Helsingissä 6.4.2019 järjestetty marssi ilmastonmuutosta vastaan oli vaikuttava näky. Tuhannet ihmiset vaativat nopeita toimia ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Osa kehotti suoraan kansalaisia panikoimaan, koska tilanne on niin vakava.
Tuhansien ihmisten kulkue vaikutti varmasti kansanedustajiin ja vaalitulokseen, jossa eduskuntaan valittiin 17 vihreää naista. Liikkeellä ovat selvästi isot voimat. Asiaa ei ole turhaan verrattu uskontoon.
Eilen Ylen pääuutisissa höristin korviani. Kirsti Jylhän tutkimuksen mukaan "ihmiset, jotka hyväksyvät epätasa-arvoisuuden, kieltävät useammin myös ilmastonmuutoksen".
Ylen juttu avaa tutkimusta hieman enemmän, mutta silti epätasa-arvon ja ilmastonmuutoksen rinnastaminen tuntuu hurjalta. Tutkimuksen mukaan ilmastouskosta on tulossa poliittinen voimatekijä, joka jakaa kansaa jo ajatuksen tasolla. Yhdysvalloissa demokraatit uskovat ilmastonmuutokseen, republikaanit eivät. Meillä Suomessa rajalinjat ovat paljon sameammat: vain perussuomalaiset eroavat joukosta, eivätkä he hyväksy kansallista epätasa-arvoisuutta -- kansainvälisen kylläkin.
Samaisen uutisen mukaan "ilmastonmuutoksen kieltäminen on yhdistetty myös rasistisiin ja maahanmuuttovastaisiin asenteisiin". Tämä tuntuu käsittämättömältä. Mitä tekemistä rasismilla on ilmastonmuutoksen kanssa?
"Jylhän mukaan kyseessä on asennekokonaisuus, jossa ilmastonmuutos on maahanmuuton tavoin globaali ongelma. Monet voivat kokea, että rikkaiden maiden pitäisi muuttaa käytöstään kehitysmaiden vuoksi." - Eikö tämä ole pikemminkin päinvastoin? Kriitikot vaativat, että suurten saastuttajien (kuten Kiina ja Intia) on muutettava käytöstään.
Suomi voi pienuutensa vuoksi toimia asiassa vain moraalisena esikuvana. Suomi pyrkii kalliisti eroon hiilivoimasta samalla, kun Intiassa rakennetaan 1600 megawatin hiilivoimalaa. Uutisen mukaan hiilen osuus Bangladeshin sähköntuotannosta on nyt kolme prosenttia, mutta maa aikoo nostaa sen 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Onko tämän faktan toteaminen ilmastodenialismia, oikeistolaisuutta vai rasismia? Nähdäkseni ei mitään niistä.
Joskus tuntuu, että ilmastopaniikin lietsominen on suorastaan teollisuuden salajuoni. Kun julkinen huomio kiinnittyy ilmastoon, mikromuovien ja luonnon monimuotoisuuden uhkat jäävät piiloon. Itseäni hirvittää erityisesti kertakäyttökulttuuri ja tavarapaljous. Bisnes ja taloudellinen hyvinvointi on kytketty siihen, että ostamme turhia tavaroita, käytämme niitä kerran tai pari, ja heitämme pois. Lapset totutetaan tavoille jo pienestä pitäen hankkimalla heille vuoren verran Kiinassa valmistettua halpatavaraa. Eivätkä aikuiset ole paljon parempia.
Kun seuraavan kerran kävelet suuressa tavaratalossa mieti, mihin kaikki hyllyillä näkyvät tavarat lopulta päätyvät. Vastaus on yksinkertainen: kaatopaikalle tai luontoon. Elämäntapamme ei yksinkertaisesti ole kestävä, mutta ilmastovouhotus auttaa unohtamaan sen ja keskittymään vain co2-päästöihin.
Nähdäkseni konkreettisin uhka Suomen lähitulevaisuudelle on kuitenkin muualla. Se on väestön ikääntyminen ja syntyvyyden romahtaminen. Koko Suomen kannalta luvut näyttävät pahalta, mutta maakuntakohtaisesti tilanne on suorastaan hälyttävä. Vain suuret kaupungit pärjäävät enää taloudellisesti. Kuntien talous romahtaa, kun vähätkin nuoret muuttavat pois ja jäljelle jäävät vain nopeasti paisuvat sosiaalimenot. Mikään sote-ratkaisu ei auta kuntia selviämään lakisääteisistä velvollisuuksistaan.
