Vuorokausi Tampereen traagisen tulipalon jälkeen Lipponen kirjoitti blogiinsa otsikolla Raukkamaista toimintaa sanat, jotka jäävät suomalaiseen nettihistoriaan:
Nyt on raja ylitetty. Enää rasistiseen uhoiluun ei voi suhtautua vähättelevästi tai naureskellen. Minä vetoan ihmisiin, että me maltilliset suomalaiset sanoudumme irti tällaisesta sairaasta väkivallasta ja rasismista.Lipposen virhe oli hyvin inhimillinen: hän kiirehti kommentoimaan asiaa, jonka faktat eivät vielä olleet selvillä. Ehkä taustalla oli aidon huolen ja suuttumuksen lisäksi myös halu kohottaa omaa profiilia ikävän tapauksen varjolla. Jos näin oli, otsikko osui hyvin kohdalleen.
Netti on täynnä hätiköityjä kirjoituksia, joita tekijät katuvat jo seuraavana päivänä, eikä kukaan kiinnitä niihin sen enempää huomiota. Lipponen on kuitenkin suuren puolueen istuva kansanedustaja, jolta edellytetään asemansa vuoksi kokemusta ja harkintaa. Hänen pitäisi tietää, miten mediapeli toimii.
Ei ihme, että niin moni matti- ja maijameikäläinen syyllistyy netissä huomaamattaan kunnianloukkaukseen tai kiihotukseen kansanryhmää vastaan, kun blogimopo näyttää karkaavan kokeneenkin vaikuttajan käsistä. Muistissa on esimerkiksi euroedustaja Eija-Riitta Korhola, joka kommentoi keväällä 2007 blogissaan pääministeri Vanhasen ja kansanedustaja Forsiuksen suhdetta vääriksi osoittautuneiden juorujen perusteella.
Sekä Korholan että Lipposen ansioksi on laskettava se, että he pyysivät anteeksi kirjoituksiaan. Sitä monet muut bloggaajat eivät koskaan vaivaudu tekemään. He luottavat siihen, että netti hautaa virheet. Joskus niin käykin, mutta aina on vaarana se, että virhe nousee myöhemmin haudasta ja palaa kummittelemaan. Minkä nettiin hautaa sen edestään löytää.
Anteeksipyynnön jälkeen Lipponen meni vielä poistamaan alkuperäisen kirjoituksensa. Se oli kardinaalivirhe ja johti Streisand-efektiin. Nyt kuva poistetusta kirjoituksesta löytyy useista paikoista, esimerkiksi täältä (laajempi versio alkuperäisine kommentteineen täällä). Kirjoituksen poistaminen toi asialle vain lisää julkisuutta ja paheksuntaa.
Blogi rinnastetaan tiedotusvälineeseen, mikä tuo sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Bloggaajalla on esimerkiksi oikeus suojata lähdettään, mutta toisaalta velvollisuus vastata sanoistaan ja varmistaa, että toimituksellinen (tässä yhteydessä hieman
Netin oma tuomioistuin rankaisee säälimättä mokailijoita, eikä sen tuomioista voi valittaa. Päivi Lipponen on rangaistuksensa saanut ja ehkä itsekin oppinut jotain.
Kaikkien kannattaa muistaa seuraavat ohjeet:
- Harkitse, ennen kuin kirjoitat
- Jos mokaat, pyydä nöyrästi anteeksi
- Älä yritä korjata vahinkoa poistamalla
- Netti ei unohda - älä sinäkään
4 kommenttia:
Johto-oppia:
suuri > suurellinen
suure > suureellinen
Tässä tapauksessa on kieltämättä ironista että Lipponen syyllistyi itse juuri siihen, mitä hän kirjoituksessaan yritti kritisoida. Hän syyllisti kansan ottamatta ensin selvää tosiasioista.
Jossain lehdessä kysyttiin osuvasti, eikö kansanedustaja luota omaan kansaansa, kun kiirehtii heti epäilemään sitä rikoksesta. Jos kansanedustaja ei luota kansaan, onko ihme jos kansa ei luota nykyisiin edustajiinsa?
Tuosta kolmannesta kohdasta olen kyllä eri mieltä, jos Lipponen ei olisi poistanut kirjoitustaan, hän vaikuttaisi entistäkin pöljemmältä.
Vaikka netti muistaa, niin miksi ihminen ei saisi omaa blogiaan muokata. Streisand yritti sensuroida jonkun toisen sivuja.
Monissa nettipäiväkirjoissa voi aiempia tekstejä muokata. Varsinaista virheellistä sisältöä tuskin kannattaa muuttaa tai peitellä, mutta virheellisen päiväkirjamerkinnän alkuun kannattaa lisätä lyhyt, selkeästi erottuva kommentti, jonka mukana on uusi päivämäärä. Lisäyksessä ilmaistaan, että kirjoitus perustuu väärinkäsitykseen tai liian hätäiseen arvioon, ja pyydetään anteeksi. Lisäksi kannattaa liittää linkki uuteen päiväkirjamerkintään, jossa kirjoittaja korjaa virheensä ja pyytää anteeksi.
Netti ei helposti unohda virheitä, mutta muistiin jää myös asiallinen, avoin ja rehellinen tapa käsitellä erehdyksiä.
Lähetä kommentti