Liikennelääketieteen emeritusprofessori Timo Tervo arvosteli 27.10.2021 Hesarissa nopeusvalvontakameroita ja pienten ylinopeuksien sakottamista. Tänään hän oli Maikkarin aamuohjelmassa keskustelemassa aiheesta poliisin kanssa. Toisin kuin muissa pohjoismaissa, Suomessa liikenneturvallisuuden kehitys on pysähtynyt, vaikka nopeusvalvontakameroita lisätään jatkuvasti. Jotain uutta pitäisi keksiä.
Kirjoitin aiheesta vuonna 2010 ilmestyneessä Yksityisyys-kirjassani. Tiivistelmä oli, että nopeuksia mitataan sen vuoksi, että se on helppo tehdä. Oikea valvonta ja liikenneturvallisuus vaatisivat resursseja, joihin valtiolta ei tunnu löytyvän rahaa. Ei, vaikka oikea valvonta maksaisi itsensä takaisin niin sakkotuloina kuin henkilövahinkojen vähentymisenäkin.
Ajoin korttini jo 1980-luvulla ja olen siitä lähtien pyrkinyt noudattamaan nopeusrajoituksia. Yli 30 vuoden puhtaan tilin jälkeen sain viime vuonna ensimmäisen ylinopeussakon. Kamera oli napannut kuvan, kun toukokuisena lauantai-iltapäivänä ajoin Kangasalan suunnasta kohti Tamperetta, ja tähystelin monikaistaisessa risteyksessä oikeaa kaistaa, minkä valita. Muuta liikennettä oli tuskin lainkaan.
Toinen sakko tuli viime kesänä sunnuntai-iltapäivällä Kemiön saarella, jossa taajaman kamera nappasi kuvan. En ollut huomannut rajoituksen laskua 40 kilometriin, kun tie ei juuri muuttunut eikä missään näkynyt ristin sielua.
Molemmat ylinopeudet olivat nipin napin sakotuskynnyksen ylittäviä. Kumpikaan ei vaarantanut liikenneturvallisuutta.
Olen samaa mieltä Timo Tervon kanssa: jos järjestelmä sakottaa niitä, jotka parhaan kykynsä mukaan yrittävät noudattaa rajoituksia, se ei täytä tarkoitustaan. Valvonnan pitäisi napata ne, jotka ajavat piittaamattomasti ja muita vaarantaen, roikkuvat edellä ajavan perässä eivätkä ole ajokunnossa väsymyksen, alkoholin tai huumeiden vuoksi. Nyt sellaista valvontaa on tuskin lainkaan.
Viime sunnuntaina ajoin Lahden moottoritietä. Noudatin tunnollisesti 100 km/h rajoitusta sillä seurauksella, että jokainen auto ajoi ohi. Moottoritiellä kun ei ole kameroita, eikä juuri valvontaakaan. Oma rajoitusten noudattaminen tuntui aiheuttavan liikennehäiriön, joka haittasi muita.
Ajan usein myös Kehä I:tä, johon tuli kamerat muutama vuosi sitten. Useimmat ajavat ylinopeutta mutta jarruttavat aina kameran kohdalla. Itse säädän vakionopeuden 73 kilometriin, jonka tiedän mittarivirheen vuoksi vastaavan tasan 70 km/h arvoa. Yleensä joku tulee roikkumaan takapuskuriin, etenkin jos ajan vasemmalla kaistalla (josta käännytään Otaniemeen).
Maanteillä 60 - 80 -100 km/h vaihtuvat välillä hyvinkin tiheään, aina ennen risteysalueita. Miten kukaan voi enää ajaa autoa ilman vakionopeuden säädintä? Ilman automatiikkaa huomio pitäisi kiinnittää liikenteen sijaan nopeusmittariin.
Jos parhaansa yrittäminen ei riitä, 170 euron maksu alkaa tuntua puhtaalta rahastukselta. Summaa ei ole edes porrastettu tulojen mukaan, joten se on pienituloiselle kohtuuton rokotus. HSL:n päätös korottaa pummilla matkustamisen tarkastusmaksu 80 eurosta 100 euroon nostatti äskettäin porua, se kun rankaisee tiettyä ihmisjoukkoa (niitä, joilla ei mielestään ole varaa tai halua maksaa lipusta). Tahalliseen tekoon verrattuna 170 euron tahaton ylinopeussakko on aivan eri luokan asia.
