Haastava-termiä käytetään, koska se kuulostaa hienommalta kuin "vaikea" tai "hankala". Amerikkalaiseen kesto-optimismiin challenge sopii, mutta suomessa haasteita on tähän asti lähetetty lähinnä oikeuteen. Englannissa vastaavaa päällekkäisyyttä ei ole; jokainen tv:tä katsova oppii nopeasti että haaste oikeuteen on "subpoena" (joka tosin lausutaan sapina).
Onko haastavuus oikeasti yleistynyt vai onko kyse vain näköharhasta? Etsin Helsingin Sanomien mainiosta verkkoarkistosta montako kertaa sanat "haaste" ja "haastava" ovat esiintyneet eri vuosina. Hesarin arkisto voittaa Googlen, sillä se osaa palauttaa taivutusmuodot kantasanoiksi. Valitettavasti haun rajaus vuoden tarkkuudella onnistuu vain vuodesta 2000 eteenpäin, joten 1990-luvulta ei ole tilastoa. Oletan, että haastavuuden liisäntyminen on tämän vuosituhannen ilmiö, mutta jätän tarkemman analyysin jollekin suomen kielen graduaihetta kaipaavalle.
Koska vuosi 2010 on vasta vähän yli puolivälissä, tämän vuoden lukema on saatu suhteuttamalla esiintymät kuluneiden päivien määrään. Luku on siis tasaisen vauhdin taulukon mukainen ennuste.
| vuosi | haaste | haastava |
| 2000 | 1155 | 263 |
| 2001 | 1004 | 235 |
| 2002 | 1239 | 301 |
| 2003 | 1229 | 320 |
| 2004 | 1902 | 462 |
| 2005 | 1360 | 418 |
| 2006 | 1476 | 413 |
| 2007 | 1513 | 474 |
| 2008 | 1600 | 583 |
| 2009 | 1270 | 469 |
| 2010 | 1314 | 505 |
Tässä aineistossa sana haastava on yleistynyt lähes kaksinkertaiseksi kymmenessä vuodessa. Sen sijaan haaste-sanassa ei ole tapahtunut suurtakaan muutosta. Vuoden 2004 piikki on erikoinen, eikä sille löydy mitään ilmeistä selitystä.
Tein saman laskelman myös sanasta ongelma. Työhypoteesi oli, että niiden määrä olisi vähentynyt samassa suhteessa. Niin ei kuitenkaan näyttänyt käyneen: vuonna 2000 ongelmia oli 6738 ja tämän vuoden ennuste 5720. Laskua kyllä, mutta ei kovin merkittävästi. Vuoden 2004 piikki (7717 esiintymää) havaitaan myös ongelmien kohdalla.
Vielä yksi mielenkiintoinen ilmiö. Haastava-sanaa painottamalla kirjoittaja haluaa päteä ja näyttää todellista fiksummalta. Siksi laskin erikseen sanan esiintymät mielipidekirjoitusten joukossa. Nyt lista näyttää tällaiselta:
| vuosi | haaste | haastava |
| 2000 | 111 | 14 |
| 2001 | 99 | 16 |
| 2002 | 91 | 15 |
| 2003 | 113 | 16 |
| 2004 | 191 | 38 |
| 2005 | 130 | 22 |
| 2006 | 175 | 35 |
| 2007 | 203 | 51 |
| 2008 | 215 | 73 |
| 2009 | 113 | 29 |
| 2010 | 176 | 47 |
Näitä eroja voisi pitää jo tilastollisesti merkittävinä, joskin lukujen pienuus vaikeuttaa varmojen johtopäätösten tekemistä. Ei voi olla pelkkää sattumaa, että haastava-sana on yleistynyt vuodesta 2000 vuoteen 2008 verrattuna yli viisinkertaiseksi. Ja näissäkin luvuissa näkyy vuoden 2004 lokaali maksimi, joskin se ylitettiin jo kolme vuotta myöhemmin.
