Havaintoja TVkaistan tuomiosta

Helsingin käräjäoikeus antoi tänään 30.9.2015 tuomion ns. TVkaista-jutussa. Sen perusteella yhtiön kaksi omistajaa tuomittiin ehdolliseen vankeuteen -- toimitusjohtaja 11 kuukaudeksi ja tekninen johtaja 7 kuukaudeksi. Yhtiön lainopillinen neuvonantaja vapautettiin syytteistä.

Käräjäoikeuden tuomio on varsin odotettu. Vaikka salissa vedottiin teknisiin yksityiskohtiin ja kiisteltiin henkilökohtaisen vs. master-tallenteen eroista, oikeus totesi TVkaistan antaneen harhaanjohtavan kuvan palvelun toteutuksesta ja että kyse oli yksiselitteisesti keskitetystä tallentamisesta. Tekijänoikeuslain 12 pykälän kolmannen momentin mukaan tv-ohjelmien yksityistä kopiointia ei voi ulkoistaa yritykselle maksua vastaan. Niin ikään oikeus hylkäsi syytettyjen kannan, jonka mukaan kyse oli siirtovelvoitteen alaisesta must-carry-toiminnasta. Tässä suhteessa oikeudenhaltijoita edustava TTVK sai mitä halusi.

Tavaramerkkioikeuden rikkomisesta (kanavien logojen luvaton käyttö) tuomittiin vain tekninen johtaja, sillä toimitusjohtajaa ei tavoitettu ennen syyteoikeuden vanhenemista. Toimitusjohtajan syyksi luettiin kuitenkin kavallus: hän oli jättänyt palauttamatta 16 pc-konetta ja 2500 kytkintä näiden leasing-sopimuksen umpeuduttua, eikä laitteiden kohtalosta saatu tietoa.

Oikeus määräsi vastaajat korvaamaan oikeudenhaltijoille vahinkoja ja oikeudenkäyntikuluja yhteensä 280 000 euroa. Päälle tulevat lisäksi vastaajien omat oikeudenkäyntikulut, yhteensä 261 tuhatta euroa. Tekijänoikeusrikoksesta määrätyn rangaistuksen koventamisperusteena oli toiminnan suunnitelmallisuus ja pitkä kestoaika.

Tuomitut korvaukset ovat vain murto-osa oikeudenhaltijoita edustaneen TTVK:n vaatimasta kahdesta miljoonasta. Oikeus katsoi, etteivät vaatimukset olleet riittävän yksilöityjä ja perusteltuja. Yleensä korvaukset lasketaan koituneen vahingon tai saamatta jääneen tulon perusteella, mutta miten arvioida palvelua, johon vaadittavia oikeuksia ei olisi myyty rahallakaan? Oikeuden laskelma rikoshyödystä (5 euroa per asiakas per kuukausi) on syytettyjen kannalta edullinen.

Vielä edullisempi heille on vaaditun kuuden vuoden liiketoimintakiellon hylkääminen. Tuomittuja ainoastaan kiellettiin "toistamasta syytteessä tarkoitettujen tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien loukkaamista".

Tämä on mielenkiintoista, sillä vaikka oikeudenkäynnin kohteena olivat vuodet 2007-2011, TVkaista on toiminut kuin mitään ei olisi tapahtunut aina näihin päiviin asti. Vasta äskettäin nimi muuttui ja palvelu uudistui. Toimitusjohtaja kertoi myyneensä bisneksen tuntemattomalle ostajalle joulukuussa 2009, mutta tekninen johtaja kertoi kuulleensa asiasta vasta oikeudenkäynnissä. Rahaliikenne on viime vuosina kiertänyt Hongkongin kautta eikä todellisia omistajia, joille raha päätyy, tiedetä. KRP ei ole halunnut tutkia asiaa ennen nykyisen oikeudenkäynnin päättymistä.

On kiinnostavaa nähdä, valittaako jompikumpi osapuoli tuomiosta. Vastaajien kannalta tuomiota voi pitää jopa lievänä. Asianomistajien kannalta tilanne on toinen, mutta hekin saivat sen kaikkein tärkeimmän: nyt on selvää, ettei nykyisen lain nojalla pilvitallennusta tulkita yksityiseksi kopioinniksi ja että tv-ohjelmien tallennuspalvelu vaatii sopimuksia oikeudenhaltijoiden kanssa.

Todennäköisesti nykyisiin palveluihin tulee mainoksia, tallennusten säilytysaikaa rajoitetaan ja tekijänoikeuskorvaukset siirtyvät asiakashintoihin. Nämä ovat ehtoja, joita oikeudenhaltijat ovat asettaneet sopimuksen syntymiselle.

