Ilmastoaiheisessa kirjoituksessani tulin maininneeksi Rooman klubin Kasvun rajat -tutkimuksesta vuodelta 1972. Muistikuvani olivat peräisin Tekniikan Maailman kansikuvajutusta, joka ilmestyi vuoden 1973 ensimmäisessä numerossa. Yllättäen vanha muistikuvani kiinnosti Suomen Kuvalehteä niin paljon, että se teki aiheesta pienen kirjoituksen. Oli siis hyvä syy kaivaa esiin vanha lehti ja katsoa, miten yli 40 vuotta sitten tutkimuksesta kerrottiin.
Dramaattinen kansikuva kertoo oleellisen:
Varmuuden vuoksi sivun alareunassa on vielä teksti: "Tietokone: aika vähissä". Se, että tulevaisuusmallit oli ajettu oikein tietokoneella, oli 40 vuotta sitten iso juttu ja teki ennusteista uskottavampia. Vuonna 1973 lehti vietti muuten 20. juhlavuottaan, tänä vuonna kannet ovat muistuttaneet 60 vuoden historiasta.
Vanhat muistikuvat eivät tietenkään olleet kovin tarkkoja. Nuorena luetusta jutusta jäi mieleen lähinnä huoli: jos käyrät pitävät paikkansa, maailma tuhoutuu joskus vuoden 2000 tienoilla -- silloin kun minä olen aikuinen. Apua!
No, ihan niin ei ole käynyt, eikä jutussakaan ihan sitä väitetty. Artikkelissa esiteltiin neljä eri skenaariota, joista kaksi ensimmäistä olivat hyvin lohduttomia:
Vasemmalla on "ihmiskunnan tulevaisuus nykytietojen perusteella": talouselämä luhistuu, elintarvikkeet niukoissa, ihmiskunta kuolee nälkään. Osa käännepisteistä on vuoden 2010 tietämillä. Oikealla on "kehitys ehtymättömillä raaka-aineilla" -skenaario: saastunut ympäristö myrkyttää elämän ja saastuminen räjähtää noin vuoden 2025 kohdalla.
Mutta ei hätää, sillä "tietokone antaa yhden mahdollisuuden". Ihmiskunta pelastuu, jos se luopuu kaikesta kasvusta (oikeanpuoleinen kaavio, skenaario neljä). Vasemmanpuoleinen, kolmas skenaario pysäytti saastumisen rajattomilla (tosin kuvatekstissä puhutaan vain viisinkertaisilla) raaka-ainevaroilla, jolloin maailma tuhoutui nälänhätään. Ei hyvä sekään.
Mitä näistä voisi oppia tänään 40 vuotta myöhemmin? Ainakin sen, että vaikka ennusteet olisivat tietokoneen tekemiä, ne ovat silti aikansa lapsia.
Kuten kaavioista näkyy ja kuten monet omakohtaisesti muistavat, 1970-luvulla kannettiin erityistä huolta juuri saastumisesta. Huoli johti monenlaisiin toimenpiteisiin: lyijytön bensiini otettiin käyttöön, paperitehtaat lopettivat vesien saastuttamisen (case Lievestuore) ja alettiin puhua kierrätyksestä. Tänään saastumisesta ei juuri puhuta -- tai ainakin ongelma on ulkoistettu Kiinaan ja muihin kehittyviin maihin.
Ilmastonmuutos-sanaa ei 1970-luvulla käytetty, ellei sitten saastumista käsitetä epäsuorana viittauksena siihen. Tosin hiilidioksidia itsessään ei voine pitää saasteena.
Kasvusta luopuminen tuntuu vuonna 2013 yhtä utopistiselta kuin 40 vuotta sitten. Tai no, Euroopassa kasvusta on ollut pakkokin luopua talouden taantuman myötä, mutta monet muut alueet kasvavat sitäkin nopeammin. Heille on vaikea perustella kasvun haitallisuutta.
Joka tapauksessa maapallo on venynyt pidemmälle kuin 40 vuotta sitten kuviteltiin ja kehityksessä on ollut paljon positiivista, mitä 1970-luvulla ei osattu ajatellakaan. Joidenkin mielestä maailmanloppu on jopa kokonaan peruttu.
