Toukokuussa 2004 olin New Yorkissa. Runsasta vuotta aiemmin Yhdysvallat oli hyökännyt Irakiin ja sotatoimet maassa olivat edelleen käynnissä. Amerikkalaisia sotilaita kaatui kapinallisten väijytyksissä ja tienvarsipommien uhreina, yhteensä 4 487 henkeä. Juuri matkani aikaan Yhdysvalloissa kohistiin Abu Ghraibin vankilasta, missä amerikkalaiset sotilaat olivat nöyryyttäneet irakilaisia. Sillä oli ehkä symbolista merkitystä, mutta kymmenien tuhansien kuolleiden rinnalla se oli mitätön yksityiskohta.
Suomalaisen käsitys sodasta on peräisin talvi- ja jatkosodista, jotka vaikuttivat koko kansaan. Oli ilmapommituksia, sotalapsia Ruotsiin, puutetta kaikesta ja tietenkin valtava määrä rintamalla kaatuneita, joita surtiin kaikkialla Suomessa.
Vuoden 2004 Yhdysvalloissa sotaa ei huomannut mistään. Silmiini osui vain pieni mielenilmaus New Yorkin iltaisella kadulla, jossa tehtiin pilkkaa presidentti Bushista.
 |
| Mielenilmaus Irakin sotaa vastaan 21.5.2004 |
Kokemus palasi mieleen nyt 18 vuotta myöhemmin, kun mediassa kerrotaan venäläisten välinpitämättömästä suhtautumisesta Ukrainan sotaan. Keskiluokka ei näe mitään väärää siinä, että he matkustavat länteen nauttimaan elämästään samalla, kun maa käy julmaa sotaa Ukrainassa.
Suurvallan sota on erilaista kuin Suomen sodat. Suurvallan kansalaiset luottavat omiin päättäjiinsä ja heidän harkintaansa. Sota on jossain kaukana, ja kai siihen on jokin syy. "Support our troops!" oli amerikkalaisten kanta. Ei heitä kiinnostanut, oliko Irakissa väitettyjä joukkotuhoaseita. Hyökkäys oli kansainvälisen oikeuden ja YK:n vastainen, mutta mitä siitä? Meidän johtajat tietävät paremmin. Olemme isoja, meillä on oikeus. Pidämme omien poikiemme (ja tyttöjemme) puolta.
Venäjä käy raakaa sotaa naapurikansan tuhoamiseksi, kun taas Yhdysvallat halusi kaataa Saddam Husseinin ja uskoi lapsellisesti, että sen jälkeen demokratia leviäisi dominoiden tapaan myös Irakin naapurimaihin ja Lähi-itä rauhoittuisi. Toisaalta Yhdysvalloissa oli vapaa media ja avoin tiedonvälitys, joten kansa ei voinut vedota tietämättömyyteen. Vaikka sota ja sitä seurannut kaaos olivat täydellisiä epäonnistumisia, Bush valittiin suurella enemmistöllä uudelle kaudelle.
Pikainen kierros Hesarin arkistossa tuotti monia yhtäläisyyksiä vuoden 2003 tapahtumiin.
Tanskan radion ylikapellimestari joutui pyytämään anteeksi sodanvastaista tekoaan, kun hän keskeytti konsertin vastalauseena hyökkäykselle Irakiin. "Onko muusikkojen oltava aina hiljaa? Vastaus on ei. Haluaisin protestoida Tanskan hallituksen päätöstä tukea Yhdysvaltain pommituksia Irakissa." Muutama yleisön edustaja poistui välittömästi salista. Kaksi orkesterin jäsentä jättäytyi väliajalla pois vastalauseena Albrechtin käytökselle.
Tämä siis Tanskassa, joka lähti mukaan USA:n sotaan juuri ennen hyökkäystä, vaikka maan oma tiedustelu tiesi, ettei joukkotuhoaseita ollut. Maan porvarihallitus rikkoi perinteisen YK-linjan opposition äänekkäistä vastalauseista huolimatta. Hallitus sai kansankäräjien äänestyksessä tarvitsemansa tuen oikeistopopulistiselta Tanskan kansanpuolueelta.
Britit olivat empineet USA:n mukaan lähtemistä, mutta pari päivää sodan alkamisen jälkeen The Sunday Times -lehden mielipidekyselyn mukaan enemmistö briteistä on kääntynyt kannattamaan Irakin sotaa. Kyselyn mukaan 56 prosenttia kansalaisista uskoo nyt, että Yhdysvallat ja Britannia olivat oikeassa aloittaessaan sodan. Päätöstä pitää vääränä 36 prosenttia. Sodan suosio kasvaa tyypillisesti voimatoimiin osallistuvassa maassa heti sodan alettua.
