Päänvaivaa pankeille uusista linjauksista

Pankkihuijaukset rasittavat uhrien lisäksi myös pankkeja. EU-tuomioistuin antoi 15.10.2026 päätöksen, jonka mukaan pankin pitää korvata pankkihuijauksen uhrin menetykset välittömästi, kunhan uhri ilmoittaa viivytyksettä tapahtuneen pankilleen. Vasta sen jälkeen tutkitaan, kenen tappioksi menetykset lasketaan. Pankki voi kieltäytyä hyvityksestä vain, jos se epäilee uhria tahallisesta petoksesta ja tekee itse asiasta rikosilmoituksen asiakastaan vastaan.  

Linjaus on täysin päinvastainen kuin Suomen pankkien tähän asti noudattama käytäntö. Päätöksestä on uutisoitu Suomessa vain niukasti, löysin sentään tämän Kauppalehden jutun 19.10.2026 (maksumuurin takana).

EU-tuomioistuimen päätös C-70/25 liittyi puolalaiseen asiakkaaseen, joka menetti verkon kauppapaikkahuijauksessa 700 euroa. "Ostaja" lähetti kalastelulinkin, johon myyjä erehtyi syöttämään tilinsä tunnukset. Pankki kieltäytyi korvaamasta mitään, koska myyjä oli ollut törkeän huolimaton. 

Suomalaiset pankit ovat nyt syystäkin ihmeissään. Pitäisikö niiden nyt noudattaa EU-linjausta, vaikka uusi maksupalveludirektiivi PSD on tulossa parin vuoden päästä? Se tiedetään, että Suomessa tuleva PSD siirtää entistä enemmän vastuuta pankeille. 

En ole juristi, mutta käsittääkseni suomalaisten pankkien olisi jatkossa hyvitettävä asiakkaiden menettämät rahat välittömästi, ja vasta sitten aloitetaan syyllisen etsintä. Todistustaakka on pankilla. Jos se pystyy näyttämään asiakkaan toimineen törkeän huolimattomasti, pankki voi myöhemmin periä rahat takaisin asiakkaaltaan. Varsinaiseen törkeän huolimattomuuden tunnusmerkistöön EU-tuomioistuin ei ottanut kantaa.

Vielä pieni uutinen: Danska Bank on vaihtanut Turvatilin nimeksi Kasvutili. Hyvä päätös. Nyt voi huoletta sanoa, että turvatiliä ei ole - ei millään suomalaisella pankilla. 

PS. Ensi viikolla alkaa digihuijauksia käsittelevä TV-sarja, jossa ilmeisesti ääneen pääsevät huijausten uhrit. He kertovat kokemuksistaan, jotka toivottavasti auttavat muita välttämään samat ansat. Käsittääkseni taustalla on pankkeja edustava Finanssiala ry, joten itse sain tiedon sarjasta vasta nähtyäni sen mainoksia.

Nettirosvo huijasi eläkeläisen rahat, pankki ei korvannut mitään

Tilastojen mukaan nettihuijausten torjunta on kehittynyt parempaan suuntaan. Se ei kuitenkaan lohduta yksittäisiä huijausten uhreja. Edelleen saa lukea surullisia tarinoita ihmisistä, jotka ovat menettäneet säästönsä ja pankin vastaus on tyly: oma vikasi - olit törkeän huolimaton, emme korvaa mitään.

Silmiini osui lokakuussa 2026 annettu Finanssivalvonnan pankkilautakunnan ratkaisu heinäkuussa 2025 sattuneesta tapauksesta. Työkyvyttömyyseläkkeellä pitkään ollut 60-vuotias uhri menetti 13 478 euron elinikäiset säästönsä. Hän oli hankkinut tunnukset vasta kahta kuukautta aiemmin.

Lautakunnan ratkaistavana Tunnustenhaltijan törkeä huolimattomuus.

FINEn ratkaisuseloste on pitkä ja tarkastelee asiaa juridisesta näkökulmasta. Kun olin nostanut tapauksen esiin sosiaalisessa mediassa, Verkkouutiset kirjoitti siitä hyvän kuvauksen ja yhteenvedon.

On selvää, että uhri teki virheitä. Vaikka hän oli kokematon digiasioissa, hän ei olisi saanut kirjoittaa tunnuksiaan huijarin viestiin, etenkin kun pankin lähettämä viesti selvästi varoitti asiasta.

