Digi-tv alkoi 25 vuotta sitten, vaikka "Big bang" jäi suutariksi

Pian vietetään suomalaisen televisiotoiminnan 25-vuotista merkkipaalua, jonka lähes kaikki alalla toimivat haluaisivat unohtaa. Antenniverkon digitaaliset tv-lähetykset käynnistyivät Suomessa ensimmäisenä maailmassa 27.8.2001 "isolla pamauksella", jota markkinoitiin näyttävästi. Asialla oli varsinkin Yle, joka otti digiveturin raskaaksi osoittautuneen roolin.

Digilähetysten alku ja tuon ajan odotukset ovat tämän päivän näkökulmasta kiinnostava ajankuva, joskin nyt ne herättävät lähinnä hilpeyttä. Itse olin tuolloin hyvin kriittinen digitalisointiprosessia kohtaan, joten en pidä toteutunutta kehitystä lainkaan yllättävänä.

Taustalla oli 1990-luvulla herännyt pelko satelliittikanavien yleistymisestä. Ne uhkasivat murentaa kotimaista tv-toimintaa, jonka voima kansalaisiin oli mahtava (vain kaksi tv-kanavaa!). Kansalliseen verkkoon haluttiin lisää kanavia ja aloittelevasta internetistä tuttua kaksisuuntaisuutta. Lisäksi haluttiin vapauttaa taajuuksia matkapuhelimille.

Nokia oli maineensa huipulla. Se oli valmistanut televisioita ja satellittien digibokseja. Suomessa päätettiin, että maamme olisi ykkönen myös television digitalisoinnissa, ja Nokialla olisi siinä iso rooli. Ylen toimitusjohtaja Arne Wessberg oli jopa Nokian hallituksessa 2001-2006 (eli juuri matkapuhelinten kulta-aikana).

Kaikki meni kuitenkin pieleen. Kun Big bang tapahtui, markkinoilla ei ollut digitaalisia vastaanottimia, joten pari ensimmäistä vuotta lähetykset menivät harakoille. Yle käynnisti kaksi uutta kanavaa, jotka ajettiin alas muutamaa vuotta myöhemmin. Yle rahoitti alun raskaat kustannukset yhtiöittämällä jakelutekniikkansa Digita Oy:ksi ja myymällä sen ulkomaille. Nokian kiinnostus televisioon lopahti, kun matkapuhelimista tuli valtava bisnes.

Yksi IIR:n monien digi-tv-seminaarien materiaalikansio.

Digi-tv:n lupaukset vuorovaikutteisista mainoksista olivat alun perinkin pöhköjä. Paluukanavaa, jonka yhteys olisi vaatinut, ei ollut. MHP osoittautui kuolleeksi. Kaikkien huomio kiintyi internetiin ja joulukuussa 2003 Suomi sai ensimmäisen laajakaistastrategian, joka pyrki tuomaan koteihin nopean nettiyhteyden. 

TV:n ikkuna tietoyhteiskuntaan oli sulkeutunut. Alkoi alamäki, jonka seuraukset näemme tänäkin päivänä. Uusintoja ja amerikkalaista halpatuotantoa, realityohjelmia.

2000-luvun alussa kävin puhumassa alan seminaareissa ja kritisoin suunnitelmia Hesarin yleisönosastossa. Oli typerää lähteä digitalisoimaan perustarkkuuden televisiota, kun HD-aika oli tulossa. Suomen pieni väestöpohja ei riittänyt maailmanlaajuiseksi edelläkävijäksi. Bugisista digisovittimista, joissa DVB-tekstitykset eivät näkyneet, tuli kansallinen murheenkryyni. 

Erääseen LVM:n alan toimijoille järjestämään tilaisuuteen kutsuin itse itseni ja livahdin sisään estelyistä huolimatta. Nykyisin vähän huvittaa.

Kevään 2001 digi-tv-seminaarin puhujat, mm. Telehallintokeskus, MTV, Ortikon interactive...

Hyvänä puolena digiuudistuksessa oli tallentavien digiboksien yleistyminen. Kun tv-ohjelma oli vain bittivirtaa, se oli helppo tallentaa kiintolevylle. Analoginen tallennus VHS-nauhureilla alkoi tuntua kivikautiselta. Onnekkaasti taulutelevisioiden läpimurto sattui juuri samaan aikaan, mikä sai monen katsojan vaihtamaan joka tapauksessa laitettaan.

Siirtymäkausi loppui 1.9.2007, kun analogiset antennilähetykset monen lykkäyksen jälkeen sammutettiin. Silloin internet oli jo vallannut niin suuren osuuden ihmisten arjesta, ettei kansallisella tv-projektilla tai maailman ykkösen asemalla ollut merkitystä. Televisiolupamaksu poistettiin vuoden 2013 alusta lähtien ja korvattiin Yle-verolla.

Jakeluverkko on vaihtunut antennista ja kaapelista laajakaistaan. Tallentavat digiboksit ovat vaihtuneet pilvipalveluiksi. Päätelaite on yhä useammin pieni puhelin, ei perinteinen televisio. HbbTV toteutti 10 vuotta myöhässä sen vuorovaikutteisuuden, mitä MHP:lle luvattiin. Joitakin vuosia sitten tv-ohjelmissa näkyi äänestyspainikkeita, mutta ilmeisesti se ei enää ottanut tulta alleen ja niistä on luovuttu. Second screen -ajattelu on hiipunut, koska live-katselu vähenee koko ajan. 

Interaktiivisia mainoksia tai mahdollisuutta tarkistaa, mistä juontaja oli ostanut mekkonsa, ei koskaan tullut. Tällaisia hienoja mahdollisuuksia visioitiin digi-tv-aikaan, ihan oikeasti. Erilaiset keskusteluikkunat, jopa TV-näytöllä (euroviisut, urheilukisat), kuitenkin toteutuivat.

Siirtymäajan televisiomaailmassa ovat paljon pidempiä kuin mihin it-alalla on totuttu. SD-aika ("suttupiirto") loppui 1.4.2025, kun Yle lopetti viimeisetkin perustarkkuuden lähetykset. Toinen digisiirtymä tapahtui siis lähes 18 vuotta ensimmäisen jälkeen. Viimeisetkin kaupalliset kanavat tekivät saman 30.6.2025. Ilmeisesti 4K-siirtymää ei edes tule, televisio on kehittynyt valmiiksi.

Digi-tv:n alkuvuosien historiikki 1997-2007 on vielä kirjoittamatta. Ehkä neljännesvuosisata myöhemmin olisi kulunut riittävästi aikaa. Kirjoittaja voi aloittaa vaikka omasta Kodin digitekniikka -kirjastani (Docendo 2007), jossa tapahtumia on dokumentoitu yhdestä näkökulmasta. 

Ainoa tapaamani kriittinen kirjallinen viittaus noihin aikoihin on Iltalehden entisen päätoimittajan muistelmissa (Kari Kivelä: Punkkari ja mediapomo, Otava 2025). Joku muukin voisi palata noihin vuosiin ja niissä maksettuihin oppirahoihin. Sieltä löytyvät syyt tv-median nykyiseen tilaan. Kotimaiset toimet ehkä jouduttivat kehitystä ja tulivat kansalaisille kalliiksi, mutta kehitys itsessään oli väistämätön.

Vihdoinkin hyvästit SD-televisiolle, HD-aika on täällä

Suomen television digitalisoinnin historia on pitkä ja mutkikas. Kaikki alkoi jo lähes 30 vuotta sitten, kun satelliittikanavat alkoivat yleistyä. Kukoistusta elänyt suomalainen TV-ala halusi uudistua ja lisätä kanavien määrää. Nokia oli menestynyt satelliittitelevision digibokseilla, joten Suomesta haluttiin tehdä uuden tekniikan edelläkävijä (kuulostaa tutulta). Suomi päätti ensimmäisenä maana siirtyä antenniverkossa puhtaasti digilähetyksiin.

Digilähetykset alkoivat neljännesvuosisata sitten (elokuussa 2001), jolloin Nokiasta oli jo tullut matkapuhelinten markkinajohtaja eikä televisioala enää kiinnostanut sitä. Internet alkoi syödä televisiolle kaavailtua roolia tietoyhteiskunnan päätelaitteena. Pioneerin osa oli raskas, suomalaiset joutuivat hankkimaan huonosti toimivia digibokseja ja takarajaa jouduttiin venyttämään. Lopulta se koitti 1.9.2007, jolloin kaikilla piti olla uusi TV tai ainakin digiboksi. Kirjoitin tästä seikkailusta aikoinaan lukuisia blogitekstejä ja kirjoituksia Hesarin mielipide-sivulle.

TV-ihmisillä kävi kuitenkin tuuri, sillä samaan aikaan taulutelevisiot alkoivat yleistyä ja niiden hinta romahti. Moni hankki uuden television joka tapauksessa. Digitalisointi osui hyvään saumaan.

Jo tuolloin oli tiedossa, ettei perustarkkuuden (SD) digitalisoinnissa ole juuri mieltä, sillä teräväpiirto teki tuloaan. Digita lähetti HD-ohjelmaa 2008 Pekingin olympialaisista, Yle aloitti TV-kanaviensa HD-rinnakkaislähetykset 2010-luvun alussa.

Hyvästi vanha digi-tv.

Ja nyt ollaan niin pitkällä, että tänään 1.4.2025 Yle lopetti vihdoin kokonaan SD-lähetyksensä. Aikaa tosin meni viisi vuotta kauemmin kuin vielä yhdeksän vuotta sitten suunniteltiin. Ylen tiedote 18.8.2016 ilmoitti SD-lähetysten loppuvan jo 31.3.2020.

Kaupalliset TV-kanavat seuraavat perässä kesäkuussa. Tämä tietää säästöjä TV-yhtiöille, kun yhden kanavastriimin lähetys riittää. 

Huonompi homma niille katsojille, jotka ostivat halpoja "HD Ready" -telkkareita vielä jokunen vuosi sitten. Niiden näyttöpaneeli oli HD-tasoa (1920x1080 pikseliä) tai ainakin lähes-HD (1280x720 tai 1366x768), mutta niissä ei ollut DVB-T2-viritintä. Niillä pystyi katsomaan HD-kuvaa tietokoneelta tai Blu-ray-levyiltä, mutta nyt nämä televisiot pimenevät.

Digitalisoinnin aikana lineaarisen TV:n rooli on dramaattisesti muuttunut. Sitä katsovat lähinnä vanhemmat ihmiset, ja heistäkin antennin varassa on yhä harvempi. Nuoret katsovat ohjelmat mobiililaitteilla tai kotiin tulevan valokuidun kautta.

Siksi Ylen SD-kanavien sulkeminen ei nyt aiheuta lainkaan samanlaista porua kuin "suuri digisiirtymä" 2007. Ainakin TV-kauppiaat ovat tyytyväisiä, nyt monella on hyvä syy hankkia uusi televisio. Ja tottahan se on, että SD-tekniikan 625 vaakajuovaa oli suunniteltu 24" putkitelevisioita varten. Isoissa (43" tai enemmän) taulutelevisioissa vanha SD-tarkkuus näyttää surkealta, jota digitaalisen kuvan täydellisyys vain korostaa.

