Rasistista ja vihapuhujasta kansanedustajaksi - mitä tapaus Hussein al-Taee kertoo

Hussein al-Taee on joutunut somekohun silmään. Tai ei, kyse ei ole somekohusta vaan laajasta, jopa kansainvälisestä mediakohusta. Ja toisin kuin somekohuissa yleensä, tällä kertaa uhri saa syyttää vain itseään. Valehdeltuaan kysyjille, ettei ole kirjoittanut vanhoja rasistisia ja herjaavia tekstejä, hän joutui lopulta (viestintäkonsulttien avustuksella?), sopivasti vaalien jälkeen, tekemään täyskäännöksen ja myöntämään kirjoitukset aidoiksi.

Olisi helppoa yhtyä mukaan pilkkaajien kuoroon. Hussein sanoo, ettei tunnista itseään vanhoista kirjoituksista. Entä tunnistaako hän itsensä siitä valehtelijasta, joka vielä viikko takaperin väitti syytöksiä vääriksi?

Muita lyöjiä löytyy ihan tarpeeksi, joten tarkastelen asiaa muista näkökulmista. Mitä tästä voi oppia?

Ensinnäkin CMI teki pahan virheen, kun se asettui suojelemaan työntekijäänsä ja uskoi sokeasti tämän version tapahtumista. Virheen CMI teki myös siinä, että se palkkasi al-Taeen rauhansovittelijaksi selvittämättä miehen taustoja ja some-kirjoittelua. Ehkä työnantaja ei saisi niin tehdä, mutta kansainvälinen ura ja asema vaatii joskus oikomaan mutkia. Nyt myös CMI:n oma maine on uhattuna.

Toinen opetus on siinä, että al-Taee melkein onnistui luistamaan vanhoista mielipiteistään. Oli kaiketi sattumaa, että joku oli ottanut vanhoja tekstejä talteen ja toimitti ne medialle henkilön lähdettyä mukaan politiikkaan. Jos al-Taee olisi tyytynyt tv-kommentaattorin ja rauhanvälittäjän rooliin, vanhat hölmöydet olisivat painuneet unholaan.

Tai ei niin kovin vanhat. Husseinin viittaukset illuminaatiin, Israelin ja Isisin rinnastaminen, saudikuninkaan herjaaminen ym. näyttävät olevan alle 10 vuoden takaa. Hussein on ollut ne kirjoittaessaan 27-28-vuotias, ei siis mikään teiniangstinen koulupoika.

Väitetään, ettei netti unohda mitään, ja että vanhat hölmöydet palaavat aina kummittelemaan. Se ei selvästikään pidä paikkaansa. Tässäkin tapauksessa menneisyyden haamut olivat vähällä unohtua. Kuka tietää, monellako muulla nykyisellä vaikuttajalla on takanaan vihainen ja rasistinen historia? Mutta onko sillä edes väliä, jos kukaan ei huomaa? Joko asenteet ovat aidosti muuttuneet tai sitten ne pystyy pitämään omana tietonaan niin, etteivät ne haitaa työtä.

Jos Hussein olisi ollut tavallinen suomalaismies, olisiko hänestä tullut samanlaista julkkista? Media halusi tehdä al-Taeesta esimerkin, miten irakilainen pakolainen voi menestyä Suomessa. Ulkonäköään myöten al-Taee soveltui median lemmikiksi, jolloin toimittajien oma kriittisyys unohtui.

Viimeinen asia saa itseni aidosti mietteliääksi. Olen tähän asti ohittanut sosiaalisen median vihapuheviestit ja kuitannut mielessäni niiden kirjoittajat hölmöiksi. Monet viestit tihkuvat patoutunutta vihaa, tyytymättömyyttä ja humalatilaa. Mutta ovatko niiden kirjoittajat yksinomaan pahoja ihmisiä?

Ehkä tuomioni on ollut liian jyrkkä. Jos al-Taee pärjäsi vain muutama vuosi purkaustensa jälkeen televisiossa, kansainvälisessä tehtävässä ja pääsi lopulta eduskuntaan asti -- edes myöntämättä ja katumatta viestejään ajoissa -- niin eihän sitä koskaan voi tietää, millainen tulevaisuuden vaikuttaja nykyisten vihaviestien takaa tulevaisuudessa paljastuu.

Yle, näytä esimerkkiä! (Ilmastonmuutos)

Yle on ottanut tehtäväkseen kasvattaa suomalaisia ilmastotietoisuuteen. Tuskin on iltaa, jolloin jossain Ylen ohjelmassa ei muistutettaisi ilmastonmuutoksen uhkasta ja kannustettaisi pieniin ilmastotekoihin: vähemmän autoilua, vähemmän lihansyöntiä, vähemmän lentomatkailua. Jokaisen meistä pitää tehdä osuutemme! Vaikka Suomi on pieni maa, meidän pitää toimia esimerkkinä muille. Välillä ilmaston mukaan ymppääminen saa erikoisia piirteitä tai tuottaa kummallisia tutkimuksia ("samat ihmiset epäilevät ilmastonmuutosta ja vastustavat maahanmuuttoa", Yle 24.4.2019).