Vastaajat voisivat lähteä testaamaan päätöstä hoviin ja aina KKO:hon asti, mutta se tulisi kalliiksi eikä luultavasti muuttaisi tuomion ydintä: nykyisen direktiivin ja Suomen lain mukaan yksityisen kopioinnin käsitettä ei voi laajentaa maksulliseen suorittamiseen. On parempi pyrkiä muuttamaan itse lakia.

Kiinnostavampaa on nähdä, ryhtyykö KRP selvittämään nykyisen TVkaistan takana olevia tahoja. Kyse on selvästi merkittävästä liiketoiminnasta, joka nyt on todettu laittomaksi (sitten kun päätös on lainvoimainen).

Samaan aikaan tv-kanavien omat streaming-palvelut yleistyvät ja omaan käyttöön tallentaminen alkaa tuntua yhtä pölyiseltä kuin vhs-kasettien käyttö. Kuka haluaa tallentaa mitään, kun 15 kanavalta tulee koko ajan katsottavaa ja vähänkin kiinnostavat ohjelmat esitetään vähintään kahteen kertaan?

Tulevaisuus on uusissa palveluissa, ja ne tulevat yhä useammin suoraan ulkomailta. Niissä on myös kotimaisten toimijoiden suurin haaste. Tv-ohjelmien tallentaminen on katoavaa kansanperinnettä.

Muokattu 1.10.2015

Kanerva-Haglundgate: vieras valtio kuuntelee?

Eduskunnan puolustusvaliokuntaa johtava Ilkka Kanerva ja ex-puolustusministeri Carl Haglund epäilevät vieraan vallan salakuunnelleen kännyköitään. Kumpikin kertoo havainneensa linjalla häiriöitä silloin, kun puhelut liittyivät turvallisuuspolitiikkaan. (Melkoisia häiriöitä ovatkin, kertoo nauhoite HBL:n sivulla).

Ajatuksen tasolla salakuuntelu on täysin mahdollista, suorastaan loogista. NSA:n tiedetään salakuunnelleen Saksan ylintä johtoa Angela Merkeliä myöten. Eikä se ole ollut yksin asialla, vaan toiminut yhteistyössä mm. Espanjan, Ranskan, Saksan ja Britannian tiedustelupalvelujen kanssa. Salakuunteleva valtio voi olla idässä, mutta yhtä hyvin etelässä tai lännessä. Pohjoinen suunta on ainoa, jota ei tarvitse epäillä -- siellä kuuntelee vain Joulupukki.

Erikoiseksi kuuntelun tekee se, että kohteet väittävät havainneensa sen linjan katkeiluna ja muina häiriöinä. Miten se olisi mahdollista?

Teoriassa kännykkää voi kuunnella monella tavalla, mutta mikään niistä ei ole aivan helppoa. 2G-verkkoon pakotetun puhelimen salaus voidaan murtaa radioaaltoja kuuntelemalla, jos käytössä on sopivat laitteet. Vakoiluohjelma voidaan ujuttaa uhrin puhelimeen (ei tosin kovin helposti eikä etäyhteydellä, edellyttää agentilta fyysistä pääsyä laitteeseen) tai puhelu voidaan kaapata sen kulkiessa operaattorin runkoverkossa tai puhelinkeskuksessa. Vuonna 2005 paljastui ilmeisesti NSA:n operaatio, jossa Vodafonen Ateenan keskukseen oli asennettu kehittynyt takaoviohjelma. Se löydettiin sattuman ja koodausvirheen vuoksi. Vastaava operaatio voisi selittää Kanerva-Haglundgaten.

Jokaisella operaattorilla on myös lakisääteinen LI-liitäntä poliisin omaa salakuuntelua varten. Ehkä se on onnistuttu hakkeroimaan tai operaattorin sisällä on myyriä? Tai ehkä työssä on hyödynnetty Gemaltolta varastettuja sim-korttien avaimia?

Pelottavin vaihtoehto on, että urkkijalla on pääsy suoraan puhelimen laitteistoon. Emme voi varmuudella tietää, mitä toimintoja on piilotettu kaikkien puhelinvalmistajien käyttämiin mikropiireihin. Edward Snowden antoi epäsuorasti ymmärtää, että jokaista puhelinta voidaan käyttää salakuunteluun, mutta hänen vuotamissaan dokumenteissa ei ole tarkempia tietoja asiasta.

