NSA-vakoilu on närkästyttänyt monet nettikäyttäjät. Mitä -- eihän meidän sähköpostejamme saa urkkia! Kieltäähän sen jo lakikin.
PRISM on suunnannut julkisuuden valokeilan vakoilun ja tiedustelutoiminnan sameisiin vesiin, eikä näkymä ole kaunis. Uutiset raottavat salaisuuden verhoa maailmaan, jonka olemassaolosta eri maiden kansalaiset eivät yleensä tiedä.
PRISM ei ole yksittäinen asia vaan osa laajaa kokonaisuutta, jolla valtiot pyrkivät ajamaan omia etujaan ja toisaalta suojaamaan kansallista turvallisuuttaan. Sähköinen urkinta on vain pieni osa kokonaisuutta, eikä edes sieltä pahimmasta päästä.
Israelin Mossad salamurhaa maan vastustajia keinoja kaihtamatta. Joskus tappajat erehtyvät miehestä, joskus valtio väärentää heille tarvittavat EU-maiden passit. Venäjän viime ajan salamurhista tunnetuin on kaiketi Litvinenkon tapaus. CIAn tappohistoria on pitkä ja sen vanhat synnit ovat taas nousseet pintaan Pablo Nerudan kuolinsyyn tutkimusten yhteydessä.
Virallisen ilmoituksen mukaan CIA on luopunut salamurhista, mutta Barack Obaman kannattamat lennokki-iskut niittävät vastustajia Jemenissä, Afganistanissa ja Pakistanissa. Vanhanaikainen salamurha olisi inhimillisempi tapa, sillä lennokki-iskuissa kuolee aina myös sivullisia.
Kaiken tämän rinnalla nettiliikenteen seuraaminen tuntuu aika viattomalta puuhalta. Älähdämme siitä, koska se kohdistuu meihin itseemme. Ihan sama, mitä jossain Lähi-idässä ihmisille tapahtuu.
Vakoilutoiminta on pirullista, koska näemme siitä vain pienen osan emmekä siksi voi arvioida tilannetta kokonaisuutena. Fakta on, ettei Yhdysvalloissa ole tapahtunut vakavaa terrori-iskua vuoden 2001 jälkeen. Muutamia suunnitelmia on tullut ilmi -- ilmeisesti juuri sähköisen tiedustelun ansiosta, mutta paljastuneet tapaukset ovat olleet melko harrastajamaisia.
Emme voi tietää, onko vakavampia suunnitelmia todella pystytty estämään. Jos on, miksi niistä on vaiettu? Meidän on vain luotettava NSA:n johtajan vakuutuksiin, joiden mukaan useita hyökkäyksiä on estetty. Jonkun on silti voitava valvoa myös NSA:ta (ja Suomen Supoa), sillä avoin valtakirja ja täydellinen salailu johtaa väistämättä väärinkäytöksiin. Demokratiassa tiedustelun valvonta on uskottu muutamille kansanedustajille.
Jokainen, joka tuomitsee PRISM-ohjelman nykytiedoilla on osattava vastata yksinkertaiseen kysymykseen: olisiko parempi, jos vakoilua ei olisi ollut ja uusi 9/11-luokan isku olisi tapahtunut?
Hälyttävintä Snowdenin vuototapauksessa on miehen oma tarina. Onko NSA todella ulkoistanut vakoilun ydintoimia ja suorastaan päätösvaltaa yksityisille yhtiöille?
Slaten jutun mukaan Edward Snowden jätti koulun kesken, liittyi armeijaan ja haavoittui. Hän hankki IT-osaamisensa koulun kursseilla ja pääsi NSA:han vartijaksi. Jostain ihmeen syystä hän kuitenkin yleni nopeasti CIA:n it-asiantuntijaksi ja pääsi 29-vuotiaana asemaan, jossa voi määrätä vaikka presidentin salakuunneltavaksi -- kunnes koki herätyksen, pakeni Hongkongiin ja alkoi paljastaa tietojaan koko maailmalle.
Miten amerikkalaiset voivat luottaa NSA:han, jos sen organisaatio luottaa Snowdenin kaltaisiin työntekijöihin?