Miten olisi, Yle, jos näyttäisitte itse esimerkkiä ja eläisitte kuten opetatte?

Ensimmäisenä tulee mieleen urheilu-uutiset. Tuskin on ilmaston kannalta haitallisempaa ja muutenkaan turhempaa lajia kuin ralliautoilu (voiko sitä edes urheiluksi kutsua?). Autoja huoltojoukkoineen lennätetään kaukaisiin maihin ajamaan kilpaa yleisillä teillä. Touhussa ei ole mitään järkeä. Autot kiitävät eksoottisissa maisemissa pölyä lennättäen ja hullunrohkeita katsojia väistellen. Argentiinassa näkyi tielle päässyt koira, jonka auto hädin tuskin ehti väistää.

Äskettäin Yle lähetti toimittajansa seuraamaan Meksikon rallia, viikonloppuna oli Argentiinan rallin vuoro. Jos oikein näin, toimittaja oli lentänyt myös Argentiinaan haastattelemaan suomalaiskuljettajia. Ralliuutisista ei totisesti ole puutetta.

Onko tällainen toiminta linjassa Ylen ilmastouutisoinnin kanssa? Entä jos Yle näyttäisi esimerkkiä maailman uutistoimituksille ja lopettaisi toimittajiensa lähettämisen kaukaisiin maihin?

Ralli olisi sopiva laji aloittaa. Aluksi uutisoinnin voisi hoitaa kansainvälisen kuvamateriaalin pohjalta, myöhemmin riittäisi tulosten kertominen, lopulta koko lajin saisi unohtaa. Eihän meillä uutisoida enää kukkotappeluista eikä härkätaisteluistakaan. Aika ja arvot ovat ajaneet niistä ohi.

Moni kokee ahdistuvansa suomalaisen median ilmastouutisoinnista, eikä mikään ihme. Näitä ihmisiä kehotan katsomaan illan urheilu-uutiset. Siellä ei olla köyhiä eikä kipeitä, mitä tulee matkailuun tai co2-päästöihin. On kisoja, eksoottisia harjoittelupaikkoja, suomalaisia kisaturisteja ja ihailevia juttuja ultrajuoksijasta, joka egoilee itsensä voittamista Chilen autiomaassa ja etelämantereella.

Näin räikeä kaksoisstandardi ärsyttää katsojia ja saa monet kääntämään selkänsä koko ilmastonmuutoksen uhkalle. Mitä jos Yle alkaisi elää kuten se opettaa meitä katsojia? Ole se muutos, jonka haluat muissakin nähdä.

Kaksoisstandardi ei tietenkään rajoitu Yleen. Kaupallisissa medioissa pistää silmään urheilun lisäksi eksoottisten matkailujuttujen ja -mainosten määrä. Kaupalliset mediat elävät kuitenkin mainostuloista, toisin kuin Yle. Siksi Yle voisi olla se esikuva, jota se haluaa meidän suomalaisten olevan.

Ylellä olisi suorastaan velvollisuus toimia ilmastouutisoinnin pioneerina, niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.

Ilmastopaniikki ja sen hoito-opas

Toimittaja Matti Virtanen julkaisi maaliskuussa kirjan Ilmastopaniikki ja antoi sille kuvaavan alaotsikon: hoito-opas. Koska aihe on herkkä enkä ole asiantuntija, en lähde arvioimaan ilmaston lämpenemistä sinänsä. Virtasen kirja on kuitenkin mainio, sillä se antaa erilaisen näkökulman nykyiseen ilmastovouhotukseen ja siihen paniikkiin, johon meitä suomalaisia yllytetään.

Ilmastopaniikki, hoito-opas suomalaiselle lukijalle.

Paniikista ei ole koskaan hyötyä, ei liioin hätiköidyistä toimista. Mitä tahansa ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdäänkin, sen täytyy olla rationaalista ja perusteltua. Arjen pienet teot eivät paljon auta, eivät edes koko Suomen isot teot.

Tiedemiehet ovat liki yksimielisiä siitä, että ilmasto lämpenee. Kehityksen nopeus ja ihmisen osuus nousussa on paljon mutkikkaampia asioita. Virtanen on haastatellut lukuisia tukijoita niin Suomesta kuin lähimaistakin, joiden mielestä ihmisen vaikutusta on liioiteltu, eikä tulevaa lämpenemistä osata ennustaa.

Ihmisellä on sisäänrakennettu usko maailman loppumiseen. Pelkoa on helppo lisätä ja näin mediavallan aikana se on myös taloudellisesti houkuttelevaa. Onkin huvittavaa katsoa Youtubesta, miten kasvihuoneilmiötä pelättiin jo 1984. Siinä luvattiin maailmalle "synkää tulevaisuutta", koska kasvihuoneilmiön vuoksi suurkaupungit hukkuvat ja miljoonat ihmiset kuolevat. Sadassa vuodessa lämpötila nousee viisi astetta, napa-alueilla vieläkin enemmän. Vaikutukset alkavat näkyä jo 1980-luvulla eikä mitään ole tehtävissä. Uutinen menisi täydestä vielä näin 35 vuotta myöhemmin.