Mutta oliko hän "törkeän huolimaton", kuten laki edellyttää? Harva uhri jaksaa lähteä riitelemään pankkia vastaan oikeudessa, joten meillä on hyvin vähän ennakkotapauksia, joissa oikeus olisi ottanut kantaa törkeän huolimattomuuden tunnusmerkistöön. Käsite on peräisin verkkopankkien alkuvuosilta, jolloin PIN-koodin kirjoittaminen tunnuslukutaulukkoon ja sen säilyttäminen lompakossa oli törkeää huolimattomuutta. Samoin verkkopankin tai pankkiautomaatin käyttö vahvasti päihtuneenä. 

Tässä tapauksessa uhri ei ollut huolimaton, vaan häntä erehdytettiin. Sitä ei mielestäni voi pitää törkeänä huolimattomuutena. 

Pankit ovat pakottaneet asiakkaat verkkoon, eikä ilman pankkipalveluita pärjää. Siksi verkkopankeista pitää tehdä niin turvallisia, etteivät tavanomaiset huijaukset onnistu, tai ainakin pankkien pitää olla nykyistä armollisempia ja korvata vahingot. Se on kustannustehokkaan verkkobisneksen hinta, josta pankit ovat itse hyötyneet.

Niin kauan kuin voin luetella joukon suojakeinoja, jotka olisivat estäneet tämänkin huijauksen onnistumisen, pankit eivät voi vierittää kaikkea uhrien niskaan. Laki velvoittaa pankkeja huolehtimaan asiakkaiden varoista ja tunnistamaan oikeudettomat siirrot. Jos niin ei käy, pankit ovat itse huolimattomia.

On pankilta sydämetön ratkaisu olla korvaamatta sairaseläkeläisen säästöjä. Ehkä pankki on tehnytkin niin? Pankkilautakunta ottaa kantaa vain tapahtumiin ja sen ratkaisu on pelkkä suositus, ei juridisesti sitova päätös. 

Pankit vetävät tiukkaa linjaa, koska niiden mielestä rikollisia ei saa palkita. Menetysten hyvittäminen vähentäisi asiakkaiden omaa huolellisuutta ja lisäisi rosvojen intoa huijauksiin. Pankit pelkäävät myös jälkikäteen tulevia vaatimuksia niiltäkin uhreilta, jotka ovat jo nuolleet haavansa kaikessa hiljaisuudessa.

Jokainen voi itse arvioida, onko tällainen toiminta pankeilta reilua tai oikeudenmukaista.

Toinen pirullinen juttu on eSIM, jonka väärinkäyttöön operaattorit eivät ole riittävästi varautuneet. Tunnistuksen ketjuttaminen niin, että huijatuilla pankkitunnuksilla saa siirrettyä liittymän tai hankittua uhrin puolesta mobiilivarmenteen, on vaarallista. Viranomainen voisi ohjeistaa asiasta.

Yle puffaa omia ohjelmiaan, vaikka tietoiskut olisivat oikeaa julkista palvelua.

Oma syyttävä sormeni osoittaa myös Yleen. Miksi 20.30 uutislähetyksen edellä ja sen perässä esitetään vain Ylen omien ohjelmien mainoksia, vaikka tietoiskut verkkopankkihuijauksista tavoittaisivat juuri oikean kohderyhmän ja olisivat paljon hyödyllisempää julkista palvelua. Usein mainoksissa puffataan nuorille suunnattuja ohjelmia, vaikka he eivät tasan tarkkaan ole tv-uutisia katsomassa.

(Tietääkö joku, mikä pankki tässä oli kyseessä, ja miten uhrin kävi? Ehkä pankki heltyi lautakunnan kannasta huolimatta korvaamaan vahingon.)

FI-Alert vaatii päivitetyn puhelimen

Pahasti jälkijunassa, mutta lopulta kuitenkin. Näin voi sanoa Suomen hälytysjärjestelmästä, jonka uudistamista alettiin kehittää Aasian tsunamin jälkeen tapaninpäivänä 2004. Silloin ajatuksissa oli jonkinlainen tekstiviestivaroitus, mutta matkan varrella päädyttiin omaan 112 Suomi -sovellukseen, joka ei toiminut kovin hyvin. Lopulta Suomi-kana löysi saman jyvän kuin muut maat jo ennen meitä, ja eilen 1.11.2026 FI-Alert otettiin vihdoin käyttöön.

