Päivän uutisen mukaan hallitus ottaa aikalisän hyvitysmaksun uudistamisessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön valtiosihteerin mukaan "(Leikolan esitys) ei kelvannut lausuntokierroksella kenellekään". Ei ihme. Eikä kelvannut vuosi sitten Arne Wessberginkään ehdotus. Pattitilanne jatkuu.
Hyvitysmaksu on kuin kivi, joka hiertää päättäjien kengässä. Kyse on muutamasta miljoonasta, mikä on pieni summa verrattuna vaikkapa Yleisradion yli 400 miljoonaan. Ehkä tässä onkin ongelman ydin: kun summa on näin pieni, poliitikoilla ei ole intohimoa puuttua asiaan ja laittaa omaa arvovaltaansa peliin. Arhinmäki erehtyi kokemattomuudessaan yrittämään, mutta kärsi ikävän julkisuustappion.
Toisaalta asia on periaatteellisesti tärkeä niin oikeudenhaltijoille kuin korvausten maksajillekin (joista useimmat kokevat maksuperusteet kyseenalaisiksi ja epäoikeudenmukaisiksi). Siksi vääntäminen jatkuu ja jatkuu, vuodesta toiseen.
Hyvitysmaksu on asia, jossa nettikäyttäjien mielipiteellä on todella ollut vaikutusta. Ilman äänekästä ja näkyvää nettikeskustelua maksuja olisi laajennettu ja korotettu jo vuosia sitten. Jos halutaan etsiä nettivaikuttamisen ja sosiaalisen median menestystarinaa, ei kannata unohtaa hyvitysmaksua.
Ainoa tie ulos umpikujasta on lisätä maksu YLE-veron kylkeen. Prosenttiyksikön korotus maksuun riittäisi poistamaan hyvitysmaksun päiväjärjestyksessä -- tai ainakin siirtäisi siitä vääntämisen uusiin käsiin, pois julkisuudesta. Hyvitysmaksu olisi luultavasti vähemmän kuin YLE-veroon tuleva automaattinen vuosikorotus.
Tämä tie on vaarallinen, sillä muutkin ryhmät alkavat vaatia itselleen veroluontoista maksua toimintansa turvaamiseksi. Ajankohtaisena esimerkkinä (hieman kieli poskella, toki) tulee mieleen urheiluvälineiden hintaan lisättävä "mitalivero", jolla voitaisiin kerätä rahaa Rioon valmistautuville urheilijoille. Hyviä tarkoituksia ja lobbaajia kyllä riittää.
Turha syyttää hyvitysmaksua tästä kehityksestä. YLE oli se, joka avasi ladun. Jos julkisen palvelun radio- ja tv-toiminta katsotaan niin arvokkaaksi, että sen nimissä voi verottaa erikseen, eikö tv-ohjelmien ajansiirtokin voida laskea julkiseen palveluun?
Missään maassa hyvitysmaksua ei kerätä julkisen palvelun kylkiäisenä. Toisaalta missään maassa ei liioin ole YLE-veroa, joten Suomi toimii nyt edelläkävijänä muille maille, jotka pohtivat oman julkisen palvelunsa rahoitusta. Samalla Suomi voisi näyttää tietä myös hyvitysmaksun tulevaisuudelle.
Hyvitysmaksu on kuin kivi, joka hiertää päättäjien kengässä. Kyse on muutamasta miljoonasta, mikä on pieni summa verrattuna vaikkapa Yleisradion yli 400 miljoonaan. Ehkä tässä onkin ongelman ydin: kun summa on näin pieni, poliitikoilla ei ole intohimoa puuttua asiaan ja laittaa omaa arvovaltaansa peliin. Arhinmäki erehtyi kokemattomuudessaan yrittämään, mutta kärsi ikävän julkisuustappion.
Toisaalta asia on periaatteellisesti tärkeä niin oikeudenhaltijoille kuin korvausten maksajillekin (joista useimmat kokevat maksuperusteet kyseenalaisiksi ja epäoikeudenmukaisiksi). Siksi vääntäminen jatkuu ja jatkuu, vuodesta toiseen.
