Uusi Blade Runner -elokuva on teattereissa, joten kaivoin esiin alkuperäisen version verestääkseni muistoja. Näin elokuvan teatterissa 3.6.1986 ja olin sen jälkeen niin hämmentynyt, että kun Directors Cut tuli myyntiin DVD:llä vuosituhannen vaihteessa, tilasin sen USA:n Amazonista. Elokuva jäi kuitenkin katsomatta. Kunnes nyt.
En ole katsellut DVD-elokuvia vuosiin ja siksi olin aivan unohtanut sekoilut aluekoodien kanssa. Bladerunner oli tietenkin jenkkiversio (aluekoodi 1), joten nykyinen Blu-ray-soittimeni sylki sen ulos aluekoodivirheen kera. Vanhempi Panasonicin soitin teki saman.
Olin ostanut käytettynä vanhan kiinalaisen DVD-soittimen juuri tällaisia tilanteita varten, mutta se oli hajonnut itsekseen. Näytössä luki ihan oikein No Disc, mutta mikään nappula ei toiminut. Vedin töpselin seinästä ja kokeilin uudelleen, mutta sen jälkeen soitin oli täysin kuollut, eikä näyttänyt enää mitään. Jep, elektroniikka hajoaa itsekseen, etenkin jos sitä ei käytetä. Ja hajoaa se silloinkin, jos käytetään.
Kaivoin esiin vanhan Windows XP-koneen, jota käytin 2007 ilmestyneen Kodin digitekniikka -kirjani tekemisen aikoihin. Siinä oli kaikenlaisia kivoja apuohjelmia videotiedostoja varten. Eikä huolta tietoturvasta, sillä kone ei ole vuosiin ollut verkossa.
XP:n käyttö pitkästä aikaa oli ankeaa -- tiedostojen hallinta oli yhtä kömpelöä kuin Macissä. Tässä suhteessa nyky-Windowsit ovat huimasti kehittyneempiä. Niitä arvostaa, kun joutuu palaamaan ajassa 10 vuotta taaksepäin.
Samassa aikasiirtymässä mieleen palasi, miten tietokoneiden DVD-asemat aikoinaan toimivat: aluekoodia pystyi vaihtamaan muutaman kerran, sen jälkeen arvo lukittui.
 |
| Muistatko vielä tämän ilmoituksen? |
Olisin voinut vaihtaa arvoksi nyt 1 (USA, Kanada), mutta en halunnut sotkea vanhaa laitetta. Kokeilin muutamia muita pöytäkoneita ja kas -- Windows 10 -työaseman Blu-ray-asema suostui VLC-ohjelmalla vihdoin toistamaan elokuvan, josta olin aikoinaan maksanut.
 |
| Onnistui sittenkin! |
Kikkailu ostetulla teoskappaleella voi tuntua hankalalta, mutta ainakin omistan levyn, eikä kukaan voi ottaa sitä pois. Ehkä alkuperäinen Bladerunner olisi löytynyt jostain pilvipalvelusta (ei piraattisellaisesta), mutta ei kovin helposti. En myöskään muista, että tätä elokuvaa olisi esitetty Suomen televisiossa, mistä sen olisi voinut tallentaa (luultavasti on esitetty, mutta en vain ole huomannut, onhan mm. Total Recall näytetty moneen kertaan).
Blade Runnerin tuotanto oli sotkuista ja riitaisaa puuhaa, joten elokuvasta on ainakin viisi eri versiota. Edes Director's Cut ei ole todellinen ohjaajan versio, sen ohjaaja itse teki vasta vuonna 2007 ja se kulkee nimellä Final Cut. Ehkä jokin näistä versioista on esitetty telkkarissakin.
Katsoin elokuvan 27 tuuman tietokonemonitorilta. En muistanutkaan, että DVD-levyt näyttivät näin huonoilta! Videotekniikka on kehittynyt huimasti runsaassa 30 vuodessa. Siinä on itsessään hyvä syy jatko-osan tekemiseen.