Ilmastonmuutoksesta käytävä keskustelu on vain osa maapallomme tulevaisuutta. Aihe kärjistää mielipiteitä varsinkin ns. alarmistien puolella, jotka suhtautuvat asiaansa kuolemanvakavasti. Vasta äskettäin ymmärsin miksi: alarmistit pitävät ns. denialisteja syyllisinä siihen, ettei radikaaleihin toimiin muutoksen hillitsemiseksi ole jo ryhdytty. He uskovat, että jos denialistit vain saataisiin hiljennettyä ja kaikki tunnustamaan ongelman vakavuus, kehittyvät maat (niin, ja siinä sivussa piskuinen Suomi, solidaarisuuden vuoksi) leikkaisivat päästöjään puoleen ja maapallo pelastuisi.
Mutta kuten tämä vanha Tekniikan Maailman juttukin osoittaa, niin loogista ja suoraviivaista ihmiskunnan kehitys ei varmasti tule olemaan.
Dramaattinen kansikuva kertoo oleellisen:
 |
| TM 1/1973: Aika vähissä |
Vanhat muistikuvat eivät tietenkään olleet kovin tarkkoja. Nuorena luetusta jutusta jäi mieleen lähinnä huoli: jos käyrät pitävät paikkansa, maailma tuhoutuu joskus vuoden 2000 tienoilla -- silloin kun minä olen aikuinen. Apua!
No, ihan niin ei ole käynyt, eikä jutussakaan ihan sitä väitetty. Artikkelissa esiteltiin neljä eri skenaariota, joista kaksi ensimmäistä olivat hyvin lohduttomia:
 |
| Kaksi ensimmäistä skenaariota ovat lohduttomia. |
 |
| Vain kasvusta luopuminen pelastaa maailman. |
Mitä näistä voisi oppia tänään 40 vuotta myöhemmin? Ainakin sen, että vaikka ennusteet olisivat tietokoneen tekemiä, ne ovat silti aikansa lapsia.
Kuten kaavioista näkyy ja kuten monet omakohtaisesti muistavat, 1970-luvulla kannettiin erityistä huolta juuri saastumisesta. Huoli johti monenlaisiin toimenpiteisiin: lyijytön bensiini otettiin käyttöön, paperitehtaat lopettivat vesien saastuttamisen (case Lievestuore) ja alettiin puhua kierrätyksestä. Tänään saastumisesta ei juuri puhuta -- tai ainakin ongelma on ulkoistettu Kiinaan ja muihin kehittyviin maihin.
Ilmastonmuutos-sanaa ei 1970-luvulla käytetty, ellei sitten saastumista käsitetä epäsuorana viittauksena siihen. Tosin hiilidioksidia itsessään ei voine pitää saasteena.
Kasvusta luopuminen tuntuu vuonna 2013 yhtä utopistiselta kuin 40 vuotta sitten. Tai no, Euroopassa kasvusta on ollut pakkokin luopua talouden taantuman myötä, mutta monet muut alueet kasvavat sitäkin nopeammin. Heille on vaikea perustella kasvun haitallisuutta.
Joka tapauksessa maapallo on venynyt pidemmälle kuin 40 vuotta sitten kuviteltiin ja kehityksessä on ollut paljon positiivista, mitä 1970-luvulla ei osattu ajatellakaan. Joidenkin mielestä maailmanloppu on jopa kokonaan peruttu.
Ilmastonmuutoksesta käytävä keskustelu on vain osa maapallomme tulevaisuutta. Aihe kärjistää mielipiteitä varsinkin ns. alarmistien puolella, jotka suhtautuvat asiaansa kuolemanvakavasti. Vasta äskettäin ymmärsin miksi: alarmistit pitävät ns. denialisteja syyllisinä siihen, ettei radikaaleihin toimiin muutoksen hillitsemiseksi ole jo ryhdytty. He uskovat, että jos denialistit vain saataisiin hiljennettyä ja kaikki tunnustamaan ongelman vakavuus, kehittyvät maat (niin, ja siinä sivussa piskuinen Suomi, solidaarisuuden vuoksi) leikkaisivat päästöjään puoleen ja maapallo pelastuisi.
Mutta kuten tämä vanha Tekniikan Maailman juttukin osoittaa, niin loogista ja suoraviivaista ihmiskunnan kehitys ei varmasti tule olemaan.
