Suomalaiset ovat kuulemma insinöörikansaa. Syytä ollakin, koska yhteiskunnassa ei enää pärjää ilman insinöörin koulutusta.
Havahduin asiaan yrittäessäni ostaa uutta lamppua rikki menneen 60 W hehkulampun tilalle. Kaupan hyllyt ovat täynnä eri tekniikoilla toimivia energiansäästölamppuja, joille on yhteistä vain pitkä lista teknisiä lyhenteitä ja hehkulamppuun verrattuna moninkertainen hinta. Ennen riitti, kun tiesi wattimäärän, kannan (iso vai pieni) sekä kuvun värin (kirkas vai matta). Nyt oikean lampun valinta vaatii insinöörin pätevyyden. On lediä, cfl:ää, halogeenia, kelviniä, ra-indeksiä ja kun lopulta luulee löytäneensä sopivan lampun, se ei mahdukaan paikalleen tai valo on väärän väristä.
Analoginen televisio ja videonauhuri olivat toimiva kokoonpano. Ohjelmien nauhoittaminen isoille VHS-kaseteille oli helppoa ja yksinkertaista. Sitten televisio digitalisoitiin ja kaikki muuttui vaikeaksi. Ohjelmia ei voinut enää nauhoittaa muuten kuin ostamalla kalliin digiboksin (hyvässä lykyssä sai sellaisen, jossa tekstityksetkin toimivat). Ja sinne ne ohjelmat jäivätkin, kun digiboksin levy hajosi. Vanhat VHS-kasetit ovat sen sijaan yhä hyllyssä ja niitä voi katsella, jos vain löytää toimivan laitteen. Kanavapaketit, maksukortit, dvb-c/t/t2/s2, muksit, uhf/vhf ja koko HD-härdelli saavat monet miettimään, onko tv:n katselu enää vaivan arvoista.
Aina voi sentään lukea kirjoja. Paitsi että nekin muuttuvat kohta sähköisiksi ja lukemiseen tarvitaan taas uusi laite. Entä jos kuunneltaisiin musiikkia? LP-levyt katosivat muutamassa vuodessa kaupan hyllyiltä, seuraavana ovat vuorossa cd-levyt. Musiikki pitää ladata verkosta tietokoneelle, puhelimeen tai johonkin (insinöörikieltä käyttääkseni) mobiiliin päätelaitteeseen.
Nuoruudessani puhelin oli laite, jolla soitettiin toiselle ihmiselle kiertämällä numerolevystä oikea sarja. Sitten tulivat matkapuhelimet ja kilpailun myötä puhelun hinnan arvioinnista tuli astrofysiikkaa. Nyt puhelimiin on tullut niin paljon älyä, ettei tyhmempi enää pärjää niiden kanssa. Joissakin malleissa jo pelkkä soittaminen vaatii käsikirjan lukemista.
Ja entäpä sitten asiointi? Ennen asiat hoituivat puhelimella soittaen, nyt kaikki pitää hoitaa itsepalveluna netissä. Mitäs sitten, kun tietokone ei toimi, langaton verkko ei kuulu tai lippu ei tulostu omalla kirjoittimella? Mitäs sitten, kun sähköposti tulee bumerangina takaisin tai siihen ei vastata lainkaan -- missä vika? Miten päästä lentokoneeseen, kun tarkastuskortti pitää ladata matkapuhelimeen tai check-in tehdä netissä? Tarvitaan vähintään it-insinöörin perusoppimäärä, jotta saa itsensä pysymään kiinni yhteiskunnassa.
Esimerkkejä riittää loputtomiin. Lähes kaikki arkipäiväiset toiminnot ovat muuttuneet niin teknisiksi, että insinööriopintojen pitäisi olla osa peruskoulua.
Itseäni kehitys ei haittaa. Olen insinööri ja mitä enemmän kansalaiset tuskailevat näiden asioiden parissa, sitä enemmän minulla riittää tekemistä. Mutta tunnen suurta sympatiaa keski-ikäisiä ja sitä vanhempia kohtaan, joiden elämä käy uuden tekniikan myötä koko ajan tukalammaksi.
PS. Toki teknisestä kehityksestä on ollut paljon iloakin. Muutamat asiat ovat muuttuneet helpommiksi ja ennen kaikkea kuluttajalla on nyt paljon enemmän valinnanvaraa. Mutta joskus on terveellistä miettiä, onko tekniikka sittenkään paras ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Ja miten pärjäävät ne, jotka eivät koskaan halunneetkaan insinööreiksi?
