Vuosi digisiirtymästä

Juuri nyt on kulunut vuosi antennitalouksien digisiirtymästä. Vuosi sitten analogiset lähetykset lopetettiin ja ne, jotka eivät ajoissa hankkineet digilaitteita, joutuivat katsomaan televisiostaan lumisadetta. Juuri muualla sitä ei sitten näkynytkään, talvi oli ennätyksellisen lauha ja vähäluminen. Kaapelitalouksien digipakko alkoi tämän vuoden maaliskuun alusta.

Jälkikäteen ajatellen paljon porua herättänyt digipakko toteutui yllättävänkin hyvin. Suomalaiset ovat nöyrää ja tottelevaista kansaa. Kun käskettiin, uudet laitteet oli pakko hankkia - ja ne myös hankittiin. Etukäteen arvostelua ja valituksia tuli roppakaupalla, mutta sen jälkeen asia tuntui painuvan unohduksiin. Digiaika oli alkanut ja sillä hyvä.

Ihan kaikki eivät tyytyneet kohtaloonsa. Osa luopui televiosta ja löysi uudelleen kirjojen sekä ystävien tapaamisen maailman. Ja aika moni jätti protestiksi tv-lupansa maksamatta. Keväästä 2007 lähtien luvan maksavien määrä on koko ajan laskenut - ja maksu vastaavasti noussut, vaikka digiaika toi säästöjä tv-yhtiöille. Katsojille se tiesi pakotettua rahanmenoa. Laskepa, paljonko digitalisointi tuli maksamaan omalla kohdallasi, niin hämmästyt.

On helppo nimetä digiseikkailun voittajat: tv-kauppiaat ja maksu-tv. Molemmille digiaikaan siirtyminen oli todellinen lottovoitto. Maksajan rooli jäi katsojalle. Oikeastaan mikään niistä syistä, joiden vuoksi digitalisointiin alunperin lähdettiin, ei toteutunut. Mutta niitä syitä kukaan ei halua enää muistellakaan. Digiprojekti meni metsään, mutta ainakin sinne päästiin ensimmäisten joukossa.

Monissa muissa maissa digitalisointi on vielä pahasti kesken. Informan ennusteen mukaan digi-tv:n peitto Euroopassa on vasta 50 prosenttia. Eräät maat ovat tietoisesti viivyttäneet digisiirtymää, koska ne yrittävät siirtyä samassa yhteydessä teräväpiirtoon. Pekingin olympialaisten yhteydessä saimme jo maistiaisia paremmasta digi-tv:stä, joka on jo aivan kulman takana.

Suomalaiset eivät vain malttaneet odottaa. Oli pakko hankkia laitteet, joilla ei sitten voinut vajaata vuotta myöhemmin katsella olympialaisia.

Pankkitunnistus petti jälleen

Ilta-Sanomien pieni uutinen kertoi 19.8.2008 yrittäjästä, joka oli verkkopankkiin mennessään päätynyt väärän henkilön tilille. Uutinen julkaistiin vain paperilehdessä ja se tuli tietooni vasta jälkeenpäin, tuttavan ilmoitettua asiasta.

Kuvio oli sama kuin keväällä: henkilö päätyi vääriin tietoihin tehdessään pienen virheen asiakasnumeron ja kertakäyttösalasanan antamisessa. Tällä kertaa virhe tapahtui siinä, että asiakas jätti vahingossa asiakasnumeron viimeisen merkin kirjoittamatta. Numero sekä kertakäyttösalasana sattuivat täsmäämään toiseen henkilöön.

Kuten keväällä laskeskelin, tällaiset sattumukset ovat yleisempiä kuin mitä pankit silloin antoivat ymmärtää. Ilta-Sanomien uutisessa siteerattu pankin edustaja ei enää vedonnut lottovoittoon vaan sanoi, että "Toisten tilitietoihin pääseminen on harvinaista. Niitä sattuu kolmesta neljään vuosittain."

Siis: yhden pankin asiakkaat päätyvät 3-4 kertaa vuodessa näkemään väärän henkilön tilitapahtumat. Pankkeja sekä muita tupas-tunnistusta käyttäviä palveluita on Suomessa useita, ja niiden käyttö kasvaa jatkuvasti. Ja tämä kaikki siis vahingossa - luku moninkertaistuu, jos temppua aletaan vasiten yrittää. Jokainen voi itse arvioida, onko tämä paljon vai vähän.

