Outo rajoitus iPadin kuvakatselussa

iPadin kuvien katselutoiminnassa on erikoinen rajoitus, johon törmäsin siihen valmistellessani automatkaa Eurooppaan.

Ajattelin tehdä tarpeelliset kartat kuvatiedostoiksi Google Mapsin näytöltä ja tutkia niitä ilman nettiyhteyttä. iPadissäni on myös Navigonin karttaohjelma, joka ajaa lähes saman asian, mutta Googlen kartta on havainnollisempi ja sille on helppo merkitä kiinnostavat kohteet sähköisinä nuppineuloina. Näyttöresoluutio 2560 x 1440 olisi tuottanut mukavankokoisia karttakuvia (puhumattakaan kahden rinnakkaisen näytön 3328 pikselin leveydestä!).

Yllätyin huomatessani, ettei idea toimi, sillä jostain syystä iPad ei anna katsella isoja kuvatiedostoja niiden alkuperäisellä resoluutiolla. Jos kuva on tarkempi kuin mitä näytölle kerralla mahtuu, yksityiskohdat häviävät kuvaa suurennettaessa. En keksi mitään teknistä syytä tälle rajoitukselle -- ilmeisesti Jobs vain päätti ettei sitä tarvita.

Esimerkiksi tällainen 500x500 pikselin png-kuvatiedosto Strasbourgin keskustasta näkyy vielä terävänä:

500x500 pikselin png-karttakuva ei vielä tuota ongelmia iPadille.

Näin kuva näkyy iPadissä:

500x500 karttakuva iPadissä.

Mutta jo 1000x1000 pikselin kuva sumentuu suurennettaessa, joten karttakuvan yksityiskohdat eivät lisäänny, vaikka kuvan koko kasvaisi:

1000x1000 karttakuva on sumea, eikä kuvaa saa  mitenkään teräväksi.

Karttaongelma ratkeaisi tietenkin online-karttoja käyttämällä, mutta datasiirto ulkomailla on edelleen kallista eikä kaikilla ole iPadin 3G-versiota.

Jos kuvien katselu toimisi kunnolla, sillä olisi muutakin käyttöä. Esimerkiksi kirjan sivut voisi valokuvata etukäteen ja lukea niitä matkalla iPadistä. Hyllyssäni on Rune Lagerqvistin mainio Euroopan tiekirja, Automatkailijan opas (WSOY 1987), joka esittelee Euroopan kiinnostavat kohdat maittain ja teittäin. Kirja on niin vanha, että Länsi- ja Itä-Saksa (anteeksi, Saksan liittotasavalta ja Saksan demokraattinen tasavalta -- kumpi olikaan kumpi?) on käsitelty erikseen. Euroopan nähtävyydet eivät ole juurikaan muuttuneet 25 vuodessa (jos joku tuntee uudemman kirjan samasta aiheesta niin antakaa vinkkiä).

Kirja painaa 1,15 kiloa, joten ajattelin valokuvata vain matkareitille osuvat sivut ja tutkia niitä tarpeen mukaan tien päällä. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä myöskään jpeg-kuvaa ei voi zoomata niin että tekstiä pystyisi lukemaan. Pah!

Yksi kiertotie sentään löytyy. Png- ja jpeg-kuvat voi tallentaa pdf-tiedostoiksi. Niitä iPad antaa suurentaa ja vierittää tarpeen mukaan, joskin alkuperäisellä iPadillä vieritys ja kuvanpäivitys on todella hidasta. Ei prosessoritehoa peleihin tarvita vaan näytön päivittämiseen.

Oletan, että uusissa retina-näyttöä käyttävissä iPadeissä tarkasti näkyvän kuvatiedoston koko on kasvanut 2048x1536 pikseliin. Se olisi tuntuva parannus, mutta miksei kuvaa voi suurentaa pikselitasolle asti kuten kaikissa tietokoneissa voi?

Lisäys 3.8.2012: Kommenttien perusteella ongelman syyksi paljastui Dropboxin jpeg/png-katseluohjelma, joka ei näytä tiedostoja riittävällä tarkkuudella. iPadin oma valokuvasovellus aiheuttaa saman ilmiön, mutta syynä on iTunes, joka laskee jpeg-kuvien tarkkuutta niitä laitteeseen siirrettäessä. Ilmeisesti on niin, että jokainen sovelluksen tekijä joutuu koodaamaan itse jpeg-, png- ja pdf-katseluohjelmat, eikä niitä ole tarjolla käyttöjärjestelmän puolesta kuten Windowsissa ja Macissä?

Ehdotetuista sovelluksista ainakin Goodreader ratkaisee ongelman. Ohjelma maksaa muutaman euron ja on kaikkein teknisimmän (lue: hankalimman) näköinen iPad-sovellus, mitä olen koskaan tavannut:

Goodreader osaa näyttää lukuisia tiedostoformaatteja, mutta iPadin arkkitehtuuri tekee sen toteuttamisen hankalaksi.

iPad-sovellukset voivat lukea vain omia työtiedostojaan, mikä tekee yleisen katseluohjelman toteuttamisen hankalaksi. Goodreaderin käyttöliittymä muistuttaa enemmän dos-aikaa kuin iPad-sovellusta. Mutta se toimii -- esimerkiksi alla olevan Pariisin kartan (2556x1211 pikseliä) voi lukea tarkasti.

Google Mapsista otettu kuva, joka toimii Pariisin karttana (iso!).

Karttojen tapauksessa parempi vaihtoehto on offline-karttojen käyttö, joita löytyy myös ilmaisina. Ne ovat vektoripohjaisia ja portaattomasti suurennettavissa. Googlen pikselikartat ovat nopeita ja yksinkertaisia, niihin voi etukäteen merkitä nuppineuloja kiinnostaviin kohteisiin ja ne näkyvät samalla tavalla kaikissa päätelaitteissa läppäreistä älypuhelimiin.

Lisäksi joskus on tarve digitoida muitakin kuvia, kuten kirjan sivuja, rakennuspiirustuksia, kaavioita jne.