Ärsyttävät radiomainokset ja Radio Classicin suosikkibiisit

Juuri kukaan ei pidä mainoksista, mutta osa kaupallisten radiokanavien mainoksista on ärsyttäviä. Melkein mikä tahansa mainos alkaa tosin maistua puulta, jos se toistuu liian usein. Samaa kanavaa kuunnellessa näin käy melkein kaikille mainoksille. Vain Puuilon ja Bilteman mainokset ovat poikkeuksia huumorinsa vuoksi. Ne hymyilyttävät kerrasta toiseen, vaikka mainokset oppisi ulkoa. Sisältö tosin vaihtuu kiitettävän usein.

Mainosten suhteen erityisen ärsyttävä kanava on Radio Classic, koska siellä kaupallisia mainoksia on muita kanavia vähemmän, ja siksi kanavan oma Rayo-mainos ("R-A-Y-O") toistuu loputtomasti. Rayo ja "ihan täynnä ääntä" on sinänsä ihan hauska konsepti, mutta podcastista pätkän sisältävä mainos saa karvani nousemaan pystyyn - siis tämä kahden naisen keskustelu:

"Voiko parisuhteessa olla onnellinen, jos toinen rakastaa enemmän kuin toinen? Mä sanon tohon että kyllä voi, siinä kohtaa jos sinä olet se, joka rakastaa ikään kuin hieman vähemmän."  

Lauseessa ei ole mitään järkeä, eikä se ole edes kieliopillisesti oikein. Mainoksen toinen podcast-lainaus liittyy älypuhelinriippuvuuteen, eikä ole (ihan) yhtä ärsyttävä. Nykyään käännän aina kanavaa, kun jompi kumpi näistä pätkistä tunkee eetteriin. 

Ehkä kohdat ymmärtäisi, jos kuuntelisi podcastit kokonaan, mutta mainoksessa ei kerrota niiden nimiä.

Radio Classic: viimeksi soineet.

Kuuntelen paljon Radio Classicia ja kanavan sivulta https://rayo.fi/radio-classic/playlist näkee, mitä teoksia siellä on viimeisen vuorokauden aikana soitettu. Kun kyse on klassisesta musiikista, jossa ei ole päivän hittejä samalla tavalla kuin kevyessä musiikissa, olettaisi tarjonnan olevan hyvinkin laajaa eikä soittolistoja käytetä.

Havaintojeni perusteella levyvalikoima on kyllä laaja, mutta jonkinlainen soittolista on käytössä. Osa kappaleista soi muita useammin, kunnes myöhemmin lista vaihtuu. 

Muutama kappale näyttää soivan kuukaudesta toiseen vähintään kerran vuorokaudessa: Vivaldin Vuodenaikojen talvi, valssi Hatsaturjanin Naamiohuveista ja Sapelitanssi. Esitykset ovat aina samoja,  vaikka levytyksiä näistä olisi kymmenittäin. Ehkä kuuluttajan selitys on tallennettu kiinteästi musiikin perään?

Näiden klassikoiden lisäksi on teoksia, joiden kohdalla soiton määrää ei selitä ainakaan niiden tunnettuisuus. Ihan kauniita teoksia kyllä, ja hienoa että Radio Classic tekee niitä tunnetuksi. (Linkki Spotifyssä ei ole sama versio kuin Radio Classisin soittama)

• Palladio: Allegretto (Karl Jenkins)
• Der Beherrscher der Geister, Op.27 ("Henkien hallitsija", Carl Maria von Weber)
• Harfenkonzert In C-Dur I. Allegro Moderato (Albrechtsberger)
• String Quartet in F major, Op. 3, No. 5 Osa 2 Andante cantabile (Roman Hoffstetter)
• Alkusoitto oopperasta Pieni Orjatar (Crusell)

Suosittelen kanavaa muillekin. Ei kannata pelästyä klassisen musiikin leimaa, siellä soi myös paljon elokuvamusiikkia. Bonuksena se auttaa löytämään uusia suosikkikappaleita. Itselleni kävi niin esimerkiksi Salierin Faust-alkusoiton kanssa, joka taannoin soi kanavalla vähän väliä.

