Kun media tulvii ahdistusta herättäviä uutisia ja tulevaisuus näyttää epävarmalta, ihmisen henkinen sietokyky joutuu koetukselle. Moni kokee ihan tavallisenkin arjen kuormittavana ja ahdistavana, jolloin koronaviruksen lisäkuorma voi olla liikaa.
Kesällä 2018 perusterveet ihmiset soittivat 112-hätänumeroon koska olivat vihaisia luonnolle ja vaativat viilennystä. Tyypillinen puhelu meni jutun mukaan näin: "mä en kestä enää, on hirveän kuuma." Nyt hätänumeroon on soitettu koronaan liittyvissä terveyshuolissa, mikä on tietysti aivan väärä osoite. Ihmiset hamstraavat talous- ja wc-paperia, vaikka se tästä maasta loppuu luultavasti viimeisenä.
Vaikka koronavirus on iso uhka, konkreettisia vaikutuksia on nähty vasta vähän. Jos ihmisiä alkaa oikeasti kaatua petiin oikealta ja vasemmalta, jos yhteiskunnan perustoiminnot häiriintyvät ja pysähtyvät, tavarat oikeasti loppuvat kaupoista... niin, miten suomalaiset kestäisivät mitään sellaista?
Olen yllättynyt nähdessäni muutaman tunnetun ja kokeneen Twitter-persoonan reagoivan koronauhkaan epärationaalisesti. Heillä uhka on mennyt vahvasti tunteisiin. Nämä henkilöt uskovat ymmärtävänsä tilanteen viranomaisia paremmin, ja siksi heidän täytyy tehdä voitavansa viranomaisten herättämiseksi.
Tulee mieleen muutamat persuaktiivit, jotka ajattelevat vilpittömästi maahanmuuton tuhoavan Suomen, ja että vain he ymmärtävät mitä on tapahtumassa. He purkavat huoltaan ja ahdistustaan yhteisestä parhaasta sosiaalisessa mediassa, nimellä ja nimimerkillä. He eivät voi ymmärtää, mikseivät kaikki näe uhkaa yhtä vakavana ja mikseivät viranomaiset pelasta Suomea.
Eilen maanantaina 16.3. hallitus piti odotetun tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin päivähoidon ja kouluopetuksen muutoksista, rajojen sulkemisesta ja poikkeuslakien käyttöönotosta. Poikkeuslakien käytännön merkitys on ainakin nykytilanteessa vähäinen, rajojen sulkemisen samoin (koska virus on jo täällä, ja lennot sekä laivat lopettaneet kulkemisen), mutta tärkeintä oli, että hallitus osoitti tekevänsä jotain. Pääministeri Marin esiintyi rauhallisesti ja asiallisesti. Esiintymistavalla oli vähintään yhtä suuri merkitys kuin esityksen sisällöllä.
Kriisin hetkellä on tärkeää, että kansalaisille luodaan kuva aktiivisesta reagoinnista ja aktiivisista toimista. Ne antavat vaikutelman, että tilanne on hallinnassa.
Toivottavasti se vähentää kansalaisten ahdistusta. Ainakin sosiaalisessa mediassa taktiikka näytti toimivan.
Ekotehokkuuden ja kaupungistumisen vuoksi Suomessa on suosittu pieniä asuntoja, jotka nekin maksavat liikaa. Asuntoja ei ole suunniteltu etätyötä varten. Yksinäisiä työikäisiä ihmisiä sekä vanhuksia on suljettu pieniin asuntoihinsa etätöihin. Perheissä isä ja äiti yrittävät tehdä etätöitä samalla kun lapset yrittävät etäopiskella, kaikki tämä ihan liian pienessä asunnossa.
Kuinka pitkään tällaista voi jatkua? Kuinka pitkään terveenkään ihmisen henkinen kantti sietää joko täydellistä yksinäisyyttä tai pakotettua kaksinoloa neljän seinän sisällä? Millaisen henkisen terveyden laskun koronaviruksen aiheuttama eristys ja pakkoetätyö tuleekaan vielä aiheuttamaan?
