Nokia - disconnecting memories

Nokian puhelinliiketoiminnan myynti Microsoftille on meille suomalaisille katkera pala. Hehkutukset siitä, miten tämä on uuden ajan alku, eivät paljon lämmitä. Tappio mikä tappio.

Matkapuhelin on ihmisen laitteista kaikkein henkilökohtaisin. Miehillä vain auto pääsee lähelle. Puhelimeen liittyy monia muistoja -- tärkeitä puheluita, se tunne kun ensi kertaa pääsi puhelimella nettiin, se tärkeä kauppa joka jäi tekemättä kun kenttää ei ollut ja niin edelleen.

Unohdetaan siis miljardit eurot ja hienot visiot. Meillä on oikeus olla tunteellisia, vaikkei se mitään hyödytäkään. Nokia - connecting people, muistathan? Koiranleukojen mielestä puhelimet tosin venyttivät työpäivät niin pitkiksi, että parempi slogan olisi ollut Connecting people, disconnecting families.

Eilisen uutisen jälkeen kaivoin omat Nokia-puhelimeni kaapista. Olen säästänyt ne kaikki. Vain ensimmäinen, vuonna 1992 käytettynä (noin tuhannella eurolla) ostamani NMT-Nokia jäi puuttumaan, sen myin eteenpäin kuin GSM-aika alkoi.

Nokialaiseni lähes 20 vuoden ajalta.

Kuten kuvasta näkyy, en ole vaihtanut puhelimia turhan usein enkä ostanut omaan käyttöön uusinta tekniikaa vaan parasta hinta/laatusuhdetta. Communicatorit hyppäsin kokonaan yli; niiden pieni näyttö ja rajoitetut sähköposti- ym. ominaisuudet olivat turhia, kun käytössä oli aina läppäri ja datayhteys.

Legendaarinen 2110 oli kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio laite. Oli ihmeellistä, kun pystyi näkemään soittajan numeron etukäteen eikä puheluun ollut pakko vastata. Ja tietysti ne tekstiviestit sekä gsm-data, joita NMT:ssä ei ollut lainkaan.

Nokia 6150 palveli hyvin monia vuosia. Vuosituhannen alussa sain 7110-mallin, jossa oli uusinta tekniikkaa edustava WAP. Tällä puhelimella tuli soitettua ja vastaanotettua monia dramaattisia puheluita nettihuuman aikana.

N-Gage oli ensimmäinen Symbian-puhelimeni ja ostin sen toukokuussa 2004 poistomyynnistä 109 eurolla. Loistonsa päivinä Nokialla oli rohkeutta kokeilla kaikenlaisia ideoita; oli vain luonnollista että kaikki eivät onnistuneet. N-Gage oli ajatuksena oikea (vrt. Angry Birds nyt), mutta käytännön toteutus ontui. Mikrofoni ja kaiutin olivat laitteen reunassa, joten N-Gageen puhuminen näytti koomiselta ja pelimodulin vaihtaminen vaati puhelimen buuttaamisen.

N73:n ostin aamupäivällä ja iltapäivällä iäkäs sukulaiseni kuoli. Muistan molemmat hyvin. N73 oli oikea älypuhelin, siinä oli ensi kertaa myös kamera. Niin, ja kuvapuhelut, jotka sitten jäivät Skypen ja Facetimen jalkoihin.

Viimeinen nokialaiseni oli 20.3.2009 ostettu E71, jossa oli mainio näppäimistö. Juuri muuta hyvää siinä ei ollutkaan.

Loppupään laitteista näkee, miksi Nokia epäonnistui. E71 tuli markkinoille kesällä 2008 -- siis puolitoista vuotta iPhonen jälkeen. Silti puhelimessa oli onneton näyttö, surkea selain, riittämätön muisti, vaikeaselkoinen käyttöliittymä ja sen päivittäminen oli jatkuvaa taistelua. Musiikkia en edes yrittänyt, koska Nokian RealPlayer- ja drm-viritykset olivat aivan hirveitä. Muilta kuulin, että viimeisissä Symbian-älymalleissa oli myös luvattoman paljon laatuongelmia.

Tällaista näkymää Nokia tarjosi vielä keväällä 2009 asiakkailleen:

Symbian älypuhelin vm. 2008.

Huomaa erityisesti sanojen katkaisut tyyliin "Internet-puheluaset." vaikka tilaa olisi ollut koko sanalle. Symbian oli alustana niin surkea, ettei sanoja voinut kirjoittaa kokonaisina -- ja silti johto ei nähnyt minkään olevan vialla. Tarvittiin Elop havaitsemaan, että alusta oli tulessa eikä mobiilimaailman keisarilla ollut enää vaatteita.

E71 käynnistysvalikko.

Ja ei, kuvia ei ole pienennetty, vaan resoluutio oli tosiaan näin surkea.

Symbian-sovellukset piti etsiä ja ladata netistä pc-koneen kautta. Laitteen omat päivitykset piti tehdä PC:n Ovi-sovelluksella -- kunhan oli ensin varmuuskopioinut koko puhelimen ja palautti tiedot päivityksen jälkeen takaisin. Nettiyhteys Data-Suitella oli sattuman kauppaa ja ajurien kanssa sai tapella jatkuvasti. Kalenterien, sähköpostien ja kontaktien synkronointi... älä edes muistuta.

Nokian päivitykset.... hrrr! (puistatuksia)

Samaan aikaan Apple tarjosi asiakkaille iPhonea, joka ei juuri eroa tämän päivän malleista. Käytettävyydessä eroa oli kuin yöllä ja päivällä, mutta Nokian johto ei sitä ymmärtänyt. Se piikitteli Applea nopean 3G-yhteyden puuttumisesta, joka oli tavalliselle käyttäjlle täysin sivuseikka. Sloganissa esiintynyt people oli insinööreiltä unohtunut. N97-mallista en aluksi löytänyt edes virtakytkintä.

Ylimielinen Nokia oli menettänyt pelin jo vuonna 2008. Kesti vielä pari vuotta, ennen kuin johto tunnusti asian ja teki sille jotain. Kun Elop palkattiin, ekosysteemilaiva oli jo mennyt. Nokia koetti saada uimalla Windows Phonen kiinni emmekä saa koskaan tietää, olisiko se lopulta onnistunut. Ensimmäisiä lievästi positiivisia merkkejä alkoi tänä vuonna näkyä, mutta liian monta miljardia oli jo ehditty hukata. Tästä eteenpäin Lumiaa kannattelevat Microsoftin syvät taskut ja Windows-käyttöjärjestelmän tuomat miljardit. Nokian omat voimat eivät enää riittäneet.

Nokiaan liittyy paljon hyviä muistoja, mutta iPhonen jälkeen esitellyt puhelinmallit on parempi unohtaa. Ne osoittavat, ettei yritystä suinkaan tuhonnut myyrä vaan johto itse.