ovat kovin vaatimattomat.

Englanti on yleiskieli, lingua franca, jonka käyttöä varsinkin pääkaupunkiseudulla pitäisi lisätä, ei vähentää. On meidän suomalaisten oma tehtävä pitää huolta suomen kielen elinvoimasta, sen käytöstä kirjallisuudessa ja verkossa. Mutta turistin, konferenssivieraan tai pakolaisen kannalta englanti on oikea valinta.

Katseltuani aikani Helsinkiä turistin silmin aloin ottaa kuvia teksteistä. Englanti on huomioitu monissa paikoissa, vain liikenneopasteet ovat (kaiketi lain vaatimuksesta) vain suomi/ruotsi-muodossa. Esimerkiksi lähijunassa kuulutetaan (ja näytetään valotaululla) ruotsin jälkeen myös "Helsinki Railwaystation" ja "Aalto university". Raitiovaunussa taululla englantia en kuitenkaan huomannut.

Vaikka englantia onkin paljon, eksoottisemmat kielet ovat harvinaisia. Venäläisiä ja aasialaisia turisteja varten kielivalikoimaa pitäisi laajentaa. Omilla aakkosilla olevat tekstit tekevät suuren, myönteisen vaikutelman, jota meidän suomalaisten on vaikea ymmärtää omassa maassamme.

Paljon on vielä suomalaisilla parantamista. Pienellä kielialueella englannin suosiminen on kuitenkin viime kädessä oma etumme.

Ruokkiminen kielletty vain suomeksi ja ruotsiksi.

Lippuohjeet vain suomeksi ja ruotsiksi - ei hyvä.

Fazerin kahvilan tekstit.

Ravitsemusliikkeen hygieniatodistus voisi kiinnostaa turistejakin. Miksi se muuten on ikkunassa?

Stockmannilla kassa on helppo löytää.

Esplanadin muotikaupan ikkunassa on englannin lisäksi venäjää ja japania.

Tämä taitaa olla se bloggaajille vuokrattava edustusasunto Töölönrannassa?

Kluuvin muumikahvila kertoo aikataulusta poikkeavasta sulkemisajasta englanniksi.

"Bodde här, asui täällä". Tove Janssonin kotia ei mainosteta. Aasialaisia voisi kiinnostaa?

Tove Janssonin alakerrassa pitäisi olla muumiaiheinen myymälä. Nyt ikkunat eivät herätä mitään reaktiota.

Järvenpään Ainoassa kuvauskielto on suomeksi ja englanniksi.

Ainolan historiadokumentissa ei ole edes englanninkielistä tekstitystä.

Englannin kieli voi tuottaa myös ikäviä yllätyksiä. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä ja pk-seudulla on paikkoja, joissa asiakaspalvelua hoitavat vierasmaalaiset ihmiset, eivätkä he ymmärrä suomea lainkaan. Kyse ei ole entiseen tapaan virolaisista, jotka ainakin ymmärsivät ja usein puhuivatkin kieltä, vaan aivan muualta tulleista keikka- ym. työntekijöistä.

Sellaiselle, joka ei ole tottunut käyttämään englantia, vaatimus asioida kotimaassa vieraalla kielellä tulee ikävänä yllätyksenä. Samoin lääkärikunta, jonka suomi on enintään tyydyttävää. Terveysasioissa väärinkäsitykset voivat olla kohtalokkaita. 

Vielä yhden yllätyksen koin soittaessani äsken Finnairin asiakaspalveluun. Jonotuksen suomalaiseen numeroon katkaisi ilmoitus, jonka mukaan englanninkielisillä linjoilla olisi tilaa. Jos pystyisin hoitamaan asiani englanniksi, saisin sen nopeammin hoidettua.

HX-hävittäjät eivät torju hyökkäystä sähköverkkoon

Lauantaina 14. syyskuuta huthi-kapinalliset iskivät öljynjalostamoon Saudi-Arabiassa. Jälki oli tuhoisaa, sillä valtio-omisteisen Aramcon öljynjalostuskapasiteetti putosi puoleen.

Tapahtuma oli vakava isku Saudi-Arabian taloudelle, mutta myös sen itsetunnolle.

Maa on maail­man suurin aseostaja. Sen ilmavoimilla on 228 F-15-hävittäjää, 53 Eurofighteria, 81 Tornadoa ja viisi Awacs-tutkavalvontakonetta. Ne eivät pystyneet torjumaan hyökkäystä öljyteollisuutta vastaan.

Sotilaat olivat jämähtäneet väärälle aikakaudelle ja tuhlanneet öljymiljardeja vanhoihin sotaoppeihin.

Ensimmäisessä maailmansodassa kunnostautunut Ranskan armeijan marsalkka Ferdinand Foch muistetaan parhaiten lyhytnäköisestä ennustuksesta: lentokoneet ovat kiinnostavia leluja, mutta niillä ei ole sotilaallista arvoa.

Viime vuosien konflikteissa juuri ilmavoimat on ollut ratkaisevassa roolissa. Saudi-Arabian tapahtumat osoittavat, että elämme Foch-hetkeä, jossa vanhoja oppeja pitää arvioida uudelleen.

