EU:n tietosuoja painostaa Yhdysvaltojen tiedustelua

Heinäkuun 16. päivä EU-tuomioistuin antoi merkittävän päätöksen: se tuomitsi EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -sopimuksen laittomaksi, koska sopimus ei pysty takaamaan GDPR:n mukaista tietosuojaa niille henkilötiedoille, joita eurooppalaiset yritykset säilyttävät yhdysvaltalaisissa nettipalveluissa.

Uutinen osui Suomessa kesälomakauteen ja jäi siksi vähälle huomiolle. Osin uutisointi oli jopa virheellistä. Siksi yritin itse selvittää, mistä asiassa on oikein kyse.

Ensin hieman taustaa. EU-maiden yritykset käyttivät liiketoiminnassaan yhdysvaltalaisia verkkopalveluita, kuten Amazonin ja Microsoftin pilveä tai Googlen ja Dropboxin levytilapalveluita. Vuonna 2000 solmitun Safe Harbour -sopimuksen tarkoituksena oli varmistaa, että eurooppalaisten henkilötietoja käsitellään Yhdysvalloissa eurooppalaisten tietosuojalakien sallimalla tavalla.

Sitten tuli Edward Snowden, joka kesällä 2013 paljasti NSA:n pääsevän mm. Microsoftin, Googlen ja Applen pilvissä oleviin henkilötietoihin. Itävaltalainen yksityisyysaktivisti Max Schrems valitti Facebookin tiedonkeräyksestä irlantilaiseen tuomioistuimeen, joka siirsi asian EU-tuomioistuimelle sen periaatteellisen merkityksen vuoksi. Tuomioistuin totesi Safe Harbour -sopimuksen EU-lakien vastaiseksi ja kumosi sen lokakuussa 2015.

Euroopan komissio ja Yhdysvallat alkoivat neuvotella uutta sopimusta, joka saatiin aikaan helmikuussa 2016. EU-komissio piti sopimusta hyvänä ja vakuutti sen kestävän kaikki tulevat lailliset haasteet. EU-parlamentti näki sopimuksessa vieläkin puutteita, joten tekstiä viilattiin. Asiasta vastannut komissaari Vera Jourova kehui, että sopimus oli valmisteltu aiemman EU-tuomioistuimen päätöksen perusteella ja että se kestäisi tulevat oikeusprosessit.

Jourovan mielestä sopimus oli huomattavasti Safe Harbouria parempi, koska sen myötä USA sitoutui rajoittamaan tietojen massakeräystä verkosta, sakottamaan sopimusta rikkovia jenkkiyrityksiä sekä nimittämään asiamiehen (ombudsman) käsittelemään eu-kansalaisten mahdollisia tietosuojavalituksia.

Myös amerikkalaiset olivat tyytyväisiä. USA:n neuvottelija lupasi sopimuksen tuovan yrityksille juridista varmuutta ja olevan merkittävä yksityisyyden virstanpylväs.

Mutta Itävallan Max Schrems ei ollut vieläkään tyytyväinen. Hän valitti jälleen sopimuksesta ja nyt siis EU-tuomioistuin totesi uudenkin sopimuksen laittomaksi.

Tämä on hämmentävää. Eikö EU-komissio ja asiaa hoitanut komissaari osanneet tulkita GDPR:ää oikein? Jos EU:n omat edustajat tulkitsevat sopimusta väärin, miten tavallinen yritys voisi tulkita sitä oikein? Miten komission neuvottelema ja jäsenmaiden hyväksymä sopimus voi osoittautua suorastaan laittomaksi? Mistä ihmeestä tässä on kyse?

Olen tullut siihen käsitykseen, että kyse on amerikkalaisten signaalitiedustelun valvonnasta. EU painostaa Yhdysvaltoja takaamaan, ettei sen tiedustelu seuraa eu-kansalaisten viestintää ilman perusteltua syytä. Ilmeisesti tavoitteena on suomalaista käytäntöä vastaava tiedusteluvalvontavaltuutettu, jolla olisi rajattomat oikeudet tutkia NSA:ta ja paljastaa, mikäli haaviin on päätynyt aiheettomasti eu-kansalaisten tietoja.

Vaatimus on melkoinen. Suomalainen tiedusteluvaltuutettu lienee maailmalla harvinainen käytäntö. Eu-maiden omat tiedustelut toimivat lain harmaalla alueella tai jopa sen ulkopuolella silloin, kun kyse on Euroopan ulkopuolisista kohteista. Meillä Suomessa tiedusteluun liittyen valvotaan myös vihamielisten tahojen oikeuksia.

