Jos S-ryhmä yritti vähätellä ostotietojen keräämistä ajoittamalla tiedotteen kesän hiljaisimpaan aikaan, temppu ei onnistunut. Kohu siitä tuli joka tapauksessa, kriitikkoina minun lisäkseni mm. tietosuojavaltuutettu ja kuluttajaliitto.
Näin merkittävää päätöstä ei takuulla tehty keskellä heinäkuuta, vaan jo aiemmin. Jostain syystä tiedottamista lykättiin heinäkuuhun. Ehkä siitä voi päätellä jotain?
"Viestintää asiakkaan ehdoilla", sanotaan S-ryhmän omassa tiedotteessa. Kaikki muu tapahtuukin sitten yhtiön ehdoilla. Markkinointia voi rajoittaa, mutta tiedon keräämisen voi estää vain luopumalla kortista.
S-ryhmä kerää tiedot ruoka-, vaate- bensa- ym. ostoksista sekä hotelli- ja ravintolakäynneistä käyttääkseen niitä... mihin? Ainakin markkinointiin, mutta jatkossa tiedoilla voidaan tehdä kaikkea muutakin jännää. Tässä suhteessa asiakkuusjohtaja Pekka Malmirakeen kommentti "vielä emme ole päättäneet, mihin kaikkeen tietoja tulevaisuudessa käytämme" hipoo henkilötietolain rajoja. Tiedon keräämiseen kun pitää olla selvä syy ja käyttötarkoitussidonnaisuus-periaate rajoittaa vanhojen tietojen käyttöä uusiin tarkoituksiin. Oletan, että S-ryhmän juristit tuntevat lain ja kyse on vain johtajan huonosta sanavalinnasta.
Laista puheenollen: onkohan S-ryhmä varautunut kahden vuoden päästä voimaan tulevaan tietosuoja-asetukseen, jonka mukaan ihmisellä on oikeus saada omat tietonsa sähköisessä muodossa? Tästä voi oikeasti olla hyötyä: näkee, montako pakettia kahvia tai tupakkaa on tullut ostettua, ja miten paljon rahaa ostoksiin, bensaan tai hotelliöihin on palanut. Ehkä tiedot voi sen jälkeen myydä eteenpäin, vaikkapa Googlelle tai Amazonille?
Sillä ihmisen toimista kertovat tiedot ovat hänen omaisuuttaan. Urkintaa tai ei -- jokaisella on oikeus myydä omat tietonsa rahaa tai ilmaista palvelua vastaan, jos niin haluaa. Näinhän me nytkin toimimme Googlen, Gmailin ja Facebookin suhteen.
S-ryhmä kehuu ostotietojen hyödyttävän markkinointia, jolloin asiakas saa parempia mainoksia. Urkkimisen perusteluna tämä on varsin keinotekoista. Mainonta hyödyttää enemmän kauppiasta kuin asiakasta.
Sitä paitsi ostohistorian perusteella tapahtuva markkinointi on taustapeiliin tuijottamista: saamme jatkossa yhä enemmän sitä, mitä olemme aiemminkin ostaneet. Punaviher- tai persu-kuplan lisäksi saamme ostoskuplan, joka saa meidät syömään, juomaan ja kuluttamaan samaa kuin aina ennenkin.
Itse en halua tällaista markkinointia. Haluan tehdä kaupassa uusia löytöjä, vaihtaa merkkejä ja tuotteita. En halua, että kauppias päättää, mitä hän tarjoaa erikoishinnalla juuri minulle -- haluan, että kaikki tuotteet ovat edullisia ja minä saan itse valita.
Toisen näkökulman esittää Aamulehdessä professori Hannu Saarijärvi Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta. Hänen mielestään uhkakuvia liioitellaan ja kyse on asiakkaan omasta edusta. Tiedot tulisi nähdä välineenä palvella asiakasta, eikä käyttää niitä vain kaupan oman logistiikan optimointiin. Pitäisi ajatella, että tiedot ovat oikeastaan asiakkaan tietoja ja ainoastaan lainassa kauppiaalla. Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä.