Suomalaiset sentään säilyttivät malttinsa. Tutkimuksessa 76 prosenttia suomalaisista ei pitänyt hyökkäystä perusteltuna. 15 prosenttia piti sitä perusteltuna. Yhdeksän prosenttia ei osannut sanoa kantaansa.
Kun nyt ihmetellään, miksei Suomi liittynyt Natoon jo kauan sitten, tässä on varmasti yksi syy. Irak ei ollut Nato-operaatio, mutta Yhdysvaltojen ja Britannian johtamana se miellettiin sellaiseksi. Vastahangassa oli silloinkin Turkki, joka kielsi tukikohtiensa käytön Irakin sotaan.
Myös Irakin sodan aikaan väki kerääntyi Senaatintorille. Oikeutta, ei pommeja, kaikui kulkueen huuto. Helsingissä nähtiin pitkästä aikaa vaikuttava suurmielenosoitus sotaa vastaan lauantaina iltapäivällä. Poliisin arvion mukaan keskustaan kerääntyi runsaat 20000 ihmistä.
Sota sai jo silloin hakkerit liikkeelle. Hesarin uutisessa kuvattiin haktivismia: Irakin sota on tuonut tietoverkkoihin suuren joukon yksittäisiä hakkereita tuomaan julki mielipiteensä niin Irakin kuin Yhdysvaltojen viranomaisille ja medialle.
Isänmaallisilla jenkkihakkereilla oli kuitenkin käytännön ongelma: Hakkerit esimerkiksi vaihtavat webbipalvelun etusivun propagandaviestiksi. Koska irakilaisia webbisaitteja on hyvin vähän, yhdysvaltalaiset hakkerit ovat ottaneet kohteekseen esimerkiksi jonkin muslimimaan lehden webbipalvelun tai Irakin suurlähetystöjen sivuja. Irakilaisten tai ääri-islamilaisten hakkerien onnistui torstaina murtaa yli 300 erilaista amerikkalaista tai brittiläistä webbisaittia. Niiden etusivulle laitettiin esimerkiksi lainaus Koraanista tai toteamus, että nyt on menossa uusi cybersodan aikakausi.
Kuulostaa kovin tutulta tämäkin.
Kaatuneet eivät suurvallan sotiin juurikaan vaikuta, koska he ovat näkymättömiä syrjäseutujen miehiä - ja naisia. Ensimmäisiä Irakissa kaatuneita olivat amerikkalainen oli Lori Ann Piestewa, 23-vuotias hopi-intiaani sekä omien tulitukseen kuollut Jose Antonio Gutierrez, guatemalainen orpo, ja meksikolainen Francisco Martinez-Flores, joista kumpikaan ei ollut vielä edes Yhdysvaltojen kansalainen. Molemmille myönnettiin kansalaisuus kuoleman jälkeen.
Afganistanissa tilanne oli hieman erilainen. Sinne lähti myös suurkaupunkien miehiä, jopa tunnettuja urheilijoita. Bin Ladenin piilopaikaksi tiedetty Afganistan koettiin oikeutetuksi kohteeksi. Irakilla ei niin ollut väliä.
Molemmat sodat johtivat myös valtavaan pakolaisaaltoon, joka on ulottunut Suomeen asti.
Ei kannata ihmetellä, miksi tavalliset venäläiset näyttävät suhtautuvan välinpitämättömästi kaukaiseen sotaan. Oma arki on jotain ihan muuta. Verkkouutisten jutussa venäläinen puolustautuu kertomalla, ettei hän pysty vaikuttamaan maansa päätöksiin. Samoja tuntemuksia saattoi olla amerikkalaisilla. Suurvallassa kansalaisnäkökulma päätöksentekoon on ihan toinen kuin pienessä Suomessa.
Vaikka matkustusrajoitukset iskevät Venäjällä myös sotaa vastustaviin ja vain lisäävät tukea Putinille ulkoista vihollista vastaan, muutakaan keinoa ei ole. Sota on tuotava niin lähelle jokaista venäläistä kuin mahdollista. Vain siten venäläiset saadaan ymmärtämään sodan julma hinta.
Muokattu 2.9.2022
Lisäys 13.9.2022: Venäjällä aletaan kyseenalaistaa Ukrainan sodan oikeutusta. Kauppalehden uutisen mukaan
Viikonloppuna Venäjän televisiossa armeijan ylistys ja natsipropaganda vaihtui ainakin hetkeksi tiukkaan sotakritiikkiin. Se ei osunut Putiniin, vaan hänen neuvonantajiinsa, joiden ”analyysi oli rikollisen, katastrofaalisen väärä.”