Tästä blogista löytyy monia kirjoituksia television digitalisoinnista, kuten Suomi kokonaan teräväpiirtoon jo 2020 (kirjoitettu 2016), jossa siteerataan myös Ylen entisen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin ajatuksia suorasta hypystä 4K-aikaan. 

No, se jää tekemättä, HD:n myötä antennivälitteinen jakelu on tullut tiensä päähän. Jos 4K joskus yleistyy TV-käytössä, se tapahtuu netin kautta.

MTV3 antennista vain suttupiirtona

Pakko uskoa todeksi, että Suomen katsotuinta tv-kanavaa (yhtiön oman ilmoituksen mukaan 1-10/2019 10-54-vuotiaiden ryhmässä) voi antennitalouksissa katsoa vain 1960-luvulla kehitetyllä SD-tason PAL-järjestelmällä. Sentään digitaalisesti, mutta 20-26 tuuman putkitelevisioihin kehitetyllä tarkkuudella.

Nokia-menestyksessä paistatteleva Suomi halusi 2000-luvun alussa olla digitalisoinnin kärkimaa, minkä vuoksi antenniverkon digilähetykset aloitettiin elokuussa 2001 ensimmäisten joukossa. Tulos näin 20 vuotta myöhemmin on se, että kaupallisesti suosituinta tv-kanavaa voi antenniverkossa katsoa vain niin alhaisella tarkkuudella, että se särkee silmät nykyisillä 42-65 tuuman HD-taulutelevisioilla (hienommista 4K-malleista puhumattakaan).

Onneton tilanne on seurausta DNA:n päätöksestä lopettaa HD-kanavien antennijakelu. Vuoden 2020 alusta lähtien kanavapaikalla on näkynyt vain tiedote:

Ei enää MTV3-kanavaa teräväpiirtona antennikoteihin.

Jotain positiivistakin: digitalisoinnin yhteydessä mainostettu vuorovaikutteinen hybridi-tv toimii MTV3:n antennijakelussa (voit mm. äänestää Putousta kaukosäätimellä), mutta ei kaapeliverkossa. Huokaus.

Yle on jo pitkään lähettänyt omat kanavansa myös nettijakeluna. Tiedossani ei ole mitään tapaa, jolla Maikkarin saisi näkymään livenä netin kautta (ellei ole jonkin valokuituverkon asiakas, jolloin operaattorilta voi ostaa sekä avointen että maksullisten tv-kanavien verkkoversiot). Maikkarin omasta Katsomo-palvelusta voi katsella joitakin ohjelmia vain jälkilähetyksinä.

Ellei Digita ota Maikkaria HD-jakeluunsa, antennikatsojat saavat tyytyä jatkossakin suttupiirtoon. Vanhusten kohderyhmässä se ei ehkä haittaa, mutta 10-54-vuotiaiden ryhmässä varmasti.

Kyse on tietenkin rahasta. Nykyisessä kanavapaljoudessa Maikkarilla ei ilmeisesti ole varaa maksaa Digitalle HD-jakelusta eikä järjestää sitä myöskään itse netin yli. Silti väitän, että suttupiirto rokottaa katsojien määrää ja on imagohaitta, jolla silläkin on hintalappunsa.

Mutta jos trendi on se, että katsojat siirtyvät joka tapauksessa tilauspalveluihin ja avoimille tv-kanaville jäävät vain suurkuluttajat -- yleensä vanhukset -- niin sittenhän Maikkarin valitsema linja on ihan perusteltu.

Suuresta digisiirtymästä ensi yönä 10 vuotta

Ensi yönä tulee kuluneeksi tasan 10 vuotta suuresta digisiirtymästä. Yöllä 31.8-1.9.2007 antenniverkon analogiset tv-lähetykset lopettiin ja kaikkien antennitalouksien oli hankittava digiboksit. Tänään asia tuntuu merkityksettömältä, mutta runsas 10 vuotta sitten siitä kiisteltiin ahkerasti ja vastustuksen vuoksi siirtymää lykättiin (alunperin sen piti tapahtua 1.1.2007). Digitalisoinnin myötä piti käynnistyä television uusi aikakausi, joka toisi uusia kanavia ja tietoyhteiskuntapalveluita jokaiseen vastaanottimeen.

Suomen halu ehtiä ensimmäisenä maana digitaalisen television aikaan toteutui, mutta mitään hyötyä siitä ei ollut. Nokia oli jo ajat sitten keskittynyt matkapuhelimiin ja televisio siirtyi yhä enemmän nettiin. Kotien laajakaista kiinnosti, ei digi-tv. Digiboksit olivat satojen miljoonien investointi, jonka käyttöaika jäi hyvin lyhyeksi. Samaan aikaan alkoi taulutelevisioiden vallankumous ja jo seuraavana vuonna pääsimme katsomaan Pekingin olympialaisia teräväpiirtona (siis ne pääsivät, joilla oli siihen laitteet -- tavallisella digiboksilla HD-aikaan ei ollut asiaa).

Palautettuja digibokseja Verkkokauppa.comin hyllyssä 22.12.2016.

Eipä ihme, ettei kukaan näin merkkipäivänä halua muistella koko asiaa. Edes Yle, jolle digitalisointi oli tuolloin kaikkein tärkein asia, ei näytä noteeraavan asiaa, vaikka 10 vuotta sitten se pyöritti kanavillaan digi-tv-tietoiskuja. Niissä luvattiin paljon uutta tarjontaa ja muistutettiin katsojia digisovittimen hankinnasta.

Vuoden 2007 aikana tunteet kävivät kuumana mm. siksi, että Yle kielsi tv-signaalinsa muuntamisen analogiseksi. Keskusdigibokseja ei sallittu, kaikkien piti hankkia oma laite, jotta "lisäpalvelut" eivät kärsisi. Jo tulossa olevasta teräväpiirrosta ei saanut puhua, vaikka kaikki tiesivät hankittavan tekniikan olevan jo vanhentunutta. Ylen toimitusjohtaja Jungner joutui digi-tv:n puhemieheksi. Helmikuussa 2008 Taloussanomien haastattelussa hän tyrmäsi teräväpiirron hifistien jutuksi.

Digitalisoinnin piti aloittaa television kultakausi, mutta se taisikin johtaa kauden päättymiseen. Ainakin Nelosen ohjelmajohtaja  Sairanen sijoittaa television kultakauden suurta digisiirtymää edeltäneisiin vuosiin. Kanavien määrä kyllä moninkertaistui -- juuri niillä suurilla jenkkikanavilla, joita vastaan digitalisointia lähdettiin tekemään -- mutta katsominen lisääntyi paljon vähemmän. Tuloksena oli halpoja tosi-tv-tuotantoja, pitkiä mainoskatkoja ja sekä Maikkarin että Nelosen talousahdinko. Alan juhlavista vakuutteluista huolimatta kävi juuri niin kuin oli pelättävissä.

Televisio digitalisoitui siirtymällä nettiin ja nyttemmin älypuhelimiin. Koko broadcast-malli vaikuttaa nyt vanhentuneelta ajatukselta. Ihmiset haluavat itse päättää, mitä katsovat ja milloin. Suomen televisioala jäi kansainvälisen sisältö- ja tekniikakehityksen alle. Ylen viidestä kanavasta on jäljellä enää kolme.

Jotain on sentään jäljelläkin: teksti-tv, joka aloitti jo 1981 (sic!), toimii yhä digitelkkareissa. Grafiikka on alkuperäisen karkeaa ja käyttö alkeellista. Alkuperäisiä lienevät myös sen käyttäjät.

Mutta missä viipyvät ne luvatut vuorovaikutteiset tv-mainokset, joissa voi pelata tuotteen hintaa alaspäin tai mahdollisuus klikata juontajan mekkoa ja nähdä kaupan, mistä se on ostettu -- ehkä jopa tilata itselle samanlaisen? Niitä ei edes nettitelevisio ole toteuttanut.

Kuva lisätty 7.9.2017.

Suomi kokonaan teräväpiirtoon jo 2020

Jatketaan digi-tv-asioilla, koska on ajankohtainen muutenkin kuin 15-vuotispäivän vuoksi. Kuusi päivää sitten Yle päivitti tiedotetta, jonka mukaan Suomi siirtyy (vihdoin!) teräväpiirtoaikaan 31.3.2020. Digitan sivulla 18.8.2016 tiedote on nimellä "Suomi siirtyy kokonaan HD-aikaan".

Vajaan neljän vuoden päästä kaikki Suomen tv-kanavat lähetetään siis HD-tarkkuudella. Television digitalisointi on vihdoin lunastamassa 15 vuotta sitten antamansa lupaukset. HD:n mukana tulee myös 5.1-ääni, jota digi-tv:ssä ei lupauksista huolimatta koskaan saatu kuntoon.

Uusi digisiirtymä (SD->HD) tarkoittaa sitä, että ilman HD-viritintä olevat televisiot pimenevät 1.4.2020. Jos televisio on vuodelta 2012 tai sitä vanhempi, siinä ei todennäköisesti ole HD-viritintä, jolloin edessä on uuden television tai ainakin digiboksin hankinta (siis digi-tv + digiboksi).

Tarkkaan ottaen tiedote puhuu DVB-T2-tekniikasta, jota voidaan periaatteessa käyttää myös SD-tason kuvan lähettämiseen. Siinä ei kuitenkaan olisi mitään järkeä, koska SD-kuva ei näkyisi vanhoissa laitteissa.

Kaapeliverkon katsojien tilanne on epäselvä. Siellä SD-rinnakkaislähetykset voisivat jatkua 31.3.2020 jälkeenkin. Ylen viestintä kertoi tänään, ettei asiasta ole vielä päätöstä. Teknisesti olisi mahdollista skaalata HD-kuva SD-tasolle ja jakaa kaapeliverkossa vanhoja televisioita varten, mutta tämä tuskin miellyttää kaapelioperaattoreita.

Edellisen digisiirtymän jälkeen helmikuussa 2008 Ylen kanta teräväpiirtoon oli jyrkän kielteinen. Otsikolla "Ylen Jungner tyrmää teräväpiirron" pääjohtaja Mikael Jungner lupasi, etteivät valtakunnan pääkanavat muutu teräväpiirtoon ainakaan ennen vuotta 2016. "Ei Suomen teitäkään rakenneta muutaman huippu-Mersun vuoksi uudelleen", Jungner sanoi haastattelussa.

Ylen Jungner tyrmää teräväpiirron.

Samassa yhteydessä Jungner arveli, että Yle saattaa hypätä kokonaan teräväpiirron yli ja siirtyä suoraan UHD-aikaan. Kummastelin tuoreeltaan tällaisia ajatuksia.

Ylestä vapauduttuaan Jungner on muuttanut mieltään. Viime joulukuussa Jungner oli harmissaan television teräväpiirtolähetysten Suomessa ottamasta takapakista.