Yhteistä näille kaikille keinoille on, ettei niiden pitäisi näkyä tai kuulua uhrille millään tavalla. Puhe kulkee bitteinä aivan kuten sähköposti ja nettisurffauskin. Liikenteen monistaminen salakuuntelijan laitteelle ei näy kohteelle.

Wanhoina aikoina puhelintekniikka oli analogista ja puhe saattoi kaikua, kun sähköinen signaali heijastui vastaanottimesta takaisin linjalle. Salakuuntelija joutui kytkemään oman puhelimensa linjalle hauenleuoilla, jolloin rahina, äänenvoimakkuuden vaihtelut ja kaikuilmiöt olivat väistämättömiä.

Enää sellaista ei pitäisi tapahtua. Äänen kaikuminen puhelun aikana kertoo, ettei puhelimen sisäinen kaiunpoisto toimi oikein. Kuulokkeesta tuleva ääni vuotaa mikrofoniin tai päinvastoin.

Jos salakuuntelija aiheuttaa häiriöitä, hän on joko täysi tollo tai häiriöt ovat tahallisia. Ehkä niillä halutaankin pelotella, kuten Mikael Storsjön tapauksessa? Meneillään on informaatiosota, remember?

Kiinnostavaa on, että Kanerva kertoo häiriöiden liittyneen vain soittoihin, joissa käsiteltiin puolustusasioita. Sehän tarkoittaa, että joku ihminen on kuunnellut kaikkia puheluita ja valinnut niistä häirittävät. Kanerva/Haglund-kaksikon lisäksi voi olettaa, että kuunneltujen piiri on laajempi ja esim. nykyisen puolustusministerin kannattaisi tarkistaa puhelimensa.

Tulee mieleen myös uutinen parin vuoden takaa, jossa edustaja Mustajärvi ihmetteli tekstiviestiensä hidasta välitystä silloin kun niissä esiintyi epäilyttäviä sanoja.

Kaikesta päätellen pinnan alla tapahtuu paljon sellaista, mitä emme tiedä. Ja kun tapahtumia on paljon, kohut unohtuvat nopeasti. Kuinka moni muistaa vielä viime joulukuun kohun valetukiasemista Helsingissä sekä Tukholmassa ja Oslossa?

Oleellista on muistaa, ettei kenenkään pidä puhua kännykässä tärkeitä asioita. Lisäksi turvalliselle puhelintekniikalle olisi nyt kysyntää, jos vaikka Jolla ja SSH tuotteistaisivat siitä maailmanlaajuisen menestyksen?

Lisäys klo 15: nauhoitteen perusteella kyse voisi olla 3G-häirintälähettimestä, jolla joku tekee kiusaa. Päällekytkemisen jälkeen se heikentää puheen laatua kunnes yhteys menee lopulta kokonaan poikki. Lähettimet ovat Suomessa laittomia, mutta nettikaupasta sellaisen voi ostaa muutamalla kymmenellä eurolla. Tätä teoriaa tukee sekin, että häiriö iskee Kanervan puhuessa toimittajan kanssa ilmeisesti ihan muista kuin turvallisuuteen liittyvistä salaisuuksista. Ei siis varsinaista salakuuntelua, vaan kiusantekoa.

Nyt pitäisi kokeilla, mitä tapahtuu toiselle puhujalle Kanervan lähellä. Jos hänenkin puhelimensa kärsii häiriöistä samaan aikaan, kyse on lähettimestä. Jos taas ongelmat rajoittuvat Kanervaan, voi epäillä salakuuntelua.

Lisäys 26.9.2015: Vaasalainen perussuomalainen kansanedustaja Tolppanen kertoo myös joutuneensa salakuuntelun uhriksi. Salakuuntelu alkoi sen jälkeen kun Tolppanen oli ärähtänyt koraanin lukemisesta radiossa. Häirintä ilmenee "ihmeellisenä vinkuvana äänenä" joka usein katkaisi myös puhelut. Nyt häirintä on vähentynyt, mutta vieläkin edustaja Tolppanen joutuu huutamaan puhelimeen "pojat pois langoilta, tämä on yksityispuhelu!". Hmmm..... mitähän tästä voisi päätellä? 

OneCoin vapautuu vasta ensi vuonna -- jos silloinkaan

Radio Rock haastatteli eilen 10.9.2015 puhelimitse OneCoinin Suomen maajohtajaa virtuaalirahan tuoreista kuulumisista. Annoin puhelimitse myös omat kommenttini.

OneCoin on tarjonnut minulle mahdollisuutta vierailla Sofian pääkonttorissa, jotta epäilykseni toiminnasta hälvenisivät -- ikään kuin päätekijöiden henkilökohtainen tapaaminen olisi vastaus kysymyksiin, joita olen esittänyt jo viime keväästä lähtien. Kysymyksiin voisi vastata sähköpostilla, tapaamiset ovat vain psykologista vaikuttamista.

