Usein tulee kirjoitettua ongelmista, kun jokin ei toimi. Harvemmin muistaa mainita asioista, jotka toimivat loistavasti ja ilahduttavat arjessa kerta toisensa jälkeen.
Itselläni tällainen on ollut Spotify, jonka toimivuus jaksaa ilahduttaa vielä kahden vuoden käytön jälkeenkin. Oleellista on, että käyttää maksullista versiota ja yhdistää sen kunnon stereoihin. Itsellä oli aluksi käytössä Applen Airplay -yhteys, mutta se rajoitti käytön AV-vahvistimeen ja muutamaan kaiuttimeen.
Nyt tilanne on parantunut, sillä Spotify Connect ja Googlen Chromecast yhdistävät älylaitteet (älypuhelin, tablet-kone, pöytäkone, läppäri) ja toistolaitteet (AV-vahvistin, Sonos- ja Pioneer-älykaiuttimet sekä Google Home ja Amazon Alexa). Kaikki toimivat yhteen iOS-, Android-, Windows ja Mac-maailmassa.
Musiikin voi valita puhelimella ja ohjata kuulumaan Amazonin Echo -kaiuttimesta:
Kaikki laitteet näkyvät samassa listassa:
Googlen Chromecast on pieni ja edullinen palikka, joka HDMI-porttiin laitettuna ottaa vastaan ääntä ja videota kodin wlan-verkossa. Laitoin aluksi Chromecastin televisioon, mutta parempi paikka löytyi AV-vahvistimen HDMI-tulosta. Ääni kuuluu upeasti monikanavisista kaiuttimista ja subbarista, levyn kansi näkyy televisiossa.
Mikä parasta, Spotify-tiliä voi käyttää yhtäaikaa usealla eri laitteella. Voin käynnistää musiikin kuuntelun pöytäkoneella ja siirtyä toiseen huoneeseen, missä voin vaihtaa biisiä älypuhelimella.
Spotify Connect ohjaa musiikin suoraan kaiuttimeen, joten ohjelman voi vaikka sammuttaa ja musiikki jatkaa silti soimista. Tämä tuottaa helposti yllätyksiä. Musiikki pitää muistaa erikseen pysäyttää, mutta sen voi tehdä miltä laitteelta tahansa.
Toinen harmi liittyy Chromecastiin. Ensinnäkin se vaatii oman virtalähteen, koska HDMI-portissa ei ole virransyöttöä. Suurempi ongelma on se, ettei Chromecastia aina löydy. Joskus Freedomen sulkeminen auttaa.
Nämä ovat kuitenkin pieniä harmeja verrattuna siihen iloon, mikä löytyy rajattomasta musiikkivalikoimasta, joka on aina käden ulottuvilla. Usein kuulen radiosta jotain kiinnostavaa, minkä jälkeen haen sen Spotifystä uuteen kuunteluun. Eikä kyse ole pelkästä kevyestä musiikista, vaan myös klassisen valikoima on kattava. Esimerkiksi Bachin jouluoratorio on soinut tänä jouluna moneen kertaan:
Ihan toiseen äärilaitaan päädyin kuultuani Ylen kanavalla 23.12.2017 musiikkiaiheista tietokilpailua Jari Tervon ja Arto Nybergin välillä. Esille tuli mm. Juicen Siniristiloppumme (en ollut koskaan kuullutkaan) ja Mika M. A. Nummisen erilainen joululevy:
Tältä raidalta on peräisin fraasi "jumalauta kakarat, kohta paukkuu pakarat!".
Spotifyn käyttöliittymään tottuminen kestää aikansa. Varsinkin klassisen musiikin haku on hankalaa, koska toiminnot on ajateltu kevyttä musikkia varten (levyn nimi, artistin nimi, biisin nimi) -- mutta opettelu maksaa vaivan.