Jatkossa vaarahälytysten pitäisi tulla jokaisen omaan puhelimeen ilman erillistä sovellusta ja vain siellä, missä vaara-alue on aktiivinen. Ei enää hälytyksiä Helsinkiin, että Kuusamossa on havaittu karhu. Vanhat viestintäkanavat, kuten Yle radio ja 112 Suomi, säilyvät jatkossakin FI-Alertin rinnalla.

FI-Alert on hyvä, mutta Pelastustoimen tietosivu kertoo, että puhelimen käyttöjärjestelmän pitää olla päivitetty lokakuussa 2026 tai sen jälkeen. Kyse on maakohtaisesta profiilista, joka tulee (jos tulee) puhelinvalmistajan päivitysten mukana.

Tämä on nyt kohtalainen ongelma. Peruskäyttäjillä on paljon puhelimia, joihin valmistaja ei enää tuota päivityksiä. Ne eivät jatkossa hälytä FI-Alertin tullessa. Ja mikä pahinta: ilmeisesti ei ole mitään tapaa selvittää, onko oma puhelin tältä osin päivittynyt vai ei. Vasta tosipaikan tullen nähdään, hälyttääkö puhelin oikein.

Hälytyssireenejä testataan joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 12, siis juuri äsken. FI-Alertille pitäisi vähintään järjestää vastaava testipäivä, jotta kansalaiset tietäisivät, hälyttääkö heidän puhelimensa tosipaikan tullen ja miltä hälytys silloin kuulostaa.

Saamani tiedon mukaan tällaiset testipäivät ovat tulossa 17.11. ja 24.11., joten kannattaa seurata oman puhelimen toimintaa ja päivityksiä.

Lisäys: iPhonen Asetukset > Ilmoitukset -listan loppuun on ilmestynyt FI-Alertin asetukset:

iPhone FI-Alert asetukset.

Vastaava asetus pitäisi löytyä jatkossa myös Android-puhelimista.

Eväs kelpaa, evästeet eivät

Ylen juttu kertoo kanta-asiakkailta kerättävistä ostotiedoista. Asia nousee julkisuuteen säännöllisesti, mutta sitten kaikki taas jatkavat entiseen tapaan. Olen kirjoittanut aiheesta lukemattomia kertoja jo 15 vuoden ajan, tässä yksi uutinen 10 vuoden takaa, Silloin S-ryhmä pyörsi aiempia lupauksiaan ja alkoi kerätä summien sijaan tuotekohtaisia ostotietoja. Niistä on mahtanut kymmenessä vuodessa kertyä melkoinen tietokanta.

Tällä kertaa jutun ajoitus on kiinnostava, sillä viime viikolla kohistiin nettimedian evästemaksuista. Maksa tai suostu -mallin laillisuus on vielä epäselvä, mutta monet paheksuvat evästeiden käyttöä nettisurffailun seurantaan ihan jo periaatteesta. 

Kauppiaan seurantaan suhtaudutaan aivan eri tavalla. Erityisen kiinnostava on tämä kohta:

Kaupparyhmien mukaan asiakkaat myös haluavat personointia.

S-ryhmän omissa kyselyissä enemmistö on ollut tyytyväinen siihen, miten tietoja kerätään ja käsitellään. Kesko kertoo saavansa enemmän palautetta siitä, etteivät henkilökohtaiset edut ja suositukset ole tarpeeksi osuvia.

Asiakkaat siis suorastaan toivovat kauppiailta lisää seurantaa ja valittavat, ettei kohdennus toimi riittävän hyvin.

Nettiseuranta ja ostosseuranta noudattavat samaa mekaniikkaa ja kaupallista logiikkaa. Taustalla on halua personoida tarjontaa ja kohdentaa markkinointia. Miksi suhdautumme niin eri tavoin eväisiin ja evästeisiin? Tiedetään, että kanta-asiakaskortit sitovat asiakasta ja vähentävät kilpailua, jota kahden vahvan keskusliikkeen Suomessa ei muutenkaan ole kovin paljon. 

Lähikauppias tuntuu tutulta ja turvalliselta kasvottoman nettifirman rinnalla. Uskotaan, että suomalainen keskusliike noudattaa EU-alueen lakeja eikä luultavasti myy tietoja vieraille yrityksille (ainakaan kovin paljoa).

