Vierailin viikko sitten Salon elektroniikkamuseossa, joka sijaitsee osoitteessa Salorankatu 5-7. Kuten nimestä voi päätellä, Astrum-keskus on entinen tehdas. Kannattaa tarkistaa aukioloajat etukäteen, sillä museo on suljettu maanantaisin ja tiistaisin.
Paikka on kiinnostava, joten suosittelen kaikille. Vanhoista radioista, videonauhureista, televisioista sekä tietenkin matkapuhelimista nousee monelle muistoja mieleen.
 |
| Vanhoja radiolaitteita. |
 |
| Lisää vanhoja radiolaitteita. |
Matkapuhelinkokoelma on valtava, mutta sellaisia on itselläkin. Siksi olin kiinnostunut varsinkin vanhoista putkiradioista, jotka olivat yleisiä 1950- ja 1960-luvuilla. Moni muistaa sellaisen mummolasta.
 |
| Helkama HR - Forte 9900W vuodelta 1960. |
Nykyään Suomessa ei juuri kulutuselektroniikkaa valmisteta, mutta aikoinaan Suomessa oli useita keskenään kilpailevia radiotehtaita. Niistä tunnetuin lienee Helkama.
Muutama kuva radioista sosiaalisessa mediassa toi monille mieleen lapsuusmuistoja. Joku kertoi, että vanha putkiradio on yhä olemassa ja toimii. Nettikirppiksillä hinta näyttää liikkuvan 50-150 euron välillä, ne ovat suosittuja ainakin sisustusesineitä.
Eniten muistoja tuo taajuusasteikko, johon radioasemat oli merkitty kaupunkeina.
 |
| Taajuusasteikko on maailma pienoiskoossa. |
Tuohon aikaan ei ollut internetiä eikä halpoja lentoja eri puolille Eurooppaa. Ulkomaat olivat eksoottisia, niistä kerrottiin maantiedon oppikirjassa ja ne näkyivät luokkahuoneen seinän kartalla. Mahdollisuus kuulla puhetta ja musiikkia eri puolilta Eurooppaa viritinnuppia kääntämällä on varmasti ollut huima sen ajan ihmiselle.
Vanhat radiolähetykset tapahtuivat keskiaalloilla (MW tai KA), jolloin alhainen radiotaajuus kantoi signaalin vieraisiin maihin asti. Pitkillä aalloilla (LW tai PA) kuuluvuus oli vielä parempi, mutta tilaa asemille vähemmän. Lyhytaaltolähetykset (SW tai LA) kuuluivat radiokeleistä riippuen myös kauas ja niillä lähettimiä oli vieri vieressä. Äänenlaatu ei tietenkään ollut sellaista virheetöntä stereota, mihin tämän päivän kuuntelija on tottunut.
Nykyisin käytössä on ULA-alue, jonka korkeat taajuudet (88-108 MHz) kuuluvat lähinnä maan sisällä. Lisäksi äänisignaalin modulointi kantoaaltoon tehdään taajuusmodulaatiolla (FM) eikä amplitudimodulaationa (AM) kuten LW-, MW- ja SW-alueille. Jos "radiokeli" sattuu sopivaksi, jopa ULA-taajuuksia korkeammat tv-lähetykset saattavat heijastua takaisin avaruudesta ja näkyä toiseen maahan asti. ULA-lähetykset yleistyivät Suomessa vasta 1950-luvun jälkipuoliskolla, joten vanhimmissa radioissa ei ole ULA-alueita lainkaan.
Kiinnostavaa kyllä, analogisen radion tekniikka ei ole muuttunut sataan vuoteen. Digitalisoinnin huumassa 2000-luvun alussa Suomessakin kokeiltiin DAB-digiradiota, mutta siitä luovuttiin nettiradioiden jo painaessa päälle. Lopulta vain tv-lähetykset digitalisoitiin.
Kaupunkien nimistä nykykatsojan silmään pistävät MOSKVA ja HARKOV, jotka ovat kuvan radiossa vierekkäin. Eipä voinut 1960-luvulla aavistaa, millainen maailma olisi 60 vuoden päästä. LENINGRAD ei edes ole enää olemassa. LUXEMBURG viittasi Radio Luxemburgiin, josta suomalaiset kuuntelivat päivän hittejä vielä 1970-luvulla. Silloin tosin radiotekniikka oli vaihtunut putkista transistoreihin, mikä mahdollisti koon pienentämisen ja mukana kuljetettavat matkaradiot. MOTALA oli ruotsalainen kaupunki, josta alettiin lähettää suomenkielistä ohjelmaa talvisodan alla, ja siksi pieni 30 000 asukkaan kaupunki pääsi moniin vastaanottimiin. Lähetinasemasta on kuva Wikipedia-sivulla.
