"Tietämättömyys on valtaa" sanotaan George Orwellin kirjassa 1984. Ja niin se onkin: mitä vähemmän ihmiset tietävät, sitä helpompi jonkun toisen on käyttää valtaa heidän ylitseen.
Pari viikkoa sitten moni hämmästyi uutista, jonka mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista ei osannut nimetä hallituspuolueita. Alle 25-vuotiaista puolet uskoi Vihreiden olevan oppositiossa ja vastaavasti kolmasosa Perussuomalaisten hallituksessa. Niin ikään kolmannes kaikista vastaajista luuli SDP:n olevan hallituksessa.
Kun tulokset ovat tätä tasoa on pakko ihmetellä, mitä tapahtuu kehutun PISA-mittauksen jälkeen? Miksi hyvän opetuksen saaneista oppilaista tulee näin tietämättömiä aikuisia? Ei tämä ainakaan tietoyhteiskunnalta vaikuta.
Syitä on monia, mutta yksi keskeinen tekijä on viestinnän viihteellistyminen, pirstaloituminen ja oman valinnanvapauden lisääntyminen. Aikoinaan TV-kanavia oli vain kaksi, ja niiltä molemmilta tuli yhtä aikaa uutiset. Nyt kanavia on kymmeniä, joten katsoja voi pujotella viihteestä ja tosi-tv:stä toiseen vaikka kaiket illat.
Moni on lopettanut sanomalehtien tilauksen ja siirtynyt lukemaan uutiset netistä ilmaiseksi. Lehdissä lukija altistuu muillekin kuin itseään kiinnostaville uutisille. Sen sijaan netissä klikataan eniten raflaavia ja erikoisia otsikoita, koska ne houkuttelevat lukemaan. Murhat, juorut ja onnettomuudet kiinnostavat. Mitään muita uutisia ei tarvitse koskaan nähdäkään, ellei itse halua.
Tällaisessa viihdeympäristössä kansalainen voi aivan hyvin uida vuosikaudet saamatta edes perustietoja Suomen ja ympäröivän maailman tapahtumista.
Tietämättömyydestä on monia seurauksia. Jos äänestäjä ei tiedä, mitkä puolueet ovat hallituksessa, miten hän voi protestoida seuraavissa vaaleissa? Tai ilmaista tukensa harjoitetulle politiikalle?
Sähköisen äänestyksen kokeiluita vastustetaan koska pelätään, että vaalitulos olisi helppo väärentää. Mutta kun kansan tietämys on tätä tasoa, ei kannata nähdä vaivaa: on helpompaa manipuloida tietämättömät ihmiset äänestämään halutulla tavalla. Eikä se vaadi edes sähköistä äänestystä, vaan yksi sujuvasanainen puhemies riittää. Ja toisin kuin rehellinen vaalivilppi, se on vieläpä täysin laillista.
Vapauspuolueen ohjelman ensimmäisenä kohtana on vaatimus suoran demokratian lisäämisestä Sveitsin malliin. Se tapahtuisi kansanäänestyksiä lisäämällä. Mutta miksi järjestää kansanäänestyksiä, jos ihmiset eivät jaksa perehtyä asioihin vaan äänestävät miten sattuu? Nopan heittäminen tulisi halvemmaksi ja tulos olisi samaa luokkaa.
Juuri tästä syystä tarvitsemme Yleisradiota. Sen ei tarvitse kosiskella yleisöä eikä viihteellistyä yhtä paljon kuin kaupallisten kanavien.
Ketään ei voi pakottaa katsomaan asiaohjelmia tai uutisia, mutta ainakin siihen on tarjottava mahdollisuus. Sen jälkeen on oma valintamme, annammeko muiden käyttää valtaa puolestamme.
-- seuraa Twitterissä, fanita Facebookissa
16 kommenttia:
Tommi Uschanov kirjoittaa poliittisesta tietämättömyydestä kirjassaan Suuri kaalihuijaus. Jos on vielä jäänyt lukematta, niin suosittelen kyllä :) Avarsi omaa maailmaa ainakin.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9518513155
Olisi kiva tietää muiden vastaavien tutkimusten tuloksia vertailukohdaksi: ovatko suomalaiset keskimääräistä tietämättömämpiä ja olivatko ihmiset aiemmin näistä asioista perillä. Molemmat olettamukset kun tekstissä esiintyivät.
Toisaalta, mietityttää että kuinka moni oikeastaan ei tajua termien "hallitus" ja "eduskunta" eroa tai kuinka moni ei tiedä mitä "oppositio" edes tarkoittaa. Tällaiset peruskysymykset ehdottomasti olisi myös tutkittava, jotta politiikan ymmärrystä ja sen ongelmakohtia voitaisiin oikeasti arvioida.
Asiaa myös auttaisi jos koulussa käsiteltäisiin politiikkaa. Siitä ei kuitenkaan saa puhua, koska toisaalta pelätään mielenosoituksia 70-luvun malliin ja toisaalta ei haluta olla puolueellisia yhtä puoluetta kohtaan.