Kaupunkilaisesta asia voi tuntua kaukaiselta, mutta mietipä tätä: kuka maksaa takaisin 100 miljardin euron velan, jonka Suomi on ottanut tähänastisen hyvinvoinnin rakentamiseen? Millä vastaava hyvinvointi taataan seuraaville sukupolville? Mitä asuntojen arvon romahtaminen taantuvissa kunnissa merkitsee kaupunkilaisille? Kuka hoitaa nopeasti kasvavan vanhusten määrän? Miten käy nykyiselle asevelvollisuusjärjestelmälle? Uhkia uhkien perään.
Jos ratkaisua haetaan maahanmuutosta, millainen kansallinen epäsopu syntyykään ulkomaisista tulijoista, kun jo nykyinen määrä aiheutti ongelmia? Kuinka pian maahanmuuttajat pystyvät tuottamaan enemmän lisäarvoa kuin he kuluttavat? Miten suomalaisuuden käy tällaisissa muutoksissa? Helppoja ratkaisuja ei ole.
Nämä kysymykset ovat Suomen kannalta polttavampia kuin ilmastopaniikki. Lisäksi niiden ratkaisu on täysin omissa käsissämme. Kuvaavaa on, että vaalitenteissä käsiteltiin kyllä ilmastonmuutosta, mutta Suomen muutoksesta kysyttiin erittäin vähän.
Minäkin panikoin, mutta en Suomen ilmastotulevaisuudesta.
 |
| Miksi ette panikoi? |
Eilen Ylen pääuutisissa höristin korviani. Kirsti Jylhän tutkimuksen mukaan "ihmiset, jotka hyväksyvät epätasa-arvoisuuden, kieltävät useammin myös ilmastonmuutoksen".
Ylen juttu avaa tutkimusta hieman enemmän, mutta silti epätasa-arvon ja ilmastonmuutoksen rinnastaminen tuntuu hurjalta. Tutkimuksen mukaan ilmastouskosta on tulossa poliittinen voimatekijä, joka jakaa kansaa jo ajatuksen tasolla. Yhdysvalloissa demokraatit uskovat ilmastonmuutokseen, republikaanit eivät. Meillä Suomessa rajalinjat ovat paljon sameammat: vain perussuomalaiset eroavat joukosta, eivätkä he hyväksy kansallista epätasa-arvoisuutta -- kansainvälisen kylläkin.
Samaisen uutisen mukaan "ilmastonmuutoksen kieltäminen on yhdistetty myös rasistisiin ja maahanmuuttovastaisiin asenteisiin". Tämä tuntuu käsittämättömältä. Mitä tekemistä rasismilla on ilmastonmuutoksen kanssa?
"Jylhän mukaan kyseessä on asennekokonaisuus, jossa ilmastonmuutos on maahanmuuton tavoin globaali ongelma. Monet voivat kokea, että rikkaiden maiden pitäisi muuttaa käytöstään kehitysmaiden vuoksi." - Eikö tämä ole pikemminkin päinvastoin? Kriitikot vaativat, että suurten saastuttajien (kuten Kiina ja Intia) on muutettava käytöstään.
Suomi voi pienuutensa vuoksi toimia asiassa vain moraalisena esikuvana. Suomi pyrkii kalliisti eroon hiilivoimasta samalla, kun Intiassa rakennetaan 1600 megawatin hiilivoimalaa. Uutisen mukaan hiilen osuus Bangladeshin sähköntuotannosta on nyt kolme prosenttia, mutta maa aikoo nostaa sen 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Onko tämän faktan toteaminen ilmastodenialismia, oikeistolaisuutta vai rasismia? Nähdäkseni ei mitään niistä.
Joskus tuntuu, että ilmastopaniikin lietsominen on suorastaan teollisuuden salajuoni. Kun julkinen huomio kiinnittyy ilmastoon, mikromuovien ja luonnon monimuotoisuuden uhkat jäävät piiloon. Itseäni hirvittää erityisesti kertakäyttökulttuuri ja tavarapaljous. Bisnes ja taloudellinen hyvinvointi on kytketty siihen, että ostamme turhia tavaroita, käytämme niitä kerran tai pari, ja heitämme pois. Lapset totutetaan tavoille jo pienestä pitäen hankkimalla heille vuoren verran Kiinassa valmistettua halpatavaraa. Eivätkä aikuiset ole paljon parempia.
Kun seuraavan kerran kävelet suuressa tavaratalossa mieti, mihin kaikki hyllyillä näkyvät tavarat lopulta päätyvät. Vastaus on yksinkertainen: kaatopaikalle tai luontoon. Elämäntapamme ei yksinkertaisesti ole kestävä, mutta ilmastovouhotus auttaa unohtamaan sen ja keskittymään vain co2-päästöihin.