Tekoäly sekoittaa sekin megabitit ja megatavut

Media sotkee uutisoinnissaan usein megatavut ja megabitit keskenään. Yllättävän vaikeaa se on myös tekoälylle, jonka luulisi osaavan asian paremmin. 

Kuinka monta megabittiä sekunnissa on keskimääräinen siirtonopeus, jos dataa siirtyy 11 gigatavua tunnissa. Helppo laskea itsekin, mutta kokeilin kysyä tekoälyltä. Seuraavat kolme esimerkkiä ovat kaikki maksullisista versioista. 

Anthropicin Claude on lyhyen ytimekäs, mutta väärässä:

Ei näin.

Huolestuttavinta tekoälyjen vastauksissa on, että ne vaikuttavat järkeviltä ja esittävät vaihe vaihteelta, miten päätyivät lopputulokseen. Silloin vastausta on helppo uskoa. Clauden vastaus on kuitenkin selvästi väärin, sillä se ei erota megatavua megabitistä.

ChatGPT 5.5 on vielä havainnollisempi, se laskee tuloksen uskottavan näköisesti.

Myös ChatGPT 5.5 antaa väärän vastauksen.

Tässäkin tulos on väärin, koska laskenta ei ymmärrä eroa tavun ja bitin välillä.

Vertailun yllättäjä on Microsoftin Copilot, joka kolmesta ainoana antaa oikean tuloksen.

Vihdoin oikea tulos, joka on tietenkin kahdeksankertainen edellisiin verrattuna.

Copilot on kovin puhelias, mutta ainakin se erottaa bitit ja tavut toisistaan. Sana "desimaalipohja" lienee suora käännös kantalukua tarkoittavasta 10-kantaisesta järjestelmästä.

Tämä pieni esimerkki muistuttaa jälleen konkreettisesti, miksi tekoälyn antamiin vastauksiin ei pidä luottaa sokeasti. Lopputulos pitää itse tarkistaa, tai ainakin verrata useamman tekoälyn antamia vastauksia toisiinsa.

Tekoäly ei naurata enää – nämä 4 ohjetta voivat pelastaa sinut (kolumni)

Heti pääsiäisen jälkeen Etla julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan tekoälyllä on ollut neutraali tai jopa positiivinen vaikutus suomalaisten työhyvinvointiin.

Työn imu oli korkeampi tekoälyä omassa työssään käyttävillä palkansaajilla ja yhteys vahvin niillä, joille tekoäly oli olennainen osa työtä.

Kansainvälisistä tutkimuksista poiketen Suomessa ei havaittu tekoälyn yhteyttä teknologiapelkoihin.

Omaksuimme aikoinaan internetin ensimmäisten maiden joukossa. Ehkä meissä jokaisessa asuu yhä se pieni insinööri, joka siivitti Nokian lentoon ja teki Suomesta 1990-luvulla maailman ensimmäisen tietoyhteiskunnan.

Kyllä meidän taas kelpaa!

Tulosten positiivista viestiä himmentää jossain määrin se, että tutkimusdata päättyy vuoteen 2023. Silloin Chat GPT:tä käytettiin lähinnä hupitarkoituksiin. Sitä pyydettiin kertomaan hassuja vitsejä tai piirtämään kuvia, ja hallusinaatioille naurettiin yhdessä.

Kolme vuotta myöhemmin paljon on muuttunut. Tekoälyn vaikutus työelämään on niin raju, että moni pelkää aidosti työpaikkansa puolesta.

On syytäkin pelätä. Jos et ole yhtään huolissasi omasta työstäsi, et ymmärrä mitä työmarkkinoilla on tapahtumassa.

Hallusinaatioille ei voi enää nauraa, koska ne ovat niin harvinaisia. Monilla toimialoilla tekoäly on ylittänyt odotukset, eikä korkea koulutus tai pitkä osaaminen enää takaa oman työpaikan säilymistä.

Kukaan ei pysty sanomaan, mitä omalle ammatille tapahtuu jatkossa. Jotain kuitenkin tiedämme.

Jos haluat säilyttää työsi, noudata partiolaisten ohjetta: be prepared! Ole valmiina, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Seuraa alasi kehitystä, tutustu uusiin työkaluihin ja ole valmiina muuttumaan, kun maailma ympärillä muuttuu.

