Se oli sittenkin pieleen mennyt aprillipila: Kopiosto perui vaatimuksensa opetuksessa käytettävän verkkoaineiston raportointivelvoitteesta.
Rasti seinään tästä -- ei tule mieleen toista tapausta, jossa tekijänoikeusjärjestö olisi perääntynyt vaatimuksistaan. Mutta aihekin on poikkeuksellinen, sillä Kopiosto haluaa rahaa ilmaisten verkkoaineistojen käytöstä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on aiemmin maksanut Kopiostolle siitä, että opettajat ovat voineet käyttää kirjoista ja lehdistä valokopioimiaan aineistoja opetustyössä. Maksua voi perustella vaikka niin, että jos lehdet tai kirjat olisi ostettu kouluille, se olisi tullut paljon kalliimmaksi.
Kyseessä on siis hyvitysmaksun kaltainen järjestelmä, jolla korvataan kollektiivisesti tekijöille aiheutuvia tulonmenetyksiä. Paitsi, että tässä tapauksessa tulonmenetys on konkreettinen ja sen maksajana valtio.
Tällaisen korvauksen ulottaminen ilmaisiin nettisivuihin on kohtuutonta. Miksi Kopioston pitäisi saada rahaa siitä, että opettajat käyttävät aineistoja, jotka ovat ilmaiseksi opiskelijoiden saatavilla? Kopioston pitäisi tietää, mitä sivuja on käytetty ja tilittää niistä muutaman eurosentin korvauksia sivujen tekijöille, kirjoittajille ja valokuvaajille. Kun tekijät ovat usein ulkomaisia tai tuntemattomia, tehtävä ei ole ainoastaan mahdoton, vaan suorastaan naurettavan mahdoton.
Kauan sitten maksulliseen sisältöön luotuja lakeja ja oikeuksia yritetään nyt venyttää ilmaisuuteen ja globaaliin digiaikaan, mikä johtaa absurdeihin tilanteisiin. Samalla, kun nuoret lataavat laittomasti ja ilmaiseksi pelejä, elokuvia ja cd-levyjä (ilman, että kukaan haluaa puuttua asiaa, jottei loukkaisi yksityisyyttä), vaaditaan toisella kädellä rahaa ilmaisten nettisivujen käyttämisestä.
Ei ihme, että nuorten on vaikea ymmärtää ja mahdoton kunnioittaa tekijänoikeuslakeja, joilla ei näytä olevan mitään yhteyttä arkitodellisuuteen.
Mitäpä jos kulttuuriministeri Arhinmäki tekisi asialle jotain? Hyvitysmaksun sijaan agendalle voisi ottaa tekijänoikeuslakien arvioinnin ja kokonaisuudistuksen, jolla edes yritettäisiin vastata tämän päivän tarpeisiin.
Mallia voi ottaa vaikka viestintäministeri Kiurun tietoyhteiskuntakaari-hankkeesta, jossa tehdään vastaava tarkastelu sähköisen viestinnän ja verkkoyhteyksien osalta. Tietoyhteiskuntaa ei voi uudistaa ilman vastaavaa tekijänoikeuksien remonttia.
Rasti seinään tästä -- ei tule mieleen toista tapausta, jossa tekijänoikeusjärjestö olisi perääntynyt vaatimuksistaan. Mutta aihekin on poikkeuksellinen, sillä Kopiosto haluaa rahaa ilmaisten verkkoaineistojen käytöstä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on aiemmin maksanut Kopiostolle siitä, että opettajat ovat voineet käyttää kirjoista ja lehdistä valokopioimiaan aineistoja opetustyössä. Maksua voi perustella vaikka niin, että jos lehdet tai kirjat olisi ostettu kouluille, se olisi tullut paljon kalliimmaksi.
Kyseessä on siis hyvitysmaksun kaltainen järjestelmä, jolla korvataan kollektiivisesti tekijöille aiheutuvia tulonmenetyksiä. Paitsi, että tässä tapauksessa tulonmenetys on konkreettinen ja sen maksajana valtio.
Tällaisen korvauksen ulottaminen ilmaisiin nettisivuihin on kohtuutonta. Miksi Kopioston pitäisi saada rahaa siitä, että opettajat käyttävät aineistoja, jotka ovat ilmaiseksi opiskelijoiden saatavilla? Kopioston pitäisi tietää, mitä sivuja on käytetty ja tilittää niistä muutaman eurosentin korvauksia sivujen tekijöille, kirjoittajille ja valokuvaajille. Kun tekijät ovat usein ulkomaisia tai tuntemattomia, tehtävä ei ole ainoastaan mahdoton, vaan suorastaan naurettavan mahdoton.
Kauan sitten maksulliseen sisältöön luotuja lakeja ja oikeuksia yritetään nyt venyttää ilmaisuuteen ja globaaliin digiaikaan, mikä johtaa absurdeihin tilanteisiin. Samalla, kun nuoret lataavat laittomasti ja ilmaiseksi pelejä, elokuvia ja cd-levyjä (ilman, että kukaan haluaa puuttua asiaa, jottei loukkaisi yksityisyyttä), vaaditaan toisella kädellä rahaa ilmaisten nettisivujen käyttämisestä.
Ei ihme, että nuorten on vaikea ymmärtää ja mahdoton kunnioittaa tekijänoikeuslakeja, joilla ei näytä olevan mitään yhteyttä arkitodellisuuteen.
Mitäpä jos kulttuuriministeri Arhinmäki tekisi asialle jotain? Hyvitysmaksun sijaan agendalle voisi ottaa tekijänoikeuslakien arvioinnin ja kokonaisuudistuksen, jolla edes yritettäisiin vastata tämän päivän tarpeisiin.