Joku pitää kohdennettua markkinointia hyvänä asiana, jotta esimerkiksi ruoka-aineallergiasta tai sairaudesta kärsivälle ei turhaan tarjota vääriä tuotteita. Tällainen ajattelu on ristiriidassa muiden terveystietojen kanssa, joita suojataan erittäin tiukasti kieltämällä mm. kaikenlainen sähköpostiasiointi terveydenhuollon kanssa. Tästä ei voi poiketa edes potilaan suostumuksella. Mutta terveystietojen kerääminen ostosten varjolla ja niiden käyttäminen markkinointiin on ilmeisesti OK?
Minulta kysytään usein, mitä uhkakuvia tietojen keräämiseen liittyy. Jos tietäisimme, mitä jatkossa tapahtuu, kysymystä ei tarvitsisi edes esittää. Emme tiedä muuta kuin sen, että tiedoille tullaan varmasti keksimään yllättäviäkin hyödyntämistapoja. Data on öljy, joka pyörittää tietoyhteiskuntaa niin hyvässä kuin pahassakin.
Yksi esimerkki saatiin jo Aarnio-tapauksen yhteydessä. Poliisi oli kaupan bonuspisteistä päätellyt, että perheen kulutus ylitti verottajalle ilmoitetut palkkatulot. Jatkossa kaupat voidaan velvoittaa ilmoittamaan kaikkien asiakkaiden ostot verottajalle, mikä auttaa paljastamaan harmaata taloutta. Täysin laillista ja monen mielestä hyväksyttävääkin, mutta onpahan yksi esimerkki datan uusista käyttömahdollisuuksista.
Jokainen tekee omat valintansa ja päättää itse, kenelle kulutustietonsa myy ja millä hinnalla. Tärkeintä on ymmärtää asian taustat ja valintojen merkitys.
Lisäys klo 17: minulta on päivän mittaan kysytty, että "so what" - Google ja Facebook tietävät meistä joka tapauksessa kaiken. Jos tämä on jokin kriteeri, voimme lopettaa yksityisyydestä huolehtimisen kokonaan ja jakaa tietomme kaikille kiinnostuneille.
Nettipalvelujen ja kauppaliikkeiden välillä on yksi oleellinen ero. Googlea ja Facebookia on pakko käyttää, eikä vaihtoehtoja ole. Yksityisyyttä ei saa edes rahalla, koska palveluista ei ole maksullisia versioita. Ainoa tapa on luovuttaa tietonsa ilmaispalvelua vastaan.
Bonuskorteissa meillä on vielä vaihtoehto: voimme kieltäytyä kortista ja jättää muka-bonukset keräämättä. Yksityisyydellä on hintansa. Lisäksi voimme suosia käteistä tai kauppoja, joissa tietoja ei kerätä. Lidlillä ei ole bonuskortteja -- se vain myy halvalla.
Näin merkittävää päätöstä ei takuulla tehty keskellä heinäkuuta, vaan jo aiemmin. Jostain syystä tiedottamista lykättiin heinäkuuhun. Ehkä siitä voi päätellä jotain?
"Viestintää asiakkaan ehdoilla", sanotaan S-ryhmän omassa tiedotteessa. Kaikki muu tapahtuukin sitten yhtiön ehdoilla. Markkinointia voi rajoittaa, mutta tiedon keräämisen voi estää vain luopumalla kortista.
S-ryhmä kerää tiedot ruoka-, vaate- bensa- ym. ostoksista sekä hotelli- ja ravintolakäynneistä käyttääkseen niitä... mihin? Ainakin markkinointiin, mutta jatkossa tiedoilla voidaan tehdä kaikkea muutakin jännää. Tässä suhteessa asiakkuusjohtaja Pekka Malmirakeen kommentti "vielä emme ole päättäneet, mihin kaikkeen tietoja tulevaisuudessa käytämme" hipoo henkilötietolain rajoja. Tiedon keräämiseen kun pitää olla selvä syy ja käyttötarkoitussidonnaisuus-periaate rajoittaa vanhojen tietojen käyttöä uusiin tarkoituksiin. Oletan, että S-ryhmän juristit tuntevat lain ja kyse on vain johtajan huonosta sanavalinnasta.
Laista puheenollen: onkohan S-ryhmä varautunut kahden vuoden päästä voimaan tulevaan tietosuoja-asetukseen, jonka mukaan ihmisellä on oikeus saada omat tietonsa sähköisessä muodossa? Tästä voi oikeasti olla hyötyä: näkee, montako pakettia kahvia tai tupakkaa on tullut ostettua, ja miten paljon rahaa ostoksiin, bensaan tai hotelliöihin on palanut. Ehkä tiedot voi sen jälkeen myydä eteenpäin, vaikkapa Googlelle tai Amazonille?