Pahinta on vanhoihin työtapoihin urautuminen. Kysy itseltäsi joka päivä, ovatko toistamasi rutiinit enää ajan tasalla, vai voisiko asiat tehdä uudella, paremmalla tavalla.

Suomen urautunein ammatti lienee metrojunan kuljettaja. Helsingin metrossa on vain yksi raide, jonka ajaminen edestakaisin on melkeinpä ihmisarvoa loukkaavan mekaanista ja tylsää.

Jos työpäiväsi on henkistä metrojunan kuljettamista, on vain ajan kysymys, milloin tekoäly korvaa sinut.

Toinen ohje: älä yritä kilpailla koneen kanssa. Työn liiallinen imu voi kääntyä haitaksi, sillä aivot tarvitsevat unta ja lepoa; myös pieniä taukoja työtehtävien välissä.

Väsyneet aivot eivät jaksa ideoida eivätkä omaksua uutta. Pelkkä tiedon maksimaalinen haaliminen ei tuo viisautta.

Hän, joka viettää vapaa-ajankin äänikirjoja kuunnellen eikä osaa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, häviää silti koneen nopeudelle ja oppimiskyvylle.

Ihmisyys on ihmisen paras kilpailuetu konetta vastaan. Siksi kolmas ohje onkin: panosta inhimilliseen vuorovaikutukseen. Pyri löytämään työstäsi elementtejä, joissa ihmisen läsnäolo korostuu, ja kehitä niitä.

Etätyöntekijöille tämä on huono uutinen. Narun päässä oleva työ voidaan ennen pitkää automatisoida, koska se ei vaadi aitoa läsnäoloa.

Tekoälyt ja botit päivystävät jo nyt tylsissä Teams-palavereissa. Mistä tiedetään, onko muussakaan etätyössä oikea ihminen vai pelkkä tekoäly?

Ehkä työkaverisi on jo korvattu aidon näköisellä avatarilla.

Neljäs ohje: kaikki säännöt on tehty rikottaviksi.

Vaikka Helsingin metro olisi pitänyt automatisoida jo kauan ennen tekoälyä, erinäisistä syistä johtuen sitä ei ole pystytty tekemään.

Monet bisnekset perustuvat maailman epätäydellisyyteen. Vaikka palvelut, tiedot ja tavarat voisivat teoriassa liikkua vapaasti, vanhat sopimukset, lait, käytännöt ja asiakastottumukset sotivat prosessien optimointia vastaan.

Tällaiset prosessikiemurat eivät ole loogisia, joten niitä ei jatkossakaan suoristeta tekoälyllä.

Jos työsi perustuu epätäydellisyyteen, se on turvassa vielä pitkään. Työn itsensä kannalta epätäydellisyys on kauneutta.

(Kirjoitus julkaistu Tivi-lehden kolumnina huhtikuussa 2026) 

Euroviisujen äänestys - mikään järjestelmä ei ole oikein

Suomi oli jo varma Euroviisujen voitosta, olihan Liekinheitin vedonlyöjien ylivoimainen suosikki ja Parkkosen & Lampeniuksen saama julkisuus huimaa. Yleensä vedonlyöjät tunnistavat hyvin kansan mielenliikkeet. Mutta kuka sitten äänestää kilpailun aikana onkin eri juttu.

Kansallisten juryjen jälkeen pistetilanne oli seuraava: 

Tuomariäänet.

Voitto oli Suomelta jo karannut, mutta sijoitus oli viides. Bulgaria oli yllättäen noussut selväksi ykköseksi, Australia ja Tanska jakoivat toisen tilan samalla pistemäärällä.

Yleisöäänet muuttivat kaiken:

Euroviisut 2026: lopulliset tulokset.

Israel teki ällistyttävän nousun kahdeksannelta sijalta kakkoseksi, samalla Suomi putosi kuudenneksi. Bulgarian äänivyöry oli vielä suurempi ja se nousi ylivoimaiseksi voittajaksi (516 pistettä vs. Israelin 343).

Voi ihmetellä, miksi Israel singahti yllättäen kakkoseksi yleisöäänillä. Kyse tuskin oli musiikista, mutta moni äänesti Israelia uskontonsa vuoksi tai protestina.