Vihollinen ei hyökkää näkyvästi tankeilla ja pommikoneilla, vaan salakavalasti uudella teknologialla. Droonit ja risteilyohjukset ovat vaikeita torjua, sillä ne hajauttavat iskuvoiman useaan osaan. Uusi tekniikka hyödyntää tekoälyä, konenäköä ja robotiikkaa, eikä edes maksa paljon.

Voisiko koneiden määrää vähentää ja kehittää kyberpuolustusta?

Edellisen kerran Aramco joutui hyökkäyksen kohteeksi elokuussa 2012. Silloin kohdistettu Shamoon-virus tuhosi 30 000 työaseman tiedostot. Uskotaan, että iskun takana oli Iran, ja että kyseessä oli kosto vähän aiemmin paljastuneesta Stuxnet-haittaohjelmasta.

Saudien mahtava sotakoneisto oli aseeton myös Shamoon-viruksen edessä. Armeija katseli vierestä, kun bitit raivosivat maailman arvokkaimman yrityksen tietojärjestelmissä aiheuttaen valtavaa tuhoa.

Suomen kannalta Foch-hetki on erityisen tärkeä, sillä meitä odottaa puolustusvoimien historian kallein päätös: HX-hanke eli Hornet-hävittäjien seuraajan valinta.

Pelkät lentokoneet maksavat noin 10 miljardia euroa, niiden käyttö toisen mokoman. Pienelle maalle hintalappu on käsittämättömän suuri, sillä koko puolustusvoimien vuosibudjetti on kolme miljardia.

Uudet hävittäjät säilyvät käytössä 2060-luvulle asti. Ne saattavat kuitenkin vanhentua ennenaikaisesti, sillä seuraavan sukupolven hävittäjät ovat luultavasti jo robottiohjattuja. Ne pystyvät epäinhimilliseen liikehdintään ja toimimaan yhtenä parvena tekoälyn ohjauksessa.

Moderni yhteiskunta on erittäin haavoittuva, ja hyökkääjä tietää sen. Sähkön ja tietoliikenteen katkaisu riittää pysäyttämään koko maan. Hyökkäystä ei tarvitse edes toteuttaa, pelkkä vakavasti otettava uhkaus riittää.

Kesällä uutisoitiin, että Venäjä ja Yhdysvallat ovat varautuneet iskemään kyberaseilla toistensa sähköverkkoihin. Irania vastaan kyberiskuja myös toteutettiin. Suurvallat tietävät, mihin kehitys on menossa. Suomi odottaa yhä talvisodan uusintaa.

Sitä ei tule. Sähköverkkoon osuva kyberase riittää kukistamaan Suomen laukaustakaan ampumatta. Jos kyber ei tehoa, saman vaikutuksen saa tuhoamalla pari keskeistä sähköasemaa samaan tapaan kuin Saudi-Arabiassa tapahtui.

Rintamalinja ei kulje itärajalla vaan arjen infrastruktuurissa. Miten hyvin HX-hävittäjät pystyvät puolustamaan sitä?

Hävittäjiä ei hankita pelkkää ilmasotaa varten. On epä­todennäköistä, että ne koskaan joutuisivat perinteiseen ilmataisteluun mies miestä ja kone konetta vastaan. Hävittäjillä tehdään myös tunnistuslentoja ja niitä esitellään pr-henkisesti lentonäytöksissä.

”Kukaan ei voi ennustaa, mitä tuleva sota on”, sanoi ilmavoimien komentaja Sampo Eskelinen keväällä. Siksi kaikki mahdollisuudet on pidettävä avoinna. On pohdittava, miten vähistä miljardeista saadaan mahdollisimman suuri hyöty.

Yksi kysymys on koneiden määrä. Sotilaiden mukaan koko maan puolustamiseen tarvitaan 64 konetta, mutta onko sekään enää realismia? Puoli Suomea tyhjenee vääjäämättä väestökehityksen vuoksi, joten kannattaako sitä varautua puolustamaan?

Voisiko koneiden määrää vähentää ja käyttää niistä säästyvät rahat kyberpuolustuksen kehittämiseen? Osaamisvaje ja kyberomavaraisuuden puute ovat huutavia.

Hävittäjäkaupoissa yksi miljardi on pikkuraha, mutta verkkopuolustuksessa sillä tekisi ihmeitä.

(Julkaistu Tivi-lehden kolumnina 10/2019)

Yhdysvaltojen haavoittuvuudesta kertoo Kyberuhkia ja somesotaa -kirjani sivu 95:

Kyberuhkia ja somesotaa -kirjani kertoo mm. sähköverkon turvallisuudesta, sivu 95

Vielä talvisodan aikaan kansalaiset lähtivät kaupungeista sotaa pakoon maalle. Tänään maaseutu on vähintään yhtä riippuvainen sähköstä ja tietoliikenteestä kuin kaupungit. Pakopaikkaa ei ole. Siksi sähköverkon turvaaminen on kansallisen turvallisuuden ja maanpuolustuksen tärkeimpiä tehtäviä.

