maanantai 18. marraskuuta 2019

Yle MOT ja Onecoin-ohjelma

Ylen odotettu Onecoin-jakso on julkaistu Areenassa ja esitetään illalla TV 1:ssä. Tämän blogin kautta aihetta seuranneelle ohjelmassa on vähän uutta, lähinnä Lontoon konttorin Arthur Duncanin haastattelu, mutta peruskatsojalle ohjelma tarjoaa mainion tiivistyksen Onecoin-huijauksesta pähkinänkuoressa. Laajempi tietopaketti on ohjelman verkkosivulla https://yle.fi/uutiset/3-11073023.

Yle's long awaited report on Onecoin scam has finally been broadcasted, summary in English: http://yle.fi/uutiset/osasto/news/mot_finns_set_to_lose_millions_in_onecoin_scam/11074675.

Tämä on se tutkivan journalismin tv-ohjelma, jota odotin lähes viisi vuotta. Viimeistään tämän katsottuaan jokaisen uhrin luulisi ymmärtävän, että peli on menetetty. Nyt tekemään niitä rikosilmoituksia, jotta saadaan poliisitutkinta käyntiin Suomessakin!

Arthur Duncan oli sisäpiirissä, mutta ei nähnyt mitään merkkjä kryptovaluutan louhinnasta.
Videoleikkeissä vilahtavat Ruja Ignatovan vierellä Tommi Vuorinen, Juha Parhiala ja tietenkin Kari Wahlroos, josta tulee ohjelmassa suurempi tekijä kuin Vuorisesta. Maailman mittakaavassa näin onkin.
Tommi Vuorinen ei luovuta. Hän valaa edelleen uskoa jäljellä oleviin verkoston jäseniin.
Wahlroos sai prosentin Euroopan ja Aasian myyntituotoista, eikä hänen tarvinnut sotkeutua lainkaan verkoston rakentamiseen. Tämä kumoaa Vuorisen väitteen siitä, että Wahlroos olisi saanut muka potkut verkoston väärinkäytösten vuoksi.

Wahlroos oli "gun for hire" eikä häntä kiinnostanut, onko valuutta todellinen vai ei. Hän keräsi miljoonien eurojen tulot levittämällä huijausta yli 80 maahan. Toivottavasti oikeus aikanaan punnitsee, voiko joku ansaita miljoonia puhumalla p*skaa yli miljoonalle kuulijalle piittaamatta siitä, onko kaikki huijausta vai totta.

Wahlroos sanoo käsityksenään, että kolmen miljardin liikevaihto tehtiin yhdessä vuodessa, ja että koko potti olisi paljon suurempi kuin tähän mennessä on arvioitu. Jamie Bartlettin siteeraama arvio 15 miljardista voi hyvinkin pitää paikkansa. Se tekisi Onecoinista yhden kaikkien aikojen suurimmista rikoksista.
"Me myytiin koulutuspaketteja"
Ohjelman lopussa Jyri Hänninen kysyy Wahlroosilta, onko hänellä jotain sanottavaa niille, jotka sijoittivat rahojaan Onecoiniin. "Me myytiin koulutuspaketteja... kaikki olivat yli 18-vuotiaita ja heillä oli omat tilit, omat rahansa, uskon että ketään ei pakotettu."

Oma vikasi, jos uskoit kusetustani, hän tuntuu sanovan lähtiessään haastattelusta keltaisella 600 000 euron arvoisella Ferrarilla. "Kaikkea hyvää" on osuva loppurepliikki.
Wahlroos kaasuttelee paikalta jäsenten maksamassa 600 000 euron Ferrarissa.
Kaikki Onecoin-jäsenet voivat ajatella, että siellä ne minunkin arvottomat sijoitukseni nyt ovat: Wahlroosin Ferrarissa, Veska Ignatovan 25 000 euron käsilaukussa ja lukuisten muiden pyramidin huipulla seisseiden verkostomarkkinoijien taskuissa, puhtaaksi pestyinä.

===

Lisätään tähän vielä keino, jolla jokainen Onecoin-jäsen voi itse varmistaa, ettei mitään lohkoketjua ole. Vuorisen väitehän on, että yhtiön on todistanut lohkoketjun Saksan viranomaisille. Jostain syystä auditointiraportteja ei ole näkynyt enää elokuun 2017 jälkeen.

Mutta se todiste. Jäsenpalvelussa näkyy kohta Crypto Currency, jonka sivulla on MINING ja BLOCKCHAIN. Niiden pitäisi kuvata reaaliajassa kolikkojen louhintaa ja lohkoketjuun tallentuvia tapahtumia.

Jos tämä on lohkoketju, kukaan ei käytä Onecoinia. 
Lista päivityy minuutin välein yhdellä tapahtumalla (transaction), jossa ketjuun (muka) lisätään 50 000 uutta kolikkoa. Mitään muita tapahtumia ei näytä olevan.

Nyt on kaksi mahdollisuutta. Joko yhtään kolikkoa ei siirry käyttäjältä toiselle (ylä- tai alalinjaan), eikä kukaan liioin osta DealShaker-kirpputorilta mitään, tai koko näyttö (ja sitä myötä lohkoketju) on pelkkää huijausta.

Tässä on siis kyse Onecoinin omasta palvelusta, ei mistään "vihaajien" propagandasta tai mustamaalauksesta.

Vertailun vuoksi voi katsoa, miltä oikean Bitcoin-lohkoketjun tapahtumat näyttävät reaaliajassa: https://www.blockchain.com/explorer?view=btc_transactions

Oikean lohkoketjun tapahtumat.
Näin toimii todellinen, avoin lohkoketju. Jokainen näkee omat (ja muidenkin) rahansiirrot ketjussa.

Erikoista on, että Onecoinilla oli aiemmin sentään lohkoketjusimulaattori, jossa jäsenelle näytettiin oikeilta näyttäviä tapahtumia. Se poistui käytöstä jonkin sivustouudistuksen myötä.

=========
Lisäys 19.11.2019

Kari Wahlroosin esiintyminen MOT:n haastattelussa loi vaikutelman, että "rahaa tuli vitusti" ja automaattisesti. Kun mitään tuotannollista toimintaa ei ollut, kyse oli vain uhrien rahojen siirtämisestä Wahlroosin ja kumppanien taskuihin. Rahansiirtojen pohjana olivat Wahlroosin ja muiden verkostoijien valheelliset lupaukset. Kyse oli siis huijauksesta, ei loistavasta bisneksestä.

