Kiistaa Applen kaapeleista, EU haluaa yhden laturin käyvän kaikkialla

EU ei pidä Applen valta-asemasta, joka antaa yhtiölle vapaat kädet asiakkaiden rahastamiseen. Eivät siitä pidä muutkaan, paitsi Applen osakkeenomistajat ja fanit, joiden mielestä Applet ovat ihanan kalliita. 

Itselläni on monta Applen tuotetta ja ne ovat myös laadukkaita, joten yleensä rahalle saa vastinetta. Lisätarvikkeet (tuhannen euron näytönjalka!) ja kaapelit ovat kuitenkin silkkaa rahastusta, minkä luulisi ärsyttävän jopa innokkaimpia faneja.

EU:n halu standardoida muuntajat niin, että kaikkia mobiililaitteita voisi ladata yhdellä laturilla, on sinällään oikea. Siitä puhuttiin jo vuosia sitten, jolloin tarve oli vielä nykyistäkin polttavampi. Applella oli oma, litteä ja leveä liitin, muilla mini-usb, micro-usb tai usb-c. Muissa pienlaitteissa ei ollut mitään standardeja, jokaisella oli omat laturit ja erilaiset plugit.

Yleisin ladattava laite on puhelin, ja siinä kaikki Applea lukuunottamatta ovat siirtyneet usb-c:hen. Applella on iPhoneissa oma Lightning-liitin. Yksi laturistandardi vähentäisi elektroniikkaromun määrää ja tekisi elämän muutenkin helpommaksi. 

Jos ajatellaan pelkkiä puhelimia, EU:n hanke tuntuu suunnatun Applea vastaan, joka on ennenkin toiminut vastoin kuluttajien etua. Mutta latausta vaativia laitteita on paljon muitakin: langattomat kuulokkeet, digikamerat ja mitä lie jatkossa tuleekaan. Olisi mainiota, jos kaikki laitteet toimisivat samalla usb-laturilla ja kaapelilla. Siitä ollaan vielä kaukana.

Apple on ratkaissut elektroniikkajätteen ongelma omalla tavallaan: iPhone-puhelinten mukana tulee nykyisin pelkkä latausjohto, ei lainkaan laturia. Tämä on näppärä tapa säästää valmistuskustannuksia, sillä yli tuhannen euron puhelimen ostajalle voi tarvittaessa myydä laturin erikseen. Vaikka laturi jätettiin pois, hinta ei siitä laskenut. Applen oma kate vain kasvoi.

Sinällään ei olisi mikään ongelma vaatia kaikissa laitteissa usb-c-liitäntää. Innovaatiot eivät ole kiinni liittimestä vaan signaloinnista, joka kaapelissa kulkee. Ne mahdollistavat mm. pikalatauksen, jos vain laturi ja puhelin puhuvat samaa kieltä usb-c:n sisällä.

Käyttäjät kertovat, että Lightning-liitäntä on käytössä kestävämpi kuin usb-c. Jostain syystä Apple itse käyttää usb-c:tä läppäreissä ja tableteissa, joten Applen omasta mielestä liitäntä ei voi olla aivan huono.  Vain iPhone-puhelimet ovat jostain syystä poikkeus. Miksi ihmeessä?

Rahan vuoksi. Tarvikeliikkeissä on suuri joukko erilaisia välijohtoja, joita Apple-käyttäjä joutuu hankkimaan, mikäli käyttää myös tablet-konetta ja läppäriä. Apple saa osuutensa kaikkien valmistajien Lightning-kaapeleista, jotka ovat yleensä 50 % vastaavia usb-c-kaapeleita kalliimpia.

Adapterit, kaapelit ja laturit ovat yksinkertaisesti hyvä bisnes. Lisäksi Apple pystyy rajoittamaan kilpailevien oheislaitteidenvalmistajia. Ja juuri siksi EU haluaa puuttua siihen.

Toinen selitys on, että Apple pyrkii kokonaan eroon kaapeleista ja haluaa siirtyä langatttomaan lataukseen sekä kokonaan langattomaan datasiirtoon. Se harmittaa itseäni, koska valokuvien ja videoiden siirto iPhonesta pöytäkoneeseen ja omaan arkistoon on helpointa tehdä kaapelilla. Airdropin tai iCloudin kautta asiat menevät hankalaksi tai kalliiksi. 

Puhelinten suhteen EU on oikealla asialla, mutta myöhässä. Kaapeli ei enää ole kiinteä osa laturia, vaan sitä voi vaihtaa. Kaapelin ja laitteen väliin saa myös yksinkertaisia välikappaleita. Elektroniikkajäte vähenee, kun samaa laturia voi käyttää (ainakin perusnopeudella) kaikkien laitteiden kanssa, kunhan kuljettaa sopivaa latausjohtoa mukana. Niissäkin on tosin laturin päässä kaksi vaihtoehtoa: usb-a ja usb-c.

