Palaan vielä Candy Kingin karkkipussiin. Periaatteessa 0,10 euron maksu paperipussista on väärin, koska kilohinnalla myytävissä tuotteissa pakkauksen vaikutus pitäisi eliminoida.
Karkkipussigate herätti kuitenkin uteliaisuuden. Insinöörin näkökulmasta jotain on tosiaan vialla: tekemieni mittausten mukaan yksi Candy King paperipussi painaa nimittäin 8,5 grammaa. Vaa'assa on ainakin alkupäässä 1,5 gramman mittausvirhe.
Kun makeisten kilohinta on 8,90 eur/kg, yhden pussin täsmällinen hinta on 0,076 euroa. Jos nyt tarkoiksi ryhdytään, niin tässä on peräti 24 prosentin ero Kuningaskuluttajan mainitsemaan 0,10 euroon.
Todennäköisesti Candy Kingin vaaka ei ole koko asteikolla aivan gramman päälle tarkka. Koska Suomessa lopullinen hinta pyöristetään 0,05 euron tarkkuuteen (toisin kuin vaikkapa Saksassa, jossa käytetään myös yhden sentin kolikkoja), karkkien punnitus toimii käytännössä vain 5,62 gramman tarkkuudella. Todennäköisesti paperipussin hinta ainakin joissakin tapauksissa mahtuu virhemarginaalin sisään ja muissakin se pyöristyy lähimpään viisisenttiseen.
Irtokarkkien ostajan ei kannata odottaa insinöörin tarkkuudella toimivaa laskutusta nameistaan. Maailma ei ole täydellinen. Elämä on kaikille helpompaa, jos molemmin puolin hieman joustetaan. Kassa on joskus antanut muovikassin ilmaiseksi, kun olen muistanut sen vasta kuitin tulostamisen jälkeen. Kauppa on myös joskus vaihtanut tuotteen toiseen, vaikka lakisääteistä velvollisuutta ei olisikaan. Ja niin edelleen.
PS. IKEA näyttää joustaneen lihapulla-asiassa, vaikka ei olisi pakko. Jos tarkkoja ollaan, lastenannos on lasten annos ja aikuisille myydään aikuisten annos. Mikään ei tietenkään pakota syömään kaikkea -- eikä edes tilaamaan juuri niitä lihapullia. Oletan, että IKEAsta saa muutakin ruokaa pienempään nälkään.
 |
| Erikseen punnittuna paperipussille tulee hinnaksi 0,09 euroa. |
 |
| 10 pussin mittaus osoittaa yhden painoksi vain 8,5 grammaa. Kotivaaka vahvisti asian. |
Todennäköisesti Candy Kingin vaaka ei ole koko asteikolla aivan gramman päälle tarkka. Koska Suomessa lopullinen hinta pyöristetään 0,05 euron tarkkuuteen (toisin kuin vaikkapa Saksassa, jossa käytetään myös yhden sentin kolikkoja), karkkien punnitus toimii käytännössä vain 5,62 gramman tarkkuudella. Todennäköisesti paperipussin hinta ainakin joissakin tapauksissa mahtuu virhemarginaalin sisään ja muissakin se pyöristyy lähimpään viisisenttiseen.
Irtokarkkien ostajan ei kannata odottaa insinöörin tarkkuudella toimivaa laskutusta nameistaan. Maailma ei ole täydellinen. Elämä on kaikille helpompaa, jos molemmin puolin hieman joustetaan. Kassa on joskus antanut muovikassin ilmaiseksi, kun olen muistanut sen vasta kuitin tulostamisen jälkeen. Kauppa on myös joskus vaihtanut tuotteen toiseen, vaikka lakisääteistä velvollisuutta ei olisikaan. Ja niin edelleen.
