Legendaarinen Hymy-lehti ravisteli suomalaisia 1970-luvulla. Pari divarista löytynyttä (a-hinta 3,50 euroa) kantta kertoo nuorille, millaista aikaa tuolloin elettiin:
|
Hymy-lehden kansia 1970 ja 1973. |
Enempää ajattelematta laitoin tämän kännykällä ottamani kuvan Facebookiin. Muutamassa minuutissa tuli ilmoitus, että olin rikkonut Facebookin käyttäjäsopimusta vastaan julkaisemalla alastonkuvia:
|
"Olet rikkonut Facebookin yhteisönormeja" |
Postaukseni oli poistettu ja seuraavassa ikkunassa minut velvoitettiin käymään läpi myös vanhoja kuviani ja poistamaan niissä mahdollisesti oleva sopimaton sisältö (ei ollut). Lopuksi määrättiin vielä jäähyrangaistus:
|
Rangaistus: 24 tunnin jäähy. |
Facebookilla on toki oikeus päättää, mitä palvelussa saa julkaista. Meillä käyttäjillä ei ole oikeuksia, emmehän me liioin maksa mistään. Silti tuntuu tylyltä, että palvelu sanelee säännöt ja määrää seuraukset käyttäjää kuulematta -- etenkin, kun kyse on tahattomasta teosta. Ei tullut mieleen, että lähes 50 vuotta vanhat lehden kannet loukkaisivat amerikkalaisyrityksen moraalia.
Nettipalvelut väittävät, etteivät ne pysty seuraamaan käyttäjien julkaisemaa laitonta sisältöä ja kitkemään sitä pois kunkin maan lakien mukaisesti, mutta kun kyse on palvelun omista säännöistä, sensuuri iskee välittömästi.
No, nyt siis uusi yritys. Jotta Google ei poistaisi tätä tekstiä, olen mustannut palan kansista.
Rohkeat kansikuvat kertovat 1970-luvun vapaista vuosista, jolloin hippikulttuuri oli voimissaan ja ehkäisy ensi kertaa helposti saatavissa. Lehden kansikuva saattaa kertoa ajan seksismistä, mutta vuonna 1972 Suomessa kohautti alastomuudellaan Oh Calcutta -musikaali ja Irwin Goodmanin miesviuhahtajasta kertonut iskelmä oli hitti vuonna 1974.
Hymy ei ollut mikään miestenlehti, vaan sisältö rinnastuu nykyiseen 7 Päivää -lehteen (jonka selaan aina parturissa jotten unohtaisi, mitä noin miljoona suomalaista lukee). Hymy paljasti yhteiskunnan epäkohtia, rötösherroja, esitteli rankkoja elämänkohtaloita ja kertoi julkkisjuoruja.
Vanhemmassa lehdessä on vain yksi erikoinen juttu: siinä nuori nainen ("Liisa") riisuu itsensä alasti ja kävelee kaikessa rauhassa pitkin Helsinginkatua. Kamera on taltioinut ohikulkijoiden reaktioita. Sensuurin pelossa en uskalla laittaa tähän edes kuvaa jutusta.
Kun nyt valitetaan, että seksi ja porno tunkevat esiin joka puolelta herää epäily, etteivät asiat ole juuri muuttuneet 1970-luvusta. Vuoden 1973 Hymy-lehti voisi muutoinkin olla tätä päivää. Vain valokuvat ja taitto paljastavat ajan kulumisen. Katsotaanpa sisälle.
|
Julkkisjuorut eivät ole muuttuneet miksikään. |
Sammy Babitzin oli kuollut auto-onnettomuudessa 29.4.1973; autosta pelastunut liftarityttö kertoo ettei edes tunnistanut kuuluisaa pop-tähteä.
|
Pelastunut liftarityttö. |
|
Aikansa Varusteleka. |
Lehdestä löytyy myös Jörn Donner, joka
juuri pohti Hesarissa, mitä hyötyä hänestä on enää 83-vuotiaana. Tällaista hyötyä oli 43 vuotta sitten:
|
40-vuotiaan Jörn Donnerin kirjoitus. |
Lehden yllättävin juttu kertoo Lappajärvestä, jonka on ilmeisesti pelätty olevan entinen tulivuori ja voivan purkautua uudelleen. Ei huolta!