Sitten on tietenkin raha: kauppias maksaa bonusta siitä, että saa kerätä tietoja. Mediassa asiakkaan pitäisi maksaa välttyäkseen kohdennetulta mainonnalta. Aluksi nämä vaikuttavat toistensa vastakohdilta, mutta kysehän on lopulta samasta asiasta.

Kauppiaan maksama bonus on hyvitystä siitä ylihinnasta, jota hän on perinyt asiakkaalta. Bonus on asiakkaan omaa rahaa, josta osa tilitetään hallinto- ja tekniikkakulujen jälkeen takaisin hänelle. Ne, jotka eivät ota kanta-asiakaskorttia, eivät saa ylihintaa takaisin. Maksa tai suostu -periaate on ollut käytössä jo 10+ vuotta kaupan alalla.

He siis maksavat tietosuojastaan aivan samalla tavalla kuin ne, jotka maksavat 12 euroa mainoksettomasta Facebookista tai 5-7 euroa kotimaisen median lukemisesta ilman omia evästeitä.

Yksityisyys maksaa. 

Ylen jutussa on mukana kysely: oletko huolissasi siitä, miten paljon dataa yrityksille meistä kertyy?

Kyselyn mukaan teot ja ajatukset ovat ristiriidassa.

Kyselyssä moni on huolissaan kertyvän datan määrästä ja sanoo (=valehtelee) estävänsä tietojen keräämisen aina kun mahdollista. Teot puhuvat kuitenkin toista. Helppo tapa välttää tiedon keräämistä on olla ottamatta kaupan bonus-korttia. Silti melkein kaikki ottavat sen.

Itselläni ei vieläkään ole K- tai S-ryhmän korttia, eikä Lidlin "kannattaa skannata" -äppiä. Melkein kaikilla muilla on.

PS. Ylen jutussa siteerataan Target-ketjun mainoksia tyttären raskauden paljastumisesta. Yleinen ja paljon käytetty esimerkki, jossa kyse oli luultavasti vain sattumasta. Vielä 2012 mikään kauppaketju ei vielä tehnyt näin tarkkoja ennusteita asiakkaastaan. Mitkä tytön ostokset edes olisivat voineet paljastaa niin alkuvaiheessa olevan raskauden? Tarinan kertoi kaupan työntekijä, isää tai tyttöä ei ole tunnistettu, eikä Target ole vahvistanut tapahtunutta. 

Lisäys klo 18: Yle on julkaissut jatkojutun, jossa ihmiset kertovat olevansa tietoisia tietojen keräämisestä, ja se harmittaa heitä. Ihmiset kuitenkin hyväksyvät menettelyn, koska kyse on alennuksista (siis ylihinnasta, jota heille vähän palautetaan). 

– Pakollisesti joudun käyttämään, koska jotkut alennukset ovat pelkästään äpissä

Ei, et joudu pakolla käyttämään vaan siksi, että haluat säästää rahaa. Tämä on käänteisesti sama kuin verkkolehtien suostu tai maksa -evästeet. 

Ilmeisesti kuitenkin S- ja K-jäsenet voivat erikseen kieltää tietojensa keräämisen (tai ainakin niiden käytön profilointiin) menettämättä alennuksiaan.

PHP2shell pölyn laskeuduttua ja uusia ongelmia odotellessa

Vaarallisen PHP2shell-aukon paikkaaminen lyhyellä varoitusajalla aiheutti sydämentykytystä IT-henkilöstölle ja vei monelta työunet. Valtori sulki 21.10.2026 iltapäivällä monet julkishallinnon nettipalvelut varautuessaan päivityksiin. Yön aikana suurin osa on saatu tehtyä, mutta ei kaikkia. 

Maanmittauslaitos vielä varasivun varassa. Korjaus: alkoi toimia klo 13.30.

Iso kysymys on, kuinka kauan aukon vaikutukset näkyvät ja milloin kaikki on saatu päivitettyä. Ongelma on siinä, että aukko on vakava, eikä PHP:n vanhempiin versioihin tule virallista korjausta. Vanhojen palvelujen ohjelmisto joudutaan päivittämään kokonaan tai luottamaan toisten käyttäjien tekemiin paikkauksiin.