Yksi kaupunki on jäänyt muita enemmän mieleen: HILVERSUM. Mikä ihme se on? Pohjois-Hollannissa sijaitseva 88 000 asukkaan kaupunki oli aikoinaan Hollannin mediatoiminnan keskus. Siellä oli studioita ja radioasemia sekä Äänen ja kuvan instituutti. Kaupunki ei ole varsinainen turistikohde, mutta tehnyt moniin ihmisiin pysyvän vaikutuksen. Olli Haapakangas teki pari kuukautta sitten mielikuvitusmatkan Hilversumiin, joka löytyy Ylen Areenasta (Henkinen Hilversum).
Kuvan radiossa näkyy myös YHTEISAALTO. Se oli tarkoitettu pienitehoisille paikkakuntalähettimille. Toinen erikoisuus oli OULU, joka lähetti poikkeavalla taajuudella pitkien ja keskipitkien aaltojen välissä.
 |
| Hilversumin radiot saa nyt kuulumaan nyt hiirellä klikkaamalla. |
Nykyään kaiken maailman radiot saa kuuluviin hiiren napsautuksella suoraan karttapohjalta, eikä kuunteluun liity enää entisen kaltaista eksoottista jännitystä. Radio Garden tekee kuuntelun liiankin helpoksi.
14 kommenttia:
Mummolassani oli 60-luvulla kuvassa olevan Helkaman näköinen radio. Merkkiä en muista mutta "näyttö" oli samanlainen kaupunkien nimineen. Lisäksi siinä oli päällä olevan puukannen alla levysoitin. Hajosi joskus 60-70 lukujen taitteessa ja joutui hylkyyn kun osia ei ollut enää saatavilla.
Kuvasaa oleva Helkama on hyvin saman näköinen kun meillä -60 ja -70 luvulla kotona ollut Telefunken.
En muista mallia, mutta siinä oli myös hieno viritys putki jota oli varsinkin vielä alussa jännä katsella asemaa virittäessä kun sen vihertävä fosforinen kuvio tuli vähän kerrallaan näkyviin laitetta käynnisteässä ja sitten asemaa vaihtaessa perhosen siipien kaltaisen kuvion siivet liittyivät yhteen samalla kun aseman voimakkuus oli suurin.
Viritysputken kuviota säätämällä aseman sai tarkasti kohdalleen ja asemaa piti hieman korjata usein vielä pari kertaa käynnistämisen jälkeen koska putkiradion lämpiämiseen meni aikaa puolisen tuntia. Radion tuottama lämpö vaikutti hieman myös transistoriradion viritykseen ennen kuin virittimiin tuli vaihelukitus (PLL) mikropiirien myötä, mutta voimakkaita FM aseemia kuunnellessa sitä ei välttämättä huomannut muuten kuin stereo-vastaanotossa.
Telefunkenin vieressä meilä oli myös sama merkkinen levysoitin ja ns. 78 nopeuden 'savikiekkoja' (sellakkaa oikeasti), jokunen saatu soiva postikortti keski-euroopasta 45 nopeudella ja harvoja LP:tä joita uskalsi soittaa sillä varsin painavalla rasialla. Niin ja saksan ja englannin kieliset Linuqaphone kielikurssin levyt, joilla isä harjoitelli sekä myös joskus nauhoitti omaa puhettaan Philips kelanauhurille jonka hän osti myös 60 luvun alussa. Se myös oli myös radioputkilla tehty ja siinä vaiheessa aika harvinainen laite. Nauhoja oli vain 4 kpl, en muista varmasti mutta olisiko noin 30-45 min toisto aikaa per puoli. Nauhurissa oli kanssa viritysputki äänitystason esivahvistuksen säätöön ja säröytymisen välttämiseksi.