Wahlroos antoi ymmärtää, ettei hän tiennyt, mistä oli kyse. Se on täyttä puppua. Jo Tampereen tilaisuudessa 4.9.2016 hän kertoi sukulaistensa varoittavan pyramidista:
Wahlroos kertoi saaneensa kuulla sukulaisilta pelottelua pyramidista, mutta kuittasi ne helposti: "En tiedä, lähdenkö tänään Lambolla vai Ferrarilla... mulla on elämä kauheen mukavasti".
Sama kohta Wahlroosin itsensä kertomana: https://www.youtube.com/watch?v=lrqHB62M_M8&feature=youtu.be&t=1h0m52s. Ja yleisö nauraa...

Toinen ajankohtaiseen teemaan sopiva sitaatti: "Se päivä tulee vielä, jolloin kansa kiittää, että meillä oli Tommi Vuorinen" ja vähän myöhemmin "Mikä kolikon arvo on muutaman vuoden päästä? Mitä väliä sillä on, se nousee kuitenkin". Tässäkö myydään vain koulutusta?

Vuotta myöhemmin elokuussa 2017 Kari Wahlroosin kiertuekalenteri näytti tältä:

Wahlroos kiertueella syksyllä 2017
Etelä-Afrikka, Zimbabwe, Malawi, Kenia, Uganda, Kongo, Pakistan, Vietnam, Azerbaizan, Kazakstan... Tiesivätkö nämä köyhät ihmiset, mihin olivat sijoittamassa? Ymmärsivätkö he, mitä kryptovaluutat ovat ja miten nettihuijaukset toimivat? Ostivatko he oikeasti koulutusta teknisestä analyysistä, johdannaisista ja muista mutkikkaista sijoitusinstrumenteista?

Miten röyhkeä ihmisen pitää olla huijatakseen köyhiä afrikkalaisia saadakseen rahat Ferrariinsa? Tämä "koulutus" tuli kalliiksi osallistujille.

Brittilehti Mirror kävi helmikuussa 2016 kuuntelemassa Wahlroosin show'ta. Tulevaisuus näytti niin valoisalta, että Wahlroosin oli käytettävä aurinkolaseja:
“Do you know why I wear shades?” he asked. “Because the future looks so bright.” And he insisted: “I am here to make you filthy rich”.
Jälkimmäisessä hän huijasi vain vähän: hän oli paikalla tehdäkseen sikarikkaan itsestään, ei kuulijoista.

torstai 14. marraskuuta 2019

Lisää englantia Suomen kaupunkeihin

Ylen kolumnistipaikalla kirjoittava Janne Saarikivi kritisoi englanninkielen näkyvää roolia Helsingin opasteissa ja muissa julkisissa teksteissä. Olen toista mieltä: englantia pitäisi olla nykyistä enemmän.

Kävin kesällä sekä Bulgariassa että Ukrainassa. Molemmissa käytetään kyrillisiä kirjaimia, joista länsimaalaisen on vaikea saada selvää. Tututkin sanat näyttävät oudoilta. Onneksi EU:n vaikutuksesta Bulgariassa tekstit olivat lähes kaikkialla myös englanniksi, Ukrainassa tuskin lainkaan. Ero vieraan näkökulmasta oli valtava.

Kokemuksen jälkeen aloin katsella Helsinkiä uusin silmin. Suomen kielen sanat ovat usein eri vartalosta kuin valtakielien sanat, joten länsimaisen turistin on vaikea tunnistaa niitä (kuten yliopisto, joka melkein kaikissa muissa kielissä on jotain sellaista kuin university tai universitetet).

Historiallisista syistä osa Helsingin teksteistä on myös ruotsiksi, mutta se hyödyttää vain harvoja turisteja. Miksi pitää kiinni ruotsista, kun lähes kaikki turistit (ja ruotsinkieliset) osaavat englantia? Miksei kaikkia tekstejä ilmoiteta käytännön syistä suomeksi ja englanniksi?

Janne Saarikivi vertaa Helsinkiä Pariisiin, Moskovaan ja Berliiniin. Ei sielläkään käytetä englantia, vaan ihan omalla kielellä tekstitetään. Mutta ranska, venäjä ja saksa ovatkin maailmankieliä, joita opiskellaan muuallakin maailmassa. Eivätkä nämä maat ole kaksikielisiä kuten Suomi.

Saarikiven mukaan Suomeen on tullut paljon maahanmuuttajia, jotka ovat eivät osaa englantia eivätkä suomea. Voi olla, mutta länsimaiset aakkoset on opittava joka tapauksessa ja oletan, että motiivi englannin opiskeluun saattaa olla jopa suurempi kuin suomen opiskeluun.

Lisäksi englantia tukee vielä yksi seikka: sanakirjat ja konekäännökset toimivat parhaiten englannin ja oman kielen välillä. Googlen älypuhelinkääntäjä on optimoitu kääntämään englantia, sen suomen taidot ovat kovin vaatimattomat.

Englanti on yleiskieli, lingua franca, jonka käyttöä varsinkin pääkaupunkiseudulla pitäisi lisätä, ei vähentää. On meidän suomalaisten oma tehtävä pitää huolta suomen kielen elinvoimasta, sen käytöstä kirjallisuudessa ja verkossa. Mutta turistin, konferenssivieraan tai pakolaisen kannalta englanti on oikea valinta.

Katseltuani aikani Helsinkiä turistin silmin aloin ottaa kuvia teksteistä. Englanti on huomioitu monissa paikoissa, vain liikenneopasteet ovat (kaiketi lain vaatimuksesta) vain suomi/ruotsi-muodossa. Esimerkiksi lähijunassa kuulutetaan (ja näytetään valotaululla) ruotsin jälkeen myös "Helsinki Railwaystation" ja "Aalto university". Raitiovaunussa taululla englantia en kuitenkaan huomannut.

Vaikka englantia onkin paljon, eksoottisemmat kielet ovat harvinaisia. Venäläisiä ja aasialaisia turisteja varten kielivalikoimaa pitäisi laajentaa. Omilla aakkosilla olevat tekstit tekevät suuren, myönteisen vaikutelman, jota meidän suomalaisten on vaikea ymmärtää omassa maassamme.

Paljon on vielä suomalaisilla parantamista. Pienellä kielialueella englannin suosiminen on kuitenkin viime kädessä oma etumme.