30 kommenttia:
Arkipäivän ilmastokeskustelulla ei ole juuri mitään kosketuspintaa laskentamallien kanssa. Vertaa kuinka kaukana superkoneilla laskettavat säämallit ovat "kaunis ilma tänään" -tyyppisestä rupattelusta.
Oletan että sekä tulevaisuusmallit että säämallit ovat iteratiivisesti laskettavia malleja, joissa muuttujien arvoja lasketaan esim. päivä päivältä tai minuutti minuutilta. Olen rakennellut itsekin mallin, joka laskee ilmanlämpötiloja ja sadantaa auringon sijainnin mukaan. Tulos: Vain yhden asteen keskimääräinen virhemarginaali lumettomina aikoina.
Hei taas, Järvinen. Kommentoin lyhyesti:
1. Hienoa, että korjasit aiempia muistinvaraisia heittojasi
(http://blogit.yle.fi/tiedeprisma/kymmenen-hutia-ilmastonmuutoksesta).
Toisaalta, vielä hienompaa olisi ollut, jos olisit jopa etsinyt käsiisi alkuperäisen "Kasvun rajat" -teoksen. Sinulle olisi selvinnyt, että tutkijat tekivät itse asiassa toistakymmentä mallinnusta, ja että niiden oli tarkoituskin ohjata ihmiskuntaa kestävämmälle polulle – kuten on monessa suhteessa sittemmin tapahtunutkin.
2. Kirjoitit: "Joka tapauksessa maapallo on venynyt pidemmälle kuin 40 vuotta sitten kuviteltiin ja kehityksessä on ollut paljon positiivista, mitä 1970-luvulla ei osattu ajatellakaan." Venynyt on hyvä ilmaus. Loputtomiin maapallo ei kuitenkaan veny. Eikä ihmisen teknologinen pystyvyys.
3. Lopuksi kirjoitit nyt oivaltaneesi, että ilmastoalarmistit (kuten minä) "suhtautuvat asiaansa kuolemanvakavasti" siksi, että he "pitävät ns. denialisteja syyllisinä siihen, ettei radikaaleihin toimiin muutoksen hillitsemiseksi ole jo ryhdytty."
Tämä oivallus on pielessä. Todellisuudessa suhtaudumme asiaan kuolemanvakavasti, koska asia ON kuolemanvakava. Kyse on ihmiskunnan, sivstyksen ja lukemttomien muiden eliölajien kohtalonkysymyksestä. Denialistit ovat yksi osa monitahoista ongelmaa.
Siinä blogissani, jonka pohjalta olet oivalluksesi ilmeisesti tehnyt (http://blogit.yle.fi/tiedeprisma/yle-hs-ja-ilmastojournalismin-kriisi), oli kyse ilmastojournalismista - ja siinä syytettiin muuten, paitsi denialisteja, myös journalisteja ihan laajana joukkona. Lisäksi, kuten jo aiempaa blogiasi kritisoidessani kirjoitin: ”Toki denialistien lisäksi muutoksen tiellä on muitakin esteitä, kuten poliittisen järjestelmän rakenteet ja vallitsevan talousjärjestelmän ihanteet jne.”
Aktiivista ilmastokeskustelua on nyt käyty jo neljännesvuosisata. Ymmärrän, että liikkuvaan junaan on vaikea hypätä. Tsemppiä.
Pasi Toiviainen
Jotenkin tästä uutisesta Suomalaiset tuomitsevat piraattisisällöt, mutta käyttävät niitä tulee mieleen ilmastonmuutoskeskustelu.
Kaikki tuomitsevat päästöjen lisäämisen, mutta omia päästöjä ei haluta laskea mukaan. Arvot ja teot ovat ristiriidassa keskenään.
Hmmm. Mikä minun teoissani sotii arvojani vastaan?
Pasi Toiviainen
Perimmäinen vika raportissa on se, että sanaa 'kasvu' käytetään täysin ajattelematta, mitä sillä milloinkin tarkoitetaan. Väestönkasvu ei tietenkään voi jatkua ikuisesti. Sen sijaan talouskasvu voi, koska se on oikeasti pelkkiä numeroita. Väestönkasvu itse asiassa lakkaa siellä, missä talous kasvaa reippaasti, eli mennään pahasti metsään jos kuvitellaan että kysymys on samasta asiasta.
