Tuoreet uutiset palauttavat mieleen Tšernobylin säteilymittaukset (1986) ja niistä myöhemmin käydyn polemiikin. Viivyttelikö Suomi tahallaan havainnoista kertomista, koska pelkäsi Neuvostoliiton reaktiota?
Vanhojen Hesarien lukeminen kuvaa hyvin silloista epävarmuutta ja hämmennystä. Virheitä tehtiin, mutta tahallisesta vaikenemisesta ei varmaankaan ollut kyse. Säteilyn mittaaminen ja siihen reagointi on oikeasti vaikeaa.
Torstaina 8.8.2019 sattunut räjähdysonnettomuus Arkangelin lähistöllä ei nostanut Suomen säteilytasoja, kertoi STUK. Viereisessä kaupungissa säteilyä kuitenkin havaittiin, joten jää epäselväksi, mitä Venäjällä oikein tapahtui.
Samanlainen episodi koettiin syys-lokakuussa 2017, kun kaikkialla Euroopassa havaittiin kohonneita Rutenium-tasoja. Hesarin ensimmäinen uutinen 3.10.2017 kertoo Helsingin Roihupellossa tehdyistä havainnoista ja mainitsee, että seitsemän eri puolilla Suomea sijaitsevan valvonta-aseman ilmanäytefiltterit ovat vielä postissa matkalla laboratorioon.
Suomen säteilyturvallisuus ei silti ole postin varassa, koska valvonta-asemien lisäksi nykyisin on käytössä 255 automaattista mittausasemaa. Ne antavat hälytyksen, jos säteilytaso nousee yllättävästi.
Tutkijoiden mukaan säteilylähde oli Venäjällä tai Kazakstanissa. Venäjä itse selitti tapahtunutta ilmakehään palanneella satelliitilla, mutta sitä ei lännessä uskottu. Virallisesti Moskova asetti tutkijaryhmän selvittämään asiaa, mutta monista arveluista huolimatta tapahtuma jäi mysteeriksi.
Lokakuussa 2015 STUK havaitsi Helsingin näytteissä pieniä määriä radioaktiivisia aineita, kuten magnaania, kobolttia ja cesiumia. Aineiden perusteella pääteltiin, että kyse oli ydinreaktorin päästöistä. Tuulen suunnasta pääteltiin, että lähteenä olisi Kuolan ydinvoimala.
Venäjällä sattuu ja tapahtuu edelleen, eikä maa edelleenkään kerro riittävän avoimesti asioistaan. Se on huolestuttavaa.
Mutta osataan sitä mokailla meilläkin. Maaliskuussa 2016 Säteilyturvakeskus ilmoitti havainneensa Helsingin ilmassa tuhatkertaisia Cesium-pitoisuuksia. Tuhatkertaisuus kuulostaa paljolta, mutta on silti vain miljoonasosa siitä määrästä, joka edellyttää väestöltä suojautumistoimia.
Tämänkin päästön alkuperäksi epäiltiin Venäjää, sillä hiukkasten uskottiin tulleen Helsinkiin itätuulen mukana. Sitten paljastui nolo totuus: Säteilyturvakeskus paikansi Helsingin radioaktiivisen cesiumin omaan rakennukseensa. Samassa rakennuksessa sijaitsi Suomen Nukliditekniikka, joka kerää matala-aktiivista jätettä mm. sairaaloilta ja teollisuudelta. UPM:n tehtaalta käytöstä poistettu mittalaitteen säteilykapseli oli rikkoutunut, jolloin siitä pääsi ympäristöön hienojakoista radioaktiivista pölyä. "Yhdenstä purkamatta jääneestä säteilylahdesuojuksista löytyi aivan älytön saastuminen", yrityksen edustaja sanoi.
Havaintoa seurasi rakennuksessa laaja puhdistusoperaatio.
Marraskuussa 2018 Eurajoen romuttamolla koettiin hälytys, kun käsittelyyn oli muuton vuoksi päätynyt vahingossa radioaktiivista ainetta sisältävä mittalaite. Ironista kyllä, laitteen käyttäjä oli ollut Suomen ympäristökeskus, joka on ministeriön alainen tutkimuslaitos.
Kesäkuussa 2014 Säteilyturvakeskus sotki mittausautonsa radioaktiivisella aineella.
Syyskuussa 2019 Petäjävedeltä saatiin mystinen, ilmeisesti aiheeton säteilyhälytys.
