2000-luvun alussa puhuttiin paljon matkapuhelinten paikannuspalveluista. Ala nähtiin niin tärkeäksi tulevaisuuden kannalta, että uuteen sähköisen viestinnän tietosuojalakiin kirjoitettiin oma pykälä paikannusta varten. Sen nojalla paikannustiedot ovat luottamuksellisia, mutta vanhemmat saavat paikantaa alle 15-vuotiaan ilman tämän suostumusta.
Operaattorit tarjosivat palvelua, jolla gsm-liittymän sijainnin pystyi selvittämään tukiaseman tarkkuudella ja tulos näkyi www-sivun kartalla. Mutta sitten tapahtui jotain kummallista: kaikki operaattorit lopettivat paikannuspalvelunsa. Kun saatiin toimintaa säätelevä laki, toiminta loppui.
Tietääkseni yksikään operaattori ei ole enää moneen vuoteen tarjonnut palvelua, jolla lapsen sijainnin voisi paikantaa puhelimen perusteella. Tällaiselle palvelulle luulisi olevan kysyntää.
Viime vuosina tukiasemiin perustuva solupaikannus on alkanut väistyä gps-tekniikan tieltä, mutta operaattori ei voi hyödyntää sitä. Gps-tieto on vain puhelimen omassa käytössä, eikä edes toimi sisätiloissa. Lisäksi solupaikannus olisi toiminut myös halvoissa peruspuhelimissa. Harva on valmis ostamaan lapselleen gps-mallia.
Amerikkalaiset yhteisölliset sijaintipalvelut kuten Foursquare, Google Latitude tai Gowalla selvittävät sijainnin, mutta vaativat yhteistyötä puhelimen haltijalta. Ainoaksi ratkaisuksi jää ohjelma, joka on tarkoitettu varastetun tai kadonneen puhelimen jäljittämiseen, mutta ne toimivat vain kalleimmissa älypuhelimissa.
Mikä siis avuksi vanhemmalle, joka haluaisi hyödyntää lakiin jo kuusi vuotta sitten kirjattua oikeutta?
16 kommenttia:
Niin, olisi mielenkiintoista tietää onko tuollaiselle palvelulle ollut todellista kysyntää. Eli ovatko asiakkaat olleet valmiita maksamaan palvelusta ja asiakkaita on ollut riittävän paljon. Jos näin on niin miksi operaattorit lopettivat palvelun tarjoamisen.
Sainkin jo palautetta postauksesta: Tenavatutka (http://www.fambit.com/), 5 euroa kuukaudessa.
Kyllä Google Latitudenkin voi jättää taustalle pyörimään, ja silloin hyväksytyt latitude-kontaktit voivat seurata puhelimen sijaintia tukiasemapaikannuksella.
Sen verran laittaisin luottamusta myös jälkikasvun harkintaan että voivat itse säädellä milloin puhelin kertoo paikkatietojaan.
"Sen verran laittaisin luottamusta myös jälkikasvun harkintaan että voivat itse säädellä milloin puhelin kertoo paikkatietojaan."
Näin he voivat aina tehdä, sillä kiinni olevaa puhelinta ei voi paikantaa.
Hyvä kirjoitus, itsekin tätä aikanaan kehitelleenä ihmettelen, ettei ole ottanut tuulta siipiensä alle.
Riittävän monen lapsen isänä kyllä sitten tulikin vastattua itselle, kun katsoin kaiman linkkiä fambittiin. Tuli esitettyä itselle kysymys: "luotanko lapsen sanaan vai haluanko pitää valjaat roikkumassa ja välillä vetäistä niistä ?".
Periaatteellinen kysymys minulle, mutta entä lapselle ? Lapsihan voi kokea tässä kääntäen kasvun paikkaa kun en seuraakaan hänen menemisiään, vaan oletan hänen hallitsevan tilanteen. Jos on myöhässä tai unohtaa mennä treeneihin, kyllä se palaute sitten tulee aikanaan.
Jos taasen on kyseessä kriisitilanne, siihen on sitten läjä kaverien numeroita ja viimeisenä 112.
