Viimeisen vuoden ajalta ei tule mieleen toista aihetta, joka olisi herättänyt yhtä rajua ja närkästynyttä kommentointia kuin potilastietojärjestelmän uudistus. Myönnän toki itsekin hieman provosoineeni viittaamalla ilmaiseen Linuxiin ja Pirate Bayhin. Mutta silti.
Tässä tapauksessa viides valtiomahti (ts. sosiaalinen media) osoitti hyvät ja huonot puolensa. Tiukimmat kommentit tulevat aina ihmisiltä, joilla ei ole omakohtaisia kokemuksia asiasta. Jyrkimmät mielipiteet perustuvat netistä luettuihin väitteisiin, joita pidetään tosina siksi, että ne ovat netissä ("Viro teki saman 10 miljoonalla", "Avaruussukkulakin lentää halvemmalla ohjelmalla", "1,8 miljardia vuodessa on täysin kohtuuton hinta").
Toisaalta netissä on myös erittäin asiantuntevaa keskustelua aiheesta, kuten Facebookin Terveydenhuollon tietojärjestelmät korjattava -ryhmä. Jos HUSilta puuttuu tietoa järkevien päätösten pohjaksi, kannattaisi konsultoida tämän ryhmän kirjoittajia. Myös Jyrki Kasvi kirjoitti aiheesta monipuolisen asiallisesti blogissaan.
(Sivumennen sanoen, en voi ymmärtää miten asiasta on tullut tällainen ongelma. Mikä pakko meidän on valita kallis järjestelmä, joka on tehty vanhalla tekniikalla? Miksei kukaan selvitä, miten Ruotsi, Norja, Tanska tai Keski-Euroopan maat ovat hoitaneet asian? Kopioidaan näistä paras ratkaisu Suomeen).
Hesarikaan ei täysin onnistunut asiassa, vaikka juttua koristi havainnollinen grafiikka. Sen mukaan 450 miljoonan summasta lisenssien ja ohjelmakustannusten osuus on 229,5 miljoonaa euroa. Toisaalla lehdessä kerrotaan kuitenkin että suurin osa kustannuksista syntyy henkilökunnan kouluttamisesta, tietojen siirrosta vanhoista järjestelmistä uuteen sekä ohjelman räätälöinnistä Suomen lakien ja tietoturva-asetusten mukaisiksi. Molemmat eivät voi pitää paikkaansa. Missään ei myöskään kerrota, onko 450 miljoonaa vuosikustannus vai hinta koko elinkaaren ajalta (tämä siis vain HUS-kuntien osalta, koko maahan levitettynä kustannus olisi 1,8 miljardia).
Ota tästä sitten selvää! Harva jaksaa edes yrittää. Sen sijaan kaikki muistavat otsikot tietojärjestelmien ongelmista. Sopivasti juuri tänään 14.9. tulee tasan vuosi VR:n surullisenkuuluisasta lippujärjestelmäuudistuksesta.
Mutta epäonnistuvatko tietojärjestelmät tosiaan aina? Vai onko kyse siitä, että huonot uutiset ylittävät uutiskynnyksen? On varmasti vielä isompia it-projekteja, jotka ovat onnistuneet ja pysyneet aikatauluissaan, ja joista juuri sen vuoksi emme ole koskaan kuulleetkaan.
Media on tehnyt meistä yliherkkiä tietotekniikan ongelmille. Jos verotusta tai väestötietojärjestelmää alettaisiin suunnitella vasta nyt, hankkeesta varmaan luovuttaisiin. Kukaan ei uskoisi, että niin iso projekti voi onnistua.
Potilasjärjestelmä ei ole pelkkä kulu vaan investointi, jonka pitäisi tuottaa merkittäviä säästöjä (samaisen Hesarin mukaan 330 miljoonaa vuodessa). Jos järjestelmä toimii loogisesti, se säästää lääkärien aikaa ja pelastaa potilaiden henkiä. Hinta ei enää näytäkään niin suurelta. Vertailukohtana voi olla vaikka Suomen julkisen terveydenhuollon vuosikustannukset, jotka ovat 8,5 miljardia euroa.