Tapaukset kertovat paitsi inhimillisistä virheistä myös siitä, miten tarkasti säteilyä seurataan. Nousevat arvot hälyttävät, vaikka kyse ei olisi lähellekään vaarallisista tasoista, ja ne ylittävät aina uutiskynnyksen.
Sitten päästäänkin tekniseen osioon. Entä jos haluaisi itse mitata ilman ja ympäristön säteilyä? Radon-mittauksia varten löytyy monia mittareita, mutta yleinen säteilyn (alfa, beeta, gamma) mittaaminen on yllättävän hankalaa. Isotooppien erittely, joka tarvitaan säteilylähteen selvittämiseksi, vaatii edelleen kalliita laboratoriolaitteita.
Ehkä joskus saamme näppärän taskulaitteen, joka mittaa hiukkassäteilyä jatkuvasti ja erottaa tekoälyllä poikkeamat normaaliin taustasäteilyyn, antaen samalla arvion onko kyse ydinvoimalasta, ydinräjäytyksestä vai lääke- tai teollisuuskäytön vuodoista. Laitteen pitäisi mitata säteilyn lajia, voimakkuutta ja annosmäärää.
Vielä parempi, jos anturin saisi kytkettyä älypuhelimeen. Jonkinlaisia mittareita on jo olemassa, mutta niiden toimivuus on epävarmaa. Amazonin arviot ovat tylyjä: "Don't waste money on this product", "Positive indicator for radiation, but not for how much", "Didn't work" jne.
Aihe oli itselleni ajankohtainen keväällä, kun pohdin oman mittarin hankkimista Tšernobylin matkalle. Kuluttajalaitteita olisi saanut Amazonista alle 100 dollarilla, mutta ne kaikki vaikuttivat leluilta. Vakuuttavin oli GCA-07W Professional Geiger Counter Nuclear Radiation Detection Monitor with Digital Meter and External Wand Probe (378 dollaria), mutta sekin sai ristiriitaisia arvioita. Niinpä jätin ostamatta.
Tässä olisi paikka tuotekehitykselle. Voisiko joku suomalainen yritys kehittää oikeasti toimivan, tekoälyä hyödyntävän mittarin?
Tai onko jollain kokemuksia toimivista säteilymittareista?
Muokattu 24.9.2019
Vanhojen Hesarien lukeminen kuvaa hyvin silloista epävarmuutta ja hämmennystä. Virheitä tehtiin, mutta tahallisesta vaikenemisesta ei varmaankaan ollut kyse. Säteilyn mittaaminen ja siihen reagointi on oikeasti vaikeaa.
Torstaina 8.8.2019 sattunut räjähdysonnettomuus Arkangelin lähistöllä ei nostanut Suomen säteilytasoja, kertoi STUK. Viereisessä kaupungissa säteilyä kuitenkin havaittiin, joten jää epäselväksi, mitä Venäjällä oikein tapahtui.
Samanlainen episodi koettiin syys-lokakuussa 2017, kun kaikkialla Euroopassa havaittiin kohonneita Rutenium-tasoja. Hesarin ensimmäinen uutinen 3.10.2017 kertoo Helsingin Roihupellossa tehdyistä havainnoista ja mainitsee, että seitsemän eri puolilla Suomea sijaitsevan valvonta-aseman ilmanäytefiltterit ovat vielä postissa matkalla laboratorioon.
Suomen säteilyturvallisuus ei silti ole postin varassa, koska valvonta-asemien lisäksi nykyisin on käytössä 255 automaattista mittausasemaa. Ne antavat hälytyksen, jos säteilytaso nousee yllättävästi.
Tutkijoiden mukaan säteilylähde oli Venäjällä tai Kazakstanissa. Venäjä itse selitti tapahtunutta ilmakehään palanneella satelliitilla, mutta sitä ei lännessä uskottu. Virallisesti Moskova asetti tutkijaryhmän selvittämään asiaa, mutta monista arveluista huolimatta tapahtuma jäi mysteeriksi.
Lokakuussa 2015 STUK havaitsi Helsingin näytteissä pieniä määriä radioaktiivisia aineita, kuten magnaania, kobolttia ja cesiumia. Aineiden perusteella pääteltiin, että kyse oli ydinreaktorin päästöistä. Tuulen suunnasta pääteltiin, että lähteenä olisi Kuolan ydinvoimala.
Venäjällä sattuu ja tapahtuu edelleen, eikä maa edelleenkään kerro riittävän avoimesti asioistaan. Se on huolestuttavaa.