Yle aloitti antenniverkon HD-rinnakkaislähetykset jo 2011. Vuoden 2007 digisiirtymässä puolestaan luvattiin, että SD-lähetykset säilyvät ainakin vuoteen 2026 asti. Tämä lupaus uusittiin vuoden 2012 suunnitelmassa. Viime viikon tiedote napsii ajasta kuusi vuotta pois. Suomen television digihistoria on melkoista vuoristorataa ja poukkoilua, jossa katsojaparan on pakko roikkua mukana.

Kymmenessä vuodessa HD-tekniikka on ehtinyt saada seuraajan. Jugnerin 2008 mainitsema neljä kertaa tarkempi 4K eli UHD- kuva on ollut vakiona uusissa televisioissa jo parin vuoden ajan. Sisältöä on niukasti, mutta sitä voi kuvata vaikka omalla älypuhelimiela.

4K-kanavia on maailmalla vasta muutamia. Ne jaellaan joko kaapelin, satelliitin tai netin kautta. Suomen antennitalouksissa tuskin koskaan nähdään 4K-kuvaa. Niinpä on mahdollista, että 31.3.2020 jää oikeasti viimeiseksi digisiirtymäksi.

Onpa hyvä, ettei Yle sittenkään hypännyt HD:n yli suoraan 4K:hon. Siitä odotuksesta olisi tullut loputtoman pitkä.

Digi-tv tuli 15 vuotta sitten

Tällä viikolla tulee kuluneeksi 15 vuotta digitaalisten tv-lähetysten aloittamisesta Suomessa. Tarkka päiväys oli 27.8.2001. Sitä kutsuttiin aikanaan nimellä Big Bang (ihan tosi!). Suomea ennen DVB-T-lähetykset olivat alkaneet Englannissa (pay-tv ONdigital 15.11.1998; epäonnistui) ja Ruotsissa (1.4.1999; bokseja ei voinut ostaa, vain vuokrata).

Ei ihme, jos et muista tapahtumaa -- ei sitä huomannut juuri kukaan muukaan. Yle ryhtyi digiveturiksi ja alkoi lähettää ohjelmiaan digitaalisesti, vaikka digibokseja ei ollut edes myynnissä. Lähetyksiin paloi niitä miljoonia, joita Yle oli saanut verkkoyhtiö Digitan myynnistä Ranskaan (141 miljoonaa euroa 49 % myynnistä joulukuussa 2000).

Muutaman vuoden ajan rahaa hävisi bittien myötä avaruuteen, kunnes digibokseja tuli vihdoin kauppoihin. Tekstitykset eivät toimineet, joten ihmiset joutuivat ostamaan useita laitteita. Sitten tulivat litteät taulu-tv:t ja kuvaputkitelkkarit vietiin joko kaatopaikoille tai kierrätykseen. TV-kannan vaihtuessa taulumalleihin digiboksit (anteeksi, digisovittimet) kävivät tarpeettomiksi.

Digitv.fi-sivusto 27.8.2001

Tämän päivän näkökulmasta silloinen digi-tv-ajattelu tuntuu hölmöltä. Suomen haluttiin siirtyvän digiaikaan ensimmäisten joukossa, jotta Nokia saisi markkinoita bokseilleen. Pelättiin, että ilman tarjonnan laajentamista kansainväliset tv-kanavat valtaisivat Suomen markkinat satelliiteista. Ja uskottiin, että televisiosta tulisi tietoyhteiskunnan päätelaite, jolla ihmiset hoitaisivat mm. pankkipalveluita. Toteutustavaksi valittiin MHP-standardi vaikka kukaan ei tiennyt, miten paluukanava tultaisiin toteuttamaan.

Vuorovaikutteinen tv oli todellinen hype. "Voit itse valita kuvakulman, josta seuraat formulakisaa", luvattiin. "Osta sama mekko, joka tv-juontajalla on päällään".Myös mainosten piti muuttua vuorovaikutteisiksi: "Pelaa hinta alas" -demon linkki näkyy ottamassani kuvakaappauksessa.

Nyt tiedämme paremmin. Televisiosta ei tullut vuorovaikutteista eikä sitä käytetä asiointiin. Televisio on edelleen vanha broadcast-tyyppinen media; vain kanavamäärä on moninkertaistunut -- ja ne ovat juuri niitä amerikkalaisia viihdekanavia, joiden tuloa Suomeen digitalisoinnilla yritettiin estää.

Nykyään digitv:n tekstitykset sentään toimivat ja myös aidosti parempi kuvanlaatu (teräväpiirto eli HD) on vihdoin tulossa. Lähetykset siirtyvät kokonaan HD-aikaan 31.3.2020, jolloin on edessä uusi digisiirtymä. Ilman DVB-T2-viritintä olevat antenniverkon televisiot pimenevät.

Perustelevision digitalisointi oli turha välivaihe, jonka suomalaiset kuluttajat saivat maksaa. Kukaan ei ole ottanut vastuuta eikä edes pahoitellut 2000-luvun alun virheitä.

Alkuvaiheessa Ylellä oli Yle24-digikanava, jonka kautta piti välittää ajankohtaisia lisäohjelmia kuten tiedotustilaisuuksia ym. Se lopetettiin tarpeettomana. Tänään saman asian ajaa netissä Yle Areena.

Yle tuhlasi alkuvuosina lupamaksu- ja myöhemmin verorahoja, kaupalliset kanavat tahkosivat miljoonatappiot maksu-tv-yrityksillään. Suomessa oli vahva "ilmaisen" television kulttuuri, eikä digitalisointi tuonut kaupallisten toimijoiden odottamaa maksu-tv:n läpimurtoa. Heikossa hapessa olevat kotimaiset toimijat löytäisivät nyt paljon parempaa käyttöä hukkaan menneille digirahoille.

Tekniikan ennustaminen on vaikeaa, juu. Se ei silti estä yrittämästä uusilla hype-aiheilla.

Jotain meni oikeinkin: televisiolta vapautuville taajuuksille on aidosti tarvetta, joskin ne menevät -- yllätys yllätys -- videokuvan välittämiseen mobiililaitteisiin. Älypuhelimista ja tableteista on tullut uusi televisio. Laajakaista on kaikkien ulottuvilla, joko langallisena tai langattomana. Amerikkalaiset viihdekanavat suoltavat halpoja jenkkisarjoja illasta toiseen. Niiden rinnalle ovat tulleet maksulliset Netflix, HBO ja kumppanit, joilla ei ole enää mitään tekemistä television saati toimilupien kanssa.

Myös ajatus ohjelmien kommentoinnista ja yhteisöllisyydestä oli oikea. Se toteutuu kuitenkin television ulkopuolella, esimerkiksi Twitterissä. Ylen radiokanavilla on oma keskusteluikkuna kuulijoiden ja juontajien välistä julkista dialogia varten.

Analogiset kanavat suljettiin 1.9.2007. Suomi saavutti tavoitteensa ja oli tekniikan edelläkävijä, mutta mitään hyötyä siitä ei ollut. Suomi ei voinut ottaa käyttöön taajuuksia oman aikataulunsa mukaan, koska niistä tehtiin päätökset kansainvälisellä tasolla. LVM on vasta käynnistämässä huutokauppaa 700 MHz alueesta.

Yhtä huonosti kävi DVB-H:lle, johon Nokia panosti vahvasti vuodesta 2005 alkaen. Siinä idea oli sentään oikea, toteutustekniikka vain väärä. Älypuhelimilla katsellaan valtavasti videoita ja tv-ohjelmia, mutta erillistä viritintä tai jakelutekniikkaa tarvita. Video-ominaisuus ei ole puhelimen tekniikassa vaan se ladataan softana.

Ehkä näistä ennustamisen ja ohjailun virheistä opitaan jotain tulevaisuutta ajatellen.

Lisäsys 24.8.2016: Tekstin alkua täsmennetty niin, että  27.8. oli Suomessa virallinen aloituspäivä. Olin seurannut digilähetyksiä jo aiemmin Digitan ystävällisesti lainaamalla boksilla (muistaakseni juuri Nokia-merkkinen). Koelähetykset Espoon asemalta alkoivat jo syyskuussa 1997.

Suomi halusi olla ensimmäinen, joka siirtyy digiaikaan lopettamalla analogiset lähetykset kokonaan. Digiajan hyödyt tulivat analogisten lähetysten lopettamisesta: taajuudet saatiin uuteen käyttöön (tosin se prosessi on kesken vieläkin) ja tehosyöpöistä analogialähettimistä voitiin luopua. Tämän tavoitteen Suomi myös saavutti, joskin kuluttajien maksama hinta oli kova (Hollanti sulki oman verkkonsa 11.12.2006, mutta siellä kaikki katsovat kaapelia joten antenniverkossa oli vain 74 000 katsojaa). Jälkeenpäin voi vain naureskella esim. loppuajan kiistelylle siitä, saako digilähetystä muuntaa analogisesti taloyhtiön sisällä vai ei.

Suomalainen teräväpiirto otti askeleen taaksepäin, onneksi vain pienen

Viime viikolla hämmästytti uutinen, jonka mukaan Ylen HD-lähetykset Digitan antenniverkossa loppuvat. Ylen oma tiedote asiasta on liioitellun neutraali, aina otsikkoa myöten.

Antennikatsojat jäävät ilman Ylen HD-kanavia, elleivät he asu DNA:n VHF-verkon peittoalueella ja omista VHF-antennia (jonka monet purkivat tarpeettomana digisiirtymän tapahtuessa kymmenkunta vuotta sitten). Jos olet antenniverkossa (kuten lähes puolet kotitalouksista) ja kanavapaikoilla 21-27 näkyy nyt Ylen HD-ohjelmia, ne jatkavat näkymistä vuodenvaihteen jälkeenkin.

Muutoin olet pulassa -- tai ainakin antenniliikkeen avun tarpeessa. Tuskin kukaan pystyy katsomaan perustarkkuuden (suttupiirto) lähetyksiä nykyisiltä 55-65 tuuman televisioilta. Se yksinkertaisesti sattuu silmiin. Digitan jakelemien Ylen HD-kanavien numerot alkavat 31:stä eteenpäin.

Lähetystavan voi tarkistaa myös kanavan teknisistä tiedoista:

DNA:n VHF-verkossa kanavaväli on 7 MHz.

VHF-alueella kanavanipun koko on 7 MHz, kun se UHF-alueella on 8 MHz. Tilaa on vähemmän, mutta DVB-T2-lähetystekniika koodaa bitit tehokkaammin, joten kanavanippuun mahtuu useita HD-kanavia.

Myös Digitan jakeluverkko käytti HD-ohjelmissa DVB-T2-tekniikkaa, mutta noin 300 000 euron rahariita Ylen kanssa torppasi jakelusopimuksen ensi vuodelta.

Digitan jakelun loppuminen on takaisku suomalaiselle HD-tekniikalle. Tavoite on edelleen, että vuodesta 2017 lähtien kaikki kanavat olisivat HD-tasoa ja vain peruskanavia (Ylen kanavat, MTV, Nelonen, Fox) lähetettäisiin perustarkkuudella vuoteen 2026 asti.