|
Lappajärvi ei olekaan tulivuori (!). |
|
Neuvostoliiton vakoilu oli puheenaihe silloinkin. |
"Seppo Kovaleff (25) ja Anna Simberg (27) ovat nykyaikainen pari: nainen on vanhempi, omistaa kaiken ja tienaa enemmän - eikä halua virallisesti vihille"
|
Nykyaikainen pari vm. 1973. |
Pääkirjoitus pohtii yksityisyyden suojaa. Hymy-lehti oli eräs syy, jonka vuoksi säädettiin pykälä yksityisyyttä loukkaavasta tiedon levittämisestä ("Lex Hymy"). Se tuli voimaan vuoden 1975 alusta. Huvittavaa muuten lukea, että silloinkin kevään sää oli "poikkeuksellinen" -- mutta kumpaan suuntaan? Ainakaan kasvihuoneilmiöstä ei vielä puhuttu.
|
Pääkirjoitus pohtii mm. yksityisyyden suojaa. |
Päätoimittaja lupaa lehden pysyvän jatkossakin vallan vahtikoirana, joka ei kesyynny vaan puree tarvittaessa. "Vahtikoiran koko on usein ratkaiseva tekijä. Pikkupiskin haukku ei kaus kuulu eikä isoja pelota. Siksi Hymy pysyy suurena", lupaa päätoimittaja Veikko Koski.
Hymy ilmestyy edelleen, mutta on vain varjo entisestään. Somesta on tullut kollektiivinen hymy. Kiinnostavinta parturintuolissa on lukea ulkoministeriksi edenneen Timo Soinin kolumni. Soini lienee maailman ainoa ministeri, jolla on vakiopaikka juorulehdessä. Siitä on hyvä levittää omia ja puolueen arvoja äänestäjille.
Sellaiseksi netti kesytti aikoinaan terävähampaisen vahtikoiran.
8 kommenttia:
Seitsemännessä kuvassa on yhäkin ne pahennusta herättävät 715517. ;)
Tiedän, kuuluvat jotenkin Donnerin yhteyteen. Testataan iskeekö sensuuri myös Googlen puolella : -)
Hymyilyttää!
Google ei sensuroi kuvia mutta kohta blogin vierailijoita varoitetaan siitä, että koko blogi on moraalisesti arveluttava ja sisältää K18-materiaalia.
Hei,
minusta mielenkiintoisinta Facebookin sensuroinnissa on se, että - ainakin Facebookistan dokumentin mukaan - kuvien ja videoiden sensurointi tapahtuu täysin manuaalisesti ihmisvoimin. Facebook ostaa tätä palvelua Intiasta ja muista halpamaista, ja sensuroinnin suorittavat täällä työskentelevät ihmiset urakkapalkalla. Muistaakseni dokumentissa kerrottiin, että palkka määräytyy sen mukaan, montako kuvaa tai videota työntekijät ehtivät päivän aikana sensuroimaan. Dokumentissa esitetään myös mielenkiintoinen kysyymys siitä, mitä sellainen työ, jossa ihminen katsoo päivästä toiseen kuvia ja videoita, joissa rankimmillaan murhataan ihmisiä, tekee ihmismielelle. Facebookin omaatuntoa tämä tuskin kolkuttaa.
"Kun nyt valitetaan, että seksi ja porno tunkevat esiin joka puolelta herää epäily, etteivät asiat ole juuri muuttuneet 1970-luvusta. "
OT ehkä, mutta se on vissi ero jos pikkupojat katselevat satunnaisesti jotain pehmoprno-lehtiä/VHSää vrt. katselevat netistä 24/7 tarjolla olevaa hc-prnoa, kuten nykyään. Itse kasvoin taitekohdassa jolloin nettiporno tuli markkinoille, joten tiedän eron.
Ns. riippuvuuten liittyy monia ongelmia; epärealistista parisuhdeodotuksista aina toimintakyvyttömyyten asti.
http://yourbrainonporn.com/content/us-navy-reports-porn-sinking-sailors%E2%80%99-erections-huffpo
Mielenkiitoinen juttu meidä Lappajärvestä, olisi ollut mielenkiintoista lukea seuraavakin sivu.
Ehkä lehti löytyy vielä divarista, kuten minunkin kappaleeni, joka ei enää ole tallella.
Lähetä kommentti