Kannabiksen laillistamista on puolusteltu sillä, ettei ole järkeä tehdä monista suomalaisista lainrikkojia. Että laki, jota ei noudateta, on turha. Saman perustelun voisi esittää myös valvontakameroista.
Jos oikeaan liikennevalvontaan ei löydy poliiseja eikä rahoja, luovutaan sitten edes turvallisuuden kehittämisen tavoitteista.
Lisäys 18.11.2021: Tällainen uutinen tuli juuri: "Onnettomuustietoinstituutin selvityksen mukaan joka neljäs kuljettajista ajoi ylinopeutta vähintään 30 kilometriä tunnissa ja miltei yhtä moni ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan." Samanlaisia uutisia oli jo 10+ vuotta sitten, kun tein Yksityisyys-kirjaa, joten ei tieto mikään uusi ole. Sitaatista jää puuttumaan se, että toinen suuri riskitekijä olivat iäkkäiden kuljettajien havaintovirheet.
18 kommenttia:
--Jos oikeaan liikennevalvontaan ei löydy poliiseja eikä rahoja, luovutaan sitten edes turvallisuuden kehittämisen tavoitteista.--
Voltaire kirjoitti:"Le mieux est l’ennemi du bien." Suom. 'Hyvä on täydellisen vihamies.' Voltaire kuulemma lainasi lauseen italiasta – "Le meglio è l'inimico del bene."
Ajonopeuksien yleinen alentaminen on varmaankin parhain keino parantaa liikenneturvallisuutta ja karsia kuolemia. Myös paremman infran rakentaminen auttaa (lisää kaistoja ei auta, ks. "induced demand"). Suurin osa liikenteessä kuolleista on autojen kolhimia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä.
Turvallisuuden kehittämisen tavoitteet uhkaavat karata, mutta se ei ole syy luopua niistä. On vain yritettävä uudestaan ja pureuduttava oikeasti turvallisuutta lisääviin toimiin turvallisuusteatterin asemesta.
Turhinta teatteria on alkaa vaatia haavoittuvilta osapuolilta kypärää, huomioliivejä tai jotain muuta näennäistä kompesaatiota autoilijoiden hyväksi, jotta ei tarvitsisi puuttua oikeasti mihinkään vallitsevassa hierarkiassa.
Oikeuslaitoksella olisi hyvä paikka aloittaa vaikka tuomitsemalla yliajoissa raskasta ajoneuvoa kuljettanut suuriin korvauksiin huolimattomuudesta.
Ajo-oikeusiän alentaminen ja ulottaminen alle 18-vuotiaisiin on sulaa hulluutta.
"Suurin osa liikenteessä kuolleista on autojen kolhimia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä." - ei nyt sentään. Sen sijaan autoilijoiden tahallisia tekoja (=itsemurhia) on yllättävän paljon. Päihdekuskeja kuolonkolareista on kolmasosa.
PS. Kaikkina näinä vuosina minut on puhallutettu auton ratissa KAKSI kertaa.
Tuo nopeusrajoituksien alentaminen lähiökaduilla on myös yksi kiva trendi.
Täällä Tampereella alennettiin useimpien asuntoalueiden aluerajoitukset 40 km/h => 30 km/h muutamaa kokoojakatua lukuunottamatta. Päätöstä perusteltiin sillä että vähennetään jalankulkijoiden loukkaantumisia.
Muuten hyvä, mutta näillä 40 km/h-alueilla oli tapahtunut useana viime vuotena tasan nolla onnettomuutta, joten alaspäin ei oikein voinut mennä. Silti rajoituksia alennettiin. Lopputulos on se että kaikki ajavat silti lähemmäs viittäkymppiä. Koulujen kohdalla yms hidasteet olisivat toki järkeviä.
Aloitan tämän nyt silleen, että olen sataprosenttisesti samaa mieltä tämän artikkelin kanssa. Olen myös ajanut vuosikymmeniä auton kanssa ja koskaan aikaisemmin liikenne ei ole tuntunut yhtä vaaralliselta sähläämiseltä kuin viimeiset viitisen vuotta. Tilanne vain pahenee vuosi vuodelta. Ilmeisen samassa suhteessa kuitenkin noiden hyödyttömien peltipönttöjen määrä on kasvanut.