HX on voimaton drooniparven edessä. Kannattaisiko panostaa lasertorjuntaan? Tässä yksi malli: https://www.popularmechanics.com/military/research/a29727696/athena-laser-weapon/

Konstantin Ignatov laulaa kuin lintu

New Yorkissa tällä viikolla alkanut oikeudenkäynti Mark Scottia vastaan on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Scottia syytetään 400 miljoonan dollarin rahanpesusta. Hänen lisäkseen Onecoinin rahoja ovat pesseet muutkin Ruja Ignatovin rikostoverit. Kun rikollista rahaa on miljardikaupalla, sen peseminen käy jo työstä.

Mielenkiintoiseksi istunnot ovat tehneet todistajana esiintyvä Konstantin Ignatov, joka Rujan kadottua lokakuussa 2017 otti haltuunsa tältä jääneen johtajan paikan. Kaikesta näkee, ettei Konstantin ole paatunut rikollinen, vaan täysin kokematon maallikko, joka astui siskonsa jättämiin liian suuriin saappaisiin.

Kahdeksan kuukauden istuminen newyorkilaisessa tutkintavankilassa on tehnyt tehtävänsä. Konstantin on laulanut tietonsa yllättävänkin avoimesti ja rehellisesti ottaen huomioon, että myös häntä itseään uhkaa vuosien vankeustuomio. Hän ei ole vedonnut muistamattomuuteen eikä kieltäytynyt vastaamasta, kuten elokuvien konnat usein tekevät.

Harmi vain, ettei edes Konstantin tunnu tietävän, missä sisko piilottelee. Ruja ilmeisesti arvasi, että veli murtuu kuulustelussa helposti, eikä siksi paljastanut olinpaikkaansa edes hänelle.

Muutama tieto Konstantinin paljastuksissa on pistänyt erityisesti silmään. Ruja vei mukanaan 500 miljoonaa, Sebastian Greenwood varasti sata, mutta palautti osan Rujan huomattua tapahtuneen. Valtavien rahasummien keskellä ahneus saa huijarit huijaamaan myös toisiaan.

Meno Sofian konttorilla on ollut kuin elokuvista: setelipinoja on säilytetty kolmannen kerroksen kassakaapissa ("joka oli pienen huoneen kokoinen") ja Hongkongissa seteleille on ollut oma asunto ("special apartment in Hong Kong that was filled with cash"). Huijauksen johto on keskustellut keskenään cryptophone-salauspuhelimilla estääkseen viranomaisten puhelinkuuntelun. Ruja on ostanut miljoonan dollarin korun ja rakastanut luksuselämää. Johdon välillä on ollut ihmissuhdedraamoja, kuten missä tahansa työyhteisössä.

Mitä vielä paljastuukaan Konstantinin ja Sebastian Greenwoodin omissa oikeudenkäynneissä?

Konstantin Ignatovia kuullaan todistajana rahanpesusyytteisiin.

Vapauttakaa Konstantin -sivuston kuvissa Konstantin näytettiin afrikkalaisten lasten parissa. Oikeudessa hän myönsi riistäneensä ("rip off") näitä vähävaraisia ihmisiä, mikä on todella halveksittavaa. Ugandalaiset eivät osaa varoa pyramidihuijauksia eivätkä lipeväkielisiä eurooppalaisia, mutta ovat valmiita sijoittamaan rahansa nopean rikastumisen toivossa. BBC:n Missing Cryptoqueen -podcastin viimeinen 8. jakso kertoi, miten Onecoin oli vallannut Ugandan ja saanut pastorin markkinoimaan järjestelmää seurakuntalaisilleen, jotta pääsi itse ostamaan uuden Land Roverin.

Häpeällistä kyllä, Ugandassa kiersi Tommi Vuorisen johdolla muitakin suomalaisia tätä "lähetystyötä" tekemässä.

Kiinnostavaa muuten, ettei Konstantin ole oikeudessa kertaakaan väittänyt, että kyse oli vain talouskoulutuksen myynnistä. Pelin henki on ollut kaikille selvä.

Vaikka sisko väitti Konstantinille järjestelmän olevan laillinen, tämä kommentoi oikeudessa: "There was many red flags. Promises of getting rich quick. I don't see that with Coca-Cola." Näitä punaisia lippuja on ollut niin paljon, ettei yksikään verkoston aktiivi voi vedota tietämättömyyteen.

Kun ihminen on päättänyt sulkea silmänsä todellisuudelta, mikään ei horjuta hänen uskoaan. Suljetussa Onecoin-ryhmässä Tommi Vuorinen väittää yhä kannattajilleen, että uutisointi on vääristeltyä ja vihaajien (heitterien) tuottamaa. Hän neuvoo jäseniä odottamaan faktoja Sofian konttorista. Mutta kun Konstantin, joka vielä kahdeksan kuukautta sitten johti koko pyramidia, kertoo tietonsa, edes Vuorinen ei voi kuitata niitä vihaajien mustamaalauksena.

Vuorinen viittaa Onecoinin KYC-mekanismiin (lähetä meille kopio henkilöllisyystodistuksestasi) ja sisäiseen Deal Shaker -kauppapaikkaan, aivan kuin niillä olisi jotain merkitystä Onecoinia arvioitaessa. Jos mitään valuuttaa ja lohkoketjua ei ole, ei myöskään millään sen päälle rakennetulla ole merkitystä.