EU voisi tarttua myös toiseen ongelmaan, joka harmittaa itseäni. Pienlaitteiden mukana tulee muuntaja, jonka lisäksi paketissa on Suomen lisäksi ainakin kolmen eri standardin mukaiset sähköpistokkeet.

Valmistaja säästää toimittamalla kolme ylimääräistä sähköpistoketta.

Valmistajan logistiikka helpottuu, kun samaa tuotepakettia voi myydä kaikkialle maailmaan. Ostajalle kertyy kuitenkin kasa turhia vaihtopistokkeita, jotka ovat juuri sitä elektroniikkaromua, josta EU haluaa päästä eroon.

Tutkielma autojen rekisterikilpien numeroista

Vaihteeksi jotain ihan muuta. Kesän automatkoilla aloin kiinnittää huomiota autojen rekisterikilpien numeroihin. Sataluvut (100, 200, 300.. 900) näyttivät kovin harvinaisilta, vaikka oletin että keskimäärin joka sadas auto olisi sellainen. Kun aloin kiinnittää asiaan huomiota, en nähnyt yhtään satalukuun päättyvää rekisteriä.

Oliko se vain sattumaa? Vai olivatko tasaluvut oikeasti harvinaisia, kenties varattu maksullisille erikoiskilville?

Kesän jälkeen pääkaupunkiseudulla näin vihdoin ostoskeskuksen parkkihallissa tasaluvun ja heti perään kadulla toisen. Nyt ilmiö oli kääntynyt päinvastaiseksi -- niitähän oli joka puolella!

Ovatko tasaluvut rekisterikilvissä harvinaisia vai ei?

Insinöörin mieli vaati tutkimaan asiaa. Ostin Clas Ohlsonilta perinteisen kappalelaskurin ja aloin seurata vastaantulevia autoja.

Naks, naks! Ei-tasaluvut kasvattavat laskuria.

Sinänsä merkityksettömästä asiasta tuli malliesimerkki tutkimustyöstä. Vääristymättömien havaintojen tekeminen on yllättävän vaikeaa, sillä tutkijan oma ennakkoasenne vaikuttaa tuloksiin. Itselläni oli ennakko-odotus, että tasaluvut olivat harvinaisia, joten oli houkutus tulkita epäselvät tapaukset sen mukaisesti.

Näinkin yksinkertaisessa asiassa oli tulkinnanvaraisuutta. Näinkö rekisterinumeron varmasti oikein? Laskenko vain henkilöautoja vai myös paketti- ja kuorma-autoja tai työkoneita? Ei kai sentään Viron tai Ruotsin rekisterissä olevia?

Jotta aineisto ei vääristyisi, mittaus piti lopettaa työpaikan ja kodin läheisyydessä, sillä muuten oli vaara samojen autojen toistumisesta. Koska vastaantulevia autoja oli melko vähän, eikä niiden rekisterikilpiä esim. kuvan Kehä I:llä ollut kaiteen vuoksi helppo nähdä, nopeutin prosessia laskemalla myös suurilla parkkipaikoilla olevia pysäköityjä autoja. Silloin oli pakko tehdä valintoja varoa, ettei samoja autoja laske moneen kertaan.

Tilastollisesti luotettavan aineiston saaminen ei todellakaan ole helppoa, edes niin selkeässä asiassa kuin autojen rekisterikilvet.

Tarkkaan ottaen tasalukuja on vain yhdeksän (tietääkseni 000 ei ole käytössä), kun taas kaikkia numerovaihtoehtoja on 999 kappaletta. Ilmeisesti kaksinumeroisia kilpiä jaetaan vain perustellusta syystä tai ostamalla, joten on vaikea päätellä todellista odotusarvoa. Lähdetään siitä, että se on 999/9 eli jos numerointi on satunnaista, joka 111. auto pitäisi olla tasaluku.

Helsingin Sanomissa Torsti sivusi samaa asiaa 12.9.2021. Suomen harvinaisimmat kilvet ovat yksinumeroisia, kaksinumeroisista harvinaisin on luku 79 (2771 kappaletta). Kolminumeroisista harvinaisin on 666 (6200 kpl), seuraavaksi harvinaisin on 713.

Naksuttelin laskurilla näkemiäni rekisterikilpiä ja nollasin lukeman aina, kun vastaan tuli 100, 200, 300... 900 -kilpi. Tuloksena oli sarja 66, 195, 265, 129, 178, 166, 47,  23, 72, 36, 53, 145, 16, 34, 298, 119, 34, 159, 51, 59, 138, 249, 221, 63, 191, 149, 9, 158, 192, 100, 71, 173, 80, 4, 282, 72, 166, 75, joista kaikkien keskiarvoksi saadaan 119,4 kpl. Ensimmäiset kuusi mittausta ovat Kehä III:n ulkopuolelta, loput lähinnä pk-seudulta.

