Pari päivää sitten vanha tuttuni soitti huolestuneena. Hän oli etsinyt erään biisin sanoja ja päätynyt saksalaisen Songtexte24-palvelun sivulle (http://www.songtexte-24.de/). Välttävällä saksankielen taidolla (kiitos pakkoruotsin) hän oli rekisteröitynyt käyttäjäksi, vaikkei täysin ymmärtänyt palvelun pitkiä ehtoja.
Niiden merkitys paljastui vasta jälkikäteen, kun palvelusta kolahti sähköpostiin 96 euron lasku. Selvisi, että palveluun liittyessään käyttäjä hyväksyy 8 euron kuukausimaksun ja sitoutuu kahden vuoden asiakkuuteen. Oli sopimusehdoissa mitä tahansa, moista sitoumusta voi pitää kohtuuttomana ja siksi kuluttajakaupassa pätemättömänä.
Tuttu kertoi, että kun hän ei maksanut laskua, palvelusta soitettiin hänelle. Puhelinnumero oli selvitetty ilmeisesti sähköpostiosoitteen perusteella. Viimeistään tässä vaiheessa ketä tahansa vastahakoista asiakasta alkaa ahdistaa ja maksaminen on helpoin tapa mielenrauhaan.
Nettikäytön tärkein sääntö on: älä klikkaa Yes tai paina OK, ellet ymmärrä kysymystä. Vieraskielisissä palveluissa riski on moninkertainen.
Yksi hyvä keino testata palvelun luotettavuutta on kääntyä MyWOTin puoleen. Sen sivulta voi ladata selaimeen lisäohjelman, joka tarkistaa palvelun muilta käyttäjiltä saamat arviot. Www-sivulta tarkistuksen voi tehdä myös yksittäiselle sivulle ilman mitään ohjelmia, jopa suoraan osoiteriviltä näin: http://www.mywot.com/fi/scorecard/www.songtexte-24.de. Kuten arvata saattaa, Songtexte24:n saamat arviot ovat tylyä luettavaa. Samanlaista rahastusta harjoittaa myös toinen palvelu, http://www.routenplaner.de/.
Jos joutuu huijauksen uhriksi, kovahermoinen voi jättää laskun maksamatta. Luultavasti huijarit yrittävät aikansa painostaa aiakasta, mutta ymmärtävät kyllä rahan päälle. Jos summa on 192 euroa, sen perimiseen ei kannata käyttää kovin paljon aikaa ja rahaa. Tärkeintä on saada mahdollisimman paljon uhreja, koska heidän joukossaan on riittävästi niitä, jotka maksavat laskun kiltisti.
Laulujen sanat ovat tekijänoikeuden suojaamia, siksi niitä ei yleensä löydy avoimesta netistä. Rohkenen epäillä, etteivät huijarit tilitä palvelun tuottoja sanoittajille, vaan pitävät itsellään kaikki tulot. Kaksinkertainen huijaus siis: myydään huijaamalla jotain, mihin ei ole edes oikeuksia.
Oletko itse joutunut vastaavien huijausten uhriksi?
5 kommenttia:
Mikä ihmeen pakko ajaa kansalaisia hakemaan "muuzikkia" verkosta.
Minä ainakin tulen toimeen ilman "muuzikkia" ihan hyvin jokapäiväisessä elämässäni.
Eiköhän sen laskun voi jättää maksamatta. Ei siitä maksuhäiriötä tule. Tuskin saksasta käsin laskua voidaan laittaa suomalaisten perintätoimistojen hoidettavaksi tai ulosottoon.
Puolisoni sai aivan hiljattain postipaketin SuperShopping-nimisestä firmasta. Paketista löytyi selluliittikivi sekä lasku. Mitään emme ole tilanneet kyseisestä puljusta, joten tietysti se herätti ihmetystä.
Osoittautui, että Tallinnaan rekisteröity www.supershopping.fi on huijauksistaan tunnettu yritys. He lähettelevät "tutustumispaketteja" ihmisille, joiden yhteystiedot he ovat jollain keinolla saaneet. Jos tutustumispakettia ei palauta 14 päivän aikana tai maksa laskua, heiltä alkaa sadella perintötoimiston nimissä lähetettyjä kirjeitä ja muita uhkauksia.
Pienellä googlettelulla löytyi paljonkin tarinoita, ja moni oli saanut perintötoimistoilta kirjeiltä vaikka olivat palauttaneet paketin. Huvittavinta on että jollekin kävi näin, vaikka oli maksanut itse tekemänsä tilauksen laskun ajallaan.
Osa oli soitellut kyseiseen perintätoimistoon, jossa asiasta ei oltu tiedetty mitään. Eli ilmeisesti SuperShopping lähettelee itse ainakin osan perintäkirjeistään, ja laittaa niihin tunnetun suomalaisen perintätoimiston nimen.
Uskomatonta huijausta.
Onkohan Suomen kansalaisella mitään velvollisuutta kiikuttaa postiin tuollaisia saamiaan huijauspaketteja, kun mitään oikeaa tilausta ei ole tietenkään tehty? Voiko SuperShopping esim. vedota siihen, että he ovat muka vahingossa lähettäneet paketin väärään osoitteeseen (jossa sattumalta asuisi saman niminen henkilö)?
Terveisin vihainen Pekka
Ei tarvitse mennä saksanmaalle asti. Joskus aikoinaan erehdyin tilaamaan nelostv:llä pyörivän mainoksen numerosta kännyyni sävelmän, hinta 9 euroa. Vasta kuukausia myöhemmin huomasin laskussani jokakuukautisen 9 euron,vaikken ollutkaan tilannut mitään lisää. Soitto firmaan (onneksi oli kotimainen huijaus ja numero), pienellä ohi vilahtavalla tekstillä oli kuulemma ruudussa lukenut, että sitoudun asiakkaaksi ja ostamaan joka kuukausi sävelmän.
Kuka tuollaisen huomaa mainoksen muutaman sekunnin aikana, mitään kirjallista vahvistusta ei tullut? No,maksoin ja viisastuin. Kieltää pitäisi moinen!
Laulujen sanat ovat tekijänoikeuden suojaamia, siksi niitä ei yleensä löydy avoimesta netistä.
Vaikka ne ovatkin tekijänoikeuden suojaamia, niin kyllähän niitä löytyy. Toki moniin laulujen sanoja ylläpitäviin sivustoihin kannattaa suhtautua varauksella ja tarkistaa myös vaikka tuolla MyWotilla.
Käsittääkseni (korjatkaa jos olen täysin väärässä) monikaan artisti tai etujärjestö ei ole lähtenyt jahtaamaan laulujen sanojen julkaisijoita. Toivottavasti tämä perustuu siihen, että artistit haluavat kuuntelijoiden ymmärtävän sanomansa ja viestinsä, mikä voi olla vaikeaa varsinkin vieraskielisten laulujen osalta pelkästään kuuntelemalla.
Lähetä kommentti