Virtasen argumentti on ylittämätön: miten ilmastomallit voisivat ennustaa tulevaa kehitystä, kun ne eivät pysty ennustamaan edes aikaa taaksepäin? Keskiajan lämmin kausi (980-1250) jätti talvet lumettomiksi Keski-Suomea myöten. Pieni jääkausi (1450-1850) kylmensi ilmaa ja katovuodet 1695-1697 aiheuttivat Suomessa suurta nälänhätää. Puhumattakaan jääkaudesta (päättyi noin 11 000 vuotta sitten), jolloin Suomen peitti parin kilometrin jääkerros. Nykyiset ilmastomallit eivät pysty selittämään, mistä tällaiset vaihtelut johtuvat.

Toimittajataustansa nojalla Virtanen kritisoi voimakkaasti medioita, joiden asenne ilmastonmuutokseen on voimakkaan alarmistinen. Erityisesti Yle julkaisee toistuvasti juttuja ilmastonmuutoksen uhkaavuudesta (ja heti perään glorifioivia juttuja turismin tai urheilun nimissä maailmaa kiertävistä suomalaisista). Maikkarin uutisten mukaan ilmastonmuutos lisää lapsiavioliittoja ja tyttöjen kohtaamaa väkivaltaa ja CNN pelottelee syntyvyyden laskulla. On vaikea löytää aihetta, johon ilmastonmuutos ei median mukaan vaikuttaisi kielteisesti.

Hesarin käyttämä professori väitti löytäneensä kirjasta kymmenittäin vääristäviä tai virheellisiä väittämiä. Niitä ei tietääkseni vieläkään ole yksilöity. Jos virheitä on, niitä ei voi laittaa Virtasen piikkiin, koska hän lähinnä siteeraa ja haastattelee alan tunnettuja tutkijoita. Tässä on kirjan sekä vahvuus että heikkous: se ei yritä selittää ilmastonmuutosta pois eikä kieltää kehitystä, vaan osoittaa millaisia epävarmuuksia nykyisiin tieteellisiin teorioihin liittyy. Tämä tekee kirjasta toisaalta hieman sekavan, mutta toisaalta erityisen kiinnostavan.

Luonnontieteissä havaintoja voidaan tulkita monella tavalla. Jos keksitään ideoita, jotka sopivat paremmin havaintoihin ja ennustavat paremmin tulevaisuutta, teoriaa on korjattava. Tästä on tuore esimerkki Hesarin jutussa, jossa kerrottiin tutkijoiden havainneen aivosolujen uusiutuvan jopa 97-vuotiailla. Tähän asti on ajateltu, etteivät aivosolut enää lisäänny aikuisuuden saavuttamisen jälkeen. Uusi tutkimus kyseenalaistaa käsityksen. Varmoja ei silti olla: "...on kiistanalaista, missä määrin uusia soluja syntyy aivoissa. Eri tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia esimerkiksi aivonäytteiden säilömistavasta johtuen".

Jos ihmisen, jonka solut voidaan asettaa mikroskoopin alle ja kokeet toistaa rajattoman monta kertaa, tutkiminen on näin vaikeaa, mitä sitten onkaan koko maapallon kaltaisen järjestelmän mallintaminen teorioiksi? Tieteen on oltava nöyrä. Media ei ole.

Jotkut ovat kyseenalaistaneet toimittaja Matti Virtasen asiantuntemuksen ilmastoasioista. Hän on opiskellut maantiedettä yliopistossa ja lähtökohtaisesti paremmin perillä teorioista kuin 90 % arvostelijoista. Kirjassa Virtanen ei yritä selittää asioita itse, vaan antaa puheenvuoron valtavirrasta poikkeaville tutkijoille.

Itse kyseenalaistaisin ne nuoret kansalaisjärjestöjen henkilöt, jotka esiintyvät esim. WWF:n ja Fingon virallisina "ilmastoasiantuntijoina" ja osallistuvat siinä roolissa Ylen tv-ohjelmien keskusteluihin. He ovat lukeneet IPCC:n raportit ja käyneet ilmastokokouksissa, mutta antaako se tarvittavan pätevyyden?

Tutkijat ja tiedemiehet kehittävät koko ajan uusia malleja ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi. Mittausdataa on muokattu jälkikäteen. Keskiajan lämmin kausi oli joidenkin mielestä globaali, toisten mielestä euroopanlaajuinen ilmiö. Jos näin tärkeistä kysymyksistä ei ole tieteellistä varmuutta, kaikki havainnot ja johtopäätökset voidaan kyseenalaistaa loputtomasti.

Siksi tarvitaan maalaisjärkeä paniikin sijaan. Maailma ei lopu ilmastonmuutokseen ja Suomella on läheisempiäkin ongelmia. Jokaisen tulee kantaa vastuu ympäristöstä ja yhteisestä tulevaisuudesta. Siinä kehityksessä ilmastonmuutos on vain yksi osa.