Olen tiedustellut mahdollisuutta vierailla valuutan louhintaan käytetyssä palvelinkeskuksessa, mutta ne eivät kuulemma ole mitään turistikohteita. Puhetta ja lupauksia voi antaa kuka tahansa. Fyysiset laitteet olisivat jotain konkreettista ja osoittaisivat, että rahaa ylipäätään louhitaan.

Ainoa varma todistus OneCoinin aitoudesta saadaan silloin, kun raha tulee yleiseen käyttöön ja sen arvo alkaa määräytyä vapaasti. Tällä hetkellä avoinna on vain OneCoiniin kuuluvien sisäinen pörssi, jossa myyntihinta on 1,85 euroa ja ostohinta 1,95 euroa.

Keväällä maajohtaja Vuorinen sanoi OneCoinin avautuvan suurelle yleisölle vuoden 2015 aikana. Nyt avausta on siirretty kunnes 50 % valuutasta on louhittu. Se tarkoittanee vuoden 2016 loppua tai seuraavan vuoden alkua. Näin keskeisen asian lykkääminen tulevaisuuteen on hyvin epäilyttävää. Ilman vapaata markkinaa OneCoinin arvonnousu on ilman puhaltamista kuplaan. Pullistuminen ei tarkoita, että arvo oikeasti kasvaisi.

Vuorinen kertoi radiossa muutakin. Hän oli käynyt KRP:ssä yhtiön lakijohtajan kanssa ja käyttänyt viisi tuntia kuvion selvittämiseen. Lisäksi hän sanoi lähettävänsä ensi viikolla keskusverolautakunnalle pyynnön ohjeista, joiden mukaan OneCoinista tuottoja saaneiden pitää ilmoittaa tulonsa verotuksessa.

Mahtoiko lakijohtaja olla sama nainen, joka helmikuussa lähetti oikeustoimilla uhkaavan sähköpostin? Hän osoittautui myöhemmin freelanceriksi, joka myy palveluitaan tuntihinnalla.

Verolautakunnan ohje kannattaa lukea tarkkaan. Kesällä Radio Ravun haastattelussa maajohtaja Vuorinen kertoi, että toisin kuin epäilyttävä BitCoin, kaikki OneCoin-asiakkaat tunnetaan ja transaktiot tallennetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kun OneCoinin lohkoketju joskus avataan, kaikki valuutalla koskaan tehdyt ostot ja rahansiirrot ovat kenen tahansa tutkittavissa. Siis myös uteliaiden naapurien ja viranomaisten. Olisi noloa (ja kallista) jäädä myöhemmin kiinni siitä, että on unohtanut ilmoittaa OneCoin-voittoja verotuksessa. Tai ei muistanut mainita niistä puolisolleen.

Lohkoketjun idea on juuri siinä, että transaktiot tallentuvat pysyvästi, eikä niitä voida poistaa tai peukaloida jälkikäteen. Epäselvää tosin on, mihin lohkoketjua OneCoinissa tarvitaan, kun kaikki tapahtumat ovat yhtiön omalla tietokoneella.

Aiemmin viikolla minua lähestyi henkilö, jota tuttu oli yrittänyt houkutella mukaan OneCoiniin. Hänelle oli kerrottu, että Petteri Järvinen on aiemmin suhtautunut valuuttaan kielteisesti, mutta tullut sittemmin toisiin ajatuksiin.

Se ei tietenkään ole totta. Muutan mieltäni vasta, kun valuutalla alkaa olla oikeaa arvoa tai saan konkreettisia todisteita sen toimivuudesta. Toistaiseksi kumpaakaan ei ole tapahtunut.

Identiteettivarkaus kriminalisoitiin -- mutta mikä muuttui?

Viime perjantaista 4.9.2015 lähtien identiteettivarkaus on ollut rikos. Rikoslain 38. luvun 9 a -pykälä määrittelee sen seuraavasti:

Joka erehdyttääkseen kolmatta osapuolta oikeudettomasti käyttää toisen henkilötietoja, tunnistamistietoja tai muuta vastaavaa yksilöivää tietoa ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa sille, jota tieto koskee, on tuomittava identiteettivarkaudesta sakkoon.

Identiteettivarkauden ottaminen rikoslakiin itsenäisenä tekomuotona kuvastaa maailman muuttumista. Se, mikä vielä vuosituhannen alussa oli pelkkää pilaa, on verkkoajan myötä muuttunut vahingolliseksi teoksi. Samanlainen muutos on tapahtunut nettikirjoittelussa, joka ei ole enää pelkkä tapa päästää höyryjä.