Hyvitysmaksu on asia, jossa nettikäyttäjien mielipiteellä on todella ollut vaikutusta. Ilman äänekästä ja näkyvää nettikeskustelua maksuja olisi laajennettu ja korotettu jo vuosia sitten. Jos halutaan etsiä nettivaikuttamisen ja sosiaalisen median menestystarinaa, ei kannata unohtaa hyvitysmaksua.
Ainoa tie ulos umpikujasta on lisätä maksu YLE-veron kylkeen. Prosenttiyksikön korotus maksuun riittäisi poistamaan hyvitysmaksun päiväjärjestyksessä -- tai ainakin siirtäisi siitä vääntämisen uusiin käsiin, pois julkisuudesta. Hyvitysmaksu olisi luultavasti vähemmän kuin YLE-veroon tuleva automaattinen vuosikorotus.
Tämä tie on vaarallinen, sillä muutkin ryhmät alkavat vaatia itselleen veroluontoista maksua toimintansa turvaamiseksi. Ajankohtaisena esimerkkinä (hieman kieli poskella, toki) tulee mieleen urheiluvälineiden hintaan lisättävä "mitalivero", jolla voitaisiin kerätä rahaa Rioon valmistautuville urheilijoille. Hyviä tarkoituksia ja lobbaajia kyllä riittää.
Turha syyttää hyvitysmaksua tästä kehityksestä. YLE oli se, joka avasi ladun. Jos julkisen palvelun radio- ja tv-toiminta katsotaan niin arvokkaaksi, että sen nimissä voi verottaa erikseen, eikö tv-ohjelmien ajansiirtokin voida laskea julkiseen palveluun?
Missään maassa hyvitysmaksua ei kerätä julkisen palvelun kylkiäisenä. Toisaalta missään maassa ei liioin ole YLE-veroa, joten Suomi toimii nyt edelläkävijänä muille maille, jotka pohtivat oman julkisen palvelunsa rahoitusta. Samalla Suomi voisi näyttää tietä myös hyvitysmaksun tulevaisuudelle.
15 kommenttia:
Näyttääkö esimerkkiä onnistuneesta vai epäonnistuneesta järjestelystä.
Minä ainakin epäilen tämmöisiä ylimääräisiä veroja.
Kuinkas näitä kaikkia hallitaan kokonaisuutena kun on liuta erilaisia veroja ja tietysti niihin liittyviä intohimoja.
Valitettavasti tulee enemmän mieleen Etelä Europpalainen tapa kiertää jotain ikävää tilastoa siirtelemällä asioita erilaisille nimikkeille.
Kun veron peruste on epäselvä ja kiistanalainen niin lopputulos on odotettu epäonnistuminen.
Millään järki perusteella ei voi verottaa tallennusvälineitä (kovalevyjä, flash muisteja jne) koska niitä käytetään musiikin/tv:n/videon lisäksi muuhunkin. Vanhaan c-kasetti aikaan peruste oli jokseenkin järkevä, nyt ei.
Teoksen tekijöiden kuuluu saada korvaus. En ymmärä miksi ostoksen yhteydessä suoritettu maksu ei riitä? Voisiko sitä kehittää? Hyvitysmaksuvero +1% esim levyn ostamisesta. Ne maksaa jotka käyttää. Laiton kopiointi on laitonta eikä sitä pidä rankaista niitä jotka eivät kopioi hyvitysmaksun muodossa.
Jos rahat annetaan suoraan budjetista tai Yle verosta niin kuka päättää veron tason ja millä perusteella?
Aika on ajanut näiden verojen/maksujen ohi. Luovan työn tekijät ... ehdottakaa luovia ratkaisuja.
Ostoksen yhteydessä suoritettava maksu on paras ehdotus tähän mennessä koko tämän keskustelun aikana. Se kohdentuu juuri oikein ja kattaa juuri sen mitä pitääkin.
Teosto on esim. vuonna 2010 jakanut yli 40 miljoonaa euroa. Näistä ilmeisesti n. puolet suomalaisille muusikoille. Vaikka se on vain pennosia verrattuna Ylen vuositason budjettiin nostaisi se yleveroa 10%.