Mikään äänestystapa ei tunnu olevan oikea. Kansan ääniä voidaan manipuloida ja naapurimaat tunnetuisti äänestävät toisiaan. Kymmenen ääntä per katsoja on jo lähtökohtaisesti hölmö tilanne, eikä sitä voi mitenkään kontrolloida. Myös puhtaasti ammattilaisten valitsema voittaja herättäisi epäilyjä tuomaripelistä.

Kun kyse on musiikista ja makuasioista, mikään äänestysjärjestelmä ei anna aidosti oikeaa tulosta.

Mutta entä voittajan jo selvittyä? Kävin katsomassa kilpailun jälkeisenä päivänä Spotifystä kuuntelukertojen määrän. Olisi pitänyt toimia päivää aikaisemmin, näissä luvuissa oli mukana jo voittajan selvittyä tulleita kuuntelukertoja.

Italia ja Suomi erottuvat.

Italian kuuntelukertojen määrä oli omassa luokassaan, ilmeisesti kappale oli hyvin suosittu ainakin kotimaassaan. Myös Suomen kappaletta oli kuunneltu yli tuplasti enemmän kuin seuraavaa (Tanska).

Sivumennen sanoen pisti silmään, että Italian laulaja tarvitsi haastattelussa tulkin englantia varten. Pienen Suomen asukkailta tuntuu ihmeelliseltä, ettei suuren kielialueen suosittu artisti pärjää englannilla.

Aloin seurata kappaleiden suoratoistokertoja kolmen päivän ajan. Sitten tuli tauko ja valjastin työhön tekoälyn. Tänään on 8. päivä ja Bulgaria on voiton seurauksena kerännyt jo 18,1 miljoonaa kuuntelukertaa, Israel 10,2, Italia 31,1 ja Suomi 18,1 miljoonaa. Valitettavasti manuaalisesta seurannasta jäi puuttumaan muutama maa, joten niiden osalta tilasto alkaa vasta tekoälyn myötä 22.5.2026.

Kuuntelukerrat lähtötilanteen mukaan prosentteina.

Koska lähtötilanteet vaihtelivat niin paljon, absoluuttisten kuuntelumäärien vertailu ei ole mielekästä. Jos jokaisen maan kuuntelut ensimmäisenä päivänä skaalataan 100 prosenttiin, päivien mukaan saadaan seuraava grafiikka:

Kumulatiiviset kuuntelukerrat (ja tekoälyn virhe).

Bulgarian sininen käyrä on omaa luokkaansa ja kertoo Bangaranga-biisin aidosta suosiosta. Yllättäen kovasti kuuntelua lisäsi myös Ukraina. Sen kohdalla tekoäly on tehnyt virheen ja kuudennen päivän kuuntelukerrat ovat jopa pienempiä kuin kolmannen, mutta tämä virhe korjaantui seuraavissa päivissä. 

Matalat käyrät kertovat, että suosio oli hankittu lähinnä jo ennen kilpailua. Kahdeksannen päivän luvut: Bulgaria 417 %, Israel 166 %, Australia 184 %, Italia 115 %, Suomi 128 %, Tanska 156 %, Moldova 186 %, Ukraina 324 % ja Ranska 156 %. Romanian ja Kreikan luvut alkavat vasta 6. päivästä, joten ne eivät ole verrannollisia.

Jäädään kiinnostuneena odottamaan, miten äänestystä muutetaan ensi vuoden kilpailuihin. Mikään mittaustapa ei ole kiistaton eikä oikea.

Vaaratiedottaminen ja EU Alert, sekoilua ja sekaannuksia

Tiedottaminen on vaikea laji, vaaratiedottaminen vielä astetta vaikeampi. Tämän voi totisesti allekirjoittaa seurattuaan drone-hälytyksistä noussutta sotkua. Me uskomme, että Suomessa viranomaiset toimivat oikein ja vihamielinen vaikuttaminen kilpistyy kansan lukutaitoon ja sivistykseen. Jaa-a, enpä tiedä.

Pääsiäisen aikaan Suomen metsistä löytyi kaksi ukrainalaista dronea, joista aiheutui melkoinen soppa. Alettiin kysyä, miten Suomi varoittaa kansalaisiaan droonivaarasta ja miten harhautuneisiin droneihin ylipäätään voi varautua. Osuman riski on kuitenkin minimaalisen pieni.