Ero kuvanlaadussa on merkittävä. Ymmärtääkseni Ylen uutisia ei vieläkään tuoteta aidolla teräväpiirrolla vaan kuva skaalataan ylöspäin, mutta silti kuvanlaadussa on suuri ero. Toissailtaiset uutiset SD-suttupiirtona:

Uutiset perustarkkuudella.

Sama teräväpiirtona:

Uutiset lähes teräväpiirtona.

Ei ole vaikea valita, kumpaa haluaisi katsoa 55-65 tuuman televisiosta!

Kirjoittelusta syntyy vaikutelma, että teräväpiirto olisi jotain tekniikan huippua. Pötypuhetta, perustarkkuuden tuotantolaitteita ei ole valmistettu enää vuosiin ja HD on normi kaikissa sivistysmaissa. Tekniikan huippua edustaa nyt UHD, joka on neljä kertaa HD:tä tarkempi. Sitä tuskin koskaan saadaan antennikatsojien ulottuville, vaikka valtaosa nyt myytävistä televisioista on UHD-malleja.

Miten HD jaetaan koko Suomen antennikatsojille ja kuka jakelun maksaa on vielä avoin kysymys. Ilman Digitaa osa Suomesta jää antenni-HD:n ulkopuolelle ehkä lopullisesti. Näiden katsojien ainoa toivo on joko kaapeli-tv:ssä (vain kaupunkialueilla) sekä nopeissa laajakaistayhteyksissä, joiden kautta parempilaatuista kuvaa saa jo nyt. Nettijakelu sopii valokuituverkossa oleville tietokoneille, mutta on ongelmallinen television tai 4G-datan kanssa.

Nettikeskustelussa on syyllistetty Digitaa rahastuksesta ja pidetty Ylen jakeluverkon myyntiä pahana virheenä. Asia ei ole näin yksinkertainen. Kustannukset olivat hyvin tiedossa ja digitalisointi säästi niitä merkittävästi. Määräävän markkina-aseman vuoksi Digita ei voi nostaa hintoja pilviin.

Sitä paitsi Digita saa taas uuden kilpailijan. Vuoden 2017 alusta norjalaisen Telenorin omistama Norkring As alkaa kilpailla Digitan kanssa jakelusta. Se rakentaa oman jakeluverkkonsa Digitan UHF-mastojen ja maa-asemien varaan. Ehkä Ylen HD-jakelusta nyt putoavat katsojat saavat teräväpiirtonsa takaisin vuoden päästä?

Täytyy toivoa parasta. Suomen 15 vuoden takainen päätös ryhtyä televisiotoiminnan digitalisoinnin edelläkävijäksi on tullut maksamaan kansalaisille jo aivan tarpeeksi niin rahan kuin teknisten ongelmien (muistatko vielä pätkivät tekstitykset) vuoksi. Teräväpiirto on ensimmäinen riittävä syy digitalisoinnin toteuttamiseen. Ilman sitä televisiolla ei ole tulevaisuutta.

Lisätty 22.12.2015 sd/hd-kuvavertailu sunnuntain uutisista.

Vihdoin 5.1-tilaääntä Ylen ohjelmissa!

Yksi television digitalisointihankkeen argumentteja oli mahdollisuus 5-kanavaisen tilaäänen lähettämiseen. Kuva oli helppo digitalisoida, mutta äänen parantaminen osoittautui paljon vaikeammaksi kuin kukaan osasi odottaa.

Kymmenen vuoden lupailun jälkeen Yle vihdoin kokeili tilaäänen lähettämistä helmikuussa 2009 (lähes kuusi vuotta sitten). Ohjelmaksi valittiin Suomen Euroviisukarsinta.

Lopputulos oli pannukakku. Vanhat digiboksit eivät ymmärtäneet tilaääntä vaan vaikenivat tyystin. Vihaisen katsojapalautteen jälkeen Yle luopui tilaäänistä ja palasi vanhaan, jo analogia-ajalta tuttuun 2-kanavaiseen ääneen. "Asiaa selvitetään eikä monikanavaääniä voida ottaa käyttöön toistaiseksi", oli Ylen kommentti.

Virallisen selityksen rinnalle ilmestyi myöhemmin netissä teksti, jossa nimimerkin suojissa kirjoittanut henkilö sanoi selvittäneensä asiaa Ylen sisältä. Hänen mukaansa tekniset sekoilut johtuivat pitkälti Ylen omasta tekniikasta, jossa esimerkiksi tilaäänen vaatimat kanavanumerot oli merkitty profiilissa vääriin kohtiin.

Monen vuoden hiljaisuuden jälkeen on vihdoin alkanut tapahtua. Tilaääntä on alettu lähettää aluksi Euroviisuista, mutta nyt myös joissakin Ylen kotimaisissa tv-sarjoissa ja -- tadaa! -- vihdoin myös elokuvissa! Joulupäivänä 25.12.2014 näin ensi kertaa 5.1 Dolby Digital -merkkivalon syttyvän television elokuvalähetyksessä. Korvat todistivat, että Rautarouva-elokuvan ääniraita oli aidosti 5.1-kanavainen, ja soi vieläpä upeasti.

Vihdoin, siis VIHDOIN, toteutuu digi-tv.n 15 vuotta vanha lupaus tilaäänestä -- mutta vain HD-kanavilla. Niissä ongelmana on, ettei Yle Teemaa lähetetä antenniverkossa teräväpiirtoversiona. Sen musiikkilähetykset (kuten erinomaiset konsertit syksyllä Musiikkitalosta) jäävät vain kaapeli- tai iptv-katsojien iloksi (Elisa Viihde ym.).

Vielä kiinnostava detalji, joka kertoo miten vaikea asia on kyseessä. Vuoden lopussa esitetty 6-osainen Tellus sisälsi ohjelmatietojen mukaan 5.1-äänet. Ohjaaja vahvisti Twitterissä, että sarjan äänet oli maksattu monikanavaisena. Vahvistin tunnisti signaalin, mutta takakaiuttimista ei koskaan kuulunut pihaustakaan.

Ylen tekniikka kertoi, että ensimmäinen jakso oli vahingossa lähetetty kaksikanavaisena, mutta loppujen viiden jakson piti mennä ulos monikanavaisina. Ei mennyt ainakaan Espoon lähettimen alueella.

Vuoden 2015 alussa Ylen omalta studiolta lähetettävät uutis- ja ajankohtaislähetykset siirtyvät nekin aitoon teräväpiirtoon. Paremman äänen ja teräväpiirtokuvan aika on lopultakin alkamassa.

Älä osta 55 tuuman televisiota

Älä ainakaan, jos aiot katsoa nykyisiä tv-kanavia.

Vaihdoin vanhan 42-tuumaisen Panasonicin plasmatelevision uuteen 55-tuumaiseen LG:n 55LA667V-malliin. Siinä on uutta tekniikkaa, kuten WiDi-tuki, Miracast, Hbb, 3D ja erilaisia älyominaisuuksia.

Mutta on pakko todeta, että vaikka seitsemän vuotta vanha Panasonic oli vain "HD ready" eikä edes aito teräväpiirtomalli, siinä oli parempi kuva kuin uudessa LED-televisiossa. Syy on yksinkertainen: lcd toistaa mustan harmaana, mikä vähentää kuvan kontrastia. Valitettavasti enemmän sähköä kuluttavat plasmat ovat lähes hävinneet markkinoilta ja todellinen parannus kuvanlaatuun saadaan vasta OLED-televisioiden myötä. Ne maksavat vielä useita tuhansia euroja. Toivottavasti hinnat putoavat joskus järkevälle tasolle.

Vaatimatonta kontrastia yritetään nykyisissä LED-malleissa parantaa automatiikalla, joka vähentää taustavaloa kuvan ollessa tumma sekä dynaamisilla väriasetuksilla, mutta niistä on lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä. Kikkailut toimivat joissakin kohdissa, mutta pilaavat kuvan toisissa kohdissa entistä pahemmaksi.

Varsinainen syy olla ostamatta näin isoa televisiota on Suomen tv-järjestelmässä. Tavallisen tarkkuuden suttupiirto näyttää isolla pinnalla todella pahalta. Niin pahalta, ettei sitä mielellään edes katsele.

Suttupiirron kuvanlaatu vaihtelee suuresti. YLEn studiossa kuvattu tv-lähetys on melkein katsottavaa, mutta jenkeistä ostetut sarjat saattavat olla kelvottoman heikkoja. Kaiken huipuksi vanhoja 4:3-ohjelmia on ilmeisesti levitetty keinotekoisesti reunoista täyttämään 16:9-kuva, jolloin niissä on vielä muotovirhettäkin. Myös YLEn omissa ohjelmissa saattaa olla erilaisen tarkkuuden sisältöä samassa ohjelmassa. Eräästä YLEn ohjelmaa oli kuvitettu ilmeisesti kännykkäkameralla otetuilla still-kuvilla.

Iso pinta ei anna mitään anteeksi. Ironista kyllä, ison television hankkimisen jälkeen tekee entistä vähemmän mieli katsoa televisiota.

Teräväpiirto on toinen juttu. YLEn Uusi päivä ja Maikkarin Salkkarit ovat hyvälaatuisia ja niitä katselee mielellään. Niissä kontrastiongelmakaan ei näytä pahalta.

Valitettavasti Suomen teräväpiirtolähetysten tila on luvattoman heikko, etenkin antennipuolella. YLEn oma HD-kanava näyttää yleensä TV2:n ohjelmia, joista osa on teräväpiirtoa.

Maikkarin MTV3HD-kanava olikin oma seikkailunsa. Maikkarin oma sivu ei kerro, miten kanavan saa antennikodissa näkyviin. Tekstistä voi jopa päätellä, ettei mitenkään: Kanavan jakelu ja ilmaiskatselu päättyy Digitan lähetysverkossa 31.8.2012. Sen jälkeisestä ajasta sivu ei kerro mitään.

Selvittelin pitkään, miten kanavan sää näkymään. DNA Welhon sivulta löytyy antenniverkon kanavapaketteja, mutta ei mitään tietoa MTV3HD-kanavasta. Muutamalla puhelulla sain selville, että kanavan voi ostaa, jos nyt joku ehdottomasti haluaa. Hinta on 2,90 euroa kuukaudessa ja sitä varten tarvittavan kortin saa ostaa DNA:n myymälästä tai Gigantista.

Menin siis tiskille. Ensimmäisenä piti näyttää henkilöllisyystodistus. Jotta pystyn katsomaan MTV3:n kanavaa antennista, joudun todistamaan henkilöllisyyteni. Sitten piti ostaa 50 euron CI+ moduli, johon kortti laitetaan. Moduli piti käydä vielä rekisteröimässä uudelleen DNA:n asiakaspalvelussa.

Onnistuihan se lopulta: MTV3 HD -kanavan antennikatseluun tarvittava kortti.

Korttilinkitys ei ole DNA:n eikä Maikkarin vika, mutta herättää ihmetystä, miten vaikeaksi tv-kanavan katsominen on tehty. YLE ei vaadi linkitystä eikä korttia. Verorahoille saa jotain vastinetta.