Marraskuussa 2015 KRP lopetti Onecoin-tutkimuksensa ja jäi odottamaan lähdekoodin julkistamista, jotta voisi arvioida mahdollista rikollista tekoa. Nyt ei enää tarvitse odottaa. Konstantin on itse myöntänyt huijauksen.

Nyt töihin, KRP!

Olivatko kuulennot huijausta, kysyvät salaliittoon uskovat

Keskustelin viime viikolla henkilön kanssa, jonka mielestä Yhdysvallat ei tehnyt kuulentoja, vaan lavasti ne. Lentoja ei olisi pystytty toteuttamaan sen aikaisella tekniikalla. Lavastukseen päädyttiin, jotta kylmän sodan kilpajuoksu kuuhun saatiin voitettua.

Moon hoax oli esillä Suomenkin mediassa kesällä, kun ensimmäisestä kuuhun laskeutumisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Kyseessä on samanlainen salaliittoteoria kuin 9/11-iskuun liittyvät epäilyt. Iltasanomien juttu antaa tiivistelmän epäilijöiden argumenteista. Englanninkielinen Wikipedia on asiassa hyvinkin perusteellinen, suomenkielinen suppeampi. Hyvä artikkeli löytyy myös Historianetistä.

En lähde ruotimaan yksittäisiä argumentteja. Sen sijaan salaliittoteoriat kertovat itsessään jotain mielenkiintoista. Isoissa tapahtumissa on aina elementtejä, joita nojatuolietsivät voivat epäillä ja joissa voi kasvattaa kärpäsestä härkästä. Elokuvat ovat totuttaneet meidät epäilemään viranomaisten antamaa tietoa. Haluamme olla kuten elokuvien sankarit, jotka paljastavat oikean totuuden. Lisäksi on netti, joka tarjoaa mainion kasvualustan kaikenlaisille eksoottisille ajatuksille.

Salaliittoteoreetikot tarttuvat yksittäisiin epäilyttäviin kohtiin eivätkä yritäkään muodostaa kokonaiskuvaa siitä, mitä oikeasti tapahtui. Yksittäisiä tapahtumia on helppo epäillä, mutta vaihtoehtoisen tapahtumankuvauksen rakentaminen on ihan toinen juttu. Yleensä käy niin, että jos vaihtoehtoinen selitys ylipäätään saadaan aikaan, se on vielä epäuskottavampi kuin virallinen totuus.

Tiedollinen epäsymmetria muistuttaa tietoturvaa. Organisaatio yrittää suojautua kaikilta mahdollisilta hyökkäyksiltä, kun taas hakkerille riittää yhdenkin aukon löytäminen. Siksi hakkerin tehtävä on paljon helpompi kuin tietohallinnon tehtävä.

Epäilyt kuuhuijauksesta alkoivat jo ennen internetiä, heti Apollo-ohjelman loppumisen jälkeen. Aiheesta julkaistiin muutamia kirjojakin. Elokuva Capricorn 1 kertoo, miten USA lavastaa ensimmäisen Mars-lennon, koska tietää ettei miehistö selviäisi hengissä perille asti. Viittaus Apollo-lentoihin on selvä. Elokuva ilmestyi 1977, siis vain viisi vuotta kuulentojen loppumisen jälkeen (Elokuvan ilmestymisvuodesta on ristiriitaista tietoa, mutta nuorena pidin kirjaa elokuvateatterikäynneistä ja vihkon mukaan näin elokuvan 5.4.1979 Tampereen Petit-teatterissa, joten ainakin Suomen ensi-ilta 1978 on oikea tieto. Paperille kirjoitettua muistiinpanoa ei mikään disinformaatio ja nettiväärennös pysty muuttamaan).

Internet on antanut epäilijöille kanavan, jossa teorioita ja epäilyjä on helppo kehitellä joukkoistamalla. Spekulaatioiden ruokkiessa toisiaan maalaisjärki ja terve harkinta unohtuvat, mikä on jokseenkin pelottavaa. Disinformaatio ei koske ainoastaan tuoretta tietoa, vaan saa meidät epäilemään myös vanhoja tapahtumia. Kyselyjen mukaan noin 10 prosenttia ihmisistä uskoo, ettei kuulennoista ole kerrottu totuutta.

9/11-epäilyjä ruokki harrastajien kasaama Loose change -dokumentti, joka levisi tehokkaasti Youtuben kautta. Kuuhuijauksessa vastaava dokumentti on 3,5 tuntia kestävä American moon. Videokerronta on pelottavan tehokasta. Kun asiat esitetään sopivalla tavalla, melkein mikä tahansa saadaan näyttämään uskottavalta. Ihminen uskoo helposti sen, minkä haluaisi olevan totta. Olisi mahtavaa löytää kuumatkojen takaa jättikokoinen viranomaishuijaus, jonka joku paljastaisi.