Toisaalta Anonyymin ehdottama maksujen kerääminen musiikkiostosten yhteydessä kuulostaa ensikuulemalta todella hyvältä idealta. Paha vain, että jokaisen CD-levyn (mukaanlukien myös singlet) hintaa pitäisi nostaa n. 9€ jotta tuo teoston osuus saataisiin kerättyä (ks. http://www.ifpi.fi/tilastot/vuosimyynti/2011/ ). Jotenkin tuntuu, ettei musiikki enää myisi niin kuin ennen jos tavallinen CD-levy maksaisi 35€...
Ajatusleikkiä voi jatkaa vähän pidemmälle. Sillä jos hinta kerättäisinn voi-paketin hinnassa saisi jokaiseen voipakettiin lisätä n. 1.1€ lisähintaa. Tarjouksessa voita myydään n. 5€ kilo joten jatkossa kilohinta olisi 7.2€ kilo, siis tarjouksessa...
Teoston 40 miljoonaa on sen julkisista esityksistä ym. keräämä potti. Hyvitysmaksusta Teoston osuus on alle miljoona euroa - sekin on liikaa, sillä jakosuhde ei vastaa edes ääni/video-tallennusalustojen myyntiä vaan (historiallisista syistä?) suosii musiikintekijöitä.
Aikanaan maksut tehtiin hyvin videopainotteiseksi. Syynä tähän ehkä oli, että 1980-luvulla video oli uusi ja pelottava ja sitä siksi oli helpompi verottaa. 1990-luvulla C-kasettien myynti laski ja musiikkitulot pienenivät. Sitten Teosto onnistui hyvin tuomalla CD:t maksun piiriin ja lisäksi määrittelemällä DVD:nkin 1/3 audiotallenteeksi.
Maksun liittäminen musiikkitallenteisin olisi varsin älytöntä. Kun ostaa musiikkitallenteen menee siitä korvaukset automaattisesti oikeaan osoitteeseen. Ei tähän tarvita mitään hallinnollista maksua päälle. Se olisi kuin kännykkävero, jonka tuotto tilitettäisiin Nokialle. Maksu myös nostaisi musiikkitallenteiden hintaa ja siten tekisi kopioinnin entistä houkuttelevammaksi.
Juuri tuo DVD:n määrittely 1/3 audioalustaksi hämmästyttää ja on vääristänyt musiikintekijöiden osuutta hyvitysmaksukertymästä.
Tulo kertyy käytännössä videon tallentamisesta ja ajansiirrosta, joka siirtyy yhä enemmän pilvipalveluihin. Hyvitysmaksun kertymä tulee putoamaan väistämättä, ellei maksua muuteta selkeäksi veroksi. Tämä puoltaa maksun kytkemistä YLE-maksuun.
@Petteri
YLE:stä puheen ollen. Kuuntelepas tänään (15.8.) lähetetty Julkinen sana.
Juha Kulmanen haastatteli Ylen uutta tuotantojohtajaa, Janne Yli-Äyhöä.
Kuunnellessani kulmakarvat nousivat useampaan kertaan mm. termien osalta (UltraHD po. 4K, jne).
Mutta eniten ihmettelin, kun isolta toimijalta (Sonera) YLE:lle tullut ihminen väittää olleensa teknologian kanssa tekemisissä ja suoraan sanottuna sekoilee IPTV:n jakeluteknologioista tuohon tyyliin.
Tuon perusteella hän ja ilmeisesti joku muukin kuvittelee että broadcast tai unicast skaalautuisivat ja olisivat realistisia vaihtoehtoja IP-verkoissa.
Eivät ne ole käytännössä realistisia. Ensinnäkin IPv6:ssa ei edes ole broadcastia ja IPv4 broadcast ei leviä reitittimien ym. L3-tason laitteiden yli.
Mutta erityisesti Broadcast (nykyinen malli) käy erittäin kalliiksi ja tehottomaksi verkon kannalta kun sisältö fragmentoituu useille kanaville joilla on vähemmän katsojia kuin vain muutamalla kuten aiemmin on ollut.