Mitään suoraa kytkentää radiosta tai sovitusta levyltä äänittämiseen nauhalle ei ollut. Nauhurissa oli vain dynaamisen mikrofoniliitäntä eikä sen impedanssi vastannut mitään lähtöä radiosta. Ei myöskään ollut erillistä levysoittimen etuvahvistinta eikä pitkään aikaan oikein osaamista riittävästi, että olisi sovituksen osattu tehdä, joten yleisin tapa oli äänittää mikrofonilla radiosta tai levyltä. Voitte arvata sitä pahan mielen määrää kun joku puhui päälle tai kolisteli taustalla. Meillä ei isoja riitoja ollut, mutta jokunen kerta tuli ovia paiskottiin ja ääntä korotettiin.
Radioputkilla tehtyihin laitteisiin kuului olennaisesti hidas käynnistyminen. Laitteesta ei usein kuulunut pihaustakakaan kun vasta puolen minuutin päästä ja täysin laite toimiva vasta noin minuutin päästä käynnistämisestä.
Putkien himmeän loiston näki radiosta kun tiirasi takalevyn raoista jotka olivat hyvin tarpeelliset. Putkiradiot lämpiävät varsin paljon ja hehkun tunsi selkeästi laitteen takaa kädellä tunnustelemalla. Niistä raoista meni myös pölyä ajan mittaan ja lämmetessä pölyn tuoksui. Aika ajoin oli suositeltavaa jos itse osasi avata takalevy ja puhaltaa kertynyt pöly pois tai jos ei itse uskaltanut niin viedä huoltoon tai kysyä liikkeestä jos he sen tekisivät.
... jatko
Minä puhdistin meillä radiota ja myös meidän AGA (MV, en muista mallia mutta ostettiin -63) televisiota muutamia kertoja vuosien mittaan vaikka en ollut vielä edes teini. Sähkölaitteiden korjaus ja huoltaminen kiinnosti minua pienestä pitäen. Ensimmäisen radion tein nin 10v ikäisenä Osmo A Wiion radiokirjojen innoittamana. Luin kirjat aivan hiiren korville jo ennen 10 ikävuotta.
Elävimmin muistan sen kun juoksin pihalta äidin ikkunasta huutaessa, että "Pekka Lipponen alkaa ...!" sitä kuuntelemaan. Pekka Lipponen, Kallekustaa Korkin kuunteleminen siitä Telefunkenista on jäänyt parhaiten mieleen. Toki siitä tuli kuunnteltua paljon kuunnelmia sadepäivinä mökin vintilä myöhemmin ja Lauantai-iltaisin jokunen kerta myös Kankkulan kaivolla hupailuja.
Harvemmin Telefunkenia enää -60 luvun puolivälin jälkeen kuunneltiin kun oli jo hankittu myös paljon pienempi paristoilla toimiva ASA -matkaradio (1178T), joka toimi jotenkin vielä hieman reilu 10 vuotta sitten kun sen näin nykyisellä omistajalla. Laitteessa on iso kaiutin ja hyvä ääni hyvin pitkään, mutta ei enää viime kerralla kuulostanut aivan siltä. Äänessä oli sen verran säröä, että elkoja ja enkä myös muutama vahvistimen germanium transistori pitäsi vaihtaa, sekä potentiometreille hieman suhauttaa voitelevaa PRF:ää liukupintoihin.
Sain aika pian muistaakseni -70 kun isä osti uuden Salora 100 A stereoradio ja siihen uuden levysoittimen vanhan Telefunkenin viedyksi kesämökin vintille jossa se oli vielä 80 luvun puolelle asti. Sitten en muista mihin se sieltä tuli annettua.
Vanhoista radioista kiinnostuneen on hyvä tietää, että ne on hienoa työtä ja usein vielä toimivia, mutta jos aikoo ostaa sellaisen on hyvä tietää että niiden ULA ts. FM alue ei kata aivan sitä normaalia taajuusaluetta 87.5 - 108 joka nykyisin on käytössä. Useimmat vanhat radiot virittyvät taajuusalueen alkupäästä vain 88 MHz asti. Asian voi ehkä säätämällä korjata radion sisältä joissain tapauksissa, mutta kannattaa varmistua ettei joko ole tarvetta kuulla niitä radioasemia jotka ovat 87.5 ja 88 MHz välissä tai sitten osaa/kykenee modifioimaan itse tai tuntee jonkun joka sen osaa radiolle tehdä.