Spotify pyrkii suosittelemaan uutta musiikkia, mutta tätä ominaisuutta en ole koskaan kokenut hyödylliseksi. Lukuisat valmiit soittolistat ovat täynnä myyviä nimiä ("viraalisimmat", "parhaat hitit" ym.) mutta jostain syystä itse saan parempia vinkkejä Ylen radiokanavilta. Toinen välillä ärsyttävä ominaisuus alkaa soittaa omiaan kun valittu kappale loppuu. Bachin jälkeen ääneen pääsi mm. teknobiisi, jossa vähän väliä matala ääni kähisi mikkiin "BACH!". Ei ihan sitä, mitä Matteuspassion jälkeen odottaisi kuulevansa. Voi toimia paremmin kevyessä musiikissa.
On oleellista maksaa palvelusta. Se on ensinnäkin reilua artisteja kohtaan, mutta myös paljon kätevämpää. Spotifyn jälkeen en ole ostanut ainuttakaan cd-levyä, koska kaikki musiikki on löytynyt palvelusta.
Jos autoradio on uudempaa Bluetooth-mallia, Spotify toimii langattomasti mobiilidatan varassa, ja biisejä voi vaihdella ratissa olevilla painikkeilla.
Kaiken kaikkiaan loistavaa, elämää rikastuttavaa tekniikkaa. Kaikkien it-harmien rinnalla olkaamme välillä kiitollisia siitä, mikä toimii. Spotify on yksi sellainen!
Itselläni tällainen on ollut Spotify, jonka toimivuus jaksaa ilahduttaa vielä kahden vuoden käytön jälkeenkin. Oleellista on, että käyttää maksullista versiota ja yhdistää sen kunnon stereoihin. Itsellä oli aluksi käytössä Applen Airplay -yhteys, mutta se rajoitti käytön AV-vahvistimeen ja muutamaan kaiuttimeen.
Nyt tilanne on parantunut, sillä Spotify Connect ja Googlen Chromecast yhdistävät älylaitteet (älypuhelin, tablet-kone, pöytäkone, läppäri) ja toistolaitteet (AV-vahvistin, Sonos- ja Pioneer-älykaiuttimet sekä Google Home ja Amazon Alexa). Kaikki toimivat yhteen iOS-, Android-, Windows ja Mac-maailmassa.
Musiikin voi valita puhelimella ja ohjata kuulumaan Amazonin Echo -kaiuttimesta:
 |
| Kuuntelet Spotifytä Amazon Echolla. |
 |
| Google Cast ja Spotify Connect -laitteet samassa listassa. |
Mikä parasta, Spotify-tiliä voi käyttää yhtäaikaa usealla eri laitteella. Voin käynnistää musiikin kuuntelun pöytäkoneella ja siirtyä toiseen huoneeseen, missä voin vaihtaa biisiä älypuhelimella.
Spotify Connect ohjaa musiikin suoraan kaiuttimeen, joten ohjelman voi vaikka sammuttaa ja musiikki jatkaa silti soimista. Tämä tuottaa helposti yllätyksiä. Musiikki pitää muistaa erikseen pysäyttää, mutta sen voi tehdä miltä laitteelta tahansa.
Toinen harmi liittyy Chromecastiin. Ensinnäkin se vaatii oman virtalähteen, koska HDMI-portissa ei ole virransyöttöä. Suurempi ongelma on se, ettei Chromecastia aina löydy. Joskus Freedomen sulkeminen auttaa.
Nämä ovat kuitenkin pieniä harmeja verrattuna siihen iloon, mikä löytyy rajattomasta musiikkivalikoimasta, joka on aina käden ulottuvilla. Usein kuulen radiosta jotain kiinnostavaa, minkä jälkeen haen sen Spotifystä uuteen kuunteluun. Eikä kyse ole pelkästä kevyestä musiikista, vaan myös klassisen valikoima on kattava. Esimerkiksi Bachin jouluoratorio on soinut tänä jouluna moneen kertaan:
 |
| Bachin jouluoratorio Spotifyssä. |
 |
| "Kohta paukkuu pakarat!" |
Spotifyn käyttöliittymään tottuminen kestää aikansa. Varsinkin klassisen musiikin haku on hankalaa, koska toiminnot on ajateltu kevyttä musikkia varten (levyn nimi, artistin nimi, biisin nimi) -- mutta opettelu maksaa vaivan.