Alkuperäinen Blade Runner on hauskalla tavalla ajankohtainen, sillä sen tapahtumat sijoittuvat vuoden 2019 Los Angelesiin.
 |
| Alkuteksti. |
Los Angeles on synkkä, kovasti japanilaisvaikutteita saanut paikka (Japani oli aikansa Kiina), jossa sataa koko ajan. Sade oli looginen valinta, sillä kaikki efektit piti tehdä ilman tietokoneita ja sade+pimeys peittivät sopivasti mm. lentävien autojen vaijerit.
 |
| Valtavat videomainokset ovat toteutuneet, ei tosin ihan tällä tavalla. |
Sekä Total Recall että Blade Runner esittelevät kuvapuhelimen, mutta kumpikaan ei osannut ennustaa puhelimen muuttuvan langattomaksi. Siksi kuvapuhelimet ovat aina kömpelöitä laitteita, joita käytetään pöydällä tai puhelinkioskissa.
 |
| Kuvapuhelimen ennuste meni metsään. VID-PHON. |
Vitsaillen voisi sanoa, että kaksi asiaa ennustuksissa meni ihan oikein: vuonna 2019 Los Angelesissa on paljon Androideja ja niiden käyttöikä tuntuu tosiaan olevan neljä vuotta. Elokuvassa kyse on tosin ihmisen kaltaisista roboteista, joiden fail-safe-mekanismina on rajoitettu elinaika.
 |
| Androidin käyttöikä on neljä vuotta. |
Elokuva on ajankohtainen myös siksi, että sen androidit (replikantit) syntyivät (rakennettiin) keväällä 2017:
 |
| Replikantti luotiin 10.4.2017 |
Director's Cut jättää teatteriversion turhan kertojaäänen pois, mikä onkin ihan turha. Arvoituksellinen loppu on antanut faneille loputtomasti pohdittavaa ja hyviä syitä katsoa elokuva yhä uudelleen.
Elokuva on ajankohtainen myös siksi, että se käsittelee robottien "sielua" ja halua jatkaa elämäänsä. Onko robotilla oikeus elää, kun sen tahallaan rajoitettu käyttöaika umpeutuu? Tarvitseeko robotti muistoja? Voiko keinotekoisella muistilla varustettu robotti olla inhimillisempi kuin ihminen itse?
 |
| "Olen nähnyt asioita, joita te ihmiset ette voi kuvitellakaan" |
Lopun tappelukohtaus, jossa ihmissankari Deckard (Harrison Ford) jää alakynteen, on kuuluisa. Juuri näistä syistä elokuva on ansainnut kulttimaineensa sci-finä, joka poikkesi tuon ajan yleisestä linjasta (Star Warsin avaruusseikkailut, Alien).
Jos DVD-hyllystäsi löytyy vanha Blade Runner, pyyhi siitä pölyt ja katso leffa. Sen jälkeen olet valmis katsomaan uuden version. 35 vuotta on hyvä aika jatko-osan tekemiseen. Toivottavasti seuraava osa ei myöskään ilmesty etuajassa vaan vasta vuonna 2052.
22 kommenttia:
On se Blade Runner tullut televisiosta. Itse muistan sen nähneeni.
Elonetistä löytyy televisioesitystietoja. Omien havaintojen perusteella tosin ei liene ihan täydelliset tiedot.
http://www.elonet.fi/fi/elokuva/114739 Blade Runner (1982)
03.04.1990 TV3
03.06.2011 MTV3
http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1467550 Blade Runner: The Final Cut
29.12.2008 MTV3
01.05.2010 MTV3
22.10.2011 MTV3
http://www.elonet.fi/fi/elokuva/172996 Blade Runner: The Director's Cut
07.10.1995 TV2
01.06.2000 MTV3
Kiitos tiedoista. On mennyt itseltä ohi, ja onhan tuoreimmistakin esityksistä jo kuusi vuotta aikaa.