Kielen osalta kirja on huolellista työtä ja sujuvaa tekstiä on ilo lukea. Alun vuosiluku on lipsahtanut 2018 puolelle, mikä on inhimillistä, koska kyseinen kohta on kirjoitettu alkuvuodesta 2019. Kirjoitusvirheitä ei osunut silmään, mikä yli 400-sivuisessa teoksessa on poikkeuksellista. Lopun liitteissä on tosin pari lipsahdusta.

PS. Suosittelen katsomaan Suomalainen ilmastotodellisuus -luentopäivän, jonka tiivistelmä on Youtubessa osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=V310FslxVfg. Siitä saa hyvän kuvan ilmastodatan tulkinnasta ja ennustamisen vaikeudesta.

PS 2: Vihdoinkin suoraa puhetta ilmastonmuutoksesta! Aamulattesta luopumisella ei ole merkitystä, toimet pitää kohdistaa sinne, missä niillä on eniten vaikutusta. Kyytiä saavat niin tiedostavan eliitin joogaretriitit kuin Hesarin omat matkailumainokset (rohkea veto lehdeltä, muuten). "Maailman rikkain kymmenen prosenttia tuottaa puolet kasvihuonekaasuista. Jos heidän päästönsä laskisivat edes keskimääräisen eurooppalaisen tasolle, niin globaaleista päästöistä kolmasosa poistuisi saman tien" ja "Ihmiskunnalla on ilmastonmuutoksen lisäksi käsissä koko joukko toisiinsa kytkeytyviä kestävyyshaasteita. Kaikkien juurisyy on liiallinen kulutus. Tällä hetkellä pahinta on, että elonkirjo supistuu supistumistaan ja ravinnekierron epätasapaino pahenee." -- kyse ei todellakaan ole pelkistä CO2-arvoista. Mutta miksi tämä Hesarin juttu on auto-osastolla? https://www.hs.fi/autot/art-2000006082762.html

Ilmastonmuutos - miksi ette panikoi?

Helsingissä 6.4.2019 järjestetty marssi ilmastonmuutosta vastaan oli vaikuttava näky. Tuhannet ihmiset vaativat nopeita toimia ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Osa kehotti suoraan kansalaisia panikoimaan, koska tilanne on niin vakava.

Miksi ette panikoi?

Tuhansien ihmisten kulkue vaikutti varmasti kansanedustajiin ja vaalitulokseen, jossa eduskuntaan valittiin 17 vihreää naista. Liikkeellä ovat selvästi isot voimat. Asiaa ei ole turhaan verrattu uskontoon.

Eilen Ylen pääuutisissa höristin korviani. Kirsti Jylhän tutkimuksen mukaan "ihmiset, jotka hyväksyvät epätasa-arvoisuuden, kieltävät useammin myös ilmastonmuutoksen".

Ylen juttu avaa tutkimusta hieman enemmän, mutta silti epätasa-arvon ja ilmastonmuutoksen rinnastaminen tuntuu hurjalta. Tutkimuksen mukaan ilmastouskosta on tulossa poliittinen voimatekijä, joka jakaa kansaa jo ajatuksen tasolla. Yhdysvalloissa demokraatit uskovat ilmastonmuutokseen, republikaanit eivät. Meillä Suomessa rajalinjat ovat paljon sameammat: vain perussuomalaiset eroavat joukosta, eivätkä he hyväksy kansallista epätasa-arvoisuutta -- kansainvälisen kylläkin.

Samaisen uutisen mukaan "ilmastonmuutoksen kieltäminen on yhdistetty myös rasistisiin ja maahanmuuttovastaisiin asenteisiin". Tämä tuntuu käsittämättömältä. Mitä tekemistä rasismilla on ilmastonmuutoksen kanssa?

"Jylhän mukaan kyseessä on asennekokonaisuus, jossa ilmastonmuutos on maahanmuuton tavoin globaali ongelma. Monet voivat kokea, että rikkaiden maiden pitäisi muuttaa käytöstään kehitysmaiden vuoksi." - Eikö tämä ole pikemminkin päinvastoin? Kriitikot vaativat, että suurten saastuttajien (kuten Kiina ja Intia) on muutettava käytöstään.

Suomi voi pienuutensa vuoksi toimia asiassa vain moraalisena esikuvana. Suomi pyrkii kalliisti eroon hiilivoimasta samalla, kun Intiassa rakennetaan 1600 megawatin hiilivoimalaa. Uutisen mukaan hiilen osuus Bangladeshin sähköntuotannosta on nyt kolme prosenttia, mutta maa aikoo nostaa sen 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Onko tämän faktan toteaminen ilmastodenialismia, oikeistolaisuutta vai rasismia? Nähdäkseni ei mitään niistä.

Joskus tuntuu, että ilmastopaniikin lietsominen on suorastaan teollisuuden salajuoni. Kun julkinen huomio kiinnittyy ilmastoon, mikromuovien ja luonnon monimuotoisuuden uhkat jäävät piiloon. Itseäni hirvittää erityisesti kertakäyttökulttuuri ja tavarapaljous. Bisnes ja taloudellinen hyvinvointi on kytketty siihen, että ostamme turhia tavaroita, käytämme niitä kerran tai pari, ja heitämme pois. Lapset totutetaan tavoille jo pienestä pitäen hankkimalla heille vuoren verran Kiinassa valmistettua halpatavaraa. Eivätkä aikuiset ole paljon parempia.