Vanhosita radioista kiinnostuneen kannattaa muuten käydä myös Lahden radio-museossa se on hieno paikka ja siellä näkee miten isoja sähkölaitteita radiolähettimet ovat olleet. Kesäisin on myös ollut pitkään auki Petäjäveden radio- ja puhelinmuseo, joka on myös hyvin vierailsemien arvoinen paikka.
USA:ssa ULA-alue alkaa 88 MHz:sta, joten voi olla uusiakin radioita, jotka sitä eivät tue - lähinnä jotain halpamalleja. YLE jostain syystä on Helsingissä pannut ykköskanavansa 87,9 MHz.
Noissa vanhoissa radioissa on ongelma vain, ettei käy nykyisiin pistorasioihin.
Noissa vanhoissa radioissa on ongelma vain, ettei käy nykyisiin pistorasioihin.
Mietin ensin, että oleetko tosissasi vai sorrunko Vappu-trollin syöttämiseen jos vastaan.
OK, no lähdetään siitä, että et trollaa vaikka en oikein meinaa päästä sen yli, että tämän kaltaisesta valittaminen on First World problem -tason ongelma eikä mikään todellinen ongelma kenellekään, jota aidosti vanhat radiot ja laitteet aidosti kiinnostavat.
Jos olisit hakenut vaikkapa Googlen hakukoneella "pistotulpan vaihtaminen" hakulauseella, niin aivan ensimmäinen linkki johtaa STEK:n sivulle, jossa on ohjeet pistotulpan vaihtoon. Sivulla "Liitäntä- ja jatkojohtojen korjaus" on kolme alakohtaa.
Vanha pistotulppa mikä ei käy Suko*(suojakosketin) rasiaan on ns. luokan nolla (0) pistotulppa. Se on listassa toisena. Siinä todetaan, että tehdään kuten ensimmäisessä, ja kerrotaan miten asia eroaa SUKO:n vaihdosta -- käytännössä täytyy ymmärrää olla kytkemättä mitään maadoitus liuskaan ja siinä kaikki. Sillä ei ole väliä mihin järjestykseen vaiheen ja nollan kytkee koska pistorasiaan liittimen voi laittaa kummin päin vain, eikös vain.
Suko-liittimiä löytyy hyllystä tyypillisesti rautakaupoista, Prismoista, Citymarketeista, Motonetesta, Rustasta, Biltemasta jne. Jos et löydä kun katselet niitä, niin kysy myyjältä. Jos aiot vaihtaa itse, niin tarvitset lisäksi pieniä työkaluja. Jos epäilet, että sellaisia ei ole kotona niin kysy myyjältä tai pyydä näyttämään mitä ruuveja liittimen sisällä on. Vanhassa rasiassa on lähes varmasti 3mm lattapäiset ruuvit. Mutta jos kaikki tämä tuntuu jo aivan liian vaikealta, niin varmasti joku lamppuliike tai vastaava vaihtaa liittimen hyvin edullisesti.
*) Schuko nimitys on vanha, rekisteröity tavaramerkki, peräisin saksasta ja eikä enää suositeltu nimitys vaikka sitä jotkut edelleen hyvin sitkeästi käyttävät kun ovat sen kerran oppineet.
"Digitalisoinnin huumassa 2000-luvun alussa Suomessakin kokeiltiin DAB-digiradiota, mutta siitä luovuttiin nettiradioiden jo painaessa päälle."
Onneksi Yle ymmärsi lopettaa DAB-lähetykset. DRM sen sijaan vaikuttaa lupaavalta:
http://digitalradioinsider.blogspot.com/2021/12/drm-digital-radio-on-fm-band-now.html
@hdmi
DRM sen sijaan vaikuttaa lupaavalta:
Voisitko hieman kertoa miksi se sinusta vaikuttaa lupaavalta?
Lueskelin linkittämäsi sivuston kirjoituksia hetkisen enkä omasta mielestäni löytänyt juuri mitään erityisiä syitä miksi DRM ts. Digital Radio Mondiale olisi niin paljon parempi kun nykyinen analoginen FM että se tekisi siitä lupaavan, kuten kirjoitat.
Täysin offtopiccina mutta käsitelty aiemmin: https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=ef4340aa-ceeb-4b4c-9ba1-4b42475e0d8e&proposalLanguage=da4408c3-39e4-4f5a-84db-84481bafc744
Sanoma ja Klarna täysin yllättäen eivät kannata vahvaa tunnistautumista maksutapahtumiin.