Kuulostaa kovin tutulta. Bush voitti hyökkäyksen sotilaallisesti, mutta sen jälkeen vaikeudet Irakissa vasta alkoivatkin. Syntipukki löytyi tiedustelusta, joka oli antanut vääriä tietoja. Bush valittiin uudelleen presidentiksi ja hyökkäys unohdettiin, Putin tuskin onnistuu yhtä hyvin.
22 kommenttia:
Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus. "Koska irakilaisia saitteja oli vähän, isänmaalliset jenkkihakkerit ottivat kohteeksi naapurimaiden uutissivustoja: Hakkerit esimerkiksi vaihtavat webbipalvelun etusivun propagandaviestiksi. Koska irakilaisia webbisaitteja on hyvin vähän, yhdysvaltalaiset hakkerit ovat ottaneet kohteekseen esimerkiksi jonkin muslimimaan lehden webbipalvelun tai Irakin suurlähetystöjen sivuja. " Pieni toisto jäänyt päälle tuohon kappaleeseen.
Totta, siinä on suora lainaus Hesarista ja sitä ennen oma teksti korostamassa pointtia. Muokkaan tekstiä.
Tähän aiheeseen liittyy hauska juttu kun Bush keväällä sotki sanansa kun piti puhua brutaalista hyökkäyksestä Ukrainaan niin puhuikin vahingossa "brutaalista hyökkäyksestä Irakiin": https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/8b8358f3-63ad-44de-9913-3d72777b6ce2 ja YouTubessa video: https://www.youtube.com/watch?v=s1kwq52NKmo
"I'm seventyfive, hah" - kylläpä Bush olikin vanhentunut. Selittää freudilaiset lipsahdukset. Maalaa nykyisin tauluja, mutta miten mahtaa nukkua öisin?
Jotenkin on sellainen olo, niin hurjalta kuin asia kuulostaa, taitaa nukkua yönsä ihan hyvin.
@Petteri
Tämä siis Tanskassa, joka lähti mukaan USA:n sotaan juuri ennen hyökkäystä, vaikka maan oma tiedustelu tiesi, ettei joukkotuhoaseita ollut.
Mistä arvelet, että Tanska jonka omaan tiedusteluun lauseessa viittaat olisi tiennyt varmasti asioita, joista USA:n oma tiedustelu ei ollut perillä?
Sodan aloittamiseen johtaneen ongelman ydin oli siinä, että USA:m tiedustelulla ei ollut sen valtavista resursseista huolimatta riittävän varmaa tietoa siitä oliko Saddamin johtaman Irak kehittämässä joukkotuhoaseita vai ei.
Se tunnustettiin JCS:n viedyssä raportissa, joka 'katosi' ja jonka sitten Rumsfeld julkaisi uudestaan 2011. JCS on Joint Chefs of Staff, ylin aselajien johtajien päättävä elin, siltä varalta, että se ei ole tuttu termi lukeville ja jolle tiedustelu raportoi samoin kuin presidentin hallinnolle.
Olennainen ongelma, että riittävän varmaa tiedustelutietoa ei ollut todellisuudessa käytettävissä ei tietysti voitu mitenkään julkisesti myöntää, se olisi ollut liian nöyryyttävää maailman johtavalle tiedustelu- ja sotavoimille.
Kun raportti päätyi Rumsfeldille hän päätteli että se että niin suuri epävarmuus on vaarallista heille ja Irakissa täytyy olla tekeillä hankkeita, jotka ovat vaaraksi maan turvallisuudelle alettiin uskoa olemattomia uhkia lähteistä, joista ei ollut mitään konkreettista näyttöä. Lopulta päädyttiin sitten siihen, että on mentävä voimalla selvittämään se mistä ei vähemmällä varmasti voida saada ja samalla kaatamaan Saddamin hallinto.
USA hyökkäsi Irakiin 2003 koska sen oma tiedustelu oli riittämätöntä eikä kyennyt tuottamaan riittävän uskottavaa tietoa todellisesta vaarasta -- jota ei sitten ollut olemassa. Koska poliittinen johto ei kyennyt elämään oletetun vaaran kanssa vaan päätti ryhtyä aseilla selvittämään asiaa ja ennakoivasti poistamaan oletettua vaaraa.
Voit lukea asiasta varsin hyvän John Walcott kirjoittaman artikkelin Politico julkaisusta, siinä on liitteenä mukana myös Rumsfeldin kadonnut ja myöhemmin löytynyt tiedustelun raportti JCS:lle.