HD-lähetyksistä on tietoa HDTVOpas-sivulla http://www.hdtvopas.fi/. Se listaa kolme HD-kanavaa: YLE, MTV3 ja Nelonen. Edes jälkimmäisen linkki ei toimi.

Antennikatsojan kannalta tilanne on lohduton: tarjolla on kaksi osittain teräväpiirtokuvaa lähettävää kanavaa. Nekin toimivat VHF-alueella, mikä saattaa vaatia uuden antennin tai vanhan suuntaamisen DNA:n mastoon.

Suomi halusi olla digi-tv:n edelläkävijä 15 vuotta sitten ja on nyt joutunut ojasta allikkoon. Olemme peränpitäjiä teräväpiirtomaailmassa.

Kaapelitalouksissa tilanne on parempi. Itselläni on myös Elisaviihteen IPTV, jossa samat kotimaiset hd-kanavat näkyvät helpommin. Valitettavasti Elisan käyttämä set-top boxi ei ole mikään käytettävyyden riemuvoitto ja erillisen digiboksin käyttö uudessa televisiossa tuntuu kömpelöltä.

Television tulevaisuus on netissä. Tämän piti olla tiedossa jo 15 vuotta sitten. Antennijakeluun tai HD-kanaviin ei viitsitä enää edes panostaa. HD-sisältö on parasta hankkia kaapelikanavalta tai Blu-ray-levyltä -- tai laittomasti piraattiverkosta.

YLEllä HD-valo kuitenkin kajastaa. Tiedotteen mukaan kaikkien kanavien pitäisi olla saatavissa teräväpiirtona ensi vuoden alusta. Maltan tuskin odottaa. Vuoden 2015 alusta kaiken YLEn tuotannon pitäisi olla hd-ajassa.

Tämä on hyvä muistutus myös siitä, miten usein kansalliset teknologiahankkeet menevät metsään. Vain markkinaehtoinen kehitys on pitkän päälle kestävää. Jos ei linkki ollut selvä niin kirjoitetaan se vielä erikseen: tiemaksu.

Yksi kuva kertoo digi-tv-projektista

Yksi kuva kertoo kaiken Suomen taannoisesta digi-tv-projektista:

Suomen digi-tv-projekti (1998-2007) yhdellä kuvalla. 

Kun television digitalisointiprojekti 1990-luvun lopussa aloitettiin, sen tärkeimpiä tavoitteita oli turvata kotimaisten tv-toimijoiden asema. Pelättiin, että ilman digitalisointia CNN, FOX, National Geographic, MTV ja muut taivaskanavat vyöryisivät Suomen koteihin suoraan satelliitista. Uusilla maanpäällisillä kanavilla haluttiin antaa tilaa kotimaisille tekijöille ja tehdä digi-tv-osaamisesta vientituote.

Oheinen kuva kertoo, miten siinä kävi: National Geographicin ja FOXin valomainokset hohtavat nyt kirkkaina Helsingin paraatipaikalla Rautatientorin reunalla. Ne kanavat, joita yritettiin digitalisoinnilla torjua, tulivat Suomeen juuri digitalisoinnin ansiosta, kun vapautuville kanavaluville ei ollut riittävästi kotimaisia hakijoita.

Ja jotta ironia olisi täydellinen, kyseisellä paikalla loisti joitakin vuosia sitten Nokian valomainos.

Mitähän digi-tv-projektin puuhamiehet ajattelevat, kun kulkevat rautatieasemalta ministeriöön? Mitä miettivät valomainoksista Olli-Pekka Heinonen, Arne Wessberg, Ismo Silvo ja muut silloiset päättäjät? Hups, pieleen meni. Onneksi kukaan ei enää muista takkuileviin digiboksiin tuhlattuja satoja miljoonia euroja. Onneksi taulutelevisiot tulivat ja peittivät alleen digiboksisekoilut.

Suomi halusi luopua analogisista lähetyksistä ensimmäisinä, jotta vapautuneet taajuudet voitaisiin ottaa matkaviestinkäyttöön. Jo silloin olisi pitänyt olla selvää, että kun kyse on kansainvälisestä asiasta ja taajuuksien käyttö on koordinoitava naapurimaiden kanssa, ei yhden maan kiirehtimisestä ole mitään hyötyä.

Yli viisi vuotta analogialähetysten loppumisen jälkeen yksi taajuusalue on saatu vapautettua televisiolta uuteen käyttöön, mutta loput odottavat Ruotsin hidasta etenemistä.

Onneksi kukaan ei muista. Kunpa valtion IT-sotkut unohtuisivat yhtä nopeasti.

Tässä vielä laajempi kuva Rautatientorista, jotta muutkin kuin pääkaupunkiseutulaiset tunnistavat paikan:

Marraskuinen rautatientori on harmaa paikka. Valomainos näkyy taustalla.

MHP:n seuraaja on täällä: HbbTV tekee televisiosta vuorovaikutteisen

Kun digitv-projektia aloiteltiin, taikasana oli MHP. Sen piti tuoda tietoyhteiskuntapalvelut koteihin television kautta. Paluukanavasta ei tosin ollut tietoakaan, mutta se ei haitannut vahvassa uskossa eläneitä toimijoita.

MHP floppasi ja digitv:n vuorovaikutteiset palvelut unohdettiin 10 vuodeksi. Krapulaa poteneet YLE ja muut tv-yhtiöt ovat hiljalleen heräilemässä. MHP:n seuraaja on nimeltään HbbTV (Hybrid Broadcast Broadband TV), eikä sillä ole mitään tekemistä edeltäjänsä kanssa. Viikon seminaarissa HbbTV:tä kutsuttiin leikillisesti nimellä "Pahan MHP:n kiltti pikkuveli".

HbbTV on tuore tekniikka (n. vuodelta 2009, nyt myös ETSi-standardi), jolla digitv-ohjelmalähetyksiin voidaan lisätä nettisisältöä. Paluukanava ei enää ole ongelma, sillä useimmilla on kotonaan laajakaistayhteys ja monella jopa nettiyhteydellä varustettu taulu-tv (ns. Smart TV).

Nettisisältö haetaan laajakaistan kautta, joten se voi elää omaa elämäänsä tv-lähetyksestä riippumatta. Linkit äänestyksiin, lisätietoihin tv-ohjelmista, super-teksti-tv... kaikki se, mitä 15 vuotta sitten luvattiin, olisi nyt teknisesti mahdollista. Jonkun pitäisi vain ryhtyä toimeen. Saksassa HbbTV:tä käytetään jo (

Ja sitten se todellinen yllätys: HbbTV-tuki on jo nyt mukana Suomessa myytävissä televisioissa. Se on tosin kytketty pois päältä, ilmeisesti harmaatuonnin rajoittamiseksi (?), mutta tekniikan saa toimimaan vaihtamalla televisiosta maa-asetusta esimerkiksi Saksaan tai Ranskaan.

Ja sitten vielä suurempi yllätys: Maikkari on jo tehnyt pienen kokeiluprojektin HbbTV-tekniikalla. Se on katsottavissa maanpäällisen HD-verkon Estradi-kanavalla. Jos joku saa tämän näkymään/toimimaan, olisi hauska kuulla kokemuksia.

Mutta, mutta... aikansa digiveturi YLE ei ole tehnyt mitään päätöstä HbbTV:n tukemisesta, eikä kaupallisilla kanavilla ole juurikaan resursseja tuotekehitykseen. YLE on kyllä miettinyt lisätekstitysten ja viittomakielisten selostusten välittämistä HbbTV:n kautta, mutta lopullisia päätöksiä ei ole.

Ilman YLEä Suomen digitv:n tilanne säilyy juuri niin synkkänä kuin mihin YLE sen veturina toimiessaan jätti. HD on lapsenkengissä, tilaääntä ei ole -- eikä vuorovaikutteisuudesta taida tulla mitään.

Teräväpiirron jälkeen tulee 4K

Suomi ottaa vielä haparoivia askeleita teräväpiirtoon, mutta seuraava laatutaso on jo kehitteillä: 4K -tekniikassa kuvan tarkkuus on nelinkertainen teräväpiirtoon verrattuna eli 3840 x 2160 pikseliä. Sony esitteli tänään Suomessa ensi kertaa 4K-televisiotaan.

Sony 4K -television kuva on neljä kertaa HD-teräväpiirtoa tarkempi. 

XBR-84X900 on kaikin puolin massiivinen laite: näytön halkaisija on 84", paino 100 kiloa ja hinta vaatimattomasti 26 000 euroa (sisältää toimituksen ja asennuksen). Sähköä kuluu katselun aikana aikana 560 wattia.

Turha kysyäkään, miltä kuva näyttää. Jättikokoinen kuva on huipputerävä, aivan kuin katselisi ikkunasta ulos. Kuvassa on vain yksi heikkous: 25 tai 30 kuvan ruutunopeus on kauan sitten jäänyt resoluutiokilpailun jalkoihin. Kuva on erittäin terävä, värit upeat -- mutta liiketoistosta huomaa, että kuva on tallenteesta eikä oikeasta elämästä.

4K-tekniikka on niin uutta, ettei sisältöä vielä ole. Sonyn demossa ohjelmat toistettiin tietokoneelta. Todennäköisesti Blu-raystä tehdään uusi standardi, jossa levyn kerrosten lukumäärää ja samalla kapasiteettia lisätään. Tällä hetkellä tekniikka on siis vasta tekninen kuriositeetti. Tosin laite skaalaa ylöspäin tavallista HD-kuvaa, joten tavallisen Blu-ray-elokuvan pitäisi näyttää aiempaa terävämmältä. Sonyllä on myös pienen matkalaukun kokoinen 4K-projektori (VPL-VW1000ES "vain" 20 000 euroa), mutta sen kuva ei näytä aivan yhtä tarkalta kuin televisiossa.

Jotain käsitystä kuvan tarkkuudesta saa vertaamalla demolaitteesta ottamaani kuvaa:

Valokuva 4K-demosta.

ja rajaamalla valokuvasta pieni pala 100 % tarkkuudella:

Rajaus edellisen valokuvan keskeltä.

Yleensä kun televisiosta otettua valokuvaa suurentaa, näytön kuvapisteet nousevat esiin ja tuottavat häiritsevää moire-efektiä. 4K-television kuva on niin tarkka, että siitä otettua valokuvaa voi suurentaa tavallisen valokuvan tavoin.

Onko HD:tä korkeammalle tarkkuudelle oikeasti käyttöä? Uskon, että on. Tavallinen HD-kuva näyttää hyvältä vielä 55-tuumaisella näytöllä, mutta sitä isompana puutteet nousevat esiin. 4K-kuva näyttää loistavalta vielä 100 tuuman näytöltäkin, vaikka sitä katsoisi aivan läheltä. Hyvällä materiaalilla tarkkuus on ällistyttävä, kannattaa käydä vaikka Digiexpo-messuilla katsomassa. CNETin vaikutelmat kannattaa lukea myös.