Eniten huolestuttaa kysymys siitä, onko tämä vasta jäävuoren huippu. Tekoäly on löytänyt suuren määärän aiemmin tuntemattomia haavoittuvuuksia. Tekoälyn käyttäjästä riippuu, raportoiko hän aukon korjaajille vai käyttääkö sitä rikollisiin tarkoituksiin. Ja kun aukkoja paljastuu vähän joka puolelta, teki hän kuinka tahansa, IT-henkilöstön kestävyys ja osaaminen ovat todella koetuksella.

Eikö ole vain hyvä, että tekoäly löytää aukkoja? Periaatteessa kyllä, mutta asia on monimutkainen.

PHP2shell-aukko (2 kpl) on vaarallinen, mutta se on ollut koodissa vuodesta 2012 lähtien. Kukaan tuskin olisi löytänyt sitä ilman tekoälyn apua. Onko aukko vaarallinen, jos yksikään ihminen ei pysty löytämään tai käyttämään sitä?

Entä missä kulkevat tekoälyn rajat? Jos tekoäly löytää aina vain uusia, entistä monimutkaisempia aukkoja, joita ainoastaan tekoäly itse pystyy käyttämään, niiden korjaaminen vaatii resursseja ja jopa vaarantaa palveluita, sillä kaikki eivät kuitenkaan asenna päivityksiä.

En sano, etteikö aukkoja pitäisi etsiä ja korjata, mutta nykyinen buumi huolestuttaa. Joka päivä tulee ilmoituksia uusista hyökkäyksistä ja ongelmista. Ne eivät kaikissa tapauksissa poista ongelmia vaan ovat itse ongelma. 

Aivan oikean näköinen lähettäjän sähköpostiosoite. Silti viesti on huijausta.

Itse sain eilen ensi kertaa kalasteluviestin, joka tuli Microsoftin omasta osoitteesta. Ei ollut kyrillisiä merkkejä eikä naamioitua osoitetta, lähettäjä oli saanut viestin menemään palvelinketjusta läpi aidolla osoitteella, vaikka epäonnistuneiden DKIM/SPF-tarkistusten olisi pitänyt pysäyttää huijaus ja siirtää viesti roskapostiin.

On parasta varautua siihen, että meno jatkuu koko loppuvuoden ajan. Käyttäjiltä se vaatii entistä suurempaa varovaisuutta palveluita käyttäessään.

Paljonko dataa on kohtuullista luovuttaa mainostajille?

Eilisen Hesarin artikkelin jälkeen moni pohtii, miten estää kaikki puhelimen urkintatoiminnot. EU:n kanta on, että tietosuoja on perusoikeus, ja kaikkeen tiedon keräämiseen on saatava täysin vapaaehtoinen suostumus. Edes huolimattomasti luettu (tai kokonaan ohitettu) käyttöehtosopimus ei riitä.

Asiassa on kuitenkin se toinen puoli. Jos sääntelemme liikaa ja vääriä asioita (evästeiden lupakyselyt!), aiheutamme vahinkoa omille yrityksille. Kaikkialla vaaditaan nyt digisuvereniteettia, vaikka ensin on kuormitettu yrityksiä lupaprosesseilla ja vaatimuksilla. GDPR:n piti lisätä luottamusta ja sitä kautta eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä amerikkalaisia digijättejä vastaan. Niin ei ole käynyt, melkeinpä päinvastoin. Nyt EU itsekin on herännyt keventämään sääntelyä.

Ajankohtainen kysymys on suomalaisten medioiden vaatimukset saada seurata lukijoita vastineeksi uutisista. Olisi tietenkin kiva, jos sisältöä voitaisiin tuottaa nettiin vain yleisillä mainoksilla, jotka osaava käyttäjä pystyy blokkaamaan kokonaan - mutta ilmaista lounasta ei ole. Jos haluamme kotimaista sisältöä ja uutisia muualtakin kuin Yleisradiolta, tekijöiden on saatava rahaa. Kerättävien tietojen pitää olla kuitenkin kohtuullisia eikä niitä saa myydä kansainvälisille välittäjille, vaan käyttää mediayhtiön omiin tarkoituksiin.

Uutistuotanto ei ole mikään kultakaivos, päinvastoin. STT:tä ollaan ajamassa alas ja muidenkin medioiden uutistoimituksia supistetaan koko ajan. Yhdysvaltojen ja somen ääni nousee yhä suurempaan rooliin myös suomalaisten arjessa. Sekään ei ole hyvä. Satunnaiset EU:n miljardisakot ovat digijäteille halpa hinta tiedonvälityksen valta-asemasta.

