Steven Spielbergin elokuva München (2005) on esitetty Suomen televisiossa lyhyen ajan sisällä neljä kertaa, huomenna 10.8. on luvassa jo (ainakin) viides esityskerta. Elokuva on laadukas ja saanut hyvät arvostelut (samasta aiheesta on vanhempi elokuva Sword of Gideon, 1986).
München kertoo Mossadin (Israelin tiedustelupalvelu) työstä sen jäljittäessä ja surmatessa Musta syyskuu -terroristijärjestön jäseniä 1970-luvulla. Kostoon ryhdyttiin sen jälkeen, kun palestiinalaisterroristit olivat tunkeutuneet syksyllä 1972 Münchenin olympiakylässä israelilaisten majapaikkaan, tappaneet osan urheilijoista ja ottaneet loput panttivangeiksi. Saksan poliisin epäonnistunut väijytys lentokentällä johti niin pankkivankien kuin terroristienkin kuolemaan.
Tänään olympiakylässä asuvat opiskelijat ja synkästä terrori-iskusta muistuttaa enää laatta ko. talon edessä:
Mutta kuinka todenmukaisen kuvan elokuva antaa Mossadin kostosta? Osoittautuu, ettei lainkaan. Steven Spielbergin vanhemmat olivat ortodoksijuutalaisia, joten tuskin hän lähtisikään tekemään aiheesta puolueetonta dokumenttia. Asioita kaunistellaan Israelin edun mukaisesti, ja siihen tekijöillä on täysi oikeus. Tämähän on elokuvaa.
Jo elokuvan alussa näytetään teksti "inspired by real events" varoittamaan katsojia siitä, ettei tulossa ole historian oppituntia vaan elokuvaa. Ei siis "based on a true story" vaan "inspired":
Kun näin elokuvan ensimmäistä kertaa, menin halpaan. Odotin, että elokuva esittäisi tapahtumat todenmukaisesti, vaikkakin dramatisoituina. Aluksi elokuva huokuu aitoutta, sillä hyökkäys olympiakylään on realistinen ja sisältää aitoja uutispätkiä. Uhrit ovat mukana omilla nimillään ja kuvillaan.
Mutta sitten taiteellinen vapaus vie voiton faktoista. Elokuvassa Mossad varustaa pienen iskujoukon, joka suunnittelee ja toteuttaa iskunsa itsenäisesti mm. Roomassa ja Pariisissa. Tiedot terroristien sijainnista ostetaan ulkopuolisilta. Nuoret sotilaat (mm. melko tuntematon Daniel Craig!) ovat välillä epävarmoja tehtävänsä oikeutuksesta ja huolissaan vihan kierteen jatkamisesta. Kosto johtaa uuteen kostoon, loputtomiin.
Varmaa on, ettei Mossad oikeasti toimisi näin. Iskujen takana on koko organisaation tuki ja itse hankitut tiedot. Agentit on valittu tarkkaan eivätkä he epäröi ollessaan isänmaan asialla.
Terrori-iskusta alkava elokuva tekee Israelin kostosta oikeutetun. Elokuva ei kerro, mitä tapahtui ennen terrori-iskua ja miksi se tehtiin. Kerran palestiinalaisten näkökulma pääsee kuitenkin esiin:
Tämä on vähän ennen kuin valetoimittaja toteuttaa pommi-iskunsa ja surmaa puhujan.
Iskuryhmä saa ohjeet välttää siviiliuhreja:
Ja toden totta, yllä mainittu operaatio keskeytetään hetkeksi, jottei kotiin palannut pikkutyttö joudu pommin uhriksi.
Koko elokuvan odotin kiinnostuneena, miten se käsittelisi Lillehammerin tapahtumia. Mossadin agentit ampuivat 21.7.1973 marokkolaisen tarjoilijan luullen häntä Mustan syyskuun päälliköksi. Viidestätoista agentista norjalaiset onnistuivat pidättämään kuusi, loput ehtivät paeta maasta. Norja vapautti agentit lyhyen vankeuden jälkeen ja 23 vuotta myöhemmin Israelin valtio suostui maksamaan yhteensä 283 000 dollaria tarjoilijan vaimolle ja tämän tyttärelle (vaimo oli raskaana salamurhan tapahtuessa).
Elokuva ei käsitellyt Lillehammerin fiaskoa mitenkään, ja noloahan se olisi ollutkin. Lillehammerin kylän nimi tosin vilahtaa alkuteksteissä:
Pieni norjalaiskylä on oudossa seurassa Madridin, Ateenan, Lontoon, Rooman, Pariisin ym. suurkaupunkien joukossa. Tarkkaavainen katsoja ehkä ihmettelee, miksi.
Amerikkalainen Slate-verkkojulkaisu analysoi elokuvan faktaa ja fiktiota, mutta sekään ei mainitse Lillehammerin tapahtumia.
