Autojen käytettävyys heikkenee

Autojen käytettävyys on aina ollut esimerkillistä. Selkeät painikkeet ja mittarit, vuosikymmenten aikana vakioiksi muuttuneet periaatteet. Kun vuokraa auton, ei tarvitse lukea opaskirjaa pystyäkseen ajamaan vieraallakin merkillä.

Tietotekniikan tulo on murentanut vanhan selkeyden. Autoista on tullut tietokoneita, joissa opaskirja olisi tarpeen. Huomasin tämän kesällä, kun vuokrasin ulkomailla kaksi eri autoa.

Ensimmäinen oli Ford Puma. Ennen kuin lähtee ajamaan, on syytä kiertää auto ympäri ja tarkistaa, ettei autossa ole merkitsemättömiä kolhuja tai naarmuja, sekä kirjoittaa ylös matkamittarin lukema ja katsoa, että tankki on täynnä. 

Onko tankki täynnä vai ei?

Vasta jälkikäteen huomasin, että tankki ei todellakaan ollut täynnä, vaan vähän yli puolillaan. Miksi polttoainemittarista pitää tehdä niin vaikeaselkoinen, ettei siitä heti näe täyttöastetta?

Käyttöliittymä oli edellisen vuokraajan jäljiltä espanjaksi, mutta se oli helppo muuttaa. Vaihdevipu aiheutti hämmennystä, sillä se lipsahti helposti alimpaan sport-asentoon tavallisen D:n sijaan. Oikeanpuoleinen viiksi puuttui. Kun tilaa kerran on, miksei pyyhkimiä voi hallita omalla viiksellään?

Ärsyttävintä oli auton toistuva varoittelu muka väsymyksestä. Jos palasi omalle kaistalle ilman vilkkua, tuli huomautus. Pidemmän ajon jälkeen punainen varoitus, joka komensi lepäämään. Turhia ilmoituksia sai olla kuittailemassa yhtenään.

"Heikentyneen vireystilan" keltainen huomautus.

Mutta oli hyviäkin puolia: Carplay yhdisti puhelimen langattomasti isoon keskinäyttöön, jolloin Spotify, ChatGPT ja varsinkin Google Maps toimivat loistavasti.

Yhtä hienosti toimi auton oma nopeusrajoitusten tunnistus. Tarkasti se poimi kulloinkin voimassa olleen rajoituksen, eikä erehtynyt poistumiskaistojen tai lisäkilpienkään kohdalla. Todella hyödyllinen ominaisuus.

Toinen auto oli Cupra. Pienestä koostaan huolimatta iso tavaratila ja jämäkkä ajaa. Käyttöliittymä oli entistä sekavampi. Olen vuokrannut autoja kymmeniä kertoja ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun en löytänyt mistään ajokilometrien määrää.

Mistä näkee kilometrien määrän??

Kokeilin kaikki kolme eri näyttövaihtoehtoa, mikään ei sisältänyt matkamittarin lukemaa. Polttoainemittari aiheutti hämmennystä koko vuokra-ajan. Nopealla vilkaisulla on helppo tulkita niin, että punainen palkki kuvastaa jäljellä olevan polttoaineen määrää, eli se on melkein lopussa.

Haluan lähteä tien päälle, en käydä läpi tutorialia.

Onneksi sentään ilmastointiasetuksia pystyi rajoitetusti säätämään ilman kosketusnäytön apua, tosin nämäkin "painikkeet" toimivat hipaisuperiaatteella.

App Updates?

Tietokone tai älypuhelin tuli mieleen, kun auto tarjosi sovelluspäivityksiä. Vuokra-autossa ohitin ne joka kerta, en halunnut sotkea auton toimintaa enkä perehtyä päivitysten ongelmiin.

10 000 km ylitys.

Kun ajokilometrien määrä ylitti 10 000, auto onnitteli saavutuksesta aivan kuin olisin voittanut videopelissä ("New challenge achieved!"). Ihan pöhköä.

Jossain vaiheessa ajokilometritkin ilmestyivät näkyviin, en vieläkään tiedä miten ja miksi. Cupra huomautti väsymyksestä vain muutaman kerran, ihan asiallisesti. Sen sijaan nopeusrajoitusten tunnistaminen toimi surkeasti. Välillä se kuvitteli näkevänsä vääriä rajoituksia tai poimi rajoituksen pieneltä rinnakkaistieltä. Ilmeisesti tieto perustui ainakin osittain karttadataan eikä kameroihin. Teslassa on sama ongelma, silti sen omistajat jaksavat kehua autoaan loputtomasti, mitä on vaikea ymmärtää.