Tiedusteluasiat ovat kansallisia, eikä EU:lla ole valtaa puuttua niihin. Luultavasti EU-maat tiedustelevat myös toistensa liikennettä, kuten tapahtui brittien GCHQ:n murtautuessa belgialaisen operaattorin verkkoon. Miten EU voi taata, että jäsenvaltiot noudattavat keskenään GDPR-tietosuojaa, kun maiden omaan valvontaan ei ole luottamista? Miten EU voi vaatia USA:lta sellaista, mihin sen omat jäsenmaat eivät suostuisi?

Entä miten EU suhtautui, jos Yhdysvallat haluaisi oikeuden puuttua eu-maiden tiedustelun toimintaan?

Yrityksille tuomioistuimen päätös tietää valtavasti uutta työtä ja juridisia kustannuksia Atlantin molemmin puolin. Kun Privacy Shield -kattosopimusta ei enää ole, tietosuojasta on sovittava yritysten välisillä kahdenkeskisillä sopimuksilla (ns. mallilausekkeet). Ne ovat vain runko, jonka pohjalta yritysten on tehtävä omat sopimukset ja myös valvottava, minkä maiden palvelimiin tietoja päätyy ja miten niitä käytetään. 

Kädenvääntö tietosuojasta jatkuu ja tulee kalliiksi kaikille. Sääntelyn suurvaltana EU yrittää haukata nyt todella isoa palaa. On kiinnostavaa nähdä, miten siinä käy.

Maskisuositus tulee vihdoin ja sen myötä kaikki voittavat

Ennakkotietojen mukaan THL julkaisee kuluvalla viikolla maskien käyttösuosituksen julkisiin tiloihin ja joukkoliikennevälineisiin.

Lööppi 3.8.2020: THL aikoo suositella maskien käyttöä.

Näyttö maskien hyödyistä tavallisten kansalaisten arjessa on vähintäänkin kiistanalaista. Asiantuntijoiden ja suomalaisten lääkärien mielipiteet jakautuvat. "Maskit vai ei" on muuttunut farssiksi, joka on pakko saada loppumaan.

Olemme tottuneet siihen, että asiantuntija kertoo miten asiat ovat. Maskiasioissa yhtä totuutta ei ole, ja se on koronan ahdistamalle kansalaiselle kestämätön tilanne. Epävarmuus ja pelko tulevasta vaativat viranomaisia tekemään edes jotain. Kriisissä on tärkeää, että ihminen pystyy kanavoimaan huolensa toimintaan. Maskien vaatiminen on konkreettista toimintaa, eräänlainen huolen ukkosenjohdatin.

THL:n suositus maskien käytöstä on looginen myös siksi, että sen avulla organisaatio suojaa oman selustansa. Jos koronatilanne syksyllä pahenee, kukaan ei pääse syyttämään THL:ää siitä, että se viivytteli maskisuosituksen antamista. Jos tilanne pahenee maskeista huolimatta voi sanoa että suositus oli tarpeellinen, mutta ihmiset eivät noudattaneet sitä riittävästi, tai että ilman maskeja tilanne olisi vieläkin pahempi.

Maskisuositus on siis win-win, jossa kaikki voittavat. Maskikauppiaille se on todellinen tripla-win, sillä verkkokauppa käy kuumana ja maskien hinnat vaihtelevat 1-10 euroa kappaleelta. Maskikauppa ei ole nappikauppaa.

Jos kerran lääkärien mielipiteet asiasta menevät ristiin, itselläni ei ole mahdollisuutta omaan kantaan asiasta. Eikä sitä tarvitakaan. Korona ja maskipakko ovat olleet kiintoisa harjoitus siitä, miten yrittää tehdä oikeita päätöksiä niukan ja ristiriitaisen tiedon valossa.

Olen kuitenkin tehnyt muutamia havaintoja. Maskeja käytetään eniten siellä, missä korona jyllää pahiten. Siitä voi päätellä, että maskit ovat vain yksi osatekijä isossa palapelissä, ei mikään hopealuoti, joka pelastaisi Suomen uudelta aallolta.