Käytännössä rikoslain 9 a -pykälä kieltää esimerkiksi valetilien perustamisen sosiaaliseen mediaan toisen henkilön tiedoilla. Aiemmin toisen nimissä esiintyminen on ollut kiellettyä vain, mikäli tiedoilla on tehty muita rikoksia -- esimerkiksi kunnianloukkauksia tai petoksia (tilattu netistä tavaraa uhrin piikkiin).

Uusikin pykälä sisältää "vähäistä suuremman haitan" vaatimuksen. Ja tässä onkin koko pykälän kriittisin kohta. Haitaksi voidaan laskea esimerkiksi se vaiva, jonka uhri joutuu näkemään saadakseen valeprofiilin poistettua. Mutta milloin vähäisen haitan raja ylittyy? Sen näemme vasta ajan mittaan tuomioistuinten ratkaisuista.

Sikäli kun niitä edes tulee. Identiteettivarkaus on asianomistajarikos, joten uhri saa itse päättää lähteäkö peräämään oikeuksiaan lakiteitse. Rangaistus on enimmilläänkin vain sakkoa.

Oleellista on, ettei poliisi voi käyttää teletunnistetietoja tekijän jäljittämiseen. Poliisin keinot selvittää Facebook- tai Twitter-tilin omistaja ovat vähäiset, sillä Yhdysvaltojen laki ei nähdäkseni velvoita luovuttamaan tietoja näin vähäisestä teosta. Poliisi voi vain kysellä kaveripiiriltä tai epäillyltä, tietävätkö ne jotain asiasta.

Vielä todennäköisempää on, että poliisi kirjaa asian tiedoksi, mutta ei käytännössä tee mitään. Miksi lähteä vaivalloiseen selvitystyöhön jonkin some-profiilin vuoksi, kun onnistumisen mahdollisuudet ovat minimaaliset ja rangaistus enimmillään pieni sakko? Poliisiresurssit kannattaa keskittää isompien rikosten tutkintaan.

Eri asia tietenkin on, jos uhrin nimissä tehdään muita rikoksia, mutta silloin kyseeseen tulevat muut pykälät.

Lakimuutoksen todellinen merkitys rajoittuu viestiin, jonka se lähettää tekoa harkitseville: identiteettivarkaus on oikea rikos, josta voi joutua vastuuseen vaikka tarkoitus olisikin vain pilailla tai kiusata.

Tulkitsen lakia niin, että 9 a -pykälää voidaan soveltaa vain todelliseen henkilöön viittaaviin tietoihin. Pidän siis keksityllä nimellä luomani Facebookin naisprofiilin yhä voimassa. Laki ei voi kieltää tilien perustamista virheellisillä henkilötiedoilla silloinkaan, kun ne rikkovat palvelun omia käyttöehtoja (jälleen yksi syy, miksi EULA-sopimuksilla ei ole paljoakaan merkitystä). Saksan oikeus totesi, että väärien henkilötietojen ilmoittaminen nettipalveluun on kansalaisoikeus (Facebookille tyrmäys Saksassa – käyttäjiltä ei saa vaatia oikeita nimiä, HS 29.7.2015).

Toinen rajatapaus ovat parodiatilit, jotka ovat enemmän tai vähemmän selvästi pilaa. Esimerkiksi Seppo Räty - vittuillaksi twiittailen näyttää edelleen olevan olemassa (11 500 seuraajaa!), vaikka siinä käytetään tunnetun urheilijan nimeä ja kuvaa.

Nelikopterilla pitkä matka kuriiriksi

Ajatuksena se kuulostaa erinomaiselta, suorastaan hauskalta: pienoiskopteri tuo verkkokaupasta tilatut tavarat suoraan kotiovelle. Verkkokauppa saa aivan uuden kilpailutekijän pikatoimituksista. Amazon oli yksi ensimmäisistä, joka visioi asialla -- sopivasti juuri ennen vuoden 2013 Kiitospäivää, mikä on lähtölaukaus sikäläiselle joulukaupalle. Temppu onnistui yli odotusten ja yhtiö sai valtavasti julkisuutta.

Paholainen on yksityiskohdissa. Promovideo on helppo tehdä, mutta siitä on vielä pitkä matka tuotantokäyttöön. Suomen oloissa todella pitkä. Kalifornian lämmössä monet asiat ovat helpompia.