Kesällä 2018 perusterveet ihmiset soittivat 112-hätänumeroon koska olivat vihaisia luonnolle ja vaativat viilennystä. Tyypillinen puhelu meni jutun mukaan näin: "mä en kestä enää, on hirveän kuuma." Nyt hätänumeroon on soitettu koronaan liittyvissä terveyshuolissa, mikä on tietysti aivan väärä osoite. Ihmiset hamstraavat talous- ja wc-paperia, vaikka se tästä maasta loppuu luultavasti viimeisenä.
Vaikka koronavirus on iso uhka, konkreettisia vaikutuksia on nähty vasta vähän. Jos ihmisiä alkaa oikeasti kaatua petiin oikealta ja vasemmalta, jos yhteiskunnan perustoiminnot häiriintyvät ja pysähtyvät, tavarat oikeasti loppuvat kaupoista... niin, miten suomalaiset kestäisivät mitään sellaista?
Olen yllättynyt nähdessäni muutaman tunnetun ja kokeneen Twitter-persoonan reagoivan koronauhkaan epärationaalisesti. Heillä uhka on mennyt vahvasti tunteisiin. Nämä henkilöt uskovat ymmärtävänsä tilanteen viranomaisia paremmin, ja siksi heidän täytyy tehdä voitavansa viranomaisten herättämiseksi.
Tulee mieleen muutamat persuaktiivit, jotka ajattelevat vilpittömästi maahanmuuton tuhoavan Suomen, ja että vain he ymmärtävät mitä on tapahtumassa. He purkavat huoltaan ja ahdistustaan yhteisestä parhaasta sosiaalisessa mediassa, nimellä ja nimimerkillä. He eivät voi ymmärtää, mikseivät kaikki näe uhkaa yhtä vakavana ja mikseivät viranomaiset pelasta Suomea.
Eilen maanantaina 16.3. hallitus piti odotetun tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin päivähoidon ja kouluopetuksen muutoksista, rajojen sulkemisesta ja poikkeuslakien käyttöönotosta. Poikkeuslakien käytännön merkitys on ainakin nykytilanteessa vähäinen, rajojen sulkemisen samoin (koska virus on jo täällä, ja lennot sekä laivat lopettaneet kulkemisen), mutta tärkeintä oli, että hallitus osoitti tekevänsä jotain. Pääministeri Marin esiintyi rauhallisesti ja asiallisesti. Esiintymistavalla oli vähintään yhtä suuri merkitys kuin esityksen sisällöllä.
Kriisin hetkellä on tärkeää, että kansalaisille luodaan kuva aktiivisesta reagoinnista ja aktiivisista toimista. Ne antavat vaikutelman, että tilanne on hallinnassa.
Toivottavasti se vähentää kansalaisten ahdistusta. Ainakin sosiaalisessa mediassa taktiikka näytti toimivan.
Ekotehokkuuden ja kaupungistumisen vuoksi Suomessa on suosittu pieniä asuntoja, jotka nekin maksavat liikaa. Asuntoja ei ole suunniteltu etätyötä varten. Yksinäisiä työikäisiä ihmisiä sekä vanhuksia on suljettu pieniin asuntoihinsa etätöihin. Perheissä isä ja äiti yrittävät tehdä etätöitä samalla kun lapset yrittävät etäopiskella, kaikki tämä ihan liian pienessä asunnossa.
Kuinka pitkään tällaista voi jatkua? Kuinka pitkään terveenkään ihmisen henkinen kantti sietää joko täydellistä yksinäisyyttä tai pakotettua kaksinoloa neljän seinän sisällä? Millaisen henkisen terveyden laskun koronaviruksen aiheuttama eristys ja pakkoetätyö tuleekaan vielä aiheuttamaan?
6 kommenttia:
Kuka oikeasti tekee lähi-työtä eikä etä-työtä?
Helppo keksiä esimerkkejä esim. hoitajat, lääkärit, kuljettajat, kaupankassat jne.