Itsekin pyrin ajamaan sääntöjen mukaan ja ongelmana on aivan sama kuin Petterikin kirjoittaa. Se on jopa VAARALLISTA! Muu liikenne kun ilmiselvän viis veisaa mistään säännöistä. Aja nopeusrajoitusten mukaan tai sen pikkasen yli, perässä kolme täysperävaunurekkaa puskuri takapuskurissa kiinni. Sekä viisitoista autoa porhaltaa ohi joka minuutti. Tämä tapahtuu jopa keskellä syvintä talvea/keskellä myrskyjä vaikka keli olisi kuinka järkyttävä ja näkyvyys olematon. Aina se "bemari" tai "audi" vetää siitä ohi sataaviittäkymppiä niin että näkyyvys on sen minuutin verran poissa lumivyöryn vuoksi.
Katsoin tuossa taannoin dokumentin yhdysvaltain "mantereen kokoisesta" moottoritieverkostosta. Yhdysvalloissa on laskettu, että tämän verkoston valmistumisen jälkeen liittovaltion tasolla säästyy vuodessa 6500 ihmishenkeä. Kun koko mantereen laajuinen kunnollinen tieverkosto oli valmistunut, niillä tapahtuu hämmästyttävän vähän onnettomuuksia. Vaikka yhdysvaltalainen liikennekuri on jopa heikompaa kuin euroopassa.
Samoja kaikuja kuuluu norjasta. Sielä säästynyt sen sata henkilöä kun on panostettu tieverkoston kuntoon. Tehty uusia leveitä hyviä teitä ja niistä pidetään huolta.
Suomessa tiet alkaa muistuttaa jotain pommitettua sotatoimialuetta. Siksikään en pidä perästä roikkumisesta ja itseni ohittamisista, kun ohittavilla autoilla tuntuu olevan tapana jyrätä suoraan siihen eteen ja siten suomen surkeista teistä lentelee kaikenlaisia kokkareita ja kiviä tuulilasiin. Niitä saa olla koko ajan paikkaamassa ja vaihtamassa! Tietysti minä maksan! (omavastuita).
Täällä on aivan ala-arvoiset tiet. Sekin tilanne vain pahenee vuosi vuodelta. Eikä mikään näytä että asiasta yritettäisiin edes puhua. Puhumattakaan, että piipahdettaisiin puolella sanallakaan yhdistettynä turvallisuus = hyväkuntoinen hyvin hoidettu nykyaikainen leveä tie! Sekin kun maksaa ja suomen liikenneturvallisuus pitäisi tapahtua siten, ettei valtion tai kuntien rahoja siihen tuhlata mieluiten kolikkoakaan.
Mutta silti autoilijan pitäisi maksaa niin näitä naurettavia "sakkoja" kuin sitä tienhoitoakin on maksettu sen sata miljardia jo kymmenenkin vuoden aikana. Niin viitaten viime artikkeliin kuinka iso pino sitten on SATA MILJARDIA. Silti tiet on kuin venäjällä jossain siperian puolihävitetyssä kylässä.
Hersyvän hauskaa on myös tuo mitä anonyymi kirjoitti lähiökaduista.
Meillä on myös se käänteinen ongelma täällä kotinurkilla lähiöalueella. Tänne taas jopa toivottaisiin peltitoosaa tai sitä poliisia.
Jostain syystä se numero kolmonen on muuttunut numero kahdeksaksi. Tai siltä ainakin tuntuu. Useita autoja menee päivässä läpi hirveällä nopeudella eikä poliisia ole näkynyt vuosikausiin alueella. On soitettu, ei kiinnosta.
Kuitenkin täälläkin on paljon koiraihmisiä, pieniä sekä isompiakin lapsia. Ihme on, kun mitään ei ole vielä sattunut.
Asiasta on oltu kaupunkiin yhteydessä, että saisi edes niitä töyssyjä. Ei voi laittaa kun lumen lanaaminen vaikeutuu (miten se sitten muualla kaupungissa onnistuu, sieläkin töyssyjä on?).
Hassu juttu vain, että sielä missä asia on erittäin vaarallista ja asukkaat on erittäin huolissaan, asia ei kiinnosta niin kaupunkia kuin poliisiakaan. Sellaista turvallisuuden lisäämistä.
Täsmälleen samaa mieltä Petterin kanssa.