Takamatkaa hyvittääkseen Suomen LVM on suhtautunut sallivasti nelikoptereihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa linja on paljon tiukempi. Koptereita on ammuttu alas ja ne ovat aiheuttaneet vaaratilanteita lentoliikenteessä.

Suomi kaipaa kipeästi innovaatioita. Siksi oli ilahduttavaa nähdä Postin tiedote, joka kertoi verkkokauppatoimitusten kokeilujen alkamisesta. Ensimmäinen näytöslento median edessä tehtiin 1.9. ja sen jälkeen testejä on (tiedotteen mukaan) "jatkettu sisämaassa". Näytöslento tehtiin käsiohjauksella ja se jäi vähän vajaaksi "turbulentin tuulen vuoksi", vaikka ainakin Espoossa kyseinen päivä oli täysin tyyni.

Ei ollut sattumaa, että lento osui juuri samaan aikaan kun hallitus kertoi eri ministeriöiden kärkihankkeista -- kuulemani mukaan se oli melkeinpä määräys. Automatisoidusta liikenteestä halutaan tehdä Suomelle kasvubisnes.

Mutta lasketaanpa oma kopteri takaisin maanpinnalle, sillä Postin kokeilu ei ollut ihan sitä, miltä näytti, eivätkä pakettitoimitukset kotipihalle ala vielä pitkään aikaan.

Kopterien läpimurtoa vaikeuttaa se, että ilma on erittäin vaikea elementti. Jos ei olisi, meillä olisi lentäviä autoja tai ainakin nykyistä enemmän ilmailuharrastajia. Lentäminen on teknisesti vaikeaa, kustannustehotonta ja riskialtista. Olemme tottuneet siihen, että tietotekniikan nopea kehitys mahdollistaa melkein mitä tahansa -- mutta fysiikan lakeja ne eivät pysty kiertämään.

Kuljetuskopterissa on kahdeksan roottoria.

Demossa käytetty kopteri oli Sharper Shape Oy:n, joka suorittaa voimalinjojen tarkastuksia metsissä. Siellä lennättäminen on helppoa, mutta pakettien kuljetus kaupunkialueella on ihan toista. Kopterifirman edustaja kertoi itsekin yllättyneensä, miten paljon talojen välissä pyörteilevä ilma vaikeutti lentämistä. He olivat testanneet lentoja etukäteen vain meren päällä.

Kaikki ovat nähneet harrastajien pieniä kuvauskoptereita, mutta pakettikopteri on ihan eri kaliiperin vehje. Siinä on neljän varren päässä yhteensä kahdeksan roottoria sekä kehittynyt elektroniikka, joka mahdollistaa myös kaksinkertaisesti varmistetun manuaaliohjauksen (jolla lehdistödemokin tehtiin). Isokokoinen lentolaite pystyy kuljettamaan enintään seitsemän kilon pakettia muutaman kilometrin matkan, sillä virtaa pitää jäädä vielä paluumatkallekin.

Virrasta puheenollen: esittelijä rinnasti kopterin sähkönkulutuksen saunakiukaaseen. Virtaa kuluu enimmillään sadan amppeerin verran. Kopterin katolla onkin kaksi 22 Ah:n akkua (esittelijä kertoi kapasiteetiksi 2200 mAh, mutta siinä oli pilkkuvirhe).

Mittasuhteista saa paremman käsityksen, kun vertaa laitetta ihmisiin.

Kopteria piti esitellä yleisölle tänään perjantaina 4.9.2015 Verkkokauppa.comin katolla Helsingin Jätkäsaaressa, mutta tuuli esti hankkeen ja kopteri pystyi tukevasti maassa. Mainittakoon, ettei tänään ollut erityisen tuulista -- sää oli suorastaan hyvä. Jos kopteri ei toimi tällaisena päivänä, milloin sitten? Se ei lennä pimeässä, sateessa, lumessa eikä tuulessa. Nykytekniikalla kopteritoimitukset rajoittuvat kirkkaisiin kesäpäiviin.

Ilmakuljetuksissa joudutaan tekemään työtä painovoimaa vastaan, sillä laitteen on nostettava hyötykuorman lisäksi oma painonsa. Se pudottaa hyötysuhteen alhaiseksi.

Isokokoinen kopteri vaatii runsaasti tilaa nousuun ja laskuun, melkein yhtä paljon kuin oikea helikopteri. Voimakas ilmavirta ja pyörivät roottorit vaarantavat kaiken, mikä tulee liian lähelle. Ei puhettakaan, että kopteri toisi tilatun paketin suoraan kotipihalle tai antaisi sen suoraan käteen kodin parvekkeella.