21 kommenttia:
Kun kerran olet ihan insinööri, niin kerro, MISSÄ on coret? Missä coret hei? Insinööri, missä coret?
Vahempani ja isovanhempani eivät ikinä oppineet tallentamaan TV-ohjelmia videonauhurilla, vaikka heillä VHS:t kotonaan oli.
Pärjätäkseen Suomessa on oltava insinööri, koska vain insinööri voi ymmärtää insinöörin suunnittelemaa maailmaa. Ollessani aikanaan Nokialla töissä, siellä oli yleinen vitsi tokaista moneen keskusteluun:"Joo mutta selitä se merkonomille." ja sitten kaikki nauroivat päälle.
Eli ei Nokian asennemaailmassa ollut aikomustakaan luoda mitään muille kuin insinööreille. Jostain kumman syystä Apple oivalsi tämän asian jo vuosikausia sitten, mutta Nokia ja Suomi tuskin tulevat koskaan oivaltamaan.
VR:n liputkin pitää ostaa automaatista. Yhdessä maailman teknologisesti kehittyneimmistä kaupungeista, Kuala Lumpurissa, jossa metrot, monorailit, LRT:t jne. kulkevat itsestään ilman kuljettajia, ostetaan lippu ihmiseltä, ei automaatista.
Suomessa on kaikki koulutettu herroiksi, mutta toimiva maailma tarvitsee heterogeenisen väestörakenteen, jotta joku suostuisi tarttumaan mopin varteenkin. Nykyisessä kotimaassani voin mennä rautakauppaan ja siellä on lamppuosastolla lamppuspesialisti, joka valitsee minulle hyllystä oikeanlaisen polttimon.
Suomesta on järjettömällä palvelujen arvonlisäverotuksella hävitetty kaikki tekninen asiakaspalvelu ja siksi siellä joutuu Pihtiputaan mummokin vaihtamaan autonrenkaansa itse.
Eihän siellä ole enää kuin eläkeläiset, virkamiehet ja insinöörit. Sääliksi käy.
>Nykyisessä kotimaassani voin
>mennä rautakauppaan ja siellä
>on lamppuosastolla
>lamppuspesialisti, joka valitsee
>minulle hyllystä oikeanlaisen
>polttimon.
Onko hän kantaväestöä vai maahanmuuttaja? Ellei maassa ole kastijärjestelmää, alemman tason työt pyritään teettämään vierastyöläisillä.
Tuo lamppuasia on niin monimutkainen, ettei siihen aina löydy oikeaa vastausta edes alan asiantuntijoilta. Hehkulamppujen kieltäminen luo epäjatkuvuuskohtia, joiden yli päästään vain uusimalla myös valaisimet.
Monessa maassa maahanmuuttajia kohdellaan oikeasti huonosti ja teetetään kovasti työtä nolla palkalla ja asuinolosuhteet ovat oikeasti tosi huonot. Ihmisten huono kohtelu ei minusta ole mikään kehityksen merkki. Suomessa ulkomaalaisia kohdellaan liian hyvin. Monessa maassa on ihan arkipäivää että salainen poliisi hakkaa pari kertaa viikossa ja jättää verissä päin kadulle koirien syötäväksi.
Mutta mihin hävisi coret?
"Mitäs sitten, kun tietokone ei toimi, langaton verkko ei kuulu tai lippu ei tulostu omalla kirjoittimella?"
Tai kännykkä simahtaa - tai koko verkko, Suomessa ei ole edes yleisöpuhelimia missään.
Moneen mainitsemaasi asiaan vaikuttaa turha ja itsetarkoituksellinen ominaisuuksien lisääminen. Yritetään luoda lisäarvoa loppukäyttäjälle, että erottaudutaan kilpailijoista.
Voitaisiin ottaa mallia Linux-/Unix-maailman lupsakasta filosofiasta, jossa yksi värkki hoitaa yhden tehtävän hyvin ja tehdään niiden yhdistelystä helppoa.
Mutta miettikääs nyt vähän, haluaisitteko todella palata 90-luvulle aikaan ennen googlea ja facebookia selailemaan niitä vhs-kasetteja "se sarja piti olla neloskasetin lopussa mutta nyt joku on nauhoittanut sen päälle uutiset"... Eikä merkonomien saavutuksistakaan kannata nykypäivänä paljoa retostella. Maisteri
Näinhän se on, takaisinpäin ei ole paluuta. Voimme päättää vain siitä, menemmekö eteenpäin.