Poliisia ei vaan kiinnosta muu kuin tutkan näyttö tai kameran kuvat. Okei, on resurssitkin ajettu alas mutta silti. Jos verrataan 90-luvun alkuun, kun sain kortin, on esim. puhallutukset nykyään käytännössä nolla. Ajokorttiaikakauteni alussa (ensimmäiset 5 vuotta) minut puhallutettiin ehkä n. 10 kertaa (saattoi olla vain 8, en pitänyt niin tarkkaa lukua). Sen jälkeen 25 vuoden aikana on puhallutettu yhteensä ehkä 5 kertaa. Joku voi tietysti sanoa, että en aja tarpeeksi kohdatakseni poliiseja. Eikö miljoona kilometriä 30 vuodessa ole tarpeeksi?
Syitä holtittomaan menoon maanteillä on monia. Itselleni on vuosien aikana käynyt selväkai, että on siihen syynsäkin. En aja itsekään aina täysin liikennesääntöjen mukaan ja erityisesti nopeus on yleensä aina siinä sakkorajalla, mutta ei silloin, kun rajoitus on 50 tai alle. Erityisesti minua ihmetyttää ne kuljettajat, jotka kasikympin alueella ajavat 70-75 ja taajaman koittaessa ja nopeusrajoituksen laskiessa neljäänkymmeneen ajavatkin yhtäkkiä 50-60 km/h. Tämmöiset on oikeasti vaarallisia kevyelle liikenteelle varsinkin nyt pimeän aikaan.
Niin se holtiton meno. Ensinnäkin kameravalvonta ja tutkaus ei ole ajotapavalvontaa. En koskaan - ja todella tarkoitan sitä - ole nähnyt virkavaltaa mittaamassa autojen etäisyyksiä toisistaan motarin vasemmalla kaistalla (enkä muuallakaan. Motarilla vaan ne etäisyydet ovat nopeuksiin nähden uskomattoman pieniä). En ole nähnyt juuri puhallusratsioita, liikennevalojen noudattamisvalvontaa, suuntamerkin käyttämisen valvontaa jne. Suuntamerkki, vaikka vain pieni osa liikennettä, aiheuttaa minussa raivoa, kun sitä ei osata käyttää. Ei kiertoliittymissä, ei kaistanvaihdossa, ei kääntyessä. Kaikkinainen ’sinnepäin’ ajaminen aiheuttaa ainakin minulla verenpaineen kohoamista. Mutta erityisesti poliisien näkymättömyys ihan yleisesti on varmasti yksi suuri syy siihen, että kuri on höltynyt.
Mutta jos ajaa uudehkolla autolla, niin kyllä sitä aina välillä ihmettelee, miksiköhän juuri tässä on kahdeksankympin rajoitus, kun täysin vastaavalla tieosuudella jossain toisaalla voi olla satasen taulu ja tien geometria tai sivuteiden risteämismahdollisuus on käytännössä nolla. Toisaalta tiet ovat luokattomassa kunnossa. Ihan kaikkialla. Eikä nykyinen tapa tehdä mahdollisimman ohutta päällystettä juuri edesauta asiaa, kun kokonaismassat vain kasvavat, talvihoito pitää tiet märkänä ja routa tekee reikiä vain lisää.
Summarum: kaikkinainen tavallisen autoilijan unohtaminen ja syyllistäminen ihan kaikkeen, autoilun verotus, polttoaineiden kallistuminen ja syyllistäminen siitä ettei hanki sähköautoa ja tuhoaa maapallon, nostaa verenpainetta —> aiheuttaa jollain tasolla välinpitämättömyyttä —> liikennekäyttäytyminen huononee —> ja kun poliiseja ei näy —> nostaa verenpainetta…
Kyllä se nopeusrajoitusten ainainen kiristäminen, sakotusrajan laskeminen ja samalla infran heitteillejättö on nyt katsottu ja se tie käyty. Sillä ei liikennekuolemia saada nollaksi ikinä. Ensin tilastoista pitäisi siivota Ruotsin mallin mukaisesti itsemurhat pois. Sitten tehdä liikenneinfra järkeväksi (ei punaisia aaltoja kaupunkeihin vaan mahdollisiman paljon uusiin ja vanhoihin risteyksiin toimivia kiertoliittymiä), kevyt liikenne pois ajoradalta ja omat väylät heille aina kun mahdollista, keskikaiteellisia teitä enemmän. Uusien tai edes uudempien autojen hankkiminen mahdolliseksi useammalle suomalaiselle, verotus ja käyttö järkeväksi, että sen uudemman voisi joskus hankkia. Tämän jälkeen poliisien resurssit ajotapavalvontaan.