Maskien oikeaoppinen käyttö on hankalaa ja maskeja pitäisi vaihtaa monta kertaa päivässä. Tämä voi selittää erot myös tutkimustuloksissa. Oikein käytettynä valvotussa ympäristössä (kuten sairaalat) maskeista on varmasti hyötyä, eihän henkilökunta niitä muuten käyttäisi. Kansalaisen arjessa tilanne on ihan toinen. Arvailujen varaan jää, miten paljon väärinkäytetyt maskit hyödyttävät.

Liekö syynä sitten korona-ahdistus vai tunnelinäkö, mutta muutama arvostamani toisen alan asiantuntija on fiksaantunut maskiasiaan. Eräs tunnettu dosentti ja kielitieteiljä tyrmäsi Twitterissä kotimaisten lääkärien maskikriittiset kannat "potaskaksi", ja kun yritin kysyä asiasta, blokkasi minut (ja monet muut). Vain ne asiantuntijat, jotka puhuvat oman käsityksen mukaisesti, ovat uskottavia. Näin toimii ihmisen mieli.

Miksi maskeista halutaan viranomaisen suositus? Eikö normaali maalaisjärki ja oma valinta riitä? On ollut tapana kritisoida suomalaisten holhousyhteiskuntaa ja pikkutarkkoja määräyksiä, mutta korona-aikana niitä on suorastaan vaadittu. Tarvitsemme viranomaisen suosituksen, jotta voimme tehdä sen, mitä muutenkin pitäisimme suositeltavana.

THL voi antaa vain suosituksen. Senkään jälkeen maskien käyttö ei ole pakollista. Kävin eilen Tampereella, seurasin ihmisiä kaduilla ja kauppakeskuksen liikkeissä. En koko päivänä nähnyt yhtään maskin käyttäjää. Kauppojen ja kahviloiden myyjät sanoivat kysyessäni, että maskeja näkee tuskin lainkaan. Eräs myyjä arvioi joka 500. asiakkaan käyttävän kasvomaskia. Toiseen kauppaan maskeja oli toimitettu henkilökunnan käyttöön, mutta kukaan ei ollut käyttänyt niitä.

Miten paljon käyttäjiä Tampereella mahtaa olla suosituksen jälkeen? Pitäisikö olla, jos tartuntoja on siellä vain kymmenesosa Helsingin luvuista? Tulisiko maskisuosituksen olla alueellinen, kun alueiden tilanteet ovat niin erilaisia?

Maskisuosituksen puuttuminen on ollut pitkään purnauksen aihe. Kun se nyt poistuu, ukkosenjohdattimeksi tarvitaan uusi aihe. Ennustan, että sellaiseksi nousevat ne, jotka eivät noudata suositusta tai tulkitsevat sitä eri tavoin. Some ja lehtien yleisönosastot täyttyvät kohta kirjoituksista, joiden mukaan kansalaiset pitää saada ruotuun ja suositus muutettua pakoksi. Tehkää jotain!

Asiantuntijaorganisaatio (THL) somemyrskyn keskellä

Viikonlopun uutinen yllätti minut: THL esti uhkaavaksi kokemansa kansalaisen Twitterissä - voiko viranomainen toimia näin? Uutisen mukaan THL oli blokannut erään kansalaisen Twitter-tilinsä seuraajista, koska ao. henkilö oli uhannut THL:n henkilökuntaan kuuluvan ihmisen henkeä.

Tiesin, että THL joutui melkoisen somevihan kohteeksi kevään korona-aikaan, mutta henkeen kohdistuva uhkaus kuulostaa jo kohtuuttomalta. Yhtä kohtuuttomalta kuulostaa se, että viranomaisen täytyy edes miettiä, voiko uhkailijan estää. Kyllä voi, työnantajalla on suorastaan velvollisuus suojella työntekijöidensä hyvinvointia ja turvallisuutta. Toisaalta viranomaisella on velvollisuus kohdella kaikkia tasapuolisesti, mutta tiedonjakamisen tehtävä toteutuu myös nettisivujen kautta. Twitter ei ole välttämätön, se on vain yksi uusi tapa palvella kansalaisia.

Kyseinen uhkaaja pahoitteli Twitterissä tekoaan: "olin päästellyt konjakkipäissäni vitutukseni valloilleen ja kirjoittanut todella kovaa tekstiä". Klassinen "jos otat, älä klikkaa" -keissi siis. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat uhkailut eivät kuitenkaan ole "kovaa tekstiä" vaan laittomia uhkailuja. Siis rikos, jossa hiirijuoppous ei ole lieventävä asianhaara.