Onneksi on kuitenkin mahdollisuus. Itse en halua.
Tarkoitan lapsella tässä yhteydessä niitä 7-11-vuotiaita, jotka joutuvat kulkemaan esim. yksin kouluun, ja joilla on kännykkä repussa. Äiti ja isä kaipaisivat mahdollisuutta tarkistaa, onko lapsi tullut ajoissa kouluun/kotiin, kun se tekniikan avulla olisi helppo toteuttaa ja kun sitä varten lakiin lisättiin ihan oma pykälänsä.
Sovellusten ongelmana on se, etteivät ne toimi halvoissa peruspuhelimissa, mitä alaluokkalaisille hankitaan.
Nyt kun ZTE Bladen kaltaiset halpapuhelimet valloittavat maailmaa, se Nokia 1010 ei ehkä kohta enää kelpaa junnulle -- tai ainakin jää usein kotiin tai hukkuu.
Enemmän huolestuttaa oikeastaan suunta, mihin ollaan menossa. Kun Petteri tai itse olin nuori, ei vanhemmilla ollut tarvetta seurata päivän mittaan missä menin ja tulinko koulusta suoraan kotiin kunhan tulin iltaan mennessä.
On ihan oman pohdinnan aihe, pitääkö alakoululaisia seurata sähköisesti vai ei.
Ennen ei seurattu, mutta johtuiko se vain keinojen puuttumisesta? Olisiko halua ollut silloinkin?
Oma koulumatkani Pispalanharjulla oli lyhyt, eikä autoja juuri ollut. Äitikin oli yleensä kotona odottamassa, kun palasin koulusta. Nykyään molemmat vanhemmat ovat töissä ja pieni koululainen joutuu kulkemaan autojen keskellä. Uutisista päätellen lasten liikenneonnettomuuksia sattuu aika usein.
Teleseurannasta ei ole mitään todellista apua liikenneonnettomuuksia vastaan, mutta psykologinen vaikutus on tuntuva. Ainakin sillä näkee, ettei mitään ole sattunut.
Luultavasti informaation lisääntynyt tulva aiheuttaa tuskaa nykyvanhemmille. Itsellä tätä taakkaa ei valitettavasti ole.
Kun itse aloitin koulutieni -76 ja velipoika paria vuotta myöhemmin, niin silloin tultiin suoraan kotiin koulusta, joka oli lähellä. Yli piti päästä vain yhdestä vilkkaasta tiestä ja tarkkaan meille teroitettiin, etää pitää katsoa molempiin suuntiin ainakin kahteen kertaan ennen tien ylitystä. Äiti oli odottamassa pientä koululaista ruoan kanssa ja tyytyväisenä otti pesueensa vastaan. Tätä ihanuutta ei nykyvanhemmilla aina ole.
Muutenkin aina ilmoitettiin missä ollaan ja mihin saakka. Uutisetkin oli silloin paikallisia, eikä silloin tiedotettu niinkään muualla tapahtuneista onnettomuuksista tai muista hirveyksistä laajalti.
Nykyaikana kun suojatietä ylittävien yliajoista kirjoitetaan netin kautta ja lehdistössä yleensäkin valtakunnallisesti ja muistakin negatiivista asioista. Oman aikani lapsen silmin nähtynä autoilijatkin oli ennen kohteliaampia suojatien suhteen ja sitä perintöä itsekin vaalin liikenteessä, etenkin pienten koululaisten suhteen. Välillä vaan hirvittää pysähtyä suojatien eteen, jos on osoitettu toinen samaan suuntaan menevä kaista, että pysähtyykö toinen autoilija suojatien eteen jalankulkijan tien ylitse pääsemiseksi, olkoon se sitten lapsi tai aikuinen. Kahden auton levyinen tie ilman eri kaistoja on helppo tukkia koohottajilta, kun ajaa risteykseen keskilinjaa pitkin, niin sieltä ei pääse ohi, vastakkaisesta suunnasta ajavat on sitten luku sinänsä.