Ainiin, vielähän se yksi asia tuli mieleen: mitä nykyinen autokoulu antaa nuorelle? Aivan oikein, ei juuri mitään —> peruskouluihin liikennekasvatusta joka vuosi. Jos se aloitetaan vasta yläasteella tai ajokortti-iässä niin me on hävitty tää peli.
Liikkuva poliisi takaisin!
Vaikuttaa siltä, että liikkuvan poliisin lakkautus silloin Päivi Räsäsen sisäministerikaudella oli iso virhe liikennevalvonnan suhteen!
Ei noiden poliisipiirien mielenkiinto välttämättä riitä liikennevalvontaan kun muutenkin on resursseista tiukkaa.
Liikennevalvontaan pelkästään keskittyvälle osastolle olisi kuitenkin pakko budjetoida riittävä määräraha eikä sitä voisi hyödyntää muissa kohteissa - luulisin näin.
Jos ajaa motarilla 120 kesänopeuksien aikaan, menee suht normaalisti. Mutta jos ajaa 100 talvinopeusrajoituksilla, lähes kaikki menevät ohi.
Tuohan siis tarkoittaa sitä että autoilijat noin yleisesti mieltävät 100km/h rajoituksen motarilla hyvällä kelillä liian alhaiseksi. Oikea ratkaisu olisi vaihtuvat nopeusrajoitukset. Kovassa sateessa 100 olisi paikallaan kesälläkin.
Olen kanssa suht paljon ajavana miettinyt, mitkä "valopäät" noista nopeusrajoituksista oikein päättävät. Tuo kysymys tuntuu olevaan vaan jotenkin täysin kielletty aihe, koko keskustelun lähtökohta tuntuu olevan että viranomaisen määräämät nopeusrajoitukset olisi jotenkin lähtökohtaisesti oikeita ja virheettömiä.
Päinvastoin vaikuttaa että nopeusrajoituksia usein keksitään poliittisin perustein. Hämeessä oli takavuosina yksi onnettomuus, missä nuorisoa menehtyi. Ylinopeus oli tutkinnan mukaan huomattava. Poliitikkojen vastaus oli rankaista kaikkia syyttömiä autoilijoita laittamalla 60km/h pätkä sille tielle, joka oli 80 alunperin.
Kuten henris42 sanoi, kollektiivisesti rangaistaan kaikkia jos yksi (tai muutama) törttöilee kunnolla. Se on jotenkin käsittämätöntä mutta sopii tietysti suomalaiseen sosialidemokratiaan. Jos sulla on kivaa ja mulla ei, niin sitten kellään ei saa olla kivaa.
Turhaa selittelyä, jos ajaa ylinopeuttaa rikkoo lakia. Ja siitä tulee kulloinkin voimassa oleva rangaistus. Jos ei pysty huomioimaan nopeusrajoitusten muutoksia, mitä muuta ei ole kykenevä liikenteessä huomioimaan?
Se on hyvä kysymys. Jotain muutakn voi jäädä huomaamatta, sitähän ei itse tiedä. Toisaalta en ole koskaan kolaroinut, joten ainakaan mitään pahempaa ei ole jäänyt huomaamatta.
Kiinnostaisi tietää, miten tarkkaavaisia muut autoilijat ovat. Kuinka moni autoilija on selvinnyt täysin ilman peltipoliisien välähdystä? Sitä ei lasketa, jos asuu maalla ja asioi vain kirkonkylällä, eikä matkalla ole yhtään kameraa (ei liioin poliiseja).
Petteri: ”En ollut huomannut rajoituksen laskua 40 kilometriin, kun tie ei juuri muuttunut eikä missään näkynyt ristin sielua. ”
Jos nopeusrajoitus ei korreloi liikenneympäristön ja/tai liikennetilanteen kanssa, ei ole ihme, että pieniä ylityksiä tulee. Näistä rankaiseminen on paitsi typerää myös rahan haaskausta.
Nopeusrajoituksia tulee noudattaa mutta jos liikkujan oma ajattelu tyrmätään tai sitä ei huomioida, on se aivan yhtä typerää. Oman ajattelun unohtajille (ja vähän muillekin) nopeusrajoitukset on tietysti asetettu, koska kaikille tilannenopeus ei ole mitenkään tuttu asia.