Kuuhuijauksessa näkyy myös toinen psykologinen efekti: uskomme asiantuntijoita, jotka ovat samaa mieltä kanssamme. Esimerkiksi van Allenin säteilyvyöhykkeen vaarallisuus - löytyy tutkijoita, joiden mielestä ihminen ei pysty lentämään sen läpi. Toisten mielestä pystyy, eihän kuulentoja muuten olisi voitu tehdä. Kun omakohtaista kokemusta ei ole, eikä asiaa voi testata kotioloissa, uskomme asiantuntijaa, joka vahvistaa omaa käsitystämme. Sama ilmiö näkyy kaikissa nettikeskusteluissa.

Salaliittoteorioissa Apollo 13 on kuuhuijauksen Building 7. Jos lennot olivat huijausta, miksi NASA lavasti yhden lennon päättymään melkein katastrofiin? Salaliiton täytyy olla todella hieno ja kehittynyt, koska mitään ei ole paljastunut. Miksi siis yksi lennoista epäonnistui ja miksi WTC 7 romahti erittäin epäilyttävällä tavalla, eikä yhtä aikaa muiden kanssa?

Salaliittoon uskovat ovat oikeassa yhdessä asiassa. Vuoden 1969 tekniikka oli niin alkeellista, että kuulennot olivat suunnaton riski. Apollo 11 oli muutaman sekunnin päässä tuhosta laskeutuessaan. Oli ihme, että ne ylipäätään onnistuivat. "Kuplavolkkarilla kuuhun", kuten kirjoitin somessa pari vuotta sitten.

Kuulennot lopetettiin, koska riskit olivat liian suuret hyötyihin nähden. Kuuhun pitäisi perustaa vähintään pysyvä tukikohta, jotta lentoja kannattaisi jatkaa. Miljardeille on parempaakin käyttöä. Vielä 1960-luvulla valtio pystyi käyttämään valtavia summia yhteisen päämäärän toteuttamiseen. Nykyisin sellaista konsensusta ei löytyisi. Asevarustelu on poikkeus, koska siihen liittyvä talous ja kulttuuri on pesiytynyt USA:ssa niin syvälle, että sitä on mahdoton purkaa. Nyt ylimääräiset miljardit haluttaisiin käyttää terveydenhuoltoon, ilmastonmuutoksen torjumiseen, ympäristön rakentamiseen, koulutukseen... eikä näistäkään löytyisi yksimielisyyttä.

Jos Yhdysvallat vielä joskus palaa kuuhun, se tapahtuu yritysten voimin. Bisneksestä on tullut kaiken taustalla oleva voima. Nuoret eivät enää uneksi astronautin urasta vaan haluavat startup-yrittäjiksi. Luonnontieteiden sijaan he valitsevat kaupallisen uran, koska siinä voi rikastua.

Ehkä bisnesmaailma ja avaruusmatkailu vielä jonain päivänä kohtaavat. SpaceX on yritys siihen suuntaan. Kuuhun ei lähetetä tutkijoita vaan turisteja.

Jokainen, joka uskoo vähänkään kuuhuijaukseen, voi kysyä itseltään tätä: jos kuualus ei koskaan lähtenyt maata kiertävältä radalta, ja jos kuun pinta oli lavastettu studioon, kuinka monta tuhatta ihmistä väärennökseen tarvittiin? Miten tuhansien insinöörien suut olisi voitu sulkea niin, ettei kukaan heistä olisi 50 vuodessa paljastanut mitään eikä yhtään todistetta huijauksesta olisi putkahtanut julkisuuteen? Miksei Neuvostoliitto paljastanut jenkkien huijausta?

Aivan. Totuus kuumatkoista on tylsä, kuten totuudet yleensäkin. Mutta seikkailuna ja teknisenä saavutuksena se oli 1960-luvulla uskomaton saavutus.

Edward Snowden: pysyvästi merkitty, mutta uskomattoman rohkea

Tämä on kolmas kirjoitukseni Edward Snowdenin muistelmista. Kirjan jälkimmäisellä puoliskolla hän kuvaa kehitystä, joka johti hänet äärimmäiseen ratkaisuun: urkinta piti paljastaa oman hengen uhalla. Niistä luettuaan on pakko kunnioittaa Snowdenin ratkaisuja ja toimintaa.

Havaijin maanalaisessa tiedustelutukikohdassa (viralliselta nimeltään Kunian operatiivinen alueturvallisuuskeskus) Snowden toimi Sharepoint-ohjelman ylläpitäjänä, mikä myöhempien tapahtumien valossa kuulostaa jopa koomiselta. Nörtti pääsi teknisen osaamisensa ansiosta käsiksi NSA:n verkkoon ja sai kerättyä dokumentteja, joiden katsomiseen muilta olisi vaadittu akateeminen koulutus ja pitkä, ansiokas ura NSA:lla.

Nähtyään NSA:n toimivan vastoin lakia ja valvonnan ulkopuolella, hän etsi käsiinsä USA:n perustuslain (juuri sopivasti perustuslain vuosipäivänä, jolloin myös kirja julkaistiin). Hän huomasi, että "NSA:n valvontaohjelmat ja erityisesti sen kotimaata valvovat ohjelmat pitävät perustuslain neljättä lisäystä täydellisesti pilkkanaan" (s. 273). NSA "oli hakkeroinut perustuslain" (s. 277).