Maailma on koventunut niistä ajoista. Sen kertoo jo juppien aikakausikin. Kaikki mitataan kvartaaleissa ja rahassa. Pehmeät arvot on kadonneet media myötä. Maailmasta on tullut julmempi ympäristö sen myötä. Kuitenkin kaikki menee kuitenkin samaa rataa kuten aiemmin, luultavasti. Silloinkin oli pedoja, niistä ei vaan kirjoiteltu, samaten oli liikennekaahareita, jotka vähät välitti suojateistä, kun kiire oli paikasta a kohteeseen b.
Loppukaneettina mainitsisin, että aikalailla samassa jamassa ollaan kuin 40 vuotta sitten, mutta tieto lisää tuskaa.
ps. Autoilijoista on vuosikaudet kupattu rahaa, mutta tiestön kunnossa se ei valitettavasti näy mitenkään, vaan tiestö rappeutuu poskettomassa nopeudessa.
Pyrjola tuo esille tuon tärkeän periatteellisen kysymyksen, joka jakaa mielipiteitä,ja jonka vuoksi meillä (Suomessa) ei toistaiseksi ole palveluita tarjolla. Teknologia on olemassa, mutta asenteet ovat toistaiseksi olleet enemmän kyseisiä palveluita vastaan, kuin niiden puolesta.
Kun kyse on henkilöturvasta, palvelutarjoajan rooli ei välttämättä ole niin mieluisia operaattorille (jonka ydinliiketoiminta ei ole turvallisuus), ja tämä on saattanut olla toinen syy niiden poistumiselle.
Teknologia itsessään on olemassa, ja haasteet liittyvät enemmän luotettavan ja houkuttelevan palvelupaketin tuotteistamiseen. Ajatus siitä, että jokaista kännykää voitaisiin käyttää "turvapuhelimena" on houkutteleva, mutta se ei valitettavasti toimi. Syynä on se, että kännykkä ei yksinkertaisesti että riittävän vakaa tai kestävä. Paikannettavan päätelaitteen on aina toimiva, sen akun kesto on oltava moninkertainen puhelimeen verrattuna, sen pitää kestää kolhuja ja vaihtelevia sääolosuhteita, signaali pitää olla varmennettu (GSM ja GPS), sen ohjemisto ei saa kaatua...Eli, kun kyseessä on ihmiselle tarkoitettu turvapalvelu, päätelaitteena on oltava muu kuin mikä tahansa kännykkä.
Mutta, henkilöturvan parantamiseksi tarkoitetut paikannuspalvelut tulevat myös Suomeen, kyse on lähinnä riittävän kysynnän ajoituksesta.
Teemme Fambitin tenavatutkan paikannuksen ainakin lähivuodet opeaattoripaikannuksella jotta se toimii kaikissa vanhoissakin puhelinmalleissa. Tätähän käytetään meillä pääosin pienten koululaisten paikannukseen.
Täältä löytyy ajatuksiamme käyttötilanteista ja Tenavatutkan käytöstä: http://fambit.wordpress.com/2010/06/01/paikkatieto-tuo-mielenrauhaa-lapsiperheissa/.
GPS tulee lähitulevaisuudessa halvempiinkin kännyköihin, mutta soveltuu lähinnä siihen että navigoidaan itse karttaohjelmalla. GPS syö varsin paljon akkua, joten jos sen äiti laittaisi aamulla koululaiselle päälle, puhelimesta olisi virta loppu ennen iltapäivää. Valtaosa puhelimista myös toimii niin, että jos käynnistää uuden ohelman, aikaisempi (esim. Latitude) suljetaan. Käytännössä paikkatiedon jakaminen pysyy käytössä lähinnä silloin kun itse käyttää puhelimen karttaohjelmaa.
Pidämme huolta siitä että tieto pysyy perhepiirissä ja että on rajattua ja selkeästi sovittua kenellä on lupa paikantaa kenet. Paikannuksen pystyy myös Tenavatutkassa keskeyttämään puhelimesta.