Silmämääräisesti tasalukuja on Kehä III:n ulkopuolella vähemmän kuin sisäpuolella (suurempi laskurin arvo kahden tasakilven välillä), mutta aineisto on liian pieni johtopäätösten tekemiseksi. Keskiarvo 119 on kuitenkin hyvin lähellä odotettua, joten alkuperäinen oletus osoittautui psykologiseksi virheeksi. Tai sitten on niin, että uuden kirjainyhdistelmän numerointi aloitetaan tasaluvusta ja pääkaupunkiseudulla autot ovat keskimääräistä uudempia. Tasaluvuissa oli mm. neljä Teslaa, mikä tuntuu sattumanvaraista arvoa suuremmalta.

Kun alkaa kiinnittää huomiota rekisterinumeroihin, psykologia saa vallan. Tuntui siltä, että yhdistelmä 444 esiintyi muita useammin. Myös 666 ja 999 jäivät hyvin mieleen, vaikka 666 pitäisi olla kolminumeroisista harvinaisin.

Hmm... ehkä pitäisi alkaa laskea seuraavaksi niitä?

Lisäys 24.9.2021: Illalla Helsingin Uudenmaankadulle oli pysäköity kadun molemmille puolille autot, joiden molempien rekisterikilpi päättyi numeroon 500. Autot olivat vieläpä vierekkäin. Siinäpä sattumaa kerrakseen.

Kari Wahlroos Tampereella viisi vuotta sitten

Törmäsin jälleen tähän vanhaan Youtube-videoon, jonka olin jo unohtanut. Siinä Kari Wahlroos pitää motivointipuhetta Onecoin-verkoston jäsenille Tampereen yliopiston juhlasalissa (!) 18.6.2016. Videolta näkyy, miten Wahlroos ottaa yleisönsä huumorin ja hauskojen anekdoottien avulla. Puheet ovat mahtipontisia ja päinvastaisesta vakuuttelusta huolimatta täyttä... roskaa.

Jokaisen Tuohivirrasta kiinnostuneen kannattaa katsoa video, ennen kuin lähtee sijoittamaan rahojaan tai uskoo Wahlroosin nykyisiä puheita ja lupauksia. 

Kiinnostavaa on, että vaikka Wahlroos oli "ambassador" eikä Onecoin-verkoston jäsen, hän puhuu koko ajan me-muodossa. 

Kari Wahlroos Tampereella 18.6.2016

Esitys on yli tunnin mittainen, joten poimin siitä muutamia sitaatteja ja avainkohtia seuraaviin linkkeihin. 

https://www.youtube.com/watch?v=1RSRF05BIgw&t=249s "Mä oon rakennellu 40 firmaa tälle maapallolle, eri puolille."

Saattaa pitää paikkansa, jos firmat ovat luokkaa Onecoin, Dagcoin,Wellmont Capital/Wantage One, GetOn (www.geton.trading), Freedom token ja Tuohivirta, joissa kaikissa Wahlroos on ollut mukana. 

https://www.youtube.com/watch?v=1RSRF05BIgw&t=705s "Mitään tällaista ei ole ennen tapahtunut... nämä numerot ovat niin järkyttäviä... ne tarkoittavat, ettei meidän tarvitse valehdella kenellekään mitään. Meidän ei tarvitse puhua mitään jaskaa kenellekään."

Kaikki oli tietenkin jaskaa, sitä itseään, ja Wahlroos tiesi sen hyvin. Hänet palkattiin verkostoon lupaamalla osuus kerätystä rahasta. Hänellä itsellään ei ollut yhtään Onecoinia, kuten epäilemättä olisi ollut, jos hän olisi itse uskonut puheitaan. 

https://www.youtube.com/watch?v=1RSRF05BIgw&t=370s "Mä oon aina ollut tarkka maineestani, en lähtisi tekemään mitään, mitä en ymmärtäisi ja missä en näkisi tulevaisuutta... Sulla on vain yksi maine, sitä ei voi pilata." 

Kerrassaan uskomaton lause kaiken tapahtuneen jälkeen. Myöhemmin hän sanoo vielä "... En ole ikinä ollut tekemässä mitään, mihin en uskoisi sydämestäni." - ihan varmaan. Omaan rikastumiseen on helppo uskoa. 

https://www.youtube.com/watch?v=1RSRF05BIgw&t=3239s "Mä oon ollu mukana rakentamassa monia tuotteita markkinoille, ja joka kerta mun äiti ja isä - silloin kun mä niille vielä puhuin - sano että poika, sä oot ihan hullu. Mä sanoin että oikeessa oot."