Jaa niin, kamera on kyllä välkkynyt mutta vain huomautus on tullut, koska tein suuren rikoksen. Ajoin kauniissa keväisessä pakkassäässä kuivalla ja jäästä vapaalla valtatiellä 84 km/h rajoituksen ollessa 80 km/h. Onhan se hirveä rikos.
Toisaalta, ajoin kerran Jyväskylässä vielä keväisemmässä säässä Tourulasta pohjoiseen. 80-alueella 105 km/h. Ohitin samalla poliisin tunnuksellisen auton. Tästähän seurasi pienimuotoinen seurailu Palokan TB:lle. Maijasta nousi nuori naiskonstaapeli ja vanhempi mieskonsta jäi koneelle kirjoittelemaan. Aikamme siinä juteltuamme sain jälleen huomautuksen. Ei olisi kameravalvonnalla onnistunut. Mutta kun järki on päässä sekä autoilijalla että poliisilla, niin tulos voi olla molempia hyödyttävä. (Käppyrät ja Jyp pelasi samalla loppuottelua ja tästä virisi myös keskustelu :) ).
Ajan sekä pientä ja hitaahkoa autoa (20.000-30.000km/vuosi) että isoa ja aivan liian tehokasta moottoripyörää (0-29.000km/vuosi). Vaikka nykyään asunkin maaseudulla, niin ajelen viikottain (etätyön vähentyessä jopa päivittäin) tolpitettua Kehä-1:stä. Edestakainen työmatka Porvoo-Espoo-Porvoo on 140 kilometriä. Tästä huolimatta en ole vielä koskaan saanut ylinopeudesta tai muustakaan törttöilystä sakkoja, vaikka ajokortti on ollut vuodesta 1986. Kyllä se siis mahdollista on, vaikka säkääkin on ollut ehkä mukana. Parkkisakoilta en tosin ole välttynyt, edes prätkällä.
Tämä sakottomuus ei johdu siitä että ajaisin erityisen hitaasti (varsinkaan prätkällä) tai muita häiritsevästi, en hätäjarruttele tolppien kohdalla, enkä myöskään roiku 2 metriä toisten perässä moottoritiellä, kun en aja mitään germaaniseksi premiumautoksi miellettävää. Yritän jättää sen oman minäensin -asenteen kotiin, mutta kieltämättä verenpaine on noususuhdanteinen kun tätä ja vilkuttomuutta näkee enenevissä määrin.
Mitä puhallutuksiin tulee, olen viimeisen 15 vuoden aikana päässyt puhaltamaan tasan 3 kertaa, kaikki nämä Kotkan meripäivien yhteydessä (meillä on mökki siellä). Soisi tapahtuvan useammin, ja muuallakin kun kesäkotkassa.
Ehkäpä tähän vielä pitää lisätä että itse olen urheiluautoharrastaja, ja ajelen ns reippaasti, mutta kuitenkin tilannenopeudet tarkasti huomoiden. Minä annan aina tilaa, ja pidän turvavälit. Eli siis täysin eri asia kuin mitä törkeää ajoa näkee erityisesti Itä-Helsingissä.
Parjatut baijerilaiset merkit eivät ole yleensä se pahin aines, vaan pakettiautot. Niillä ajetaan ihan miten sattuu - peräluukussa kiinni ja pujotellaan. Siis kaasu pohjassa koko ajan.
Eikä tuo ole edes suomalainen ilmiö, muutama vuosi sitten mulla oli Alfa Brera vuokralla Italiassa, ja Milanon ja Genovan välisellä motarilla paku ajoi ihan suoraan kylkeen rekan takaa, ja lähti vieläpä karkuun.
"Miten kukaan voi enää ajaa autoa ilman vakionopeuden säädintä?" Pikemminkin kysymys on, että miten kukaan uskaltaa enää lähteä liikenteeseen ilman, että laittaa autossaan kännykän telineeseen ja aktivoi tutkahälytyssovelluksen? Siinä missä aiemmin kamerat olivat maantiellä liikkumisen stressitekijä, nykyään ne ovat Helsingissä sitä lähes jokaisella matkalla. Et voi liikkua menemättä laitteen ohi, joka voi antaa sinulle pikavoiton, jos huomio on sattunut herpaantumaan.