Sillä ihmisen toimista kertovat tiedot ovat hänen omaisuuttaan. Urkintaa tai ei -- jokaisella on oikeus myydä omat tietonsa rahaa tai ilmaista palvelua vastaan, jos niin haluaa. Näinhän me nytkin toimimme Googlen, Gmailin ja Facebookin suhteen.
S-ryhmä kehuu ostotietojen hyödyttävän markkinointia, jolloin asiakas saa parempia mainoksia. Urkkimisen perusteluna tämä on varsin keinotekoista. Mainonta hyödyttää enemmän kauppiasta kuin asiakasta.
Sitä paitsi ostohistorian perusteella tapahtuva markkinointi on taustapeiliin tuijottamista: saamme jatkossa yhä enemmän sitä, mitä olemme aiemminkin ostaneet. Punaviher- tai persu-kuplan lisäksi saamme ostoskuplan, joka saa meidät syömään, juomaan ja kuluttamaan samaa kuin aina ennenkin.
Itse en halua tällaista markkinointia. Haluan tehdä kaupassa uusia löytöjä, vaihtaa merkkejä ja tuotteita. En halua, että kauppias päättää, mitä hän tarjoaa erikoishinnalla juuri minulle -- haluan, että kaikki tuotteet ovat edullisia ja minä saan itse valita.
Toisen näkökulman esittää Aamulehdessä professori Hannu Saarijärvi Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta. Hänen mielestään uhkakuvia liioitellaan ja kyse on asiakkaan omasta edusta. Tiedot tulisi nähdä välineenä palvella asiakasta, eikä käyttää niitä vain kaupan oman logistiikan optimointiin. Pitäisi ajatella, että tiedot ovat oikeastaan asiakkaan tietoja ja ainoastaan lainassa kauppiaalla. Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä.
Joku pitää kohdennettua markkinointia hyvänä asiana, jotta esimerkiksi ruoka-aineallergiasta tai sairaudesta kärsivälle ei turhaan tarjota vääriä tuotteita. Tällainen ajattelu on ristiriidassa muiden terveystietojen kanssa, joita suojataan erittäin tiukasti kieltämällä mm. kaikenlainen sähköpostiasiointi terveydenhuollon kanssa. Tästä ei voi poiketa edes potilaan suostumuksella. Mutta terveystietojen kerääminen ostosten varjolla ja niiden käyttäminen markkinointiin on ilmeisesti OK?
Minulta kysytään usein, mitä uhkakuvia tietojen keräämiseen liittyy. Jos tietäisimme, mitä jatkossa tapahtuu, kysymystä ei tarvitsisi edes esittää. Emme tiedä muuta kuin sen, että tiedoille tullaan varmasti keksimään yllättäviäkin hyödyntämistapoja. Data on öljy, joka pyörittää tietoyhteiskuntaa niin hyvässä kuin pahassakin.
Yksi esimerkki saatiin jo Aarnio-tapauksen yhteydessä. Poliisi oli kaupan bonuspisteistä päätellyt, että perheen kulutus ylitti verottajalle ilmoitetut palkkatulot. Jatkossa kaupat voidaan velvoittaa ilmoittamaan kaikkien asiakkaiden ostot verottajalle, mikä auttaa paljastamaan harmaata taloutta. Täysin laillista ja monen mielestä hyväksyttävääkin, mutta onpahan yksi esimerkki datan uusista käyttömahdollisuuksista.
Jokainen tekee omat valintansa ja päättää itse, kenelle kulutustietonsa myy ja millä hinnalla. Tärkeintä on ymmärtää asian taustat ja valintojen merkitys.
Lisäys klo 17: minulta on päivän mittaan kysytty, että "so what" - Google ja Facebook tietävät meistä joka tapauksessa kaiken. Jos tämä on jokin kriteeri, voimme lopettaa yksityisyydestä huolehtimisen kokonaan ja jakaa tietomme kaikille kiinnostuneille.