Mutta osataan sitä mokailla meilläkin. Maaliskuussa 2016 Säteilyturvakeskus ilmoitti havainneensa Helsingin ilmassa tuhatkertaisia Cesium-pitoisuuksia. Tuhatkertaisuus kuulostaa paljolta, mutta on silti vain miljoonasosa siitä määrästä, joka edellyttää väestöltä suojautumistoimia.
Tämänkin päästön alkuperäksi epäiltiin Venäjää, sillä hiukkasten uskottiin tulleen Helsinkiin itätuulen mukana. Sitten paljastui nolo totuus: Säteilyturvakeskus paikansi Helsingin radioaktiivisen cesiumin omaan rakennukseensa. Samassa rakennuksessa sijaitsi Suomen Nukliditekniikka, joka kerää matala-aktiivista jätettä mm. sairaaloilta ja teollisuudelta. UPM:n tehtaalta käytöstä poistettu mittalaitteen säteilykapseli oli rikkoutunut, jolloin siitä pääsi ympäristöön hienojakoista radioaktiivista pölyä. "Yhdenstä purkamatta jääneestä säteilylahdesuojuksista löytyi aivan älytön saastuminen", yrityksen edustaja sanoi.
Havaintoa seurasi rakennuksessa laaja puhdistusoperaatio.
Marraskuussa 2018 Eurajoen romuttamolla koettiin hälytys, kun käsittelyyn oli muuton vuoksi päätynyt vahingossa radioaktiivista ainetta sisältävä mittalaite. Ironista kyllä, laitteen käyttäjä oli ollut Suomen ympäristökeskus, joka on ministeriön alainen tutkimuslaitos.
Kesäkuussa 2014 Säteilyturvakeskus sotki mittausautonsa radioaktiivisella aineella.
Syyskuussa 2019 Petäjävedeltä saatiin mystinen, ilmeisesti aiheeton säteilyhälytys.
Tapaukset kertovat paitsi inhimillisistä virheistä myös siitä, miten tarkasti säteilyä seurataan. Nousevat arvot hälyttävät, vaikka kyse ei olisi lähellekään vaarallisista tasoista, ja ne ylittävät aina uutiskynnyksen.
Sitten päästäänkin tekniseen osioon. Entä jos haluaisi itse mitata ilman ja ympäristön säteilyä? Radon-mittauksia varten löytyy monia mittareita, mutta yleinen säteilyn (alfa, beeta, gamma) mittaaminen on yllättävän hankalaa. Isotooppien erittely, joka tarvitaan säteilylähteen selvittämiseksi, vaatii edelleen kalliita laboratoriolaitteita.
Ehkä joskus saamme näppärän taskulaitteen, joka mittaa hiukkassäteilyä jatkuvasti ja erottaa tekoälyllä poikkeamat normaaliin taustasäteilyyn, antaen samalla arvion onko kyse ydinvoimalasta, ydinräjäytyksestä vai lääke- tai teollisuuskäytön vuodoista. Laitteen pitäisi mitata säteilyn lajia, voimakkuutta ja annosmäärää.
Vielä parempi, jos anturin saisi kytkettyä älypuhelimeen. Jonkinlaisia mittareita on jo olemassa, mutta niiden toimivuus on epävarmaa. Amazonin arviot ovat tylyjä: "Don't waste money on this product", "Positive indicator for radiation, but not for how much", "Didn't work" jne.
Aihe oli itselleni ajankohtainen keväällä, kun pohdin oman mittarin hankkimista Tšernobylin matkalle. Kuluttajalaitteita olisi saanut Amazonista alle 100 dollarilla, mutta ne kaikki vaikuttivat leluilta. Vakuuttavin oli GCA-07W Professional Geiger Counter Nuclear Radiation Detection Monitor with Digital Meter and External Wand Probe (378 dollaria), mutta sekin sai ristiriitaisia arvioita. Niinpä jätin ostamatta.
Tässä olisi paikka tuotekehitykselle. Voisiko joku suomalainen yritys kehittää oikeasti toimivan, tekoälyä hyödyntävän mittarin?
Tai onko jollain kokemuksia toimivista säteilymittareista?
Muokattu 24.9.2019
10 kommenttia:
Niin, normaalin mannertenvälisen ohjuksen moottorin ei pitäisi missään tilanteessa päästää yhtään radioaktiivisuutta. Kysymyksessä täytyi olla ydinkäyttöisen ohjuksen tai torpedon testaus. Jos tässä olisi kysymyksessä USA:n asekehitys, tästä olisi noussut jo hillitön haloo, mutta USA luopui vastaavista virityksistä (SLAM) jo 60-luvulla.