DRM30 voidaan yhdellä lähettimellä kattaa vaikka koko Eorooppa FM-tason äänellä.
DRM+ tarjoaa CD-tason äänen. DRM:n taajussalue on niin laaja:
band I (47 to 68 MHz), band II (87.5 to 108 MHz) band III (174 to 230 MHz) että FM-lähetyksiä ei ainakaan ihan heti tarvitse lopettaa.
@hdmi
DRM30 voidaan yhdellä lähettimellä kattaa vaikka koko Eorooppa FM-tason äänellä.
DMR ja sen DRM30 siis HF (LW,MW,SW) valituilla kaupallisilla bandeilla digitalisoinnissa äänenlaadun paraneminen perinteiseen AM:n verrattuna on varmasti ihan hyvä ajatus.
Yhdellä lähettimellä voisi yrittää kattaa koko Euroopan on todella optimistista.
HF:n (125kHz - 30MHz) radiosignaalien etenemiseen vaikuttaa olennaisesti aina radiokeli, joka taas riippuu mm. vuorokaudenajasta koska signaalin heijastuminen ionosfääristä johon auringoon säteily vaikuttaa.
Se mitä bandeja voi yhteyksiin käyttää riippuu signaalin heijastumisen edellytyksistä horisontin taakse E ja F kerroksista. Niiden heijastuvuuus riippuu olosuhteista kuten vuodenaika, vuorokaudenaika ja auringon aktivisuus.
FM-tason ääni on hieman epämääräinen käsite, koska "taso" ts. laatu riippuu mm. kanavanleveydestä ja kompressoidaanko kanavan ääntä vai ei. On aivan eri asia verrataanko kanavan äänen dynamiikkaa YLE Radio 1 kompressoimattomaan ääneen kun muihin kanaviin, jotka yleisesti kompressoivat ääntä.
Koko EN 302 018 määrittelemä yleisradio-alue bandi 2 on 68% koko HF alueen taajuus-alueesta. Yksittäisen radiokanavan Kanavanleveys / Lähetteen leveys on 100 kHz / 300 kHz (s. 66), DRM30 kanavaleveydeksi on tulossa 10kHz.
Vaikka digitaalinen signaali siirretään nykyaikaisilla tavoilla, modulaatiolla ja kompressoidaan tehokkaasti. Osa kaistasta on varattava kuitenkin virheenkorjaukselle. Varmasti saadaan parempi ääni kun perinteisillä analogisilla LW, AM ja SW modulaatioilla.
Mutta hyvään FM pääseminen on vaikeaa. Koska kun yhdistetään radiokeli, digitaalisuuden Cliff efekti niin hyvällä kelillä varmasti onnistuu, mutta samanlainen toimintavarmuus 24x7 ympäri vuoden ei yhdellä bandilla onnistu, mutta jos samaa signaalia siirretään eri bandeilla ja päätelaite puskuroi sekä vaihtaa parhaiten kuuluvaan se voi saada toimimaan. Mutta lähettimistä ja päätelaitteista tulee huomattavasti monimutkaisempia (lue kalliimpia) sen myötä. Se vähentää väistämättä kiinnostusta asiaa kohtaan melko lailla.
Siitä olen samaa mieltä, että on tämä paljon lupaavampi ja mielenkiintoisempi kun DAB ja muut viritykset ovat olleet.
DRM+ tarjoaa CD-tason äänen. DRM:n taajussalue on niin laaja:
band I (47 to 68 MHz), band II (87.5 to 108 MHz) band III (174 to 230 MHz) että FM-lähetyksiä ei ainakaan ihan heti tarvitse lopettaa.
DRM+ VHF (30MHz - 300MHz) taajuusalueet, poislukien eniten käytetty kakkosbandi (ULA) kokeileminen voi olla ihan hyvä idea. Mutta toisaalta mieleen tulee se, että mitä etua DRM+ toisi esim. DVB-T2 käyttöön verrattuna. Jälkimmäisen etuna on se, että saman tekniikan käyttäminen DigiTV:n kanssa mahdollistaa saman lähetysäjärjestelmän käyttämisen.