Spotify pyrkii suosittelemaan uutta musiikkia, mutta tätä ominaisuutta en ole koskaan kokenut hyödylliseksi. Lukuisat valmiit soittolistat ovat täynnä myyviä nimiä ("viraalisimmat", "parhaat hitit" ym.) mutta jostain syystä itse saan parempia vinkkejä Ylen radiokanavilta. Toinen välillä ärsyttävä ominaisuus alkaa soittaa omiaan kun valittu kappale loppuu. Bachin jälkeen ääneen pääsi mm. teknobiisi, jossa vähän väliä matala ääni kähisi mikkiin "BACH!". Ei ihan sitä, mitä Matteuspassion jälkeen odottaisi kuulevansa. Voi toimia paremmin kevyessä musiikissa.
On oleellista maksaa palvelusta. Se on ensinnäkin reilua artisteja kohtaan, mutta myös paljon kätevämpää. Spotifyn jälkeen en ole ostanut ainuttakaan cd-levyä, koska kaikki musiikki on löytynyt palvelusta.
Jos autoradio on uudempaa Bluetooth-mallia, Spotify toimii langattomasti mobiilidatan varassa, ja biisejä voi vaihdella ratissa olevilla painikkeilla.
Kaiken kaikkiaan loistavaa, elämää rikastuttavaa tekniikkaa. Kaikkien it-harmien rinnalla olkaamme välillä kiitollisia siitä, mikä toimii. Spotify on yksi sellainen!
15 kommenttia:
Itse lakkasin maksamasta Spotifysta ja palasin cd-levyjeni ja niistä rippaamieni mp3:sten pariin:
-monen kuuntelemani artistin ja bändin tuotanto puuttuu Spotifysta tai on siellä vajavaisesti edustettuna (esim. jos on ollut useita levy-yhtiöitä)
-yli 10% Spotifyssa soittolistalle merkitsemistäni albumeista on myöhemmin kadonnut koko puljusta (etenkin laulaja-lauluntekijägenressä tuntuu kato käyvän tiuhaan)
-monesta albumista on Spotifyssa kaikkea muuta kuin paras versio miksauksen tai ekstrojen suhteen
-suuri osa cd-bokseista hienoine ekstroineen puuttuu
Päätökseni suosia edelleen levyjen hankkimista selittyy osin myös sillä, etten juurikaan kuuntele yksittäisiä biisejä (soittolistanikin koostui lähinnä kokonaisista albumeista), enkä harrasta taustamusiikkia (poislukien 50-luvun jazz kirjoittamisen taustana). Silloin kun haluan uusia vaikutteita, niin pistän MTV Rocksin tai jonkin Youtube-kanavan soimaan.
Asetuksista voi klikata pois päältä tuon "suositeltujen" kappaleiden soiton päättyneen playlistin jälkeen.
Lisäksi Spotifyssa on mahtava toiminto juoksua harrastaville. Running-toiminnolla Spotify mittaa askeltiheyden ja alkaa soittaa sitä vastaavaa musiikkia. Kappaleet voi valita suosituksista tyylilajin mukaan tai antaa valintojen perustua omaan kuunteluhistoriaan.
Vieläkö Spotifyn mobiilisovellus urkkii puhelimen tiedot käyttäjästään?
https://www.theguardian.com/technology/2015/aug/21/spotify-faces-user-backlash-over-new-privacy-policy
Stallmanin kanta Spotifyhyn on arvattavissa. Suljettua ja DRM:llä poispilattua. Se Spotifyssa on hyvää, että formaattina on Vorbis (ogg).