Viimeistään silloin kävi ilmi, että Suomi luottaa vaaratiedottamisessa yhä Ylen radiokanavaan, teksti-TV:hen ja nettisivuun. Mobiilisovellus 112 Suomi oli aloittaessaan 2015 hyvä ratkaisu, koska se lähetti avuntarvitsijan tarkan sijainnin hätäkeskukseen, mutta sen jälkeen puhelimiin tuli AML-tekniikka ja nykyään tieto näkyy hälytyskeskukseen automaattisesti. Soittajaa ei enää tarvitse paikantaa tukiasemien perusteella eikä käyttää 112 Suomea.

Käyttäjien asenne mobiilisovelluksia kohtaan tiukkeni ja käyttöjärjestelmän asetukset muuttuivat, minkä vuoksi 112 Suomen vaarahälytykset eivät enää tavoittaneet kaikki sovelluksen asentaneita. 

Muista EU-maista poiketen Suomi ei käyttänyt Cell Broadcast -hälytystekniikkaa, joka oli standardoitu jo 1990-luvulla. Ensimmäinen EU-toteutus oli Hollannin NL Alert 2012. CB ei käytä hitaita ja kalliita tekstiviestejä, vaan tukiasema tuuppaa viestin kaikkiin alueellaan oleviin päätelaitteisiin näiden numerosta riippumatta. Siten myös turistit saavat vaarailmoitukset.

Puute oli niin suuri, että EU Alertin käyttöönottoa varten perustettiin 8.4.2026 kansalaisaloite. Se ehti kerätä allekirjoituksia vain muutaman päivän kun jo tuli tieto, että Suomi onkin aloittanut EU Alertin kansallisen version ("FI Alert") kehittämisen ja sen pitäisi valmistua vuoden 2027 loppuun mennessä. Oli varmaan ensimmäinen kerta, kun kansalaisaloite saavutti tavoitteensa jo viikko perustamisen jälkeen, vaikka allekirjoituksia oli ehtinyt kertyä vasta kolme tuhatta.

Mikään näistä ei kiinnostanut mediaa; vain Yle teki juttua aiheesta jo pääsiäisen aikana. 

Viime perjantain droonihälytys räjäytti potin. Yhtäkkiä kaikki halusivat tietää, mitä ovat CB, EU Alert ja miksei Suomella ole sellaista. Tänään Hesari oli kaivanut perusteluita myös ministeriöstä ja saanut vältteleviä vastauksia, joissa kuitenkin toistui taikasana: "raha". 

Yllättäen onkin käynyt ilmi, että nykyinen hallitus oli vihdoin, yli 20 vuoden väännön jälkeen, antanut jo viime vuonna kuuden miljoonan euron määrärahan "FI Alert" kehittämiseksi. Perjantain hälytyksen jälkeen aikataulua on kiristetty vuoden 2027 alkuun, jota sitäkin poliitikot moittivat hitaaksi. Samat poliitikot, jotka itse ovat olleet v. 2020 päättämässä ettei EU Alertia oteta käyttöön, vaan jatketaan 112 Suomi -sovelluksella, ja jotka ovat torpanneet määrärahat paremman järjestelmän kehittämiseksi.

Vaikka FI Alert on periaatteessa yksinkertainen, se vaatii muutoksia & sopimuksia operaattorien verkkoihin. Siksi aikataulu vuoden 2027 alkuun on kunnianhimoinen. Operaattorien pitää ehkä päivittää laitteita, ainakin ohjelmistoja, ja viranomaisten integroida alueellinen hälytys nykyiseen monikanavaiseen (radio, tv, teksti-tv, nettisivu, sireenit) järjestelmään.

Jokseenkin ironista on se, että mikäli FI Alert olisi ollut viime perjantaina käytössä, se olisi vain pahentanut asioita. Miljoonaa suomalaista ei kannattanut herättää aamuneljältä epämääräisen drooniuhkan vuoksi, joka ei koskaan edes toteutunut. 