What Donald Rumsfeld Knew We Didn’t Know About Iraq
"The document reveals gaps of intelligence on WMD. Why didn’t the Pentagon chief share it? By JOHN WALCOTT January 24, 2016"
Eivät jakaneet, koska se olisi ollut heille nöyryyttävää tunnustaa, että he olivat käytännössä arvailujen varassa eikä varmaa tietoa Irakin aseohjelmista ollut.
Kannattaa myös lukea CIA-johtaja Tenetin muistelmat. Hän kuvaa hyvin, miten USA pohti Saddamin kaatamista jo 1990-luvun lopussa ja 9/11 sopi hyvin siihen narratiiviin. Kansa saatiin uskomaan, että Irak oli syyllinen terrori-iskuun.
Bush esikuntineen valikoi tiedusteluraporteista vain hyökkäystä tukevat kohdat. Eikä siihen tiedustelua tarvittu - YK:n asetarkastajat saivat työnsä melkein valmiiksi, eivätkä löytäneet mitään joukkotuhoaseita. Se ei kuitenkaan USA:lle riittänyt, joka oli jo päättänyt hyökätä.
En voinut 2002 ymmärtää, miksi Yhdysvallat toimi kaikkia periaatteitaan vastaan ja hyökkäys roikkui ilmassa aivan kuten Putinin hyökkäys 20 vuotta myöhemmin. Siksi vuosien 2002-2004 tapahtumat jäivät niin selvästi mieleeni. Irakin fiaskon jälkeen kaikki haluttiin unohtaa nopeasti, eikä Bush joutunut koskaan vastuuseen mistään.
"En voinut 2002 ymmärtää, miksi Yhdysvallat toimi kaikkia periaatteitaan vastaan ja hyökkäys roikkui ilmassa aivan kuten Putinin hyökkäys 20 vuotta myöhemmin."
USA ei kai ole poissulkenut hyökkäyssodan käyttöä kaikissa tilanteissa. Bush luultavasti vain kuvitteli että menestyminen vaaleissa vaatii voimakkaan reaktion 9/11-iskuihin. Ennaltaehkäisevä isku tilanteessa jossa maahan on jo hyökätty ei ole ainakaan moraalisesti täyttä absoluuttista pahuutta.
Osa Irakin sotavoimista luuli että heillä oli niitä joukkotuhoaseita, mistä esitettiin todisteena äänitteitä. Tämä on sama kuin "circumstantial evidence" oikeudenkäynissä. Oikeudenkäynnissä voidaan tuomita vaikka asiasta ei suoraa todistetta.
Ukrainan sodan tarkoituksena on Johan Bäckmanin sanomana alueiden "vapauttaminen" eli käytännössä liittäminen Venäjään ja venäläistäminen. USA ei ole tietääkseni amerikkalaistanut Irakia. Irakilaiset eivät osaa englantia eikä maa ilmeisesti ole juurikaan länsimaalaisempi kuin mitä se oli ennen hyökkäystä.
Venäjän politiikan mukaan kaikkien venäjänkielisten alueiden pitäisi kai liittyä Venäjään joko vapaaehtoisesti tai pakolla. Jos jossain olisi pieni saarivaltio joka puhuisi venäjää siellä olisi luultavasti Venäjän merivoimat paikalla "vapauttamassa" sitä.
Englannin kielen osaaminen ei ainakaan vaadi että pitäisi liittyä USA:n valtioon. Melkein tuntuu hyvältä että suomalaiset eivät juuri osaa venäjää.
@Petteri
Et vastannut kysymykseen tiedustelutiedon olemassaolosta. jonka esitin alussa.
Esität asian kirjoituksessa niin, että olisi ollut varma tieto että WMD:tä ei olisi ollut, vaikka ainakaan USA:n tiedustelu ei asiaa julkaistujen raporttien mukaan tiennyt.
Osallisilla ihmisillä on tunnettu taipumus muistella asioita omalta kannaltaan edullisesti valikoiden muistellen omia tekemisiään ja jättäen pois sitä mitä ei voida tai haluta sanoa.
Siksi todennetut kirjalliset aineistot tapahtumien ajalta ovat paljon luotettavampi lähde kun kenenkään henkilökohtaiset muistelut jälkikäteen. Niiden aineisto on käyttökelpoista siltä osin kun niiden esittämä on yhtenevä löydettyjen talletettujen faktojen kanssa.
Se miten sotaan sen kaikkien vaiheiden kautta päädyttiin käytännössä on monisyinen vyyhti jossa oli monta linjaa ja samanaikaista toimijaa, eikä siitä ole täyttä yksimielisyyttä miten asiat kehittyivät ja mitkä vaikuttivat mihinkin, muuten kuin julkisuudessa aikanaan olleista ja talletetuista aineistoista voi päätellä.
