Marraskuussa 2009 nuoren miehen kaahaus aiheutti kolarin, jossa kuoli kolme nuorta. Toissa päivänä oikeus tuomitsi nuorukaisen vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen sekä maksamaan oikeudenkäyntikuluja ja korvauksia. Poikansa menettäneiden vanhempien kärsimyksen hinnaksi arvioitiin 5000 euroa.
Tänään oikeus tuomitsi 21-vuotiaan naisen kuuden ja puolen vuoden vankeuteen avomiehensä puukotuksesta. Uhrin äidille määrättiin 3500 euron korvaus henkisestä kärsimyksestä.
Ihmisen henkeä ei voi mitata rahassa, mutta silti mitättömät korvaukset ovat yksi suomalaisen oikeusjärjestelmän häpeäpilkuista. Varsinkin väkivaltarikoksissa oikeusjärjestelmä suojaa paremmin tekijää kuin uhria tai hänen omaisiaan. Se ei voi olla oikein.
Muutama tuhat euroa ei ole mikään korvaus henkisistä kärsimyksistä. Luvussa pitäisi olla vähintään nolla perässä -- tai sitten korvauksesta pitää luopua kokonaan ja todeta, ettei tapahtunutta voi mitata rahassa, joten tekijä maksakoon vain hautauskulut (jotka nekin ovat helposti tuhat euroa). Nykyinen käytäntö tuntuu lähinnä omaisten halventamiselta.
Valtaosa rikoksen tekijöistä lienee varattomia, eikä heiltä koskaan saada perittyä mitään. Silloin maksu jää valtiokonttorin vastuulle. Tekijän varattomuus ei kuitenkaan voi olla perustelu sille, että korvaukset määrätään niin alhaisina. Rikoksen tutkinta ja oikeuskäsittely maksavat valtiolle joka tapauksessa. Se on oikeusvaltion hinta.
Korvaus omaisille olisi yhteiskunnan anteeksipyyntö siitä, että jotain on hyvinvointivaltiossa mennyt vikaan. Miksei nuorta kaaharia otettu kiinni ja pantu kuriin ajoissa? Miksei avomiehensä väkivallasta kärsinyttä ja lopulta itse veitseen tarttunutta naista autettu?
Elämällä ei ole hintalappua. Oikeaa korvaustasoa on mahdoton määrittää, mutta silti oikeudessa on valittu muutaman tuhannen euron linja. Olisi kiinnostavaa tietää, miten on päädytty juuri sellaiseen lukuun. Herää epäily -- anteeksi vain makaaberi ilmaisu -- että kyse on kilohinnasta.
Lisäys 16.1.2011:
Juristiystäväni Facebookissa valistivat minua lisää aiheesta. Kävi ilmi, että tietoni olivat vanhentuneet: lakia on muutettu niin, ettei Valtiokonttori enää maksa kärsimyskorvauksia tekijän puolesta. Ellei tekijä itse suorita hänelle määrättyä korvausta, uhrin omaiset eivät saa mitään. Korvauksen perimmäisenä tarkoituksena ei ole hyvittää uhrin henkeä vaan omaisille surusta, hautauksesta ja mahdollisesta terapiasta aiheutuvia kustannuksia ja ansiotulojen menetyksiä. Siksi määrätyt korvaukset tuntuvat kovin pieniltä.
Aamun uutiset kertovat, että äänestäjät toivovat kansanedustajilta ennen kaikkea kovempia rangaistuksia rikollisille. Populismiin syyllistymättä on helppo sanoa, että nykyinen linja kaipaa todellakin muutosta.
13 kommenttia:
Oma lukunsa on vielä näitten korvausten suoritus. Valtiokonttori voi vapaasti omaan päätösvaltaansa nojaten maksaa oikeuden määrämästä summasta esimerkiksi vain puolet, eikä tästä tietääkseni voi tai ainakaan kannata edes valittaa!
Eikä se rajoitu mihinkään poikkeustapuksiin vaan on aivan yleistä.
Olisiko jollakin tästä tarkempaa tietoa?
Lisäsin alkuperäisen kirjoituksen loppuun.
Se, että kovemmat rangaistukset auttaisivat niin tekijällä pitäisi olla jotain menetettävää. Mikäli näin ei ole niin kuolemantuomiokin voi olla ainoastaan siirtyminen alemmasta asemasta eteenpäin eli tuomion ankaruudella ei välttämättä ole mitään merkitystä. Toki omaiset voivat saada tyydytystä kovasta tuomiosta, mutta kuten edellä totesin niin ne eivät välttämättä alenna rikollisuutta vaan kasvattavat sitä.
Ennen kaikkea tekijällä pitäisi olla tekoa tehdessään harkintaa, kannattaako ottaa riski rangaistuksesta. Jos harkinta pettää, ei rangaistuksen pituudella sinällään ole merkitystä. Valitettavasti useimmat henkirikokset tehdään joko umpihumalassa tai äkkipikaistuksissa, jolloin rangaistusseuraamusta ei pohdita.
Vaatimukset kovemmista rangaistuksista (kaiketi pidemmistä vankeustuomioista) liittyvät ehkä uutisiin, joissa vankilasta päässyt rikollinen on uusinut tekonsa. Pidempi tuomio olisi pitänyt hänet kalterien takana ja estänyt teon -- siltä erää.