Suomalaiset tarvitsevat kotimaista mediaa ja media tarvitsee suomalaisia lukijoita. Kun etu on yhteinen, järkevä kompromissi pitäisi löytyä.

Aiheeseen liittyen vielä jatkoa eiliseen uutiseen. Puhelimista löytyy asetuksia, joilla paikkatiedon keräämistä voi rajoittaa. Täydellinen estäminen on raju toimenpide, koska silloin menetetään karttapalvelut, valokuvien koordinaatit, joukkoliikenteen oppaat ja paljon muuta hyödyllistä. 

Vaikka GPS-sijainnin kytkisi pois käytöstä, käyttöjärjestelmä tunnistaa summittaisen sijainnin wifi-verkkojen perusteella. Siksi pitää katsoa sovelluskohtaista sijainnin käyttöä.

Kannattaa varmistaa, etteivät sovellukset saa sijaintitietoja taustalla toimiessaan. Sekä Androideissa että iPhoneissa sijainnin käyttöoikeuksia on helppo rajoittaa ohjelmakohtaisesti. Kaikissa sovelluksissa ei edes ole "Salli aina" -vaihtoehtoa, mutta jos on, se kannattaa siirtää kohtaan "Salli vain käytön aikana".

Sääsovelluksen oikeus sijaintiin (Android).

Vastaava asetus löytyy iOS-laitteista:

iOS.

Useinkaan ei tarvita tarkkaa sijaintia, vaan pelkkä aluekohtainen tieto riittää.

Toinen kriittinen tieto on laitekohtainen mainostunniste. Sitä voi vaihtaa arpomalla uuden tai poistaa kokonaan käytöstä. Jälkimmäisessä tapauksessa sekä Android että iOS nikottelevat ja varoittavat, miten mainokset muuttuvat sen myötä vähemmän kiinnostaviksi ja palvelut toimivat huonommin. Joopa joo. 

Mainosseurannan asetukset (Android).

iOS-laitteisiin tuli 14.5-versiossa paljon porua herättänyt "Pyydä ettei appi seuraa minua" -asetus. En ole vieläkään päässyt täysin perille sen toiminnasta. Applen oma teksti on koukeroinen: "Apple vaatii, että appikehittäjät pyytävät luvan ennen kuin seuraavat toimintaasi sellaisten appien ja sivustojen välillä, joita ne eivät omista, tarkoituksenaan kohdentaa sinulle mainontaa, mitata mainotaan liittyvää toimintaasi ja jakaa tietojasi tiedonvälittäjille..."

Vähän myöhemmin listataan erilaisia poikkeuksia, mitä seurannaksi ei lasketa. Ja lisäksi tämä: "Appikehittäjät ovat vastuussa valintojesi noudattamisesta." Siis mitä? Kyse ei olekaan teknisestä estosta vaan pelkästä pyynnöstä, jota huonomaineiset tekijät eivät varmasti noteeraa.

Asetukset eivät takaa yksityisyyttä. Siihen pystyy vain oma huolellisuus ja kurinalaisuus. Ei hauskoja pelejä eikä yhtään turhaa sovellusta puhelimeen. Erillinen hupipuhelin ei paljon auta, jos se kulkee työpuhelimen mukana. 

Salli appien pyytää seurata: OFF

Oletusarvona kaikki seuranta- ja mainostoiminnot ovat tietenkin käytössä, joten ne pitää itse käydä sammuttamassa. Eikä edes asetuksilla saa varmuutta yksityisyydestä. Sovelluksilla on omat kikkansa ja kyse on miljardibisneksestä, joten sinua seurataan joka tapauksessa jonkin verran.

Näistä asetuksista kannattaa kuitenkin aloittaa oman datajalanjäljen pienentäminen. 

Datapisteet paljastavat sinunkin elämäsi

Helsingin Sanomat julkaisi tänään kiinnostavan jutun datapisteistä, jotka kertovat paljon meistä ja elämästämme. "Tuossa kuljet sinä" osoittaa, miten kuka tahansa voi ostaa miljoonia datapisteitä - tai saada näytteitä niistä jopa ilmaiseksi.

Aihe ei ole uusi, mutta silti sen läväyttäminen lukijoiden eteen yllättää aina. Tiedämme, että meitä seurataan, mutta että näin tarkasti? Eikö GDPR suojele EU-kansalaisia?