https://stallman.org/spotify.html
Itse olen taas alkanut ripata omia CD-levyjä CDparanoialla tai jollakin muulla siihen perustuvalla ohjelmalla. ABCDE on mukava komentoriviohjelma, joka osaa hakea albumien tiedot netistä. Kuuntelen musiikin Cmusilla, joka on alun perin suomalaisen kehittäjän aloittama vapaa ohjelma.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Cmus
Olin jonkin aikaa Deezerin käyttäjä, mutta sitten rekisteröityminen tuli pakolliseksi ja kaikki soittolistani katosivat. En halua rekisteröityä aina vain yhä uusiin palveluihin. Eikä minulla ole rahaa käyttää maksullisia palveluja. Onneksi on radio ja siellä ammattitaitoiset toimittajat. Enimmäkseen kuuntelen Radio Helsinkiä ja Ylen puheohjelmia Areenasta. Netin välityksellä löytyy mahtavia podcasteja ulkomaita myöten. Ja ulkomaisia radioasemia, jos vain aikaa niiden kuunteluun jää. Saan niin paljon vinkkejä uudesta ja vanhastakin musiikista, etten ehdi kaikkia kaivaa esille. Ostelen joskus kirpputoreilta levyjä eurolla. Ja kirjastosta lainailen. Jos jostain tipahtaa jokunen ylimääräinen roponen, lähden keikalle kuuntelemaan elävää musiikkia. Menisin mielelläni paljon useammin, mutta kun ei ole millä maksaa. Terveisiä köyhyydestä!
Keskiluokan pudokas
Juoksun taustamusiikista oli maininta ja kuviakin pari vuotta sitten kirjoittamassani jutussa, jonka linkki oli tekstin alussa. Varmaan hyödyllinen toiminto juoksijalle, joihin itse en kuulu.
Spotify ei tyydytä kaikkia tarpeita, varsinkin alan harrastajat kaipaavat juuri tiettyä esitystä, joka sieltä puuttuu. En ole tutkinut asiaa mutta oletan, että mitään pelkkinä LP-levyinä julkaisuja vanhoja levyjä palvelussa ei ole. Spotify-aika alkaa vasta cd:n tulosta (ja tietenkin niistä vanhoista levyistä, joita on uudelleenjulkaistu cd-muodossa).
Spotifyn vaikutuksista musiikkialalle voi olla monta mieltä. Musiikin arvo laskee, jos sitä aletaan kuunnella kaikkialla ja pelkkänä äänitaustana. Itse kuuntelen lähinnä yksittäisiä biisejä, niin klassista kuin kevyttäkin, ja ne löytyvät mukavasti palvelusta.
Kaupallisten radioasemien soittolistat ovat lyhyitä, eikä Ylen kanavillakaan kovin pitkiä, mutta silti huomaan löytäväni Yleä kuuntelemalla enemmän kiinnostavaa kuin Spotifyn valmiista soittolistoista tai sen suosituksista.
Jokaisen kokemus ja kuuntelutavat ovat erilaisia. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että Spotify toimii mainiosti ja langaton äänen siirto oikeisiin kaiuttimiin tekee palvelusta entistä paremman.
Radio Helsingillä ei ole soittolistoja (jos nyt joku ei sattuisi tietämään).
Keskiluokan pudokas
Usein tulee kirjoitettua ongelmista, kun jokin ei toimi. Harvemmin muistaa mainita asioista, jotka toimivat loistavasti ja ilahduttavat arjessa kerta toisensa jälkeen.
Minua on ilahduttanut hyvin tähän asti toiminut Technics stereot, jotka hankin noin 30v sitten. Koko aikana laitteissa on ollut vain kaksi ongelmaa. Todellakin vain kaksi.
Noin 20v käytön jälkeen murtuivat levarin kannen saranoista pienet osat. Se on tunnetusti ollut paikka, joka ennemmin tai myöhemmin monissa levareissa petti.
No kannen saranat eivät ole käytön kannalta aivan välttämättömät. Ilman koko kantta, joka ei aukea täysin on itse asiassa helpompi käyttää soitellessa ja käytön jälkeen kansi on helppo nostaa takaisin. En ole vaivautunut niitä korjaamaan. Etsin niitä kyllä hetken verkosta ja vielä jokin aikaa sitten niitä olisi saanut hankittua, mutta nyt juuri ei näytö olevan enää tarjolla. 3D tulostuksella voisi tietysti yrittää tehdä osat itsekin, jos tarvetta olisi.
Noin vuosi sitten alkoi toinen pieni ongelma, se koski CD-soittimen kelkan ulostuloa ja sisäänmenoa. Kelkan ulostulossa ilmeni aina pieni viive ja kelkka lopetti toimimisen nyt Tapaninpäivänä. Mietin jo, että näinköhän se oli tämän järjestelmän loppu lähenee vai saisinkohan korjattua sen vielä.
