Robottiauto on vielä kaukana

Autojen lisävarusteista ja futurologien kommenteista voisi päätellä, että robottiautot ovat jo piankin mullistamassa liikenteen. En usko.

Robottiauto on ehkä kaikkein vaativin tekninen hanke, mitä vain voi kuvitella. Anturitekniikka, tekoäly, hahmontunnistus, tietoturva ja monet muut elementit pitäisi saada toimimaan virheettömästi yhdessä, jotta auton voisi päästää yksinään liikenteeseen.

Jos hanke olisi pelkkä tekninen kysymys, se olisi helppo ratkaista. Mutta autoilu ei ole pelkkää tekniikkaa, vaan myös sosiaalista toimintaa. Robottiauton pitää pärjätä epäloogisten, sääntöjä rikkovien ja yllättävästi käyttäytyvien ihmiskuskien keskellä. Ja se on erittäin vaikeaa.

Parhaitakaan lisävarusteita ei voi rinnastaa robottiautoon, sillä nykyautoissa päätöksenteko ja siitä seuraava vastuu säilyy ihmisellä. Onnettomuuksissa hänet voidaan haastaa oikeuteen ja pahimmassa tapauksessa hän vastaa virheistään hengellään. Lisäksi ihmisen tekemät virheet ovat luonnollisia ja siten hyväksyttäviä, vaikka seuraukset olisivatkin kohtalokkaita.

Robottiautoissa päätöksenteko ja vastuu siirtyy tietokoneelle -- tai pikemminkin sen ohjelmoijalle -- jolloin tilanne on tyystin erilainen. Yhdysvalloissa vahingonkorvaukset voivat olla tähtitieteellisiä, minkä luulisi pelottavan jokaista robottiauton kehittäjää.

Ihmettelen, mikä saa autovalmistajat panostamaan miljardeja robottiautojen kehittämiseen. Googlella ei ole mitään menetettävää vaikka projekti epäonnistuisi (vrt. älylasit), eikä se onnistuessaan kannibalisoi vanhaa bisnestä, mutta nykyisillä autovalmistajilla tilanne on aivan toinen.

Täysin itsekseen kulkeva, kenties yhteisomistuksessa oleva auto olisi valmistajien painajainen. Se romahduttaisi kysynnän ja tuhoaisi kaikki ne arvot ja mielikuvat, joita auton hankkimiseen ja omistamiseen on aina liitetty.

Luvattu turvallisuuden parantuminen on yhteiskunnan, mutta ei autovalmistajien etu. Siksi luulisi, että valmistajat panostaisivat miljardinsa mieluummin sähköautojen tai vaikka lentoautojen kehittämiseeen.

Kaiken kukkuraksi kuluttajat eivät edes halua robottiautoja. Kyselyissä ostajat torjuvat robottiautot, eivät luota niiden tietoturvaan ja sanovat ajavansa mieluummin itse. Laskevatko valmistajat kenties Apple-efektin varaan: et voi tietää, mitä haluat, ennen kuin me kehitämme sen toimivaksi?

Uutiset, joissa auto on ajanut itsekseen seinään, eivät ainakaan lisää asiakasluottamusta. Voi olla, että Teslan tapauksessa kyse oli kuljettajan virheestä (joka ei tällä kertaa ollut kaasu- ja jarrupolkimesta erehtynyt vanha täti), mutta vastaavia uutisia tullaan näkemään vielä lukuisia. Hitsi soikoon, jos valmistajat eivät saa edes nykyisistä autoista tietoturvallisia, miten sitten miljoona kertaa monimutkaisemmista robottiautoista? Kuka uskaltaa astua autoon, jossa ei ole jarrua?

Hyvissä olosuhteissa auton ajaminen on niin helppoa, että robottikin sen osaa. Esimerkiksi tämän rekan ohjaimissa voisi ihan hyvin olla tietokone.

Tätä tietä robottikin osaa ajaa.

Kuva on I-50-tieltä Nevadasta. Tie on niin tylsä, että sitä kutsutaan nimellä "Amerikan yksinäisin valtatie". Kuvauspaikalta on 93 kilometriä seuraavaan kylään (Ely). Siinä välissä ei ole mitään. Ei yhtään mitään.

Suomessa etäisyydet ovat pienempiä, mutta meilläkin ajaminen on niin tylsää, että sen aikana voi kaivaa nenää, ajatella omia asioita, räplätä puhelinta (ei saisi!) tai puuhailla jotain ihan muuta. Joskus kuljettaja itsekin havahtuu huomaamaan, että on ajanut robotin lailla monta kilometriä, eikä muista siitä mitään.

Vaikeaksi ajamisen tekevät harvinaiset, yllättävät tilanteet: metsästä juoksee eteen hirvi, toinen autoilija ei pysähdykään kolmion taakse, äkillinen liukkaus saa auton luistamaan mutkassa tai keskellä autiomaata vastaan tulee väärää kaistaa ajava hälytysajoneuvo:

Ihminen pystyy reagoimaan yllätyksiin, kone ei.

Ihmisen vahvuus on juuri siinä, että hän pystyy reagoimaan odottamattomiin tapahtumiin. Aina reagointi ei onnistu, mutta annamme sen anteeksi, koska se on inhimillistä emmekä itse pystyisi parempaan. Sen sijaan tietokoneelta vaaditaan täydellistä suoritusta. Tietokoneen näkökulmasta yllätyksiä ei ole, sillä nekin on ohjelmoitava etukäteen. Jokainen väärä päätös on tuotevirhe, josta valmistaja joutuu vastamaan.

Kaliforniassa ajaminen on helppoa, mutta Suomessa lumi tukkii anturit ja estää kameraa näkemästä tien reunoja. Vain inhimillinen kokemus auttaa, kun tie näyttää tältä:

Luminen Uudenmaankatu onkin jo vaikeampi rasti.

Tietyömaat olisivat robottiautoille vaikeita paikkoja. Kun nuoli käskee ajaa vastaantulevan kaistalle, jonka asfaltissa ajonuoli osoittaa itseä vastaan, vain kokemus auttaa hahmottamaan liikenneympäristön todellisuuden.

Todellinen robottiauto on vielä kaukana, mutta nykyautojen automaattitoiminnot yleistyvät koko ajan. Voisimme edistää kehitystä jo nyt lisäämällä liikennevaloihin, -merkkeihin ja opasteisiin sähköisesti luettavaa dataa sekä upottamalla teiden reunoihin päällystystöiden yhteydessä sähköisiä merkkejä.

Voimme myös luoda yhä kehittyneempiä älyliikenteen järjestelmiä, jotka optimoivat tieverkon välityskyvyn ja tukevat kimppakyytejä.

Tie robottiautoon on pitkä, eikä päämäärän saavuttaminen ole edes kovin tärkeää. Hyödyt tulevat matkan varrelta.

Lisäys 10.6.2016: osui silmiini The Economist -lehden juttu siitä, miten vain 9 prosenttia työtehtävistä on vaarassa hävitä digitalisoinnin seurauksena. Aiempi arvio oli 47 prosenttia. Robottiautoihin liittyen lehti siteeraa Boston Consulting Groupia: only 25% of cars sold in 2035 will have any self-driving features. Ja tämä siis uusista autoista, ei kaikista teillä liikkuvista.