Tunnistus oli ongelma, sillä Cuprassa oli mainio vakionopeustoiminto, joka asetti rajoituksen suoraan auton nopeudeksi. Luotettavasti toimiessaan olisi hieno juttu. 

Cuprassa oli ällistyttävä ongelma. Välillä ikkunan nostimen toiminta muuttui käänteiseksi. Kun minkä tahansa oven ikkuna oli osittain auki, yritys nostaa ikkuna kiinni saikin sen laskemaan. Tämä toistui, kunnes ikkuna oli kokonaan auki, ja vasta sitten sen sai nostettua ylös.

Oliko kyseessä softabugi? Vai oliko anturi niin herkkä, että se luuli jonkin jääneen ikkunan väliin ja turvasyistä alkoi laskea sitä? Mitään logiikkaa tässä ei ollut, ilmiö esiintyi aivan satunnaisesti. Nettikeskustelusta huomasin muiden Cupran omistajien valittaneen samasta ongelmasta.

En voi ymmärtää Teslan aloittamaa trendiä, jossa kaikki toiminnot laitetaan kosketusnäytön taakse. Sitä ei voi käyttää turvallisesti ajon aikana, koska katse täytyy siirtää tiestä näyttöön ja sormen tarkka kohdistaminen vaatii käden tukemista näytön reunaan. Miten onnistuu talvella hanskat kädessä? Mitä vikaa on perinteisissä painikkeissa, säätöpyörissä ja viisarinäytöissä? Muidenkin arkisten laitteiden kosketusnäytöt ärsyttävät käyttäjiä. 

Haitalliset kaistallapitoavustimet, vireyshälyttimet ja liikennemerkkien tunnistukset voi useimmissa autoissa kytkeä pois käytöstä, mutta asetusten pitäisi olla helppoja tehdä ja mielellään jäädä pysyväksi. Vuokra-autossa niiden tekemiseen ei ole aikaa eikä kiinnostusta.

Jos olet ostamassa uutta autoa, tee kunnollinen koeajo. Ei mitään keskustalenkkiä, vaan pidempi ajo maantiellä, jotta ehdit huomata turhat varoittimet ja haitalliset avustimet. 

Kunnes autovalmistajat palaavat käytettävyydessä pari askelta taaksepäin on parempi pysyä vanhassa autossa.

Ärsyttävät radiomainokset ja Radio Classicin suosikkibiisit

Juuri kukaan ei pidä mainoksista, mutta osa kaupallisten radiokanavien mainoksista on ärsyttäviä. Melkein mikä tahansa mainos alkaa tosin maistua puulta, jos se toistuu liian usein. Samaa kanavaa kuunnellessa näin käy melkein kaikille mainoksille. Vain Puuilon ja Bilteman mainokset ovat poikkeuksia huumorinsa vuoksi. Ne hymyilyttävät kerrasta toiseen, vaikka mainokset oppisi ulkoa. Sisältö tosin vaihtuu kiitettävän usein.

Mainosten suhteen erityisen ärsyttävä kanava on Radio Classic, koska siellä kaupallisia mainoksia on muita kanavia vähemmän, ja siksi kanavan oma Rayo-mainos ("R-A-Y-O") toistuu loputtomasti. Rayo ja "ihan täynnä ääntä" on sinänsä ihan hauska konsepti, mutta podcastista pätkän sisältävä mainos saa karvani nousemaan pystyyn - siis tämä kahden naisen keskustelu:

"Voiko parisuhteessa olla onnellinen, jos toinen rakastaa enemmän kuin toinen? Mä sanon tohon että kyllä voi, siinä kohtaa jos sinä olet se, joka rakastaa ikään kuin hieman vähemmän."  

Lauseessa ei ole mitään järkeä, eikä se ole edes kieliopillisesti oikein. Mainoksen toinen podcast-lainaus liittyy älypuhelinriippuvuuteen, eikä ole (ihan) yhtä ärsyttävä. Nykyään käännän aina kanavaa, kun jompi kumpi näistä pätkistä tunkee eetteriin. 

Ehkä kohdat ymmärtäisi, jos kuuntelisi podcastit kokonaan, mutta mainoksessa ei kerrota niiden nimiä.

Radio Classic: viimeksi soineet.

Kuuntelen paljon Radio Classicia ja kanavan sivulta https://rayo.fi/radio-classic/playlist näkee, mitä teoksia siellä on viimeisen vuorokauden aikana soitettu. Kun kyse on klassisesta musiikista, jossa ei ole päivän hittejä samalla tavalla kuin kevyessä musiikissa, olettaisi tarjonnan olevan hyvinkin laajaa eikä soittolistoja käytetä.