Mutta entäs IT-väki? Kuka niistä oikeasti tekee lähi-työtä?
Eihän sillä ole väliä onko ylläpitäjän ylläpitämä kone viereisessä huoneessa vai 600 km päässä, eihän se etäisyys tee eroa etä-työn ja lähi-työn välille.
Suurin on IT-väestä ei edes tiedä missä fyysisessä koneessa tietojärjestelmät toimii ja missä se sijaitsee. Pilvikin on jossain etänä.
Etä-työn määritelmä näyttää olevan että tehdään kotoa käsin työtä. Toisinsanoen joitakin töitä ei voi edes tehdä lähi-työnä.
Hyvä pointti. Kaikki pilviasioita tekevät ovat etätyöntekijöitä, vaikka istuisivat konttorilla.
Mielenkiintoista on että jääkö nyt tämän kestäessä käytännöt että sitä peffaa ei tarvitse raahata konttorille joka välissä.
Olen tällä viikolla pystytellyt Azureen useamman pilvipohjaisen VPN-gatewayn koska nykyisistä loppui kapasiteetti ja ratkaisuja tarvittiin vauhdilla. Loppupeleissä tuntuu kyllä asiakasfirmojen tekemisistä melkoinen osa hoituvan muualta kuin konttorilta.
Itse olen tehnyt etätyötä kokopäiväisesti viimeiset 11 vuotta, ja sitä ennenkin vähintään pari päivää viikossa toisen mokoman. Mitään maagista siinä ei ole. Käytännön puitteet toki pitää olla eli suomeksi ovi jonka voi sulkea muilta taloudessa asujilta ja riittävä valistus että kotona työnteko tosiaan tarkoittaa töissä olemista. Omalla kohdallani tämä on kunnossa.
...muita sosiaalipoliittisia juttuja on kyllä se että aiheuttaako pidennetty kotioloihin pakotus avioeroja tai ikäpyramidin kääntymistä...eli nähdäänkö 9 kk päästä synnytyksissä piikki. Eli virus lakaisee ikäpyramidin yläpäästä vanhuksia pois ja mahdollisesti tuottaa uusia veronmaksajia. Kestävyysvaje ratkaistu?
Etelä-Eurooppa näyttää romahtavan poliisivaltioksi. Toivottavasti koronan aikaiset mielivaltaiset sakko- ja vankeustuomiot saadaan käsiteltyä myöhemmin ylemmissä oikeusasteissa.
Etelä-Euroopan teollisuus oli huonosti kannattava jo aikaisemmin. Nyt menee myös turismi. Pohjoisen täytyisi alkaa tukemaan etelää uudestaan, mutta ei täälläkään ole kauheasti ylimääräistä rahaa.
nähdäänkö 9 kk päästä synnytyksissä piikki
Se jää nähtäväksi. Nyt kuitenkin on kyse viruksesta, jonka vuoksi kehotetaan pitämään etäisyyttä toisiin ihmisiin, joten tuskin se kotonakaan rohkaisee vällyjen alla peuhaamaan.
Suurempi vaikutus voi olla mahdollisella talouslamalla. Sehän on ennenkin lisännyt syntyvyyttä, kun ihmisiä jää työttömäksi. Lisäksi moni ikiopiskelija saa kummasti intoa tehdä opinnot valmiiksi.
Vaan ei sitä vielä tiedä, ehkä ensi vuoden kesällä ollaan viisaampia?
"Kuinka pitkään tällaista voi jatkua? Kuinka pitkään terveenkään ihmisen henkinen kantti sietää joko täydellistä yksinäisyyttä tai pakotettua kaksinoloa neljän seinän sisällä?"
Vaihtoehtona on se, että joudutaan päättämään kuka joutuu kuolemaan hoidon puutteen takia. Sairaalapaikkoja on rajoitettu määrä.
En tiedä ovatko alla olevan pdf:n luvut oikeita. Suomen tilanne näyttäisi olevan huono.
https://www.researchgate.net/publication/229013572_The_variability_of_critical_care_bed_numbers_in_Europe
Lähetä kommentti