Moni on ihmetellyt, miten Kopiosto voi myydä digilupaa muiden tekemiin nettisisältöihin. Avainsana on sopimuslisenssi. Tekijänoikeuslain 26. pykälä sanoo asiasta näin:
Sopimuslisenssiä koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan, kun teoksen käyttämisestä on sovittu käyttäjän ja opetusministeriön hyväksymän, lukuisia tietyn alan Suomessa käytettyjen teosten tekijöitä edustavan järjestön välillä. Sopimuslisenssin nojalla luvan saanut voi luvan mukaisin ehdoin käyttää sellaistakin saman alan teosta, jonka tekijää järjestö ei edusta. Opetusministeriö hyväksyy järjestön hakemuksesta määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi.
...
Järjestön tai, milloin tekijöiden edustavuus voidaan saavuttaa vain useampien järjestöjen hyväksymisellä, järjestöjen tulee edustaa merkittävää osaa niistä eri alojen teosten tekijöistä, joiden teoksia käytetään tietyn sopimuslisenssisäännöksen nojalla.
Eli kun jokin järjestö on riittävän iso ja edustava, se saa myydä oikeuksia myös niihin teoksiin, joiden tekijät eivät ole tehneet erillistä sopimusta ko. järjestön kanssa. Tämän kai voisi rinnastaa työehtosopimusten yleissitovuuteen.
En ole juristi, joten tulkitsen asiaa maallikon ja arkijärjen näkökulmasta. Nähdäkseni pykälä on tarkoitettu ensi sijassa kotimaiseen käyttöön. Ulkomaisten teosten käyttö tulee mukaan sopimusten kautta, joita em. järjestöillä on muiden maiden vastaavien järjestöjen kanssa.
Nettisisältö on luonteeltaan aivan erilaista. Mikään järjestö ei voi "edustaa kattavasti" edes oman maansa nettisisällön tekijöitä, globaalista edustavuudesta puhumattakaan. Miten siis Kopiosto voi myydä käyttöoikeutta (lisensioida) teoksiin, joiden tekijät ovat ulkomaalaisia eivätkä minkään sopimuksen piirissä? Tekijät eivät välttämättä ole edes tiedossa, tai sitten sisältö on julkaistu jollain avoimen käytön sallivalla lisenssillä. Kopiosto ei voi esimerkiksi myydä oikeutta käyttää Wikipediaa opetustyössä.
On toinenkin syy, minkä vuoksi sopimuslisenssiä ei voi tässä tapauksessa soveltaa: Kopioston ohjeissa sanotaan, että jokaisella tekijällä on oikeus kieltää teoksensa lisensiointi digiluvan kautta. Miten tämä kielto-oikeus toteutuu Suomen rajojen ulkopuolella?
Vierasmaalaiset tekijät eivät voi tietää, että Suomessa yksi tekijänoikeusjärjestö myy heidän teostensa käyttöoikeutta, eivätkä voi sitä myöskään kieltää. Voi syntyä tilanne, jossa Kopiosto myy käyttöoikeutta vastoin tekijöiden tahtoa, mikä on selvästi tekijänoikeuden -- sen universaalin sellaisen -- vastaista.
Koulujen tekijänoikeustarpeista tulee mieleen rohkea ajatus: määritellään opetustoiminta yksityiseksi käytöksi, jolloin koko ongelma poistuu. Yksityiskouluja lukuunottamatta opetustoiminta ei ole bisnestä, joka loisi lisäarvoa opettajille tai kouluille. Hyötyjä on yhteiskunta itse -- juuri se, joka on säätänyt tekijänoikeuden tätä hyötyä kasvattamaan.
Mahdollisesti suurille sisältötuottajille (ne lehdet ja oppimateriaalit, joihin digiluvan perusteluissa viitattiin) voitaisiin maksaa suora korvaus valtiolta. Pienessä maassa kulttuuria tuetaan muutenkin eri tavoin. Vain harva sisältöala pärjää puhtaasti kaupallisilla ehdoilla.
Jos olen ymmärtänyt jotain väärin, toivon mielihyvin täsmennyksiä tekijänoikeusjärjestöiltä tai ministeriöltä.
10 kommenttia:
Oma käsitykseni on, että Kopisto yrittää laajentaa aikaisempaa käytäntöään (sopimusta), jolla kouluissa opettajat ja oppilaat voivat kopioida oppikirja materiaalia ja niihin liittyvien harjoituksien materiaalia. Tämä käytäntö on toiminut vuosia ja tavallaan vapautti opettajan kopioimaan löytämiään hyviä oppimateriaaleja oppilaille opetustyössään. Kopiston sopimus mahdollistaa tämän. Oppikirjantekijät saivat tästä korvausta Kopistolta.
Tänäpäivänä hyvä opetusmateriaali ei ole enää ainoastaan oppikirjoissa vaan internet on tulvillaan oivaa materiaalia opetuskäyttöön. Mutta miten sen käyttöön saa luvan?