Oletetaan, että 1,8 miljardia on kokonaiskustannus 10 vuoden ajalta. Se tekisi 36 euroa jokaista kansalaista kohti vuodessa. Se ei enää kuulosta kovin paljolta.
En tunne taustoja, joten itse en ota kantaa järjestelmän toimittajaan. Jos joku tekee järjestelmän 26 tai 16 eurolla, aina parempi. Tai jos Virosta saadaan valmis järjestelmä 0,16 eurolla, niin sehän on loistavaa!
Yksi asia on varma: pelkkä hinta on huono valintakriteeri. Tietojärjestelmät ovat uutisissa juuri siksi, etteivät niiden tilaajat ymmärtäneet katsoa muuta kuin hintaa.
Tässä tapauksessa viides valtiomahti (ts. sosiaalinen media) osoitti hyvät ja huonot puolensa. Tiukimmat kommentit tulevat aina ihmisiltä, joilla ei ole omakohtaisia kokemuksia asiasta. Jyrkimmät mielipiteet perustuvat netistä luettuihin väitteisiin, joita pidetään tosina siksi, että ne ovat netissä ("Viro teki saman 10 miljoonalla", "Avaruussukkulakin lentää halvemmalla ohjelmalla", "1,8 miljardia vuodessa on täysin kohtuuton hinta").
Toisaalta netissä on myös erittäin asiantuntevaa keskustelua aiheesta, kuten Facebookin Terveydenhuollon tietojärjestelmät korjattava -ryhmä. Jos HUSilta puuttuu tietoa järkevien päätösten pohjaksi, kannattaisi konsultoida tämän ryhmän kirjoittajia. Myös Jyrki Kasvi kirjoitti aiheesta monipuolisen asiallisesti blogissaan.
(Sivumennen sanoen, en voi ymmärtää miten asiasta on tullut tällainen ongelma. Mikä pakko meidän on valita kallis järjestelmä, joka on tehty vanhalla tekniikalla? Miksei kukaan selvitä, miten Ruotsi, Norja, Tanska tai Keski-Euroopan maat ovat hoitaneet asian? Kopioidaan näistä paras ratkaisu Suomeen).
Hesarikaan ei täysin onnistunut asiassa, vaikka juttua koristi havainnollinen grafiikka. Sen mukaan 450 miljoonan summasta lisenssien ja ohjelmakustannusten osuus on 229,5 miljoonaa euroa. Toisaalla lehdessä kerrotaan kuitenkin että suurin osa kustannuksista syntyy henkilökunnan kouluttamisesta, tietojen siirrosta vanhoista järjestelmistä uuteen sekä ohjelman räätälöinnistä Suomen lakien ja tietoturva-asetusten mukaisiksi. Molemmat eivät voi pitää paikkaansa. Missään ei myöskään kerrota, onko 450 miljoonaa vuosikustannus vai hinta koko elinkaaren ajalta (tämä siis vain HUS-kuntien osalta, koko maahan levitettynä kustannus olisi 1,8 miljardia).
Ota tästä sitten selvää! Harva jaksaa edes yrittää. Sen sijaan kaikki muistavat otsikot tietojärjestelmien ongelmista. Sopivasti juuri tänään 14.9. tulee tasan vuosi VR:n surullisenkuuluisasta lippujärjestelmäuudistuksesta.
Mutta epäonnistuvatko tietojärjestelmät tosiaan aina? Vai onko kyse siitä, että huonot uutiset ylittävät uutiskynnyksen? On varmasti vielä isompia it-projekteja, jotka ovat onnistuneet ja pysyneet aikatauluissaan, ja joista juuri sen vuoksi emme ole koskaan kuulleetkaan.