Katuvalojen ohjaus internetiin

Olemme kaikki nähneet elokuvia, joissa hakkerit murtautuvat tietojärjestelmiin ja saattavat yhteiskunnan kaaokseen katkaisemalla elintärkeitä toimintoja. Tuorein tämän genren edustaja taitaa olla Die Hard 4.0.

Elokuvat ovat elokuvia. Eihän niin voi oikeasti tapahtua. Ei ainakaan meillä Suomessa.

Eihän?

Kohta voi. Tuoreen uutisen mukaan katuvalojen ohjaus internetissä yleistyy. Pikaisella haulla löytyy useita Suomessa toimivia yrityksiä, jotka tarjoavat nettiselaimella ja kännykällä toimivaa valo-ohjausjärjestelmää kunnille. Uutisista päätellen kauppa on alkanut käydä.

Avainsana on tietenkin kustannussäästöissä. Eli kuten erään yrityksen sivulla sanotaan: Internet-liittymän ansiosta kuntien on helppo kilpailuttaa katuvalojen kunnossapitotyöt, koska uuden urakoitsijan ei tarvitse enää investoida omiin valvomolaitteisiin. Ainakin Tampere, Pieksämäki, Kuusamo, Järvenpää ja Tuusula ovat jo siirtymässä valo-ohjauksessa nettiaikaan.

Tietoturvamielessä kehitys on huolestuttava. Kauanko kestää, ennen kuin joku ulkopuolinen selvittää salasanat ja ohjauskoneen ip-osoitteen? Sen jälkeen vaikka 15-vuotias naapurinpoika pystyy ohjailemaan valoja. Entä kun joku kohdistaa palvelunestohyökkäyksen valo-ohjauksesta vastaavan huoltomiehen koneeseen?

Kaikkialla korostetaan nykyisin tietoturvan merkitystä. Käytännössä toimitaan kuitenkin täsmälleen päinvastoin: kustannussyistä päädytään ratkaisuihin, jotka ovat helppoja ja edullisia, mutta jotka ovat ongelmallisia tietoturvan kannalta.

Älkää sitten jatkossa ihmetelkö, miksi elokuvien maalaamat uhkakuvat muuttuivat todeksi.

Kaksi kolmesta ei halua seksiä töissä

JOKA KOLMAS HALUAA SEKSIÄ TÖISSÄ! Neljä kymmenestä haluaisi tehdä sen ryhmässä!

Näin julisti Hesarin NYT-liite viikko sitten. Voi pyhä yksinkertaisuus - nyt iltapäivälehtien kyseenalainen tapa haalia lukijoita on levinnyt jo Hesariinkin. Voi olla, että näillä loputtomilla ja itseään toistavilla seksikyselyillä saa hittejä web-palveluun ja irtonumeroita kaupaksi, mutta ne myös rapauttavat lehden arvoa. Seksiotsikoiden perässä juoksevat lukijat eivät ole uskollisia lehdelle, eivät niitä, joita lehden pitäisi palvella.

Aliarvioimalla lukijoita lehdet kaivavat vain omaa kuoppaansa.

Seksikyselyillä, joihin surffaajat saavat itse vastata nettisivulla, ei ole muuta kuin viihdearvoa. Niistä ei voi lainkaan päätellä, kuinka moni oikeasti haluaa seksiä töissä tai ryhmässä. Ei silti, että asia meitä kiinnostaisikaan. Minäkin haluan suklaata, jäätelöä, urheiluauton, maailmanympärimatkan... mihin tilastoon nämä lasketaan? Missä kyselyssä voin klikata näitä vaihtoehtoja?

Raflaavat seksikyselyt herättävät lähinnä sääliä lehdistöä kohtaan. Näinkö alas median tarvitsee nykyisessä kilpailutilanteessa vajota? Pitääkö Hesarinkin lähteä kilpailemaan iltapäivä- ja juorulehtien kanssa niiden omilla aseilla?

Yksi ero sentään on. Tämän viikonlopun NYT-liitteessä oli julkaistu lukijakirje, joka päättyi kysymykseen Miksi meidän pitää ottaa vastaan maan johtavana sanomalehtenä pidetyltä Hesarilta Seiskan tasoista paskaa? Pisteet lehdelle sen julkaisemisesta. Ehkä palaute aiheuttaa pohdintaa myös toimituksessa. Jos tämä oli ironiaa tai jonkinlainen koe, me lukijat reputimme siinä.