Nettipalvelujen ja kauppaliikkeiden välillä on yksi oleellinen ero. Googlea ja Facebookia on pakko käyttää, eikä vaihtoehtoja ole. Yksityisyyttä ei saa edes rahalla, koska palveluista ei ole maksullisia versioita. Ainoa tapa on luovuttaa tietonsa ilmaispalvelua vastaan.
Bonuskorteissa meillä on vielä vaihtoehto: voimme kieltäytyä kortista ja jättää muka-bonukset keräämättä. Yksityisyydellä on hintansa. Lisäksi voimme suosia käteistä tai kauppoja, joissa tietoja ei kerätä. Lidlillä ei ole bonuskortteja -- se vain myy halvalla.
15 kommenttia:
S-ryhmän kasvavan ostostietojen keräämisen voi estää, ei luopumalla vihreästä kortista, vaan sillä kortilla maksamisesta ja bonustietojen vilauttamisesta koneelle. Minulla on S-pankissa maksuton tili, kortti ja verkkotunnukset. Kortilla voi nostaa raharobolta käteistä ja kortilla voi maksaa muissa kaupoissa. S-kaupoissa ruoat ja muut tuotteet pitäisi sitten maksaa käteisellä. Bonukset siinä menettää, mutta vähän ostava asiakas ei niistä paljoa hyödy. On tämä hankalaa, kun ei ole sitä oikeaa köyhien pankkia ja hiekkaakin kulkeutuu kengissä.
Kannattaa kuitenkin huomata, että S-ryhmä maksaa tästä tiedosta ihan oikeaa rahaa kuluttajalle.
Se on asiakkaiden omaa rahaa (ostoksista perittyä ylihintaa), jota vain palautetaan takaisin. Asiakas maksaa omat bonuksensa. Muita tulonlähteitä kaupalla ei ole.
Otaksun, että oman kulutusprofiilin näkee jatkossa S-ryhmän verkkopalvelusta - näin tietojen keräämisestä olisi oikeasti hyötyä asiakkaalle. Voisi esimerkiksi nähdä, kuinka paljon rahaa on käyttänyt erilaisiin tuotteisiin tai kuinka paljon alkoholia on kulunut. Samaten nettiruokakaupan seuraavan tilauksen ostoslista on valmiiksi melkein oikein.
Yksittäisen kaupassakäynnin ostoksissa ei liene mitään salattavaa - paljastavathan ne muille kassajonossa olijoille. Sen sijaan kuukausien tai vuosien ostosten perusteella koottu profiili on niin vaarallisen objektiivinen kuvaus henkilön elämäntavoista, että sen ei soisi vuotavan julki. Itse toivon, terveiden elämäntapojen ystävänä, että jatkossa tiedot ovat vakuutusyhtiöiden käytössä, sillä silloin saan vakuutukseni niin paljon nykyistä halvemmalla... :)
"Googlea ja Facebookia on pakko käyttää, eikä vaihtoehtoja ole."
Jos näin todella on, ei kai ole kovin suurta väliä sen nakkipaketin kanssa.
Miksei kukaan ole älähtänyt pysäköintiappseista? Käytätkö itse kumpaakaan? Miten olet väistänyt huolen paikkahistoriasi keräämisestä?
Lidlistä saa halvemmalla kuin ei tarvitse pitää yllä korttijärjestelmää.
Miksi joku haluaa maksaa bonuskortista, vuosimaksuna tai sitten ostosten mukana?
Kertokaapa?
En minä käytä Facebookia. Milloin se on tullut pakolliseksi? Mikä lakipykälä niin määrää? Ostoksistani ei niin hirveän paljon voi päätella, koska käyn kanta-asiakaskaupassani vain silloin tällöin ja välillä jos vaikka missä muissa kaupoissa. Pisteitä en kerää. Puhelimessani on prepaid-liittymä ja numero vaihtuu muutaman vuoden välein. Mutta sähköposti on kyllä akilleen kantapää, josta ei oikein voi hankkiutua eroon. Tunnen tosin kyllä useita ihmisiä, joilla ei sähköpostia ole.
Kun asiaa nyt visio vähän pidemmälle: Vuoden kauppa ostoksista voi tehdä joo kyllä aika kattavan kun ihmisen elintavoista. Sieltä löytyy myös riskitekijät: esim runsas alkoholin käyttö ja tupakointi. Myöskin jos elää pelkällä valmiseineksillä jne jne..