Tämä kohta on harvoja koko videolla, joka voi pitää jopa paikkansa.

Esityksen lopulla Wahlroos intoutuu melkoiseen performanssiin. Taustalla seinän vieressä näkyy Tommi Vuorinen seikkailijanhatussaan. Tommi oli ollut puhumassa ennen Wahlroosia, valitettavasti siitä ei ole tallennetta.

https://www.youtube.com/watch?v=1RSRF05BIgw&t=3050s Wahlroos pilkkaa Murobbs-alueen keskusteluja: "En lähde mukkaan, luin juuri Murosivuilta että se on huijausta!"

Sitten hän kuvailee, miten nyt Onecoiniin sijoittaneet ovat rikastuneet viiden vuoden kulututtua (siis nyt 2021) kun yhden kolikon arvo on noussut 200 euroon: https://www.youtube.com/watch?v=1RSRF05BIgw&t=3105s 

Wahlroos tekee pilaa Tommista, aivan kuten myöhemmin syksyllä Tampereella hotelli Rosendahlin tilaisuudessa. 

Kari Wahlroos vauhdissa. Takana näkyy Tommi Vuorinen.

Olisi kiinnostavaa tietää, missä tämä yleisö on nyt - kuinka moni heistä uskoi Wahlroosia ja sijoitti rahojaan Onecoiniin? Jos olit mukana, otapa yhteyttä ja kerro kokemuksiasi.

Ei tullut miljonäärejä, mutta missä te olette nyt?

Wahlroos varoittaa lukemasta internetiä, mikä on tyypillistä huijareille: https://www.youtube.com/watch?v=1RSRF05BIgw&t=3620s "Kouluttautukaa, oppikaa, kuunnelkaa niitä jotka ovat menestyneet... alkakaa olla ammattilaisia ja lakatkaa se saakelin internetin selaaminen."

Ei ihme, että pyramidihuijaukset keräävät uusia uhreja. https://www.youtube.com/watch?v=1RSRF05BIgw&t=3779s "Avo oli henkilö numero 286, joka on cash account miljonääri - aloitti satasella. Iso käsi! Töitä on poika tehnyt paljon, uus Tesla alla."

https://www.youtube.com/watch?v=1RSRF05BIgw&t=3899s "Mulla on ollu aina rahaa ja tulee aina olemaan, mää en tee tätä rahan takia." Ristiriitaista, sillä aiemmin Wahlroos on kehuskellut, miten tekee hullun lailla rahaa. Sitten Wahlroos väittää omistavansa suuren Onecoin-potin, mutta se ei liene totta.

Loppuhuipennuksessa Wahlroos kehottaa kaikkia, jotka haluavat olla miljonäärejä, tulemaan lavalle ryhmäkuvaa varten: https://www.youtube.com/watch?v=1RSRF05BIgw&t=3989s Ja tulijoita riittää.

"Kaikki, jotka haluaa olla miljonäärejä, tulkaa lavalle - muut lähtekää kotiin"

Ja vielä loppuun: https://www.youtube.com/watch?v=1RSRF05BIgw&t=4009s "Ugh - Olen puhunut, enkä lainkaan hassummin!"

Vain Wahlroosista tuli monimiljonääri tämän huijauksen ansiosta. Kenestäkään kuulijasta ei tullut.

PS. Onecoin-esitystä voi verrata Wahlroosin aiempaan Tampereen-keikkaan 14.8.2014, jolloin hän kehui liki samoilla sanoilla WellStar-verkoston tuotteita, mutta esiintyi huomattavasti rauhallisemmin ja vakuuttavammin. Paikka oli sama Tampereen yliopiston juhlasali. Toivottavasti jatkossa ovat tarkempia, kenelle salia vuokraavat (lupasivat kyllä).

Vuonna 2014 Wahlroos varoittaa internetin sijaan kuuntelemasta autokorjaamojen "Petrooli-Penoja", jotka epäilevät eivätkä tiedä mitään. Puhe tehoaa: naisyleisö melkein syö hänen kädestään. Kiinnostava kohta on mm. heti alussa, kun Wahlroos puhuu äidistään. Äiti oli tullut 15 vuotta sitten katsomaan, mitä poika tekee työkseen ja kysynyt, "täytyykö sun olla tollainen hullu? Mikset sää voi olla normaali niin kuin muutkin?". Siihen Wahlroos oli vastannut: "Kuule äiti, niillä normaaleilla on normaalit tulot, mutta hulluilla on ihan hullut tulot". Niinpä.