Ruokkiminen kielletty vain suomeksi ja ruotsiksi.
Lippuohjeet vain suomeksi ja ruotsiksi - ei hyvä.
Fazerin kahvilan tekstit.
Ravitsemusliikkeen hygieniatodistus voisi kiinnostaa turistejakin. Miksi se muuten on ikkunassa?

Stockmannilla kassa on helppo löytää.
Esplanadin muotikaupan ikkunassa on englannin lisäksi venäjää ja japania.
Tämä taitaa olla se bloggaajille vuokrattava edustusasunto Töölönrannassa?
Kluuvin muumikahvila kertoo aikataulusta poikkeavasta sulkemisajasta englanniksi.
"Bodde här, asui täällä". Tove Janssonin kotia ei mainosteta. Aasialaisia voisi kiinnostaa?
Tove Janssonin alakerrassa pitäisi olla muumiaiheinen myymälä. Nyt ikkunat eivät herätä mitään reaktiota.
Järvenpään Ainoassa kuvauskielto on suomeksi ja englanniksi.
Ainolan historiadokumentissa ei ole edes englanninkielistä tekstitystä.
Englannin kieli voi tuottaa myös ikäviä yllätyksiä. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä ja pk-seudulla on paikkoja, joissa asiakaspalvelua hoitavat vierasmaalaiset ihmiset, eivätkä he ymmärrä suomea lainkaan. Kyse ei ole entiseen tapaan virolaisista, jotka ainakin ymmärsivät ja usein puhuivatkin kieltä, vaan aivan muualta tulleista keikka- ym. työntekijöistä.

Sellaiselle, joka ei ole tottunut käyttämään englantia, vaatimus asioida kotimaassa vieraalla kielellä tulee ikävänä yllätyksenä. Samoin lääkärikunta, jonka suomi on enintään tyydyttävää. Terveysasioissa väärinkäsitykset voivat olla kohtalokkaita. 

Vielä yhden yllätyksen koin soittaessani äsken Finnairin asiakaspalveluun. Jonotuksen suomalaiseen numeroon katkaisi ilmoitus, jonka mukaan englanninkielisillä linjoilla olisi tilaa. Jos pystyisin hoitamaan asiani englanniksi, saisin sen nopeammin hoidettua.

maanantai 11. marraskuuta 2019

HX-hävittäjät eivät torju hyökkäystä sähköverkkoon

Lauantaina 14. syyskuuta huthi-kapinalliset iskivät öljynjalostamoon Saudi-Arabiassa. Jälki oli tuhoisaa, sillä valtio-omisteisen Aramcon öljynjalostuskapasiteetti putosi puoleen.

Tapahtuma oli vakava isku Saudi-Arabian taloudelle, mutta myös sen itsetunnolle.

Maa on maail­man suurin aseostaja. Sen ilmavoimilla on 228 F-15-hävittäjää, 53 Eurofighteria, 81 Tornadoa ja viisi Awacs-tutkavalvontakonetta. Ne eivät pystyneet torjumaan hyökkäystä öljyteollisuutta vastaan.

Sotilaat olivat jämähtäneet väärälle aikakaudelle ja tuhlanneet öljymiljardeja vanhoihin sotaoppeihin.

Ensimmäisessä maailmansodassa kunnostautunut Ranskan armeijan marsalkka Ferdinand Foch muistetaan parhaiten lyhytnäköisestä ennustuksesta: lentokoneet ovat kiinnostavia leluja, mutta niillä ei ole sotilaallista arvoa.

Viime vuosien konflikteissa juuri ilmavoimat on ollut ratkaisevassa roolissa. Saudi-Arabian tapahtumat osoittavat, että elämme Foch-hetkeä, jossa vanhoja oppeja pitää arvioida uudelleen.

Vihollinen ei hyökkää näkyvästi tankeilla ja pommikoneilla, vaan salakavalasti uudella teknologialla. Droonit ja risteilyohjukset ovat vaikeita torjua, sillä ne hajauttavat iskuvoiman useaan osaan. Uusi tekniikka hyödyntää tekoälyä, konenäköä ja robotiikkaa, eikä edes maksa paljon.

Voisiko koneiden määrää vähentää ja kehittää kyberpuolustusta?

Edellisen kerran Aramco joutui hyökkäyksen kohteeksi elokuussa 2012. Silloin kohdistettu Shamoon-virus tuhosi 30 000 työaseman tiedostot. Uskotaan, että iskun takana oli Iran, ja että kyseessä oli kosto vähän aiemmin paljastuneesta Stuxnet-haittaohjelmasta.

Saudien mahtava sotakoneisto oli aseeton myös Shamoon-viruksen edessä. Armeija katseli vierestä, kun bitit raivosivat maailman arvokkaimman yrityksen tietojärjestelmissä aiheuttaen valtavaa tuhoa.

Suomen kannalta Foch-hetki on erityisen tärkeä, sillä meitä odottaa puolustusvoimien historian kallein päätös: HX-hanke eli Hornet-hävittäjien seuraajan valinta.

Pelkät lentokoneet maksavat noin 10 miljardia euroa, niiden käyttö toisen mokoman. Pienelle maalle hintalappu on käsittämättömän suuri, sillä koko puolustusvoimien vuosibudjetti on kolme miljardia.

Uudet hävittäjät säilyvät käytössä 2060-luvulle asti. Ne saattavat kuitenkin vanhentua ennenaikaisesti, sillä seuraavan sukupolven hävittäjät ovat luultavasti jo robottiohjattuja. Ne pystyvät epäinhimilliseen liikehdintään ja toimimaan yhtenä parvena tekoälyn ohjauksessa.

Moderni yhteiskunta on erittäin haavoittuva, ja hyökkääjä tietää sen. Sähkön ja tietoliikenteen katkaisu riittää pysäyttämään koko maan. Hyökkäystä ei tarvitse edes toteuttaa, pelkkä vakavasti otettava uhkaus riittää.

Kesällä uutisoitiin, että Venäjä ja Yhdysvallat ovat varautuneet iskemään kyberaseilla toistensa sähköverkkoihin. Irania vastaan kyberiskuja myös toteutettiin. Suurvallat tietävät, mihin kehitys on menossa. Suomi odottaa yhä talvisodan uusintaa.

Sitä ei tule. Sähköverkkoon osuva kyberase riittää kukistamaan Suomen laukaustakaan ampumatta. Jos kyber ei tehoa, saman vaikutuksen saa tuhoamalla pari keskeistä sähköasemaa samaan tapaan kuin Saudi-Arabiassa tapahtui.

Rintamalinja ei kulje itärajalla vaan arjen infrastruktuurissa. Miten hyvin HX-hävittäjät pystyvät puolustamaan sitä?