Havaintojeni perusteella levyvalikoima on kyllä laaja, mutta jonkinlainen soittolista on käytössä. Osa kappaleista soi muita useammin, kunnes myöhemmin lista vaihtuu. 

Muutama kappale näyttää soivan kuukaudesta toiseen vähintään kerran vuorokaudessa: Vivaldin Vuodenaikojen talvi, Rimski-Korsakovin Kimalaisen lento, valssi Hatsaturjanin Naamiohuveista ja Sapelitanssi. Esitykset ovat aina samoja,  vaikka levytyksiä näistä olisi kymmenittäin. Ehkä kuuluttajan selitys on tallennettu kiinteästi musiikin perään? Sinfonioista toistuu aina yksi ja sama osa, vieläpä saman orkesterin esittämänä (esim. Houston Symphony Orchestra: Dvorakin 9. sinfonia ja aina 3. osa). 

Näiden klassikoiden lisäksi on teoksia, joiden kohdalla soiton määrää ei selitä ainakaan niiden tunnettuisuus. Ihan kauniita teoksia kyllä, ja hienoa että Radio Classic tekee niitä tunnetuksi. (Linkki Spotifyssä ei ole sama versio kuin Radio Classisin soittama)

• Palladio: Allegretto (Karl Jenkins)
• Der Beherrscher der Geister, Op.27 ("Henkien hallitsija", Carl Maria von Weber)
• Harfenkonzert In C-Dur I. Allegro Moderato (Albrechtsberger)
• String Quartet in F major, Op. 3, No. 5 Osa 2 Andante cantabile (Roman Hoffstetter)
• Alkusoitto oopperasta Pieni Orjatar (Crusell)

Suosittelen kanavaa muillekin. Ei kannata pelästyä klassisen musiikin leimaa, siellä soi myös paljon elokuvamusiikkia. Bonuksena se auttaa löytämään uusia suosikkikappaleita. Itselleni kävi niin esimerkiksi Salierin Faust-alkusoiton kanssa, joka taannoin soi kanavalla vähän väliä.

Tekoäly sekoittaa sekin megabitit ja megatavut

Media sotkee uutisoinnissaan usein megatavut ja megabitit keskenään. Yllättävän vaikeaa se on myös tekoälylle, jonka luulisi osaavan asian paremmin. 

Kuinka monta megabittiä sekunnissa on keskimääräinen siirtonopeus, jos dataa siirtyy 11 gigatavua tunnissa. Helppo laskea itsekin, mutta kokeilin kysyä tekoälyltä. Seuraavat kolme esimerkkiä ovat kaikki maksullisista versioista. 

Anthropicin Claude on lyhyen ytimekäs, mutta väärässä:

Ei näin.

Huolestuttavinta tekoälyjen vastauksissa on, että ne vaikuttavat järkeviltä ja esittävät vaihe vaihteelta, miten päätyivät lopputulokseen. Silloin vastausta on helppo uskoa. Clauden vastaus on kuitenkin selvästi väärin, sillä se ei erota megatavua megabitistä.

ChatGPT 5.5 on vielä havainnollisempi, se laskee tuloksen uskottavan näköisesti.

Myös ChatGPT 5.5 antaa väärän vastauksen.

Tässäkin tulos on väärin, koska laskenta ei ymmärrä eroa tavun ja bitin välillä.

Vertailun yllättäjä on Microsoftin Copilot, joka kolmesta ainoana antaa oikean tuloksen.

Vihdoin oikea tulos, joka on tietenkin kahdeksankertainen edellisiin verrattuna.

Copilot on kovin puhelias, mutta ainakin se erottaa bitit ja tavut toisistaan. Sana "desimaalipohja" lienee suora käännös kantalukua tarkoittavasta 10-kantaisesta järjestelmästä.

Tämä pieni esimerkki muistuttaa jälleen konkreettisesti, miksi tekoälyn antamiin vastauksiin ei pidä luottaa sokeasti. Lopputulos pitää itse tarkistaa, tai ainakin verrata useamman tekoälyn antamia vastauksia toisiinsa.

Tekoäly ei naurata enää – nämä 4 ohjetta voivat pelastaa sinut (kolumni)

Heti pääsiäisen jälkeen Etla julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan tekoälyllä on ollut neutraali tai jopa positiivinen vaikutus suomalaisten työhyvinvointiin.