Uutinen sai ajattelemaan, että tässä olisi mainio gradun aihe jollekin opiskelijalle: asiantuntijaorganisaatio somemyrskyn silmässä - case THL. Miten henkilökunta kestää asiattoman ja asiallisen someryöpytyksen, miten viestinnän pitäisi suhtautua ja vastata siihen?

Ministeriöt ja puolueet ovat tottuneet somerähjäämiseen. THL on kuitenkin asiantuntijaorganisaatio, jonka henkilökunnalle tilanne on varmasti ollut uusi ja ahdistava. Eikä tilanne ole vieläkään ohi: kun mainitsin gradu-aiheesta Twitterissä, sain kymmeniä THL:ää ja itseäni pilkkaavia palautteita, vaikka en kirjoituksessani ottanut kantaa THL:n toimintaan koronakriisin hoidossa.

En ota kantaa vieläkään, koska en sitä seurannut. Yleisellä tasolla kuitenkin luulen, että kaikkien maiden terveysviranomaiset saivat keväällä ryöpyn niskaansa. Ironista kyllä, kansalaisten silmissä parhaiten pärjäsivät Ruotsin viranomaiset. Innokkaimmat jopa tatuoivat Tegnellin kuvan käsivarteensa muistoksi erikoisesta koronakeväästä. Sittemmin ihailu on saattanut sielläkin vähän laantua.

Elämme asiantuntijayhteiskunnassa. Kansa ja media odottavat asiantuntijoilta varmoja vastauksia. Viruksen kohdalla niitä ei ollut. Asiantuntijat olivat keskenään erimielisiä ja jälkikäteen katsoen useimmat ennusteet osoittautuivat vääriksi. Julkisuuteen tottumattomat asiantuntijat saattoivat lausua julki varomattomasti omia ajatuksiaan, jotka yleistettiin somessa organisaation viralliseksi kannaksi. Hallitus, eri ministeriöt ja THL häärivät kaikki saman asian ympärillä ja (tietenkin) virheitä tapahtui.

Missään tilanteessa viranomainen ei saa liioitella uhkaa eikä pelotella kansaa. Somekäyttäjät voivat maalata tuomiopäivän skenaarioita ("Italian lukujen perusteella Suomessa tulee kuolemaan 200 000 ihmistä - hallitus, tehkää jotain!"), viranomainen ei voi. STUKin kommentit Fukushiman onnettomuudesta ovat tässä varoittavana esimerkkinä.

Viranomaisten on myös tasapainoiltava yhteiskunnan eri toimintojen välillä. Koko maan sulkeminen tappaisi ehkä viruksen (ainakin hetkeksi), mutta samalla kuolisi talous ja vaikutukset muuhun terveydenhuoltoon olisivat tuhoisia.

Virheistä huolimatta Suomi selvisi kevään epidemiasta hyvin. Kuolleiden määrä jäi alle kaikkien ennusteiden eivätkä sairaalat ylikuormittuneet missään tilanteessa. THL:n toimintaa arvioidaan kuitenkin laajemmin kuin pelkällä lopputuloksella. Läheisensä menettäneisiin tai itse sairastuneisiin luvut eivät tee vaikutusta. Kyse on myös tavasta, jolla asiat kerrotaan, jolla epävarmuutta viestitään ja empatialla, joka asiantuntijoista mediassa välittyy.

Tässä kaikessa on paljon opittavaa, sillä seuraavassa kriisissä somevihan kohteena on jokin toinen asiantuntijaorganisaatio.

James Bond on oikeasti lintutieteilijä

Jokakesäinen riemu (tai vitsaus) on taas täällä: Bond-elokuvat pyörivät taas televisiossa. Bondit on pyöritetty televisiossa vuosina 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja nyt siis taas 2020. Epäilemättä myös ensi vuonna. Mikäs siinä, hyvin tehdyn elokuvan katsoo yhä uudelleen varsinkin kesäillan ratoksi, kun aivot ovat muutenkin narikassa.

Ja katsojia näyttää riittävän. Tohtori Ei oli viime viikolla 4-kanavan katsotuin (!) ohjelma, joka tavoitti yhteensä 628 000 katsojaa ja esityspäivänä katsojia oli 269 000. Kakkos- ja kolmossijat menivät nekin bondeille (BTW, kanavan kannalta hieman huolestuttavaa, jos katsoituimmat ohjelmat ovat moneen kertaan esitettyjä elokuvia). Vertailun vuoksi tilastoja vuoden 2014 kierrokselta.