Ei mikään yllätys - Tuohivirta on huijaus

Kari Wahlroosin Tuohivirta-esitys viime perjantaina Sodankylässä oli taattua Karia: paljon puhetta, mahtavia visioita ja lupauksia, tuskin lainkaan faktoja. Ja nekin väärin. Jokainen voi itse katsoa Youtube-tallenteen osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=O6ZAvKw4xR8. 

Harmittaa lappilaisten ja oikeiden kaivosyrittäjien puolesta, jotka eivät ehkä tunne Wahlroosin taustoja ja erehtyvät uskomaan tämän huikeita lupauksia. 

Harmittaa myös viranomaisten puolesta, jotka antavat miehen levitellä huijaustaan kaikessa rauhassa. Jos jotain prosesseja onkin vireillä, ne eivät pysy nopealiikkeisen Wahlroosin perässä. Nämä rauniot savuavat jo siinä vaiheessa kun viranomaiset lähettävät Tuohivirralle kirjallisia selvityspyyntöjä.

Varoittaminen ja totuuden kaivaminen jää taas kerran median ja nettietsivien tehtäväksi.

Wahlroos lupasi esitellä yhtiön avainhenkilöt lokakuun tilaisuudessa. Nyt julkistetut "lähettiläät" eivät vakuuta.

Todellinen voimakaksikko: Le Simon ja Felipe Xavier

Le Simon oli vielä jokin aika sitten toinen Onecoin-pyramidin johtokaksikosta, joka otti vallan kun Ignatov oli pidätetty Yhdysvalloissa. Wahlroos kehui hänen viiden miljoonan ihmisen verkostoaan, sieltä löytyy runsaasti kiinnostuneita sijoittajia. Ihan varmaan. Toinen lähettiläs on "hyvä ystäväni", Hongassa jalkapalloa pelannut Felipe Xavier, joka markkinoi tuotetta globaalisti kaikkien yhteistyökumppaniensa kanssa.

Tällä joukolla ei voi (epä)onnistua!

Twitterissä Wahlroos hehkutti tilaisuudella olleen miljoona katselukertaa. Vale on niin räikeä, ettei sitä kukaan voi ottaa tosissaan. Miksi Wahlroos tekee itse pilaa hankkeestaan? 

Muka miljoona katsojaa Suomessa.

Epäilemättä lähiaikoina saamme kuulla lisää kryptovaluutoista, jotka leivotaan tähän mukaan. Ei Wahlroosia kaivostoiminta kiinnosta vaan kryptosijoitusten myynti valheellisilla lupauksilla.

Kuten aina, paras huijaus on sellainen, jossa on siteeksi totta. Sain lisätietoja kaivosalan ammattilaiselta, joka tuntee Lapin olosuhteet. Hänen mukaansa on mahdollista, että Lapissa vielä tehdään geologisia löytöjä, jotka johtavat kaivosten avaamiseen. Suomen maaperää on tutkittu vasta pieneltä osin. Lapissa ongelmana ovat laajat suo- ja luonnonsuojelualueet, jotka tekevät etsinnän ja kaivostoiminnan mahdottomaksi. Hän piti Wahlroosin suunnitelmia yksinkertaisesti harhaanjohtavina ja virheellisinä. 

Kaivostoiminta on erittäin kallista ja pitkäkestoista toimintaa, joka perustuu vuosien analyyseihin ja laskelmiin. Uskottavuus ja laskelmat ovat tärkeitä. Sitä ei disruptoida samalla tavalla kuin verkkokauppaa. Kryptovaluutat ja tokenit eivät muuta faktoja mihinkään, ne ovat sopassa mukana vain hyväuskoisten huijaamiseksi.

Tehkää niitä ilmoituksia viranomaisille, jos edes sillä tavalla tämä saataisiin pysäytettyä.

Tuohivirta - tuohet virtaavat, mutta kenelle?

Kari Wahlroos on jälleen ponnahtanut esiin, ja tietenkin uuden "kuvion" kanssa. Nyt kyse on Lapin kaivosteollisuudesta ja kuvion nimi on Tuohivirta. Vaikka kyse on suomalaisesta kaivosteollisuudesta, sivut ovat (huonoksi) englanniksi, joten ilmeisesti tarkoitus on houkutella ulkomaalaisia mukaan sijoittamaan Sodankylään tulevaan kaivokseen. Toinen Tuohivirran avainhenkilö on vietnamilainen kaveri, joka vielä keväällä toimi Onecoinin kansainvälisen johtokaksikon toisena jäsenenä.

Suomalaiset tuskin Wahlroosin kelkkaan lähtevätkään, miehen toiminta Onecoin-pyramidihuijauksessa on vielä tuoreessa muistissa. Tästäkin on tarkoitus repiä tuohta, mutta kenelle ne virtaavat?