Media on tehnyt meistä yliherkkiä tietotekniikan ongelmille. Jos verotusta tai väestötietojärjestelmää alettaisiin suunnitella vasta nyt, hankkeesta varmaan luovuttaisiin. Kukaan ei uskoisi, että niin iso projekti voi onnistua.
Potilasjärjestelmä ei ole pelkkä kulu vaan investointi, jonka pitäisi tuottaa merkittäviä säästöjä (samaisen Hesarin mukaan 330 miljoonaa vuodessa). Jos järjestelmä toimii loogisesti, se säästää lääkärien aikaa ja pelastaa potilaiden henkiä. Hinta ei enää näytäkään niin suurelta. Vertailukohtana voi olla vaikka Suomen julkisen terveydenhuollon vuosikustannukset, jotka ovat 8,5 miljardia euroa.
Oletetaan, että 1,8 miljardia on kokonaiskustannus 10 vuoden ajalta. Se tekisi 36 euroa jokaista kansalaista kohti vuodessa. Se ei enää kuulosta kovin paljolta.
En tunne taustoja, joten itse en ota kantaa järjestelmän toimittajaan. Jos joku tekee järjestelmän 26 tai 16 eurolla, aina parempi. Tai jos Virosta saadaan valmis järjestelmä 0,16 eurolla, niin sehän on loistavaa!
Yksi asia on varma: pelkkä hinta on huono valintakriteeri. Tietojärjestelmät ovat uutisissa juuri siksi, etteivät niiden tilaajat ymmärtäneet katsoa muuta kuin hintaa.
13 kommenttia:
Mihin perustuu olettamus, että uusi järjestelmä "maksaisi itsensä takaisin"? Tekisivätkö lääkärit muka enemmän hommia nykyisellä palkallaan?
Tässä oli muistaakseni taustalla oletus 10 % tuottavuuden kasvusta, kun lääkäreillä kuluisi vähemmän aikaa tietokoneen kanssa räpläämiseen. Lisäksi peruttujen hoitoaikojen hyödyntäminen tehostuisi.
Kannattaa tutustua siihen Facebook-ryhmään, siellä on paljon asiantuntevaa kritiikkiä.
Valituksesta huolimatta ne nykyisetkin järjestelmät toimivat.
Eli kaikkien valituksen ja itkun takaa pitäisi nähdä että tietojärjstelmät ovat tehostaneet ja helpottaneet jo nyt huomattavasti eri toimintoja, kaikkine puutteineen ja ongelmineenkin.
Esimerkiksi: kaikesta itkusta ja porusta huolimatta VR:n sähköinen lipun osto toimii ihan hyvin. Hyvinhän sillä pystyy ostamaan lipun ja vilauttaa QD-koodia älypuhelimen näytöltä junassa konnarille, kunhan vain käyttää maalaisjärkeä ja tervettä varovaisuuttaa, eli lataa sen lipun etukäteen ja avaa sen valmiiksi konnaria varten.
Tai paljon parjattu Veikkauksen uudistus. Toki veikkauksen sivut ovat hitaat ja raskaat entiseen verrattuna, mutta aina ne verkkosivut voittavat, että lähtee niitä lippuja ja lappuja täyttelemään kioskille tai kauppaan entiseen malliin.
Tai Sampopankin verkkopankin vaihto. Paljon itketään sitä Java kikkaretta, mutta kaikenkaikkiaan Sampopankin verkkopankki on ihan hyvä. Mobiilisovellusta voi kehua jopa erinomaiseksi.
Tuskin mikään terveyskeskus tai sairaala haluaisi palata takaisin tietojärjestelmiä edeltäneeseen elämään.
Vaikka valituksia tietojärjestelmistä on paljon, niin harvassa ovat ne jotka oikeasti haluaisivat palata menneisyyteen tai kiistävät erilaisten järjestelmien helpottaneen työtä ja elämää yleensäkin. Kaiken valituksen keskellä pitäisi nähdä metsä puilta.