Hävittäjiä ei hankita pelkkää ilmasotaa varten. On epä­todennäköistä, että ne koskaan joutuisivat perinteiseen ilmataisteluun mies miestä ja kone konetta vastaan. Hävittäjillä tehdään myös tunnistuslentoja ja niitä esitellään pr-henkisesti lentonäytöksissä.

”Kukaan ei voi ennustaa, mitä tuleva sota on”, sanoi ilmavoimien komentaja Sampo Eskelinen keväällä. Siksi kaikki mahdollisuudet on pidettävä avoinna. On pohdittava, miten vähistä miljardeista saadaan mahdollisimman suuri hyöty.

Yksi kysymys on koneiden määrä. Sotilaiden mukaan koko maan puolustamiseen tarvitaan 64 konetta, mutta onko sekään enää realismia? Puoli Suomea tyhjenee vääjäämättä väestökehityksen vuoksi, joten kannattaako sitä varautua puolustamaan?

Voisiko koneiden määrää vähentää ja käyttää niistä säästyvät rahat kyberpuolustuksen kehittämiseen? Osaamisvaje ja kyberomavaraisuuden puute ovat huutavia.

Hävittäjäkaupoissa yksi miljardi on pikkuraha, mutta verkkopuolustuksessa sillä tekisi ihmeitä.

(Julkaistu Tivi-lehden kolumnina 10/2019)

Yhdysvaltojen haavoittuvuudesta kertoo Kyberuhkia ja somesotaa -kirjani sivu 95:

Kyberuhkia ja somesotaa -kirjani kertoo mm. sähköverkon turvallisuudesta, sivu 95
Vielä talvisodan aikaan kansalaiset lähtivät kaupungeista sotaa pakoon maalle. Tänään maaseutu on vähintään yhtä riippuvainen sähköstä ja tietoliikenteestä kuin kaupungit. Pakopaikkaa ei ole. Siksi sähköverkon turvaaminen on kansallisen turvallisuuden ja maanpuolustuksen tärkeimpiä tehtäviä.

HX on voimaton drooniparven edessä. Kannattaisiko panostaa lasertorjuntaan? Tässä yksi malli: https://www.popularmechanics.com/military/research/a29727696/athena-laser-weapon/

perjantai 8. marraskuuta 2019

Konstantin Ignatov laulaa kuin lintu

New Yorkissa tällä viikolla alkanut oikeudenkäynti Mark Scottia vastaan on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Scottia syytetään 400 miljoonan dollarin rahanpesusta. Hänen lisäkseen Onecoinin rahoja ovat pesseet muutkin Ruja Ignatovin rikostoverit. Kun rikollista rahaa on miljardikaupalla, sen peseminen käy jo työstä.

Mielenkiintoiseksi istunnot ovat tehneet todistajana esiintyvä Konstantin Ignatov, joka Rujan kadottua lokakuussa 2017 otti haltuunsa tältä jääneen johtajan paikan. Kaikesta näkee, ettei Konstantin ole paatunut rikollinen, vaan täysin kokematon maallikko, joka astui siskonsa jättämiin liian suuriin saappaisiin.

Kahdeksan kuukauden istuminen newyorkilaisessa tutkintavankilassa on tehnyt tehtävänsä. Konstantin on laulanut tietonsa yllättävänkin avoimesti ja rehellisesti ottaen huomioon, että myös häntä itseään uhkaa vuosien vankeustuomio. Hän ei ole vedonnut muistamattomuuteen eikä kieltäytynyt vastaamasta, kuten elokuvien konnat usein tekevät.

Harmi vain, ettei edes Konstantin tunnu tietävän, missä sisko piilottelee. Ruja ilmeisesti arvasi, että veli murtuu kuulustelussa helposti, eikä siksi paljastanut olinpaikkaansa edes hänelle.

Muutama tieto Konstantinin paljastuksissa on pistänyt erityisesti silmään. Ruja vei mukanaan 500 miljoonaa, Sebastian Greenwood varasti sata, mutta palautti osan Rujan huomattua tapahtuneen. Valtavien rahasummien keskellä ahneus saa huijarit huijaamaan myös toisiaan.

Meno Sofian konttorilla on ollut kuin elokuvista: setelipinoja on säilytetty kolmannen kerroksen kassakaapissa ("joka oli pienen huoneen kokoinen") ja Hongkongissa seteleille on ollut oma asunto ("special apartment in Hong Kong that was filled with cash"). Huijauksen johto on keskustellut keskenään cryptophone-salauspuhelimilla estääkseen viranomaisten puhelinkuuntelun. Ruja on ostanut miljoonan dollarin korun ja rakastanut luksuselämää. Johdon välillä on ollut ihmissuhdedraamoja, kuten missä tahansa työyhteisössä.

Mitä vielä paljastuukaan Konstantinin ja Sebastian Greenwoodin omissa oikeudenkäynneissä?

Konstantin Ignatovia kuullaan todistajana rahanpesusyytteisiin.
Vapauttakaa Konstantin -sivuston kuvissa Konstantin näytettiin afrikkalaisten lasten parissa. Oikeudessa hän myönsi riistäneensä ("rip off") näitä vähävaraisia ihmisiä, mikä on todella halveksittavaa. Ugandalaiset eivät osaa varoa pyramidihuijauksia eivätkä lipeväkielisiä eurooppalaisia, mutta ovat valmiita sijoittamaan rahansa nopean rikastumisen toivossa. BBC:n Missing Cryptoqueen -podcastin viimeinen 8. jakso kertoi, miten Onecoin oli vallannut Ugandan ja saanut pastorin markkinoimaan järjestelmää seurakuntalaisilleen, jotta pääsi itse ostamaan uuden Land Roverin.

Häpeällistä kyllä, Ugandassa kiersi Tommi Vuorisen johdolla muitakin suomalaisia tätä "lähetystyötä" tekemässä.

Kiinnostavaa muuten, ettei Konstantin ole oikeudessa kertaakaan väittänyt, että kyse oli vain talouskoulutuksen myynnistä. Pelin henki on ollut kaikille selvä.

Vaikka sisko väitti Konstantinille järjestelmän olevan laillinen, tämä kommentoi oikeudessa: "There was many red flags. Promises of getting rich quick. I don't see that with Coca-Cola." Näitä punaisia lippuja on ollut niin paljon, ettei yksikään verkoston aktiivi voi vedota tietämättömyyteen.