Näin Blade Runnerin avausviikonloppuna 1982. Turun Formia-teatteri oli lähes tyhjä, kukaan ei silloin arvannut tätä tulevaksi klassikoksi. En itsekään siloin pitänyt siitä, mutta v 1992 Director's Cut-versiota sitten odotettiin kuin kuuta nousevaa.
2007 ostin Final Cut-dvd:n jonka viikko sitten löysin kaapin perältä - uudelleenkatselu ei oikein vakuuttanut, vaatimaton kuvanlaatu varmaankin vaikutti asiaan.
"Nuo hetket katoavat aikaan kuin kyyneleet sateeseen." Rutger Hauer kuulemma keksi viimeisen repliikkinsä itse. Krista Kosonen tuskin.
No huono ja huono kuvanlaatu. Aikansa lapsi.
Tuolloin DVD:n kuvanlaatu oli kristallinkirkas kun ruutu oli max 32" putkitelevisio, ja verrokkina oli vanhat VHS-nauhat...
Paremmastakaan ei tiedetty vuosikausiin. VHS-nauhat surkeine kuvanlaatuine oli myös hyvin kauan vallitsevana. Jonkin sortin digitaalisia nauhoja kuitenkin tuli, jotka sai nauhateknologiasta digitaalisen. Näin DVD-kuvanlaatu oli todellisuutta ihan kotivideokameroissakin. Mini DV nauhoilla esim.
Olihan VHS nauhojen loppuelinkaaren aikana jopa teräväpiirtovideokasetteja! Digitaalisia tietysti. Ei kuitenkaan koskaan ehtinyt tulla kunnolla markkinoille kun DVD ja tulevat muodot kuten tallentimet yms jyräsivät videonauhurit kokonaan kodeista.
Niin... Ja bluray-levyissäkin ON aluekoodit. Muistan kun itse etsin erästä kuusiosaisen elokuvan ensimmäistä osaa, joka oli vielä DVD-aikaa ja helposti saatavilla DVD-levynä ihan suomestakin. Mutta halusin Blurayn. Amerikoista elokuvaa löytyi vaikka kuinka paljon mutta olivat sitä aluekoodi A:ta. Onneksi englannista löytyi aluekoodi B (eurooppa ja monta muuta). Blurayssa aluekoodeja ei vain ole niin paljon. Niitä on kolme. A, B ja C eli maapallo on pystysuunnassa käytännöllisesti katsoen lohkottu kolmeen osaan...
Viittaatko S-VHS:ään? Ostin itsekin kasetteja, niitä mainostettiin paremmalla kuvanlaadulla mutta ei sentään teräväpiirtona.
Blu-ray-levyissä on kolme aluekoodia, mutta niitä on tullut ostettua vähemmän, joten ei ole ollut ongelma. Monia kiinnostavia DVD-levyjä oli aikoinaan pakko tilata jenkeistä.
Videopuheluista: Mielenkiintoista sinänsä että niistä ei tullutkaan valtavirtaa kuten monissa scifi-jutuissa pidettiin selviönä.
Skype (ja FaceTime) toivat videopuhelu -tekniikan kaikkien kuluttajien ulottuville, mutta alun innostuksen jälkeen ovat painuneet aika marginaaliin. Työhommissa satunnaisesti tulee videopalavereihin osallistuttua, mutta en muista milloin olisin viimeksi kotona jonkun kanssa Skypen yli jutellut.
Yksi seikka Blade Runnerin videopuhelimissa näyttää olevan todellisuutta edellä; keskustelukumppanit voivat katsoa toisiaan suoraan silmiin mikä ei taida vieläkään onnistua uusimmillakaan applen tai samsungin lippulaivoilla?
"Viittaatko S-VHS:ään? Ostin itsekin kasetteja, niitä mainostettiin paremmalla kuvanlaadulla mutta ei sentään teräväpiirtona. "
Varmaankin tästä oli puhe:
https://en.wikipedia.org/wiki/D-VHS
mutta alun innostuksen jälkeen ovat painuneet aika marginaaliin
Niinkö? Itse olen ihmetellyt, miten usein kuvapuheluita soittavia ihmisiä tulee vastaan mm. kaupungilla. Mielestäni ovat yleistyneet kovasti.