Ylen toimittajat tutkivat asiaa ja päätyivät pitämään kuviota huijauksena. "Toivottavasti ihmiset eivät lankea tällaiseen", arvioi GTK:n erikoistutkija Tero Niiranen.

Tuohivirralla on myös Twitter-tili, mutta kun ryhdyin seuraajaksi, minut estettiin saman tien. Virallisesti en siis tiedä, mitä Tuohivirta on sosiaalisessa mediassa luvannut.

Tuohivirta on ennaltaehkäisevästi estänyt allekirjoittaneen.

Tuohivirta on ajankohtainen, sillä perjantaina 10.9.2021 Sodankylässä järjestetään kaivosalan seminaari, johon Wahlroos tulee kertomaan projektistaan. Toivottavasti paikalla on myös toimittajia esittämässä kysymyksiä.

Wahlroosin leveä hymy on entisellään.

Suomen kaivosyrittäjät ry on pieni yhdistys, jonka kotisivut ovat Facebookissa. Niiden mukaan yhdistys on järjestänyt useana vuonna Lapissa kaivosalan seminaarin. Tämän vuoden seminaari peruttiin. Vasta tänään yhdistyksen FB-sivulle ilmestyi tieto huomisesta Sodankylän tilaisuudesta, mikä kuulostaa oudon ex tempore -toiminnalta. Kaivosalalla toimintaa suunnitellaan vuosissa.

Tilaisuuden järjestäjänä toimii Suomen kaivosyrittäjät ry

Tilaisuuden yleinen osuus alkaa klo 13 ja se striimataan Järviradiossa https://jarviradio.fi/jrtv/index.html. Sen jälkeen toimittajilla on tilaisuus esittää kysymyksiä.

Olisiko mahdollista, että Wahlroos olisi tällä kertaa laittanut Onecoin-pyramidin miljoonia ihan oikeaan liiketoimintaan? Kaikki Onecoinin jälkeen tulleet projektit ovat olleet lyhytkestoisia ja vähintään epäilyttäviä, kuten Dagcoin-kryptovaluutta. Olisiko tämä erilainen? 

Onecoinin ex-nokkamiehen mukanaolo ei herätä luottamusta. Yhtiöllä ei ole osoitetta, vain nettisivu. "Tuohivirta is using blockchain with smart contracts... we accept payments via bank transfers in Euro and cryptocurrencies such as Bitcoin and Etherium" (sic!). Jostain syystä Onecoinia ei näytä kelpaavan?

Tuohivirran kaivosvaraus on tehty naisen nimissä, eikä sitä voi siirtää toiselle henkilölle. Naisen sukunimellä löytyy miehen nimi, joka on entinen ammattirikollinen. Voihan se olla sattumaakin.

Roadmap-sivun lopussa on listattu Tuohivirran arvot, jotka hurskaudessaan ja liioittelussaan hipovat jo ennätyksiä:

Roadmapin arvot.

Twitterissä Tuohivirta lupailee kahden euron tokenille arvonnousua.

"..and its going to rise..."

Ei ihme, että ovat blokanneet minut -- puheet ovat kuin Onecoinista. Toivottavasti Suomen viranomaiset ovat tällä kertaa paremmin hereillä kuin Onecoin-pyramidissa. Eivät reagoineet, vaikka tarjosin huijausta tietoineen valmiina lautasella.

Jos huominen seminaari tuo jotain uutta, päivitän sivua myöhemmin.

Lisäys 13.9.2021: Eilen julkaistussa twiitissä Wahlroos väittää nettilähetystä katsoneen miljoona suomalaista. 

Miljoona? In your dreams.

Miljoona on niin posketon väite, että täytyy ihmetellä Wahlroosin motiiveita. Miksi tehdä Tuohivirrasta vitsi ja pilaa?

Seuraava kirjoitukseni aiheesta. 

Tein kai lottorivini väärin

Pari päivää sitten autoradiosta soi Maustetyttöjen Tein kai lottorivini väärin. Biisi julkaistiin pari vuotta sitten, mutta on Wikipedian mukaan tehty jo aiemmin. 

Tänä vuonna kukaan ei laulaisi lottoriveistä. Veikkaus on joutunut ennen näkemättömän kritiikin kohteeksi. Sen peleistä on tehty syyllinen kaikkien peliriippuvaisten ongelmiin. Sosiaalisessa mediassa on aktiiveja, jotka eivät hyväksy mitään keskustelua aiheesta. Nyt myös valtamedia on herännyt Veikkauksen pelituottojen kasvattamisen varjopuoliin.