VHS-aikana oltiin tyytyväisiä, koska paremmasta ei tiedetty. Nytkin meidän pitäisi olla tyytymättömiä, koska 10 vuoden päästä on varmasti keksitty jotain, mitä ilman meidän ei tänään pitäisi voida olla. Mutta kun emme siitä vielä tiedä, olemme vain :-)
VHS-aiheesta vielä: moni ei pysty nauhoittamaan tällä hetkellä ohjelmia lainkaan, koska kallis tallentava digiboksi on siihen ainoa mahdollisuus. Tai sitten laite on juuri hajonnut muutaman sentin arvoisen kondensaattorin vuoksi.
Toisaalta voi kysyä, onko nauhoittaminen enää tarpeenkaan? Kuka ehtisi katsoa vanhoja nauhoituksia, kun 15 ilmaista tv-kanavaa puskee koko ajan niin paljon uutta, ettei niitäkään ehdi katsoa. Ennen kanavia oli vain kaksi, joten hyvät ohjelmat nauhoitettiin ja katsottiin moneen kertaan.
Olen insinööri itsekin, mutta tunnustan heti kärkeen etten ole ns. terävin veitsi laatikossa. Olen kuitenkin havainnut että olen ehkä tulossa vanhaksi tai asiat on muuttuneet monimutkaisemmiksi, kun esim. joidenkin laitteiden käyttö on alkanut tuntua hankalalta. Kaupoissa myydään uskomattoman paljon suoranaista teknoroskaa, joka kestää ehkä vuoden päivät ja sekoilee ja takkuaa senkin ajan. On tullut rutiiniksi tarkistaa heti firmispäivitykset uuteen puhelimeen, digiboxiin, kameraan jne. Että josko se alkaisi toimimaan niinkuin mainoksissa luvattiin tämän päivityksen jälkeen. Oikein säälittää vanhukset ja muut ei-tekniset ihmiset jotka usein ostavat vielä sen halvimman (=huonoimman) laitteen eivätkä osaa koskaan sitä päivittää. Itselläni on kokemusta kahdesta uudesta Nokian matkapuhelimesta jotka toimivat aivan luokattoman huonosti paketista otettaessa. Vasta parin päivityksen jälkeen laitteet alkoivat toimimaan niinkuin pitää. Ihan niinkuin firmoilla olisi vain kiire oksentaa markkinoille puolivalmista roskaa. Oikein suututtaa moinen tuhlaus.
Petteri, nyt tulee kyllä väkisin mieleen että oletko tulossa vanhaksi kun alat kirjoittaa näitä "ennen kaikki oli paremmin" -kirjoituksia. ;)
Meillä ihmisillä pakkaa se vanha aika kultautumaan aina muistikuvissa. Unohdetaan ne ongelmakohdat ja muistetaan vain se positiivinen. Nykyajasta vastaavasti ymmärrettävästi havaitaan ne ongelmakohdat, ei niitä ongelmattomasti toimivia jotka otetaan itsestään selvänä. Kunnes eivät enää toimi.
Jos ajatellaan sitä esimerkkiäsi videonauhurista, niin kuka muistaa VHS-nauhurit joita ei osannut ohjelmoida insinöörikään? Nauhat, jotka olivat rytyssä, nauhurin sisälle imaistu tai kasetti väärään päähän kelattuna? Kuvanlaadun, joka oli aika surkea? Muistan kuinka DVD:n kanssa tuntui hulppealta kuinka kuvanlaatu oli yhtä hyvä kuin suorassa lähetyksessä (yleensä toki parempi). Jne.
Erinomainen kirjoitus. Kommentoin tänne, koska hiukan pottuunnuin, kun US:n ylläpito piti nimeäni epäilyttävänä, siis tekaistuna, joten sinne en voi kommentoida.
>että oletko tulossa vanhaksi kun
>alat kirjoittaa näitä "ennen
>kaikki oli paremmin" -kirjoituksia
Kaikkihan me olemme tulossa vanhaksi... toiset hitaammin, toiset nopeammin.
Kuten kirjoitin, itselleni nykytilanne sopii hyvin. Huomaan kuitenkin ympärilläni yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät pidä kehityksestä tai eivät pysty seuraamaan sitä.