Otin soittimen auki eilen ja tutkin ongelmaa, joka osoittautui helpoksi korjata. Siellä on synteettistä kumia oleva vetohihna, joka on vuosien mittaan hieman kelkan sisällä ollessa jo painunut muotoon ja sen vuoksi hihna oli kiillottunut yhdestä kohdasta niin että se luisti hieman. Laite tunnisti sen viaksi ja kieltäytyi toimimasta. Hihnan ja vetopyörien puhdistaminen sekä vetohihnan varovainen karhentaminen hienolla vesihiomapaperilla, sekä hihnan asentaminen niin että se on eri kohdassa kun aiemmin. Nyt kelkka toimii taas kun laitteen ollessa uusi. Suurennuslasilla hihnaan tarkastellessani siinä ei vielä näkynyt halkeamia ja se oli edelleen hyvin kimmoisa, joten eiköhän se tuon käsittelyn jälkeen kestä vielä vuosikymmeniä samanlaista käyttöä kun tähänkin asti.
... Spotifyn jälkeen en ole ostanut ainuttakaan cd-levyä, koska kaikki musiikki on löytynyt palvelusta.
Minä en ole edes harkinnut Spotifyn tai Chromecastin hankkimista. Näennäinen ilmaisuus tai halpuus, menetettyä yksityisyyttä vastaan ei houkuta vaan päin vastoin karkoittaa kaltaiseni. En luota siihen, että tiedot eivät päätyisi tai vuotaisi ennen pitkää muuhunkin käyttöön kun mihin sitä on kerätty.
CD-levyjä ostin kolme toissapäivänä, en osta enää kovin montaa levyä vuosittain. Viime vuonna ostin 7 levyä, em. levyt mukaanukien. Kuuntelen nykyisin aika paljon vanhempaa musiikkia, barokkia & vanhoja mestareita sekä myös vanhempaa jazzia. Kevyttä musiikkia en juuri ole tällä vuosituhannella enää kovin paljon ostanut ja niiden aiemminkin ostettujen levyjen kuuntelu on vähentynyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kaupallisten radiokanavien mukahauskaa tyhjänpuhumista ja jo mainittuja soittolistoja en jaksa kuunnella. Yle-1, Classic ajoittain ja joitakin musiikin erikoisohjelmia Radio Suomen tarjonnasta jos satun muistamaan.
Muutamia podcasteja kuuntelen lähinnä autossa ja olen kuunnellut jo 2004 lähtien. Sen voi offline-tilasa olevilla laitteilla ja niin että feedin tarjoaja ei tiedä tarkasti muuta kuin sen että olet anonyymi tilaaja ja lataat kaikki feedin audiotiedostot.
Kuinkahan pitkää teknistä käyttöikää näille nykyisille musiikin kuluttamisen välineille arvelisitte?
Entä kuinka pitkään näitä tilauspohjaisia laitteita ja ohjelmistoja jaksetaan tukea ja tarjota jo myydyille laitteille ja niihin saataville käyttöjärjestelmille?
Aika hauskaa ja kuvaavaa. Vastakkain ovat siis cd-levyt ja Spotify. Muistattekos että näiden välissä sai ostaa biisejä digitaalisina iTunesista ja NetAnttilastakin? Aivan, kuoli se touhu aika nopeasti.
... Vastakkain ovat siis cd-levyt ja Spotify. Muistattekos että näiden välissä sai ostaa biisejä digitaalisina iTunesista ja NetAnttilastakin? Aivan, kuoli se touhu aika nopeasti.
En minä tässä vastakkainasettelua ollut tai ole hakemassa. Petterin tapa käyttää musiikkia eroaa omastani.