PS. IKEA näyttää joustaneen lihapulla-asiassa, vaikka ei olisi pakko. Jos tarkkoja ollaan, lastenannos on lasten annos ja aikuisille myydään aikuisten annos. Mikään ei tietenkään pakota syömään kaikkea -- eikä edes tilaamaan juuri niitä lihapullia. Oletan, että IKEAsta saa muutakin ruokaa pienempään nälkään.
15 kommenttia:
Insinööri voi vielä laskea, paljonko tulee ylimääräistä tuottoa, jos pusseja myydään vuodessa vaikkapa 10 000 000 kpl.
Entä jos ostaa irtokultaa kymmenen grammaa -- lasketaanko silloinkin astian tai pussin paino mukaan? Tai kalliissa mausteissa (sahrami)?
Mikään ei velvoita punnitsemaan makeisia Candy Kingin omassa pussissa.
Voi vaikka kuljettaa taskussa paperiarkkia tai talouspaperia, jolle makeiset laskee punnituksen ajaksi, niin välttyy tältä vääryydeltä.
Kysehän voi olla siitäkin, että noissa irtomakeisissa alin hnta on tuo 0,1€.
Jokin aika sitten käytiin keskustelua siitä, kun vekarat keksivät, että yhden karkin hinnaksi vaaka antoi 0,02€, jolloin kassalla se pyöristettiin nollaksi. Muksut sai karkkia ilmaiseksi, ja sana levisi...
On hyvin vaikea ymmärtää, miksi joku näistä pusseista valittaa. Kauppaliikkeen on joka tapauksessa ostettava pussit, jos pussit olisivat ilmaisia, karkit maksaisivat enemmän. Höpötys ylimääräisestä tuotosta on lapsellista.
Saanko muuten Petteri kysyä, miten laskit sen, että karkkien punnitus toimii käytännössä 4,45 gramman tarkkuudella. Itse laskin, että viidellä sentillä saa 5,62 grammaa makeisia?
Tässä ilmoittautuu yksi typerys, joka jätti hakematta korvaukset tuhkapilven aikaan peruunruneesta lennosta Suomeen sekä ylimääräisistä hotelliöistä. Tulin Amsterdamista kotiin bussilla + laivalla. En tunne mitään erityistä hentomielisyyttä yrityksiä kohtaan, mutta mielestäni kyseessä oli force majeure -este ja olen nuorena oppinut, että ne kuuluvat "shit happens" -asioihin, joita jokaisen kohdalle joskus tulee ja jotka tulee hyväksyä mukisematta. Kaikki, joille kerroin, että enpä taida hakea mitään korvauksia, katsoivat minua kuin järkeni menettänyttä, mutta tulipa havaittua, että minulla sittenkin on periaatteita, vaikka yleensä ei siltä tunnu.
- Liisa
Anonyymi insinööri (tai muuten vain täsmällinen henkilö) on oikeassa, tarkkuuslaskelmani meni väärin päin. Kiitos oikaisusta.
Liisalle: minusta tietynlainen reiluus kuuluu asiaan. Force majeure on tästä hyvä esimerkki. Kun joustetaan puolin ja toisin, kaikilla on mukavampaa. Elämää ei voi elää pelkällä taskulaskimella ja lakikirjalla, vaikka näistä nillittäminen antaakin monelle sisältöä muuten niin tylsään elämään.
Taustalla on siis laki ja periaatteellinen kysymys siitä, ettei pakkausmateriaalista saisi laskuttaa.
Periaatteet ovat hienoja asioita, mutta niiden seuraaminen liian pitkälle voi johtaa ojasta allikkoon.
Miten tämä karkkipussigate pitäisi oikeaoppisesti ratkaista? Säätämällä vaaka niin, että irtokarkkeja punnitessaan se vähentää tuloksesta 8,5 grammaa? Silloin ne, jotka ottavat kevyemmän hedelmäpussin saisivat karkkinsa halvemmalla.