Hyvä niin, sillä pelikoneiden tuominen ruokakauppoihin on ollut erikoinen veto, jota juuri kukaan ei sen tapahtuessa kyseenalaistanut. 

Veikkauksen asema suomalaisessa yhteiskunnassa on ainutlaatuinen ja kietoutuu läheisesti urheiluun, jolla on vastaava erikoisasema. Televisiossa on erikseen urheilu-uutiset, vaikka huippu-urheilun merkitys arjessa on mitätön. Kukaan ei maailmalla kunnioita suomalaisia enempää siksi, että voitamme maailmanmestaruuden jossain jääkiekon kaltaisessa marginaalilajissa. Menestyneet urheilijat ovat kansallissankareita ja julkkiksia. Heidän harjoittelustaan ja selittelyistään kuullaan tv-uutislähetysten yhteydessä. Jostain ihmeen syystä missit naivat aina jääkiekkoilijoita. Urheilua ei vaadita osallistumaan edes ilmastotalkoisiin. Ja niin edelleen. Urheilu pelaa omilla säännöillään, kuten Veikkauskin.

Muistelen, että joitakin vuosia sitten pesäpallon pistelaskentaa muutettiin, jotta laji voitiin ottaa urheiluvedonlyönnin kohteeksi. Yritin tarkistaa asiaa Wikipediasta, mutta laaja pesäpalloartikkeli ei mainitse pistelaskua lainkaan. Ehkä asia on ollut kirjoittajalle liian ilmeinen. Oleellista on, että vedonlyönti ohjasi urheilua, eikä päinvastoin. Jos muistan väärin, poistan tämän kappaleen myöhemmin.

Tunnustan, että olen lapsena itsekin lotonnut muutaman rivin, kerran taisin voittaa jonkin pikkusumman. Se ei kuitenkaan tehnyt minusta peliriippuvaista, päinvastoin. En pidä mistään peleistä, olivat ne sitten tietokoneella tai urheilussa. Eivät vain ole minun juttuni. Isovanhempani rohkaisivat kuitenkin lottoamaan ja sen tein.

Isovanhempani olivat tavallisen työväenluokan ihmisiä. He veikkasivat joka viikko, ensin vakioveikkausta ja tasapeliä (sitä ei taida enää olla olemassakaan), myöhemmin myös lottoa. Lauantai-illan arvonnat ja Englannin liigan ottelun tulokset olivat viikon kohokohta. Eivät he koskaan mitään isoa voittaneet, mutta veikkaaminen oli heille harmitonta viihdettä.

Jokainen toivoo vaurastuvansa. Matematiikka todistaa, että lotossa todennäköisyys on äärimmäisen pieni. Se on kuitenkin olemassa, ja antaa ihmisille toivoa. Jos matematiikka olisi ratkaisevaa, kukaan ei uskaltaisi ajaa autolla eikä polkupyörällä, mutta lentäisi mielellään. Psykologisista syistä asenteet ovat juuri päinvastaisia.

Nykyään on trendikästä pilkata veikkaajia ja lottoajia. Nekin rahat kannattaisi sijoittaa pörssiin! Tällaiset neuvoja eivät ymmärrä perussuomalaisten veikkaamisen ideaa. Joka viikko joku voittaa tuhansia, joskus miljoonia, ja mahdollisuus on kerrankin samanlainen jokaiselle osallistujalle. Vaurastumisen toivo auttaa jaksamaan arjessa. 

Lottoaminen on vähän kuin presidentin armahdusoikeus: harvalle osuva keino korjata yhteiskunnan ja kohtalon vääryyksiä. Mutta se on kuitenkin olemassa.

Pörssissä voittavat ne, joilla on eniten sijoitettavaa jo ennestään. Kukaan tuskin rikastuisi laittamalla viikottaisen lottorahan pörssiin. Sijoittaminen vaatii myös pitkäjänteistä ajattelua, vähintään kymmenen vuoden tähtäintä. Sellaista ei perussuomalaisen elämässä ole. Arjessa pitää selvitä viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Sitä paitsi monelle pörssi on juurikin lottoa, panokset vain ovat isommat. Tuottoja haetaan velkavivulla ja hypeosakkeita haalimalla. Riskit ovat suuret ja moni menettää enemmän kuin mihin olisi varaa. Uhkapeliä sekin on. Miksi yhteiskunta nyt paheksuu lottoamista, mutta suosii pörssilottoa?

En edelleenkään näe pahaa siinä, että isovanhempani veikkasivat joka viikko. Heistä ei tullut peliriippuvaisia, ei minustakaan. 

