Edward Snowden (suom. Lumipesä) on järkyttänyt maailmaa koko kesän ja syksyn jatkuneilla urkintapaljastuksillaan.
Vaikka tietoverkot ovat tehneet vakoilun houkuttelevan helpoksi, tämä veitsi leikkaa molempiin suuntiin. Korppikotkan kolme päivää -elokuvassa CIA:n likaisen pelin paljastanut tiedusteluvirkailija lähettää juttunsa New York Timesin toimitukseen. Loppukohtauksessa CIA-johtaja pelottelee Robert Redfordia: "Kuinka pitkälle aiot päästä, jos juttua ei julkaistakaan?"
Wikileaksilla tai Edward Snowdenilla ei ollut tätä ongelmaa. Koko maailma oli heidän sanomalehtensä. Mikään sensuuri tai edes NSA ei pystynyt estämään paljastuksia.
UM:n vakoilutapaus merkitsee uuden ajan alkamista myös Suomessa. Yksi suurista kysymyksistä on, kuka vuoti tiedon urkinnasta medialle. Vakoilun piti olla vain erittäin pienen piirin tiedossa -- niin pienen, ettei edes ulkoasiainvaliokuntaa informoitu asiasta.
Miten siis media sai tiedon asiasta ja sopivasti juuri nyt, kun kaikki oleelliset selvitykset urkkijan paljastamiseksi oli ehditty tehdä? Oliko sisäpiirissä joku paikallinen Erkki Lumipesä, joka katsoi velvollisuudekseen tuoda asian julkisuuteen?
Vuotaja teki epäilemättä palveluksen ministeriölle. Vuosia jatkunut vakoilu, joka paljastui vasta ulkopuolisen vihjeen vuoksi, oli tapauksena niin nolo, että siitä tiedottaminen olisi ollut hankalaa. Lumipesän ansiosta ministeri Tuomioja pääsi helpolla. Torstai-illan tiedotustilaisuudessa hänen tarvitsi vain esittää salamyhkäistä eikä vastata oikein mihinkään, koska "tutkimukset ovat kesken".
Heti seuraavana päivänä Hesari tiesi kertoa vakoilun laajuudesta, yksityiskohdista ja Ruotsin osuudesta sen paljastamisessa. Salaiset tiedot tulivat julkisiksi ilman, että ministeriön täytyi virallisesti kertoa mitään.
Ehkä vuotaja olikin ministeriö itse? Ehkä Lumipesä on ministeriön palveluksessa ja toteuttaa uudenlaista vakoiluajan viestintästrategiaa: media saa jatkossakin tehdä likaisen työn ministeriön puolesta.
Vaikka tietoverkot ovat tehneet vakoilun houkuttelevan helpoksi, tämä veitsi leikkaa molempiin suuntiin. Korppikotkan kolme päivää -elokuvassa CIA:n likaisen pelin paljastanut tiedusteluvirkailija lähettää juttunsa New York Timesin toimitukseen. Loppukohtauksessa CIA-johtaja pelottelee Robert Redfordia: "Kuinka pitkälle aiot päästä, jos juttua ei julkaistakaan?"
Wikileaksilla tai Edward Snowdenilla ei ollut tätä ongelmaa. Koko maailma oli heidän sanomalehtensä. Mikään sensuuri tai edes NSA ei pystynyt estämään paljastuksia.
UM:n vakoilutapaus merkitsee uuden ajan alkamista myös Suomessa. Yksi suurista kysymyksistä on, kuka vuoti tiedon urkinnasta medialle. Vakoilun piti olla vain erittäin pienen piirin tiedossa -- niin pienen, ettei edes ulkoasiainvaliokuntaa informoitu asiasta.
Miten siis media sai tiedon asiasta ja sopivasti juuri nyt, kun kaikki oleelliset selvitykset urkkijan paljastamiseksi oli ehditty tehdä? Oliko sisäpiirissä joku paikallinen Erkki Lumipesä, joka katsoi velvollisuudekseen tuoda asian julkisuuteen?
Vuotaja teki epäilemättä palveluksen ministeriölle. Vuosia jatkunut vakoilu, joka paljastui vasta ulkopuolisen vihjeen vuoksi, oli tapauksena niin nolo, että siitä tiedottaminen olisi ollut hankalaa. Lumipesän ansiosta ministeri Tuomioja pääsi helpolla. Torstai-illan tiedotustilaisuudessa hänen tarvitsi vain esittää salamyhkäistä eikä vastata oikein mihinkään, koska "tutkimukset ovat kesken".
Heti seuraavana päivänä Hesari tiesi kertoa vakoilun laajuudesta, yksityiskohdista ja Ruotsin osuudesta sen paljastamisessa. Salaiset tiedot tulivat julkisiksi ilman, että ministeriön täytyi virallisesti kertoa mitään.
Ehkä vuotaja olikin ministeriö itse? Ehkä Lumipesä on ministeriön palveluksessa ja toteuttaa uudenlaista vakoiluajan viestintästrategiaa: media saa jatkossakin tehdä likaisen työn ministeriön puolesta.
10 kommenttia:
Edwardin suomalainen vastine olisi paremminkin 'Eetu'.
'Snowden' (tai 'Snowdon', vaihtoehtoinen kirjoitustapa) tarkoittaa alun perin lumista kukkulaa tai vuorta.
Walesin korkein vuori on Snowdon.
Tuosta palasikin mieleeni, että olen kiivennyt Snowdonille heinäkuussa 1990. Huipulle pääsi kävelemällä 2,5 h polkua pitkin. Ylhäällä oli tuulista ja sumuista, ei näkynyt juuri mitään.
Eipä voinut arvata, että tuolloin juuri 7 vuotta täyttäneestä Edward-pojasta tulisi paljon myöhemmin maailmankuulu.
Veikkaan, että Um:n hallinnossa on liikehdintää. Valtion tietotekniikkakeskuskin uhkaa eikä kaikki hankkeet ole ehkä ihan menneet putkeen. Rahaakin olisi hyvä saada lisää... kyllä Erkkiä (nimi muutettu) tarvitaan tämmöisessä tilanteessa?
Tuomioja on itsekin ollut nuoruudessaan varsinainen Lumipesä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Zavidovo-vuoto
Silloinkin vuotoa epäiltiin tahalliseksi.
Jos tälläinen arkaaisen johtamisen pesä kunnolla selvitettäisiin, olisi siitä apua tuhansille ihmisille. Huh, huh... "pienssä piirissä"!!
Tuomioja on itsekin ollut nuoruudessaan varsinainen Lumipesä:
...
Silloinkin vuotoa epäiltiin tahalliseksi.
Aivan. Uutinen tuli sopivasti Zavidovo-vuodon vuosipäivänä. Herää kysymys, mistä oli kysymys, ja kuka tiedon vuosi juuri silloin. Kuka onkaan Suomen Erkki Lumipesä?
Minusta tässä haetaan Mark Feltin kaltaista syväkurkkua. Whistleblower Snowden ei ole syväkurkku, koska hänen henkilöllisyytensä tunnetaan.
Kieltämättä Petteri Järvisen kommentissa on perää. Kenties UM:n vuoto olikin tarkoituksella tehty, jotta ministeriön ei tarvitsisi itse tiedottaa nolosta tapahtumasta.
Släg. Aika on nyt.
Släg. Aika on nyt.
Lähetä kommentti