Örkki, kyllä raportissa osattiin eritellä erilaisia "kasvuja". Juuri siitähän oli lopulta kyse; miten erilaiset kasvutrendit vaikuttavat. Jopa mainitsemasi numeraainen talouskasvu eroteltiin aineellisesta kasvusta. Onko täällä kukaan edes lukenut ko. raporttia? Saati että yrittäisi ymmärtää sitä.
PT
"Todellisuudessa suhtaudumme asiaan kuolemanvakavasti, koska asia ON kuolemanvakava. Kyse on ihmiskunnan, sivstyksen ja lukemttomien muiden eliölajien kohtalonkysymyksestä. Denialistit ovat yksi osa monitahoista ongelmaa."
Miten uskottavina nykytiede pitää pahimpia skenaarioita, joiden mukaan maapallo lämpenisi jopa neljällä asteella tämän vuosisadan loppuun mennessä? Mihin tutkimuksiin nämä skenaariot viittaavat?
Viime vuosinahan on julkaistu jo useampikin tutkimus, jotka arvioivat ilmastoherkkyyden selvästi IPCC:n aiempia arvioita alemmaksi. Eli vaikka päästöjen määrä kasvaisi nykyvauhtia, maapallon keskilämpötilan nousu voi jäädä pariin asteeseen tai jopa alle.
Miten kuolemanvakavasta tilanteesta silloin puhutaan?
tutkijat tekivät itse asiassa toistakymmentä mallinnusta, ja että niiden oli tarkoituskin ohjata ihmiskuntaa kestävämmälle polulle – kuten on monessa suhteessa sittemmin tapahtunutkin
Minusta tällainen tarkoitushakuinen ellei suorastaan poliittisesti motivoitunut "tiede" on tieteellisen metodin väärinkäyttöä. Tieteen tehtävänä on antaa arvoneutraaleja vastauksia tärkeisiin kysymyksiin. Jotta tämä on mahdollista täytyy ongelmanasetteluiden olla mahdollisimman neutraaleja.
Käytätännössä tutkijoilla lienee melko hyvä ennakkonäkemys, miten ongelmaa kannattaa lähestyä, jotta tuloksissa korostuvat tietynlaiset piirteet. Jos ongelmanasetteluun liittyy tällaisia näkymättömiä painotuksia, tuloksetkaan eivät tietenkään ole yhtä uskottavia kuin ilman painotuksia.
Anonyymille:
1. Vakavat ennusteet eivät ole kadonneet minnekään. Löydät ne halutessasi kyllä.
2. Ei Kasvun rajat -tutkimuksen lähtökohta tietenkään ollut mikään maailman parantaminen, mutta siinä vaiheessa, kun tulokset näyttävät, että maailmalle on käymässä huonosti, lienee ihan tutkijan etiikan mukaista hahmotella myös ns. vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, eikö? Siksi lisää mallinnuksia. Mitä äsken kirjoitinkaan: että olisi kiva, jos raporttia yritettäisiin oikeasti myös ymmärtää eikä vain lauota omia ennakkoluuloja.
Ja Järvinen, se minun tekojeni ja arvojeni ristiriita?
PT
"Mutta kuten tämä vanha Tekniikan Maailman juttukin osoittaa, niin loogista ja suoraviivaista ihmiskunnan kehitys ei varmasti tule olemaan."
Petteri, onko loogisuus mielestäsi vakio? Esim. jos vertailuksi otetaan länsimaat ja arabimaat.
PT: "Vakavat ennusteet eivät ole kadonneet minnekään. Löydät ne halutessasi kyllä."
Et vastannut kysymykseen.
IPCC:n neljännen arviointiraportin (2007) lämpenemishaarukka oli noin 1,5 - 4,5 astetta. Yli neljän asteen lämpenemisskenaariot edustavat siis arvioiden ylärajaa.
Miten uskottavina niitä tulee edelleen pitää, kun uudemmat tutkimukset ovat päätyneet selvästi alempiin arvioihin? Yleensä tieteessä uudemmilla tuloksilla on enemmän painoarvoa.
En mielelläni tekisi töitä vastaväittäjäni puolesta, joten halutessasi voit toki antaa lähdeviitteet vaikka pariin mielestäsi vakavaan ja edelleen uskottavaan tutkimukseen.
Tuore uutinen kertoo ennustamisen vaikeudesta ja antaa toivoa myös maapallolle - arvot ja toimintatavat voivat muuttua, vaikkei se tiedon lisääntymisestä johdukaan.