Ylen iso HDTV

Kävin tänään Ylellä haastattelussa. Radiotalon aulaan oli tuotu Ylen suuri(n) televisio: Panasonicin 103-tuumainen plasma-tv. Massiivinen laite kaikin puolin: hinta julkistushetkellä noin 80 000 euroa ja tehontarve 1,5 kilowattia. Tätä telkkaria ei kannata jättää yöksi päälle! Eikä se tavalliseen kotiin mahtuisikaan.

Valtavasta näytöstä huolimatta Pekingin olympialaisten teräväpiirtokuvan laatu oli erinomaisen hyvä. Vain aivan läheltä katsoessa saattoi havaita sen verran suttua ja pakkausvirheitä, että kuva muistutti kodin perustarkkuuden digi-tv:tä.

Kaukainen dejà-vu: helsinkiläisessä kauppakeskuksessa oli Barcelonan olympialaisten aikaan 16 vuotta sitten ensimmäinen teräväpiirto-tv. Siihen lähetettiin kuvaa analogisena teräväpiirtona. Harva huomasi laatueroa, sillä kuvaputki taisi olla 28 tuumaa.

Nyt laatuero näkyi vaikka silmät kiinni. Ja hyvä niin, sillä Ylen johto on antanut ymmärtää, että teräväpiirtokuvan lisäarvo nykyiseen peruskuvaan olisi vähäinen ja kiinnostaisi lähinnä alan harrastajia. Jokainen radiotalon läpi kulkeva johtaja muuttaa mieltään tämän hd-loiston nähdessään.



Television koosta saa hyvän käsityksen vertaamalla sitä takana näkyviin ihmisiin sekä seinään, jossa on tavallisen kokoisia tv-näyttöjä.

Peace will come - not!

Kevään Euroviisuista jäi mieleeni Georgian vaikuttava esitys. Syntymästään asti sokea ja sodan itsekin kokenut Diana Gurstkaya lauloi "peace will come". Kesken esityksen ryhmän päälle vedettiin kangas, ja sen jälkeen mustat asut olivat kuin taikaiskusta muuttuneet valkoisiksi.

Ajoin lauantaina Tampereelle. Sattumoisin kuuntelin autossa Euroviisujen tv-semifinaalista erottamaani mp3-tiedostoa. "Peace will come" tuntui kaukaiselta, kun radiouutiset kertoivat samaan aikaan Venäjän jatkavan ylivoimaista hyökkäystään.

Ironista kyllä, Euroviisujen voitto meni Venäjälle. Venäjä näyttää voittaneen myös sodan.

Vielä ironisempi oli Yhdysvaltojen YK-lähettilään Venäjää kohtaan ilmaisema paheksunta. "Takana ovat ajat, jolloin maan päämiestä voitiin Euroopassa vaihtaa asevoimin". Niin, Euroopassa. Lähi-idässä on toiset säännöt. Kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin, se kertoi avoimesti haluavansa Saddamin syrjään.

Toivottavasti Georgia boikotoi ensi vuoden Euroviisuja, jos ne järjestetään Venäjällä.

Vaihtakaa esiintymisasut takaisin mustiin. Peace will not come.

I love HD!

Nyt sitä sitten tulee: olympialaisten avajaiset parhaillaan käynnissä. Kaukosäätimen painalluksella vaihtelen kuvaa YLE TV2-kanavan ja teräväpiirron väliltä. Vaikka YLE on nostanut bittivirran ennätyksellisen korkealle (neljän megabitin molemmin puolin), kuva on lähinnä säälittävä teräväpiirtoon verrattuna. Itku tulisi, jos tämän jälkeen joutuisi vielä katsomaan urheilua 1960-luvun perustarkkuudella!

Viime vuoden keväällä Jungner sanoi radion Julkinen sana: digitelevision loppukiri -ohjelmassa näin: "Kun näitä eräälle yleisölle eräässä esityksessä esittelin, niin että oli rinnakkain digitaalinen televisio ja sitten teräväpiirtotelevisio, niin ensimmäinen kysymys yleisöstä oli että kumpi on kumpi. Joten ehkä tuossa suhteessa kannattaa ottaa vähän rauhallisemmin."

Teräväpiirto näyttää henkilöt terävinä ja luonnollisina. Läsnäolon tuntu on vahva, siksi myös elämys on paljon voimakkaampi. Täytyy olla lähes sokea, ellei eroa huomaa (tai sitten television koko on alle 26 tuumaa).