Vanhoissa operaattoripalveluissa oli monessa sellainen rajoitus että ne toimivat vain yhden operaattorin liittymillä. Jos perheessä oli useamman operaattorin puhelinliittymiä, piti käyttää useita palveluita eikä silloin yleensä onnistunut käynnistää paikannusta toisesta puheimesta. Nykyään myös paljon useammalla nuorella lapsella on puhelin.
Jokainen perhe harkitkoon itse onko heillä paikannukseen tarvetta. Olemme tuomassa tarjolle pari muutakin paikannuspalvelua.
Anton: eivät vanhemmat kaipaa täydellistä turvaratkaisua vaan yksinkertaisen, 95 % luotettavasti toimivan menetelmän, johon kännykkä sopisi hyvin.
Ehkä kysyntää palvelulle ei lopulta ole? Operaattorien luulisi muutoin tarjoavan sitä innokkaasti, niitä kiinnostavat kaikki lisäarvopalvelut. Operaattorit eivät halua bittiputkiksi.
Seurataan Fambitin ratkaisun laajenemista.
Tässä muuten kiinnostuneille pienikokoinen paikannuslaite: http://www.e-ville.hk/fi/product/view/?id=2019
Petteri: Kyllä kysyntää on jo olemassa, ja se tulee kasvamaan, mutta a) palvelumalli vaatii "kypsymistä" varttuneimmissa ikäluokissa, ja b) teknologia ei välttämättä vielä ole täysin valmiiksi hiottu.
On selvää, että luotettavuuteen liittyvät vaatimukset palvelun ostamiseksi vaihtelevat, ja on varmasti niitä joille mainitsemasi 95% taso riittää. Minä viittaan ensisijaisesti turvallisuuspalveluiden kautta tarjottavan palvelun luotettavuustasoon, ja sen on oltava 100%.
BTW Linkin alla oleva laite on meille tuttu, ja se lähestyy jo niitä teknisiä/toiminallisia vaatimuksia mitä aikaisemmin mainitsin.
Kyllähän näitä palveluita on olemassa. Google latitude on hyvä, jos omistaa älypuhelimen, mutta esim. lociloci toimii ihan kaikilla kännyköillä. Minulla on kokemusta jälkimmäisestä palvelusta, ja riittää, että minä vanhempana olen tilannut palvelun, ja lapseni kerran hyväksynyt jäljittämisen eli kaikkien ei tarvitse tilata palvelua. On kätevää, että voin vielä töissä ollessani katsoa puhelimestani, ovatko lapset jo tulleet koulusta kotiin. Meillä ainakin paikallistamispalvelu on tuonut mukanaan lapsille enemmän vapautta. Varjopuolihan tällaisissa palveluissa on se, ettei lapsen sijainti näy ihan metrien tarkkuudella, mutta meidän perheemme käyttöön tämä on riittänyt mainiosti.
Löydä lapsesi kännykällä
Uskon että monilla vanhemmilla olisi ainakin joskus tarvetta lapsen olinpaikan jäljittämiseen, mutta elektroniseen seurantaan liittyy jonkinlainen noloustekijä - kuin tunnustaisi että oma lapsi on arvaamaton ja epäluotettava, ja itse huono kasvattaja.
Itse rauhallisen ja harkitsevaisen ekaluokkalaisen äitinä olen jo ehtinyt hätäillä kun koulumatkalla on jäätykin leikkimään lumikasoihin ja vartin matka on venynyt yli tuntiin. Voin kuvitella että vilkkaampien muksujen perheissä mielenrauha on koetuksella useamminkin.
Ja vaikka tiedän että lapsiin kohdistuva rikollisuus on minimaalista, en panisi pahakseni palvelua joka hälyttää jos lapsi poistuu ennalta määrätyltä alueelta tai kulkee yli 20 km/h kun autokyytiä ei pitänyt olla luvassa.
Mutta vielä saa odotella ennen kuin jäljittimet on ommeltu jo tehtaalla joka reimateciin eikä jäljitykseen enää liity tekniikkafriikin kylmän ja etäisen kännykkävanhemman leimaa.
Lähetä kommentti