Kun seuraavan kerran kävelet suuressa tavaratalossa mieti, mihin kaikki hyllyillä näkyvät tavarat lopulta päätyvät. Vastaus on yksinkertainen: kaatopaikalle tai luontoon. Elämäntapamme ei yksinkertaisesti ole kestävä, mutta ilmastovouhotus auttaa unohtamaan sen ja keskittymään vain co2-päästöihin.

Nähdäkseni konkreettisin uhka Suomen lähitulevaisuudelle on kuitenkin muualla. Se on väestön ikääntyminen ja syntyvyyden romahtaminen. Koko Suomen kannalta luvut näyttävät pahalta, mutta maakuntakohtaisesti tilanne on suorastaan hälyttävä. Vain suuret kaupungit pärjäävät enää taloudellisesti. Kuntien talous romahtaa, kun vähätkin nuoret muuttavat pois ja jäljelle jäävät vain nopeasti paisuvat sosiaalimenot. Mikään sote-ratkaisu ei auta kuntia selviämään lakisääteisistä velvollisuuksistaan.

Kaupunkilaisesta asia voi tuntua kaukaiselta, mutta mietipä tätä: kuka maksaa takaisin 100 miljardin euron velan, jonka Suomi on ottanut tähänastisen hyvinvoinnin rakentamiseen? Millä vastaava hyvinvointi taataan seuraaville sukupolville? Mitä asuntojen arvon romahtaminen taantuvissa kunnissa merkitsee kaupunkilaisille? Kuka hoitaa nopeasti kasvavan vanhusten määrän? Miten käy nykyiselle asevelvollisuusjärjestelmälle? Uhkia uhkien perään.

Jos ratkaisua haetaan maahanmuutosta, millainen kansallinen epäsopu syntyykään ulkomaisista tulijoista, kun jo nykyinen määrä aiheutti ongelmia? Kuinka pian maahanmuuttajat pystyvät tuottamaan enemmän lisäarvoa kuin he kuluttavat? Miten suomalaisuuden käy tällaisissa muutoksissa? Helppoja ratkaisuja ei ole.

Nämä kysymykset ovat Suomen kannalta polttavampia kuin ilmastopaniikki. Lisäksi niiden ratkaisu on täysin omissa käsissämme. Kuvaavaa on, että vaalitenteissä käsiteltiin kyllä ilmastonmuutosta, mutta Suomen muutoksesta kysyttiin erittäin vähän.

Minäkin panikoin, mutta en Suomen ilmastotulevaisuudesta.

Ehdokkaat eivät osaa mainostaa Facebookissa

Vaalikampanjointi huipentuu ensi viikolla ja ehdokkaat markkinoivat itseään sosiaalisessa mediassa. Taidoissa tuntuu kuitenkin olevan pahoja puutteita. Mainoksia kohdennetaan väärille ihmisille eikä Facebookin pelättyä mikrokohdentamista hyödynnetä.

Katselin muutamia Facebook-feedini mainoksia ja klikkasin oikeasta ylänurkasta avautuvaa valikkoa:

Miksi näen tämän mainoksen?

Sen jälkeen Facebook näyttää perustelut mainoksen valinnalle:

Mainosnäytön perustelut.

Kauppakeskuksen tapauksessa ikähaarukka 18-64 ja asuinpaikka Helsingin lähellä kuulostavat sopivilta. Vaikka kauppakeskus sijaitsee Espoossa, sinne on helppo tulla myös Helsingistä metrolla. Ikärajoitus herättää silti ihmetystä, alle 18-vuotiaat notkuvat kauppakeskuksissa ehkä liikaakin, mutta ovatko 65-vuotiaat jo liian vanhoja, jotta he kiinnostaisivat edes mainostajia?

Vaalikampanjoista löytyy varmaan tarkempaa kohdistamista. Tai niinhän sitä voisi luulla.

Ennen testiä kävin eri puolueiden Facebook-sivuilla antaakseni vinkin, että minulle voisi mainostaa. En ole tietoisesti klikannut yhdenkään ehdokkaan mainosta, mutta ilmeisesti kaveripiirin vuoksi FB näyttää paljon kokoomusehdokkaiden mainoksia.

Ensimmäisenä Liike Nyt -yleismainos:

Liike Nyt kalastelee kokoomuslaisia

Liike Nyt yleismainos on kohdistettu Kokoomuksesta "kiinnostuneille" (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja 18-60-vuotiaille, jotka asuvat tai ovat äskettäin olleet lähellä Helsinkiä. Yläikäraja herättää tässäkin kummastusta. Eikö Liike Nyt usko agendansa kiinnostavan yli 60-vuotiaita?