Erään puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja kertoi, että asia vaivaa kaikkia nuorisojärjestöjä. Olivat yrittäneet päästä puhumaan nuorisolle monessa koulussa, mutta se onnistui ainoastaan jos *kaikkien* puolueiden edustaja pääsi samana päivänä paikalle.
Itse muistan peruskoulussa ja lukiossa politiikkaa käsitellyn hyvin abstraktisti; SDP'n ja Keskustan muodostama hallitus on punamulta, kokoomuksen ja SDP'n muodostoma sinipuna jne. Puolueiden eroja käsiteltiin vain yksi tunti, jolloin meidän piti itsenäisesti netistä tutkia yhden puolueen tavoitteita. Tutkimusten tuloksia ei vertailtu. Tästä on nyt 10 vuotta, asiat eivät liene muuttuneen.
Kun lapsi sitten saavuttaa täysi-ikäisyyden ja äänioikeuden, ei hän tiedä puolueista tai politiikasta oikein yhtään mitään ja jättää äänestämisen mieluummin "asiaan perehtyneille". Koulussa ainoa tuntemani politiikasta kiinnostunut lapsi (lukiossa) oli kahden kommunistin jälkikasvua.
James Fallows sivusi samaa aihetta The Atlanticissa olleessa, median tulevaisuutta käsitelleessä kirjoituksessaan. Hänen mukaansa kiinnostuksen lerpahtaminen politiikkaan on osittain näköharha, joka syntyy siitä että asiasta keskustelevat julkisuudessa lähinnä poliitikot ja politiikan toimittajat. Nämä ryhmät taas elävät ja hengittävät politiikkaa, ja pitävät kaikkia muita osallistumisen ja kiinnostuksen tasoja hälyttävän matalina.
Tietämättömien puolesta voi myös kysyä, tekisikö hallitus todella toisenlaista politiikkaa jos demarit istuisivat siinä vaikkapa keskustan paikalla?
Mutta nyt kun tietämisestä tuli puhe, mikä on ehdokas Järvisen kanta tuoreisiin mietintöihin joissa käsitellään osakkeiden hallintarekisterikäytännön sallimista suomalaisille osakkeenomistajille, pörssiyhtiöiden omistajien osittaista piilottamista (jos omistus ei ylitä 5%) ja listaamattomien osakeyhtiöiden osakkeenomistajien täydellistä anonymiteettiä julkisuuteen päin, eli osakasluetteloiden avaamista vain osakkeenomistajille?
Paha sitä on kiistää, että vain pienellä osalla kansasta on edes jonkinlaista perustietämystä ympäröivästä yhteiskunnasta. Oikeusvaltiossa jokaisella tulee kuitenkin olla oikeus mielipiteeseen, vaikka suuri osa mielipiteistä on täysin merkityksettömiä, koska ne eivät perustu mihinkään. Esim. ihmisten näkemykset eivät välttämättä suinkaan edusta heidän omaa etuaan.
"Kun tulokset ovat tätä tasoa on pakko ihmetellä, mitä tapahtuu kehutun PISA-mittauksen jälkeen?"
PISA-tutkimuksen tuloksista keskustellessa menee aina sekaisin käsitteet "hyvä" ja "paras". Suomi on ollut paras, mutta siitä ei seuraa, että se olisi ollut hyvä. Muut vain ovat olleet vielä huonompia.
Sen lisäksi että monille nuo sanat "hallitus" yms. on hämärän peitossa, niin luulisin että vielä useammalle on epäselvää, miten hallituksessa ja eduskunnassa päätöksenteko etenee. Ja miten hallitus ja hallituspuolueet pystyvät käyttämään valtaa oppositiota paremmin? Eli mitä väliä on sillä, onko puolue hallituksessa vai ei. Päätöksenteko siellä ei muutenkaan tunnu ihan ongelmattomalta, ainakin kun tutustuu vaikka Katja Boxbergin ja Taneli Heikan kirjaan Lumedemokratia...
@Teppo: "Mutta nyt kun tietämisestä tuli puhe, mikä on ehdokas Järvisen kanta tuoreisiin mietintöihin joissa käsitellään osakkeiden hallintarekisterikäytännön sallimista suomalaisille osakkeenomistajille"
Sen perusteella mitä olen asiasta lukenut, ehdotus tuntuu kummalliselta. Pitäisi tutustua ehdotuksen perusteluihin ja kansainväliseen vertailuun, jotta voisi ymmärtää miksi tätä halutaan Suomeen. Yleensä asioilla on (ainakin) kaksi puolta.
"Mutta miksi järjestää kansanäänestyksiä, jos ihmiset eivät jaksa perehtyä asioihin vaan äänestävät miten sattuu? Nopan heittäminen tulisi halvemmaksi ja tulos olisi samaa luokkaa. "
Ei esim Tanskan ja Ruotsin EMU-kansanäänestykset olleet mitään nopanheittoa. Kyllä niissä kansa päätyi parempaan ratkaisuun kuin poliitikot olisivat pystyneet.