Kiitokset tästä nostosta, en ollut aiemmin DRM:stä näin paljon lukenut ja nyt tätä kirjoitellessa sitä tuli tehtyä :)
Siihen, että se pistoke ei sovi pistorasiaan on syy, eikä sitä saa kiertää muuttamalla pistoketta tai vaihtamalla se. Tuollainen radio kuuluu suojausluokkaan 0 ja sitä ei saa käyttää tiloissa, joissa on maadoitetut pistorasiat, koska ko. tiloissa on maapotentiaalia tarjolla. Vaikka sinä osaisitkin käyttää sitä turvallisesti, joku muu voi myöhemmin käyttää sitä niin, että se aiheuttaa vaaran
Erityisen vaarallisia ovat yleisvirtaradiot (eng. hot chassis radio). Niissä riippuen pistokkeen asennosta voi laitteen rungossa olla verkkojännite. Jos sitten vaikka lähtee nuppi radiosta ja koskee siihen tappiin ja samalla jalka nojaa maadoitettuun tietokoneeseen, voi henki mennä.
Sillä STEK:n sivulla lukee selvästi:
"VAROITUS!
Suojaeristettyyn laitteeseen tarkoitettua liitäntäjohtoa ei saa laittaa laitteeseen, jonka alkuperäinen johto on varustettu luokan 0 pistotulpalla, eikä luokan 0 pistotulppaa saa korvata suojamaadoitetulla pistotulpalla."
Kannattaa lukea ne ohjeet kokonaisuudessaan.
Noita voi käyttää, jos käyttää suojaerotusmuuntajaa.
@Osmo
Siihen, että se pistoke ei sovi pistorasiaan on syy, eikä sitä saa kiertää muuttamalla pistoketta tai vaihtamalla se. Tuollainen radio kuuluu suojausluokkaan 0 ja sitä ei saa käyttää tiloissa, joissa on maadoitetut pistorasiat, koska ko. tiloissa on maapotentiaalia tarjolla. Vaikka sinä osaisitkin käyttää sitä turvallisesti, joku muu voi myöhemmin käyttää sitä niin, että se aiheuttaa vaaran
Aivan, olet oikeassa sellainen pieni vaara on tietysti olemassa että joku vie sen vanhan puukoteloisen radion märkätiloihin, jota kommenttia kirjoittaessani tarkoitin enkä ymmärtänyt riittävästi alleviivata. Pahoittelut siitä.
Oli tietysi minun virheeni olettaa, että sinä lukijana olisit ymmärtänyt kontekstin että pitää osata katsoa sitä laitetta minkälainen se on ja arvioida tuleeko todellista riskiä pistotulpan vaihdosta vai ei.
Puukoteloiset radiot joita minä olen nähnyt ja kauan sitten huoltanut on kaikissa siitä kotelosta ulos tulevat säätimet, kytkimet, helat ja muut osat olleet hyvin eristettyjä laitteen sisällä olevista toimintaan liittyvistä sähkö komponenteista. Koska niissä laitteissa oli mm. vahvistimessa paljon korkeampia jännitteitä osassa laitetta kun nykyisiä puolijohteita käyttävissä laitteissa ja sen vuoksi eristys välit olivat varsin isoja.
Vaikka jännitteet olivatkin korkeampia radioputkilla, niin niissä käytetty virta ei kovin iso ollut, mutta väärään paikkaan radion sisällä koskeminen sen päällä ollessa kieltämättä nipisti ikävästi osuessaan. Hehkujännite on alempi ja virtaa enemmän mutta ei niin että siitä vaaraa juuri olisi enempää kun paristojen kanssa. Eristykset oli tehty varsin hyvin myös virtalähteen osalta. Yleisvirtakoneiden kanssa, joita ei enää juuri sotien jälkeen uusia tehty eristyksillä oli vieläkin isompi merkitys ja varoituksista sisälle koskemisesta selkeät laitteen takalevyssä -- ainakin tehdas valmisteisissa laitteissa.
Verkkojohto on se heikoin kohta yleensä ja vanha pistotulppa vanhoissa laitteissa. Laitteen voi osaava korjata itse harrastukseen liittyen omaan käyttöön ja modifioida myös siten, että etsii jos laitteen sisällä on maadoitus merkitty kytkentäpiste ja kytkee sen sitten vaihdetun verkkojohdon ja SUKO:n kautta maahan. Sen voi tehdä kuten Suomen Radiohistoriallisen Seuran keskustelussa nimimerkki teemum lainasi ajantaista Sähköturvallisuuslain 56 pykälää,
"Edellä 55 §:ssä säädetyistä vaatimuksista voidaan lisäksi poiketa seuraavissa maallikkotöissä:
...