Bondit jälleen kanavan katsotuimpia ohjelmia.

Nykyistä kierrosta katsoessani tuli mieleeni ajankohtainen keskustelu sanojen merkityksen tahallisesta tai tahattomasta muuttumisesta. Miksi n-sanan käyttämistä afrikkalaisesta tai r-sanan käyttämistä venäläisestä pidetään halventavana?

James Bond tuo varmaan kaikille mieleen salaisen agentin, playboyn, seikkailijan ja jännityksen. Nimi on käsite.

Mutta mistä Ian Fleming keksi nimen? Hän halusi agentille mahdollisimman tylsän ja värittömän nimen (olihan 007 salainen agentti). Sopiva nimi löytyi paikallisia Karibian lintuja esittelevästä opaskirjasta Birds of the West Indies. Kirjan kansi vilahtaa Brosnanin tähdittämässä Kuolema saa odottaa -elokuvassa.

Olisi kiinnostavaa tietää, miten ko. ornitologi suhtautui nimensä käyttämiseen. Ehtikö hän nähdä James Bondin nousun maailmanmenestykseen, joka alkoi jo 1950-lopun lopulla ensin kirjojen ja sitten elokuvien ansiosta? Miltä hänestä tuntui esitellä itsensä "My name is Bond, James Bond -- ornithologist". Lisäsikö hän ehkä perään "lupa tiirailla kiikarilla"? Vai pitäisikö meidän väittää vastaan ja vaatia, että James Bond on edelleen ornitologi, eikä sitä saa yhdistää agenttitarinoihin?

Ornitologin muuttuminen agentin ja seikkailujen synonyymiksi kertoo hyvin siitä, miten vahvasti sanat voivat latautua ja värittyä.

Lisäys 20.7.2020: Kas, sille vähemmän tunnetulle James Bondille on oma Wikipedia-artikkeli. Lintutieteilijä James Bond (1900-1989) oli alansa johtavia tutkijoita Yhdysvalloissa. "James Bond kuoli Chestnut Hillin sairaalassa Philadelphiassa 89-vuotiaana."

Mies-sanat, master-slave ja porua uuskielestä

Twitter ilmoitti viime viikolla uudistavansa sisäisesti käyttämään terminologiaa. Blacklist korvautuu Denylist-sanalla, master/slave sanaparilla leader/follower ja niin edelleen.

Twitterin uutta sanastoa.

Oli helppo arvata, että uudistus herättäisi närää myös Suomessa. Varsinkin perussuomalaiset ovat älähtäneet kielen tahallisesta manipuloinnista. Onko tämä esimerkki orwelliaanisesta yhteiskunnasta, jossa ihmisiä pyritään estämään ajattelemasta väärin kieltä muokkaamalla? Eikö cancel-kulttuurilla ole mitään rajaa? Miksi suomeksi pitäisi sanoa esihenkilö vanhan esimies-sanan sijaan?

Meillä suomalaisilla tuskin on pätevyyttä arvioida master/slave-sanan herättämiä mielikuvia Yhdysvalloissa. Meille sana on vain yksi tekninen termi muiden joukossa, mutta paikallisen korvassa sen klangi on ihan erilainen. Orjuus ja roturistiriidat ovat Yhdysvalloissa tuoreessa muistissa. Eikä "isäntä/orja" suomalaisenkaan korvassa kuulostaa hyvältä ilmaisulta.

Suomessa samaa herkkyyttä liittyy mm. vuoden 1918 tapahtumiin ja jatkosotaan. Myös uudemmat termit "taantumuksellinen", "toveri", "edistyksellinen" jne. kertovat muustakin kuin itse asiasta. Entä jos Nokia olisi käyttänyt puhelimissaan vaikka "toveriliitäntää", mikä sana sitten olisi yleistynyt maailmalla tarkoittamaan tiettyä teknistä ratkaisua? 

Twitter-listan "Dummy value" kuulostaa yllättävältä. Se on aina ollut kääntäjien painajainen, koska suomenkielistä vastinetta ei ole.

Kieli elää yhteiskunnan mukana. Antaa siis amerikkalaisten modernisoida sanojaan rauhassa. Hyvä puoli on, että sanoilla on vain se merkitys, minkä itse niille annamme. Sanojen merkitystä ei voi muuttaa pakolla. Twitter ei voi määrätä, mitä termejä yleisesti käytetään. Ne yleistyvät vain, mikäli käyttäjien enemmistö ottaa ne omakseen.