Koska hän oman ilmoituksensa mukaan kuuntelee lähinnä yksittäisiä kappaleita eikä kokonaisuuksia, niin hän joutuisi CD:tä käyttäessään vaihtelemaan levyjä jatkuvasti tai tekemään omia kokoelma-CD:tä. Se on työlästä verrattuna siihen, että voi vain sohia kännykällä ja poimia listalle juuri niitä jotka sillä hetkellä itselle sopii. Toisekseen
hän on yrittänyt löytää sitä tarvetta paremmin vastaavan tavan saada musiikin sinne missä hän sitä haluaa kuulla. Ymmärrän hyvin sellaista tarpeita, ei siitä mitään pahaa sanottavaa minulla ole.
En ole itse kokenun että tarvitsisin yhden integroidun järjestelmän joka toimii kaikissa huoneissa ja jota voi säätää kännykällä. On minullakin musiikkia lähes joka huoneessa (vaatehuoneisiin en ole katsonut tarpeelliseksi laittaa mitään), mutta ne on erillisillä laitteilla ja jotka eivät ole yhteydessä internetiin. Läppäreitä on useita, hieman eri ikäisiä, kaksi niistä on Mäkkejä ja niissä iTunes, jolla synkronoin muutamaa iPodia.
Yhden levyn olen kokeilun vuoksi ostanut kauan sitten iTunes kaupasta, valitettavasti sen äänityksen tai digitaalisen konversion taso oli/on niin huono, ettei sitä kestä kuunnella, joten poistin sen tarpeettomana. Sen lisäksi olen saanut yhden yksittäisen kappaleen promona lahjaksi ja myös sen U2:n levyn, jonka kuuntelin mutta poistin viemästä tilaa tarpeetomana. U2 on tehnyt hyvääkin musiikkia, mutta se Applen jakama levy ei jaksanut kiinnostaa yhtä kuuntelua enempää.
En myöskään ole käyttänyt Applen Cloud -palvelua musiikin synkronontiin pilveen. Syitä on useita, mutta muutamia mainitakseni en halua mm. antaa joitakin itse vinyyleiltä digitoimiani ja myös CD:lle masteroituja levyjä, joita ei ole julkaistu virallisesti CD:llä. Toisekseen, en halua luovuttaa Applelle kuuntelu- ja käyttöhistoriaa sen enempää kun haluan antaa sitä Googlelle Chromecastin ja Spotifyn käytöstä tai Amazonin Alexan kautta. Petterillähän näkyy kuvien perusteella olevan useampiakin Echo-purkkeja ympäri taloa.
Kysymyksilläni pyrin herättämään näiden uusien palveluiden käyttäjiltä lähinnnä tiedustelemaan, että onko heille johonkin teknologiaan päätymisen valinnan kriteerinä enää relevanttia ollenkaan sen jatkuvuus tulevaisuudessa ilman jatkuvia lisäinvestointeja ja välttämättömyyttä luovuttaa yksityiskohtaista tietoa kulutustottumuksestaan väistämättömän lopullisesti oman hallinnan ulkopuolelle.
Vai onko asia heille nykyisin yhdentekevä seikka ja on hyväksytty se, että sille vain ei voi kuluttajana mitään, että laitteet ja palvelut nykyisin kestävät vain muutamia vuosia ja sitten pitää vain tyytyä ostamaan taas jotain uutta tilalle kun entinen ei toimi.
Nykyään en pakkaa lainkaan cd-levyjen musiikkia mitä lainaan kirjastosta. Helmet- palvelu on meille pääkaupunkilaisille täysin ilmainen ja melkein kaikki levyt löytyvät. Rippaaminen on laillista koska näistä levyistä on maksettu a.o. korvaukset. Laitan musiikin verkkolevylle josta sitä voi kuunnella kaikilla laitteilla ja parhaaseen laatuun. Nykyään levytila on niin halpaa, ettei kannata pakata (pakkasin flac- muotoon aiemmin).
Online- palvelut pakkaavat musiikkia paljon ja varsinkin dynamiikka on tasoitettu radiosoiton tasoiseksi. Ihmettelen miten klassisen ja oopperan ystävä Petteri ei huomaa tässä mitään eroa?
Kirjastojen cd-levyistä ei ole laskettu rippauskorvuaksia, mutta se ei taida olla kovin iso tekijä.