Nuorten miesten into autoiluun vähenee... Lisäksi autonomistajien joukkoliikenteen käyttö on lisääntynyt.
Anonyymi, en aio sen paremmin vastatakaan. Löydät halutessasi. Olen periaatteessa irtisanoutunut skeptikkoväittelystä. Monesti. Erityisesti tämä koskee nimimerkkien kanssa debatoimista. Halutessani teen poikkeuksia - kuten esim Järvisen (joka ei edelleenkään kykene perustelemaan väitteitään) kohdalla. ;)
Sitä paitsi, IPCC AR4:n "lämpenemishaarukka" ulottui kylläkin 6,4 asteeseen. Sekoittanet ilmastoherkkyyteen.
Päätän meidän sanailumme tähän.
PT
Nuorten miesten into autoiluun vähenee... Lisäksi autonomistajien joukkoliikenteen käyttö on lisääntynyt.
Kannattaa huomata myös syy tälle: taustalla ovat sosioekonomiset syyt, eli suomeksi sanottuna se, että autoilusta on tullut aiempaakin kalliimpaa nuorten aikuisten tulotasoon nähden. Kyse ei siis ole siitä, etteivätkö nuoret miehet haluaisi kruisailla kesäpäivänä kivalla avoautolla Raybanit päässä.
Suomessahan tätä samaa politiikkaa ajetaan autoverotuksella ja hilaamalla ajokortin hinta pilviin. Esimerkiksi Britannissa saa 2000-luvun kivan avoauton suomalaisen ajokortin hinnalla.
PT: "Anonyymi, en aio sen paremmin vastatakaan. Löydät halutessasi. Olen periaatteessa irtisanoutunut skeptikkoväittelystä. Monesti. Erityisesti tämä koskee nimimerkkien kanssa debatoimista."
Ymmärrän, mutta en tiedä mikä tästä teki "skeptikkoväittelyä". Nythän kyse oli vain siitä, pitääkö myös uudemmat tulokset huomioda vai ei. Tieteellisen maailmankuvan omaaville vastauksen pitäisi olla itsestäänselvä.
Nyt käteen jää vaikutelma, että vain sellaiset tulokset kelpaavat, jotka sopivat vuosia sitten valittuun omaan näkemykseen.
"Olen oikeassa ja sitä ei tarvitse perustella. Tieteellinen totuus löydettiin jo vuonna 1988."
"Joidenkin mielestä maailmanloppu on jopa kokonaan peruttu".
http://www.wired.com/wiredscience/2012/08/ff_apocalypsenot/all
Artikkelin "ensimmäinen ratsumies" on saasteet, niistä esimerkkeinä DDT, happosateet ja otsonikadon aiheuttajiksi väitetyt CFC-yhdisteet.
Wikipedian mukaan DDT luokiteltiin 2002 "todennäköisesti karsinogeeniseksi" eläinkokeiden perusteella. Tuoreempi tutkimus viittaisi aineen aiheuttavan syöpää ihmisissä. Lisäksi se on yhdistetty mm. Parkinsonin tautiin, astmaan, sokeritautiin, keskenmenoihin, keskosiin, kehityshäiriöihin, vähentyneeseen siittiöiden määrään ja kretinismiin.
Lisäksi DDT on myrkyllistä useille eläinlajeille kuten, ravuille, vesikirpuille ja monille kaloille. Se on vaarantanut useiden lintujen lisääntymisen, koska DDT:n metaboliitti DDE ohentaa munien kuoria.
Rachel Carsonin teos Äänetön kevät toi DDT:n käytön vaarat osaksi julkista keskustelua ja johti sen käytön kieltämiseen Yhdysvalloissa.