Kun ihminen on päättänyt sulkea silmänsä todellisuudelta, mikään ei horjuta hänen uskoaan. Suljetussa Onecoin-ryhmässä Tommi Vuorinen väittää yhä kannattajilleen, että uutisointi on vääristeltyä ja vihaajien (heitterien) tuottamaa. Hän neuvoo jäseniä odottamaan faktoja Sofian konttorista. Mutta kun Konstantin, joka vielä kahdeksan kuukautta sitten johti koko pyramidia, kertoo tietonsa, edes Vuorinen ei voi kuitata niitä vihaajien mustamaalauksena.

Vuorinen viittaa Onecoinin KYC-mekanismiin (lähetä meille kopio henkilöllisyystodistuksestasi) ja sisäiseen Deal Shaker -kauppapaikkaan, aivan kuin niillä olisi jotain merkitystä Onecoinia arvioitaessa. Jos mitään valuuttaa ja lohkoketjua ei ole, ei myöskään millään sen päälle rakennetulla ole merkitystä.

Marraskuussa 2015 KRP lopetti Onecoin-tutkimuksensa ja jäi odottamaan lähdekoodin julkistamista, jotta voisi arvioida mahdollista rikollista tekoa. Nyt ei enää tarvitse odottaa. Konstantin on itse myöntänyt huijauksen.

Nyt töihin, KRP!

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Olivatko kuulennot huijausta, kysyvät salaliittoon uskovat

Keskustelin viime viikolla henkilön kanssa, jonka mielestä Yhdysvallat ei tehnyt kuulentoja, vaan lavasti ne. Lentoja ei olisi pystytty toteuttamaan sen aikaisella tekniikalla. Lavastukseen päädyttiin, jotta kylmän sodan kilpajuoksu kuuhun saatiin voitettua.

Moon hoax oli esillä Suomenkin mediassa kesällä, kun ensimmäisestä kuuhun laskeutumisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Kyseessä on samanlainen salaliittoteoria kuin 9/11-iskuun liittyvät epäilyt. Iltasanomien juttu antaa tiivistelmän epäilijöiden argumenteista. Englanninkielinen Wikipedia on asiassa hyvinkin perusteellinen, suomenkielinen suppeampi. Hyvä artikkeli löytyy myös Historianetistä.

En lähde ruotimaan yksittäisiä argumentteja. Sen sijaan salaliittoteoriat kertovat itsessään jotain mielenkiintoista. Isoissa tapahtumissa on aina elementtejä, joita nojatuolietsivät voivat epäillä ja joissa voi kasvattaa kärpäsestä härkästä. Elokuvat ovat totuttaneet meidät epäilemään viranomaisten antamaa tietoa. Haluamme olla kuten elokuvien sankarit, jotka paljastavat oikean totuuden. Lisäksi on netti, joka tarjoaa mainion kasvualustan kaikenlaisille eksoottisille ajatuksille.

Salaliittoteoreetikot tarttuvat yksittäisiin epäilyttäviin kohtiin eivätkä yritäkään muodostaa kokonaiskuvaa siitä, mitä oikeasti tapahtui. Yksittäisiä tapahtumia on helppo epäillä, mutta vaihtoehtoisen tapahtumankuvauksen rakentaminen on ihan toinen juttu. Yleensä käy niin, että jos vaihtoehtoinen selitys ylipäätään saadaan aikaan, se on vielä epäuskottavampi kuin virallinen totuus.

Tiedollinen epäsymmetria muistuttaa tietoturvaa. Organisaatio yrittää suojautua kaikilta mahdollisilta hyökkäyksiltä, kun taas hakkerille riittää yhdenkin aukon löytäminen. Siksi hakkerin tehtävä on paljon helpompi kuin tietohallinnon tehtävä.

Epäilyt kuuhuijauksesta alkoivat jo ennen internetiä, heti Apollo-ohjelman loppumisen jälkeen. Aiheesta julkaistiin muutamia kirjojakin. Elokuva Capricorn 1 kertoo, miten USA lavastaa ensimmäisen Mars-lennon, koska tietää ettei miehistö selviäisi hengissä perille asti. Viittaus Apollo-lentoihin on selvä. Elokuva ilmestyi 1977, siis vain viisi vuotta kuulentojen loppumisen jälkeen (Elokuvan ilmestymisvuodesta on ristiriitaista tietoa, mutta nuorena pidin kirjaa elokuvateatterikäynneistä ja vihkon mukaan näin elokuvan 5.4.1979 Tampereen Petit-teatterissa, joten ainakin Suomen ensi-ilta 1978 on oikea tieto. Paperille kirjoitettua muistiinpanoa ei mikään disinformaatio ja nettiväärennös pysty muuttamaan).

Internet on antanut epäilijöille kanavan, jossa teorioita ja epäilyjä on helppo kehitellä joukkoistamalla. Spekulaatioiden ruokkiessa toisiaan maalaisjärki ja terve harkinta unohtuvat, mikä on jokseenkin pelottavaa. Disinformaatio ei koske ainoastaan tuoretta tietoa, vaan saa meidät epäilemään myös vanhoja tapahtumia. Kyselyjen mukaan noin 10 prosenttia ihmisistä uskoo, ettei kuulennoista ole kerrottu totuutta.

9/11-epäilyjä ruokki harrastajien kasaama Loose change -dokumentti, joka levisi tehokkaasti Youtuben kautta. Kuuhuijauksessa vastaava dokumentti on 3,5 tuntia kestävä American moon. Videokerronta on pelottavan tehokasta. Kun asiat esitetään sopivalla tavalla, melkein mikä tahansa saadaan näyttämään uskottavalta. Ihminen uskoo helposti sen, minkä haluaisi olevan totta. Olisi mahtavaa löytää kuumatkojen takaa jättikokoinen viranomaishuijaus, jonka joku paljastaisi.

Kuuhuijauksessa näkyy myös toinen psykologinen efekti: uskomme asiantuntijoita, jotka ovat samaa mieltä kanssamme. Esimerkiksi van Allenin säteilyvyöhykkeen vaarallisuus - löytyy tutkijoita, joiden mielestä ihminen ei pysty lentämään sen läpi. Toisten mielestä pystyy, eihän kuulentoja muuten olisi voitu tehdä. Kun omakohtaista kokemusta ei ole, eikä asiaa voi testata kotioloissa, uskomme asiantuntijaa, joka vahvistaa omaa käsitystämme. Sama ilmiö näkyy kaikissa nettikeskusteluissa.