Petteri, tuo kommenttisi pätee varmasti ns. normaaliin kunnolliseen kansalaiseen, mutta jos olet päihdeongelmainen, työtön, luottotiedoton, elinikäisessä ulosotossa ja omaat rikosrekisterin niin sinulla ei ole tulevaisuutta.
Olet kaikkien tukien ulkopuolella. Tuet vaativat vakituisen osoitteen, jos olen ymmärtänyt oikein. Yritykset eivät palkkaa rikosrekisterin omaavaa henkilöä. Mitä sinulla on tässä tilanteessa hävittävää. Suomessa ei enään tarvita ojankaivajia, jotka ammatit ennen työllistivät ko. ihmisiä.
Tuo vaatimus pidemmistä tuomioista on ns. yksinkertainen ratkaisu vaikeaan ongelmaan. Todellisuudessa ihmiset taitavat kaivata sitä vanhanajan yhteisöllisyyttä, omaa paikkaa yhteiskunnassa, joka todellisuudessa estää syrjäytymistä ja siitä kumpuavia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta sitä ei korjata pitemmillä tuomioilla.
Mielestäni tämä ns. helpporatkaisu on useimmiten sitä populismia.
Tällä kirjoituksellani en toki halua vähätellä uhrien asemaa.
"Korvaus omaisille olisi yhteiskunnan anteeksipyyntö siitä, että jotain on hyvinvointivaltiossa mennyt vikaan."
Höpönlöpö. Vaikka olisi millainen paratiisi ja kaikki hoidettu yhteiskunnan puolelta täydellisesti, niin aina siellä joku onnistuu sössimään asiansa.
Yksilölläkin on vastuunsa. Tosin siihenhän tähtäät tässä jutussa.
Voisiko väkivaltarikokseen syyllistyneen vapauden ehtona olla täysin päihteetön ja moitteeton elämäntapa?
2 x viikko tehtävä rutiinilaboratorio verestä ja virtsasta. Niistä sitten satunnaisesti mitataan alkoholi+muut päihteet ja huumeet.
Samaten voisi kieltää liikkumisen ex-rikostovereiden seurassa.
Vaikka olisi millainen paratiisi ja kaikki hoidettu yhteiskunnan puolelta täydellisesti, niin aina siellä joku onnistuu sössimään asiansa.
Toki, mutta yhteiskunnan eräänä tehtävänä on taata kansalaistensa turvallisuus. Siksi meillä on poliiseja, kameravalvontaa ja erilaisia ammattiauttajia. Tekijällä on vastuu teoistaan, mutta se vastuu ei paljon lämmitä uhriksi joutunutta.
"Voisiko väkivaltarikokseen syyllistyneen vapauden ehtona olla täysin päihteetön ja moitteeton elämäntapa?
2 x viikko tehtävä rutiinilaboratorio verestä ja virtsasta. Niistä sitten satunnaisesti mitataan alkoholi+muut päihteet ja huumeet."
Kehittyneempiäkin systeemejä on. Tuollainen motivoisi kenet hyvänsä tipattomaan tammikuuhun:
http://www.haaste.om.fi/1247666329551
"Rattijuoppojen valvontaan on puolestaan kehitetty erittäin tarkkoja biometrisiä laitteita. Yksi esimerkki on alkoholin nauttimisen jälkeen elimistöstä hikoilun mukana poistuvan etyylialkoholin määrää iholta mittaava laite nimeltä SCRAM (Secure Continuous Remote Alcohol Monitor). Rattijuopumuksiin syyllistynyt välttyy vankeustuomiolta, jos hän suostuu laitteen avulla tapahtuvaan ympärivuorokautiseen valvontaan."
"Siksi meillä on poliiseja, kameravalvontaa ja erilaisia ammattiauttajia"
...ja autojen satelliittiseuranta.
Musiikin jakaminen vertaisverkossa
laittomasti: Korvauksia maksettava
800 000 euroa
Tekijänoikeus arvokkaampi.
Pakkotyö, oli ennen ratkaisu moneen ongelmaan kun kyse oli rahasta.
Kyllä jokanen on pistettävä maksamaan tavalla tai toisella. Muuten sen perinnän voi tehdä joku muu jopa omin käsin.
Koska vankiloiden ylläpito on kallista ja rangaistuksia halutaan pidetää niin tämähän tietää valtiolle menoja. Ratkaisu asiaan on lakkauttaa suomen kaikki vankilat ja ulkoistaa tämä vankeinhoito venäläisille. Varmasti venäläisiltä ostettu vankeinhoito on edukkaampaa kuin suomalaisten tekemä. Suomen vankilat voidaan sitten muuttaa vaikka maahanmuuttajille sopiviksi ensi asunnoiksi tms.
Pieni villi veikkaus että rikollisuus todennäköisesti tippuu, koska kukaan ei halua venäläiseen vankilaan. Nythän meillä on virolaisia vankeja. Eivät halua virolaiseen vankilaan kun suomalainen vankila on lepokoti siihen verrattuna. Niistäkin päästäisiin eroon kun virolaisetkaan eivät halua venäläiseen vankilaan.
Joten tuossa voittaisi kaikki.
Lähetä kommentti