Asiakaskin tietää, etteivät pussit ole ilmaisia. Jos pussin paino periaatteen vuoksi poistetaan vaa'asta, pussin hinta lisätään karkkien kilohintaan. Tämä on helppoa, sillä yleensä kaupassa on vain yksi irtokarkkipiste, joten hintakilpailua tai aitoa valintamahdollisuutta ei ole. Asiakas maksaa irtokarkeistaan sen, minkä pyydetään.
Vielä yksi tapa ratkaista asia on laittaa karkkipusseille 0,076 euron hintalappu. Siten asiakas näkee, mitä pussi maksaa. Tämä johtaisi luultavasti siihen, että myös hedelmäpusseille tulisi hintalappu (joissain kaupoissa niistä kai veloitetaan, ainakin jos pusseja käytetään muuhun kuin hedelmiin).
Onko periaate tämän kaiken vaivan arvoista?
C. Northcote Parkinsson kirjoitti joskus kauan sitten pakinan "Mielenkiinnon häviämisen raja". Siinä tutkailtiin, kuinka paljon aikaa yrityksen johtokunta käyttää erisuuruisten asioiden käsittelyyn. Todettiin, että mitä pienempi asia, sitä kauemmin siitä keskustellaan. Pakina päätyi pohdintaan, onko olemassa mielenkiinnon häviämisen raja. Onko olemassa niin vähäisiä asioita, että mielenkiinto ei enää riitä niiden käsittelyyn. On täysin mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että tällaista rajaa ei yleisesti ottaen ole. Kyseessähän on eräänlainen huvittelun muoto.
Tämähän on yleinen totuus. Eduskunta käyttää eniten aikaa pienistä määrärahoista keskusteluun, miljardihankkeet menevät nuijan kopautuksella. Pätee myös pienemmässä mittakaavassa.
Ehkä syynä on se, että pienistä asioista on helpompi keskustella. Niiden mittakaava on inhimillinen ja asiat jokaiselle tuttuja. Paperinen 0,10 euron karkkipussi on konkreettisempi asia kuin bonuskorteilla vuodessa perittävä satojen eurojen ylihinta, jota ei voi käsin kosketella eikä nähdä.
Tärkeää pohdintaa.
Suhteettomuutta lienee myös siinä kun puhutaan naisten eurosta. 20% keskimääräinen ero ihmisryhmien välillä ei yksistään kerro juuri mistään.
Ehkä on olemassa perspektiiviharha: Arkipäiväiset asiat näyttävät suurilta. Osmo A. Wiion laki tulevaisuuden ennustamisesta: ”Lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan”.
Vaikka maailmanloppu tulisi 5 vuoden sisällä niin karkkipussista tosiaan taistellaan loppuun asti.
Kauanko tällä sivustolla on ollut thai-tyttöjen mainoksia? Vähennetäänkö tässäkin tapauksessa pakkausmateriaalin paino :)
Nyt insinööri on tarttunut merkittävään yhteiskunnalliseen ongelmaan. Hienoa että aikaa ja intoa riittää nostamaan esille epäkohtia, jotka askarrutttavat kansalaisia. Mistäpä muusta keskusteltaisiin kahvipöydissä, tauoilla, bussipysäkeillä ja ravitsemusliikkeissä kuin Paperipussigatesta?
Onnea ja menestystä insinöörille valitsemallaan linjalla!
Viiden sentin pyöristyshän tehdään vasta ostosten loppusummaan ja silloinkin vain jos ei käytä korttia. Ei tällaista yksittäistä tuotetta saisi pyöristää viiteen senttiin vaan yhteen senttiin. Tosin taitaa jotkut vaa'at pyöristää viiteen grammaan.
Noiden vaakojen kanssa kannatta olla tarkkana. Kerran joku oli liimannut tarran siihen punnitusosan ja rungon väliin ja vaaka näytti sen takia jotain 20 % liikaa.
Asian vierestä. Miksi nykyään käytetään yhä enemmän gate ja case sanoja? Eikö nille ole olemassa suomenkielistä vastinetta?
Lähetä kommentti