Salaliittoteorioissa Apollo 13 on kuuhuijauksen Building 7. Jos lennot olivat huijausta, miksi NASA lavasti yhden lennon päättymään melkein katastrofiin? Salaliiton täytyy olla todella hieno ja kehittynyt, koska mitään ei ole paljastunut. Miksi siis yksi lennoista epäonnistui ja miksi WTC 7 romahti erittäin epäilyttävällä tavalla, eikä yhtä aikaa muiden kanssa?

Salaliittoon uskovat ovat oikeassa yhdessä asiassa. Vuoden 1969 tekniikka oli niin alkeellista, että kuulennot olivat suunnaton riski. Apollo 11 oli muutaman sekunnin päässä tuhosta laskeutuessaan. Oli ihme, että ne ylipäätään onnistuivat. "Kuplavolkkarilla kuuhun", kuten kirjoitin somessa pari vuotta sitten.

Kuulennot lopetettiin, koska riskit olivat liian suuret hyötyihin nähden. Kuuhun pitäisi perustaa vähintään pysyvä tukikohta, jotta lentoja kannattaisi jatkaa. Miljardeille on parempaakin käyttöä. Vielä 1960-luvulla valtio pystyi käyttämään valtavia summia yhteisen päämäärän toteuttamiseen. Nykyisin sellaista konsensusta ei löytyisi. Asevarustelu on poikkeus, koska siihen liittyvä talous ja kulttuuri on pesiytynyt USA:ssa niin syvälle, että sitä on mahdoton purkaa. Nyt ylimääräiset miljardit haluttaisiin käyttää terveydenhuoltoon, ilmastonmuutoksen torjumiseen, ympäristön rakentamiseen, koulutukseen... eikä näistäkään löytyisi yksimielisyyttä.

Jos Yhdysvallat vielä joskus palaa kuuhun, se tapahtuu yritysten voimin. Bisneksestä on tullut kaiken taustalla oleva voima. Nuoret eivät enää uneksi astronautin urasta vaan haluavat startup-yrittäjiksi. Luonnontieteiden sijaan he valitsevat kaupallisen uran, koska siinä voi rikastua.

Ehkä bisnesmaailma ja avaruusmatkailu vielä jonain päivänä kohtaavat. SpaceX on yritys siihen suuntaan. Kuuhun ei lähetetä tutkijoita vaan turisteja.

Jokainen, joka uskoo vähänkään kuuhuijaukseen, voi kysyä itseltään tätä: jos kuualus ei koskaan lähtenyt maata kiertävältä radalta, ja jos kuun pinta oli lavastettu studioon, kuinka monta tuhatta ihmistä väärennökseen tarvittiin? Miten tuhansien insinöörien suut olisi voitu sulkea niin, ettei kukaan heistä olisi 50 vuodessa paljastanut mitään eikä yhtään todistetta huijauksesta olisi putkahtanut julkisuuteen? Miksei Neuvostoliitto paljastanut jenkkien huijausta?

Aivan. Totuus kuumatkoista on tylsä, kuten totuudet yleensäkin. Mutta seikkailuna ja teknisenä saavutuksena se oli 1960-luvulla uskomaton saavutus.

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Edward Snowden: pysyvästi merkitty, mutta uskomattoman rohkea

Tämä on kolmas kirjoitukseni Edward Snowdenin muistelmista. Kirjan jälkimmäisellä puoliskolla hän kuvaa kehitystä, joka johti hänet äärimmäiseen ratkaisuun: urkinta piti paljastaa oman hengen uhalla. Niistä luettuaan on pakko kunnioittaa Snowdenin ratkaisuja ja toimintaa.

Havaijin maanalaisessa tiedustelutukikohdassa (viralliselta nimeltään Kunian operatiivinen alueturvallisuuskeskus) Snowden toimi Sharepoint-ohjelman ylläpitäjänä, mikä myöhempien tapahtumien valossa kuulostaa jopa koomiselta. Nörtti pääsi teknisen osaamisensa ansiosta käsiksi NSA:n verkkoon ja sai kerättyä dokumentteja, joiden katsomiseen muilta olisi vaadittu akateeminen koulutus ja pitkä, ansiokas ura NSA:lla.

Nähtyään NSA:n toimivan vastoin lakia ja valvonnan ulkopuolella, hän etsi käsiinsä USA:n perustuslain (juuri sopivasti perustuslain vuosipäivänä, jolloin myös kirja julkaistiin). Hän huomasi, että "NSA:n valvontaohjelmat ja erityisesti sen kotimaata valvovat ohjelmat pitävät perustuslain neljättä lisäystä täydellisesti pilkkanaan" (s. 273). NSA "oli hakkeroinut perustuslain" (s. 277).

Snowdenin kuvaus Xkeyscore-työkalusta on hiuksia nostattava. Hän pystyi käyttämään sitä, vaikka toimi muodollisesti Booz Allen Hamilton -konsulttiyhtiön palveluksessa. Xkeyscoren avulla hän pystyi seuraamaan ihmisten viestintää, some-käyttöä ja sähköpostia useilla eri kriteereillä, jopa katsomaan näiden kotiin kameroista ja näkemään reaaliajassa, miten he kirjoittivat merkkejä tietokoneellaan.

Vaikka Xkeyscoren käyttöä muodollisesti valvottiinkin, Snowden kertoo, että olisi helposti pystynyt kiertämään sitä ja "minä pystyin selailemaan suurinta osaa korkeimman oikeuden tuomareiden tai kongressiedustajien yksityisistä puuhista". Jo yksin tämän lauseen luulisi herättävän kohua USA:ssa, mutta mitään ei ole kuulunut. Olemmeko niin tottuneita valvontaan? Hyväksymmekö sen, että tiedustelupalvelut pääsevät kaikkialle -- myös sinun ja minun koneeseen? Miten voimme tietää, ettei joku seuraa nytkin konettasi ja katso kameraasi?

Vanhat työntekijät eivät kiinnittäneet huomiota ongelmiin, sillä "kun he olivat astuneet koneen sisään, he olivat itse muuttuneet koneiksi". (s. 286) Niinpä Snowden katsoi, että hänen oli pakko toimia.
"Arabikevään aloittanut mies oli melkein täsmälleen minun ikäiseni. Hän oli kaupustelija, joka myi hedelmiä ja vihanneksia kärrystä. Vastalauseena viranomaisten lakkaamattomalle vainolle ja kiristykselle hän meni seisomaan torille, sytytti itsensä tuleen ja kuoli marttyyrina. Jos polttoitsemurha oli viimeinen vapaaehtoinen teko, johon hän pystyi, minä voisin taatusti nousta sohvalta ja painella muutamaa nappulaa."
Päätettyään kertoa tiedoistaan Snowden joutui elämään, jonka painetta on vaikea ymmärtää. Hän suunnitteli tekoa, joka vaarantaisi loppuelämänsä, häpäisisi suvun ja aiheuttaisi ongelmia myös lähipiirille tyttöystävää myöten. Silti hän ei voinut hiiskua suunnitelmista kenellekään.