Työn imu oli korkeampi tekoälyä omassa työssään käyttävillä palkansaajilla ja yhteys vahvin niillä, joille tekoäly oli olennainen osa työtä.

Kansainvälisistä tutkimuksista poiketen Suomessa ei havaittu tekoälyn yhteyttä teknologiapelkoihin.

Omaksuimme aikoinaan internetin ensimmäisten maiden joukossa. Ehkä meissä jokaisessa asuu yhä se pieni insinööri, joka siivitti Nokian lentoon ja teki Suomesta 1990-luvulla maailman ensimmäisen tietoyhteiskunnan.

Kyllä meidän taas kelpaa!

Tulosten positiivista viestiä himmentää jossain määrin se, että tutkimusdata päättyy vuoteen 2023. Silloin Chat GPT:tä käytettiin lähinnä hupitarkoituksiin. Sitä pyydettiin kertomaan hassuja vitsejä tai piirtämään kuvia, ja hallusinaatioille naurettiin yhdessä.

Kolme vuotta myöhemmin paljon on muuttunut. Tekoälyn vaikutus työelämään on niin raju, että moni pelkää aidosti työpaikkansa puolesta.

On syytäkin pelätä. Jos et ole yhtään huolissasi omasta työstäsi, et ymmärrä mitä työmarkkinoilla on tapahtumassa.

Hallusinaatioille ei voi enää nauraa, koska ne ovat niin harvinaisia. Monilla toimialoilla tekoäly on ylittänyt odotukset, eikä korkea koulutus tai pitkä osaaminen enää takaa oman työpaikan säilymistä.

Kukaan ei pysty sanomaan, mitä omalle ammatille tapahtuu jatkossa. Jotain kuitenkin tiedämme.

Jos haluat säilyttää työsi, noudata partiolaisten ohjetta: be prepared! Ole valmiina, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Seuraa alasi kehitystä, tutustu uusiin työkaluihin ja ole valmiina muuttumaan, kun maailma ympärillä muuttuu.

Pahinta on vanhoihin työtapoihin urautuminen. Kysy itseltäsi joka päivä, ovatko toistamasi rutiinit enää ajan tasalla, vai voisiko asiat tehdä uudella, paremmalla tavalla.

Suomen urautunein ammatti lienee metrojunan kuljettaja. Helsingin metrossa on vain yksi raide, jonka ajaminen edestakaisin on melkeinpä ihmisarvoa loukkaavan mekaanista ja tylsää.

Jos työpäiväsi on henkistä metrojunan kuljettamista, on vain ajan kysymys, milloin tekoäly korvaa sinut.

Toinen ohje: älä yritä kilpailla koneen kanssa. Työn liiallinen imu voi kääntyä haitaksi, sillä aivot tarvitsevat unta ja lepoa; myös pieniä taukoja työtehtävien välissä.

Väsyneet aivot eivät jaksa ideoida eivätkä omaksua uutta. Pelkkä tiedon maksimaalinen haaliminen ei tuo viisautta.

Hän, joka viettää vapaa-ajankin äänikirjoja kuunnellen eikä osaa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, häviää silti koneen nopeudelle ja oppimiskyvylle.

Ihmisyys on ihmisen paras kilpailuetu konetta vastaan. Siksi kolmas ohje onkin: panosta inhimilliseen vuorovaikutukseen. Pyri löytämään työstäsi elementtejä, joissa ihmisen läsnäolo korostuu, ja kehitä niitä.

Etätyöntekijöille tämä on huono uutinen. Narun päässä oleva työ voidaan ennen pitkää automatisoida, koska se ei vaadi aitoa läsnäoloa.

Tekoälyt ja botit päivystävät jo nyt tylsissä Teams-palavereissa. Mistä tiedetään, onko muussakaan etätyössä oikea ihminen vai pelkkä tekoäly?

Ehkä työkaverisi on jo korvattu aidon näköisellä avatarilla.

Neljäs ohje: kaikki säännöt on tehty rikottaviksi.

Vaikka Helsingin metro olisi pitänyt automatisoida jo kauan ennen tekoälyä, erinäisistä syistä johtuen sitä ei ole pystytty tekemään.

Monet bisnekset perustuvat maailman epätäydellisyyteen. Vaikka palvelut, tiedot ja tavarat voisivat teoriassa liikkua vapaasti, vanhat sopimukset, lait, käytännöt ja asiakastottumukset sotivat prosessien optimointia vastaan.

Tällaiset prosessikiemurat eivät ole loogisia, joten niitä ei jatkossakaan suoristeta tekoälyllä.