Snowdenin kuvaus Xkeyscore-työkalusta on hiuksia nostattava. Hän pystyi käyttämään sitä, vaikka toimi muodollisesti Booz Allen Hamilton -konsulttiyhtiön palveluksessa. Xkeyscoren avulla hän pystyi seuraamaan ihmisten viestintää, some-käyttöä ja sähköpostia useilla eri kriteereillä, jopa katsomaan näiden kotiin kameroista ja näkemään reaaliajassa, miten he kirjoittivat merkkejä tietokoneellaan.

Vaikka Xkeyscoren käyttöä muodollisesti valvottiinkin, Snowden kertoo, että olisi helposti pystynyt kiertämään sitä ja "minä pystyin selailemaan suurinta osaa korkeimman oikeuden tuomareiden tai kongressiedustajien yksityisistä puuhista". Jo yksin tämän lauseen luulisi herättävän kohua USA:ssa, mutta mitään ei ole kuulunut. Olemmeko niin tottuneita valvontaan? Hyväksymmekö sen, että tiedustelupalvelut pääsevät kaikkialle -- myös sinun ja minun koneeseen? Miten voimme tietää, ettei joku seuraa nytkin konettasi ja katso kameraasi?

Vanhat työntekijät eivät kiinnittäneet huomiota ongelmiin, sillä "kun he olivat astuneet koneen sisään, he olivat itse muuttuneet koneiksi". (s. 286) Niinpä Snowden katsoi, että hänen oli pakko toimia.

"Arabikevään aloittanut mies oli melkein täsmälleen minun ikäiseni. Hän oli kaupustelija, joka myi hedelmiä ja vihanneksia kärrystä. Vastalauseena viranomaisten lakkaamattomalle vainolle ja kiristykselle hän meni seisomaan torille, sytytti itsensä tuleen ja kuoli marttyyrina. Jos polttoitsemurha oli viimeinen vapaaehtoinen teko, johon hän pystyi, minä voisin taatusti nousta sohvalta ja painella muutamaa nappulaa."

Päätettyään kertoa tiedoistaan Snowden joutui elämään, jonka painetta on vaikea ymmärtää. Hän suunnitteli tekoa, joka vaarantaisi loppuelämänsä, häpäisisi suvun ja aiheuttaisi ongelmia myös lähipiirille tyttöystävää myöten. Silti hän ei voinut hiiskua suunnitelmista kenellekään.

Miten päästä huomaamatta verkkoon Havaijin saarelta ja ottaa yhteyttä brittilehtien toimittajiin? Snowden päätyi elokuvista tuttuun ratkaisuun: hän ajoi ympäri saarta herkän wifi-antennin kanssa (ns. wardriving) ja "lainasi" langattomia kotiverkkoja, jotka usein olivat suojaamattomia tai helposti hakkeroitavissa. Hän ei uskaltanut käyttää McDonaldsin tai muiden julkisia wifi-verkkoja tietäessään, miten helppoa hänen työnantajansa oli valvoa niitä.

"Pidättäydyn julkaisemasta tietoa siitä, kuinka tarkalleen hoidin oman kirjoittamiseni – kopioimiseni ja salaukseni – jotta NSA olisi pystyssä vielä huomennakin." (s. 306) Snowden neuvoo kuitenkin unohtamaan usb-tikut, sillä ne ovat liian isoja. Hän kopioi tiedostot pienille micro-sd-korteille (aivan kuten nimeään kantavassa elokuvassa) ja salakuljetti ne ulos Havaijin tukikohdasta. Turvatarkastukset olivat löysiä, vartijat kyllästyneitä. Silti Snowden varautui pahimpaan, joskus hän kuljetti muistikorttia poskessaan ja oli valmis nielemään sen, mikäli hänet tarkastettaisiin.

Snowden puhuu lämpimästi salauksen puolesta. "Se on ainoa todellinen suoja valvontaa vastaan" ja pystyy saavuttamaan salaisuuden silloinkin, kun aseet ja piikkilangat eivät tehoa. Eikä häneltä puutu ironista huumoriakaan:

"Jos haluaisi murtaa 128-bittisen avaimen, aikaa kuluisi 2^64 kertaa enemmän kuin yksi vuorokausi eli viisikymmentä miljoonaa miljardia vuotta. Siihen mennessä jopa minut olisi jo armahdettu."

Lopulta Snowden oli saanut yhteyden kahteen toimittajaan ja yhteen dokumenttikuvaajaan. Hän lensi kaikilta salaa Hongkongiin.

"Viimeisenä aamuna, jona heräsin Lindsayn kanssa, hän oli lähdössä ystävien kanssa telttaretkelle Kauaihin pikku lomalle, jolle olin kannustanut häntä. Makasimme sängyssä ja rutistin häntä liian lujaa, ja kun hän kysyi uneliaasti, miksi olin yhtäkkiä niin hellä, pyysin anteeksi. Sanoin, että olin hyvin pahoillani siitä, kuinka kiireinen olin viime aikoina ollut ja kuinka kovasti ikävöisin häntä – hän oli paras ihminen, jonka olin koskaan tavannut. Hän hymyili, suikkasi suukon poskelleni ja nousi pakkaamaan. Kun hän oli astunut ulos ovesta, aloin itkeä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Tunsin syyllisyyttä kaikesta paitsi siitä, mistä maani minua syyttäisi."