Hinta on kova, mutta kun 42" plasmat tulivat myyntiin, niiden hinta oli lähes samalla tasolla. Nyt vähän isompia malleja myydään marketeissa alle tonnilla. Vastaava kehitys tapahtunee 4K-laitteissa.

Kaikilla ei ole tarpeeksi isoa olohuonetta 84 tuuman näyttöä varten, mutta ennen pitkää myyntiin tulee myös pienempiä malleja. Applella on huipputarkka iPad ja Mac-kannettava, jotka totuttavat ihmiset silmää tarkempaan kuvaan.

Sonyn jättitelevisio käyttää passiivista 3D-tekniikkaa, joten katselulasit ovat erittäin kevyet ja kuva terävä. Joka toinen juova näyttää vasemmalle ja joka toinen oikealle silmälle tarkoitetun kuvan. Playstation 3:lla esiteltiin autopeliä, jossa kaksi voi ajaa kilpaa ja nähdä oman näkymän rataan. Pelejä varten käytetään 2D-laseja, joissa on joko pysty- tai vaakapolarisaatiosuodin. Tavallisilla 3D-laseilla kumpikin silmä näkee eri pelaajalle tarkoitetun kuvan, jolloin sulkemalla silmiä vuorotellen (tai peittämällä lasin kädellään) voi vaihdella kahden eri pelaajan välillä.

Hei, tämähän ratkaisee vanhan ongelman siitä, mitä ohjelmaa katsotaan televisiosta -- kumpikin voi katsoa omaa ohjelmaansa samalta televisiolta yhtä aikaa! Äänten erottamiseksi toinen joutuu tosin käyttämään kuulokkeita.

Sony esitteli myös uuden AV-vahvistimen, jossa on tuki 4K-kuvalle. Erikoisuutena vahvistimen muistiin on mallinneettu tunnettujen konserttisalien akustiikka. Katsoja voi valita esimerkiksi Amsterdamin kuuluisan Concertgebow'n vai jonkin toisen salin. Valitettavasti Helsingin musiikkitaloa ei ainakaan vielä ole laitteen muistissa. Ehkä seuraavassa versiossa voi valita jopa istumapaikan: eturivissä, takana tai aitiossa :-)

Sonyn uusi AV-vahvistin. Sen yläpuolella 4K-projektori. 

Viaplay ja Netflix tulivat Suomeen

Viaplay ja Netflix avasivat palvelunsa Suomessa samana päivänä. Sain kutsun Viaplayn julkistustilaisuuteen, joten kävin kuuntelemassa yrityksen terveiset suomalaisille asiakkaille.

Kehitys USA:ssa on ollut nopeaa. Amazon myy jo enemmän kirjoja e-versioina kuin paperisina. Digimusiikin osuus maailmanlaajuisesta myynnistä ylitti 50 % viime vuonna. Ja tänä vuonna USA:ssa katsellaan enemmän elokuvia online kuin levyiltä. Huikeaa.

Viaplay myy kiitettävän selkeää palvelua, jossa asiakas ostaa rajattoman katseluoikeuden kuukaudeksi kerrallaan. Pelkät tv-sarjat maksavat 3,95 euroa, elokuvat siihen lisättynä 7,95 euroa ja laajin paketti, jossa on mukana NHL-pelit, 16,95 euroa kuukaudessa.

TV-viihteen kentällä riittää nyt toimijoita. Kaikki haluavat osansa laajenevasta kakusta.

Sisältöä voi katsella Smart-TV:llä (moderni taulu-tv, jossa on internet-yhteys), tablet-koneilla, älypuhelimilla, tietokoneella, Playstationilla ja niin edelleen. TV-viihde ei ole enää sidottu televisioon.

Sisältö on tekstitetty suomeksi, mikä toisaalta rajaa valikoimaa. Netflixin USA:n kirjastossa on 100 000 nimikettä, pohjoismaiden versiossa on siitä vain kymmenesosa. Luulisi, että kääntäjille riittää lähiaikoina hommia.

Viaplay ja Netflix ovat vasta alkua. HBO, Apple, Google ja Microsoft tulevat myös markkinoille. Laajakaistan kautta koko tv-viihteen kulutus tulee muuttamaan muotoaan.

Viaplayn edustaja korosti mobiilin katselun merkitystä. Viaplayn kaltaisten palveluiden idea on tableteissa ja tulevaisuuden päätelaitteissa.

Viaplayn kaltaisten palveluiden idea on uusissa päätelaitteissa. Televisio on vain yksi  monista katselutavoista.

Itse olen huono tv-katsoja. Elisan pilvessä odottaa nytkin parikymmentä elokuvaa ja monia dokumentteja, jotka olen joskus tallentanut mutta joita en ole ehtinyt katsoa. Miten ehtisin katsoa vielä lisää elokuvia maksullisilta kanavilta, kun niitä maksuttomiltakin tulee ylenpalttisesti?

Tai mitä olisivat ne kiinnostavat sarjat, joita yksikään Suomen yli tusinasta ilmaisesta tv-kanavasta ei näytä? Varmaan sellaisiakin löytyy, mutta ne ovat hyvin pienen kohderyhmän ohjelmia.

Joillekin on tärkeää nähdä uudet Housen, Desperate housewivesin tai Lostin uudet jaksot heti USA:n esityksen jälkeen. Heille tällainen palvelu on varmasti hintansa arvoinen. Itse ehdin odottaa vaikka useamman vuoden, ei viihteellä niin kiire ole.

Pohjoismaiden jakelusopimukset määräävät, mitä studioita kullakin tarjoajalla on valikoimassaan.

Kuka enää muistaa television digitalisointia? Miten sen piti tuoda uusia palveluita tv-ruutuun ja osaltaan torjua kansainvälisten viihdekanavien vyöryä? Pienen maan oli hölmöä lähteä vuorovaikutteisen television pioneeriksi ja maksattaa siitä kalliit oppirahat tv-katsojilla.

Kansainväliset jätit tulivat Suomeen joka tapauksessa ja kotimaiset toimijat ovat yhä ahtaammalla. Vain vero-oikeuden saanut YLE on turvassa.

Ylipäätään oli hölmöä panostaa jakelutekniikkaan, joka vanheni käsiin. Sisältö on kuningas. Hollywood mittaa itselleen kakusta entistä suuremman osuuden, kun se pääsee hallitsemaan jakeluketjua lähes katsojien kotiin asti. Tekniikan sijaan suomalaisten olisi kannattanut panostaa sisältöosaamiseen. Juuri sellaiseen kuin Angry Birds ja Iron Sky.

Kymmenkunta vuotta sitten luin alan lehdestä, miten tulevaisuudessa sisältöä ei anneta omaksi vaan siihen myydään ainoastaan katseluoikeuksia. Pidin tätä Hollywoodin juonena: kun asiakas maksaa vain katsomisesta eikä omista edes teoskappaletta, häntä voidaan rahastaa monta kertaa samasta sisällöstä. Ajattelin, että kuluttajat suostuvat tähän malliin vain pakotettuna.

Olinpa väärässä. Immateriaalisten oikeuksien ostaminen tuntuu kelpaavan kuluttajille mainiosti. Harva enää haluaa levyjä hyllyynsä.

Die Hard 1 kiiltävän kirkkaana Blu-rayllä

Die Hard 1 on toimintaelokuvien valioita, alansa klassikko. Runsas kuukausi sitten ostin elokuvan Blu-ray-version viidellä eurolla marketin ale-hyllystä (aiempi hinta 11,95).

Olipa mainio hankinta! Elokuva oli HD-restauroinnin jäljiltä kuin uusi. Värit olivat kirkkaat ja kuva terävä, kuvakohinaa toki jonkin verran. Ääniraitana mainostettiin DTS HD:tä.

On tapana moittia elokuvayhtiöitä rahastuksesta, mutta viisi euroa alansa klassikosta on todella edullinen hinta (eikä 12 euroakaan liikaa). Ostin saman tien muitakin vanhoja leffoja: Alien, Rautaristi, Kolmannen asteen yhteys. Myös Alien heräsi uudelleen eloon HD-versiona. Kolmannen asteen yhteys näytti vielä lapsellisemmalta kuin kauan sitten elokuvateatterissa.

Monien mielestä on tyhmää ostaa elokuvalevyjä, koska leffat voi imuroida piraatteina ilmaiseksi ja osan striimata modernisti netistä katselua varten. Mutta se ei ole se juttu. Levyn omistamisessa on oma viehätyksensä. Blu-ray-kotelot eivät vie paljon tilaa hyllyssä ja voin katsella niistä parhaita paloja milloin vain.

Eivät piraattileffatkaan ole ihan ilmaisia. Die Hardin tiedostokoko on lähes 50 gigatavua. Sellaisen tietomäärän säilyttäminen seuraavat 10 vuotta maksaa muutaman euron rahaa sekä kopioinnin vaivan.

Sitä paitsi maksan mielelläni kohtuullisen hinnan tekijälle siitä ilosta, jonka elokuva tuottaa. Kaikkea ei tarvitse saada ilmaiseksi, vaikka nettiaikaa eletäänkin.

Eilen sama elokuva tuli Subilta. Ja voi, miten huonolta kuva näyttikään! VHS-aikana kasettien kuvanlaatu oli huono, joten TV-esityksissä pääsi nauttimaan paremmasta kuvasta. Nyt on päinvastoin. Tv-kuva on sekundaa Blu-rayhin verrattuna.

Tämä kuva on Elisaviihteen tallennuksesta tietokoneen näytöltä kaapattuna:

Die Hard 1 Subilla eilen.

En jaksanut virittää Blu-ray-katseluohjelmaa tietokoneelle (miksi sen paremmin OS X kuin Windows 7 eivät osaa näyttää Blu-ray-leffoja ilman maksullisia lisäohjelmia? Ei lisenssi niin kallis voi olla. Ai niin, Apple ei tue Blu-raytä ollenkaan). Siksi Blu-ray-vertailukuva on kaapattu pikaisesti vanhan plasma-tv:n näytöltä ja kärsii Moire-ilmiöstä:

Vaihdettu 17.10.2012 tilalle parempilaatuinen kuva:

Die Hard 1 viiden euron Blu-ray-levyltä.

Blu-ray-kuva on selvästi kirkkaampi ja terävämpi, vaikkei kaapattua tietokonekuvaa ja vanhasta telkkarista otettua digikuvaa voikaan suoraan verrata. Ainakin erilainen kuvasuhde on helppo havaita.

Ja sitten on vielä äänet. Tv-versiossa oli ilmeisesti surround-äänet, joista ei voi puhua samana päivänäkään DTS HD Master Audion kanssa.

Ilmeisesti on niin, ettei sen paremmin kaapeli- kuin antenniverkon digi-tv vieläkään lähetä Suomessa aitoa 5.1-tilaääntä -- ei edes teräväpiirtokanavilla? Käsittämätöntä, ottaen huomioon että tilaäänet luvattiin jo viisi vuotta sitten.

Parasta kai jatkossakin ostaa HD-elokuvat kaupasta. Onneksi ne eivät paljon maksa.