Miten päästä huomaamatta verkkoon Havaijin saarelta ja ottaa yhteyttä brittilehtien toimittajiin? Snowden päätyi elokuvista tuttuun ratkaisuun: hän ajoi ympäri saarta herkän wifi-antennin kanssa (ns. wardriving) ja "lainasi" langattomia kotiverkkoja, jotka usein olivat suojaamattomia tai helposti hakkeroitavissa. Hän ei uskaltanut käyttää McDonaldsin tai muiden julkisia wifi-verkkoja tietäessään, miten helppoa hänen työnantajansa oli valvoa niitä.

"Pidättäydyn julkaisemasta tietoa siitä, kuinka tarkalleen hoidin oman kirjoittamiseni – kopioimiseni ja salaukseni – jotta NSA olisi pystyssä vielä huomennakin." (s. 306) Snowden neuvoo kuitenkin unohtamaan usb-tikut, sillä ne ovat liian isoja. Hän kopioi tiedostot pienille micro-sd-korteille (aivan kuten nimeään kantavassa elokuvassa) ja salakuljetti ne ulos Havaijin tukikohdasta. Turvatarkastukset olivat löysiä, vartijat kyllästyneitä. Silti Snowden varautui pahimpaan, joskus hän kuljetti muistikorttia poskessaan ja oli valmis nielemään sen, mikäli hänet tarkastettaisiin.

Snowden puhuu lämpimästi salauksen puolesta. "Se on ainoa todellinen suoja valvontaa vastaan" ja pystyy saavuttamaan salaisuuden silloinkin, kun aseet ja piikkilangat eivät tehoa. Eikä häneltä puutu ironista huumoriakaan:
"Jos haluaisi murtaa 128-bittisen avaimen, aikaa kuluisi 2^64 kertaa enemmän kuin yksi vuorokausi eli viisikymmentä miljoonaa miljardia vuotta. Siihen mennessä jopa minut olisi jo armahdettu."
Lopulta Snowden oli saanut yhteyden kahteen toimittajaan ja yhteen dokumenttikuvaajaan. Hän lensi kaikilta salaa Hongkongiin.
"Viimeisenä aamuna, jona heräsin Lindsayn kanssa, hän oli lähdössä ystävien kanssa telttaretkelle Kauaihin pikku lomalle, jolle olin kannustanut häntä. Makasimme sängyssä ja rutistin häntä liian lujaa, ja kun hän kysyi uneliaasti, miksi olin yhtäkkiä niin hellä, pyysin anteeksi. Sanoin, että olin hyvin pahoillani siitä, kuinka kiireinen olin viime aikoina ollut ja kuinka kovasti ikävöisin häntä – hän oli paras ihminen, jonka olin koskaan tavannut. Hän hymyili, suikkasi suukon poskelleni ja nousi pakkaamaan. Kun hän oli astunut ulos ovesta, aloin itkeä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Tunsin syyllisyyttä kaikesta paitsi siitä, mistä maani minua syyttäisi."
Vasta kirjaa lukiessani ymmärsin, millaisen riskin hän otti. Snowden ei voinut tietää, saapuvatko toimittajat toiselta puolelta maapalloa tapaamiseen pelkän nimettömän henkilön ehdotuksesta. Hänellä oli mukanaan levy täynnä tiedostoja, joista yhdenkin hallussapito olisi tuonut syytteen maanpetoksesta ja kymmenien vuosien vankeustuomion.

Ja kun hän oli kerran lähtenyt Havaijilta, oli myöhäistä katua: hän tiesi, että NSA aloittaisi etsinnät luvattoman poissaolon vuoksi ja selvittäisi nopeasti, mitä oli tapahtunut. Sen jälkeen Snowden olisi merkitty mies ja hänen henkensä halpa.

Kaiken tämän mies teki muutamaa viikkoa ennen 30-vuotispäiväänsä! Olipa Snowden toiminnan oikeutuksesta mitä mieltä tahansa, seko oli uskomaton henkilökohtaisen rohkeuden osoitus.

Hongkongin Mira-hotellissa Snowden linnoittautui huoneeseensa 10 päiväksi poistumatta sieltä kertaakaan. Hän pelkäsi NSA:n pääsevän asentamaan vakoilulaitteita huoneeseen, ja tilasi kaiken ruuan huonepalvelusta.

Kaikeksi onneksi toimittajat todella tulivat paikalle, uskoivat hänen ensimmäiset paljastuksensa -- ja siitä käynnistyi tapahtumaketju, jonka vaiheita on tässäkin blogissa puitu useaan kertaan. Kun uutisointi oli alkanut, Snowden saattoi melkeinpä hengähtää helpotuksesta, sillä julkisuus antoi myös suojaa. Mikä tahansa USA:n reagointi olikin, se ei voisi tapahtua salassa.

Aivan varmasti tapahtumia on puitu vielä useammin NSA:n sisällä. Seuraavan tietovuotajan tehtävä tulee olemaan paljon hankalampi.

tiistai 22. lokakuuta 2019

Vapauttakaa Konstantin Ignatov ja muuta Onecoin-puppua

Olen monta kertaa ajatellut, ettei mikään Onecoinissa enää pysty yllättämään minua, mutta aina olen ollut väärässä. Niin nytkin. Onecoinin röyhkeys nousee jälleen uudelle tasolle: sivulla https://www.free-konstantin.org/ vaaditaan Konstantin Ignatovin vapauttamista Yhdysvalloista, missä hän on odottamassa oikeudenkäyntiä liittyen Onecoin-pyramidihuijaukseen.

Vapauttakaa Konstantin Ignatov!
Lyhyt kertaus: Konstantin on Ruja Ignatovan pikkuveli, joka astui tuntemattomuudesta Onecoinin johtoon siskonsa kadottua salaperäisesti kaksi vuotta sitten. Maaliskuussa Yhdysvaltojen poliisi pidätti hänet lentokentällä epäiltynä Onecoin-pyramidihuijaukseen liittyneestä rahanpesusta ja muista huijauksista. Siitä lähtien hän on odottanut oikeudenkäyntiä New Yorkissa. Oikeudenkäyntiä on toistuvasti lykätty, ilmeisesti aineiston paljouden vuoksi.