3) omaan käyttöön rakennettujen sähkölaitteiden korjaaminen, jos tämä liittyy sähköalan harrastustoimintaan."
Kyseisessä keskustelussa on hyviä näkökulmia miksi säädökset ovat sellaisia kun ovat, mikä oli Tukesin näkökulma asiaan. STEK ei ole viranomainen, se on sähköturvallisuutta edistävä alan kaupallisten toimijoiden rekisteröity yhdistys, jolla ei ole valtaa määritellä mikä on sallittua ja mikä ei. Se on lainsäätäjän ja vastuullisen viranomaistahon (Tukes) asia.
Laitoin aiemmin linkin STEK:n sivulle, koska siinä oli tekninen ohje miten pistotulppien vaihtoon ja helposti löydettävissä verkosta. Kaupallisia tahoja edustavilla yhdistyksillä on usein myös omista lähtökohdistaan tarve tulkita asiota siten, että tulkinta edistää heidän kaupallisia etujaan.
Vikavirtasuojat ovat nyt myös olleet pakollisia jo 15v (01-04-2007) märkätiloissa ja jonka jälkeen rakennetuissa tai remontoiduissa kohteissa ja suojaavat käyttäjiä siltä varalta jos joku nyt märkätiloihin nolla-luokan laitteita hölmöyksissään ryhtyy käyttämään ja vahinko sattuisi.
Siitä olen täysin samaa mieltä, että suojaerotusmuuntaja on hyvä vaihtoehto kaikille, joille kaikki tämä tuntuu aivan liian vaikealta ja jotka eivät ole valmiita perhehtymään asiaan niin, että syntyy riittävää osaamista ja sitä myöten voitaisin katsoa lain määrittelemäksi harrastamiseksi.
AM-lähetyksillä ja nykypäivän nettivideoilla on mielenkiintoinen yhtäläisyys: Molemmat tuottavat surrealistista häiriötä. AM-kanavissa kuuluu vinkuminen ja rätinä. Nettivideoissa on nähty kun Putinin käsi menee mikrofonin läpi (https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008662857.html) ja Putinin poskissa on jotakin ruskeaa: (https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000008810606.html). Molempien alkusyy lienee sama: Liian alhainen lähetystaajuus. HEVC-koodaus voi "huomaamatta" poistaa tai manipuloida kokonaisia objekteja kuvasta. Kun stream tulee Venäjältä ja kulkee vaikka Tor-verkon läpi,
Ei tässä ole kyse mistään märkätiloista. Kun huoneessa on maadoitetut rasiat, jokainen niihin kytketty maadoitettu laite, kuten tietokone tarjoaa maapotentiaalin. Miksi väität vastan, kun et tunnu edes ymmärtävän perusasioita? Jos ymmärtäisit riskit olisin ymmärtäväisempi sääntöjen rikkomista kohtaan.
Pistotulpan vaihdossa on se ongelma, että joku muukin voi käyttää sitä. Sähköturvallsuuslain 55 § koskee sitä, kuka sähkötöitä saa tehdä, ei sitä miten ne pitää tehdä. Minä en tuonut STEK:iä keskusteluun. Viittasin, kun sinä toit sen antamaan kuva, että vaihdon saisi tehdä.
Vikavirtasuoja, joka nykyään on kaikkialla pakollinen antaa toki suojaa, mutta periaate on se, että uudet suojakeinot eivät korvaa vanhoja vaan lisäävät suojaa. Lisäksi vikavirtasuosjan päästämä virta voi tappaa. USA:ssa vikavirtasuojat ovat 5 mA, täällä 30 mA. Jo 15 mA voi aiheuttaa kouristuksen, jolloin ei pääse irti. Jos ei pääse irti kuolee. Jos asentaisit pistokkeseen vastuksen vaiheen ja manan välille, niin vikavirtasuoja laukeaisi heti, kun pistoke kytketään väärin päin. Näin saisit edes jotenkin turvallisen Tosin vikavirtasuojan pitäisi olla pistokkeessa.
Lähetä kommentti