Siinä olen samaa mieltä, että Irakiin hyökkäys oli väärin, oikeudeton teko kansainvälisen oikeuden ja moraalisesta näkökulmasta.
Mutta toisaalta on ymmärrettävissä tapahtumien kulku sikäli, että USA:n johdon luottamus siihen mitä Irakissa saattoi olla tekeillä -90 luvun jälkeisen kehityksen toisin kuin mitä heille ja IAEA:n tarkastajille näytettiin ja uskoteltiin. Joukkotuhoaseen pelko ei ollut kyse vain varsinaisen ydinräjäytykseen kykenevästä hankkeesta vaan myös kemiallisesta, biologisesta ja ns. likaisesta pommin mahdollisesta valmistelusta terroristien käyttöön.
Irak on 1.3 kertaa Suomen pinta-ala, sodan alkamisen aikaan väestöltään lähes 5 kertaa suurempi ja siihen aikaan julma diktatuuri, jonka tehokas valvominen mitä siellä oli tekeillä ei ollut mitenkään helppoa siitä huolimatta, että jenkit Persian lahden sodan jälkeen valvoivat sen yllä ollutta eteläistä lentokieltoaluetta. Irakiin hallinto teki kaikkensa piilottaakseen toimiansa aina talouspakoitteiden kiertämisen sekä omaan turvallisuuteen liittyneiden järjestelyiden osalta. Tilanne oli piikki lihassa puolin ja toisin jo valmiiksi. Se oli kesken jäänyt jäätynyt kriisi joka odotti ratkaisua.
Sodissa käy yleensä niin, että voittaja määrittelee käytännön oikeuden kulun niin tässäkin tapauksessa vaikka moraalisesti se on kestämätöntä. Siksi se ei yllätä, että sodasta päättäneet eivät joutuneet siitä vastuuseen.
Sekä Britannian että USA:n usko joukkotuhoaseisiin perustui loikkarin kertomuksiin ja taksin takapenkillä kuultuun puheeseen. Saksaan loikannut irakilainen insinööri, koodinimi Curveball, sepitti tarinoita joukkotuhoaseista saadakseen turvapaikan lännestä. MI6 ja Saksan tiedustelu totesivat, ettei miehen sanomisiin voi luottaa, mutta CIA raportoi tarinat eteenpäin ja Bush tarttui niihin hanakasti. Hän halusi jotain, millä oikeuttaa Saddamin kaatamisen. Bushilla oli niin kiire aloittaa hyökkäys, ettei hän antanut YK:n tarkastajien viedä työtään loppuun.
Vieraaseen valtioon ei hyökätä, ellei tiedustelutieto ole täysin varmaa. Putinkaan ei voi sanoa, että hups, me erehdyttiin, ei siellä ollutkaan natseja eikä bioaselaboratorioita. Sori niistä.
Rumsfeld sanoi 18.9.2002, että Irakilla tiedetään olevan kemiallisia ja biologisia aseita. Bush sanoi kansan kunnan tila -puheessaan 28.1.2003, että Saddam pystyy tappamaan miljoonia ihmisiä joukkotuhoaseillaan. Nämä kerrottiin faktoina, vaikka kumpikaan ei pitänyt paikkaansa. Colin Powell puhui YK:lle ilman mitään varaumia tai epävarmuuksia. Päinvastoin hän antoi ymmärtää, että USA:lla oli paljon muutakin tiedustelutietoa, jota ei vain voitu paljastaa.
Toisin kuin Bush, Britannian Tony Blair joutui omassa maassaan koville sotaa lietsoneista väitteistään. Blair kertoi 24.9.2002 parlamentissa, että Irak oli jatkanut joukkotuhoaseiden valmistusta ja olisivat valmiita käyttöön 45 minuutissa. Tämän "tiedon" lähdettä ei jälkikäteen pystytty selvittämään. Yksi johtolanka osoitti taksikuskiin Irakin ja Jordanian rajalla, joka oli kuullut sen taksinsa takapenkillä kahta vuotta aikaisemmin.
Chilcotin loppuraportti julkaistiin 2016. Sen mukaan hallitus "päätti lähteä sotaan, koska sotaan haluttiin lähteä." Todisteita ei ollut, eikä rauhanomaisia ratkaisuja yritetty etsiä. Irakin kuolleiden brittisotilaiden omaiset yrittivät haastaa Blairin oikeuteen hyökkäyksestä, mutta korkein oikeus totesi, ettei sopivaa lakipykälää ole.