Ensi kerralla voi olla toisin, ja siksi mobiili vaaratiedotus on syytä laittaa vihdoin kuntoon. 112 Suomi voi jäädä yleiseksi apuohjelmaksi, joka välittää myös kohdennettuja tietoja liikenneonnettomuuksista (jos paikannus on sallittu).

112 Suomi ja kohdennetut liikennetiedotteet

Vielä pari asiaa drooneista: ei, emme voi ottaa käyttöön Ukrainassa kehitettyä varoitussovellusta. Se on tarkoitettu aktiivisen ja kohdennetun droonihyökkäyksen varalle. Ukrainalaisilla on aito tarve pitää sovellus aktiivisena puhelimessaan, koska heidän henkensä voi riippua siitä. Ihan eri tilanne kuin Suomessa, jossa kyse on yksittäisestä harhautuneesta droonista tai pelosta, että sellainen saattaa tulla.

Drooneja ei myöskään ole helppo ampua alas Suomen ilmatilan rajalla. Jos olisi, eivät Venäjä ja Ukraina antaisi niiden tappaa kansalaisiaan. Pienikokoinen, hidas ja matalalla lentävä drooni on vaike havaita tutkalla, koska ne on ajateltu erilaisia maaleja vastaan. Hävittäjät ovat liian nopeita ja ohjukset turhan kalliita droonien pudottamiseen. Asutuksen yläpuolella torjunta on vaarallisempaa kuin se, että lennon annetaan jatkua. 

Tämä on uusi tilanne kaikille, niin sotilaille, kansalaisille, poliitikoille kuin mediallekin. Nyt jäitä hattuun ja asioita parantamaan. Hosumisesta ei ole mitään hyötyä. 

Lisäys 20.5.2026: 112 Suomen toimivuuden näkee siitä, tulevatko liikennetiedotteet näytölle (olettaen, että niille on annettu luvat). 

Tähän 112 Suomi sopii: kohdennetut liikennetiedotteet tulevat näytölle.

Jos liikennetiedotteet tulevat, pitäisi myös mahdollisten droonihälytysten näkyä.

Lisäys: Ylen ansiokas selvitys vaaratiedottamisen historiasta: miten tsunamista ja tekstiviesteistä päädyttiin 112 Suomen kautta droneihin ja solulähetyksiin. 

Suomen Liekinheitin tilastojen valossa paalupaikalla illan Euroviisuihin

Suomella on tilastojen valossa todellinen paalupaikka lauantai-illan Euroviisuissa. Esiintymisvuoro on 17, mikä oli myös Lordin lähtönumero vuonna 2006, kun hän toi Suomelle toistaiseksi ainoan voiton. Eikä tässä vielä kaikki: tilastojen valossa juuri 17. esiintymisvuoro on kaikkein paras!

Yleisesti uskotaan, että Euroviisujen esiintymisvuorolla on vaikutusta sijoitukseen. Alkupään esitykset ehtivät jo unohtua kun kansa pääsee äänestämään. Viimeiset esitykset saavat siten enemmän huomiota, mikä johtaa tilastollisesti parempiin sijoituksiin.

Testasin asiaa käytännössä 13 vuotta sitten laskemalla korrelaation esiintymisvuoron ja sijoituksen välillä.  Päivitin tänään tilastot ja tulos on selvä: Euroviisut on keskimäärin voitettu numerolla 16,6 eli juuri sillä 17. vuorolla, jonka Parkkonen ja Lampenius tänä vuonna saivat. Kilpailijoita on yleensä 26, joten 17 on selvästi keskiarvon jälkipuolella.

Pienin voittava vuoro on ollut 9 (vuosina 2023 ja 2025), suurin 24 (2008, jolloin se toi toiseksi viimeinen esitys ja 2021, jolloin se oli kolmanneksi viimeisin).

Euroviisuvoittajien esiintymisnumero (vihreä) sekä Suomen edustajan numero (sininen).

Esiintymisjärjestyksen ja sijoituksen väliltä voi helposti laskea korrelaation. Jos ykkösenä esiintyvä tulisi aina ykköseksi ja viimeinen esiintyjä viimeiseksi, korrelaatio olisi +1,00. Jos ensimmäinen esiintyjä jäisi aina viimeiseksi ja viimeinen esiintyjä aina voittaisi, korrelaatio olisi -1,00. Ellei järjestyksellä olisi mitään merkitystä korrelaatio olisi 0,00. 