STUK:n auton kokokehonmittauksessa saadaan selville säteilyn spektri. Tšernobylin laskeuma näkyy selvänä piikkinä jokaisella Suomessa asuneella, koska Cesium-137:lle altistuu ravinnosta. Jostain syystä eivät anna tietoja mitattaville. Käppyrä näkyy heidän papereissaan...
Noin 6 vuotta sitten, Fukushiman myötä, eBay:stä n. 60€ hintaan, tuli "Aing-327" mini-Geiger-mittari. Tuo mielenrauhaa, kun voi varmistaa, ettei Kiina-teräkseen ole sulatettu esim. kobolttikanuunaa. Noin 0,15µSv/h mittari pääsääntöisesti näyttää. Turhuus ja hinta balanssissa.
@Petteri
Kyllä asiallisia säteilymittareita on saatavilla, ei tosin ihan muutamalla kympillä, mutta hyvän kännykän hinnoilla kyllä.
- Medcom ja
- Mazur Instruments
Sitten on vielä Citizen Science projekteja, kuten
- Safecast joka on tehnyt omia laitteita ja joku näkyy heillä olevan karttan mukaan ajelleen mittarin kanssa myös hieman ympäri Etelä-Suomea.
Sitten löytyy vielä useampi projekti jotka perustuvat Raspberry Pi ja Arduino alustoille.
Satuin osumaan myös julkaisuun, jossa oli selvitetty kännyköiden käyttöä Citizen Science projekteissa ja on arvioitu myös radioaktiivisuuden mittausta sovelluksilla ja niiden lisälaitteilla.
Kiitos linkeistä. Mazurin GCA-07W mallia olin itsekin katsellut (Amazonin hinta 378 dollaria). Ensimmäinen asiakaspalaute antaa kuitenkin tylyn kuvan mittarin käytettävyydestä ("save your money and buy a professional unit").
Ilmeisesti valmistaja on tunnettu alallaan, sillä Mazur (tosin eri malli) oli käytössä myös eilen televisiosta tulleessa viihteellisessä dokumentissa Tsernobylin salaisuuksista. Siinä tutkittiin teoriaa, jonka mukaan CIA aiheutti turman alkeellisella kyberhyökkäyksellä tarkoituksenaan vaientaa Dugan tutka-asema.
@petteri
Medcom IMI ONYX vaikka onkin kalliimpi olisi kyllä minun valintani, koska se on selvästi kehittyneempi datan saamisen liitettävyyden vuoksi.
Kun Bunny Huang on ollut sitä suunnittelemassa luotan, että keinotekoisia rajoitteita miten sitä voi käyttää ja mihin sen sitten haluaakin liittää siinä ei ole.
"Born from the multinational response to the Fukushima nuclear radiation disaster, employing design and manufacturing expertise from around the globe, Made in the USA by IMI, comes a revolutionary new radiation detector."
Varmasti pätevä peli, hinta 749 dollaria. Ei ihan harrastuskäyttöön.
@petteri
Niin, hieman tietysti riippuu siitä kuka mitäkin harrastuksistaan on valmis maksamaan :D
Monessa harrastuksessa tuo ei ole raha eikä mikään aloittaessa ja harrastaessa rahaa kuluu sitten vielä lisää erilaisina oheis-, käyttö- ja ylläpitokuluina.
ps. Sen Safecastin rakennussarjan saa halvemmalla jos kokoaa itse, mutta se ei tietty ole aivan noin siisti ja viimeistelty paketti. Muutenhan se on perusteiltaan sama laite.
Törmäsin tämmöiseen sivustoon: www.uradmonitor.com
Kyseessä on ilmeisesti yksityisten ihmisten muodostama tarkkailuverkosto. Itselläni ei ole kompetenssia arvioida tuolosten luotettavuutta, liekö blogisti ja/tai blogin lukijoissa joku, joka voisi arvioida mikä juttu tämä nyt oikeasti on?
Suomestakin näyttäisi löytyvän Nummelasta yksi havaintopiste: https://www.uradmonitor.com/tools/dashboard-04/?open=820000A5
Tällä hetkellä mikrosievertit on nollissa, mutta tuossa päivänä muutamana mittasi 9266µSv/h... miten lie luotettavuuden laita, pohdin ma.
RAD-60S dosimetri
https://ndt-tukku.fi/shop/product/rad-60
Lähetä kommentti