Väkivaltaa kolmelta kanavalta rinnakkain

Keskiviikkoilta klo 21. Televisiossa Maikkarilla CSI Las Vegas, Nelosella NCIS ja Foxilla Criminal Minds. Kaikki samanlaisia sarjoja, joissa tyylikkäät ja kauniit ihmiset jäljittävät teknisillä apuvälineillä raakoja väkivaltarikollisia. Kaava on aina sama, vain miljöö vaihtuu.

Katsotaanpa. Aluksi CSIssa kidutetaan ja tapetaan pari miestä. Sen jälkeen kaapataan helikopteri, ammutaan se alas ja lopuksi tulee vielä joukkoammuskelu, jonka tuloksena syntyy vajaat kymmenen ruumista. Criminal Minds -sarjassa murhataan isä ja äiti sänkyynsä ja kaapataan perheen 10-vuotias tyttö. NCIS-sarjassa aiheena ovat CIA:n likaiseen työhön tarkoitetut rahat, joiden vuoksi tapetaan yksi sotilas. Hänen ruumiinsa löytyy aluksi pihan suihkulähteestä.

Kun primetime-aika näyttää tällaista ei ole ihme, että joku saa televisiosta vääriä vaikutteita. Pelko lisääntyy niilläkin, jotka katsovat ohjelmia ja seuraavat uutisia.

Tallensin kaikki kolme jaksoa ja tein pienen analyysin. Kaikissa ohjelmissa on kolme mainoskatkoa, joiden yhteenlaskettu pituus on 10 min 17 sek (CSI), 12 min 42 sek (NCIS) ja 12 min 33 sek (CM). Varsinaisen sisällön kesto on vastaavasti 40 min 20 sek, 40 min 59 sek ja 37 min 9 sek. CS on selvästi lyhin, mutta sitä edeltää 4 min 25 sekunnin pituinen prologi, joka kertaa edellisen jakson tapahtumia. Se ei ole laskuissa mukana.

Tarkkaa työtä. Hollywoodin koneisto tuottaa sisällöltään ja kestoltaan määrämittaista makkaraa mainoskatkojen täytteeksi.

Ohjelmat eivät ala tarkalleen klo 21.00 vaan edeltävien mainosten ja kuulutusten jälkeen. Kun ne huomioidaan ja mainoskatkot piirretään graafiksi (Excel-malli tehty 15 sekunnin jaotuksella), ensimmäinen kolmesta katkosta näyttää tältä:

Ensimmäinen mainoskatko.

CSI:n ja CS:n katkot osuvat lähes yksiin, joten katsoja ei pääse pakoon mainoksia kanavaa vaihtamalla. Myöhemmin aloittaneen (21.04) NCIS:n katko alkaa näiden kahden jälkeen.

Toisella katkolla NCIS ja CS ovat rinnakkain:

Toinen mainoskatko.

Kolmanteen katkoon tultaessa kaikki kolme sarjaa ovat mainostauolla lähes tarkalleen yhtä aikaa:

Kolmas mainoskatko on kaikissa lähes samanaikaisesti.

Mitä tästä voi päätellä? Digi-tv on lisännyt määrää, mutta ei juurikaan monipuolistanut tarjontaa. Ja koska niin sisältötuotanto kuin markkinointikin ovat kellosepäntarkkaa työtä, mainoksia ei pääse pakoon edes kanavaa vaihtamalla (paitsi, jos vaihtaa YLElle). 

Gomorron Sverige! ja Suomen digi-tv

Suomi halusi olla digi-tv:n edelläkävijä, mutta joutuikin varaslähdöstään huolimatta peränpitäjäksi. Tässä taas yksi esimerkki: YLEn ruotsinkielinen tv-kanava lähettää aamuisin suorana Ruotsin aamu-tv:n ohjelman (Gomorron Sverige).

Gomorron... Sverige?

Meitä kiinnostavatkin kovasti raportit Etelä-Ruotsin tulvista, ruotsalaisten urheilijoiden valmistautumisesta olympialaisiin sekä Putte i Parken -festivaaliin iskenyt myrsky.

Putte i Parken? Kuulostaa hauskalta, vähän kuin Putte-Possulta.

Kaiken kruunaa tietenkin Ruotsin säätiedotus:

Odotettavissa tänään... Ruotsissa.

Itse asiassa YLE Fem -kanavan ohjelmalistaus näyttää olevan Ruotsista puolet päivästä:

Onkohan tämä Suomen vai  Ruotsin tv-kanavan ohjelmalistaus?

Kun kanavia digitalisoitiin, ruotsinkieliset saivat oman kanavansa. Tätä ihasteltiin mainoksella, jossa toistui moneen kertaan unenomaisesti lause egen kanal... Ei tämä nyt kovin omalta näytä, pikemmin ruotsalaisten kanavalta.

Syy on yksinkertainen: pienestä Suomesta ei riitä katsojia nykyiselle kanavamäärälle. Ei varsinkaan ruotsinkieliselle ohjelmalle, jonka tuotantokulut ovat 17 % YLEn menoista ja katseluosuus kaiketi prosentin luokkaa. Suomen ruotsinkieliset eivät ole sisällöntarjonnassa enää television varassa, mutta jotain heille pitää lähettää veron vastineeksi. Katsoipa sitä sitten kukaan tai ei.

Toinen säälittävä esimerkki digi-tv:n alennustilasta on FOX-kanava, joka peri keväällä näyttävästi epäonnistuneen SuomiTV:n kanavapaikan. FOXin piti lupaehtojen mukaisesti tuottaa jonkinlaiset uutiset, mutta niistä ei ole vielä näkynyt merkkiäkään.

Sen sijaan kanava pyörittää yhä uudelleen noin tusinaa Lentoturmatutkinta-sarjan jaksoa, joista jokainen on saanut ainakin kymmenen esityskertaa. Ilmeisesti SuomiTV ehti ostaa näihin muutamaan jaksoon rajattomasti esitysoikeuksia, joita FOX nyt hyödyntää täysimääräisesti ja katsojiaan halveksuen. Pääasia, että tuntimäärät saadaan jotenkin täytettyä.

Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että teräväpiirton siirtymisestä on tullut pelkkää sekoilua. Seuraava käänne nähdään syksyllä, kun PlusTV ottaa käyttöön ihan uuden HD-salauksen (Viaccess), joka vaatii uudet kortit ja niille sopivat uudet kortinlukijat.

Jääkiekkoliitto syyllinen Youtube-sotkuun

Ylen uutisen mukaan MTV:n johtaja Jorma Härkönen pitää jääkiekon MM-kisojen katsomista Youtuben kautta varastamisena. Maikkari on maksanut kalliisti kisojen lähetysoikeuksista ja odottaa, että katsojat hankkivat maksullisia kanavapaketteja nähdäkseen kisat.

Härkösen kommentti on monin tavoin harkitsematon. Ensinnäkin yhtiö joutuu näyttämään Suomen pelit ilmaiseksi, mikä riittää useimmille katsojille. Suurin osa lähetyksistä on tosin haudattu vähin äänin Ava-kanavalle, jotta illuusio kisojen maksullisuudesta säilyisi.

Vieraiden maiden keskinäisistä otteluista kiinnostuneita on vähemmän. Ihanko oikeasti Maikkari on sitä mieltä, että pienessä ikkunassa näkyvä Youtube-lähetys -- josta kiekon hädin tuskin erottaa -- kilpailee tuotteena heidän myymänsä tv-kuvan ja suomalaisen selostuksen kanssa?

Sitä paitsi monet Youtube-katsojat ovat nuoria, joilla ei edes ole televisiota. Heidän tapauksessaan kilpailua Maikkarin maksulähetysten kanssa ei voi syntyä.

Youtube-kanava näkyy vain maissa, joihin ei ole myyty television lähetysoikeuksia. Maaestoja on mahdollista kiertää, mutta ihan helppoa se ei ole sillä tavallinen anonyymiproxy ei välitä videokuvaa. Luotettava ja riittävän nopea ip-osoite vieraasta maasta vaatii yleensä maksullista vpn-palvelua tai jotain laitonta viritystä, jossa murrettua kotikonetta käytetään videostreamin kierrätykseen.

Massojen huvia tällainen ei ole. Tekemällä asiasta julkisen kohun Maikkari on aiheuttanut vahinkoa vain itselleen.

Nettinuorten mielestä aika on ajanut maakohtaisten estojen ohi. Netissä kaiken pitäisi näkyä globaalisti. Näin varmaan ajan myötä käykin, mutta se kehitys ei välttämättä ole suomalaisten etu. Globaalit lähetysoikeudet hinnoitellaan ja hallinnoidaan siellä, missä on eniten rahaa. Suomalaiset ja meitä kiinnostavat kansalliset lajit jäävät näissä neuvotteluissa armotta sivuun. Sama pätee mainostajiin ja kotimaisiin toimijoihin. Siksi maarajoitusten täydellinen poistuminen johtaa Suomen tapauksessa helposti ojasta allikkoon.

Ketä sitten pitäisi syyttää nykyisestä tilanteesta? Maikkari syyttää nettikäyttäjiä, Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen johtaja Antti Kotilainen Youtubea. Sen pitäisi tarjota tehokkaampia maarajoituksia.

Youtube on kuitenkin vain aineiston tekninen välittäjä. Sen on mahdotonta tietää, onko yhdessä maassa sijaitseva IP-osoite kytketty eteenpäin toiseen maahan. Eikä se edes ole Youtuben ongelma.

Todellinen syyllinen soppaan on kansainvälinen jääkiekkoliitto, joka ensin rahastaa TV-yhtiöiltä huiman hinnan lähetysoikeuksista mutta jakaa sitten saman sisällön muihin maihin netin kautta ilmaiseksi. Ehkä näin pyritään houkuttelemaan lajille lisää katsojia, mutta fakta on, että jo luonnonolosuhteiden vuoksi jääkiekko kiinnostaa vain harvoja maita. Vaikea kuvitella, että Youtube-lähetykset saisivat espanjalaiset tai egyptiläiset innostumaan kiekkoilusta. Tuskin suomalaisetkaan innostuisivat kamelien ratsastuskilpailuista, vaikka niitä lähetettäisiin Dubaista Youtuben kautta Suomeen?

Kaikki maat, joilla on mitään edellytyksiä jääkiekkoiluun, ovat itse mukana MM-kisoissa.

Huono uutinen Suomen teräväpiirrolle (ja muita tv-murheita)

Viime viikolla kuultiin synkkä uutinen Suomen teräväpiirtoajalle: TV Viihde lopettaa toimintansa Suomessa.

TV Viihde oli antenniverkon kahdesta maksukanavaoperaattorista se, joka panosti erityisesti kuvanlaatuun eli teräväpiirtoon. Tiedotteen mukaan TV Viihteen lähetykset loppuvat vappuaattona. Tämän jälkeen Suomen HD-kenttä on ainakin antenniverkossa todella tuuliajolla.

