USA:n entinen varapresidentti, Nobel-palkittu Al Gore vieraili Jyväskylässä business-seminaarissa puhumassa "ympäristövastuusta". Hän saapui paikalle yksityisellä suihkukoneella, veloitti kuusinumeroisen summan dollareita, eikä antanut medialle haastatteluja. Lehdistö sai kuunnella esityksestä viisi ensimmäistä minuuttia.
Maailmanparantaminen tyyliin "älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon" on helppoa, mutta ei erityisen arvostettavaa. Al Goresta jää vaikutelma, että ympäristövastuusta ja ilmastonmuutoksesta puhuminen on hänelle tuottoisa bisnes, mikä nakertaa koko asian uskottavuutta. On helppoa vaatia vihreyttä ja elintapojen muuttamista muilta, kunhan se ei koske itseä. Ja aina parempi, jos tällä kaikella voi vielä ansaita mukavasti. Al Goren omista ympäristöarvoista on esitetty paljonkin kritiikkiä.
Joku kyseli Facebookissa, tekeekö Gore muka jotain väärin. Pitäisikö hänen kiertää maailmaa ilmaiseksi? Hän on kuitenkin alan asiantuntija. Eikö ole vain oikein, että hän veloittaa puheistaan markkinahinnan?
Näen asian hieman toisin. Al Gore on saanut Nobelin rauhanpalkinnon siitä, että hän on edistänyt tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaaroista -- ei siis muutoksen tieteellisestä tutkimisesta. Itse asiassa hänen kuuluisasta Inconvenient Truth -elokuvastaan (2006) on löydetty niin monia asiavirheitä, että Britannian kouluissa opettajan täytyy muistuttaa oppilaita filmin puolueellisuudesta.
Kaikesta päätellen kuka tahansa voi tilata Al Goren puhumaan seminaariinsa, kunhan ehdoista sovitaan. Nimekkäät jenkkiluennoijat veloittavat yleensä kuusinumeroisen summan (Bill Clinton veloitti Tampereen-käynnistään 350 000 euroa, tuskin Gore oli ainakaan halvempi) jonka lisäksi tulevat vielä matkakulut (joko oma suihkari tai lennot ykkösluokassa puhujalle ja hänen avustajilleen) sekä tarvittaessa majoitus parhaassa hotellissa. Luentopalkkio veloitetaan etukäteen, joten riski jää järjestäjälle.
Kun puhuja myy itseään markkinahintaan herää kysymys, onko puheen sisältö aitoa vai onko se kauppatavaraa. Puhuuko Gore ympäristöstä siksi, että hän tuntee huolta asiasta vai siksi, että se on hänelle itselleen hyvä bisnes?
Nobel myönnetään ihmiskuntaa tai yleistä etua hyödyttävästä toiminnasta. Jos työ on tai muuttuu oman egon ja talouden pönkittämiseksi, se ei ole Nobelin arvoista. Barack Obama antoi juuri luvan surmata oman maan kansalaisia Jemenissä ilman oikeudenkäyntiä. Myös hänen rauhanpalkintonsa näyttäytyy nykyään kovin oudossa valossa.
Al Gore ei myöntänyt käydessään haastatteluja eikä media saanut kuunnella hänen esitystään kuin sen verran, että hänestä puhujana ehdittiin ottaa kuvia lehtiin. Ehkä Gore pelkäsi median esittävän kiusallisia kysymyksiä? Tai ehkä hän halusi suojella kauppatavaraansa: miksi kertoa asioita median kautta ilmaiseksi, kun niistä saa paremman hinnan kalliissa seminaarissa? Goren ympäristövastuuta pääsi kuulemaan ostamalla 800 euron lipun.
Oikeasti ympäristöstä huolestunut puhuja levittäisi sanomaa kaikkien mahdollisten kanavien kautta. Sellaiselle henkilölle aihe olisi tärkeämpi kuin hän itse. Gore toimii juuri samoin kuin mistä hän muita kritisoi: oma etu ajaa yhteisen edun edelle. Sillä periaatteella ei maailmaa paranneta.
Ehkä tässä on muistutus myös Guggenheimin puuhamiehille. Jenkkisäätiötä ei kiinnosta Suomen taide-elämä eikä Helsingin vetovoima, vaan oman säätiön maineen ja talouden parantaminen. Suomalaisten ei kannata olla sinisilmäisiä eikä sokaistua kauniista puheista. Jenkit ovat jenkkejä, ja tässä pelissä he ovat mestareita.
Lopuksi täytyy muistaa ettei Jyväskylän seminaari ollut mikään kansainvälinen ilmastofoorumi eikä Vihreän liikkeen syyskokous. Se oli läpeensä kaupallinen tapahtuma, jossa tärkeintä oli kuulijoiden keskinäinen tapaaminen ja verkostoituminen. Tässä Gore täytti tarkoituksensa, olivat hänen omat motiivinsa mitä tahansa.
Oletan, että kotimaisilla puhujilla (Alf Rehn, Sarasvuo ym.) oli enemmän sanottavaa kuin Al Gorella. Suomalaisten heikosta itsetunnosta johtuen vetonaulaksi tarvitaan kuitenkin joku ulkomainen tähti. Luultavasti Lady Gaga olisi yhtä lailla myynyt seminaarin täyteen. Ehkä hänellä olisi ollut enemmän sanottavaakin -- ainakin nuorista, tulevaisuuden kuluttajista.
(Jos olit paikalla ja kuulit Gorea, kirjoita palautteisiin oma mielipiteesi).
4 kommenttia:
Juu, terveiset vain täältä Floridan puolesta,lähettelen motellistani täällä aamuseitsemältä!
Erinomainen kirjoitus Goresta, kiitos siitä, tuohon ei ole mitään lisättävää. Blogissani (linkki nimestäni) on myös kuvia Goren Jyväskylän vierailusta (kommenteissa).
Nobelin testamientista:
[...] to the person who shall have done the most or the best work for fraternity between nations, for the abolition or reduction of standing armies and for the holding and promotion of peace congresses.
Palkinnon antaminen Gorelle oli pilkantekoa Alfred Nobelin testamenttia kohtaan.
Gore julkaisi jo 1992 kirjan Earth in the Balance. Kirja on saatavilla valmiiksi luettuna C-kasetilla, joten kirja tuskin on suunnattu tiede- tai insinööriyhteisöille, vaan suoraan kansalle.
Tietysti nämä herättää kysymyksen, että eikö ajatuksen pitäisi ensin muhia tiedeyhteisöissä. Ties vaikka Goren ajatukset olisivat jo vanhentuneita, vuoden 1992 tieteellistä konsensusta noudattavia. Mutta näillä mennään. Sivistymättömyydestä on taitanut tulla tabu, kun on olemassa vain palavereita, dokumenttielokuvia ja konsertteja. Mistään kansanvalistuksesta ei enää saa puhua.
Mutta Gore elää siinä yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin muutkin, ja yksin hänen syyllistäminen ei johda mihinkään. Varsinkaan bisnestoiminnan syyllistäminen. Jos joku todella pelastaa maailmaa markkinahintaan, niin se on nobelin arvosta jos mikä.
Gore on viisikymmenkertaistanut omaisuutensa ilmastohuuhaallaan ja kun sekään ei riittänyt,perusti uskonlahkon sitä edistämään (totta, tarkemmin blogissani hieman aiemmin).
Halusimmeko me kaikki maksaa Goren kuulemisesta täällä? Jos yritykset kustantavat henkilöilleen tuon, se on oma asiansa, mutta poliitikot olivat siellä meidän kustannuksellamme, verorahoilla.
Lähetä kommentti