Ei ole globaalia internetin sisällön haltijaa. Kukin internetissä tarjoaa omaa sisältöään omilla ehdoillaan. On rohkea veto, että Kopiston pitkään toiminut oppikirjojen kopiointi mahdollisuus laajennetaan vapaasti kaikkeen internet sisältöön.
Olen Petterin kanssa samaa mieltä, että tämä uusi tapa ei täytä laissa esitettyjä vaatimuksia, jolloin tämä voisi olla edes teoriassa mahdollista.
Tietääkseni opiskelija (koululainen) voi kotonaan käyttää internetin tietoja omissa töissään. Tämä menee kotikäytön piikkiin.
Nyt tulemme harmaalle alueelle. Jos ja kun tämmöinen oppilaan synnyttämä teos (jossa käytetään internetistä lainattuja osia) käytetään koulutyössä niin tämä menee julkishallinnon alueelle.
Tähän asti koulut maksavat käytetyistä oppikirjoista ja haroitteluvihoista (tai oppilaan vanhemmat maksavat) niiden tekijöille. En usko, että sitä käytäntöä voidaan venyyttää myös internetistä kopioituun tietoon.
Eri asia on, mikäli internetissä tarjolla oleva sisältö on sen julkaisijan mukaan vapaata (niitä muotoja on useita).
Tietääkseni tekijänoikeusjuristi Ville Oksanen on äskettäin julkaissut tekijänoikeuksista kirjan, joka on suunnattu opettajielle ja koulukäyttöön. En ole sitä itse nähnyt, joten en voi siihen referoida tai arvoida sen hyvyyttä tai käyttökelpoisuutta tähän asiaan.
T: Lauri Hirvonen
Hyvä Jätteri! olet kyllä suomen ykkös IT-pelle, siinä mielessä että et osaat vaahdota suuvaahdossa millon mistäkin, mutta et ikinä tiiä miten asiat on oikeesti.
Keep up good work!
Sun jutuille nauretaan ryhmässä kovaan ääneen.
Jotenkin nämä Kopioston argumentit kuulostavat kovin samanlaisilta, kuin mitä TV-kaista esittää puolustuksekseen oikeudenkäynnissään?
Toivottavasti laki on kaikille sama...
Kiitos,
tämä oli hyvä juttu, olimme juuri pohtimassa koulussamme pitäisikö maksaa noin 4€/oppilas peruskoulussa ja 7,5€ lukiossa.
Ei makseta.
M
Näin käy kun kirjoittaa juridiikasta ja tekijänoikeuksista tuntematta alaa. Kopiosto EI myy lupaa mm. Creative Commons -lisenssillä oleviin juttuihin, eikä luonnollisesti mihnkään ilmaiseen materiaaliin - koska se on ilmaista! Kyse on ennen kaikkea skannauksesta ja toissijaisesti nettimatskusta, joissa on normaalit tekijänoikeudet. Tarkkuutta peliin, ja enemmän tietoa, vähemään tarkoitushakuista senttailua.
Paljonko koko tekijänoikeus pakettien vapauttaminen Suomalaisille oppilaitoksille maksaisi?
Jos joku osaisi laskea tai/ja vastata, niin päästäisiin neuvottelemaan Suomalaisen koulutuksen uudesta tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön noususta uuden hallituksen kanssa. Nyt taidamme olla Azerpaitsenin jälkeen?!
Tekijöille kuuluu se mitä siitä pitää maksaa ja opetuspuolella meidän on opetettava myös näitäkin asioita, mutta olemme nyt todella pahassa välikädessä. Opettajat eivät uskalla lähteä rohkeasti avaamaan digitaalisen maailman mahdollisuuksia oppimisen edistämiseksi.
Jukka Sormunen, rehtori
Kuopion klassillinen lukio
Uusimmassa Opettaja-lehdessä on täysin kritiikitön artikkeli digiluvasta (http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2011_40/163296.htm) ja kuinkas muutenkaan, kun artikkelin kirjoittaja on Kopioston tiedottaja Johanna Haapiainen-Makkonen. Tätä kytköstä ei tietenkään mainita artikkelissa.
Annan ilomielin kaiken nettiin laittamani aineiston opetuskäyttöön, mutta sitä en hyväksy, että Kopiosto ilmestyy haaskalle ja alkaa laskuttaa teoksista, joihin sillä itsellään ei ole minkäänlaista moraalista oikeutta.
Mistä käy ilmi, että Johanna Haapiainen-Makkonen on töissä Kopiostossa?
Esim. http://www.kopiosto.fi/kopiostouutiset/lokakuu_2011/avek_uutiset/fi_FI/lea_ja_pekka_kantoselle_15000_euron_avek_palkinto/
[url=http://paydayloansatonce.com/#bpjarvinen.blogspot.com]payday loans[/url] - payday loans , http://paydayloansatonce.com/#spjarvinen.blogspot.com payday loans
Lähetä kommentti