Kertooko se tietämättömyydestä jos kansalainen ei äkkipäätä kysyttäessä muista mikä kolmesta suuresta puolueesta on vuorollaan oppositiossa tai mitä apupuolueita hallituksessa on? Eikö se kerro enemmänkin suomalaisesta lumedemokratiasta jossa asiat eivät kauheasti muutu, oli hallituksessa kuka hyvänsä.
Äskettäin eräs kolumnisti Iltasanomissa väitti että kokoomus on ollut kahdeksan vuotta yhtä mittaa hallituksessa. Todellisuudessa vain neljä vuotta.
Jos politiikka työkseen seuraavat tekevät tällaisia virheitä, niin onko ihme jos kansalaiset eivät joka päivä mieti hallituksen kokoonpanoa.
Eihän noita tupua, lupua ja hupua toisistaan erota ja apupuolueina joitain pieniä, joilla ei ole valtaa. Niistä eroja löytyykin.
Vallan ytimessä istuvat ne, jotka laativat lait. Kaikki muu ympärillä on harhaa. Tosin ei ole yhtä totuutta olemassa.
Vaikka kuin kansanedustajat olisi valiokuntatyössä mukana, niin siitä huolimatta lait kirjoittavat ne, joita harvat tuntevat.
Itse olen ihmetellyt ettei kukaan ole nostanut pinnalle tai tutkinut sitä miten lehdistä verkkoon siirtyminen muuttaa ja vaikuttaa saatuun tietoon.
Erilaiset mielipiteet ja yleisön kommentit ovat tietysti oma lukunsa mutta juuri tuo siirtyminen "suunnitellusta kokonaisuudesta" lukemaan vain raflaavimmat otsikot mitkä on haluttu tuoda pinnalle. Verkkopalveluita ei ole suunniteltu luettavaksi, niissä on tarkoitus vain poukkoilla.
Ylessä on totaalinen kokoomus-diktatuuri. Varsinkin uutistoimitus julistaa autuudella EU-velkatuken autuutta pääuutisenaan illasta toiseen. Samoin Libyan öljyn valloittamisen tärkeyttä. Ja nämä molemmat projektit ovat SUOMEN kannalta ainoastaan yksinomaan vakavia uhkia. Niissä menetetään vuosikymmenten työllä ansaittu kansallisomaisuus ja asema tasapuolisena pienten maiden puolustajana.
Jos rohkeutta riittäisi, voisi pienikin maa panna kampoihin: islantilaiset eivän niin vain anna orjuuttaa itseään. Vai kuinka?
Kuten aina ennenkin, Kokoomus on ostanut pitkän rivin yhteiskunnasta ymmärtämättömiä julkkisehdokkaita vaalimagneeteiksi harhauttamaan kansaa nippeliasioilla ja "human-interest" hölynpölyllä".
Kokoomusta äänestämällä äänesi menee todella EU-harakoille.
Tietämättömyys yhteiskunnallisista asioista ei ole mikään uusi asia eikä rajoitu Suomeen. Sillä on tuskin yhtikäs mitään tekemistä esim. median viimeaikaisen muuttumisen kanssa. Se, että ihmiset eivät tiedä hallituspuolueita, on aivan normaali asia. Yllä mainitussa Uschanovin kirjassa käsitellään tätä jonkin verran.
http://www.physorg.com/news/2011-04-deliberate-politicians.html
Pitkä tarina lyhyesti: ihmisiä ei kiinnosta politiikka koska poliitikkoja ei oikeasti kiinnosta kuunnella ihmisiä. Tällaisen ilmapiirin alla osallistuminen ja tiedonhankinta koetaan hyödyttömäksi - tuulimyllyjä vastaan taistelemiseksi.
Väite kansan perimmäisestä poliittisesta apaattisuudesta on empiiristen kokeiden perusteella, ainakin Yhdysvalloissa, noin 60% humpuukia. Suurin osa ihmisistä ottaa asioista selvää jos sillä voi saada jotain aikaan.
En usko että tiedon määrä on vähentynyt. Päinvastoin, nykyaikana ihmiset tietävät vain erilaisia asioita. Aktiivisesti tiedetään ne asiat joilla on arkipäivän selviämisessä merkitystä. Niihin ei kuulu tietää mikä puolue on hallituksessa. Se tieto haetaan tarvittaessa netistä. Netti on tietopankki, joka rooli sille jo peruskoulussa muodostuu.
"Sen jälkeen on oma valintamme, annammeko muiden käyttää valtaa puolestamme."
Ei valitettavasti ole oma valintamme, sillä poliitikot käyttävät valtaa puolestamme, halusimme sitä tai emme. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta valita, että emme halua päätöksiä tehtävän puolestamme vaan haluamme päättää elämästämme kokonaan itse. Tämän puolesta ei voi edes äänestää.
Lähetä kommentti