Citizenfour tuo mieleen vanhat ajat, jolloin sisällöstä oli vielä niukkuutta. Snowdenista kertovaa dokumenttia on vaikea nähdä, koska sitä ei esitetä elokuvateattereissa, sitä ei voi ostaa netistä eikä siitä taida olla vielä piraattiversioitakaan.
Viime syksynä valmistunutta Citizenfouria on esitetty lähinnä elokuvajuhlilla -- sellaisilla kuin Helsingin DocPoint. Alunperin esityskertoja oli kaksi, mutta kun ne myytiin loppuun, järjestettiin huomiselle vielä kolmaskin esitys. Elokuva kiinnostaa, syystäkin.
Citizenfour kertoo kiinnostavasta aiheesta: Snowdenin tietovuodoista, jotka paljastivat NSA:n urkinnan yksityiskohdat koko maailmalle. Tekijän näkökulma aiheeseen on ainutlaatuinen, sillä Snowden otti yhteyttä suoraan häneen ja kamera pyöri Hong Kongissa kriittisten päivien ajan.
Toisin kuin dokumenttielokuvan tekijät yleensä, Poitras oli itse osa tapahtumia. Siksi hänellä on hallussaan materiaalia, jota kenelläkään muulla ei voi olla. Snowdenin keskustelut pienessä hotellihuoneessa valottavat ainutlaatuisella tavalla tapahtumien taustoja.
Valitettavasti Citizenfour on yksinkertaisesti tylsä dokumentti. Pääpaino on Snowdenin omilla puheilla, NSA-urkinnan muihin ulottuvuuksiin viitataan vain lyhyesti, ja silloinkin lähinnä Brasilian näkökulmasta. Esimerkiksi Wikileaksista kertova We steal secrets on huomattavasti kiinnostavampi.
Ehkä Poitras on pyrkinyt auttentisuuteen liittämällä kuvaamansa pätkät peräkkäin ilman sen suurempia leikkauksia tai visuaalista kerrontaa, mutta nykykatsojan mielestä dokumentti on yksinkertaisesti tylsä. Aiheesta olisi saanut irti paljon enemmänkin, varsinkin näin ainutlaatuisen materiaalin pohjalta.
Kuvausolosuhteet pienessä hotellihuoneessa ovat olleet hankalat, joten teknisen toteutuksen puutteet ja sahaavan tarkennuksen voi antaa anteeksi. Mutta silti: miksi alun Greenwaldin haastattelussa tarkennus on tuolissa eikä puhujan kasvoissa? Yksi kohta on selvästi kuvattu järjestelmäkameralla, koska kennon pölyhiukkaset näkyvät häiritsevästi.
Citizenfourin ehdoton päähenkilö on Snowden itse. Elokuvan katsottuaan arvostaa entistä enemmän hänen rohkeuttaan. Valitettavasti Citizenfour ei tee oikeutta muille tapahtumille. Jäämme odottamaan uusia dokumentteja samasta aiheesta.
Viime syksynä valmistunutta Citizenfouria on esitetty lähinnä elokuvajuhlilla -- sellaisilla kuin Helsingin DocPoint. Alunperin esityskertoja oli kaksi, mutta kun ne myytiin loppuun, järjestettiin huomiselle vielä kolmaskin esitys. Elokuva kiinnostaa, syystäkin.
Citizenfour kertoo kiinnostavasta aiheesta: Snowdenin tietovuodoista, jotka paljastivat NSA:n urkinnan yksityiskohdat koko maailmalle. Tekijän näkökulma aiheeseen on ainutlaatuinen, sillä Snowden otti yhteyttä suoraan häneen ja kamera pyöri Hong Kongissa kriittisten päivien ajan.
Toisin kuin dokumenttielokuvan tekijät yleensä, Poitras oli itse osa tapahtumia. Siksi hänellä on hallussaan materiaalia, jota kenelläkään muulla ei voi olla. Snowdenin keskustelut pienessä hotellihuoneessa valottavat ainutlaatuisella tavalla tapahtumien taustoja.