Ben Zyskowicz

Ben Zyskowicz kohdistaa mainoksensa yli 40-vuotiaille, jotka asuvat lähellä Helsinkiä. Tässä tulee vastaan Facebookin rajoitus: mainosta ei ilmeisesti voi kohdistaa pelkästään helsinkiläisille (jossa Ben on ehdokkaana), vaan se näytetään myös lähiseudun kunnissa (säde halutun kaupungin ympäriltä) -- siten myös itselleni espoolaisena.

Mia Nygård

Mia Nygårdin mainos alkaa "Rakas Stadilainen!" (iso alkukirjain kieliopillisesti väärin, #typonipo), mutta mainos näytetään vähintään 23-vuotiaille, jotka asuvat tai ovat äskettäin olleet lähellä Helsinkiä. Kukapa ei olisi käynyt lähellä Helsinkiä? Itsekin olin viikolla seminaarissa Finlandia-talossa, jossa oli 1200 ihmistä eri puolilta Suomea. Nyt he kaikki saattavat nähdä Mian mainoksen, ja ihan turhaan, koska eivät voi äänestää häntä.

Pirkka-Pekka Petelius

Pirkka-Pekka Petelius ei ole turhan tarkka kohdentamaan sanomaansa: kuka tahansa äänestysikäinen uusimaalainen kelpaa.

Keskusta mainostaa yli 49-vuotiaille.

Keskusta mainostaa itseään kaikille yli 49-vuotiaille suomalaisille: "Hoiva, työ ja sivistys. Näistä on Suomen arvoiset teot tehty". Hätäinen johtopäätös on, että Keskusta tavoittelee vain kypsiä äänestäjiä. Tässä kuitenkin näkyy mikrokohdentamisen ansa: en voi tietää, näytetäänkö alle 50-vuotiaille toisenlainen mainos, jossa puolue käyttää ihan muita sloganeita.

Stadilainen Timo Huhtamäki kalastelee kokoomuslaisia vihreisiin.

Helsingissä ehdolla oleva vihreiden ehdokas Timo Huhtamäki mainostaa itseään mm. Kokoomuksesta kiinnostuneille. Pelkkä käynti Helsingissä riittää mainoksen näyttämiseen.

Mahdollisuus mainostaa kilpailevasta puolueesta kiinnostuneille on jotain uutta. Aiemmin toisen puolueen kannattajia on voinut tavoittaa korkeintaan puoluelehteen laitettavalla ilmoituksella, mikä olisi herättänyt kiusallista huomiota ja päätoimittaja olisi saattanut hylätä sen.

Erikoisin kriteeri on Liike Nytin Pekka Rantasella:

Harrastus?

Facebook näyttää kriteeriksi vain sanan harrastus yksilöimättä, mikä harrastus mahdollisesti on ollut mainosnäytön laukaisijana.

Risto E. J. Penttilä haluaa tavoittaa ihmisiä, joiden kaverit tykkäävät heidän sivuistaan:

Kaverit ratkaisevat.

Kyse ei siis ole kohteista, joita olet itse klikannut, vaan joista kaverisi ovat kiinnostuneita.

Selkein targetointi on Wille Rydmanilla:

Wille Rydman mainostaa täysi-ikäisille helsinkiläisille miehille

Wille haluaa näyttää mainosvideonsa vain täysi-ikäisille, Helsingissä (tai lähiseudulla) asuville miehille. Herää kysymys, onko hänellä erilainen mainosvideo naisille? Juuri tässä on mikrokohdennetun täsmämarkkinoinnin petollisuus: ei voi tietää, millä lupauksilla ehdokas kehuu itseään toisille katsojille.

Kun mainonta personoituu eikä ole enää julkista, mainoksissa voidaan luvata mitä tahansa ilman, että siitä jää kiinni.

Tämän lyhyen vertailun perusteella vaikuttaa siltä, ettei Facebook tarjoa kovinkaan kehittyneitä työkaluja mainosten kohdentamiseen -- eivätkä ehdokkaat osaa hyödyntää niitäkään kunnolla.

On sitten ihan toinen juttu kuinka paljon Facebook itse tietää meistä. Mainostajille näytettävät valinnat ovat vain jäävuoren huippu. Pinnan alla tapahtuu paljon sellaista, mitä emme näe. Kun ehdokas on valinnut kohderyhmän, Facebook käyttää piiloon jääviä lisäkriteereitä valitakseen, keille kohdeyleisöstä mainokset näytetään. Siksi Tietoja-ikkunassa lukee epämääräisesti "...ovat kiinnostuneita kohteesta... määräytyy mm. sivuista tykkäämisen ja mainosten klikkaamisen kaltaisen toiminnan perusteella".

Olen ottanut käyttöön myös Vaalivahti lisäohjelman, joka selaimessa tarkkailee vaalimainoksia puolueittain.

Vaalivahti tuloksia.

Kyse on vain yhden koneen tuloksista, joten ne eivät edusta kaikkia näkemiäni mainoksia, mutta osoittavat ainakin sen, että Facebook valitsee mainoksia koko puoluekirjolta. Myös SDP:n ehdokkaan mainos on näytetty, mutta koneella, jossa ei ole vaalivahtia.

Lopuksi vielä havainto, jonka mukaan Facebook mainostaa itsenäisesti (ja ilmeisesti maksutta?) ennakkoäänestystä.