Valitettavasti tämä lisääntyvä älykkäiden laitteiden ja näyttöjen määrä autoilleissa ei tee meistä kuskeista älykkäämpiä. Meidän huomiokykymme on kaupunkiliikenteessä jo ennestään koetuksella. Sovellusten antamat äänimerkit ja visuaaliset avusteet saavat kyllä takuuvarmasti meidät huomaamaan sen paikallaan jököttävän nopeuskameran lähestymisen jo puolen kilometrin päästä. Se, mitä kaikkea muuta meiltä jää huomioimatta tuon puolen kilometrin aikana, jona valmistaudumme ohittamaan kontrollipisteen, on se todellinen automaattisen liikennevalvonnan hinta. Se hinta voi olla aivan karmea.
Meillä ei vielä ole toimivaa vaihtoehtoa, jossa nopeuden säätämisen voisi ulkoistaa tietotekniikalle. Kun liikennemerkkien tunnistin HUD-näytössä kertoo heti kotikadulla, että tässä on satasen rajoitus (mahdollisesti edessä ajaneen pakettiauton takatarroista tai ties mistä signaalin saaneena), saamme konkreettisen muistutuksen siitä, miksemme voi vielä luovuttaa vastuuta kaasupolkimesta koneelle. Älykkäät vakionopeudensäätimet ovat toistaiseksi älykkäitä vain osan matkasta.
Se, minkä sovellukset paikkatietoineen ja yhteisön sinne syöttämine tietoineen voivat meille jo nykyään hyvin korkealla luotettavuusasteella tarjota, on tieto nopeuskameroiden sijainnista. Tähän me siis luotamme ja siihen me alamme huomiotamme keskittämään, koska meidän tehtävämme ihmisenä on yhä muuntaa tuo tieto ajoneuvomme ohjaustoimenpiteiksi. Kasvavien kontrollipisteiden myötä liikenteestä tulee yhä enemmän peli, jossa tavoitteena on estää "elämien menetys" pääsemällä näistä kameroiden määrittämistä tasoista lävitse (en ihmettelisi, jos jotkin sovellukset jo jakaisivat näistä porteista pisteitä).
Se todellinen peli, johon meidän pitäisi kaikki huomiomme liikenteessä keskittää, muuttuu näiden digitaalisten ärsykkeiden myötä alitajuisesti sekundääriseksi tavoitteeksi. Pystymmekö me enää reagoimaan siihen yhtä tehokkaasti kuin aiemmin, kun oma CPU:mme on kuormitettuna näiden tielle keinotekoisesti sijoiteltujen esteiden eli kameroiden välttämisestä?
Nopeusvalvontakameroiden alapuolella voisi olla edes pienellä merkittynä se nopeusrajoitus. Nyt jotkut lyövät jarrut pohjaan nopeusvalvontakameran kohdalla kun ei olla varmoja onko se nopeusrajoitus 60 vai 80...
Kameravalvonta on vain uusi verotusmuoto. Sillä verotetaan niitä lainkuuliaisia kansalaisia, jotka hetken herpaantumisen johdosta hurauttavat kameraan, joka on heti alennetun nopeusrajoituskyltin takana. Jossakin on laitettu oikein sakkorysiä 100->80 vaihdoksen, kun tuo 20 km/h tuottaa jo mojovan rikemaksun. Viimeksi niin kävi itselleni muutoin harvoin käyttämälläni kehä III osuudella matkalla länteen hiukan ennen Turun väylää. Ohitin erikoispitkää rekkaa, joka peitti oikealla puolella olevan merkin, vasen oli sopivasti kellahtanut ojaan. Suoritin lisäveron valtion kassaan. Liikenneturvallisuudella ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Kaaharitkin väittävät kameroita tai ajavat niiden ohi tunnistamattomina. Ei varmaan ole, eikä varmaan pystytäkään mitenkään tilastoimaan niitä kuolemia, jotka kamerat ovat estäneet. Pasterstein voi väittää ihan mitä vaan, mutta todistapa vääräksi...
Olen ihmetellyt, minkä vuoksi valvontakameroista ei voi ilmoittaa etukäteen liikennemerkillä reilusta ja näkyvästi. Itse maalaisin harmaat peltitötteröt huomiovärillä ja kiinnittäisin samaan tolppaan vielä nopeusrajoitusmerkin. Tai miksipä ei rehellisesti ennakkomerkki vaikkapa sataa metriä ennen kameraa, jossa mukana myös nopeusrajoituskilpi - tarkoitushan lienee saada ajonopeuksia ko. vaaralliseksi todetuissa paikoissa laskemaan, eikä suinkaan kerätä puskista ampumalla sakkoja.
Lähetä kommentti