Fakta tietenkin on, ettei työpuheluissa yleensä tarvita kuvaa, ja silloin pelkkä ääni on tehokkaampaa viestintää (samalla voi hoitaa muitakin asioita tai puhua esim. ajaessa).
Ah, D-VHS ei tosiaan lentänyt alkua pidemmälle. Lyhyeksi iloksi jäivät myös DVD-RAM ja muut levyille tallentavat laitteet.
elokuvatetteri versioitakin on kaksi. Amerikkalaisille oma. KV versiossa oli muutama kohtaus ennemmän. Alkujaan flopanneeksi elokuvaksi kovasti leikelty ja keskusteltu leffa
Niinkö? Itse olen ihmetellyt, miten usein kuvapuheluita soittavia ihmisiä tulee vastaan mm. kaupungilla. Mielestäni ovat yleistyneet kovasti
Hassua, itse en ole sattunut huomaan ainuttakaan pitkään aikaan.
Muistan ajan kun Skype löi läpi, likimain kaikki tutut kokeilivat skypetystä lasten kanssa mummolaan yms. Viime vuosina hyvin satunnaisia mainintoja että joku on ollut videoyhteydessä johonkin tuttuunsa jossakin maailmalla.
toinen osapuoli muualta kuin suomesta, 90% puheluista skype puheluita, ei kyllä tulisi mieleenkään enään käyttää normi puhelua kun tottunut whatsup,facebook (kyllä toimii),joskus viestejä toki ulkomaille. Nykyisellään suurin osa puhelinlaskusta palvelunumeroita (pakollisia virastoja). :)
Työhaastatteluja tehdään etänä paljon skypen yli. En oikein tiedä muuta käyttöä tavalliselle videopuhelulla. Töissä käytetään sitten videoneuvottelua sama asia mutta aika kiinteä asennus
En viitannut S-VHS:n vaan ihan ehtaan teräväpiirto D-VHS - standardiin sekä videonauhuriin ja kasettiin.
https://www.youtube.com/watch?v=jiu0LPeLQPE
Ohessa techmoanin tekemä esittely laitteesta...
"Työhaastatteluja tehdään etänä paljon skypen yli. En oikein tiedä muuta käyttöä tavalliselle videopuhelulla. Töissä käytetään sitten videoneuvottelua sama asia mutta aika kiinteä asennus"
Ainakin Nordea-pankki on kovasti hätistelemässä asiakkaita ulos konttoreista ja asioinnit hoidetaan sitten video-puheluin kotona... Itse kesällä erään pankkiasian käsittelyn vuoksi ensimmäistä kertaa elämässäni hoidin pankkiasian kotona läppärin ääressä istuskellen video-yhteydellä. Uskoisin, että tulee yleistymään muillakin toimialoilla. Sääli vain pankkitoimihenkilöitä ja ihmisiä, ketkä eivät osaa tekniikkaa kovin kummoisesti. Ei meinaan onnistunut videoyhteyden luominen ihan yksinkertaisesti, johtuen selaimien tiukasta suhtautumisesta flash-liitännäiseen... Kommentoinkin pankille, että jos tämä on sitä "tulevaisuutta" ei ehkä kannattaisi käyttää menneisyyteen jäävää - lakkautettavaa selain-liitännäistä...
Lisäyksenä vielä nordea-asiaan. Allekirjoittaminenkin tapahtui verkkopankin välityksellä. Asiakirjat sai PDF:nä verkkopankista luettavaksi ja kun on tutustunut asiakirjoihin, pystyi täppäämään asiakirjan "allekirjoitetuksi". Pankkitunnuksin tietysti.
"Videotekniikka on kehittynyt huimasti runsaassa 30 vuodessa. Siinä on itsessään hyvä syy jatko-osan tekemiseen."
Mitä tekemistä kotivideon laadulla on alkuperäisen filmimateriaalin kanssa? Tai jatko-osan?
Alkuperäisestä Bladerunnerista on teräväpiirtoversio (Bluray), ja itse masterista voidaan tehdä 4K-skannaus.