Mossad tavoitti lopulta oikean Mustan syyskuun päällikön. Autopommi surmasi hänet Beirutissa 22.1.1979. Samalla kuoli neljä turvamiestä ja neljä sivullista (se siitä siviiliuhrien välttämisestä).
Vaikka elokuva tapahtuu Euroopassa, loppukuvat ovat New Yorkista:
Onko vain sattumaa, että v. 2005 valmistuneen elokuvan taustalle on lisätty digitaalisesti WTC-tornit?
Elokuvat muokkaavat käsitystämme historiallisista tapahtumista. Hyvin tehty elokuva muistetaan totuutena, koulun historiantunnilla pölyttyneet faktat unohtuvat. Esimerkiksi jenkit uskovat kaapanneensa toisessa maailmansodassa Enigma-salauskoneen natseilta, koska U-571-sukellusvene-elokuvassa brittisankarit korvattiin amerikkalaisilla. Se oli toki elokuvan tekijän taiteellista vapautta, mutta vääryys historiankirjoitusta kohtaan.
Viime vuosina on puhuttu paljon informaatiosodankäynnistä ja mielipiteiden muokkauksesta omien etujen mukaisiksi. Kun asiaan kiinnittää huomiota, hienovaraista pehmeää vaikuttamista voi nähdä monissa paikoissa. Onko München vaikuttamista vai ainoastaan hyvin tehty elokuva? Jokainen päätelköön itse.
München kertoo Mossadin (Israelin tiedustelupalvelu) työstä sen jäljittäessä ja surmatessa Musta syyskuu -terroristijärjestön jäseniä 1970-luvulla. Kostoon ryhdyttiin sen jälkeen, kun palestiinalaisterroristit olivat tunkeutuneet syksyllä 1972 Münchenin olympiakylässä israelilaisten majapaikkaan, tappaneet osan urheilijoista ja ottaneet loput panttivangeiksi. Saksan poliisin epäonnistunut väijytys lentokentällä johti niin pankkivankien kuin terroristienkin kuolemaan.
Tänään olympiakylässä asuvat opiskelijat ja synkästä terrori-iskusta muistuttaa enää laatta ko. talon edessä:
 |
| Tähän rakennukseen palestiinalaisterroristit hyökkäsivät syyskuussa 1972. |
Jo elokuvan alussa näytetään teksti "inspired by real events" varoittamaan katsojia siitä, ettei tulossa ole historian oppituntia vaan elokuvaa. Ei siis "based on a true story" vaan "inspired":
 |
| Tositapahtumien innoittama. |
Mutta sitten taiteellinen vapaus vie voiton faktoista. Elokuvassa Mossad varustaa pienen iskujoukon, joka suunnittelee ja toteuttaa iskunsa itsenäisesti mm. Roomassa ja Pariisissa. Tiedot terroristien sijainnista ostetaan ulkopuolisilta. Nuoret sotilaat (mm. melko tuntematon Daniel Craig!) ovat välillä epävarmoja tehtävänsä oikeutuksesta ja huolissaan vihan kierteen jatkamisesta. Kosto johtaa uuteen kostoon, loputtomiin.
Varmaa on, ettei Mossad oikeasti toimisi näin. Iskujen takana on koko organisaation tuki ja itse hankitut tiedot. Agentit on valittu tarkkaan eivätkä he epäröi ollessaan isänmaan asialla.
Terrori-iskusta alkava elokuva tekee Israelin kostosta oikeutetun. Elokuva ei kerro, mitä tapahtui ennen terrori-iskua ja miksi se tehtiin. Kerran palestiinalaisten näkökulma pääsee kuitenkin esiin:
 |
| Toisen osapuolen näkökulma |
Iskuryhmä saa ohjeet välttää siviiliuhreja:
 |
| "Siviilejä ei saa kuolla" |
Koko elokuvan odotin kiinnostuneena, miten se käsittelisi Lillehammerin tapahtumia. Mossadin agentit ampuivat 21.7.1973 marokkolaisen tarjoilijan luullen häntä Mustan syyskuun päälliköksi. Viidestätoista agentista norjalaiset onnistuivat pidättämään kuusi, loput ehtivät paeta maasta. Norja vapautti agentit lyhyen vankeuden jälkeen ja 23 vuotta myöhemmin Israelin valtio suostui maksamaan yhteensä 283 000 dollaria tarjoilijan vaimolle ja tämän tyttärelle (vaimo oli raskaana salamurhan tapahtuessa).
Elokuva ei käsitellyt Lillehammerin fiaskoa mitenkään, ja noloahan se olisi ollutkin. Lillehammerin kylän nimi tosin vilahtaa alkuteksteissä:
 |
| Lillehammer oudossa seurassa. |
Amerikkalainen Slate-verkkojulkaisu analysoi elokuvan faktaa ja fiktiota, mutta sekään ei mainitse Lillehammerin tapahtumia.