Facebook mainostaa ennakkoäänestystä.

Yhdysvalloissa havaittiin, että Facebookin äänestyskehotuksella oli oikeasti vaikutusta äänestysaktiivisuuteen.

Minkälaisia mainoksia sinä olet nähnyt? Onko joukossa kekseliästä kohdentamista tai selviä huteja?

PS. Kun olin aikani katsellut mainostajien tietoja, Facebook antoi varoituksen:

"Sinut on väliaikaisesti estetty"

"Vaikuttaa siltä, että käytit tätä toimintoa väärin etenemällä liian nopeasti..." - täh?? Mutta Facebookin päätöksistä ei voi valittaa, eikä niitä liioin perustella mitenkään. On pakko alistua FB:n oikkuihin.

Seuraavana aamuna toiminto oli taas käytettävissä.

(Tekstiä muokattu 12.4.2019, Risto E.J. Penttilän mainos lisätty)

Ylen uutiset varoittaa ilmastonmuutoksesta

Nuori kosmologi Syksy Räsänen vieraili kuluneella viikolla Ylen Puoli seitsemän -ohjelman vieraana. Yllätyin nähdessäni Ylen uutisen ko. vierailusta.

Kosmologin kanta ilmastonmuutokseen.

Syksyn kanta ilmastonmuutokseen tuli esille aivan haastattelun lopussa, lähes vahingossa. Toimittajat eivät edes kysyneet aiheesta, vaan tarttuivat siihen lennossa. Kuitenkin juuri tämä lausahdus oli nostettu uutisen kärjeksi ja peräti otsikkoon asti. Leipätekstissä oli sentään substanssia, kun Syksy kritisoi koulun fysiikanopetusta.

Syksy on tutkinut kosmologiaa eikä hän ole varsinainen ilmastotutkija. Jutun kirjoittanut toimittaja oli tehnyt helpon valinnan ja nostanut kärjeksi ilmastopelottelun, vaikka siitä ei todellakaan ole puutetta missään mediassa.

Jos Syksy olisi todennut, ettei usko ilmastonmuutokseen, olisiko se nostettu otsikkoon? Tuskinpa, vaikka juuri se olisi ollut jonkinlainen uutinen. Mikäli Syksy olisi ollut kriittinen, hänen viestinsä olisi helppo leimata "maallikon mielipiteeksi" ja siten arvottomaksi. Koska mielipide oli valtavirtaa, vähän lisää dramatisoituna toki, se kelpasi Ylen uutiseksi. No, eihän se varsinainen uutinen ole, mutta kuten kuvasta näkyy, se on uutissivustolla muiden joukossa.

Ilmastonmuutoksesta vallitsee laaja konsensus, joten ilmastokannan nostaminen otsikkoon tuntuu toimittajan omalta yritykseltä vaikuttaa asioihin ohi toimittajalta vaadittavan objektiivisuuden. Aivan kuin tarvittaisiin yhä lisää pelottelua niiden muutamien pään kääntämiseksi, jotka eivät vielä ymmärrä kehityksen tuhoisuutta.

Yle on ottanut itselleen ilmastovalistuksessa aktiivisen vaikuttajan roolin, joka näkyy urheilujuttuja lukuunottamatta uutistyössä. Tällainen on huonoa journalismia.

Tiedemiehenä Syksy on epäilemättä kriittinen lähteidensä suhteen. Hän mainitsi ilmastonmuutoksen tuottaneen satojatuhansia uhreja, mutta ei täsmentänyt mistä tieto oli peräisin. Päinvastainen tilasto kuitenkin löytyy: [linkki poistettu epäluotettavana, parempaa tietoa odottaen].

Haastattelun alussa Syksy mainitsi myös kosmologian tieteenalan virtauksista. Tiede ei ole absoluuttista, vaan siinä on omat trendinsä ja teorioiden suosio vaihtelee, kunnes ne kenties jonain päivänä saadaan vahvistettua todeksi.

Ja lopuksi tuttu disclaimer: koska aihe on niin herkkä korostan, etten tällä kirjoituksella ota mitään kantaa itse ilmastonmuutokseen -- käsittelen vain siitä uutisointia.

Lisäys 4.4.2019: Kuten kommentoija huomautti, yllä linkitetty tilasto ei ole tieteellinen fakta. Ilmastoaiheisia sivustoja riittää pilvin pimein ja jokainen voi valita kantaansa tukevat sivustot. Vinkkejä tieteellisistä arvioista otetaan vastaan.

Tätä kirjoittaessani silmiin osui USA Todayn twiitti, joka kertoo USA:n länsirannikolle ennustettujen ja havaittujen pyörremyrskyjen määrän 2005-2019 (linkki juttuun). Selvää trendiä en pylväistä löydä, ajanjakso on tosin lyhyt ja tilasto vain yhdeltä alueelta.

USA:n pyörremyrskytilasto 2005-2018 ja ennuste 2019.

Väestön lisääntyessä on luonnollista, että myös pyörremyrskyjen uhrien määrä nousee, mikä vaikeuttaa tilastointia.