Vasta kirjaa lukiessani ymmärsin, millaisen riskin hän otti. Snowden ei voinut tietää, saapuvatko toimittajat toiselta puolelta maapalloa tapaamiseen pelkän nimettömän henkilön ehdotuksesta. Hänellä oli mukanaan levy täynnä tiedostoja, joista yhdenkin hallussapito olisi tuonut syytteen maanpetoksesta ja kymmenien vuosien vankeustuomion.

Ja kun hän oli kerran lähtenyt Havaijilta, oli myöhäistä katua: hän tiesi, että NSA aloittaisi etsinnät luvattoman poissaolon vuoksi ja selvittäisi nopeasti, mitä oli tapahtunut. Sen jälkeen Snowden olisi merkitty mies ja hänen henkensä halpa.

Kaiken tämän mies teki muutamaa viikkoa ennen 30-vuotispäiväänsä! Olipa Snowden toiminnan oikeutuksesta mitä mieltä tahansa, seko oli uskomaton henkilökohtaisen rohkeuden osoitus.

Hongkongin Mira-hotellissa Snowden linnoittautui huoneeseensa 10 päiväksi poistumatta sieltä kertaakaan. Hän pelkäsi NSA:n pääsevän asentamaan vakoilulaitteita huoneeseen, ja tilasi kaiken ruuan huonepalvelusta.

Kaikeksi onneksi toimittajat todella tulivat paikalle, uskoivat hänen ensimmäiset paljastuksensa -- ja siitä käynnistyi tapahtumaketju, jonka vaiheita on tässäkin blogissa puitu useaan kertaan. Kun uutisointi oli alkanut, Snowden saattoi melkeinpä hengähtää helpotuksesta, sillä julkisuus antoi myös suojaa. Mikä tahansa USA:n reagointi olikin, se ei voisi tapahtua salassa.

Aivan varmasti tapahtumia on puitu vielä useammin NSA:n sisällä. Seuraavan tietovuotajan tehtävä tulee olemaan paljon hankalampi.

Vapauttakaa Konstantin Ignatov ja muuta Onecoin-puppua

Olen monta kertaa ajatellut, ettei mikään Onecoinissa enää pysty yllättämään minua, mutta aina olen ollut väärässä. Niin nytkin. Onecoinin röyhkeys nousee jälleen uudelle tasolle: sivulla https://www.free-konstantin.org/ vaaditaan Konstantin Ignatovin vapauttamista Yhdysvalloista, missä hän on odottamassa oikeudenkäyntiä liittyen Onecoin-pyramidihuijaukseen.

Vapauttakaa Konstantin Ignatov!

Lyhyt kertaus: Konstantin on Ruja Ignatovan pikkuveli, joka astui tuntemattomuudesta Onecoinin johtoon siskonsa kadottua salaperäisesti kaksi vuotta sitten. Maaliskuussa Yhdysvaltojen poliisi pidätti hänet lentokentällä epäiltynä Onecoin-pyramidihuijaukseen liittyneestä rahanpesusta ja muista huijauksista. Siitä lähtien hän on odottanut oikeudenkäyntiä New Yorkissa. Oikeudenkäyntiä on toistuvasti lykätty, ilmeisesti aineiston paljouden vuoksi.

Kaulaan asti tatuoitu Konstantin on kamppailulajien harrastaja, jonka aiempi bisneskokemus rajoittuu (oikeudenkäyntipaperien mukaan) toimintaan varastomiehenä Saksan Porschella. Siskonsa kadottua Konstantin alkoi johtaa Onecoinia ja kiertää maailmaa erilaisissa verkostotilaisuuksissa. Puolustus tosin väitti, ettei Konstantin vastannut mistään eikä tiennytkään mitään, oli vain toiminut aiemmin siskonsa assistenttina. Kuvien perusteella Konstantin on reissannut ahkerasti Onecoin-huijausta levittämässä.

Konstantin maailmalla.

Nettisivusto antaa Konstantinista toisenlaisen vaikutelman. Häntä kuvataan hyveellisenä ja kunniallisena liikemiehenä: älykkö (an intellectual), lahjoittaja (a giver), ystävällinen ja nöyrä sielu (a friendly and humble soul), seikkailija ja riskinottaja (adventurer and risk taker - totta!) sekä huippujohtaja (superb leader).

Mutta kuka voisi ottaa vakavasti liikemiestä, jonka kädet on tatuoitu täyteen ja sormissa lukee THANATOS - kuoleman jumala?

Pitäisitkö tällaista miestä uskottavana?