Kansainvälinen oikeuskaan ei puuttunut USA:n eikä Britannian toimiin, joten ei tarvitse Putininkaan pelätä samaa.
http://jpoli.blogspot.com/2022/09/kansa-taistelee-sisallissota.html
Minusta Petteri Järvinen vertailee tässä keskenään omenia ja appelsiineja, kun verrataan kahta täysin eri perusteista syntynyttä sotaa keskenään.
Irakin sota 2000-luvun alussa oli tietenkin amerikkailaisilta virhe. Kannattaa kuitenkin muistaa mistä kaikki sai alkunsa. Saddam Husseinin Irak valloitti häikäilemättömästi Kuwaitin 90-luvun alussa, ihan puhtaasti vain saadakseen Kuwaitin mittavat öljykentät hallintaansa. Kuwait oli pieni valtio Irakiin nähden, eikä pystynyt puolustautumaan. Kansainvälinen yhteisö, Yhdysvallat etunenässä vapautti Kuwaitin ja tästä kuwaitilaiset ovat varmasti vieläkin kiitollisia. Jo tuolloin puhuttiin, että olisi kannattanut mennä ns. päätyyn asti ja pudottaa Saddam Hussein vallasta. Tätä ei kuitenkaan silloin tehty, mutta myöhemmin poika-Bush päätti hoitaa homman loppuun, uskottuaan ilmeisesti vääriä tiedustelutietoja.
Näen kuitenkin Irakin sodan ja Ukrainan sodan välillä täysin selkeän perustavanlaisen eron. USA ei missään vaiheessa haaveillut Irakin liittämisestä itseensä tai väkisin ottavansa Irakin luonnon rikkauksia. Tavoitteena oli estää ydinaseiden leviäminen, syöstä tyranni vallasta (tässä muuten onnistuttiin) ja demokratisoida Irak. Jokainen tietää miten kävi, mutta tarkoitus oli kuitenkin hyvä.
Ukrainassa Venäjällä ei ole mitään tällaisia tavoitteita vaan pikemminkin päinvastoin. Venäjän tavoitteena on ottaa Ukraina hallintaansa ja sen jälkeen tietenkin vähitellen siirtää esimerkiksi Ukrainalaisten omistusta omille oligarkeilleen. Ukraina on kuitenkin varsin demokraattinen valtio ja nyt Venäjän tavoitteena on palauttaa diktatuuri Ukrainaan.
Ukrainan urhea puolustustaistelu ja länsimaiden auttaminen siinä, onkin enemmän kuin oikeutettua. Jo ihan meidän omankin etumme takia on äärimmäisen tärkeää, että länsi ei kyllästy sotaa, vaan apua jatketaan niin pitkään kuin sitä tarvitaan.
Minusta sota on sotaa - ei sen perusteluita voi verrata. Hyökkäys toiseen maahan on aina rikos kansainvälistä oikeutta vastaan. Irakissa kuoli enemmän siviilejä kuin Ukrainassa on kuollut tähän mennessä.
Sotia ei voi verrata myöskään sen vuoksi, että Irak oli Yhdysvaltoihin nähden toisella puolella maapalloa eikä minkäänlainen uhka sille itselleen. Irakissa ei myöskään ollut merkittävää tukea Yhdysvalloille, kuten Ukrainassa ja Krimillä näyttää olleen Venäjälle. Sen sijaan Irakissa oli valtavasti öljyä. Ei varmaan ollut sattumaa, että Saddamin kaatamisesta alettiin puhua heti, kun öljyteollisuuden poika-Bush nousi valtaan. 9/11-iskun isänmaallinen paatos teki kansan johdattelun yhtä helpoksi kuin Putinin Venäjällä, vaikka terroristien enemmistö oli saudeja eikä heillä ollut mitään tekemistä Irakin kanssa.
Saddam oli 1980-luvulla USA:n liittolainen, eikä USA:ta haitannut lainkaan, vaikka Saddam käytti kemiallisia aseita niin Irania kuin kurdejakin vastaan. Niistä tuli ongelma vasta, kun Saddam yritti kaapata itselleen Kuwaitin öljyn (sehän alkoi kiistasta maiden välisellä rajalla tehdyistä porauksista).
Sodan ensimmäinen isku oli maatilan pommittaminen, jossa Saddamin piti olla. Tarkoituksena oli surmata Saddam äkillisellä iskulla aivan kuten Putin suunnitteli tekevänsä Zelenskille. Sotaa edeltäneet suoranaiset valheet Irakin uhkasta ja joukkotuhoaseista olivat häpeällinen luku länsimaiselle demokratialle ja vapaalle medialle, joiden piti estää sodat (NATO-kannattajat vetosivat tähän vielä keväälläkin).