"Ilmastonmuutos tappaa seksihalut"

Ja heti perään osui silmiin CNN:ltä videoleike uutisesta, jonka mukaan ilmastonmuutos vähentää seksiä ja sen seurauksena USA:ssa 100 000 lasta jää syntymättä.

Kaiken takana on... ei enää nainen, vaan ilmastonmuutos.

Maailman parhaat vaalit?

Valtioneuvoston kanslia, oikeusministeriö ja Turvallisuuskomitea käynnistivät viikko sitten 25.3.2019 kampanjan, jonka tavoitteena on kannustaa ihmisiä äänestämään ja muistuttaa mediakriittisyyden merkityksestä. Slogan on "Suomessa on maailman parhaat vaalit - mieti miksi" ja hashtag #maailmanparhaatvaalit.

Kampanjan alkua edeltäneenä viikonloppuna tuli uutisia ehdokkaiden häirinnästä, Timo Soinin päälle yritettiin käydä. Ajoitus olisi voinut olla parempikin. Suomen vaalijärjestelmä ei ehkä olekaan enää maailman paras. Maailmalla tunnetut kielteiset ilmiöt ovat tulleet meillekin.

Vaalihäirintää Suomessa vm. 2019.

Oli suorastaan ironista nähdä valtion itsekehumainos Hesarin uutisen keskellä:

Mainosta ympäröivä uutinen mitätöi kehun maailman parhaista vaaleista.

Viikonloppuna Yle Areenaan tehty päivitys sotki vanhoja tallenteita. Uhriksi joutui mm. Halla-ahon vaalitentti, joka oli poissa palvelusta kolmen tunnin ajan. Halla-aho käytti tilaisuutta heti hyväkseen:

Halla-aho masinoi kannattajansa nopeasti somen barrikaadeille.

Halla-aho oli riittävän fiksu, ettei väittänyt twiitissään teon olevan tahallinen. Julkinen kannanotto ja epäilyksen luominen riittivät. Kannattajat hukuttivat somen valituksiin ja ajoivat Ylen puolustuskannalle. Mikään selitys teknisestä häiriöstä ei tuntunut kelpaavan kannattajille. He epäilivät Ylen poistaneen Halla-ahon torstai-iltaisen vaalitentin tahallisesti, kenties perjantain gallupin hyvän tuloksen pelästyttäminä.

Miten hölmö Ylen pitäisi olla, jotta se poistaisi tahallaan kiistanalaisen puheenjohtajan vaalitentin ja hämäyksen vuoksi myös tukun muita tallenteita? Miten vainoharhaisia kannattajien pitää olla, jotta levittävät ja uskovat tällaista?

Joidenkin mielestä kyse oli yksittäisen yleläisen protestista, joku tekniikan väestä oli sabotoinut Halla-ahoa tahallisesti. Todellisuudessa Halla-aho sai erityiskohtelun, sillä hänen haastattelunsa palautettiin ennen kaikkia muita ja puolue sai roppakaupalla ilmaista julkisuutta. Uhriutuminen tehoaa aina.

Maailman parhaat vaalit? Tokkopa vain. Persut käänsivät Areenan ongelmat näppärästi omaksi propagandaksi.

Suomen vahvuus on tähän asti ollut sisäisessä luottamuksessa. Halla-ahon tapaus osoittaa luottamuksen rapistuvan vauhdilla, ja sillä on huolestuttavia seurauksia. Tätä luottamusta ei kurota umpeen valtion itsekehua pursuavilla viestintäkampanjoilla.

Kampanja muistuttaa myös lippuäänestyksen turvallisuudesta: "Vaalien järjestäminen ja toimittaminen nojaavat edelleenkin varmaan menetelmään, joka on kynä, paperi ja äänestyskoppi. Nämä luotettavat, toimintavarmat ja tietoturvalliset välineet ovat edelleenkin odottamassa äänestäjiä ennakkoäänestyksessä ja vaalipäivänä."

"Äänestystapamme on varma" - mutta se ei ole koko jutun pointti!

Myös paperilehdet ovat talven aikana kehuneet lippuäänestystä, mikä on varsin kummallista. Tietääkseni kukaan ei ole vaatinut sähköistä äänestystä Suomeen. Miksi äänestystavan turvallisuutta pitää erikseen korostaa? Onko se vain vastaus Virolle, jossa äskettäin puolet kansasta äänesti sähköisesti ilman mitään ongelmia tai epäluottamusta?

Lippuäänestyksen omahyväinen korostaminen tekee karhunpalveluksen, sillä se tuudittaa suomalaiset väärään turvallisuudentunteeseen. Vaalihäirintää ei tehdä enää äänestyspäivänä eikä laskentaa sotkemalla, vaan sitä ennen, vaalikampanjoiden aikana.

Ratkaisevaa ei ole se, mitä tapahtuu äänestyskopissa vaan se, mitä tapahtuu edeltävinä viikkoina. Persujen lietsoma epäluuloisuus ja salaliittoteoriat nakertavat Suomea enemmän kuin pelko vieraan valtion vaalivaikuttamisesta.