Sivun tekijöiksi mainitaan joukko itsenäisiä edustajia (IMA), ei siis yhtiö itse. Sivulla olevat tekstit väittävät Onecoinia todelliseksi ja lohkoketjua toimivaksi. Sivut on käännetty arabiaksi, ranskaksi, saksaksi, serbiaksi, italiaksi ja venäjäksi, mikä kertoo jotain huijauksen nykyisistä aktiivimaista. Testimonials-osuudessa kirjoittavat serbi, algerialainen, vietnamilainen ja uusiseelantilainen, yksi henkilö Trinidad & Tobagolta poseeraa hänen kanssaan valokuvassa. Kannattajat kutsuvat Konstantinia nimellä "Meidän Kapteeni".

Vetoomuksessa on tällä hetkellä 17 125 allekirjoitusta:

17 125 allekirjoitusta vapauttamisen puolesta.

Contact-sivulla on chat-ikkuna sekä mahdollisuus lähettää palautetta ylläpidolle.

Terveisiä Konstantinille.

"Feel free to drop us a line!" - toivottavasti moni käyttää lomaketta hyväkseen.

Mitäs muuta viime aikoina on tapahtunut? Uhrit odottavat pörssin avautumista kuin kuuta nousevaa ymmärtämättä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Pörssissä hinta määräytyy kysynnän mukaan. Jos ei ole aitoa kysyntää, ei ole arvoakaan. Kuka haluaisi maksaa senttiäkään kolikoista, joiden taustalla on hämäräperäinen bulgarialainen yhtiö, jonka perustaja katosi kaksi vuotta sitten, ja jonka ainoa omalla nimellään esiintyvä edustaja odottaa raskaita petossyytteitä New Yorkin vankilassa?

Lähetin sähköpostia Tommi Vuoriselle kysyäkseni kommentteja tekeillä olevaan kirjaan. Tarjosin mahdollisuutta tulla kuulluksi ja sanoa mielipiteensä. Hän ei ole vastannut.

Ymmärrän hyvin Vuorisen vaikenemisen, sillä hänen asemansa käy koko ajan tukalammaksi. Vuorinen yrittää muutaman uskollisen kanssa pitää kulisseja pystyssä, vaikka maailma sortuu ympäriltä. Kaverit ovat tehneet miljoonia ja nostaneet kytkintä ajoissa. Mitähän Vuorinen haluaisi nyt sanoa Kari Wahlroosille?

Onecoinistit syyttävät kriitikkoja "vihaajiksi" ja katkeroituneiksi, sääntörikkomusten vuoksi erotetuiksi verkoston jäseniksi. BBC:n podcast-sarjan The Missing Cryptoqueen viidennessä jaksossa ("What dreams may com") ääneen pääsee Igor Alberts, joka on ansainnut miljoonia verkostomarkkinoinnilla. Haastattelussa hän sanoo, ettei ymmärtänyt mitään Onecoinista eikä lohkoketjusta, eikä edes yrittänyt selvittää asioita. Se ei estänyt häntä levittämästä verkostoa ja keräämästä palkkioita itselleen.

Tammikuussa 2018 Alberts jätti Onecoinin. Haastattelun 39 minuutin kohdalla hän sanoo jättäneensä Onecoinin heti, kun ymmärsi mistä siinä on kyse. Muutkin nimekkäät verkostokuninkaat ovat yksi toisensa jälkeen lähteneet. Muutama suomalainen sinnittelee ilmeisesti loppuun asti.

Usko on hiipunut myös rivijäseniltä. Onecoinin FB-ryhmässä moni haluaa myydä suuriakin potteja.

15000 kolikon nimellisarvo olisi noin 450 000 euroa.

Kaikki eivät jaksa odottaa luvattua pörssin avautumista. Tässä myynnissä peräti 3,5 miljoonaa kolikkoa (arvo virallisen kurssin mukaan vaatimattomat 100 miljoonaa euroa!):

Haluatko ostaa 3,5 miljoonaa kolikkoa?

Halu päästä eroon kolikoista lienee polttava, sillä niiden myynti ohi pörssin (jota ei ole) on kielletty ja johtaa helposti tilin jäädyttämiseen. Silti nämä tulevaisuuden miljonäärit ovat valmiita ottamaan riskin.

Tämän päivän Hesarissa on juttu Cheyenne Järvisestä (ei sukua, heh), joka kyllästyi verkostomarkkinoinnin valheellisiin lupauksiin ja sai verkoston vastaansa aina lakimiehiä myöten. Kuulostaa tutulta! Olivatpa kauppatavarana sitten lisäravinteet tai kryptovaluutat, periaate on aina sama, samoin jäsenten kokemukset:

”Alkuun, kun Cheyenne alkoi päivittää someensa tästä, en seurannut sitä, koska meille aina sanottiin, ettei negatiivisia asioita kannata lukea, koska ihmiset ovat vain kateellisia. En sitten itse alkuun myöskään lukenut niitä. Olin niin syvällä siinä kuplassa.”

Yksi Suomen Onecoin-uskollisista on Reima Liukku, joka järjestää tammikuussa 2020 Deal Shaker -kauppapaikan koulutusta ja minimessut Seinäjoella hotelli Sorsanpesässä. Tilaisuuteen odotetaan 500 jäsentä.

Jos joku pääsee käymään paikalla niin laittakaapa raporttia.

Onecoin alkoi Suomesta, joten on kai sopivaa, että suomalaiset sinnittelevät sisulla mukana viimeiseen asti.