Kömpelö, ja jotakin mutkia oikova, suomennokseni Matt Ridleyn tekstistä:
"Viisikymmentä vuotta sitten julkastu Äänetön kevät oli merkittävässä osassa nykyisen ympäristönsuojelun syntymässä. Al Gore kirjoitti johdannossaan vuoden 1994 laitokseen: “Ilman tätä kirjaa, ympäristöliike olisi saattanut viivästyä tai jäänyt kokonaan kehittymättä,” Carsonin pääteema oli, että synteettisten hyönteismyrkkyjen - erityisesti DDT:n - käyttö ei aiheuttanut ainoastaan vilieläinten joukkotuhoa, vaan syöpäepidemiaa ihmisissä. Yksi hänen pääasiallisista innoittajistaan ja lähteistään oli Wilhelm Hueper, Kansallisen syöpäinstituutin ympäristöhaaran ensimmäinen johtaja. Hueper oli niin pakkomielteinen käsityksessään, että hyönteismyrkyt ja muut synteettiset kemikaalit aiheuttavat syöpää (ja että teollisuus peitteli tätä), että hän sinnikkäästi vastusti ehdotusta, että tupakoinnillakin oli osuutensa. Hueper kirjoitti vuonna 1955: “Teolliset tai teollisuusperäiset ilmakehän saasteet ovat suurelta osalta vastuussa keuhkosyövän synnystä … tupakointi ei ole merkittävä tekijä keuhkosyövän aiheuttajana.”
"Todellisuudessa tupakoinnin ja keuhkosyövän välinen yhteys oli osoitettu hyvin vahvasti. Nykyaikaisten kemikaalien ja syövän välinen yhteys sen sijaan on parhaimmilaankin vain ylimalkainen. Jopa DDT:tä, joka selvästikin on terveysriski sille turvattomasti altistuneille, ei ole lopoullisesti yhdistetty syöpään. Yleiseti ottaen, syövän esiintyvyys ja syöpäkuolemat (ikäkorjattuina) ovat vähentyneet 20 vuotta.
Ridley käyttää Carsonin ja DDT:tä esimerkkinä ylireagoimisesta - tuomiopäivän pasuunan enneaikaisesta soittelemisesta. Wikipedian perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että asiaan reagointi oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Sama pätee hiilifluoriyhdisteiden ja rikkidioksidipäästöjen rajoittamiseen. Joten sama pitänee paikkansa ilmastonmuutoksen kohdalla?
Hyvä Anonyymi, koska kommenttisi, ettei meidän keskinen sananvaihto ole "skeptikkoväittelyä" ei ole täysin perusteeton, suon sinulle vielä tämän verran aikaani:
Minulla ei suinkaan ole mitään velvollisuutta selittää ajatteluani kaikille netissä luuraaville nimimerkeille. Jos olet aidosti kiinnostunut, lue kirjani. Siitä sinulle selviää, paitsi ilmaston tila, myös se, miten ilmastoajattelussani on vuosien varrella tapahtunut ihan huomattavia käänteitäkin. Palataan sitten.
PT
Denialistit ovat yksi osa monitahoista ongelmaa.
Minusta on aika paha ongelma, että kovatasoista "ilmastoskeptistä" tutkimusta tehdään niin vähän. Kun asia on niin pahasti poliittisesti värittynyttä, voi olla vaikeaa saada kunnollista rahoitusta skeptisille näkökannoille, ainakaan leimaantumatta "fossiiliteollisuuden käsikassaraksi". Käsittääkseni alan huippujulkaisuissa on ollut hankala saada skeptisiä julkaisuja läpi. 97% jyrää ja on oikeassa ja muita ei haluta edes kuulla?
Yksi ongelman osa on, että moni asiantuntijana esiintyvä ei ehkä sittenkään osaa kunnolla arvioida koko ilmastomuutoksen kompleksista fysikaalisten riippuvuuksien verkkoa ja analyyseihin liittyviä epävarmuuksia. IPCC:n totuuksia on helppo toistella, mutta pitäisi ymmärtää IPCC:n väitteiden taustat ja heikkoudet.
Keskeinen epävarmuus on minusta liian rautainen luottamus tietokonemallinnuksen kykyyn tuottaa oikeita ratkaisuja erittäin monimutkaisissa tilanteissa. Kaikkea oleellista ei vain ole mahdollista mallintaa riittävän tarkasti eikä kaikkia tarpeellisia lähtötietoja tiedetä.
Esimerkiksi aivan keskeinen perusasia, miten ilmakehän vesikierto reagoi kasvihuonekaasuihin, sisältää käsittääkseni huomattavia epävarmuuksia. Kun tätä ei tunneta varmasti, niin mistä muulle mallinnukselle saataisiin luotettavat lähtöarvot?
Petteri Järvinen sanoi...
"[...] arvot ja toimintatavat voivat muuttua, vaikkei se tiedon lisääntymisestä johdukaan."
