Näinä aikoina ei ole helppoa olla media-alalla. Sanomalehtien ilmoitukset väen vähentämisestä ovat melkein jokapäiväisiä, ja tänään YT-neuvotteluista ilmoitti myös Maikkari.
Kaiken myllerryksen keskellä on vain yksi turvasatama: Yleisradio. Verorahoituksen ansiosta se on alan ainoa turvallinen työpaikka. Ei ihme, että viime aikoina moni kaupallisella kanavalla tai lehdessä työskennellyt ammattilainen onkin loikannut YLEen. Tuorein vaihtaja on Pekka Ervasti, joka siirtyy Suomen Kuvalehdestä YLE uutisten politiikan toimituksen johtoon.
Kehitykseen liittyy pari ongelmaa. Toimittajien siirtyminen YLEen kutistaa kaupallista mediaa entisestään, mikä johtaa sisältötuotannon keskittymiseen valtiollisen median käsiin. Olemme lipumassa takaisin 1980-luvun kultaisiin vuosiin, jolloin kanavia oli vain kaksi ja molemmilta tuli uutiset yhtä aikaa.
YLEn julkisen palvelun rooli on ollut tarpeellinen vastavoima kaupalliselle medialle. Miten käy julkisen palvelun silloin, jos kaupallista palvelua ei enää ole?
Toinen ongelma liittyy YLEn asemaan. Kuten omasta verosta nähtiin, YLE on kansanedustajien erityisessä suojeluksessa. Edustajat eivät halua kritisoida YLEä, jotta säilyttävät toimittajien myönteisen suhtautumisen itseensä.
Nyt sama erityisasema saattaa levitä kaupallisen median harveneviin riveihin. Kuka haluaa kritisoida YLEä tietäen, että voi jo piankin olla hakemassa sieltä töitä?
YLE vetää puoleensa muitakin kuin toimittajia. Organisaatio kasvaa erilaisilla väliportaan johtajilla, jotka pohtivat työkseen asiakassuhdetta (ikään kuin YLE olisi tavanomainen yritys jolla on tavanomaisia asiakkaita). Johtaako helppo raha tehottomuuteen ja organisaation pöhöttymiseen?
Poliitikot pitivät tärkeänä, että YLEn asema turvataan kestävällä rahoituksella. Se on nyt tehty, joten kuka kantaisi huolta muun kotimaisen median toimintaedellytyksistä? Kimmo Sasin kommentit kotimaisesta mediasta arvonlisäverokeskustelun yhteydessä olivat lähes halveksivia.
YLEn toimitusjohtajalle tilanne on herkullinen. Lähes 30 000 euron kuukausipalkka juoksee, vaikka rahat tulevat veroista ja osaajia pyrkii sisään niin ovista kuin ikkunoista. Voisiko tämän parempaa työtä Suomessa olla?
Kaiken myllerryksen keskellä on vain yksi turvasatama: Yleisradio. Verorahoituksen ansiosta se on alan ainoa turvallinen työpaikka. Ei ihme, että viime aikoina moni kaupallisella kanavalla tai lehdessä työskennellyt ammattilainen onkin loikannut YLEen. Tuorein vaihtaja on Pekka Ervasti, joka siirtyy Suomen Kuvalehdestä YLE uutisten politiikan toimituksen johtoon.
Kehitykseen liittyy pari ongelmaa. Toimittajien siirtyminen YLEen kutistaa kaupallista mediaa entisestään, mikä johtaa sisältötuotannon keskittymiseen valtiollisen median käsiin. Olemme lipumassa takaisin 1980-luvun kultaisiin vuosiin, jolloin kanavia oli vain kaksi ja molemmilta tuli uutiset yhtä aikaa.
YLEn julkisen palvelun rooli on ollut tarpeellinen vastavoima kaupalliselle medialle. Miten käy julkisen palvelun silloin, jos kaupallista palvelua ei enää ole?
Toinen ongelma liittyy YLEn asemaan. Kuten omasta verosta nähtiin, YLE on kansanedustajien erityisessä suojeluksessa. Edustajat eivät halua kritisoida YLEä, jotta säilyttävät toimittajien myönteisen suhtautumisen itseensä.