Jos työsi perustuu epätäydellisyyteen, se on turvassa vielä pitkään. Työn itsensä kannalta epätäydellisyys on kauneutta.

(Kirjoitus julkaistu Tivi-lehden kolumnina huhtikuussa 2026) 

Euroviisujen äänestys - mikään järjestelmä ei ole oikein

Suomi oli jo varma Euroviisujen voitosta, olihan Liekinheitin vedonlyöjien ylivoimainen suosikki ja Parkkosen & Lampeniuksen saama julkisuus huimaa. Yleensä vedonlyöjät tunnistavat hyvin kansan mielenliikkeet. Mutta kuka sitten äänestää kilpailun aikana onkin eri juttu.

Kansallisten juryjen jälkeen pistetilanne oli seuraava: 

Tuomariäänet.

Voitto oli Suomelta jo karannut, mutta sijoitus oli viides. Bulgaria oli yllättäen noussut selväksi ykköseksi, Australia ja Tanska jakoivat toisen tilan samalla pistemäärällä.

Yleisöäänet muuttivat kaiken:

Euroviisut 2026: lopulliset tulokset.

Israel teki ällistyttävän nousun kahdeksannelta sijalta kakkoseksi, samalla Suomi putosi kuudenneksi. Bulgarian äänivyöry oli vielä suurempi ja se nousi ylivoimaiseksi voittajaksi (516 pistettä vs. Israelin 343).

Voi ihmetellä, miksi Israel singahti yllättäen kakkoseksi yleisöäänillä. Kyse tuskin oli musiikista, mutta moni äänesti Israelia uskontonsa vuoksi tai protestina.

Mikään äänestystapa ei tunnu olevan oikea. Kansan ääniä voidaan manipuloida ja naapurimaat tunnetuisti äänestävät toisiaan. Kymmenen ääntä per katsoja on jo lähtökohtaisesti hölmö tilanne, eikä sitä voi mitenkään kontrolloida. Myös puhtaasti ammattilaisten valitsema voittaja herättäisi epäilyjä tuomaripelistä.

Kun kyse on musiikista ja makuasioista, mikään äänestysjärjestelmä ei anna aidosti oikeaa tulosta.

Mutta entä voittajan jo selvittyä? Kävin katsomassa kilpailun jälkeisenä päivänä Spotifystä kuuntelukertojen määrän. Olisi pitänyt toimia päivää aikaisemmin, näissä luvuissa oli mukana jo voittajan selvittyä tulleita kuuntelukertoja.

Italia ja Suomi erottuvat.

Italian kuuntelukertojen määrä oli omassa luokassaan, ilmeisesti kappale oli hyvin suosittu ainakin kotimaassaan. Myös Suomen kappaletta oli kuunneltu yli tuplasti enemmän kuin seuraavaa (Tanska).

Sivumennen sanoen pisti silmään, että Italian laulaja tarvitsi haastattelussa tulkin englantia varten. Pienen Suomen asukkailta tuntuu ihmeelliseltä, ettei suuren kielialueen suosittu artisti pärjää englannilla.

Aloin seurata kappaleiden suoratoistokertoja kolmen päivän ajan. Sitten tuli tauko ja valjastin työhön tekoälyn. Tänään on 8. päivä ja Bulgaria on voiton seurauksena kerännyt jo 18,1 miljoonaa kuuntelukertaa, Israel 10,2, Italia 31,1 ja Suomi 18,1 miljoonaa. Valitettavasti manuaalisesta seurannasta jäi puuttumaan muutama maa, joten niiden osalta tilasto alkaa vasta tekoälyn myötä 22.5.2026.

Kuuntelukerrat lähtötilanteen mukaan prosentteina.

Koska lähtötilanteet vaihtelivat niin paljon, absoluuttisten kuuntelumäärien vertailu ei ole mielekästä. Jos jokaisen maan kuuntelut ensimmäisenä päivänä skaalataan 100 prosenttiin, päivien mukaan saadaan seuraava grafiikka:

Kumulatiiviset kuuntelukerrat (ja tekoälyn virhe).

Bulgarian sininen käyrä on omaa luokkaansa ja kertoo Bangaranga-biisin aidosta suosiosta. Yllättäen kovasti kuuntelua lisäsi myös Ukraina. Sen kohdalla tekoäly on tehnyt virheen ja kuudennen päivän kuuntelukerrat ovat jopa pienempiä kuin kolmannen, mutta tämä virhe korjaantui seuraavissa päivissä. 