Kyllä tiedon lisääntymisellä on varmsti ollut vaikutusta - en tosin minäkään menisi väittämään, että se on suurin tekijä sen enempää väestönräjähdyksen hillitsemisessä kuin autoilun vähentymisessä.
Informaatio voi vaikuttaa joko suoraan yksityishenkilöihin tai välillisesti hallinnon toimien kautta.
Tieto väestöräjähdyksestä on voinut olla yhtenä henkilökohtaisena perusteena johonkin lapsimäärään tyytymisessä. Ainakin joskus viime suosituhannella usean lapsen hankintaa saatettiin pitää itsekkäänä ja moukkamaisena.
Viranomaisten perhepolitiikka voi vähentää lapsenhankintaan kannustavia toimia - kuten lapseperheille jaettavia etuuksia ja propagandakampanjoita. Viranomaisten toimien taustalla on lisääntynyt tietoisuus liaallisen väestönkasvun aiheuttamista ongelmista. Ja tietenkin Kiina on esimerkki vielä suoremmasta vaikuttamisesta.
Suhtautuminen ehkäisyyn on muuttunut myönteisemmäksi ja abortti on entistä hyväksyttävämpää. Varmaan tieto väestöräjähdyksestä ole vaikuttanut näihinkin trendeihin.
Kuitenkin pääasialliset syyt väestön syntyvyyden vähenemiseen länsimaissa lienevät muita kuin "tietoisuus ongelmasta".
Sama taitaa päteä autoilun vähenemiseen:
Kun yksilö tekee päätöstä auton hankkimisesta tai siitä luopumisesta, perusteita on monia, mutta tietoisuus autoilun ekologisesta rasittavuudesta voi olla joskus ratkaisevassa asemassa. Ystäväpiirin suhtautuminen asiaan voi myös vaikuttaa.
Viranomaisten ratkaisujen takana on tietoisuus ongelmasta. Siitä syystä on autoilusta tehty ihmisille kalliimpaa kuin se voisi olla. Tietoisuus ongelmasta myös selittänee osittain sen, miksi autoilun kallis verottaminen on hyväksytty ilman mielenosoituksia tai vallankaappauksia. Yksityisautoilusta luopumista on haluttu myös helpottaa parantamalla julkista liikennettä ja kaavoittamalla kaupunkeja yksityisautottomuutta helpottavaksi.
"[...] arvot ja toimintatavat voivat muuttua, vaikkei se tiedon lisääntymisestä johdukaan." - Kyllä muuten johtuu, mutta ei tietenkään yksinomaan siitä.
Hih, paljastit sitten, Anonyymi, kuitenkin skeptikonkarvasi ikivanhoilla vesihöyryjutuillasi. Arvasin. Bye.
PT
PT:lle: Pitäisi kai rekisteröidä edes joku nimimerkki, koska tämä on näitä anonyymiyden ongelmia.
Minä olen nimittäin se anonyymi, joka kyseli käsityksiäsi uudemmista tutkimuksista ja klo 21.56 lähetetyn viestin on kirjoittanut joku ihan toinen heppu.
Mutta ei tästä tämän enempää. Bye.
Hyvä että Petteri kaivoi edes wanhan lehtijutun muistin virkistämiseksi. Tiedä sitten jos jokin mietitytti blogin edellisissä kommenteissa.
Eli vaikka päästöjen määrä kasvaisi nykyvauhtia, maapallon keskilämpötilan nousu voi jäädä pariin asteeseen tai jopa alle.
Miten kuolemanvakavasta tilanteesta silloin puhutaan?
Pitääpä siteerata uudelleen tämän blogin jo kemmentoitua:
-Maailmanpankin Turn down the heat -raportisssa todetaan, että vaikka maapallon lämpeneminen rajoitettaisiin kahteen asteeseen, merenpinnan nousemista koskevat arviot vaihtelevat puolentoista ja neljän metrin välilllä.
Neljän asteen lämpeneminen merkitsisi neljänkymmenen prosentin sukupuuttoaaltoa.
Jo Rion puitesopimuksen tehneet maat (172 maata oli läsnä) tunnustavat, että erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille ovat alavat ja muut pienet saarivaltiot, valtiot, joissa on alavia rannikkoalueita, kuivia ja puolikuivia alueita tai tulville, kuivuudelle ja aavikoitumiselle alttiita alueita sekä kehitysmaat, joissa on herkkiä vuoristoisia ekosysteemejä.