Nähdäkseni konkreettisin uhka Suomen lähitulevaisuudelle on kuitenkin muualla. Se on väestön ikääntyminen ja syntyvyyden romahtaminen. Koko Suomen kannalta luvut näyttävät pahalta, mutta maakuntakohtaisesti tilanne on suorastaan hälyttävä. Vain suuret kaupungit pärjäävät enää taloudellisesti. Kuntien talous romahtaa, kun vähätkin nuoret muuttavat pois ja jäljelle jäävät vain nopeasti paisuvat sosiaalimenot. Mikään sote-ratkaisu ei auta kuntia selviämään lakisääteisistä velvollisuuksistaan.
Kaupunkilaisesta asia voi tuntua kaukaiselta, mutta mietipä tätä: kuka maksaa takaisin 100 miljardin euron velan, jonka Suomi on ottanut tähänastisen hyvinvoinnin rakentamiseen? Millä vastaava hyvinvointi taataan seuraaville sukupolville? Mitä asuntojen arvon romahtaminen taantuvissa kunnissa merkitsee kaupunkilaisille? Kuka hoitaa nopeasti kasvavan vanhusten määrän? Miten käy nykyiselle asevelvollisuusjärjestelmälle? Uhkia uhkien perään.
Jos ratkaisua haetaan maahanmuutosta, millainen kansallinen epäsopu syntyykään ulkomaisista tulijoista, kun jo nykyinen määrä aiheutti ongelmia? Kuinka pian maahanmuuttajat pystyvät tuottamaan enemmän lisäarvoa kuin he kuluttavat? Miten suomalaisuuden käy tällaisissa muutoksissa? Helppoja ratkaisuja ei ole.
Nämä kysymykset ovat Suomen kannalta polttavampia kuin ilmastopaniikki. Lisäksi niiden ratkaisu on täysin omissa käsissämme. Kuvaavaa on, että vaalitenteissä käsiteltiin kyllä ilmastonmuutosta, mutta Suomen muutoksesta kysyttiin erittäin vähän.
Minäkin panikoin, mutta en Suomen ilmastotulevaisuudesta.
10 kommenttia:
Samat toimittajat jotka pöyristyvät ilmastonmuutoksesta kirjoittavat ihanoiden kuinka julkkiset (vaikka nyt Jenni Vartiainen) viettävät 'palautuslomaa' Hawaijilla.
ei tämä nyt vielä ole oikein sisästetty, että mistä on kyse...
Vihreiden kansanedustajat lomailevat Japanissa ja postaavat kuvia matkoiltaan Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Toimittajat kirjoittavat ihailevia juttuja Meksikon rallista, formulakisoista ja ultrajuoksijoista, jotka matkustavat Chileen tai Etelämantereelle egotrippailemaan.
Tällainen kaksinaismoraali nakertaa monien mieltä, eivätkä he silti ole rasisteja saati epätasa-arvon kannattajia.
Millähän konstilla näiden gretathunbergien kaaliin saisi iskostettua tervettä suhteellisuudentajua. Ehkä reppureissaajavisiitti esimerkiksi New Delhiin ja tutustuminen sen todellisiin ilmansaasteongelmiin saisi näkemään sen, miten hyvin asiat täällä on kuitenkin hoidettu. No, täällä tietysti riittää ihailevaa ja kohteliasta kuulijakuntaa katastrofikohkaamisille. Tuskin vastaanotto Intiassa olisi ihan niin päätäsilittävää. Kaipa sitä on kuitenkin uskottava, että he ovat uskossaan ja idealismissaan vilpittömiä - mutta mieleen tulee yhä useammin, että menkää helvettiin hölmöyksinenne!
Mitähän siitäkin seuraisi, jos ihmiset oikeasti vähentäisivät esimerkiksi lentämistä merkittävästi? Puolet eurooppalaisista lentoyhtiöistä olisi saman tien konkurssissa, ja Suomessa media panikoisi "sinivalkoisten siipien" kohtalosta. Muistaisikohan silloin kukaan, että tässä on nyt saavutettu yksi tärkeä ilmastotavoite, vai kaadettaisiinko rahaa Finnairin tukemiseen käytännössä rajatta?
Se on käsitteenä oksymoroni, tuo "tasa-arvoisuus". Kaikki arvonmuodostus tarkoittaa nimenomaan jonkin kohteen priorisointia, nostamista kaiken yläpuolelle tai hierarkian kärkeen. Ei ole sellaista tajunnallista tapahtumaa, jossa voitaisiin sekä tasata että arvostaa.
Jos noita tajunnallisia käsitealkioita tutkitaan tarkemmin, idea "tasa-arvosta" voi toimia suhteuttamisen elementtinä -- voi olla olemassa jotakin, jonka suhteen kaikki ihmiset ovat samassa asemassa. Tällaiseksi asiaksi "ilmastonmuutos" nimenomaan mielletään. -- Tai ei siis mikään reaalimaailmassa tapahtuva ilmaston muuttumisen ilmiö, vaan nimenomaan se eskatologinen kuvitelma, joka "vihreitä" ilmastonmuutoksessa puhuttelee. Kaikkia "tasa-arvoisesti" kohtaava maailmanlopun skenaario.