Matalat käyrät kertovat, että suosio oli hankittu lähinnä jo ennen kilpailua. Kahdeksannen päivän luvut: Bulgaria 417 %, Israel 166 %, Australia 184 %, Italia 115 %, Suomi 128 %, Tanska 156 %, Moldova 186 %, Ukraina 324 % ja Ranska 156 %. Romanian ja Kreikan luvut alkavat vasta 6. päivästä, joten ne eivät ole verrannollisia.

Jäädään kiinnostuneena odottamaan, miten äänestystä muutetaan ensi vuoden kilpailuihin. Mikään mittaustapa ei ole kiistaton eikä oikea.

Vaaratiedottaminen ja EU Alert, sekoilua ja sekaannuksia

Tiedottaminen on vaikea laji, vaaratiedottaminen vielä astetta vaikeampi. Tämän voi totisesti allekirjoittaa seurattuaan drone-hälytyksistä noussutta sotkua. Me uskomme, että Suomessa viranomaiset toimivat oikein ja vihamielinen vaikuttaminen kilpistyy kansan lukutaitoon ja sivistykseen. Jaa-a, enpä tiedä.

Pääsiäisen aikaan Suomen metsistä löytyi kaksi ukrainalaista dronea, joista aiheutui melkoinen soppa. Alettiin kysyä, miten Suomi varoittaa kansalaisiaan droonivaarasta ja miten harhautuneisiin droneihin ylipäätään voi varautua. Osuman riski on kuitenkin minimaalisen pieni.

Viimeistään silloin kävi ilmi, että Suomi luottaa vaaratiedottamisessa yhä Ylen radiokanavaan, teksti-TV:hen ja nettisivuun. Mobiilisovellus 112 Suomi oli aloittaessaan 2015 hyvä ratkaisu, koska se lähetti avuntarvitsijan tarkan sijainnin hätäkeskukseen, mutta sen jälkeen puhelimiin tuli AML-tekniikka ja nykyään tieto näkyy hälytyskeskukseen automaattisesti. Soittajaa ei enää tarvitse paikantaa tukiasemien perusteella eikä käyttää 112 Suomea.

Käyttäjien asenne mobiilisovelluksia kohtaan tiukkeni ja käyttöjärjestelmän asetukset muuttuivat, minkä vuoksi 112 Suomen vaarahälytykset eivät enää tavoittaneet kaikki sovelluksen asentaneita. 

Muista EU-maista poiketen Suomi ei käyttänyt Cell Broadcast -hälytystekniikkaa, joka oli standardoitu jo 1990-luvulla. Ensimmäinen EU-toteutus oli Hollannin NL Alert 2012. CB ei käytä hitaita ja kalliita tekstiviestejä, vaan tukiasema tuuppaa viestin kaikkiin alueellaan oleviin päätelaitteisiin näiden numerosta riippumatta. Siten myös turistit saavat vaarailmoitukset.

Puute oli niin suuri, että EU Alertin käyttöönottoa varten perustettiin 8.4.2026 kansalaisaloite. Se ehti kerätä allekirjoituksia vain muutaman päivän kun jo tuli tieto, että Suomi onkin aloittanut EU Alertin kansallisen version ("FI Alert") kehittämisen ja sen pitäisi valmistua vuoden 2027 loppuun mennessä. Oli varmaan ensimmäinen kerta, kun kansalaisaloite saavutti tavoitteensa jo viikko perustamisen jälkeen, vaikka allekirjoituksia oli ehtinyt kertyä vasta kolme tuhatta.

Mikään näistä ei kiinnostanut mediaa; vain Yle teki juttua aiheesta jo pääsiäisen aikana. 

Viime perjantain droonihälytys räjäytti potin. Yhtäkkiä kaikki halusivat tietää, mitä ovat CB, EU Alert ja miksei Suomella ole sellaista. Tänään Hesari oli kaivanut perusteluita myös ministeriöstä ja saanut vältteleviä vastauksia, joissa kuitenkin toistui taikasana: "raha". 

Yllättäen onkin käynyt ilmi, että nykyinen hallitus oli vihdoin, yli 20 vuoden väännön jälkeen, antanut jo viime vuonna kuuden miljoonan euron määrärahan "FI Alert" kehittämiseksi. Perjantain hälytyksen jälkeen aikataulua on kiristetty vuoden 2027 alkuun, jota sitäkin poliitikot moittivat hitaaksi. Samat poliitikot, jotka itse ovat olleet v. 2020 päättämässä ettei EU Alertia oteta käyttöön, vaan jatketaan 112 Suomi -sovelluksella, ja jotka ovat torpanneet määrärahat paremman järjestelmän kehittämiseksi.