Nyt sama erityisasema saattaa levitä kaupallisen median harveneviin riveihin. Kuka haluaa kritisoida YLEä tietäen, että voi jo piankin olla hakemassa sieltä töitä?
YLE vetää puoleensa muitakin kuin toimittajia. Organisaatio kasvaa erilaisilla väliportaan johtajilla, jotka pohtivat työkseen asiakassuhdetta (ikään kuin YLE olisi tavanomainen yritys jolla on tavanomaisia asiakkaita). Johtaako helppo raha tehottomuuteen ja organisaation pöhöttymiseen?
Poliitikot pitivät tärkeänä, että YLEn asema turvataan kestävällä rahoituksella. Se on nyt tehty, joten kuka kantaisi huolta muun kotimaisen median toimintaedellytyksistä? Kimmo Sasin kommentit kotimaisesta mediasta arvonlisäverokeskustelun yhteydessä olivat lähes halveksivia.
YLEn toimitusjohtajalle tilanne on herkullinen. Lähes 30 000 euron kuukausipalkka juoksee, vaikka rahat tulevat veroista ja osaajia pyrkii sisään niin ovista kuin ikkunoista. Voisiko tämän parempaa työtä Suomessa olla?
24 kommenttia:
"Edustajat eivät halua kritisoida YLEä, jotta säilyttävät toimittajien myönteisen suhtautumisen itseensä."
Häh? Yhtä hyvin voisit väittää, että edustajat eivät halua kritisoida kaupallista mediaa, jotta säilyttävät toimittajien myönteisen suhtautumisen itseensä.
Ja jos kansanedustajien mediakritiikkiä seuraa, niin YLE taitaa ottaa eniten iskuja vastaan.
YLEn kanavat (radio + tv) pyytävät jatkuvasti kansanedustajia keskustelu- ja haastatteluohjelmiin, mikä tuo poliitikoille heidän kaipaamaansa näkyvyyttä.
Kaupallisen median poliitikoille tarjoama näkyvyys on YLEen verrattuna pientä.
"Häh? Yhtä hyvin voisit väittää, että edustajat eivät halua kritisoida kaupallista mediaa, jotta säilyttävät toimittajien myönteisen suhtautumisen itseensä."
Onhan siinä pieni ero, että uskaltaako kritisoida alaisiaan (YLEä) vai jotain täysin ulkopuolista tahoa, jonka toimiin kansanedustajilla ei pitäisikään juuri olla sanomista.
YLE on eduskunnan radio.
@YLE on "valtion tuutti",kuten sosialistimaissa. YYA-aikana se oli YYA-tuutti, Tuomiojan mummun aikana
ryssän tuutti. Toimittajista arviolta 98% on vaemmistolaisia.
Onko kaupallisten huono menestys YLEn vika?
Vaikka YLE onkin melkoisen 8(pöhöttynyt) mammutti niin on hyvä että meillä on edes jotain kotimaista jos kotimaan kaupallinen ei käy kaupaksi.
Tärkeintä on, että YLE:n toimintaedellytykset turvataan.
Meillä on hyvä olla suomalainen valtiollinen yleisradioyhtiö. Uskon, että YLE:ä kritisoiville tulisi aika nopeasti sitä ikävä, jos olisimme pelkästään kaupallisten TV- ja radiokanavien varassa.
Uudella verolla saatiin maksupinnarit kuriin, mikä on reilua myös niille jotka ovat vuosikymmenet kiltisti TV-lupamaksut maksaneet.
Voi kysyä, olisiko kaupallisille toimijoille enemmän markkinoita, jos YLE ei tekisi uutisia ja sisältöä verorahoilla ja jakaisi sitä ilmaiseksi, mutta tämä malli kuuluu eurooppalaiseen ajatteluun eikä ole jutun pointti.
Pointti on pikemminkin siinä, pitäisikö jonkun kantaa huolta median monipuolisuudesta ja sen toimijoiden asemasta kansainvälisessä kilpailussa, nyt kun YLEn rahoitus on turvattu erillisellä verolla.
Vai katsotaanko, että nettiaikana sähköinen media voi palata valtion tehtäväksi siten kuin se oli 1960-70-luvuilla, ja samaan tapaan kuin valtio vastaa esim. peruskouluista ja yliopistoista?
Tärkeintä on, että YLE:n toimintaedellytykset turvataan.