Antenniverkon lähetyksen alku tietokoneella katsottuna oli mahtava kokemus. Kuva oli kuin postikortti koko ruudulle skaalattuna. Kolme vuotta vanhan tietokoneen prosessori jaksoi 100% kuormalla purkaa pakkauksen niin, että kuva näkyi virheettömästi myös koko 24" laajakuvanäytölle suurennettuna. Ihanaa, mahtavaa! Bittivirta näytti olevan 11-12 megabittiä sekunnissa.

Ainoa ongelma oli äänissä. HD-lähetteessä näkyi kolme äänikanavaa (myös AC3-pakattu tilaääni), mutta ne kaikki pysyivät mykkinä ensimmäisen tunnin ajan. Vasta sitten ääni alkoi kuulua.

Digitelevisio on vihdoin astunut 2000-luvulle. Toivottavasti laajamittaiset hd-lähetykset muistakin ohjelmista alkavat mahdollisimman pian.

Onpa hyvä että olympialaiset eivät ole Helsingissä

Täällä pääkaupunkiseudulla päivä on alkanut aivan erityisen harmaana ja sateisena. Onpa hyvä, että olympialaisten avajaiset pidetään tänään Pekingissä eikä Helsingissä! Helsingin sää näyttää vähintään yhtä huonolta kuin mitä se oli uutiskuvista päätellen vuoden 1952 kisojen avajaisissa.

Eikä kehumista ollut liioin kolmen vuoden takaisissa yleisurheilun MM-kisoissa. Maailmalle välittyi kuva sateisesta ja ankeasta kaupungista, jonka vanhalla ja rapistuneella stadionilla huippu-urheilijat joutuivat kisaamaan. Eikä kuva kovin väärä ollutkaan.

Avajaisten televisiointi Pekingistä alkaa vajaan viiden tunnin kuluttua. Silloin nähdään, onko Pekingin ilma yhtä harmaata kuin meillä. Siellä ongelmana ovat ilmansaasteet, meillä sää.

Sormeni naputtaa jo kärsimättömänä hiiren päällä. Digitan koemielessä lähettämän HDTV-kuvan pystyy näköjään tallentamaan myös levylle tavallisena transport streamina, jossa vain videopakkauksena on mpeg-4 vanhan digi-tv:n käyttämän mpeg-2:n sijaan. Tiedostosta tulee kyllä hurjan iso...

Jotain hyvää Vistassakin

Microsoftin Vista on ollut monelle pettymys. Niin minullekin. On vaikea täsmällisesti sanoa, mikä siinä on vialla. Se ei vain tunnu hyvältä. Vista on kuin komiteatyön tulos: kompromissi, jossa on paljon kaikkea, mutta johon kukaan ei ole aidosti tyytyväinen.

Jostain syystä Vistan kanssa on ollut pieniä teknisiä ongelmia eri koneissa. Ei ainoastaan halpakoneissa vaan myös nimekkäiden valmistajien laitteissa. Näytönohjaimet bugittavat, verkkoyhteys katkeilee välillä ja yhdessä koneessa HP:n LaserJet ei suostu tulostamaan ollenkaan.

Ärsyttävin on kuitenkin Lenovon kannettava, jossa videosignaali pitää ohjata ulkoiselle näytölle videotykkiä varten. F5-näppäin aktivoi Lenovon oman vaihto-ohjelman, joka ei kuitenkaan toimi ilman admin-oikeuksia. Jostain syystä näytön vaihto on katsottu niin kriittiseksi, että sitä ei saa tehdä peruskäyttäjän oikeuksilla. Tätä varten joudun avamaan toisen käyttäjäistunnon admin-oikeuksilla, vaihtamaan näyttöä ja sen jälkeen sulkemaan istunnon. Kömpelöä ja hidasta, varsinkin kun kannettavassa on "vain" gigatavu keskusmuistia.

Harvassa ovat olleet ne hetket, joissa Vista on yllättänyt iloisesti. Mutta niitäkin on. Vistassa voi esimerkiksi muuttaa (tietyissä rajoissa) osion kokoa lennossa ilman, että tiedostoja tarvitsee ensin poistaa. Tämän löytyminen oli iloinen yllätys.

Toisen löydön tein eilen, kun tutkin asioita tulevaa kirjaa varten: ajastettujen tehtävien ikkuna on pantu kokonaan uusiksi ja siinä on nyt valtavasti uusia mahdollisuuksia, mm. sähköpostin lähettäminen sopivan ehdon täyttyessä. Valitettavasti tämäkin toiminto on Vistan yleisen ilmeen mukainen eli täynnä erilaisia valintoja, sekava - ja toimii kiusallisen hitaasti.