Seuranta on pirullista, koska käyttäjä antaa siihen itse luvan hyväksyessään mobiilisovellusten käyttöehdot. Lisäksi kyse ei ole varsinaisista henkilötiedoista, koska ne myydään eteenpäin ilman henkilötietoja. Ongelmallisia niistä tulee vasta, kun tiettyä datalähdettä seuraamalla voidaan nähdä henkilön liikkuminen ja tiedoista päätellä henkilöllisyys.

Tietojen kerääminen ja niillä tehtävä bisnes eivät ole yllätys kenellekään asioita seuranneelle, mutta tietojen laajuus ja helppo saatavuus varmasti on. 

Pari viikkoa sitten ihmeteltiin, mistä tunkeutujat olisivat saaneet kansanedustajien asuntojen osoitteet, jos ne on rekistereissä suojattu - ehkä jopa turvakielloilla. No, esimerkiksi tästä. Kun tavoitteena ei ole murtautua juuri tietyn kansanedustajan kotiin, on helppo poimia aineistosta ne, jotka toistuvasti kulkevat asunnostaan eduskuntaan ja takaisin. Ajallinen vertailu vaaleja edeltävään aikaan auttaa erottelemaan edustajat eduskunnan virkamiehistä.

Pahinta on se, että poliitikkojen, virkamiesten, turvallisuusviranomaisten ja puolustusteollisuuden avainhenkilöiden liikkeet ovat myös jäljitettävissä. Virkapuhelimeen ei saa asentaa mitään turhaa, mutta jos henkilökohtainen puhelin kulkee mukana, se juoruaa tiedot joka tapauksessa. Varsinkin yritysten avainhenkilöiden kohdalla Venäjän uhka on konkreettinen.

Kaikkien mobiilisovellusten sijaintitiedon asetukset kannattaa tarkistaa.

Tietojen kerätys ei rajoitu nettijätteihin. Ne ovat melkeinpä pienempi paha, sillä Google ja Meta haluavat myydä sijaintisi palveluna mainostajille. Pelkkää sijaintidataa ei myydä, mikä rajoittaa rosvojen tai Venäjän kykyä hyötyä tiedoista. Pahimpia ovat harmittomalta tuntuvat sovellukset, kuten pelit ja apuohjelmat, jotka myyvät tiedot välittäjille, ja ne edelleen eniten tarjoavalle käyttötarkoituksesta piittaamatta.

Myös Suomen operaattorit myyvät vastaavaa dataa tutkimus- ja markkinointikäyttöön (Telia Crowd Insights). Tietoja käytettiin esimerkiksi korona-aikana. Operaattorit eivät kuitenkaan myy dataa eteenpäin kansainvälisille brokereille.

Mitä asialle voi tehdä? Tiedoilla käytävää kansainvälistä kauppaa on liki mahdotonta rajoittaa, joten on puututtava tiedon alkulähteeseen. Poista kaikki mobiilisovellukset, joita et oikeasti käytä. Ilmaiset nettipalvelut rahoittavat toimintaansa tietoja myymällä. Vielä parempi on käyttää palveluita tietokoneella mobiililaitteen sijaan. Pöytäkoneen tai läppärin liikkumista ei voi seurata.

Voit kieltää sijaintipalveluiden käytön joko puhelimen tai sovellusten tasolla, se auttaa myös vähentämään datajalanjälkeä. Mutta kartta- ja sääpalvelut ovat hyödyllisiä juuri siksi, että ne tietävät sijainnin. Data on arvokasta, niin käyttäjälle kuin palvelua tuottavalle yritykselle.

Tiedetään, että parin viikon kuluttua nyt vallalla oleva huoli ja närkästys ovat unohtuneet, ja mobiililaitteiden käyttö palaa taas entiselleen. Ne kun tekevät elämän niin paljon helpommaksi.

Sijaintitietojen lisäksi jokainen voi miettiä, mihin tekoälypalveluihin jaettavat tiedot aikanaan päätyvät. Houkutus on suuri, sillä mitä paremmin tekoäly tuntee käyttäjänsä, sitä parempia vastauksia se antaa. Ongelma on, että samalla monet muutkin oppivat tuntemaan käyttäjän, eikä heidän motiiveistaan ole mitään tietoa. Tänään tekoälylle jaettavat tiedot ovat huomisen paikkatietoja.

Lue myös: https://pjarvinen.blogspot.com/2026/10/paljonko-dataa-on-kohtuullista-luovutta.html