Ilmaisut kuluvat liiallisessa käytössä. Ei siis kannata turhaan viljellä haastavuutta ja kuvitella, että siten vaikuttaa todellista fiksummalta. Voi olla täsmälleen päinvastoin.
9 kommenttia:
Miten perustelet että ilmaisua todella käytettäisiin puhtaaseen pätemiseen?
Kun Greenpeace kirjoittaa nettisivuillaan että "kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on valtava haaste", se tarkoittaa että hanke vaatii aktiivista toimintaa. Haasteet ovat paljolti kansalaisaktivismin kieltä. Haaste ei tässä tarkoita vaikeutta vaan tilaisuutta aktiivisille kansalaisille.
Noh, Greenpeacen ajattelutapa ei yleensäkään sovi suomalaisille. Suomalaiset ovat kuuliasta kansaa jotka kielessään pönkittävät valtaapitävien asemaa. Suomalaisia vastineita sanalle olisi missio, kutsumus, tai jopa virkatehtävä.
Ei pätemiseen vaan siihen, että halutaan kuulostaa todellista hienommalta. Aivan kuin suomen perinteiset sanat olisivat liian arkisia ja rahvaanomaisia.
Tässä pari esimerkkiä mielipidekirjoituksista:
"Leppävakun lakkauttamisen myötä romuttuu vuosikymmenen sitoutunut ja haastava varhaisen vuorovaikutuksen aikuispsykiatrinen kehittämistyö"
ja
"Lastani sanotaan haastavaksi"
Vasta nyt huomasin, että joku muukin on kiinnittänyt huomiota samaan asiaan. HS 25.4.2010 oli Petri Rantasen mielipidekirjoitus otsikolla "Haastakaamme haastesaaste".
Aivan toisesta aiheesta, Petteri, oletko huomannut että busseihin on myös tullut valvontakameroita? Itse matkustan bussilla erittäin harvoin, koska käytän enimmäkseen omaa autoa tai lähijunia, mutta hiljattain tein matkan Helsingin sisäisellä bussilla 72. Kattoon keskioven kohdalle oli ilmestynyt kamerakupu. Sitä tietysti on mahdoton sanoa, onko kuvun sisällä oikeasti kamera, mutta niin voisi luulla.
Muistan kun takseihin tuotiin kamerat, niin asiasta oli sentään jotain keskustelua. Sinun mielipiteesi olivat harvojen vastustavien joukossa. En nyt tähän hätään muista, onko bussien kameroista ollut yhtään mitään keskustelua? Asia koskettaa paljon suurempaa joukkoa ihmisiä. Bussia voi toki perustellusti pitää taksia julkisempana tilana, ja julkisissa tiloissa kameroita on ollut tähänkin asti vaikea välttää.
Melkoinen yhdistelmähän meillä alkaa jo olla, kun matkakortti valvoo ja tallentaa jokaisen matkasi, ja kamera kuvaa sen. Periaatteessa yhdistämällä nämä järjestelmät ne olisivat aika voimakkaita. Kun henkilö käyttää matkakorttiaan, tieto menee välittömästi operaatiokeskukseen, josta avataan kamerayhteys bussiin ja voitaisiin heti visuaalisesti todeta, onko siinä etsitty henkilö. Kamerasta nähdään, millä pysäkillä hän jää pois, ja niin edelleen.
Toki toistaiseksi matka on vielä mahdollista maksaa käteisellä, joskin se maksaa enemmän.
Bussien valvontakameroista on ollut pari uutista (kuten tämä, mutta ei julkista keskustelua. Myös metrovaunuihin on tulossa kamerat, tästä aiheesta HSL on tiedottanut itsekin.
Kameroita perustellaan tietenkin turvallisuuden lisääntymisellä, niin matkustajien kuin kuljettajankin. Lisäksi pyritään estämään istuinten töhrimistä ja muuta ilkivaltaa.