Me olemme unohtaneet sopivasti kaiken, mutta monet muut maat eivät. Siksi ne eivät nyt seiso lännen rinnalla Venäjää vastaan.
Puheista oliko Irakilla joukkotuhoaseita tulee mieleen että onko venäjällä ydinaseita, toimivia sellaisia.
Toivottavasti ei todenneta että venäjällä on toimivia ydinaseita.
Aluksi Venäjä väitti, että Ukraina oli kehittänyt biologisia aseita USA:n tuella. Sittemmin siitä väitteestä ei ole kuulunut enää mitään. Itsellä herää kysymys, oliko järjetön väite piikki USA:lle Irak-hyökkäyksen vuoksi. Putin ei varmaankaan ole unohtanut vuotta 2003, jolloin hajoamisen jäljiltä heikko Venäjä joutui katselemaan sivusta USA:n toimia.
"Irakissa ei myöskään ollut merkittävää tukea Yhdysvalloille, kuten Ukrainassa ja Krimillä näyttää olleen Venäjälle. "
Argumentilla jonka mukaan joku alue kuuluu jollekin toiselle perusteella on maailmassa sodittu tuhansia vuosia, ja jos asia on Venäjästä kiinni niin soditaan jatkossakin.
"Sen sijaan Irakissa oli valtavasti öljyä."
USA ei tarvitse öljyä, koska se on jo itsessään maailman suurin öljyntuottaja (esim. vuonna 2021).
Jos Irakin sota olisi jätetty käymättä olisi säästyneillä rahoilla voinut ostaa vaikka mitä raaka-aineita.
Melkein kaikki maailman maat olisivat mieluummin USA:n kaltaisia korkean teknologian suunnittelijoita kuin raaka-ainetuottajia. Myös öljyvaltiot haluaisivat olla jotain muuta kuin öljyvaltioita.
"Me olemme unohtaneet sopivasti kaiken, mutta monet muut maat eivät. Siksi ne eivät nyt seiso lännen rinnalla Venäjää vastaan."
Ennemminkin Eurooppa on jälleen kerran riippuvainen USA:n tuesta.
Trumpilla olisi tarjolla henkilökohtaisia suhteita korruptoituneisiin diktatuureihin.
Minusta sota on sotaa - ei sen perusteluita voi verrata.
Tämä väite minusta mitätöi Ukrainan taistelua ja toisaalta normalisoi Venäjän hyökkäystä. Jos sodasta puhutaan tyyliin: "sota ei ole kenenkään etu", niin tällä tehdään karhunpalvelus Ukrainan puolustustaistelulle. Omasta mielestäni tässä tapauksessa Ukrainan puolustustaistelu on täysin oikeutettu. Antautuminen Venäjälle olisi merkinnyt kuolemia myös ja syyttömien ihmisten sulkemista vankilaan.
Hyökkäys toiseen maahan on aina rikos kansainvälistä oikeutta vastaan. Irakissa kuoli enemmän siviilejä kuin Ukrainassa on kuollut tähän mennessä.
Irakin toinen sota oli virhe. Olen tässä suhteessa samaa mieltä. Mutta on joitain tilanteita, joissa hyökkäys toiseen maahan voidaan katsoa oikeutetuksi. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa terroristien tai rikollisten suojelu. Toisaalta onko jonkin maan X johtajalla loputtomasti oikeus murhata omia kansalaisiaan. Kumpi on pahempi rikos, hyökkäys tähän maahan vai kansalaisten murhaaminen.
Natsi-Saksa soti aluksi vain lähinnä Britanniaa ja Neuvostoliittoa vastaan. USA tuli avuksi vasta myöhemmin. Olisiko USAn pitänyt tuolloin pidättäytyä sotimaan lähtemisestä? Olisiko maailma parempi paikka, jos näin olisi päätetty tehdä.
USA ei tarvitse öljyä, koska se on jo itsessään maailman suurin öljyntuottaja (esim. vuonna 2021).
En tiedä miten hyvin seurasit noita aikoja, mutta Irakin valtavat öljyvarat olivat jatkuvasti esillä sotaan valmistauduttaessa. USA:n liuskeöljyn tuotanto ei vielä ollut käynnistynyt ja länsimaiset yhtiöt tarvitsivat öljyä:
Before the 2003 invasion, Iraq’s domestic oil industry was fully nationalized and closed to Western oil companies. A decade of war later, it is largely privatized and utterly dominated by foreign firms.