Television kuvasuhteet, juovat tai myyntivideoiden tekniikka ovat eri asioita kuin elokuvan alkuperäinen tallenne.
Jopa mykkäkauden leffoista on saatavilla teräväpiirtotransferit. Filmi on itsessään teräväpiirtoa.
Kuvanlaatuun vaikuttaa moni asia, eikä vanhasta leffasta tule aitoa 4K-versiota vaikka se skannattaisiin uudelleen. Lisäksi analogiset, vaijereilla ja pienoismalleilla tehdyt efektit näyttävät sitä kömpelömmiltä, mitä tarkempi kuvasta tehdään. Katsojien odotukset efektien ja ääniraidan suhteen ovat tänään ihan toiset kuin vuonna 1982. Siksi Blade Runner on ansainnut päivityksen tämän päivän tekniikkaan, vanhaa versiota voi katsella aikansa lapsena.
Vanhoja filmejä restauroidaan jopa 8k skannauksella joten tuskin ne kuvanlaadussa kauheasti häviävät uusille tuotoksille.
Sen sijaan moni uusi elokuva joka on kuvattu 4k:na on käynyt jälkikäsittelyn läpi 2k:na ja samoin efektit on halvempaa tehdä 2k:na. Aidot 4k versiot ovat siis harvinaisia. Finnkino mainostaa Tuntematonta Sotilasta 4k:na . Epäilen suuresti että Suomessa olisi kalustoa ja rahaa tehdä aitoa 4k versiota.
Jos muuten Blade Runner jatko-osan tekemiseen menee yli kolmekymmentä vuotta, niin silloinhan tässä kakkososassa pitäisi näkyä taustalla kolmannen mainoksia...
Kuvanlaadultaan häkellyttävän hyvä Blu-ray julkaisu Liekehtivä torni vuodelta -74 näyttää paljon paremmalta kuin vaikkapa Taru sormusten herrasta trilogia jonka tietokoneanimaatiot on suorastaan kökköjä teräväpiirtoisina. DVD antaa enemmän anteeksi aikansa animointitekniikalle. Liekehtivän tornin kaupunkimaisemat ovat Blu-raynä kerrassaan upeat.
Sykähdyttävintä Blade Runnerissa on mielestäni Vangeliksen musiikit jotka toimii kotiteatterilaitteiston testaamiseen ja nostavat ainakin kasarilapsen ihon kananlihalle joka kerta. Juoni elokuvassa on vaatimaton ja syvällisempiin vesiin ihmisyydestä mennään mielestäni vaikkapa Ai tekoälyssä.
Vanhojen leffojen blu ray -julkaisuiden kuvanlaatu vaihtelee useammastakin syystä. Osa masteroinneista on tehty huonolaatuisesta lähdemateriaalista, toisaalta löytyy erinomaisia esimerkkejä jopa 30-luvulta kun on löytynyt hyvälaatuinen lähdemateriaali, jonka kanssa on jaksettu nähdä vaivaa. Sarjojen kohdallahan tilanne on vielä vaihtelevampi, 60- tai 70-luvulla filmille kuvatun sarjan uusintajulkaisu voi hakata mennen tullen ja palatessa kuvanlaadultaan 90-luvun sarjan.
Joissakin viime vuosien elokuvissa, etenkin sellaisissa, joista tehtiin ns. 3D-versio (stereoskooppinen kuva on edelleen varsin köpöinen), on tehty esteettisesti vähän arveluttaviakin ratkaisuja – on haluttu tarjota runsaasti nähtävää koko kuva-alueella käyttäen erittäin suurta syväterävyyttä. Ensi-ihastuksen jälkeen tämä kääntyy ainakin omalla kohdallani itseään vastaan, vaikutelma on vähän sama kuin Don Rosan yksityiskohtia täynnä olevissa Aku Ankka tekeleissä vs. Carl Barksin alkuperäiset klassikot, enemmän on joskus niin paljon vähemmän.
Lähetä kommentti