Tässä tapauksessa tulokset ovat tavallaan väärin päin, sillä suuremman esiintymisnumero ja paremman sijoituksen järjestys on käänteinen.

Selkein korrelaatio on vuoden 2008 tuloksissa, jossa lukema on -0,55 (voittaja esiintyi toiseksi viimeisenä). Toinen ääripää on vuosi 2024, jossa lukema on +0,13 (voittaja kuudenneksi viimeisellä vuorolla). Vuosien 2009, 2011, 2019 ja 2025 luvut ovat käytännössä nollia, jolloin esiintymisvuoro ei vaikuttanut sijoitukseen.

Silmämääräiseti näyttää siltä, että esiintymisvuoron merkitys on vähentynyt vuosien mittaan. Se voi johtua joko äänestyksen taktikoinnista tai ammattilaisraatien painoarvon muuttumisesta. Vuodesta 2024 lähtien yleisöäänestys on alkanut heti kilpailun alkaessa, mikä on entisestään vähentänyt esiintymisvuoron merkitystä.

Laskeva trendi kohti parempaa sijoitusta on selvä.

Toinen grafiikka tarkastelee sijoitusten keskiarvoja esiintymisvuoron mukaan. Huonoin paikka on ollut esiintyä toisena, siitä on keskimäärin päädytty sijalle 19. Parhaita vuoroja ovat 20 (keskimäärin 9,3), 11 (keskimäärin 9,7) ja 24 (keskimääräinen sijoitus 9,8). 

Vuorojen 25 ja 26 kohdalla näkyvä nousu on osittain tilastoharhaa, sillä dataa on muita sijoja vähemmän. Jos tarkastellaan vain kaikissa kilpailuissa olleita vuoroja 1-24, laskeva trendi kohti parempaa sijoitusta on yhä selvempi. Jätin vuoron 27 pois kokonaan, koska se oli käytössä vain vuonna 2015, kun Australia osallistui uutena maana sijoittuen kolmanneksi. Pelkän tilaston valossa se olisi selvästi paras vuoro, koska ainoa datapiste sijoittaisi sen arvoon 3,0. 

Joka tapauksessa Parkkonen & Lampenius lähtevät lauantain kilpailuun mainiolta paikalta. Onnea!

==================

Onni ei tässä tapauksessa riittänyt. Kuudes sija on hyvä, mutta jäi selvästi odotuksista. Monista hyvistä esityksistä hieman yllättäen voittajaksi nousi yleisöäänten turvin Bulgarian Bangaranga.

Israel tuli jälleen toiseksi suurella yleisöäänien määrällä, vaikka kappale ei ollut mitenkään erikoinen. Näyttää siltä, että Euroviisuista on tullut paikka osoittaa mieltä Israelin puolesta ja/tai kilpailun vähemmistöteemaa vastaan. Varsinkin somessa moni kertoi äänestävänsä Israelia periaatteen vuoksi ja ärsyttääkseen vihervasemmistolaista mediaa.

Oletan, että eri maiden juutalaiset äänestivät luonnollisesti Israelia. Tähän Euroviisujen vaalijärjestelmässä ei ole varauduttu. Tiedetään, että maat äänestävät usein naapuriaan tai samaa kielialuetta, mutta eri maita yhdistävä uskonto on eri asia. Mahtoiko kukaan EU-alueen juutalainen äänestää muuta kuin Israelia?

Tällä kertaa esiintymisjärjestyksellä ei ollut vaikutusta, korrelaatio on +0,10. Voittaja esiintyi vuorolla 12 ja viimeisenä esiintynyt Itävalta jäi toiseksi viimeiseksi. Kakkospaikan kirous piti kuitenkin pintansa: sen keskimääräinen sijoitus on vertailun huonoin. Nyt toisena esiintynyt Saksa jäi kolmanneksi viimeiseksi.

Google asentaa salaa neljän gigatavun tekoälylaajennuksen

Tämä on taas niitä asioita, joita on vaikea luokitella mihinkään kategoriaan. Google on alkanut asentaa neljän gigatavun Gemini Nano -tekoälymallin käyttäjien koneelle kysymättä lupaa tai ilmoittamatta asiasta. Pitäisikö tästä ilahtua vai raivostua?