Vaikka FI Alert on periaatteessa yksinkertainen, se vaatii muutoksia & sopimuksia operaattorien verkkoihin. Siksi aikataulu vuoden 2027 alkuun on kunnianhimoinen. Operaattorien pitää ehkä päivittää laitteita, ainakin ohjelmistoja, ja viranomaisten integroida alueellinen hälytys nykyiseen monikanavaiseen (radio, tv, teksti-tv, nettisivu, sireenit) järjestelmään.

Jokseenkin ironista on se, että mikäli FI Alert olisi ollut viime perjantaina käytössä, se olisi vain pahentanut asioita. Miljoonaa suomalaista ei kannattanut herättää aamuneljältä epämääräisen drooniuhkan vuoksi, joka ei koskaan edes toteutunut. 

Ensi kerralla voi olla toisin, ja siksi mobiili vaaratiedotus on syytä laittaa vihdoin kuntoon. 112 Suomi voi jäädä yleiseksi apuohjelmaksi, joka välittää myös kohdennettuja tietoja liikenneonnettomuuksista (jos paikannus on sallittu).

112 Suomi ja kohdennetut liikennetiedotteet

Vielä pari asiaa drooneista: ei, emme voi ottaa käyttöön Ukrainassa kehitettyä varoitussovellusta. Se on tarkoitettu aktiivisen ja kohdennetun droonihyökkäyksen varalle. Ukrainalaisilla on aito tarve pitää sovellus aktiivisena puhelimessaan, koska heidän henkensä voi riippua siitä. Ihan eri tilanne kuin Suomessa, jossa kyse on yksittäisestä harhautuneesta droonista tai pelosta, että sellainen saattaa tulla.

Drooneja ei myöskään ole helppo ampua alas Suomen ilmatilan rajalla. Jos olisi, eivät Venäjä ja Ukraina antaisi niiden tappaa kansalaisiaan. Pienikokoinen, hidas ja matalalla lentävä drooni on vaike havaita tutkalla, koska ne on ajateltu erilaisia maaleja vastaan. Hävittäjät ovat liian nopeita ja ohjukset turhan kalliita droonien pudottamiseen. Asutuksen yläpuolella torjunta on vaarallisempaa kuin se, että lennon annetaan jatkua. 

Tämä on uusi tilanne kaikille, niin sotilaille, kansalaisille, poliitikoille kuin mediallekin. Nyt jäitä hattuun ja asioita parantamaan. Hosumisesta ei ole mitään hyötyä. 

Lisäys 20.5.2026: 112 Suomen toimivuuden näkee siitä, tulevatko liikennetiedotteet näytölle (olettaen, että niille on annettu luvat). 

Tähän 112 Suomi sopii: kohdennetut liikennetiedotteet tulevat näytölle.

Jos liikennetiedotteet tulevat, pitäisi myös mahdollisten droonihälytysten näkyä.

Lisäys: Ylen ansiokas selvitys vaaratiedottamisen historiasta: miten tsunamista ja tekstiviesteistä päädyttiin 112 Suomen kautta droneihin ja solulähetyksiin. 

Suomen Liekinheitin tilastojen valossa paalupaikalla illan Euroviisuihin

Suomella on tilastojen valossa todellinen paalupaikka lauantai-illan Euroviisuissa. Esiintymisvuoro on 17, mikä oli myös Lordin lähtönumero vuonna 2006, kun hän toi Suomelle toistaiseksi ainoan voiton. Eikä tässä vielä kaikki: tilastojen valossa juuri 17. esiintymisvuoro on kaikkein paras!

Yleisesti uskotaan, että Euroviisujen esiintymisvuorolla on vaikutusta sijoitukseen. Alkupään esitykset ehtivät jo unohtua kun kansa pääsee äänestämään. Viimeiset esitykset saavat siten enemmän huomiota, mikä johtaa tilastollisesti parempiin sijoituksiin.

Testasin asiaa käytännössä 13 vuotta sitten laskemalla korrelaation esiintymisvuoron ja sijoituksen välillä.  Päivitin tänään tilastot ja tulos on selvä: Euroviisut on keskimäärin voitettu numerolla 16,6 eli juuri sillä 17. vuorolla, jonka Parkkonen ja Lampenius tänä vuonna saivat. Kilpailijoita on yleensä 26, joten 17 on selvästi keskiarvon jälkipuolella.

Pienin voittava vuoro on ollut 9 (vuosina 2023 ja 2025), suurin 24 (2008, jolloin se toi toiseksi viimeinen esitys ja 2021, jolloin se oli kolmanneksi viimeisin).