... Uskon, että YLE:ä kritisoiville tulisi aika nopeasti sitä ikävä, jos olisimme pelkästään kaupallisten TV- ja radiokanavien varassa.
Tätä mantraa on toistettu loputtomiin.
Nyt on aika kysyä toisinpäin: tuleeko meillä ikävä kotimaista kaupallista mediaa, jos olemme pelkän YLEn tv- ja radiokanavien varassa? Kuulisin mieluusti anonyymin vastauksen tähän käänteiseen kysymykseen.
"Pointti on pikemminkin siinä, pitäisikö jonkun kantaa huolta median monipuolisuudesta ja sen toimijoiden asemasta kansainvälisessä kilpailussa, nyt kun YLEn rahoitus on turvattu erillisellä verolla."
Kuka tai mikä tuo "joku" on, entä keinot? Jos porukka ei nyt ole valmiita maksamaan, pitääkö touhua subventoida verovaroin? Vai pitäisikö YLEn toimintaa supistaa ja rahoitusta rajata? Mutta toisiko sekään maksavia asiakkaita? Vai ajetaanko tässä takaa jotain muuta?
YLE vetää puoleensa muitakin kuin toimittajia. Organisaatio kasvaa erilaisilla väliportaan johtajilla, jotka pohtivat työkseen asiakassuhdetta (ikään kuin YLE olisi tavanomainen yritys jolla on tavanomaisia asiakkaita). Johtaako helppo raha tehottomuuteen ja organisaation pöhöttymiseen?
Se johti jo. Ja samoin kuin monessa muussakin ympäristössä, hyvät tekijät tai agressiiviset pyrkyrit saattavat löytää itsensä keskijohdosta. Ilman luontaista halua tai kykyä hoitaa niitä hommia ja toimien vain turvatakseen asemansa. Toihan on ollut Ylen tehosyöppö jo kymmenisen vuotta.
Kuka tai mikä tuo "joku" on, entä keinot? Jos porukka ei nyt ole valmiita maksamaan, pitääkö touhua subventoida verovaroin?
Tätä samaa voisi kysyä myös YLEltä.
Lisäksi voisi pohtia, mitä lopulta kuuluu YLEn julkiseen palveluun -- nythän siihen kuuluu kaikki mahdollinen, määrittelyn tekee lähinnä YLE itse.
Viime kädessä voi ajatella, että sisältötuotanto on samanlainen elinkeino kuin vaikkapa maatalous tai Nokian tuotekehitys. Pitäisikö sen saada yritystukia, jotta se pystyisi kilpailemaan veroilla rahoitetun YLEn kanssa? Päädytään hyvin kummallisiin pohdiskeluihin.
Moikka,
hyvää pohdintaa. Ei ole Ylen eikä kenenkään etu, että kaupallinen media näivettyy. Toisaalta ei mielestäni ole hyväksi sekään, että koko mediakenttä olisi vain esim. Sanomien temmellyskenttää... Terve tasapaino molempien osapuolien välillä lienee se paras vaihtoehto.
Olen samaa mieltä siitä, että Ylessä paisuu ns. keskiporras. Erilaisia pomoja, päälliköitä yms. strategiajohtajia on talo pullollaan. Samaan aikaan lattiatasolla laitetaan suu säkkiä myöten.
Paksu organisaatio vie resursseja siltä varsinaiselta työltä, eli sisällöiltä.
Kannattaa muuten muistaa, että Yle ostaa aika paljon ohjelmistaan talon ulkopuolelta, ja toivottavasti tekee näin jatkossakin & kasvattaa ostojaan. Tämä ylläpitää ja tukee mielestäni aika merkittävällä tavalla alan "pienteollisuutta" ja työllisyyttä myös Ylen ulkopuolella.
Aika nopeasti tärkeät tapahtumat unhtuvat.
Ei ole kauaa kun media lähti paljastamaan vaalirahoitussotkuja. Kaikenlaista löytyi.
Sitten tulikin raju ALV korotus paperimedialle, vaikka itse asiassa e-lehdet olisi mieluummin pitänyt vapauttaa ALV:sta.
Kysynkin:
Voiko joku todistaa ettei ALV nosto ollut kosto vaalirahoituksen hankaloittamisesta ja sydämmen tykytysten aiheuttamisesta poliitikoille?