IPCC AR4:n 2007 "lämpenemishaarukka" ulottui kylläkin 6,4 asteeseen.
1300-luvun nälänhädällä oli silloisten asiantuntijoiden mukaan sama syy kuin nykyisillä: ihmisten epäusko ja jumalten kosto. Lue lisää...
Ilmastonmuutoksen "nopeus 10-kertainen 65 miljoonaan vuoteen" - CO2-raportin uutisankka
WHO suosittelee DDT,n käyttöä että se hiljaisesta keväästä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11666483
Vaikka PT haluaakin olla anonyymi,
minulla veronmaksajana lienee oikeus tietäää FMI johdon mielipide ilmastonmuutokseen, kun se on kerran virkasi, vaikket haluakkaan keskustella aiheesta, etenkään maallikkojen kanssa, jotka eivät koskaan ole olleet WWF tai Greenpeace johtajia.
Nimi vain rohkeasti esiin.
Tuossa viimeisin ilmastotieto.
http://hockeyschtick.blogspot.fi/2013/08/global-warming-made-simple-how-natural.html
Ilkka Mononen.
Sähköteurastaja sanoi...
"WHO suosittelee DDT,n käyttöä että se hiljaisesta keväästä."
WHO hyväksyi DDT:n ottamisen uudelleen käyttöön malarian vastaiseen taisteluun. Malarian torjunnassa sen käyttö on hyvin erilaista kuin maatalouden hyönteistorjunnassa. WHO suosittelee sen käyttöä vain sisätilojen käsittelyyn. (Tilat tyhjennettynä ihmisistä tietenkin.)
WHO ei kiellä DDT:n terveysvaaroja, mutta on näkee sen rajoitetun käytön hyväksyttävänä kompromissina.
Mistään ei löydy suosituksia, että DDT tulisi ottaa uudelleen siihen käyttöön, joka sillä oli Carsonin kirjoittaessa teostaan.
No mutta juurihan keskustelimme siintä, että Rachel Carson on Pol Pottia suurempi massamurhaaja, joka aiheutti satoja miljoonia uhreja
kaikkein puolustuskyvyttövimpien keskuudessa.
Voihan siitä keskustella, oliko tahallista vai ei?
http://blogs.telegraph.co.uk/news/jamesdelingpole/9917408/Rachel_Carson_environmentalisms_answer_to_Pol_Pot/
Ilkka
Lisään Vielä että kipupiste on pahentunut, ja Petteri sai lisäpyyhteitä hulvattomista kirjoituksistaan.
Ei saa potkia yli aisan eikä etenkään kakkia sille.
http://www.vihrealanka.fi/blogi/jokainen-on-denialisti
Ilkka
Vaikka PT haluaakin olla anonyymi, minulla veronmaksajana lienee oikeus tietäää FMI johdon mielipide ilmastonmuutokseen...
Nimi vain rohkeasti esiin.
Tuossa viimeisin ilmastotieto.
vs.
Jos Bloggerin käyttäjä tekeytyy sinuksi käyttämällä virallista nimeäsi profiilissaan, ilmoita asiasta meille, niin ryhdymme toimenpiteisiin. Henkilöihin kohdistuva parodia tai satiiri eivät lukeudu tähän. Valitettavasti Blogger ei voi päättää, kenelle kuuluu tietyn lempinimen, nimimerkin tai näyttönimen käyttöoikeus.
Eipä osa palveluista juuri edes salli oman nimen käyttöä kommenteissa. Tosin niissäkin varmaan suomalainen nimi voi mennä läpi miinaharavasta, mutta annapa olla jos nimesi näyttää pikkuisen englanninkieliseltä, niin kyllä osataan kertoa että oman nimen käyttö on kiellettyä.
Tässä sentään sallitaan mahdollisesti koirankuvalla tuleva Google-blogitili.
"Global warming" hylättiin, kun ei lämmennyt. "Ilmastonmuutos" on käymässä vanhentuneeksi kun muutos on piiloutunut meriin ja ääri-ilmiöt näyttävät päinvastoin vähenevän. Ehdotukseni seuraavaksi nimeksi: Hävityksen kauhistus.
Lähetä kommentti