Ruotsalainen Magnus Uggla on poistanut musiikkinsa Spotify-palvelusta. Hänen mielestään on kohtuutonta, että palvelun perustajat rikastuvat myymällä osakkeitaan samalla, kun varsinaisille sisällön tekijöille tarjotaan surkeita sopimuksia. Paljon julkisuutta saanut Spotify nousi Ruotsissa äskettäin iTunesia suositummaksi ja sen arvoksi lasketaan 200 miljoonaa euroa.
Uggla on sanonut, että tulee mieluummin Pirate Bayn kuin levy-yhtiöiden ja Spotifyn riistämäksi. Ugglan ärtymykseen on helppo yhtyä: jos nettipalveluissa syntyy taloudellista lisäarvoa, se ei saa mennä yksinomaan liikemiesten taskuihin. Tekijöiden on saatava osuutensa menestyksestä. Turha tulla selittämään, että artisti hyötyy saadessaan musiikkiaan julki, jos kerran levy-yhtiöt ja Spotifyn perustajat ansaitsevat miljoonia.
Spotifyn esimerkki ei ole ainoa laatuaan. Netin mahdollistamat uudenlaiset liiketoimintalogiikat saavat paljon julkisuutta ja niitä ihastellaan. Valitettavasti niissä hyötyjiä ovat uudet välikädet -- siis juuri ne, jotka netin piti ohittaa.
Netin ansiosta tekijän piti saada suora kontakti asiakkaaseen ja hyötyä tästä taloudellisesti. Onkin käymässä päinvastoin: netti luo aivan uusia, mahtavia välikäsiä, jotka keräävät voitot. Tekijät jäävät nuolemaan näppejään. Heidän ainoa lohtunsa on julkisuuden lisääntyminen.
Hyvä esimerkki tästä on Google, nettimaailman ihailluin ja mahtavin yritys. Se ei itse tuota muuta kuin ideoita, joilla hyödynnetään muiden tekemää sisältöä. Tekijä ei saa mitään. Google ohjailee rahavirtoja indeksoimalla muiden tuottaman tiedon ja myymällä siihen mainospaikat.
Tässä tapauksessa kärsijöinä eivät ole yksittäiset tekijät, vaan toiset yritykset. Syystäkin mediatalot ovat nyreissään ja vaativat Googlea maksamaan sisältöjensä välittämisestä, tai muutoin ne alkavat rajoittaa hakukoneiden toimintaa.
Netti on vaikuttanut vasta runsaan kymmenen vuoden ajan. Siksi on ennenaikaista sanoa, mihin kehitys lopulta johtaa. Alku ei kuitenkaan lupaa hyvää.
Lisäys klo 20:15: Mitkä rahat? Kauppalehden siteeraama Dagens Industri kertoo, että kohusta huolimatta Spotify teki viime vuonna 3,1 miljoonan euron tappion ja että sen liikevaihto on pienen pizzerian luokkaa vuodessa. Omistajien tulot ovat siis peräisin spekulatiivisilta sijoittajilta, eikä mitään oikeaa rahaa ole vielä jaettavaksi asti.
Herääkin kysymys, onko olemassa yhtään selvästi voitollista nettipalvelua? Google on oma lukunsa, samoin verkkokaupat. Mutta puhtaasti netissä toimivaa, selvää rahaa tuottavaa palvelua?
Anyone?
11 kommenttia:
"Syystäkin mediatalot ovat nyreissään ja vaativat Googlea maksamaan sisältöjensä välittämisestä, tai muutoin ne alkavat rajoittaa hakukoneiden toimintaa."
Kumpi sitten on mediatalon kannalta parempi tilanne:
a) sivustolla on 1000000 kävijää, ja Google saa siinä sivussa muutaman dollarin
b) sivustolla on 1000 kävijää, mutta Google ei saa senttiäkään.
Nyreiden mediatalojen mielestä vastaus on nähtävästi B. Eli viis itse saaduista hyödyistä, mutta meidän sisällöllä eivät muut tienaa, se on jämpti!
Uutisissa hakukoneen esittämä tiivistelmä saattaa jo olla riittävä, eikä alkuperäistä palvelua tarvitse avata lainkaan.
Verkkomedia ottaisi mieluummin 1000 kävijää, joiden kanssa sillä olisi pysyvä asiakassuhde, kuin 1000000 satunnaista kävijää, jotka tulevat hakukoneella ja lukevat yhden uutisen lähteäkseen saman tien pois.
Pelkkä kävijämäärä ei ratkaise.
Suomessa ei liene yhtään nettimediaa, joka pärjäisi omillaan (=mainostuloilla). Kaikki ovat joko tappiollisia tai elävät printti/tv-median siivellä. Kävijöitä on kyllä paljon, mutta käyntejä ei pystytä muuttamaan rahaksi.
Uggla haukkuu nyt kyllä ihan väärää puuta. Ettei vain olisi kyse kateudesta.