VHS-nauhoissa oli ongelmansa, muistan ne kyllä itsekin, mutta moni ei pysty tällä hetkellä tallentamaan mitään. Itselläni on kolme digi-tv-korttia kolmessa ei tietokoneessa, ohjelmat suoraan tiedostoiksi ja kodin serverille. Hieno homma, mutta pitää olla se insinööri :-)
Muuten hyvä juttu, mutta VHS:n kanssa meni kyllä metsään että helähti. Ei ennenkään voinut tallentaa ohjelmia ostamatta kallista VHS-nauhuria. Ja niiden ajastus oli aikansa insinööritesti. Uudemmissa vähän paremman hintaluokan telkkareissa on jo USB-tallennus, tosin vaatii sekin pientä insinöörihenkeä.
Tallentava digiboksi on muuttanut ratkaisevasti TV:n katselua ainakin tässä taloudessa. Mutta olihan siinä oma hohtonsa pikkupoikana odotella sitä tiettyä päivää ja kellonaikaa, että oma suosikkiohjelma alkaa.
Ja todellakaan en kaipaa puhelinluettelokarttojen, aikataulukirjojen ja lankapuhelimien aikaa.
Ennenwanhaan lehdissä oli ShowView-numerosarja, jonka kaukosäätimeen syöttämällä ei-insinöörikin sai ajastettua halutun kanavan ja ohjelman.
Tekniikassakin aika kultaa nopeasti muistot.
Showviewissä oli se vika että se oli suunniteltu jenkeille, joilla ohjelmat alkavat tarkasti tasatunnilla tai tasapuolellatunnille, ja näin alkavien ohjelmien koodit olivat paljon lyhyempiä. Suomalaiseen tyyliin kuuluvat ohjelman alkamisajat mallia "19:25" vaativat pirun pitkiä koodeja...
On todettava kyllä että esim. Verkkokaupan kansalaisboksin tallettava versio on ihan jees, USB-muistitikkuja voisi käyttää kuin niitä VHS-kasetteja ikään...
Ja nyt sitten joutuu lisäksi kopioimaan kaikki nauhoittamansa VHS-kasetit digitaaliseen muotoon, eli hankkimaan lisäkovalevyn ja digitointi tilpehööperit.
VHS-nauhojen ikä on vissiin rajallinen, joten tämä on pakkotoimenpide jos haluaa nauhojensa säilyvän. Mahtaneeko VHS koskaan kokea sellaista retro buumia kuin vanhat LP-levyt, tokkopa.
No tulihan aikoinaan hankittua oikein pirun hieno Panasonicin nauhuri, jota voi sitten ihmeenä näyttää tuleville polville. Jospa jokin HG VHS nauha saattaisi toimia vielä vuosien kuluttua.
Hyvä että polla vielä sen verran pelaa, että jaksaa perehtyä uusiin laitteisiin, jotka ovat täynnä hienouksia joita aniharva tarvitsee.
>No tulihan aikoinaan hankittua
>oikein pirun hieno Panasonicin
>nauhuri, jota voi sitten ihmeenä
>näyttää tuleville polville.
Mahtoiko olla FS-200? Sellaisen hankin itse, oli 20 vuotta sitten varmaan alansa hienoin. TBC ja kaikki.
Kannattaa käyttää sitä kerran vuodessa, jotta hieno laite pysyy toimintakelpoisena eivätkä kondensaattorit kuivu. Itse pistin sen päälle pari viikkoa sitten ja katselin vanhan konserttivideon vuoden 1992 VHS-kasetilta :-)
Se on tällainen kuin NV-HS880 ja täytyy myöntää, että Kuvan laatu todellakin oli aivan eri luokkaa kuin halvemmissa perus VHS nauhureissa ja kotiteatterin kautta
äänen laatukin ihan siedettävä. Panasonic on valurungolla varustettu
laite,joten sillä on varmaan käyttöikääkin vaikka kuinka.
Ei tätä vintille viedä vaan täyty käytellä silloin tällöin jotta pysyy vireessä kuten mainitsit.
Niinpä, kiroan sitä päivää, jolloin päätin lukea (ja luin) kemisti-insinööriksi. Tietokoneinsinöörinä nykyisessä digimaailmassa ehkä juuri ja juuri pärjäisi, mutta kun 60-luvulla oli keksitty vasta laskutikku...
Lähetä kommentti