Eniten ihmetyttää touhun salamyhkäisyys. Tiedosto on tullut joillekin suomalaisille, useimmille ei. Olen yrittänyt selvittää, mikä on yhdistävä tekijä, mutta toistaiseksi tuloksetta. Omilta koneiltani en ole sitä löytänyt.

Kyse on Chrome-selaimen tekoälytoiminnoista, ainakin Help me write -apurista, josta Googlen oma help-sivu sanoo näin:

To use this feature, make sure that you:

• Are located in the US and at least 18 years old.
• Have English as the language of your Chrome browser. Learn how to change Chrome languages.
• Are signed in to your Google Account in Chrome.
• Turn on Make searches and browsing better.
• This feature is only available in English and on Windows, Mac, and Linux at this time.

Näiden kriteerien perusteella tiedoston ei pitäisi ilmestyä lainkaan suomalaisille, mutta niinpähän vain ilmestyy. Voit testata oman koneesi kirjoittamalla komentoikkunassa DIR \weights.bin /s . Sitä voi myös hakea C: asemalta Windowsin Tiedostohallinnan hakutoiminnolla. Sama Macissä.

Jos tiedosto löytyy, sen koko on 4 269 932 544 tavua, päiväys 1.1.1980 (DOS/FAT-järjestelmän nollakohta ts. päiväystieto on nolla) ja se sijaitsee kansiossa C:\users\<käyttäjätunnus>\AppData\Local\Google\Chrome\User Data\OptGuideOnDeviceModel\2025.8.8.1141. Huh! Tiedoston ja kansion voi poistaa, mutta ne ilmestyvät ennen pitkää takaisin.

Joillakin tiedosto on ollut pienempi, mutta silloin lataus on kesken. Neljän gigatavun pakettia ei imaista yhdellä rykäisyllä nopeankaan valokuidun yli. 

Neljä gigatavua! Muistan hyvin ajan, kun suurimmat levyasemat olivat pari gigatavua (ja ajan myös paljon sitä ennen). Nyt neljä gigatavua otetaan levyltä noin vain, lupaa kysymättä, ilman selityksiä. Ja se kyrsii syystäkin käyttäjiä.

Sinänsä tämä on ovela veto Googlelta. Siirtämällä kielimallin painotiedoston käyttäjän omalle koneelle Google säästää omia datakeskuksiensa kuormituksessa ja sähkölaskussa. Toisaalta neljän gigatavun siirtäminen sadoille miljoonille Chrome-käyttäjille kuluttaa valtavasti niin tietoliikenne- kuin sähköverkkoa. Neljä gigatavua vastaa useita suoratoistettuja elokuvia. Kun malli on paikallisessa tiedostossa, se toimii nopeammin ja kuluttaa sähköä vain käyttäjän omassa koneessa. Kustannukset jäävät käyttäjille. Jos Googlen toiminta menee läpi, ennen pitkää muutkin tekoälypalvelut haluavat toimia samoin. 

Tämä episodi on kuitenkin tervetullut, sillä se muistuttaa millainen valta tekoäly-yhtiöillä on käyttäjiin ja miten suoraviivaisesti sitä voidaan käyttää. Pilvessä toimiva tekoäly tuntuu vihreältä ja kevyeltä, mutta kun se materialisoituu omalle levylle jokainen ymmärtää, ettei tekoäly toimi pyhällä hengellä. Se vaatii resursseja, joista jonkun on maksettava - joko sijoittajien, asiakkaiden tai ympäristön.

Asiasta on noussut kansainvälinen kohu, mutta Google ei ole siitä huolimatta lähtenyt avaamaan, mistä on kyse. Kun selityksiä tai lisätietoja saadaan, palaan asiaan. 

Sivun https://www.cnet.com/tech/services-and-software/chrome-installing-4gb-ai-model-gemini-nano/ mukaan latautuneesta mallista pääsee eroon Chromen asetuksista: kirjoita osoitekenttään chrome://flags, etsi listasta kohta Enables optimization guide on device (vähän ennen puoltaväliä, asetuksia on paljon!) ja vaihda oletusarvo Default asentoon Disabled.