Todennäköisempi selitys on, että Snowden on vähintäänkin liioitellut asioita. Onko muutenkaan uskottavaa, että huippusalainen PRISM-vakoilu esitellään Powerpointeilla, jotka ovat kuin pienen firman myyntimiehen itsensä tekemiä? Mistä Snowden on saanut tietonsa, ja ovatko ne edes totta? Onko NSA mennyt samaan ansaan kuin yrityksetkin: tietoturva ulospäin toimii, mutta talon sisällä se vuotaa kuin seula?
Vai onko kyseessä jokin hämärä false flag -operaatio, jonka todellisia taustoja emme saa koskaan tietää?
PRISM on suunnannut julkisuuden valokeilan vakoilun ja tiedustelutoiminnan sameisiin vesiin, eikä näkymä ole kaunis. Uutiset raottavat salaisuuden verhoa maailmaan, jonka olemassaolosta eri maiden kansalaiset eivät yleensä tiedä.
PRISM ei ole yksittäinen asia vaan osa laajaa kokonaisuutta, jolla valtiot pyrkivät ajamaan omia etujaan ja toisaalta suojaamaan kansallista turvallisuuttaan. Sähköinen urkinta on vain pieni osa kokonaisuutta, eikä edes sieltä pahimmasta päästä.
Israelin Mossad salamurhaa maan vastustajia keinoja kaihtamatta. Joskus tappajat erehtyvät miehestä, joskus valtio väärentää heille tarvittavat EU-maiden passit. Venäjän viime ajan salamurhista tunnetuin on kaiketi Litvinenkon tapaus. CIAn tappohistoria on pitkä ja sen vanhat synnit ovat taas nousseet pintaan Pablo Nerudan kuolinsyyn tutkimusten yhteydessä.
Virallisen ilmoituksen mukaan CIA on luopunut salamurhista, mutta Barack Obaman kannattamat lennokki-iskut niittävät vastustajia Jemenissä, Afganistanissa ja Pakistanissa. Vanhanaikainen salamurha olisi inhimillisempi tapa, sillä lennokki-iskuissa kuolee aina myös sivullisia.
Kaiken tämän rinnalla nettiliikenteen seuraaminen tuntuu aika viattomalta puuhalta. Älähdämme siitä, koska se kohdistuu meihin itseemme. Ihan sama, mitä jossain Lähi-idässä ihmisille tapahtuu.
Vakoilutoiminta on pirullista, koska näemme siitä vain pienen osan emmekä siksi voi arvioida tilannetta kokonaisuutena. Fakta on, ettei Yhdysvalloissa ole tapahtunut vakavaa terrori-iskua vuoden 2001 jälkeen. Muutamia suunnitelmia on tullut ilmi -- ilmeisesti juuri sähköisen tiedustelun ansiosta, mutta paljastuneet tapaukset ovat olleet melko harrastajamaisia.
Emme voi tietää, onko vakavampia suunnitelmia todella pystytty estämään. Jos on, miksi niistä on vaiettu? Meidän on vain luotettava NSA:n johtajan vakuutuksiin, joiden mukaan useita hyökkäyksiä on estetty. Jonkun on silti voitava valvoa myös NSA:ta (ja Suomen Supoa), sillä avoin valtakirja ja täydellinen salailu johtaa väistämättä väärinkäytöksiin. Demokratiassa tiedustelun valvonta on uskottu muutamille kansanedustajille.
Jokainen, joka tuomitsee PRISM-ohjelman nykytiedoilla on osattava vastata yksinkertaiseen kysymykseen: olisiko parempi, jos vakoilua ei olisi ollut ja uusi 9/11-luokan isku olisi tapahtunut?
Hälyttävintä Snowdenin vuototapauksessa on miehen oma tarina. Onko NSA todella ulkoistanut vakoilun ydintoimia ja suorastaan päätösvaltaa yksityisille yhtiöille?