Mossad tavoitti lopulta oikean Mustan syyskuun päällikön. Autopommi surmasi hänet Beirutissa 22.1.1979. Samalla kuoli neljä turvamiestä ja neljä sivullista (se siitä siviiliuhrien välttämisestä).
Vaikka elokuva tapahtuu Euroopassa, loppukuvat ovat New Yorkista:
 |
| WTC-tornit taustalla. |
Elokuvat muokkaavat käsitystämme historiallisista tapahtumista. Hyvin tehty elokuva muistetaan totuutena, koulun historiantunnilla pölyttyneet faktat unohtuvat. Esimerkiksi jenkit uskovat kaapanneensa toisessa maailmansodassa Enigma-salauskoneen natseilta, koska U-571-sukellusvene-elokuvassa brittisankarit korvattiin amerikkalaisilla. Se oli toki elokuvan tekijän taiteellista vapautta, mutta vääryys historiankirjoitusta kohtaan.
Viime vuosina on puhuttu paljon informaatiosodankäynnistä ja mielipiteiden muokkauksesta omien etujen mukaisiksi. Kun asiaan kiinnittää huomiota, hienovaraista pehmeää vaikuttamista voi nähdä monissa paikoissa. Onko München vaikuttamista vai ainoastaan hyvin tehty elokuva? Jokainen päätelköön itse.
8 kommenttia:
Olen katsonut elokuvan vain kerran eikä se minusta ollut erityisen hyvä. Vähän ihmettelen myös tämän kirjoituksen väitettä, että asioita olisi käsitelty Israelin näkökulmasta. Aikanaan elokuvaa arvosteltiin siitä, että se asettaa Münchenin terroristit ja heitä jahtaavat Mossadin agentit moraalisesti samanarvoiseen asemaan.
Lisäksi päähenkilö epäilee tehtävän mielekkyyttä ja lopussa hylkää kotimaansa. Paradoksaalisesti elokuva on saanut kiitosta Israeliin vihamielisestii suhtautuvalta vasemmistolta. Esimerkiksi Independent-lehden kolumnisti Robert Fisk piti elokuvasta:
http://www.independent.co.uk/voices/commentators/fisk/robert-fisk-my-challenge-for-steven-spielberg-340020.html
Lainaus:
"For the first time, we see Israel's top spies and killers not only questioning their role as avengers but actually deciding that an "eye for an eye" does not work, is immoral, is wicked."
Hotelliin majoittunut päähenkilö käskee tovereidensa räjäyttää naapurihuoneen samalla hetkellä kun hän sammuttaa lampun - tietämättä mitään pommin vaikutuksista - haloo!
Kyllä tosielämässä jätetään ainkin 30 sekunnin viive jotta ehtii poistua paikalta. Tarkoituksena oli kai saada pääagentti näyttämään sankarilta joka opastaa muut asukkaat ulos.
"Onko vain sattumaa, että v. 2005 valmistuneen elokuvan taustalle on lisätty WTC-tornit?"
Ei taaatusti. En minäkään kauheasti pitänyt elokuvasta, mutta loppukuvassa Spielberg hienosti vihjaa että hän ei ole tällaisten kostoretkien kannattaja.
Elokuvan hyvyys on tietenkin katsojan silmässä mutta:
"München sai Oscar-ehdokkuudet ohjauksesta, sovitetusta käsikirjoituksesta, musiikista ja leikkauksesta sekä parhaan elokuvan kategoriassa, muttei voittanut yhtäkään.
Vuonna 2017 The New York Timesin kriitikot arvioivat Münchenin vuosisadan 25 parhaan elokuvan joukkoon."
https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%BCnchen_(elokuva)
Mossad on tehnyt kostoiskun ennenkin. Mossadin agentit murhasivat tai teloittivat Riian teurastajana tunnetun Arajs Kommandon jäsenen Herbert Cukursin Uruguayssa 1965. Israel ei ollut Eichmannin tapauksen jälkeen enää innokas kidnappaamaan tai järjestämään oikeudenkäyntiä, ja Saksassakaan ei ollut intoa nostaa syytteitä, joten päättivät toimia näin.
Nimeen jäi typo. Pitäisi olla: Herberts Cukurs.
Israelin tuoreempi salamurha 19.2.2010 Dubain hotellissa: https://en.wikipedia.org/wiki/Assassination_of_Mahmoud_Al-Mabhouh. Länsimaat paheksuivat, sillä Israel oli väärentänyt toisten valtioiden passeja. Kiinnostava ajatus, että valtio väärentää (luultavasti omassa passipainossaan) toisten valtioiden passeja.
WTC-tornit ovat selvä viittaus koston kierteeseen. USA:ssa oikeisto, kuten Dennis Prager on tuominnut elokuvan Israel-vastaisena jopa samoin argumentein joita käytit. (tekijöiden epäröinti)
Lähetä kommentti