Kameroilla voisi seurata myös matkustajia ja selvittää esim. poistumispysäkin. Ihan helppoa tai automaattista tällainen ei ole, sillä vierekkäin pakkautuneet ihmiset ja huono valaistus vaikeuttavat tunnistusta. Matkakortin kautta tapahtuva seuranta on sitävastoin täysin automaattista ja virheetöntä, joskin tietojen keräämistä on rajoitettu eivätkä ne kerro poistumispysäkkiä.
Uutisesta ei käy ilmi, miten kameravalvonta on toteutettu. Vilkuileeko bussin kuljettaja monitoria ajon aikana, tallentuvatko videot bussin kiintolevylle (kuten takseissa) vai välittyykö kuva reaaliajassa valvomoon (bussien wlan-yhteydellä). Toteutustavalla on keskeinen merkitys järjestelmän vaikuttavuuden kannalta. Pitää selvitellä asiaa.
Kieli uudistuu koko ajan. Uusia sanoja ja sanontoja tulee kieleen kymmenittäin joka päivä. Vain pieni osa jää elämään. Moniin sanoihin jää koominen taka-ajatus, varsinkin jos niitä aletaan käyttää vähän yhteydessä kuin yhteydessä. Niillä voidaan myös kertoa hankalista asioista silloinkin, kun kissaa ei syystä tai toisesta voi nostaa pöydälle.
Hyvä esimerkki tästä oli muutama päivä sitten televisiosta näkemäni ulkomaankauppaministerin Paavo Väyrysen haastattelu, jossa toimittaja vänkkäämällä yritti saada Paavoa sanomaan kauppaa Venäjän kanssa vaikeaksi.
Lopulta Paavo totesi pieni hymyn kare suupielessä, että sanotaanko nyt vaikka Venäjän kaupan olevan haasteellista.
Asia tuli sillä hyvin ymmärretyksi. Ongelmia on, mutta ei ulkomaankauppaministerin roolissa voi lähteä televisiossa haukkumaan isoa naapuria. Ei, vaikka toisen osapuolen kielenkäyttö joissakin asioissa antaisi siihen aiheen, ainakin halun. Manun viisaus, että ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan pätee niin monessa yhteydessä. Mm. näissä nettikeskusteluissa.
Ylitsepääsemätön haaste? Mahdottoman haasteellista? Voiko niin sanoa?
Minua ärsyttäviä sanoja:Digisovitin. Jos viritin on television ulkopuolinen laite, miksi sitä ei voi edelleen kutsua virittimeksi? Kammottavin ilmaisu on satelliittidigisovitin. Sovittaa satelliitin radalleen vai?
Antenniverkko. Miksi lyhyempi maaverkko ei käy? Satelliittiinkin tarvitaan antenni, mutta ei silti puhuta satelliittiantenniverkosta.
Energiansäästölamppu - siis jos sillä tarkoitetaan pienloistelamppua. Eihän isoja loisteputkiakaan kutsuta suurenergiansäästölampuiksi. Helpointa olisi käyttää englannin lyhennettä CFL-lamppu.
Olen kiinnittänyt huomiota, tai se on kiinnittänyt huomioni, kun nykyisin sanotaa "selkeästi" silloin, kun tarkoitetaan "selväti".
Sää on selkeä, mutta asia on selvä!
Mielestäni voidaan sanoa, että urheilja A oli kirkkaasti parempi, kuin urheilija B, silloin, kun asia oli selvä. Mutta en hyväksy (vielä), että sanotaan urheilija A:n olevan selkeästi paremman, kuin urheilija B:n.
"Voimme nyt ... toimittaa ainutlaatuisia ratkaisuja heidän haasteisiinsa" kertoo Väisälä lehdistötiedotteessaan, jonka URL-osoitteen loppu on... hmm, mielenkiintoinen.
Lähetä kommentti