Kysyä pitää, mitä tarkoitetaan tietojärjestelmäprojektin epäonnistumisella. No tietysti eri asioita eri ihmisille. Järjestelmää kankeana pitävä käyttäjä saattaa pitää projektia epäonnistuneena, vaikka se olisi täysin pysynyt aikataulussa, kustannuksissa ja ollut määritysten mukainen.
Uutisissa haastateltu lääkäri kertoi, että ennen tietojärjestelmien tuloa ehti samassa ajassa hoitaa enemmän potilaita. Luulen, että parhaidenkin tietojärjestelmien käyttäminen vie enemmän lääkärin aikaa kuin vanhat paperiset potilasasiakirjat. Kyse on siitä, että sähköinen järjestelmä kokonaisuudessaan tarjoaa uusia hyötyjä vanhaan nähden ja siksi työläys on perusteltua. Tässä muutamia etuja, joista paperiasiakirjoijen aikan saattoi vain unelmoida: hoitohenkilökunta pääsee potilastietoihin käsiksi mistä tahansa, järjestelmä voi varoittaa lääkäriä epäyhteensopivista lääkkeistä, järjestelmä voi muistuttaa potilaita tarkastusten tarpeesta, kansanterveyttä on helppo raportoida koko tietokannasta, jne. Tässäkin yksittäisen käyttäjän on vaikea hahmottaa kokonaisuutta.
Byrokraattinen ostaja joka ei tiedä mitä tarvitsee ja paljon eri järjestelmiä integroitavina. Poliittista kiusantekoa ja kaikenlaista jäynää. Hinta nousee tähtitaivaalliseksi väistämättä.
"Uutisissa haastateltu lääkäri kertoi, että ennen tietojärjestelmien tuloa ehti samassa ajassa hoitaa enemmän potilaita."
Viimeksi kävin kunnallisella hammaslääkärillä, niin hoitoaika oli n. 30 minuuttia. Tästä muutama minuutti meni siihen että hammaslääkäri luki ja kirjoitti potilastietojani (samalla kyseli joitakin kysymyksiä minulta) ja tulosti lopuksi hoidosta laskun.
Varsinaiseen hammaskalustoni raplailuun, siis varsinaiseen hoitoon, kului n. 25 minuuttia.
Laskutuskin oli helpon näköistä: lääkäri ruksitti tekemänsä toimenpiteet ja järjestelmä teki automaattisesti laskun.
Enkä muistaakseni edes odottanut montaa minuuttia siitä, että edellinen asiakas tuli ulos huoneesta ja seuraava (siis minut) kutsuttiin sisään. Eli siis tietokoneen näpräilyyn tuskin tuhraantui potilaidenkaan välissä paljoa aikaan.
En oikein keksi miten tuota voisi enää juuri nopeammin ja tehokkaammin hoitaa. No ehkä hammaslääkäri ja hoitaja voisivat juoruilla vähemmän purukalustoani tonkiessaan.
Tämä on tietenkin vain oma subjektiivinen havaintoni.
Maikkarin 10-uutisissa kerrottiin, että nykyiset HUSin järjestelmät maksavat 50 miljoonaa vuodessa, eli 10 vuodessa 500 miljoonaa.
Jos uusi järjestelmä korvaa vanhat ja integroi kaiken yhden käyttöliittymän alle, Apotille kaavailtu 450 miljoonaa (eli 45 milj./vuosi) ei kuulosta lainkaan pahalta.
Tietty aina parempi, jos löytyy vielä edullisempi ratkaisu. Luvut kuitenkin osoittavat, että asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin nettikeskusteluista voisi päätellä.
Minulla on sekä kokemusta käytöstä ja näistä hankkeista.
On totta että lääkärien tehokkuus on laskenut. Osittain johtuu siitä että halvemman avustavan väen työtä on järjestelmällä siirreetty kalleimman ammattiryhmän eli lääkärien tyoksi.
Täysin päinvastoin kuin menestyvissä firmoissa tehdään tietotekniikan kanssa.