Muutama vuosi sitten meillä väännettiin kättä hakkeri-sanan "oikeasta" merkityksestä. Tietokoneharrastajat älähtivät, kun media käytti sanaa tietomurtajien synonyymeinä, vaikka hacker-sanan alkuperäinen jenkkimerkitys oli paljon laajempi. Hakkerin sijaan median olisi pitänyt puhua krakkereista. Mutta niin vain kävi, että "väärä" merkitys yleistyi ja nykyään hakkeri tarkoittaa tietomurtautujaa (valko- tai mustahattuista sellaista). Krakkerista ei puhu enää kukaan.

Meillä närää ovat herättäneet ammattinimikkeet. Onko ammatti palomies vai pelastaja? Esimies vai esihenkilö? Mies-loppuiset nimikkeet ehtivät vakiintua aikana, jolloin toimenhaltijat olivat miehiä. Nykyisin monilla aloilla on naisenemmistö. Puhutaan journalisteista tai toimittajista, eikä lehtimiehistä tai lehtineekereistä. Sanoista näkee, miten kieli on elänyt.

Monille miehille tuntuu vaikealta ymmärtää, että vaikka nimike on vakiintunut yleiseen käyttöön, mies-lopulla on merkitystä. Termi kertoo vanhoista arvoista ja asenteista, ja ohjaa tiedostamatta ajattelua: puheenjohtajan pitää olla mies (puhemies), samoin juristin (lakimies).

Me miehet voimme ajatella tätä toisin päin. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos ammattisi olisi rekkamiehen sijaan rekkanainen? Perämiehen sijaan olisit peränainen? Remonttimiehen remonttinainen? Varusmiehen sijaan varusnainen? Talonmiehenä olisit talonnainen ja tiettyä asiaa hoitavana asianainen.

Miltä se tuntuisi? Olisitko silloinkin sitä mieltä, ettei nimikkeellä ole väliä eikä nainen-loppu haittaa mitään? Haluaisitko pitää kiinni vanhasta vain periaatteen vuoksi?

Valesuomalaisia Youtube-mainoksissa

Muokattu 6.7.2020

Youtubessa on alkanut oikein valheellisten mainosten vyöry, joka ihmetyttää. Kaikki on tehty samalla konseptilla: yksi tai kaksi suomalaista asiantuntijaa on keksinyt mullistavan tuotteen, koska on kyllästynyt alansa likaiseen peliin tai salaisuuteen, jolla kuluttajia harhautetaan.

Tässä tohtori Marko Sallinen, joka oli keksinyt ultrabrush-harjan:

Tohtori Marko Sallinen (muka).

WiFiX on muka kahden suomalaisen tietoliikenneinsinöörin keksintö, joka poistaa operaattorien keinotekoisen nopeusrajoittimen (!) ja takaa vahvan signaalin koko asuntoon. Onnittelut Niko Junttila ja Taavi Jormalainen! Olisitte todellisia neroja -- mikäli systeemi vain tekisi minkä lupaa.

WiFi X muka nopeuttaa langatonta nettiä.

WiFi X näyttää kuvauksen perusteella tavalliselta wifi extenderiltä, jollaiset eivät koskaan toimi hyvin. Jos kattavuutta halutaan laajentaa, tarvitaan mesh-verkko.

Vastaavia Youtube-videoita on monia muitakin.

Samat kaksi insinööriä ovat löytäneet tiensä myös Facebook-mainoksiin ja kunnostautuneet mm. ilmastointialalla:

IdeaGadget ilmastointilaite

Sanotaan, ettei mikään ole niin viisas kuin insinööri -- paitsi kaksi insinööriä (ja majava). Nämä kaksi suomalaista ansaitsisivat Millennium-palkinnon monista keksinnöistään. Valikoimasta löytyy mm. taskukokoinen projektori:

"Fiksu projektori mullistaa televisiomarkkinat."

Tässä on selvästi kyse laajasta valheellisesta mainoskampanjasta, ei mistään pienen firman sooloilusta. Henkilöiden nimet ovat keksittyjä, joten tuskin tuotelupauksiinkaan on luottamista. Kuluttajaviranomaisten pitäisi puuttua näin räikeään toimintaan, kun asia ei näytä kiinnostavan sen paremmin Youtubea kuin Facebookia.