From ExxonMobil and Chevron to BP and Shell, the West’s largest oil companies have set up shop in Iraq. So have a slew of American oil service companies, including Halliburton, the Texas-based firm Dick Cheney ran before becoming George W. Bush’s running mate in 2000.
Oil was not the only goal of the Iraq War, but it was certainly the central one, as top U.S. military and political figures have attested to in the years following the invasion.
“Of course it’s about oil; we can’t really deny that,” said Gen. John Abizaid, former head of U.S. Central Command and Military Operations in Iraq, in 2007. Former Federal Reserve Chairman Alan Greenspan agreed, writing in his memoir, “I am saddened that it is politically inconvenient to acknowledge what everyone knows: the Iraq war is largely about oil.” Then-Sen. and now Defense Secretary Chuck Hagel said the same in 2007: “People say we’re not fighting for oil. Of course we are.”
Minusta sota on sotaa - ei sen perusteluita voi verrata.
Tämä väite minusta mitätöi Ukrainan taistelua ja toisaalta normalisoi Venäjän hyökkäystä. Jos sodasta puhutaan tyyliin: "sota ei ole kenenkään etu", niin tällä tehdään karhunpalvelus Ukrainan puolustustaistelulle.
Tarkoitin tietenkin hyökkäystä toiseen maahan. Puolustustaistelua on lähes aina pidetty hyväksyttävänä.
Irakin toinen sota oli virhe. Olen tässä suhteessa samaa mieltä. Mutta on joitain tilanteita, joissa hyökkäys toiseen maahan voidaan katsoa oikeutetuksi. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa terroristien tai rikollisten suojelu. Toisaalta onko jonkin maan X johtajalla loputtomasti oikeus murhata omia kansalaisiaan. Kumpi on pahempi rikos, hyökkäys tähän maahan vai kansalaisten murhaaminen.
Esimerkiksi maa, joka salamurhaa omia kansalaisiaan tai sulkee heidät 20 vuodeksi vankilaan Twitter-päivityksistä? Tai tukee ääri-islamilaisia liikkeitä?
Näillä kriteereillä Saudi-Arabiaan voisi hyvinkin hyökätä. Lännen toiminta moralisoi kuitenkin vain maita, jotka eivät ole sen liittolaisia. Siksi myös Israelin toimia katsotaan läpi sormien.
Osama bin Ladenin piileskelyn vuoksi Afganistania pidettiin oikeutettuna kohteena, enkä ole nähnyt lännessä kritiikkiä tätä hyökkäystä vastaan. Suomikin osallistui YK:n mandaatilla ISAF-operaatioon.
Jokseenkin huvittavaa on silti katsoa Living Daylights -elokuvaa, jossa James Bond taistelee vielä talebanien puolella. Moraali on näissä asioissa joustavaa ja varattu juhlapuheisiin. Ilmeisesti joku tosiaan uskoo puheita?
Irakin tapauksessa Saddam Hussein sai sortaa kansaansa, kaasuttaa kurdeja ja hyökätä Iraniin, kunhan pysyi USA:n liittolaisena. Näistä teoista tuli ongelma vasta, kun Hussein ei enää ollutkaan liittolainen.
"En tiedä miten hyvin seurasit noita aikoja, mutta Irakin valtavat öljyvarat olivat jatkuvasti esillä sotaan valmistauduttaessa."
Irakin sodan tapaista ei ainakaan olla toistamassa ellei sitten ensin murhata uudestaan tuhansia amerikkalaisia siviilejä.
USA:n talous saa rahaa muualtakin kuin energiasektorilta joten sen ei pitäisi antaa dominoida koko maan päätöksentekoa.
Hyökkäyssodan voi joutua aloittamaan monestakin syystä enkä poissulkisi niitä kaikkia moraalittomina. Venäjän hyökkäys on moraaliasteikon ääripäässä ja siksi he haluaisivat luokitella amerikkalaisten sodat yhtä pahoiksi kuin omansa.
Irakin sodan tapaista ei ainakaan olla toistamassa ellei sitten ensin murhata uudestaan tuhansia amerikkalaisia siviilejä.
Kommentista saa vaikutelman, että Irakiin hyökättiin 9/11-terrori-iskun vuoksi. Niinhän ei ollut, vaan se hyökkäys kohdistui Afganistaniin. Omalle kansalle kohdistettiin informaatio-operaatio, joka yhdisti Irakin ja iskun, vaikka 9/11-terroristeista 15 oli saudiarabialaisia, kaksi arabiemiraateista sekä yksi Libanonista ja yksi Egyptistä.
Lähetä kommentti