Päivän Hesarissa on pitkä kuvaus tulevasta lehtiuudistuksesta. Uutta "lookia" on viilattu jo yli puolitoista vuotta. Pienen kreetalaisen kyläkaupan lehtitelineestä löytynyt hyvän näköinen otsikkofontti pelasti lehden ulkoasupäällikön loman kesällä 2008. "Vimmatun metsästämisen" jälkeen löytyi fontin suunnitellut hollantilainen typograafikko, joka sai tehtäväkseen suunnitella Hesarille uuden otsikkofontin. Nimeksi tuli The Antiqua HS. Myös leipätekstin Quatext-fontti on de Grootin käsialaa.
Ihan kiva, mutta onko paperilehden menestys tosiaan kiinni fontista? Mitä kertoo Hesarin johdon ajatusmaailmasta se, että paperilehden ulkoasua viilataan puolitoista vuotta ja sopivaa fonttia etsitään Kreikasta asti? Kuulostaa niin kovin 1980-lukulaiselta. Onko kukaan muhkeassa pääkonttorissa huomannut viestintämarkkinoiden radikaalia muuttumista?
Hesarin levikki laskee hitaasti, eikä sitä käännetä nousuun fontteja leikkaamalla eikä ulkoasua viilaamalla. Jos lehdessä jatkossakin keskitytään tämän tason ongelmiin, trendi ei ainakaan käänny.
5 kommenttia:
Minäkin aluksi vähän ällistyin tästä uutisesta. Muutosta perusteltiin lehden sovittamisella Internet-aikaan mutta käytännössä puhuttiin vai mitättömistä ulkoasumuutoksista. Ei selvinnyt, mitä se Internet-aikaan sovittaminen käytännössä tarkoittaa. Päätoimittaja Reetta Meriläinen kuitenkin totesi, että ”Eniten muuttuu ja on jo muuttunut se, miten asioita tehdään lehden sisällä. Ulospäin näkyy vain pieni osa prosessia.”
Minulle ei paperi-Hesaria edes tule, vaan luen maksullista verkkolehtiversiota. Fonttina minulla on Internet-ajan mukaisesti se, minkä olen itse selaimen oletusfontiksi valinnut. Minusta Hesarin verkkolehti – enkä tarkoita verkossa olevaa näköislehteä – on jo nyt ihan kohtalaisesti Internet-ajassa, koska lehteä voi lukea HTML-sivuina ja liikkua linkkien avulla jutusta ja osastosta toiseen. Verkkolehti olisi vielä parempi, jos uutistekstien lopuksi olisi aina avainsanojen perusteella automaattisesti rakennettu linkkikokoelma, jotka osoittavat lehtiarkistossa aiempiin samaa aihetta käsitteleviin juttuihin.
En tiedä, kuinka uutislehden tilausmäärät saadaan kasvamaan, mutta tuskin ainakaan pienillä kosmeettisilla muutoksilla. Ehkä helppokäyttöinen, hypertekstuaalisuutta tehokkaasti hyödyntävä verkkolehti on sellainen, josta ihmiset suostuvat maksamaan. Tietenkin sisällön pitää on laadukkaampaa kuin keskimääräisissä netin copypasteuutissa, mutta niin Hesarin sisältö mielestäni onkin.
"Vimmattu fontin tekijän metsästys" - eikä Hesari edes tiedä, että mallin mukaisen fontin ja sen tekijän löytäminen onnistuu parissa minuutissa, esim. hakukonen WhatThe Font tai Identifont comin avulla.
Sitä paitsi kirjasinta (metallista)ei nykyään enää ole käytössä, oikea terni olisi kirjain, joka on myös fontti-sanaa parempi.
Joitain vuosia sitten tehtiin paperihesarin muodon muutos. Uudistusta en muilta osilta huomannut kuin sen, että kirjaisimen tummuusaste oli ns. "harmaantunut". Ei auttanut kuin vetää kakkulat silmille.
Nyt kun on ikää 50++, niin eipä hesaria näe lukea ilman rillejä ja hyvää valaistusta. Ikä toki tekee tepposet mutta osansa vaikutti myös hesarin uusi tuolloinen tyyli.
Jos Hesarin tilausmäärät halutaan kasvuun, sisältöä pitäisi parantaa. Jos tiedän uutisjutusta itse jotain (olen vaikkapa ollut paikalla uutisoidussa tapahtumassa), tulee usein tunne, ettei toimittaja ole perehtynyt asiaan. Tiedesivuja lukiessa ei oikein tunne sivistyvänsä, sillä virheitä löytyy aina kun itsellä on vähänkin taustatietoa jutusta.
Ja sakkana pohjalla on vielä surkea kielentarkistus. Miksikähän edes tilaan mokomaa juorulehteä? Valitettavasti parempaakaan ei saa suomeksi.
Toimittajat joutuvat nykyään tuottamaan enemmän juttuja kuin mihin heidän aikansa riittäisi. Määrällinen kasvu näkyy laadun kustannuksella.
Kieliasusta olen kuitenkin eri mieltä. Hesarin teksti on erinomaista verrattuna muihin lehtiin, nettipalveluista nyt puhumattakaan.
Lähetä kommentti