Tekniikkaa on enemmän kuin laki määrää. Laitteen katolla on kaksi 4 Ah:n akkua.

Kestää vielä kauan, ennen kuin Verkkokauppa.comin tilauslomakkeessa näkyy yhtenä vaihtoehtona "Kopterikuljetus, 25,00 euroa". Pienten tavaroiden -- kuten lääkkeiden, varaosien tai hampurilaisten -- kuljettamiseen pieni kopteri sopii paremmin. Silloin laskupaikaksi voisi kelvata tavallinen piha tai parkkipaikka. Lisäksi tekoälyn ja robotiikan pitää kehittyä huomattavasti, ennen kuin kopterin voi lähettää matkaan täysin automaattiohjauksella.

Manuaalinen ohjauskeskus toimii Windowsilla. Huomaa myös kahdet peliohjaimet.

Helikopterin mekaniikka on monimutkaista ja kallista sekä huoltovälit lyhyitä. Ehkä tavarakuljetuksiin sopisi paremmin ilmalaiva, joka lipuisi hitaasti ja äänettömästi talojen välistä oikealle parvekkeelle?

Sitten on vielä turvallisuusnäkökulma. Jos järeä pakettikopteri törmää lentokoneeseen tai putoaa ihmisen tai auton päälle, syntyy ruumiita. Yksikin onnettomuus ja Suomen liberaali lainsäädäntö kiristyy oitis. Sitä riskiä kukaan alan toimijoista ei haluaisi ottaa. Todennäköistä kuitenkin on, että niitä sattuu.

Julkisuudesta huolimatta edes Posti itse ei taida olla ihan vakavissaan. Ymmärtääkseni varsinaista kehitysprojektia asiasta ei ole, joten syyskuun demo oli PR-tempaus. Se hyödytti Postia ja uutta hallitusta. Ymmärtääkseni testin aikana yhtään todellista pakettikuljetusta Verkkokauppa.comista Suomenlinnaan ei tehty. Mahtaako Sveitsin postin hanke olla pidemmällä? Tai kiinalaisten teekuljetus?

Toivottavasti kopteritekniikka paranee vielä, ja toivottavasti Suomella on merkittävä rooli kehitystyössä. Suuressa ja harvaanasutussa maassa olisi tarvetta koptereille ja valtavat metsäalueet sopivat mainiosti testaukseen.

Ja kukapa olisi aikoinaan uskonut, miten äänettömästi ja turvallisesti polttomoottorilla varustettu auto saadaan kulkemaan, kunhan vain kysyntä riittää rahoittamaan valtavan määrän tuotekehitystä?

(Tekstiä päivitetty 7.9.2015)

Windows 10 vakoilee lapsia vanhempien puolesta? No ei sentään, kyseessä on Perheturva

Laaduton journalismi Windows 10:n ympärillä ei osoita ehtymisen merkkejä. Nykyään venäläisomisteinen Brittien The Independent-lehti varoitti lukijoita siitä, miten Windows 10 urkkii lapsia ja raportoi kaikessa hiljaisuudessa heidän surffauksensa vanhemmille:

Puppua, The Independent, puppua.

Jutussa viitataan Kirk-nimisen lukijan havaintoihin, vaikkei tämä ollutkaan aivan varma, liittyivätkö raportit juuri Windows 10 -päivitykseen.

Tässä on kyse Windowsin ns. perheturva-ominaisuudesta, joka esiteltiin jo Windows 8:ssa. Käyttäjätili voidaan perustamisen yhteydessä määritellä lapsitiliksi, jolloin vanhemmat pääsevät seuraamaan tilin käyttöä ja koneella vietettyä aikaa. Tili vaatii molemminpuolisen hyväksymisen, joten mistään piilotetusta ominaisuudesta tai oletusarvosta ei todellakaan ole kyse.

Nettiosoitteiden suodatus on oletusarvona käytössä, jolloin esim. aikuisviihdesivujen käyttö on estetty. Tällaisen sivun kohdalla tulee ilmoitus:

"Iskä, saanko käydä Playboyssa?"

Isä tai äiti saa lupapyynnön sähköpostiin ja voi myöntää sen hiirtä napsauttamalla. Vanhemmat voivat myös estää mitä haluamiaan osoitteita.

"No saanko sitten mennä lukemaan Seiskan juoruja?"

Seurannan laajuutta voi säätää, tarkimmillaan se raportoi jopa hakukoneen käytön:

Mitäs se kullanmuruseni onkaan netistä etsinyt?