Jos Spotifyn perustajat nyt sattuvat rikastumaan, heidän saamansa rahat eivät tule musiikin kuuntelijoilta vaan sijoittajilta, jotka kuvittelevat tienaavansa Spotifyn ostamisella itselleen lisää rahaa. Osakkeita siinä ostetaan, ei musiikkia.
Tuo jutussa mainittu 200 miljoonaahan ei sentään ole oikeata rahaa, vaan vain spekulointiarvo, jonka realisoinnista ei ole mitään takeita.
Spotify on sentään edes yrittänyt rakentaa reilusti laillista jakelukanavaa. Ugglakin on varmaan aikanaan musiikkinsa Spotify-jakeluun suostunut, mutta nyt sitten käy harmittamaan, kun kehittäjien ideasta maksetaan suuria summia. Jos tämäkään ei kelpaa, niin miten sitten artistille maksetaan?
Riippuu ihan tavoitteista, mihin pyritään. Itsellä ainakin suurelta osin sähköinen media on nopealisä lehtien tilaamisen myötä. Monet IT-uutset on nopeammin luettavissa sähköisessä muodossa kuin jos odottaisin paperiversiota kotiin ja varmistus jää kotiin paperimuodossa. Mukava lisä oli kolumnit it-alasta noin yleensä ja skenaariopohjalta. Osmo A. Wiion kolumnit tuli luettua aina lehden ilmestyessä. Paljon tuli opittua menneistä ajoista ja ymmärsi tulevaa aikaa ennustusten suhteen. Siitä kaunis kiitos Osmolle. Mikään it-asiantuntija en ole, mut harrastuspohjalla mennään.
Loput sivut mitä tulee seurattua, on ihan mainosrahoitteisten kanavien nettisivuja, eli niistäkin maksan lunnaita mainosten muodossa ja joskus jopa mainos onnistuu vaikuttamaan ostospäätökseen. Harvemmin tosin kodinkoneen kohdalla, se kun on vaan tyhmää maksaa liikaa, tosin yleensä ostan muusta lafkasta, kuin liikaa maksavan mainostajasta. Liian usein olen löytänyt netin kautta halvemman kanavan hankkia sama tuote, mut tarpeeksi halvemmalla, että kannattaa jopa keskittää ostokset eräisiin nettikauppoihin. Tosin ne toimii kivijalkakauppoinakin, mut nimeä en mainosta, kaupat saakoon kilpailla keskenään. Se on kuluttajan etu. Kunhan ei liian verisesti tappele keskenään. Nämä 2 mitä olen vuosia seurannut ja niistä tilannut voivat hyvin ja hinnat on kohdallaan.
ps. blogin pitäjälle kysymys kun on kumminkin huomattavasti paremmin perillä it-asioista, niin pikku kysymys: miten ohjelmistot päivitettäessä pistää tiedostot uuteen kuosiin, vai jättävätkö ne joitain tiedostoja makaamaan hakemistoihin. Itse ainakin suosin ns. puhdasta asennusta, joskus vaan jää vanhat hakemistot tuhoamatta.
Uggla on mielestäni ihan oikealla asialla. Tekijälle kuuluu palkkio luovuudesta täysimääräisesti, on sitten sijoittajien media-arvo mitä tahansa. Se on kuitenkin kapitalistisen riistävä. Media-analyytikot sen ratkaisevat, tosin ne ovat taloudellisessa napanuorassa mediayhtiöihin. Ja siten luova kansanosa kärsii pohjattomasta mediarahakyltymättömyydestä.
Verkkomedia ottaisi mieluummin 1000 kävijää, joiden kanssa sillä olisi pysyvä asiakassuhde, kuin 1000000 satunnaista kävijää, jotka tulevat hakukoneella ja lukevat yhden uutisen lähteäkseen saman tien pois.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa.
Verkkomedia elää mainoksilla. Mainostilan hinta riippuu sivuston käyttäjämääristä. Mikäli sivustolla A on 1000 kävijää, ja sivustolla B 1000000 kävijää, niin kumman veikkaisit saavan paremmin mainostuloja.
1000 uskollista kävijää olisi varmaan hienoa, mutta kun ei niillä elä, eikä niille kannata tuottaa laadukasta sisältöä.
1000000 kävijää, olivat nämä sitten vaikka kuinka pikaisia kävijöitä, lisäävät sivuston tunnettavuutta, näkyvyyttä ja samalla kiinnostavuutta mainostajien silmissä.
Eli minä kyllä väitän, että suurin osa sivustoista ottaa mieluummin 1000000 pikaista kävijää kuin 1000 huippu-uskollista kävijää.
"Verkkomedia elää mainoksilla."
Ei näytä elävän, ainakaan Suomessa. Kaikki tuottavat tappiota. Vain Googlen mainosmyynti on erittäin kannattavaa, koska sen ei tarvitse tehdä muuta kuin myydä mainoksia.