Slaten jutun mukaan Edward Snowden jätti koulun kesken, liittyi armeijaan ja haavoittui. Hän hankki IT-osaamisensa koulun kursseilla ja pääsi NSA:han vartijaksi. Jostain ihmeen syystä hän kuitenkin yleni nopeasti CIA:n it-asiantuntijaksi ja pääsi 29-vuotiaana asemaan, jossa voi määrätä vaikka presidentin salakuunneltavaksi -- kunnes koki herätyksen, pakeni Hongkongiin ja alkoi paljastaa tietojaan koko maailmalle.
Miten amerikkalaiset voivat luottaa NSA:han, jos sen organisaatio luottaa Snowdenin kaltaisiin työntekijöihin?
Todennäköisempi selitys on, että Snowden on vähintäänkin liioitellut asioita. Onko muutenkaan uskottavaa, että huippusalainen PRISM-vakoilu esitellään Powerpointeilla, jotka ovat kuin pienen firman myyntimiehen itsensä tekemiä? Mistä Snowden on saanut tietonsa, ja ovatko ne edes totta? Onko NSA mennyt samaan ansaan kuin yrityksetkin: tietoturva ulospäin toimii, mutta talon sisällä se vuotaa kuin seula?
Vai onko kyseessä jokin hämärä false flag -operaatio, jonka todellisia taustoja emme saa koskaan tietää?
5 kommenttia:
NSA-vakoilu on närkästyttänyt monet nettikäyttäjät.
Lähde?
Ei innosta lukea tekstiä, joka alkaa tälläisellä psykologisella väitteellä, jonka todenperäisyys on tuntuu hataralta. Mitä on närkästyminen ja kuinka monta on monta?
Itse välitän tietoturvasta ja minulla on perspektiiviä. Käytän Operaa niin kuin Tietoturvayhtiön Hyppönen kehotti. Kaverini taas ei välitä tietoturvasta, ja hänelle ei uutinen kerro paljoakaan. Joten uutinen ei närkästyttänyt kumpaakaan.
Vaan enemmän tässä närkästytti Hyppöstä, mutta hän ei ole nettikäyttäjä, vaan ilmeisesti kaupallisen tietoturvayhtiön tiedottaja ja markkinoija.
Ovatko vaihtoehdot *todella* 1) vakoilua ja ei terrorismia tai 2) ei vakoilua vaan terrorismia?
Kielipoliisiasiaa: Kirjoitetaan Lähi-itä eikä Lähi-Itä. Vertaa sanaan Kaukoitä, eli itä ei ole erisnimi maantieteelliselle alueelle vaan koko ilmaus on.
Ihanan tarkkoja lukijoita - korjattu.
@Jari
Englanninkielisestä blogosfääristä ja twitterversumista löytää kyllä aika monta närkästynyttä netinkäyttäjää. Tai luultavasti pelkästään yhdysvaltalaisten (saati muiden länsimaiden) liberaalien sanomalehtien toimittajista ja kolumnisteista kokoaa aikamoisen joukon, ottaen huomioon uutisoinnin mittakaavan.
Sitten on vielä pjärvisen henkilökohtaiset tuttavat. Lähes kymmenkunta anonyymia kommentoijaa on myös esittänyt närkästystään (minä mukaanlukien) pelkästään tässä blogissa.
Ja miksi ihmeessä Hyppönen ei olisi netinäyttäjä? Luulen että hän on sangen aktiivinen käyttämään nettiä, enemmän kuin monet muut netissä liikkuvat suomalaiset. Väitätkö ettei kaupallisen yhtiön tiesmikä-manageri omaava ihminen ei ole "netinkäyttäjä" vaikka käyttäisi nettiä, koska hän sattuu olemaan tietoturvayhtiössä töissä? Netinkäyttäjä on sananmukaisesti nettiä käyttävä ihminen.
Väitän että käsitykseksi "perspektiivistä" saattaa olla hatarampi kuin kuvittelet, jos Operan käyttäminen on sellainen maaginen taikaratkaisu jonka vuoksi tämä tapaus ei kosketa sinua eikä siitä tarvitse närkästyä. (Väitän myös että sopivalla lisäosa-armadalla varustettu Firefox on vähintäänkin verrattavissa oleva ratkaisu oletusasetuksilla pyörivään Operaan.)
Lähetä kommentti