Voiko joku todistaa ettei YLE:n turvaaminen poliitikkojen hallinnassa liittynyt samaan asiaan?
Onko näiden asioiden unohtaminen mediassa vahinko?
Onko tärkeää turvata Ylen rahoituksen vakaus vai esimerkiksi sosiaalityön/koulutuksen/terveydenhuollon vakaus? Mitä tässä yhteiskunnassa pidetään oikeasti tärkeänä? Neljää tv-kanavaa ja kuutta radiokanavaa? Niillä pelastetaan syrjäytyneet, työttömät, lapset ja nuoret?
Muuten hyvä kirjoitus, mutta faktat olisi hyvä tarkistaa vaikka Googlella.
Yleisradio on vähentänyt tällä vuosituhannella henkilöstöään 25 %:a.
Yleisradion omilla sivuilla todetaan vuodesta 2010:
"Ylen henkilöstöstä 84 % tekee ohjelmatyötä. Hallinnollisissa ja muissa tukitehtävissä työskentelevien osuus laski edelleen hieman ja oli vuoden lopussa siis 16 %. Vuonna 2000 yleläisistä 29 % työskenteli tukitehtävissä, mikä tarkoittaa, että henkilöstön vähentäminen on tähän asti kohdistunut valtaosin tukitehtäviin."
Mutta kunnon blogautus on aina parempi kuin tylsä totuus, vai mitä Petteri?
Minä kirjoitin tulevaisuudesta, nyt kun kasvava rahoitus on turvattu verotuksella. Tulevaisuus ei vielä käy ilmi vuosikertomuksista.
Kohta "Johtaako helppo raha tehottomuuteen ja organisaation pöhöttymiseen?" oli varustettu kysymysmerkillä.
"Toimittajien siirtyminen YLEen kutistaa kaupallista mediaa entisestään..."
Tarkoitatko siis, että kaupallisen median kysyntä on riippuvainen toimittajien tarjonnasta. Voihan se olla jossain määrin näinkin, mutta voiko vaikutus olla merkittävä, kun on voimakkaasti ostajien puoleen kallellaan olevat tuotannonekijämarkkinat? Potentiaalista ja pätevää toimittajaa puskee kouluista, ovista ja ikkunoista. Sanoma voi sanella freelancereilleen vaikka minkälaiset ehdot, eikä tästä muuten kirjoita kuin hyvin harvat toimittajat. Sanomalta ilmestyi aiheesta lähinnä Virpi Salmen pilkkakirjoitus kollegoistaan. Tässä esimerkki todellisesta itsesensuurista -- ei sinun kuvittelemastasi.
Petteri kirjoittaa taas asiaa. Pitää vain ihmetellä päättäjiämme. Aikanaan tänne blogiin kommentoinkin, etten periaatteesta maksanut tv-maksua ja kun en lakia halunnut, niin en voinut kaupallistakaan kanavatarjontaa seurata. Nyt tosin olen taas siirtynyt maksajaksi - kun kohta YLE-veron käytäntöönpanot yhteydessä joka tapauksessa on pakko.
On edelleen täysin käsittämätöntä, että verovaroin tuotetaan palveluja, jotka olisi mahdollista toteuttaa muutenkin ja että YLE jopa pyrkii kilpailemaan kaupallisten kanavien kanssa. TV-maksu lakkasi olemasta ymmärrettävä siinä vaiheessa, kun lähetystoiminta siirtyi Digitalle - tässä vaiheessa maksun olisi pitänyt laskea, mutta kuitenkin koko ajan vain mietitään lisää sisältöä ja palveluja, joiden varjolla voidaan vain laskuttaa ihmisiä lisää.
Toisaalta pitääkö ajatella, onko YLEn ylläpito verorahoin sitten kohta ainoa mahdollisuus säilyttää kotimainen sisältö? Paljon näyttää työpaikkoja Suomesta häviävän, kun ihmiset äänestävät lompakollaan - kotimaisella työllä ei ole arvoa vaan hankitaan, mistä halvalla saadaan ja rahat valuvat Koreaan, Kiinaan ja muihin halvan työvoiman maihin. Tästä on seurannut, että kotimaisia tuotteita on yhä vaikeampi löytää ja esim. elektroniikkapuolellla jo käytännössä monesti mahdotonta. Laajeneekohan tämä kotimaisuuden tukematta jättäminen nyt jo televisio-ohjelmatarjontaankin, ilmeisesti sitten näin, kun alan ammattilaiset pakenevat YLElle. Vai onko sittenkin kyse vain vääristyneestä kilpailutilanteesta juuri törkeän suuresta YLEn budjetista johtuen?