"Mainostilan hinta riippuu sivuston käyttäjämääristä. Mikäli sivustolla A on 1000 kävijää, ja sivustolla B 1000000 kävijää, niin kumman veikkaisit saavan paremmin mainostuloja."
Mainostilan hinta riippuu sen tehokkuudesta (ts. montako tilausta mainoksista tulee). Miljoona bannerinäyttöä olemattomille katsojille (joilla on vielä FF:n AdBlock päällä) on arvoltaan nolla euroa. Näistä hauista hyötyy vain Google itse.
Mainostilan hinta riippuu sen tehokkuudesta (ts. montako tilausta mainoksista tulee).
Ei riipu. Jos laitat mainosbannerin vaikkapa Hesarin nettisivuille, niin luuletko todella, että HS sen sinne ilmaiseksi ottaa? Ei ota. Pienikin banneri Hesarin nettisivulla maksaa noin 2000 euroa per viikko.
Uggla on luonnollisesti siinä oikeassa, että tekijälle kuuluu kohtuullinen korvaus luovasta työstään. Mutta tässä ei ole viime kädessä ollenkaan kysymys musiikin myynnistä vaan pienen yrityksen osakkeiden arvon (spekulointiarvon) kehityksestä.
Voisi myös kysyä, pitäisikö yrityksen perustajalta kieltää mahdollisuus saada korvaus omasta luovuudestaan. Luovuuden määrästä ja idean ainutkertaisuudesta voidaan tässä nimenomaisessa tapauksessa tietysti keskustella, mutta sen arvo onkin mahdollisen ostajan määriteltävissä.
Spotifyn arvoksi arvioitu summa kuvaa lähinnä sitä, miten sijoittajilla on käsittämättömiä tuotto-odotuksia toimintamallista, joka todellisuudessa tuottaa tappiota.
Vastaavia tähdenlentoja nähtiin ns. it-kuplan aikaan vuosituhannen vaihteen jälkeen. Tulee mieleen vaikka suomalainen Iobox. Alkaa tuntua siltä, että sijoittajat eivät enää muista niiden aikojen opetuksia.
>>Mainostilan hinta riippuu sen
>>tehokkuudesta (ts. montako
>>tilausta mainoksista tulee).
>Ei riipu. Jos laitat
>mainosbannerin vaikkapa Hesarin
>nettisivuille, niin luuletko
>todella, että HS
Pitkällä tähtäimellä riippuu. Yritykset mainostavat siellä, mistä ne saavat eniten hyötyä eli vastinetta rahoilleen. Hesarin sivulla voi saada miljoona näyttöä, mutta lopulta se ratkaisee, mikä muodostuu yhden uuden kaupan/tilauksen mainoshinnaksi. Tämä tietysti ohjaa mainostajia: vain sellaisten kannattaa mainostaa Hesarissa, jotka tavoittelevat asiakkaiksi koko Suomea. Useimmat eivät tavoittele, vaan kohdistavat markkinoinnin mieluummin palveluihin, joiden kävijämäärä on tarkemmin segmentoitu. Esimerkiksi uutta subbaria kannattaa mieluummin mainostaa Hifi-Maailman kuin Hesarin sivulla.
Hakukoneet ovat laitteneet verkkomediat kilpailemaan vain mainosnäyttöjen määrällä. Se näyttää olevan niille mahdoton yhtälö - edes Hesari tai Iltalehti eivät verkossa tuota omia kulujaan, voitosta puhumattakaan. Jotta verkkomainonta tuottaisi tarpeeksi edes kaikkein suosituimmille saiteille, kävijöitä pitäisi olla paljon enemmän kuin koko Suomen asukasluku. Selvästikään tämä ei ole kestävä tie.
Jlaiholle: olen samaa mieltä, alkuperäinen uutinen viittasi Spotifyn tuottoihin, joista sisällön tekijöiden pitäisi päästä osallisiksi. Myöhemmin uutinen osoittautui harhaanjohtavaksi: tässäkin tapauksessa kyse on spekulatiivisista tulevaisuuden tuloista. Niitä jaettaessa jollekin jää todennäköisesti käteen mustapekka.
Hesarin sivulla voi saada miljoona näyttöä, mutta lopulta se ratkaisee, mikä muodostuu yhden uuden kaupan/tilauksen mainoshinnaksi.
Ei se ihan noin yksinkertaisesti mene. Mainostajat voivat hakea näkyvyyttä ja tunnettuvuutta, eikä mainoksen tehoa voi aina mitata saaduilla tilauksilla. Mainostamisen tarkoitus ei läheskään aina ole saada aikaan ostopäätöstä, vaan luoda mielikuvia, joka sitten joskus ostopäätöstä tehdessä pomppaavat mieleen. Esimerkiksi automainoksia on netti pullollaan, mutta enpä usko, että yhdenkään mainosbannerin takaa löytyy "osta auto"-painiketta.
Lähetä kommentti