Unicastin (esim. areena) jakelutavassa taas tulee pullonkaulaksi tietoliikenne- ja palvelinkapasiteetti kun käyttäjiä on satoja tuhansia samaan aikaan. Halvaksei se ei ainakaan tule siinä vaiheessa.
Koko keskustelussa ei tullut edes esiin kaikkein todennäköisin IPTV jakelumenetelmä IP-verkoissa, nimittäin Multicast, jota ihmettelin kovasti. Ohjelman perusteella ei edes ko. proffa johon viitattiin ollut viitannut siihen, muuten kai se olisi noussut esille keskustelussa.
Multicast toimii nykyisissä IP verkoissa hyvin kunhan laitteet eivät ole 10v vanhempia. Multicast -pohjaista IPTV:tä voi käydä katsomassa vaikka Aalto-yliopistolla, CSC:llä tai melkein millä tahansa suomalaisella yliopistolla.
Se ei edellytä mitenkään monimutkaisia konfiguraatioita ja vie todella vähän resursseja niin verkolta kuin lähetyspäästäkin verrattuna muihin vaihtoehtoihin.
Samoin ihmettelekn spekulointia sisällön lataamista etukäteen päätelaitteelle josta ne sitten embargon lauettua esitettäisiin. Hoh oijaaa... niin varmaan ja mahdoton itku kun joku keksii tietysti miten sen sieltä saa katsottua ennen aikojaan.
Aiemmin koettu DigiTV sähläys on siis näköjään saamassa jatkoa. Ei tuolla osaamisella voi olettaa, että päättäjät osaavat tehdä järkeviä valintoja ja ymmärtävät mitä ovat tekemässä.
Itse uskon, että radio/televisio perinteisessä mielessä on kuoleva väline.
Ne tulevat kohta olemaan samanlaisessa murroksessa kuin sanoma - ja aikakaus -lehdet nyt. Netti syö kummatkin.
@Anonyymi: Multicast toimii vain livelähetyksiin. Eivät kaikki katso Areenalta juuri samalla hetkellä samaa lähetystä. Multicastilla voidaan toki monistaa kätevästi livelähetys ympäri verkkoa, jolloin ei tarvitse ensin odottaa että sisältö replikoituu CDN-verkkoon, mutta arkistoituja ohjelmia (tai "nettivideovuokraamoita" jne) ei taida kuitenkaan jengi katsoa tasan samalla sekunnilla..
Unicast-pohjainen lähettäminen voidaan siis tehdä ihan skaalautuvaksi käyttämällä riittävän järeää CDN-arkkitehtuuria. Miten luulet Youtuben pelaavan? Akamaihan oli tekniikassa suurimpia kaupallisia edelläkävijöitä, saa nähdä miten nyt. Jopa Soneralla oli aikanaan (10 vuotta sitten) "Sonera Live", joka tarkoitti käytännössä kahta serveriä suomessa ja yhtä ruotsissa...Ainoa vain että riittävän kovan CDN-patteriston pystyttäminen maksaa rahaa.
Niin, mutta maksaako se enemmän kuin antennijakeluverkon ylläpito? Ainakin se on paljon monikäyttöisempi.
Pitää kuunnella podcastina Julkinen sana. Kuuntelen sen aina muutenkin, siellä on usein mielenkiintoisia aiheita mediakentän laidasta laitaan.
@Zarr
Aivan Multicast on reaaliaikasen jakelun väline. Oletan että siinä ne suurimmat haasteet ovat YLE:llä ja muilla toimijoilla.
Youtube ja sen kaltaiset ovat tietysti unicastia ja CDN: taustalla. Areenan 'CDN', jos sellainen edes taustalla vielä on, on ainakin tähän asti ollut hidas.
Tunnen hyvin streaming teknlogiat ja CDN:n toiminnan. Myös miten se on kehittynyt, aina Zing:n järjestelmistä -90 asti. Teen töitä myös näiden asioiden parissa. Kehitän, rakennan ja ylläpidän infrastuktuuria jonka päällä nämä laitteet ja niiden tuottamat palvelut toimivat.