Toinen ongelma on erittäin huono käytettävyys. Paperinen sairaskertomus oli huomattavasti nopeampi selata. Se oli järjestetty loogisiin ryhmiin.
Tämä olisi ollut mahdollista mysö tietotekniikallakin. Olen nähnyt jo -90-luvulla USA:ssa toimiva järjestelmän, joka oli kätevämpi ja nopeampi kuin paperi.
Miksi siitä ei otettu mallia tuolloin kymmenen vuotta sitten tai ostettu sitä. Muistaakseni oli Veterinary Hospitaalin.
Miksi tavoitteena ei ollut tehokkuuden ja laadun parantaminen, kuten yleensä pitäisi olla?
Ensin minusta pitäisi kunnolla perata mitä oikein on hankittu käyttöön ja miksi. Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet.
Sen jälkeen katsotaan kunnolla muiden maiden mallia. Ensin EU-alueelta, koska lainsäädäntö yms on samanlainen. USA on erilainen ja sitä jodutaan enemmän sovittamaan.
Kallis tämmöine järjeselmä varmasti on, mutta enään ei saa epäonnistua.
Olisi hyvä tietää myös kuinka paljon tällä isolla rahalla yritetään peittää vanhoja virheitä. Jos mukana on paljon samoja tahoja ei kai voi odottaa kuin entistä kalliimpaa pannukakkua.
Onko Petteri tehnyt Lipposet, siirtynyt politiikasta lobbaukseen?
Onko Petteri tehnyt Lipposet, siirtynyt politiikasta lobbaukseen?
No Petteri oli alussa tietokonemyyjä. Sanoo itseään insinööriksi, mutta kirjoittaa hyvin harvoin mitään edistyksellisemmästä tekniikasta, tekoälystä. Hänellähän ei ole ammattilaistaustaa varsinaisten tekniikan ongelmien ratkomisesta, ruohonjuuritasolla.
Nykyään on valitettavan yleistä, että kommentoidaan mediaa, ja taas edelleen kommentoidaan kommenttia, jne. Kukaan ei tuo mukaan empiirisiä kokemuksia, eikä jutut enää linkity mihinkään empiirisiin kokemuksiin.
Mitä empiiristä tukea on esim. seuraavalla väitteelle:
Media on tehnyt meistä yliherkkiä tietotekniikan ongelmille.
Maikkarin 10-uutisissa kerrottiin, että nykyiset HUSin järjestelmät maksavat 50 miljoonaa vuodessa, eli 10 vuodessa 500 miljoonaa.
Nämä ovat vain lukuja niinkauan kun ei kerrota mitä ne sisältävät.
Jos HUS hankkii uuden järjestelmän, sisältyykö annetut luvut siihen vai lasketaanko nämä kaikki yhteen. Tässähän liikutaan käytännössä enemmän hallinnollisella ja poliittisella tasolla, jolloin luvut pyritään ilmoittamaan aina omien tavoitteiden mukaisesti.
Keskustelusta on myös unohtunut se näkökanta että jos järjestelmä rakennettaisiin hyvin "nollasta" (=toki vuonna 2012 iso osa komponenteista on saatavilla valmiina), voisiko tästä tulla jotain vientikelpoista?
Jos me olemme teoriassa kiinnostuneita siitä miten Tanskassa on onnistuttu, niin miksi emme ajattele tekevämme jotain mistä muut kiinnostuisivat.
Eilisissä uutisissa oli juttu virolaisesta lääkäristä, joka oli palkattu neuvonantajaksi terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeeseen Sitran toimesta.
Tämä oli mielestäni ainakin järkevä päätös.
http://vesirajassa.blogspot.fi/2012/07/toimittajaloukku-ja-kuinka-se-valtetaan.html
Tässäpä hyvä kirjoitus, jossa vieläpä osin samoja ideoita, joita esitin kommentissani edelliseen kirjoitukseesi aiheesta.
Lähetä kommentti