Euroviisuvoittajien esiintymisnumero (vihreä) sekä Suomen edustajan numero (sininen).

Esiintymisjärjestyksen ja sijoituksen väliltä voi helposti laskea korrelaation. Jos ykkösenä esiintyvä tulisi aina ykköseksi ja viimeinen esiintyjä viimeiseksi, korrelaatio olisi +1,00. Jos ensimmäinen esiintyjä jäisi aina viimeiseksi ja viimeinen esiintyjä aina voittaisi, korrelaatio olisi -1,00. Ellei järjestyksellä olisi mitään merkitystä korrelaatio olisi 0,00. 

Tässä tapauksessa tulokset ovat tavallaan väärin päin, sillä suuremman esiintymisnumero ja paremman sijoituksen järjestys on käänteinen.

Selkein korrelaatio on vuoden 2008 tuloksissa, jossa lukema on -0,55 (voittaja esiintyi toiseksi viimeisenä). Toinen ääripää on vuosi 2024, jossa lukema on +0,13 (voittaja kuudenneksi viimeisellä vuorolla). Vuosien 2009, 2011, 2019 ja 2025 luvut ovat käytännössä nollia, jolloin esiintymisvuoro ei vaikuttanut sijoitukseen.

Silmämääräiseti näyttää siltä, että esiintymisvuoron merkitys on vähentynyt vuosien mittaan. Se voi johtua joko äänestyksen taktikoinnista tai ammattilaisraatien painoarvon muuttumisesta. Vuodesta 2024 lähtien yleisöäänestys on alkanut heti kilpailun alkaessa, mikä on entisestään vähentänyt esiintymisvuoron merkitystä.

Laskeva trendi kohti parempaa sijoitusta on selvä.

Toinen grafiikka tarkastelee sijoitusten keskiarvoja esiintymisvuoron mukaan. Huonoin paikka on ollut esiintyä toisena, siitä on keskimäärin päädytty sijalle 19. Parhaita vuoroja ovat 20 (keskimäärin 9,3), 11 (keskimäärin 9,7) ja 24 (keskimääräinen sijoitus 9,8). 

Vuorojen 25 ja 26 kohdalla näkyvä nousu on osittain tilastoharhaa, sillä dataa on muita sijoja vähemmän. Jos tarkastellaan vain kaikissa kilpailuissa olleita vuoroja 1-24, laskeva trendi kohti parempaa sijoitusta on yhä selvempi. Jätin vuoron 27 pois kokonaan, koska se oli käytössä vain vuonna 2015, kun Australia osallistui uutena maana sijoittuen kolmanneksi. Pelkän tilaston valossa se olisi selvästi paras vuoro, koska ainoa datapiste sijoittaisi sen arvoon 3,0. 

Joka tapauksessa Parkkonen & Lampenius lähtevät lauantain kilpailuun mainiolta paikalta. Onnea!

==================

Onni ei tässä tapauksessa riittänyt. Kuudes sija on hyvä, mutta jäi selvästi odotuksista. Monista hyvistä esityksistä hieman yllättäen voittajaksi nousi yleisöäänten turvin Bulgarian Bangaranga.

Israel tuli jälleen toiseksi suurella yleisöäänien määrällä, vaikka kappale ei ollut mitenkään erikoinen. Näyttää siltä, että Euroviisuista on tullut paikka osoittaa mieltä Israelin puolesta ja/tai kilpailun vähemmistöteemaa vastaan. Varsinkin somessa moni kertoi äänestävänsä Israelia periaatteen vuoksi ja ärsyttääkseen vihervasemmistolaista mediaa.

Oletan, että eri maiden juutalaiset äänestivät luonnollisesti Israelia. Tähän Euroviisujen vaalijärjestelmässä ei ole varauduttu. Tiedetään, että maat äänestävät usein naapuriaan tai samaa kielialuetta, mutta eri maita yhdistävä uskonto on eri asia. Mahtoiko kukaan EU-alueen juutalainen äänestää muuta kuin Israelia?

Tällä kertaa esiintymisjärjestyksellä ei ollut vaikutusta, korrelaatio on +0,10. Voittaja esiintyi vuorolla 12 ja viimeisenä esiintynyt Itävalta jäi toiseksi viimeiseksi. Kakkospaikan kirous piti kuitenkin pintansa: sen keskimääräinen sijoitus on vertailun huonoin. Nyt toisena esiintynyt Saksa jäi kolmanneksi viimeiseksi.