CDN:n kanssa käytetään nykyään unicastin kanssa yhdistelmänä myös anycastia (reititystekniikka, käyttää unicast IP:tä) yhtenä vaihtoehtona (GEOIP:n lisäksi) löytää sopivin, verkon kautta lähin ja siten järkevin palvelinrypäs josta sisältöä streamataan.
Tietysti sen sijaan, että jokaiselle päätelaitteelle lähetetään omaa streamia voitaisiin huippuaikoina ja eniten katsottua sisällön määrää optimoida siten, että sitä viivästetään hieman.
Kaikille on tuttu hetken näkyvä "ohjelma latautuu odota hetken" tai saman asian ajava ruudulla pyörivä hyrräikoni. Sen lisäksi, että sillä puskuroidaan dataa päätelaitteelle, sitä voidaan käyttää myös siten että sen avulla ryhmitellään (odotetaan tulisiko samaan erään muutama muukin katsoja) ja jos sen jälkeen jakelukanavaksi valitaan multicast ja päätelaite puskuroi sitä jos käyttäjä haluaa pysäyttää kuvan aivan kuten realiaikaisessakiin jakelussa. Helppoa ja toimivaa. On kokeiltu käytännössä ja hyvin pelaa, esim. hotelleissa.
Vaihtoehtoja on monia yhdistellä tekniikkoja ja järjestää asioita, niin että ei tarvitse tehdä niin mahdottoman isoja investointeja lähetysjärjestelmään eikä maksaa mahdottomia tietoliikenteestä kun jos ei olisi käytetty järkeä suunnittelussa.
YLE:n kaltaisella toimijalla nämä säästöt ovat todella isoja hyvin suunnitellun ja toteutetun järjestelmän kustannuksia verrattaessa huonosti resursseja haaskaavaan versioon verrattuna.
Menetelmiä ja mahdollisuuksia on tehdä nämä asiat fiksusti ja säästää todella isoja rahoja investoinneissa ja ylläpidossa YLE:n kokoisen toimijan kanssa.
Toki YLE:n pitää ja kannattaa pyrkiä rakentamaan standardien mukaisia järjestelmiä ja välttää joutumasta tilanteeseen, jossa pienessä Suomessa käytettäisiin tekniikoitai joita muut eivät käytä. Se tulee todella kalliiksi, kuten nähtiin jo YLE:n tekstitysten kanssa Digi-siirtymässä, kun YLE etunenässä valitsi tekstitystavan jota muut eivät (vielä) käyttäneet.
LTE ym. lobbaamisen ymmärrän kyllä, operaattorit haluavat sisällön jakelun markkinoille ja tehdä sillä yhtä hyvää tulosta kuin Digita, kukapa ei haluaisi.
Pahaa vain pelkään, että taas viedään sinisilmäisiä YLEläisiä ja viranomaisia kun litran mittaa niskasta tässä asiassa.
Tällä hetkellä tuon ohjelman perusteella jos siinä pidetty pitää paikkansa, ei ole yhtään liioiteltu sanoa, että ison ja kalliin sekoilun ainekset ovat taas olemassa.
Sekoilun, jonka maksajaksi jää lopulta suomalainen veronmaksaja :(
Saksassa on Suomen tapaan vuoden 2013 alussa tulossa juuri samanlainen maksu kuin YLE-vero - eli muista veroista irrallinen pakollinen TV/radio-maksu, joka ei ole riippuvainen siitä onko taloudessa TV- tai radiovastaanottimia. Suomi ei siis ole ainoa. Onko vielä muita?
Björn Wahlroosin vaimo voi todennäköisesti elää kotirouvana
ilman varsinaisia tuloja, jolloin he maksavat Yle-veroa 140 euroa/v. Keskituloinen perhe,jossa molempien vanhempien on pakko käydä töissä,maksavat yle-veroa
280 euroa/v,nousua nykyiseen 252 tai jotain sellaista,lähes 30 euroa.Entäs Eko-ihmiset (ei mitään laitteita)maksavat hekin jopaa saman 280 euroa?
Lähetä kommentti