Tälle tasolle menevä seuranta ei ole suomalaisen kulttuurin mukaista -- sitä voi pitää jopa laittomana, vaikka kyseessä olisikin alaikäinen lapsi.

Sen sijaan tietokoneen käytön rajoittaminen ajan perusteella voi olla hyvinkin perusteltua, esimerkiksi näin:

Ei tietokonetta maanantaisin, mutta viikonloppuisin käyttö on lähes vapaata.

Toteutunut ajankäyttö näkyy raportissa graafina:

Toteutunut koneellaoloaika.

Perheturvan paras puoli on etähallinnan helppous. Aikuinen voi tehdä kaikki estot ja säädöt omalta koneeltaan, vaikka työpaikalta kesken päivän. Kaikkien lasten asetukset näkyvät samalla sivulla ja viikkoraportti tulee haluttuun sähköpostiosoitteeseen:

Viikkoraportin alkua.

Hei, tämähän olisi näppärä tapa pomolle valvoa työntekijöidensä nettikäyttöä! Paitsi että se olisi laitonta, se ei myöskään olisi salaista, sillä Windows muistuttaa asiasta aina käytön aluksi:

Perheturva muistuttaa aina valvonnasta.

Se siitä lehden väitteestä että valvonta olisi jotenkin piilotettua.

Perheturva on olemassa ja sen voi ottaa käyttöön halutessaan, mutta juuri mikään muu lehden mainitsemista asioista ei pidä paikkaansa. Valitettavasti tällaiseen "journalismiin" törmää yhä useammin, ja pahaa-aavistamattomat käyttäjät jakavat juttuja eteenpäin somessa muka totuuksina. Sillä tavalla tämäkin ankka päätyi lautaselleni.

JK. Laitetaan vielä tasapainon vuoksi asiallista journalismia Windows 10:n tiedonkeruusta alaan erikoistuneelta sivustolta: http://arstechnica.com/information-technology/2015/08/even-when-told-not-to-windows-10-just-cant-stop-talking-to-microsoft/

JJK. Macissä on vastaava toiminnallisuus, kts. OS X Yosemite: Käyttörajoitusten asettaminen.

Nettikeskustelujen musta päivä

Helsingin Sanomien NYT-liite teki radikaalin päätöksen: se sulkee nettikommentoinnin kahdeksi viikoksi jatkuvien törkeyksien ja väärinkäytösten vuoksi.

Tämä on surullinen päivä nettikeskusteluille, joihin itse olen osallistunut vuodesta 1994 lähtien (ja sitä ennen vastaaviin BBS-keskusteluihin 1980-luvulta asti). Se optimismi, joka vallitsi 1990-luvulla uuden viestintäkanavan syntyessä, on murentunut massojen alle.

Aivan aluksi netti oli vain yliopistoväen sisäisessä käytössä. Tiedon valtatie -ajattelu toi verkon kenen tahansa saataville 1990-luvun jälkipuoliskolla, mutta pääsyssä oli niin taloudellinen kuin tekninenkin kynnys. Se karsi keskustelijoita ja rajoitti heidän tekemisiään.

Vasta 2010-luvulla netistä on tullut jokaisen arkipäivää. Ja sitä nettikeskustelut eivät kestä. Työttömyys, joutilaisuus, maahanmuuttokysymys ja taloudellinen ahdinko on tehnyt netistä monille helpon purkautumiskanavan, jossa tyhmyys todellakin tiivistyy.

Aiemmin hörhöjen keskustelut on voinut sivuuttaa olan kohautuksella, eihän niitä kannata ottaa vakavasti. Nyt tilanne on toinen: perinteisen median taantuessa netistä on tullut monelle tärkein viestintäväline ja maailmankuvan muodostaja. Huhut, virheelliset tiedot ja suoranaiset loukkaukset ruokkivat toinen toistaan. Nettikeskusteluilla on oikeasti vaikutusta. Ennen pitkää puheet johtavat myös tekoihin.

Mahdollisuus rajoittamattomaan keskusteluun nimimerkin turvin on kuin tuli, joka on annettu vastuuttomiin käsiin. Silloin seuraukset voivat olla arvaamattomia. Jos Hesarin kaltaiset mediat eivät tee mitään, tuli uhkaa kärventää nekin.

"Jotainhan tässä on tehtävä". NYT-liitteen sulku ei riitä sammuttamaan tulta, mutta jos riittävän moni muu media seuraa esimerkkiä, on ainakin toiveita saada nettikeskustelijat havahtumaan tilanteeseen. Keskustelun tarkoituksena pitäisi olla rakentaa ja avartaa, ei tuhota ja kaventaa.

Kuten elämässä yleensäkin.