Maanantaina se sitten toteutui: Helsingin Sanomien jo viikkoja etukäteen hehkuttama lehtiuudistus. Hyvä, että mainostivat etukäteen, muutoin uudistuksen merkitys olisi voinut jäädä lukijalta huomaamatta. Se, että osastojen järjestystä ja fonttia muutetaan, on nykyoloissa korkeintaan ilmoitusluontoinen asia. Paperilehden haasteet ovat ihan muualla. Niitä ei ratkaista typografiaa eikä taittoa uudistamalla.
Erityisen huomion sai fontti, joka löytyi lopulta Kreetalta parin vuoden etsimisen jälkeen. Jos toimitus puuhailee tällaisten yksityiskohtien kanssa ei ole ihmekään, että maailman kehitys menee oikealta ja vasemmalta ohi. Ehkä ei puuhaile, mutta miksi niistä sitten tehdään iso juttu lehteen?
Lehtiuudistus kasvatti yleisönosaston koon kahteen sivuun, kun se ennen oli sivu. Aiemmassa uudistuksessa kaksi sivua pudotettiin yhteen sivuun. Edestakaista muutosta muutoksen itsensä vuoksi? Seuraavassa muutoksessa se kutistetaan taas yhteen.
Lukijana on ollut suorastaan kiusallista seurata tällä viikolla lehden kirjoituksia omasta merkityksestään. Totta, on juhlaviikko, mutta ei kuitenkaan 100- tai 125-vuotispäivä.
Jotain oleellista kiteytyy www-sivun kuvanäyttelyssä, jonka otsikkona on "HELSINGIN SANOMISTA, PÄIVÄÄ!". Teksti alkaa: "Journalistien tehtävä on kertoa lukijoille ja katsojille, millaisessa maailmassa me elämme."
Niin olikin, ennen. Nykyisessä maailmassa ihmiset kertovat sen toisilleen ihan itse.
6 kommenttia:
En nyt oikein jaksa ajatella että journalismia olisi vielä korvattu kokonaan sillä, että ihmiset kirjoittavat omia mielipiteitään blogeissa tai huuhtelevat turhuuksia twitterissä.
Tämä siis ottamatta kantaa hesarin journalistiseen sisältöön.
Itse näen että sanomalehdillä on vielä paikkansa, niissä sisältö on paremmin mietitty ja prosessi menee alusta loppuun. Verkossa uutiset ovat helposti hyppelyä sinne tänne, jolloin missään vaiheessa ei voi tietää hukkasiko jotain. Samoja uutisia tulee myös helposti luettua useampaan kertaan.
Kärjistäen voisi sanoa että paperilehti on taksi, joka vie suoraan perille. Verkko taas hyppii jokaisen sivukujan kautta, kenties muutama kuja unohtuu ja ei nyt menty ihan suoraan perille ja kun matka-aika loppui, jäätiin kahden korttelin päähän sarjakuvista.
Nimim. odottelee lukijakohtaisia verkkopalveluita
Petteriltä täyttä asiaa. Itse huomasin päivän kysymyksestä, että hesarin sivuille on edes tapahtunut jotain. Ei tosiaan mikään uutisoinnin tai hehkuttamisen arvoinen juttu.
Ensimmäiselle kommentoijalle: Verkossa nimen omaan selviää se jäikö jotain kertomatta vai ei, toisin kuin paperilehdessa mikä on vain yhden tahon näkemys asiasta. Itse asiassa nettiä pääasiallisena uutislähteenä käyttävänä on suorastaan järkyttävää havaita miten usein asioita on tahallaan tulkittu vinoon ja mitä oleellisia seikkoja on jätetty kertomatta, jotta jutusta tulisi kiinnostava myyvä kohujuttu.
Tuossa oli kyse siitä, että verkossa on joku päättänyt että nämä asiat ovat tärkeimpiä (=etusivulla) ja jos selaat kaikki osiot läpi, saatat klikkailla itsesi vahingossa jonnekin linkkien taakse ja jotain jää sitten palatessa huomioimatta.
Itse en kaipaa viittätoista eri näkökulmaa samaan asiaan, hyvin harva asia on missään tilanteessa mahdollista uutisoida täysin puolueettomasti.
Lähinnä haluaisin että voisin lukea verkossa uutisia oman makuni mukaan, rankata turhat mäkihyppytulokset tai loputtomiin kelatut sikainfluenssauutiset pois. Verkko antaisi tähän mahdollisuuden mutta silti uutiset tuotetaan verkkoon samalla tavalla kuin paperillekin.
En nyt oikein jaksa ajatella että journalismia olisi vielä korvattu kokonaan sillä,
En minäkään. Blogit eivät korvaa journalismia, kunhan jälkimmäinen tehdään oikein. Nykyisessä kuohuntavaiheessa niin ei aina ole. Itse aion tilata paperihesaria niin pitkään kuin mahdollista. Toivoisin vain, että lehden saisi tilata ilman urheilusivuja :-)
Kuitenkin ajatus siitä, että journalisteilla olisi jonkinlainen etuoikeus kertoa "millaisessa maailmassa me elämme" kuulostaa kovin vanhanaikaiselta. Lehdet kertovat yhden näkökulman asioihin, mutta mitään etuoikeutta niillä ei ole. Lehdellä on aina oma intressinsä, toimittajilla oma taustansa.
Netistä saa paljon aidomman kuvan siitä, millainen maailma todella on. Eikä se kuva aina ole kaunis saati ristiriidaton.
Toivoisin vain, että lehden saisi tilata ilman urheilusivuja
Ei kannata valittaa. Siinä vaiheessa, kun itse vaihdoin Hesariin, Turun Sanomien maanantainumeron toimitetuista sivuista jopa 60% oli urheilua...
Uudistusta on seurannut syvä hiljaisuus verrattuna siitä kohkaamiseen. En ole ainoa, jonka mielestä uusi ulkoasu muistuttaa Helsingin Uutisia, eli on/olisi löytynyt lähempää kuin Kreetalta.
HS ei muuten näytä sallivan keskustelua itsestään, eli mitään sellaista palstaa ei löydy, jossa tästä aiheesta keskusteltaisiin.
Lähetä kommentti