Siinä mielessähän "vihreä" ajattelu on nimenomaan "uskontoa". Kaikissa uskonnoissa olennaisia olemuksellisia elementtejä ovat moraali, synti ja syyllisyydentunto, eskatologia ja viimeinen tuomio. "Vihreä liike" on alusta alkaen perustunut juuri tällaisille tajunnallisille elementeille. Matkan varrella on käyty läpi kymmeniä uhkakuvia, maailmanlopun skenaarioita, jotka ovat joko osoittautuneet liian heikoiksi, suoranaisesti vääriksi, tai aika on ajanut niiden ohi -- kunnes pääsyttiin tähän "tieteellisesti" kyllin monimuuttujaiseen ja siksi yhtä kumoamattomaan kuin todistamattomaankin "ihmisen aiheuttamaan ilmastomuutokseen".
Sisältämänsä idealisoidun "tasa-arvoisuuden" kautta tämä eskatologoia puhuttelee suuria joukkoja ihan globaalimitassa. Harvempi toistaiseksi omaa kylliksi hengenvoimia astuakseen tämän uuden maailmanuskonnon taikapiiristä ulos. Ei edes se tyypillisesti uskonnonharjoittamiseen liittyvä dissonanssi -- se että tunnustuksellisissa yhteyksissä tyydytetään uskontunnustamisen tarpeet mutta arkielämässä eletään käytännön tasolla ja "synnissä", avaa kenenkään silmiä.
Jos ilmastonmuutos ahdistaa, niin noista alla olevista linkeistä löytyy ensiapua. Ne on nauhoitettu Kivitipussa pidetystä ilmastokonferenssista. Myös Matti Virtasen Ilmastopaniikki-kirja kannattaa lukea, jos meinaa rintaa kivistää.
Ruoho 1/12: https://youtu.be/g6sGvlhYy5I
Ruoho 2/12: https://youtu.be/OcH6m3P9G3o
Timonen 3/12: https://youtu.be/Rd7m81PItsg
Timonen 4/12: https://youtu.be/D5YOKaU8MV4
Mielikäinen 5/12: https://youtu.be/5eXUMGcfLyY
Ruoho 6/12 https://youtu.be/vTCasc3TY3Q
Ruoho 7/12 https://youtu.be/kMBeChEz-Cg
Ruoho 8/12 https://youtu.be/7Wg9lBdkHP0
Timonen 9/12 https://youtu.be/58mx6nahwo8
Timonen 10/12 https://youtu.be/WF7RPupuMBw
Timonen, Ruoho 11/12 https://youtu.be/7ZDbhg6PKv8
Mielikäinen, Timonen, Ruoho 12/12 KOOSTE https://youtu.be/V310FslxVfg
"Kun seuraavan kerran kävelet suuressa tavaratalossa mieti, mihin kaikki hyllyillä näkyvät tavarat lopulta päätyvät. Vastaus on yksinkertainen: kaatopaikalle tai luontoon. "
Suomessa roskamuovi menee pääasiassa polttouuneihin, jossa se muuttuu lämmitysenergiaksi. Ei luontoon ja kaatopaikoille.
Ylen Ykkösaamussa Antti Rinne kertoi Suomen lämpötilan nousevan 8 asteella ja ihmetteli kuinka silloin käy Lapin matkailun.
Toimittaja Heikel nyökytti päätään.
Moni uskoo ja peljästyy tällaiseen.
https://areena.yle.fi/1-4575944#autoplay=true
Näin Rinne sanoi: "Suomen täytyy tähän 1,5 asteeseen kiinnittyä. Se on ihan puhtaasti taloudellinen kysymys. Jos nykyinen kehityskaari toteutuu että globaalisti lämpenee 4 astetta, se tarkoittaa Suomessa keskimäärin 8 asteen lämpenemistä, se tarkoittaa talvella 10 asteen lämpenemistä. Jokainen voi miettiä, mitä se tarkoittaa meidän talvimatkailulle, mitä se tarkoittaa metsänhoidolle, tulee kaiken näköisiä haittaeliöitä ja niin edelleen."
Mitähän tuo oikein tarkoitti? Heikel ei puuttunut lukuihin.
Suomalaisen median taso ja julkisen keskustelun taso yleensäkin on niin kökköä, että mitään ei huvita oikein seurata. Media nielee kaiken sellaisenaan eikä kyseenalaista mitään ikinä.
Lähetä kommentti