Itse ihmettelen, huomaatko todella eroa wav- ja flac-tiedostojen välillä, tai edes häviöllisesti aac-pakatun musiikin kanssa? Oletpa todellinen kultakorva, jos siihen pystyt. Minkälaista musiikkia oikein kuuntelet ja millä laitteistolla? Jos on varaa maksaa kymppitonneja tekniikasta, musiikin tekijä olisi ansainnut cd-myyntikorvauksensa.
Klassinen musiikki on luonnollista ja siksi sitä on helppoa pakata. Koneelliset ja terävät synteettiset äänet ovat vaikeampia, mutta toisaalta niitä korvakaan ei taida erotella yhtä tarkasti? Klassisen musiikin dynamiikka voi olla kavennettua, mutta eipä sitä kotioloissa aitoa orkesterin volyymiä pystyisi toistamaankaan.
Kirjastosta lainatuista levyistä maksaa korvauksen Teosto, eli vähän sama kuin Spotify.
En tiedä kummasta saa paremman korvauksen, veikkaan kirjastoa http://www.lainauskorvaus.fi/lainauskorvaus_fi/
En väittänyt, että erotan eroa Flacin ja Wavin välillä, vaan koska levytila on niin halpaa että on turha pakata. 64Gb muistikortille mahtuu n. 100 albumia pakkaamatta.
Dynamiikka ja bittivirta on taas aika oleellisia, klassisessa musiikissa dynamiikassa on valtavat erot, täydellisestä hiljaisuudesta patarumpujen täyteen voimaan.
Omat laitteet eivät ole maksaneet kuin alle 5000€, joten mikään true hifinisti en ole.
Niin, eli kirjastosta lainatun cd:n rippaaminen on:
1. Täysin laillista, voit kopioida muutaman kappaleen myös pienelle ystäväpiirille tai perheellesi.
2. Musiikin tekijä saa siitä korvauksen Teoston kautta, lainaustilasto kertoo korvauksen määrän.
Olen kyllä petterin kanssa samalla linjalla että spotify maksettuna palveluna on aivan loistava, äänenlaatu on nykyisin kyllä todella laadukasta jos nyt verrataan hyvänlaatuiseen cd-levyyn ja sieltähän tosiaankin löytyy lähes kaikki mitä on tehty, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Kaikesta teostoon ja maksuihin liittyvään ruikutukseen en ota kantaa, mutta tulevaisuus kyllä näyttää siltä että vastaava streemaus on kyllä tullut pysyäkseen ja takaisin vanhoihin levyn myynteihin ei ole enään paluuta, pienen porukan harrastelua enään. Itsekin hankin satunnaisesti vielä cd/lp levyjä mutta vain jos löydän jonkin harvinaisuuden jota en vielä omista. Kuitenkin kuuntelen lähes 99% musiikit spotifystä.
joskus tallennan spotifystä musiikkia myös md-levylle, mutta tätä tulee tehtyä nykyisin todella harvoin koska musiikki kulkee nykyisin niin helposti mukana ja voi soittaa millä laitteella hyvänsä.
Itse olen kytkenyt vanhan samsung tabletin musavehkeisiin jota käytän etänä toisella tabletilla, pcllä tai kännykällä.
chromecastissa olen huomannut myös jonkinverran ongelmia joista suurin osa tuntuisi liittyvän freedome vpn:ään, mutta ei isommin vaikuta normaali käytössä.
ainoa harmillinen asia freedomessa on se että sillä ei pysty katsomaan muiden maiden netflixiä.
Piti tähän vielä lisätä: Kohta joku alkaa ruikuttaan että ei sieltä spotifystä löydy kaikkea... asia on kyllä tiedossa mutta suurin osa digitaaliajan musiikista sieltä löytyy.
Harmittavaa että ei kuitenkaan kaikkea... esim. pidän kovasti peter gabrielistä ja hänen tuotantoaan on spotifyssä harmittavan vähän... onneksi omistan kaikki hänen tuotantonsa cdinä joten tarvittaessa pystyn paikkaamaan puutteita omien levyjen avulla.
Marko se vaan ruikuttaa. Ei sillä väliä, vaikka suomiartisti ei saa paskaakaan Spotify- korvauksia.
Lähetä kommentti