Mietiskelin, että olisiko tämä veroperusteinen YLE-rahoitus olisi ollut terveempää sitouttaa kaupallisten toimijoiden menestykseen?
Katsaus yhtälön parametrien toimivuuteen tehtäisiin tietyin väliajoin.
Mielenkiintoista keskustelua, josta näyttää unohtuvan, että YLE on esim. Itä- ja Pohjois-Suomessa ainoa vaihtoehto esim. Alma-Medialle. Jos YLEn palvelua ei Lapissa olisi, Lapin asukkaat olisivat yksin Alman armoilla sekä printissä että sähköisessä mediassa. Mutta miten kauan?
Etelä-Savossa kaikki paikallis- ja maakuntalehdet ovat yhden kustantajan omistamia. Samanlainen tilanne on Pohjois-Savossa. Etelä-Karjalassa, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa mediakenttä olisi myös aika kapea ilman YLEä.
Ja lopuksi on pakko kysyä; tällaistako keskittymistä me haluamme?
"...kutistaa kaupallista mediaa entisestään, mikä johtaa sisältötuotannon keskittymiseen valtiollisen median käsiin"
So? En minä ainakaan jää itkemään kaikenmaailman saippuasarjojen ja Reality TV-tirkistelyn perään. Jos kaikki kaupalliset Suomessa tuotetut ohjelmat poistetaan tänään, ohjelmien taso ei suinkaan laske. Voi ehkä nousta piirun tai pari!
Internet on joka tapauksessa tappamassa mediaa -- ihmiset odottavat saavansa kaiken ilmaiseksi webistä, joten esim. tutkivaan journalismiin ei medialla ole enää varaa. Niinpä kaupallinen media keskittyy ja trivialisoituu yhä enemmän ja muuttuu ison rahan puhetorveksi, koska heillä on varaa harrastaa vaikka tappiollista mediaa, jos se palvelee muita etuja. Vrt. Murdochin mediavaltakunta tai Berlucssonin touhut.
Tämän kaiken vastapainona valtiollinen media ei ole ehkä täydellinen, mutta varmasti paras ratkaisu, koska sitä voi edes teoriassa valvoa.
Nyt on aika kysyä toisinpäin: tuleeko meillä ikävä kotimaista kaupallista mediaa, jos olemme pelkän YLEn tv- ja radiokanavien varassa? Kuulisin mieluusti anonyymin vastauksen tähän käänteiseen kysymykseen.
Kyllä. Pelkästään YLEn varassa en halua kansakuntamme olevan. Nykyinen olotila, jossa on sekä valtiollinen YLE että kaupalliset toimijat, on mielestäni hyvä. Tosin kaupallisia radiokanavia ei itselle tulisi ikävä, mutta niilläkin on omat kuuntelijansa. (Itse haluan, että kuuntelimissanin radio-ohjelmissa on toimituksellista sisältöä eikä pelkästään musiikkikappaleiden väliin ympättyä höttöä.)
Onko kaupallisten toimijoiden, kuten MTV Oy:n ahdinko jotenkin YLE:n vika vai voisiko ajatella asiaan vaikuttavan sen, että mainoseuroja havittelee nykyään usea kaupallinen kanava. Ennen oli vain MTV3.
Onko tärkeää turvata Ylen rahoituksen vakaus vai esimerkiksi sosiaalityön/koulutuksen/terveydenhuollon vakaus? Mitä tässä yhteiskunnassa pidetään oikeasti tärkeänä? Neljää tv-kanavaa ja kuutta radiokanavaa? Niillä pelastetaan syrjäytyneet, työttömät, lapset ja nuoret?
Tämä tulee toistuvasti esille näissä keskusteluissa. Sosiaalityö, koulutus ja terveydenhuolto ovat tärkeitä asioita ja ne pitää hoitaa, mutta onko jossain esitetty, että uusi YLE-vero olisi poissa näiltä.
Lähetä kommentti