Ongelmallista on se, että veikkaus kietoutuu epäterveellä tavalla urheiluun, jotka molemmat ovat tähän saakka nauttineet erikoisasemaa niin edunvalvonnassa kuin lainsäädännössä. Eduskunta on vaatinut pelituottojen jatkuvaa kasvattamista, mitä Veikkaus on monopoliasemansa turvin tehnyt tehokkaasti ja ilman ulkopuolista kritiikkiä.

Nyt on sen aika. Mutta kritiikissäkin on oltava rehellinen eikä kaikki peliriippuvuus ole Veikkauksen syytä. Netti tarjoaa rajattomat mahdollisuudet pelaamiseen ja moni on pilannut elämänsä ulkomaisissa nettipeleissä, joissa hävityn rahan määrää kukaan Suomessa ei valvo. Uutisoinnissa ei liioin eritellä, kenen peleihin peliriippuvaisten suuret rahat ovat menneet. Maksulliset urheilukanavat pursuavat Suomessa laittomia pelimainoksia ja epämääräinen vaikuttajamarkkinointi kukoistaa, varsinkin sosiaalisessa mediassa. 

Perattavaa on siis muuallakin kuin Veikkauksessa.

Miksi ihmiset jonottavat Nordeaan?

Viime viikolla näky Helsingin keskustassa oli synkkä: pitkä jono ihmisiä jonottamassa sateen keskellä Nordean konttoriin, johon koronaviruksen vuoksi otettiin sisään vain kymmenen ihmistä kerrallaan. Näinkö huonosti pankki palvelee? Mikseivät ihmiset asioi netissä?

Miksi näin moni jonottaa Nordean konttoriin?

Pikainen johtopäätös on kuitenkin väärä. Nämä eivät ole Nordean asiakkaita, vaan todennäköisesti nostamassa veronpalautuksia. Tänä vuonna Verottaja teki Nordean kanssa sopimuksen, jonka mukaan ne, joiden tilinumero ei ole Verottajan tiedossa, saavat nostaa palautuksen käteisellä Nordeasta. Ellei summaa ole kuukauden sisällä haettu, se palautuu Verottajalle, joka ilmeisesti yrittää tavoitella saajaa itse.

Järjestely tuntuu hieman oudolta näin sähköisten pankkipalveluiden aikakaudella, mutta ehkä siihen on jokin historiallinen syy. Eikö palautuksesta voisi kertoa kirjeellä ja pyytää saajaa itse ilmoittamaan oikea pankkitili?

Jonotukseen voi olla toinenkin syy. Helsingin kaupunki on lopettanut oman rahatoimistonsa ja maksaa sosiaaliavustukset tämän Nordean konttorin kautta. Sieltä saajat voivat nostaa pienen summan kerralla ja saada rahat suoraan käteen. Suurempia summia ei kerralla jaeta, koska saajien elämänhallinta saattaa olla vajavainen.

Tuntuu silti julmalta seisottaa ihmisiä jonossa ulkosalla muutaman euron vuoksi. Eikä diili ole hyvä Nordeallekaan, värjöttelevien asiakkaiden pitkä jono Helsingin keskustassa on ilmeinen mainehaitta.

Luultavasti jonossa on myös aitoja Nordean asiakkaita, varsinkin vanhempia sellaisia. Viimeksi ohi kävellessäni mummuja ja pappoja oli jonossa ulos asti. Ehkä he halusivat nostaa eläkkeensä isompina seteleinä kuin mitä pankkiautomaatista saa, tai ehkei heillä edes ollut pankkikorttia tai verkkopalvelua?

Vanhanaikaista palvelua haluaville pankeilla on etukäteen sovittavia tapaamisaikoja. Tapaamisen voi sopia puhelimessa ja Nordean ilmoituksen mukaan jonotusaika puhelinpalveluihin on keskimäärin kaksi minuuttia.

Pankit ovat tehneet kovasti töitä saadakseen asiakkaat palvelemaan itseään verkossa, mutta sekään ei ole ongelmatonta. Viikoittain saamme lukea uutisia vanhemmista ihmisistä, joilta on huijattu säästöt nettipankista. Tämän viikon uutinen kertoo Maijasta, 72 vuotta, joka menetti 23 500 euroa Microsoft-puheluhuijarille. Ei ihme, jos moni seisoo mieluummin jonossa kuin siirtyy pelottavan nettipankin asiakkaaksi.

Olipa jono Annankadulla mistä syystä tahansa se kertoo, etteivät sähköiset palvelut tavoita kaikkia kansalaisia. Meillä on vielä paljon tekemistä, ennen kuin palvelut ovat riittävän turvallisia ja kaikkien saatavilla. Vaikka kyse olisi vain muutaman kympin avustuksesta, se pitäisi saada sähköisesti. Ihmisten seisottaminen avustusjonossa ei ole kunniaksi kenellekään.

Ei varsinkaan Suomen valtiolle.