Mallia voi ottaa vaikka viestintäministeri Kiurun tietoyhteiskuntakaari-hankkeesta, jossa tehdään vastaava tarkastelu sähköisen viestinnän ja verkkoyhteyksien osalta. Tietoyhteiskuntaa ei voi uudistaa ilman vastaavaa tekijänoikeuksien remonttia.
8 kommenttia:
Saapa nähdä mitä tulee tai tuleeko. Onhan Arhinmäen omallakin hallinnonalalla tekeillä oma älystrategia (jonka osa myös tietoyhteiskuntakaari on lvm hallinnonalalla...)
Ei kai ideana koskaan ollut, että Kopiosto keräisi rahaa raportoinnin perusteella, saati että velottaisi vapailla lisensseillä merkatun kaman käytöstä.
Ideana oli, että Kopiosto jo säännöllisesti keräämää rahaa voitaisiin raportoinnin perusteella jakaa tarkemmin.
Älähdys syntyi osittain siitä, että Kopiosto vaatii kaiken ilmoittamista, vaikka kaikki ei niille kuulu. Perusteetta hukattua työaikaa.
Esimerkki laillisesta rahanpainamisesti jota voisi nimittää ilkeämminkin.
Ei tuota kukaan tervejärkinen ymmärrä.
Kaikissa laissa on oleellista että ne ovat hyväksyttäviä. Jos ei ole niin se johtaa lain kiertämiseen tai piitaamattomuuteen joka sitten leviää muuallekin.
Siitähän Eteläisen Euroopan maita syytetään.
Vai ovatkohan evoluutiossa edelle. Kulttuurit ainakin ovat vanhempia.
Eikö Kopioston viesti enemmän ollut "palataan asiaan"? Todennäköisesti raportointi ei ollut heidän idea. Järjestelmän rakentaminen, ylläpitäminen, raportointi ja tilitys vain maksaisi heille. Todennäköisesti mielummin jatkavat tämänhetkisellä maksupolitiikalla?
Millaisia tekiänoikeuksia sinä ehdotat? Ei se että materiaali on vapaasti luettavissa tarkoita sen olevan vapaasti kopioitavissa. Nykylainsäädännön mukaan. Tässä pitäisi tieteellistä yhteisöä ohjata CC-lisensin tai vastaavan suuntaan.
Ristiriita rehottavan p2p-piratismin ja Kopioston nettilisenssien välillä on huutava.
Toiminta pitää olla ymmärrettävää ja hyväksyttävää tavallisen kansalaisen näkökulmasta.
Sitten se voi onnistua. Nyt on menty liian pitkälle ja se näkyy vaikka jääkiekkokisoissa Olympialaisissa yms.
On myös ihan kohtuutonta haastaa tavallisia ihimisiä maksamaan tolkuttoman korkeita korvauksia kopioinnista kun kunnolla laillisesti toimivia ei ole tarjolla, niin kuin pitäisi.
Australiassa joku vuosi sitten tekijänoikeusjärjestöt yrittivät rahastaa kouluja nettisurffauksesta. Rahat toki olisivat menneet aivna muualle kuin sivujen tekijöille.
http://arstechnica.com/uncategorized/2006/02/6285-2/
Tekijänoikeusjärjestöt usein paheksuvat sitä, jos joku ansaitsee teoksilla korvauksessa (esim. taksit soittaessaan musiikkia), Kuitenkin he teekevät itse samaa keräämällä epämääräisiä korvauksia ja jakamalla niitä ties minne.
Kopioston kaltaisen koneiston päätavoite - ellei jopa ainoa tavoite - on mahdollisimman suuri byrokratia. Mitä enemmän he pääsevät "valvomaan" eli rahastamaan erilaisesta kuvitellusta, ja toki osin todellisestakin, tekijänoikeudella suojattujen materiaalien käytöstä ja mitä enemmän he voivat palkata ihmisiä raportteja pyörittelemään, sitä paremmin koneistolla ja sen johtajilla menee.
Itse olen sisällöntuottaja, ja Kopiosto on järjestö, joka muka valvoo minun tuottamani materiaalin kopiointia kirjoista ja netistä ja joka muka tilittää minulle korvauksia ko. kopioinnista.
Piiri pieni pyörii mm. näin. Olen ollut mukana (äänioikeudettomana yleisönä) tilaisuudessa, jossa ihan konkreettisesti sovittiin miten Opetusministeriö, korkeakoulut ja Kopiosto laittavat pystyyn projektin, jonka tavoitteena on: korkeakoulut saavat kopioida vapaasti netistä, Kopiosto "valvoo" oikeuksia ja Opetusministeriö (= me veronmaksajat) maksaa Kopiostolle ihan oikeaa rahaa tästä "valvonnasta" eli byrokratian kasvattamisesta jälleen uudella osastolla ja parilla johtajalla alaisineen.
Olenko vain kyyninen vai realisti?
Ehkä jälkimmäinen, koska minulla kuitenkin on oikeus edes yrittää saada palanen kakusta ANOMALLA Finnfoto-apurahaa johonkin projektiin kerran vuodessa. En siis voi saada korvausta työni kopioinnista vaan minun pitää tehdä lisää työtä saadakseni oikeuden anoa rahaa, jolla voin kustantaa osan työn tekemisen aiheuttamista KULUISTA kuitteja vastaan.
Onneksi minulla on Kopiosto valvomassa etujani!
-p-
Lähetä kommentti