TV Viihde on välittänyt myös Ylen, MTV3:n ja Nelosen HD-kuvaa antennikoteihin. Toiminnan lopppuessa kotien HD-kuva uhkaa hävitä kokonaan. Suomi, joka aikoinaan halusi digitalisoinnin edelläkävijäksi, on nyt pudonnut peräjänpitäjäksi.

Jatkossa Suomen antennimarkkinoilla on vain yksi maksu-tv-operaattori -- se, joka neuvoo asiakkaitaan välttämään HD-televisioita.

Ulkopuolisena tuntuu oudolta, että TV Viihde löi hanskat tiskiin juuri nyt, kun HD:n kysynnän pitäisi olla kasvussa. Kaupasta ei enää saa vanhoja DVB-T-telkkareita, kaikissa on HD-kuvan mahdollistava T2-viritin. Ensi kesänä on olympialaiset ja paljon muita urheilutapahtumia. Hintojen lasku suosii yhä suurempia tv-kokoja: aiempi 32 tuuman perusmalli on nyt kasvanut 42 tuumaan.

Mutta ehkä on niin, ettei peruskatsoja välitä teräväpiirrosta. Eihän se huomaa edes väärää kuvasuhdetta, jossa ihmiset näkyvät litistettynä. Sisältö ratkaisee.

Syy Plus TV:n HD-vastustukseen on digilaitteiden parituksessa, joka sitoo katselun alkuperäiseen laitteeseen. Se estää muistitikulle tallennettujen hd-ohjelmien katselun toisella televisiolla ja pc-pohjaisten omien digiboksien rakentamisen. Aiempaa korkeampia maksuja vastaan katsoja saa entistä vähemmän oikeuksia. Tärkein oikeus on tulla rahastetuksi.

FOX-kanavan tulo Suomeen vanhan SuomiTV:n paikalle tuskin on mikään ilouutinen liikenne- ja viestintäministeriölle. FOX ja CNN tulivat Suomeen, vaikka digitalisointiin lähdettiin juuri sen estämiseksi. FOX kuuluu Murdochin imperiumiin, jonka toiminnasta on viime löytynyt yhä uusia skandaaleita.

Viime lauantain radiohaastattelussa (Ylen Ykkönen 31.3.2012) MTV3:n toimitusjohtaja Pekka Karhuvaara kertoi, miten vaikeaa SubTV:n lanseeraaminen oli. Kesti kuusi vuotta, ennen kuin SubTV teki ensimmäistä kertaa muutama euroa voittoa. Maikkarilta paloi 66 miljoonaa euroa, vaikka markkinointi oli käytännössä ilmaista oman MTV3-kanavan ansiosta. Oli hilkulla, ettei Subia lopetettu. SuomiTV teki kahdessa vuodessa 400 000 euron liikevaihdolla 16 miljoonan tappiot. Saa nähdä, miten pitkä piikki Murdochilta löytyy.

Vielä yksi kielteinen havainto: YLE ei enää ilmoita ohjelmatiedoissa, milloin sen esittämät ohjelmat ja sarjat ovat uusintoja. Katsoja huomaa vasta lopputeksteistä, että on katsellut vanhaa, ehkä jo aiemmin näkemäänsä ohjelmaa. Näin kävi viimeksi eilen sunnuntai-iltana 1.4.2012, kun Uutishuone-sarja alkoi uuden kierroksen illan parhaalla ohjelmapaikalla. Edes YLEn omilla ohjelmatietosivuilla ei mainittu, että sarja on uusinta muutaman vuoden takaa.

Ohjelmatiedoissa pitäisi mainita vähintäänkin sarjan valmistumisvuosi. Siitä jokainen voisi muistella, onko ehkä nähnyt ohjelman jo aiemmin.

Mutta ilmeisesti kanavien paljous (13 ilmaista antennikanavaa, joista 9 kaupallista -- and counting) on niin suurta, että kaikki sisältö pitää kierrättää moneen kertaan. Uusinnat ovat pääsääntö, ensilähetys poikkeus.

Ehkä ohjelmien perässä pitäisikin olla maininta vain silloin, kun kyseinen ohjelma esitetään ensimmäistä kertaa?

Lisäys klo 15:40: Digitodayn uutinen kertoo, että lätkän MM-kisat saa antennikodeissa näkymään teräväpiirtona DNA:n kortilla. Katselu tosin edellyttää antennin suuntaamista DNA:n mastoon ja monelle myös VHF-antennin hankkimista, koska niistä ehdittiin jo kerran luopua digisiirtymän vuoksi. Haluaisinpa saada jonkun digi-tv-hankkeen johtohahmon kommentoimaan nykyistä tilannetta! Itse kommentoin sitä ytimekkäästi: Suomen digi-tv sux.

Tv-kanavaluvat aikansa eläneitä

Liikenne- ja viestintäministeriö on tänään myöntänyt uudet kanavatoimiluvat MTV:n maksullisille hd-kanaville (Canal+ First HD ja Canal+ Urheilu HD) sekä perustarkkuuden CNN-kanavalle.

Kaikki lupaa hakeneet saivat sen. Itse asiassa F-nipussa olisi ollut tilaa vielä yhdelle kanavalle, mutta kukaan ei halunnut sitä. Kovasti ovat ajat muuttuneet -- vielä 10 vuotta sitten toimiluvista kilpailtiin verisesti.

Uudet kanavat merkitsevät katsojille lisää valinnanvaraa. Jippii! Sitä tässä tarvitaankin: viime sunnuntaina kello 19 Nelosella alkoi Master Chef ja Subilla Top Chef. Molemmat täysin samanlaisia, kotimaisia tosi-tv-ohjelmia, jotka perustuvat ulkomailta ostettuun formaattiin. Yksipuolinen tarjonta on selvä merkki siitä, että vaihtoehtoja tarvitaan lisää (NOT!).

CNN:n tulo Suomen antennikoteihin on ironista sikäli, että yksi digi-tv-hankkeen keskeisistä perusteluista oli estää taivaskanavien vyöry Suomeen. Kävi täsmälleen päinvastoin: juuri digi-tv toi taivaskanavat kaikkien saataville. Vähän aiemmin kansainvälinen FOX osti Suomi-tv:n (jossa Suomea oli vain nimi).

Mutta mitäpä tässä vanhoja muistelemaan, katsotaan mieluummin tulevaisuuteen. Antennitaajuuksien kysyntä on romahtanut, joten ne eivät enää ole niukka resurssi, jonka käyttöä valtion pitäisi säännellä. Kun tarjonta ylittää kysynnän, ei ole mitään säänneltävää.

Looginen johtopäätös olisi, että tv-kanavatoiminta vapautettaisiin kokonaan ja historiallisesta lupakäytännöstä luovuttaisiin.

Haluaisitko perustaa oman tosi-tv-kanavan? Siitä vain yrittämään!

Linnan juhlista vuoden Twitter-tapahtuma

YLE oli rakentanut järjestelmän, joka näytti Twitter-kommentit teksti-tv-sivulla kuvan päällä. Ja kylläpä kommentteja tulikin! Suomalainen #linnanjuhlat aihetunniste (hashtag) nousi hetkeksi maailman suosituimpien Twitter-aiheiden joukkoon. Sellaista ei tiettävästi ole tapahtunut koskaan aiemmin. Viimeistään nyt voi sanoa, että Twitter on lyönyt itsensä läpi Suomessa.

Twitter-kommentointia on käytetty aiemminkin, mm. juhlissa vuosi sitten, mutta vasta nyt tviittaajia oli niin paljon, että kriittinen massa ylittyi. Me katsojat teimme Twitterin kautta muutoin aika tylsästä ja kaavamaisesta lähetyksestä ihan uudenlaisen.

Katsojien apu tulikin tarpeeseen, sillä suomenkieliset juontajat sotkivat henkilöiden nimet pahemman kerran. Ehkä ensi kerralla juontajat voivat keskittyä ilmapiirin kuvaamiseen ja jättää henkilöiden tunnistamisen sosiaalisen median tehtäväksi? Joukkoistaminen toimii. Tviittaajia on niin paljon, että jokaiselle vieraalle löytyy joku, joka tunnistaa hänet. Ja muistaa nimenkin oikein.

Ahkerat tviittaajat näyttivät, mitä yhteisöllinen televisiokokemus voi parhaimmillaan olla. Tämä oli sitä, mitä visioitiin 1990-luvun lopun digi-tv-haaveissa: sisältöä, jota katsojat tekevät toisilleen. Somen kautta katsojista muodostui ryhmä, johon kuka tahansa saattoi liittyä, ja näin päästä osallistumaan tapahtumaan. Kukaan ei jäänyt yksin, vaikka katsoi ohjelmaa kotonaan.

Kokemus olisi ollut vielä parempi, jos linnavieraiden joukossa olisi ollut aktiivisia tviittaajia. Nyt heitä oli vain muutamia, eivätkä heidän tviittinsä näkyneet aihetunnisteella.

Katsomosta tviittailijat osoittivat loistavaa kekseliäisyyttä ja erinomaista huumorintajua. Osa ehdotuksista oli rohkeita, mutta toteuttamiskelpoisia. Tosiaan: miksei jokaiselle vieraalle voisi lähettää kutsukirjeen mukana pienen rfid-sirun tai jopa QC-koodin juhlapukuun kiinnitettäväksi? Mikseivät paikalla olevat toimittajat voisi kuunnella katsojien ehdotuksia siitä, ketä haastatella seuraavaksi?

Ja mitä juhlaväki olisikaan tuuminut, jos tviittien virta olisi heijastettu salin seinälle? Se toimii hienosti seminaareissa, miksei siis linnan juhlissakin? Seuraava presidentti voi luoda jotain omaa ja rohkeaa - jotain, mikä palauttaisi uskon Suomeen teknologiamaana. Halosen aika on nyt nähty, eikä häneltä ole juurikaan riittänyt kiinnostusta tälle sektorille.

Tviittaajien luoma sisältö oli niin hauskaa, että joku mainitsi tuskin malttavansa katsoa tv-kuvaa tviittien viedessä kaiken huomion. Ei ihme: toisin kuin linnan jäykistelyt ja tärkeilyt, some oli aitoa ja rehellistä. Sellainen toimii aina.

YLElle tapahtuma antaa pohdiskelun aihetta. Monet seurasivat lähetystä nettitelevision kautta ja osallistuivat siihen itsekin tviittaamalla. Jos YLEn palveluita tuotetaan ja käytetään jatkossa yhä enemmän netin kautta, toiminta on myös rahoitettava siellä. Maksamattomuuden perusteluksi ei enää riitä se, ettei omista tv-vastaanotinta.

YLE mainosti lähetyksen tulevan ensi kertaa teräväpiirtona. Osa kameroista oli kuitenkin SD-tasoa ja kuva vain skaalattiin ylöspäin. Vaihtelu HD:n ja SD:n välillä oli ärsyttävää. Eikö YLEllä tosiaan ollut riittävästi HD-kalustoa vai oliko lähikuviin tarkoituksella valittu heikkolaatuisempia SD-kameroita? Olisiko HD-kuva ollut liian armoton juhlavieraille?

Joka tapauksessa: hyvin tehty, some! Hyvä me.