Alan jättiläisinä niillä olisi varaa kieltää huijausmainokset. Niillä olisi osaamista tunnistaa valheelliset kampanjat, kun mukana on useita samalla tyylillä tehtyjä ja oletettavasti saman yrityksen maksamia mainoksia.

Ainoa selitys on, ettei jättejä kiinnosta. Huijatkoon noita käyttäjiä, jotka ovat oikeastaan vain hyttysiä miljardivoittojemme meressä.

Twitter-kommenttien perusteella kyse on ilmeisesti toiminnasta, jossa yrittäjä myy tuotteita suoraan valmistajan varastosta (ns. "drop shipping", kts. esim https://woolman.fi/blogs/blogi/mista-tuotteet-verkkokauppaan-tutustu-drop-shipping-vaihtoehtoon). Wifi X näyttää olevan sama laite kuin Aliexpressin 10,02 taalalla myymä Wireless WiFi Repeater. Sitä myydään myös 49 euron tarjoushinnalla (Sparnet.fi), Wish tarjouksessa jopa 12 eurolla (norm 24 euroa).

Tohtori Marko Sallisen "mullistava" hammasharja löytyy Aliexpressistä 4,47 dollarilla.

Mainosten web-osoitteet johtavat mm. sivuille mylumibee.com, getpolaire.com ja ultrabrush360.co, jotka näyttävät sisällön suomeksi, mutta se johtuu vain siitä, että palvelin tunnistaa kävijän tulevan Suomesta. Luultavasti muiden maiden käyttäjät näkevät sisällön omalla kielellään.

Sivun lopussa on teksti "Tämä sivusto on kuluttajien tuotteita ja palveluja tarjoavien yritysten mainosmarkkina. Tämä sivusto on mainos eikä uutiskirje. Kaikki tällä sivustolla kuvatut henkilöt ovat malleja. Omistaja ei suosittele tai tue mitään tiettyä yritystä. Ehdot ja poissulkemiset voivat olla voimassa." Ota yhteyttä -linkki vie sivulle https://cscpremium.com/, joka on ilmeisesti logistiikasta huolehtiva yhtiö.

Suomalaiset viranomaiset eivät puutu kansainvälisillä sivustoilla esitettäviin mainoksiin, mutta tässä tapauksessa jäljet johtavat suomalaisiin toimijoihin. Heidät pitäisi saada vastaamaan huijauksistaan. Valheelliset lupaukset keksityillä henkilönimillä mainostaen ovat varmasti Suomessa laittomia.

Kuten Woolmanin blogitekstissä kerrotaan, drop shipping on helppo tapa perustaa verkkokauppa, vaikka itsellä ei olisi mitään myytävää. Ongelmana on lakisääteinen palautusoikeus. Yksi keino lyödä kapuloita huijarien rattaisiin olisikin tilata tavaroita ja palauttaa niitä, tai tehdä valituksia Suomen kuluttajaviranomaisille. Samalla pitäisi selvitä, mikä/kuka tämän homman takana on.

Koska tilaaminen rohkaisee vain jatkamaan toimintaa, on parasta tehdä suoraan ilmiantoja harhaanjohtavista mainoksista kuluttaja-asiamiehelle. Lomake on sivulla https://asiointi.kkv.fi/fi.

Ja jos joku valheellisesti markkinoiduista tuotteista kiinnostaa aidosti, sen saa luultavasti murto-osalla ilmoitetusta tarjoushinnasta suoraan Kiinasta tilaamalla.

Lisäys 15.7.2020 Ylen toimittaja teki asiasta jutun, minkä seurauksena Google ilmoitti estävänsä mainokset jatkossa. Meillä käyttäjillä ei ole valtaa, mutta medialla näyttää yhä olevan.

Jutun mukaan "Googlen Suomen viestintäpäällikkö Joakim Larsson kertoo Ylelle, että yhtiö toimii mahdollisimman nopeasti, jos ihmiset raportoivat valheellisista mainoksista." Salli mun nauraa! Google ei reagoi, vaikka sille ilmoittaisi miten aktiivisesti tahansa. Ja mihin osoitteeseen raportit pitäisi lähettää??

Juttu julkaistiin klo 14. Nyt illalla klo 20 Youtubessa tuli vastaan ihan uusi valemainos, jossa kaksi suomalaista (Petteri Tapper ja Tapani Utrio) kyllästyivät suuren drone-valmistajan (videolla näytetään DJI:n suosittuja malleja) poskettomiin katteisiin ja tahallisesti heikennettyyn laatuun.