Mihkä näitä sitten vois käyttää? No en näkisi yhtään kaukaa haetulta, että esim vakuutusyhtiön alkaa pyytämään/vaatimaan jotain "kulutustottumus" todistusta jos haluaa esim henkivakuutuksen ottaa. 35v mies joka ostaa laatikon kaljaa ja 2 askia tupakkaa päivässä, ei ole henkivakuutuksen unelmakohde, toisaalta sitten eläkevakuutusmyyjän päivän pelastus.
Kauppa-, terveyspalvelu- ja vakuutustoiminnan nivoutuvat samoihin yhtymiin. Kaupan ostotietoja voidaan hyödyntää muussakin liiketoiminnassa. Ostotietojen perusteella asiakas voidaan luokitella riskiryhmään jolle ei myönnetä vakuutusta tai sen hinta on korkeampi.
Periaatteessa henkilökohtaisempaa tietoa minusta voisi löytyä kirjaston lainaustiedoista. Kuinkahan pitkälti lainaushistoriaa tallentuu? Eri asia sitten, että hyvin monet kirjat jäävät kokonaan lukematta ja sehän ei mistään näy. Jopa varta vasten itselle varattuja kirjoja jää lukematta ja levyjä kuuntelematta. Mitä taas verkkokauppojen suosituksiin (tekemieni ostojen perusteella) tulee, niin en ole koskaan ostanut suositeltua tuotetta. Kiinnostusteni kehitys on kovin vaikeasti ennakoitavissa.
Uutinen kolmen vuoden takaa: Prismassa pääsee kohta lääkäriin
Ja huvittava, mutta tosi yksityiskohta on, että bonuspisteitä saa myös omasta hautakivestä.
Lisäksi S-ryhmä on pohjimmiltaan asiakkaidensa omistama. Jos me asiakasomistajat nostamme äläkän ei tätä urkintajärjestelmää oteta käyttöön.
Voiko nykypäivänä elää ilman merkittävää jälkien jättämistä?
Ainoa tapa asioida kaupassa anonyymisti on käyttää käteistä ja vaihdella kauppoja jatkuvasti. Korttien käytöstä on helppo vetää yhteen saman ihmisen ostokset, kamerat pystyvät tunnistamaan saman ihmisen nopeasti.
Kännykkä taskussa on koko ajan verkossa ja jättää liikkeistä jäljen.
Liikkumisesta jää useimmilla tavoilla jälki, rekisterinumerot kameroihin, matkakortin höyläykset, pysäköintisovellukset, jne. Lentämisestä puhumattakaan.
Kenties tehokkaampi keino onkin pitää huolta että jälki on riittävän epäselvä. Sensijaan että höylää bonuksia tai pisteitä joka paikassa, höylää niitä vain tarvittaessa. Luottokorttejakin on helppo pitää useampia, jolloin jälki jakaantuu useampaan paikkaan.
Hautakiven voi hyvin hankkia vaikka vuosikausia ennen "laskettua aikaa". Ei ole aivan tavatonta nähdä hautausmaalla kiviä, joihin on samalla kertaa kuolleen hautauksen yhteydessä kaiverrettu vielä elävien nimiä ja syntymäaikoja. Kun heidän aikansa sitten täyttyy, tarvitsee vain lisätä kuolinpäivä. Ehkäpä kaiverruksista saa jopa jonkinlaista paljousalennusta? Olen nähnyt hautakiviä, joissa on ollut valmiina melko nuortenkin ihmisten nimiä. Muistan Hietaniemessä bonganneeni ainakin jokusen nelikymppisen, jolla oli jo nimi hakattu kiveen, vaikka ovat yhä eläviä.
Itse asiassa olin luullut että S-ryhmä kerää ja analysoi jo nyt yksilön ostoshistoriaa. Eihän koko kalliissa korttihommelissa olisi muuten mitään järkeä.
Olenkin aina ihmetellyt että miksi S-ryhmä ei personoi paremmin uutiskirjeitään. Vaikka olen keskittänyt vasin osan ostoksistani S-ryhymään niin silti pitäisi pystyä tekemään minusta edes kohtuullinen profiili. Ainoat S-ryhmältä tulleet validit personoidut viestit ovat olleet yhden tietyn ketjuun kuuluvan lounaspaikan palautekyselyjä.
Lähetä kommentti