Valitettavasti Citizenfour on yksinkertaisesti tylsä dokumentti. Pääpaino on Snowdenin omilla puheilla, NSA-urkinnan muihin ulottuvuuksiin viitataan vain lyhyesti, ja silloinkin lähinnä Brasilian näkökulmasta. Esimerkiksi Wikileaksista kertova We steal secrets on huomattavasti kiinnostavampi.
Ehkä Poitras on pyrkinyt auttentisuuteen liittämällä kuvaamansa pätkät peräkkäin ilman sen suurempia leikkauksia tai visuaalista kerrontaa, mutta nykykatsojan mielestä dokumentti on yksinkertaisesti tylsä. Aiheesta olisi saanut irti paljon enemmänkin, varsinkin näin ainutlaatuisen materiaalin pohjalta.
Kuvausolosuhteet pienessä hotellihuoneessa ovat olleet hankalat, joten teknisen toteutuksen puutteet ja sahaavan tarkennuksen voi antaa anteeksi. Mutta silti: miksi alun Greenwaldin haastattelussa tarkennus on tuolissa eikä puhujan kasvoissa? Yksi kohta on selvästi kuvattu järjestelmäkameralla, koska kennon pölyhiukkaset näkyvät häiritsevästi.
Citizenfourin ehdoton päähenkilö on Snowden itse. Elokuvan katsottuaan arvostaa entistä enemmän hänen rohkeuttaan. Valitettavasti Citizenfour ei tee oikeutta muille tapahtumille. Jäämme odottamaan uusia dokumentteja samasta aiheesta.
3 kommenttia:
Niin, todellisuus on usein tylsä.
Nykykatsoja, johon viittaat, on tottunut viihdyttävyyteen jossa nopein leikkauksin ja insertein luodaan tarinaa keinotekoisesti dramatisoimalla ja toistamalla samaa sisältöä eri kulmista.
Tuon kaltainen kerronta on ehkä joidenkin mielestä viihdyttävämpää katsoa, mutta se myös usein johtaa siihen, että ohjaajan ja leikkaajan näkemys sekä painotukset nousevat keskeisemmiksi kuin mitä kuvaaja on kuvannut kuvattavan kertovan. Kun näin käy, etäännytään dokumentista ja lähestytään samalla fiktiota.
Katson itse mieluummin maltillisella otteella tehtyjä dokumentteja kuin dynaamiseksi viihdemössöksi editoituja tekeleitä.
ps. en ole nähnyt dokkaria vielä, mutta toki katson jos ja kun tilaisuus tulee.
Jaan aika pitkälle samat huomiot elokuvasta. Kiinnostava aihe, mutta puuduttava elokuva. Hieman itseänikin ihmetytti alun tarkennusongelmat, epätarkka kuva jne.
Snowden on kyllä hyvin ainutlaatuinen henkilö. osasi arvata mitä seuraa, tai ainakin arvata riittävän lähelle, silti oli valmis ryhtymään vuotajaksi. Kuinka moni on valmis luopumaan kaikesta jos on paljon mistä joutuu luopumaan?
Dokumentissa mainittiin monta asiaa, jotka osuvat hyvin nyt suomessa pinnalla olevaan "tarvitsemme lisää valtuuksia vakoilla kaikkea suomen verkkoliikennettä" -keskusteluun. Muut maat haluavat käydä vaihtokauppaa usan kanssa tiedustelutietojen kanssa. Liekö siitä kysymys täälläkin? Halutaan samaan jengiin isojen poikien kanssa.
Tai maininta siitä, että ensi töikseen diktatuurit alkavat seurata kansalaisten tekemisiä. Siihen suuntaan ollaan selkeästikin menossa, halutaan valvoa yhä tarkemmin mitä kansa tekee.
We steal secrets ei kyllä ole dokumenttia nähnytkään, eikä ole kokonaisuutena järin viihdyttäväkään. Se on isolla rahalla sensaatiohakuisesti koottu vääristelevä propagandakollaasi. Sen ensisijainen tarkoitus lienee levittää WL organisaatiosta disinformaatiota. Wikileaks julkaisi käsikirjoituksesta mittavat tarkennukset ja korjaukset, joiden pohjalta on ilmiselvää, kuinka tarkoitushakuisesti asioita filmissä esitetään.
Lähetä kommentti