Nyt suomalaiset ovat kehittäneet mullistavan dronen.

Paitsi että mainos on valheellinen, se esittää perättömiä väitteitä alan johtavan valmistajan tuotteista, mikä on sinällään laitonta.

Mainos syyttää DJI:tä valtavasta petoksesta.

Jutun mukaan Google on luvannut poistaa jutussa mainitut valemainokset -- mutta mikään ei näköjään estä tekemästä uusia. Härskiä toimintaa Googlelta, sillä sen olisi helppo estää saman mainostajan uudetkin videot. Googlella olisi siihen varaa, mutta ei halua. Tämän verran Google sitten oikeasti välittää mistään (paitsi rahoistaan).

Lisäys 27.7.2020: Steve Wozniak on kyllästynyt Googlen saamattomuuteen ja haastaa Youtuben oikeuteen, koska yhtiö ei estä hänen nimissään tehtyjä bitcoin-huijausmainoksia. Se siitä "yhtiö toimii mahdollisimman nopeasti" -roskasta. Ei edes kotimarkkinoilla Kaliforniassa. 

Tyhjennä levy ennen tietokoneen kierrätystä

Viime viikolla Maikkari uutisoi tapauksesta, jossa 25-vuotias Tiina oli vienyt vanhan tietokoneensa Gigantin keräyspisteeseen. Hän yllättyi kovasti, kun kone olikin myyty Tori.fi-palvelussa ja uusi omistaja halusi tietää, mikä on Windowsin salasana.

Gigantti ottaa lain velvoittamana vastaan kodinelektroniikasta syntyvää ser-jätettä, mutta ei itse käsittele sitä. Luultavasti heillä on yhteistyökumppani, joka kerää romut useammasta eri liikkeestä ja toimittaa ne Kuusakoski Oy:lle metallin erottelua varten.

On mahdollista, että henkilökunta "vetää välistä" ja hankkii lisäansioita laittamalla koneita myyntiin huutokauppaan. Todennäköisempää on, että joku käy poimimassa koneita kierrätyspisteistä ja myy niitä eteenpäin. Ainakin ennen pisteissä oli kilpi, joka kielsi ottamasta kasasta mitään, mutta kieltoa on mahdoton valvoa.

Kun asiasta tuli uutinen, Gigantti päivitti yön aikana ohjeensa. Nyt niissä korostetaan selvästi, että dataa sisältävät laitteet tulee luovuttaa suoraan henkilökunnalle, eikä jättää vartioimattomaan pinoon tai rullakkoon.

Kävin lauantaina katsomassa Espoon Lommilan Giganttia, johon uutisen aiheuttanut kone oli jätetty. Nyt paikalla oli kolme isoa julistetta muistuttamassa tietosuojan merkityksestä.

Gigantin ser-jätteen keräyspiste.

Joissakin myymälöissä (tai niiden yhteydessä olevassa huollon pisteessä) on rullakko palautettavia laitteita varten. Lommilan piste on askeettinen, eikä siinä myöskään kielletä ottamasta laitteita mukaan. Olisi vain hyvä, mikäli laitteita päätyisi uuteen käyttöön romutuksen ja metallien erottamisen sijaan. Se ei tietenkään olisi laitteita myyvän Gigantin etu.

Tarinan opetus on yksinkertainen: jos kierrätät tietokoneita tai puhelimia, tyhjennä itse niiden muistit ja levyt. Jos et osaa, irrota levy ennen palauttamista tai murskaa se vasaralla käyttökelvottomaksi. Älä luota siihen, että tiedostot pysyvät turvassa jos kone luovutetaan henkilökunnalle. Logistiikkaketju on pitkä ja sen varrella voi sattua jotain.

Maikkarin uutisesta jäi epäselväksi, miten koneen uusi omistaja oli selvittänyt edellisen omistajan yhteystiedot. Ehkä sähköpostiosoite näkyi Windowsin kirjautumisikkunasta, mutta uutisen mukaan kone oli hyvin vanha, jolloin siihen tuskin oli asennettu ainakaan Windows 10:tä. Uutisen mukaan uusi omistaja oli soittanut Tiinalle, joten mistä hän oli selvittänyt puhelinnumeron?

Uusi tekniikka tuottaa yllätyksiä varsinkin iäkkäämmille ihmisille. Yleensä nuoret ymmärtävät digitaalisen tiedon vaarat ja tietosuojan merkityksen.