Kaulaan asti tatuoitu Konstantin on kamppailulajien harrastaja, jonka aiempi bisneskokemus rajoittuu (oikeudenkäyntipaperien mukaan) toimintaan varastomiehenä Saksan Porschella. Siskonsa kadottua Konstantin alkoi johtaa Onecoinia ja kiertää maailmaa erilaisissa verkostotilaisuuksissa. Puolustus tosin väitti, ettei Konstantin vastannut mistään eikä tiennytkään mitään, oli vain toiminut aiemmin siskonsa assistenttina. Kuvien perusteella Konstantin on reissannut ahkerasti Onecoin-huijausta levittämässä.

Konstantin maailmalla.
Nettisivusto antaa Konstantinista toisenlaisen vaikutelman. Häntä kuvataan hyveellisenä ja kunniallisena liikemiehenä: älykkö (an intellectual), lahjoittaja (a giver), ystävällinen ja nöyrä sielu (a friendly and humble soul), seikkailija ja riskinottaja (adventurer and risk taker - totta!) sekä huippujohtaja (superb leader).

Mutta kuka voisi ottaa vakavasti liikemiestä, jonka kädet on tatuoitu täyteen ja sormissa lukee THANATOS - kuoleman jumala?

Pitäisitkö tällaista miestä uskottavana?
Sivun tekijöiksi mainitaan joukko itsenäisiä edustajia (IMA), ei siis yhtiö itse. Sivulla olevat tekstit väittävät Onecoinia todelliseksi ja lohkoketjua toimivaksi. Sivut on käännetty arabiaksi, ranskaksi, saksaksi, serbiaksi, italiaksi ja venäjäksi, mikä kertoo jotain huijauksen nykyisistä aktiivimaista. Testimonials-osuudessa kirjoittavat serbi, algerialainen, vietnamilainen ja uusiseelantilainen, yksi henkilö Trinidad & Tobagolta poseeraa hänen kanssaan valokuvassa. Kannattajat kutsuvat Konstantinia nimellä "Meidän Kapteeni".

Vetoomuksessa on tällä hetkellä 17 125 allekirjoitusta:

17 125 allekirjoitusta vapauttamisen puolesta.
Contact-sivulla on chat-ikkuna sekä mahdollisuus lähettää palautetta ylläpidolle.

Terveisiä Konstantinille.
"Feel free to drop us a line!" - toivottavasti moni käyttää lomaketta hyväkseen.

Mitäs muuta viime aikoina on tapahtunut? Uhrit odottavat pörssin avautumista kuin kuuta nousevaa ymmärtämättä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Pörssissä hinta määräytyy kysynnän mukaan. Jos ei ole aitoa kysyntää, ei ole arvoakaan. Kuka haluaisi maksaa senttiäkään kolikoista, joiden taustalla on hämäräperäinen bulgarialainen yhtiö, jonka perustaja katosi kaksi vuotta sitten, ja jonka ainoa omalla nimellään esiintyvä edustaja odottaa raskaita petossyytteitä New Yorkin vankilassa?

Lähetin sähköpostia Tommi Vuoriselle kysyäkseni kommentteja tekeillä olevaan kirjaan. Tarjosin mahdollisuutta tulla kuulluksi ja sanoa mielipiteensä. Hän ei ole vastannut.

Ymmärrän hyvin Vuorisen vaikenemisen, sillä hänen asemansa käy koko ajan tukalammaksi. Vuorinen yrittää muutaman uskollisen kanssa pitää kulisseja pystyssä, vaikka maailma sortuu ympäriltä. Kaverit ovat tehneet miljoonia ja nostaneet kytkintä ajoissa. Mitähän Vuorinen haluaisi nyt sanoa Kari Wahlroosille?

Onecoinistit syyttävät kriitikkoja "vihaajiksi" ja katkeroituneiksi, sääntörikkomusten vuoksi erotetuiksi verkoston jäseniksi. BBC:n podcast-sarjan The Missing Cryptoqueen viidennessä jaksossa ("What dreams may com") ääneen pääsee Igor Alberts, joka on ansainnut miljoonia verkostomarkkinoinnilla. Haastattelussa hän sanoo, ettei ymmärtänyt mitään Onecoinista eikä lohkoketjusta, eikä edes yrittänyt selvittää asioita. Se ei estänyt häntä levittämästä verkostoa ja keräämästä palkkioita itselleen.

Tammikuussa 2018 Alberts jätti Onecoinin. Haastattelun 39 minuutin kohdalla hän sanoo jättäneensä Onecoinin heti, kun ymmärsi mistä siinä on kyse. Muutkin nimekkäät verkostokuninkaat ovat yksi toisensa jälkeen lähteneet. Muutama suomalainen sinnittelee ilmeisesti loppuun asti.

Usko on hiipunut myös rivijäseniltä. Onecoinin FB-ryhmässä moni haluaa myydä suuriakin potteja.

15000 kolikon nimellisarvo olisi noin 450 000 euroa.
Kaikki eivät jaksa odottaa luvattua pörssin avautumista. Tässä myynnissä peräti 3,5 miljoonaa kolikkoa (arvo virallisen kurssin mukaan vaatimattomat 100 miljoonaa euroa!):

Haluatko ostaa 3,5 miljoonaa kolikkoa?
Halu päästä eroon kolikoista lienee polttava, sillä niiden myynti ohi pörssin (jota ei ole) on kielletty ja johtaa helposti tilin jäädyttämiseen. Silti nämä tulevaisuuden miljonäärit ovat valmiita ottamaan riskin.

Tämän päivän Hesarissa on juttu Cheyenne Järvisestä (ei sukua, heh), joka kyllästyi verkostomarkkinoinnin valheellisiin lupauksiin ja sai verkoston vastaansa aina lakimiehiä myöten. Kuulostaa tutulta! Olivatpa kauppatavarana sitten lisäravinteet tai kryptovaluutat, periaate on aina sama, samoin jäsenten kokemukset:
”Alkuun, kun Cheyenne alkoi päivittää someensa tästä, en seurannut sitä, koska meille aina sanottiin, ettei negatiivisia asioita kannata lukea, koska ihmiset ovat vain kateellisia. En sitten itse alkuun myöskään lukenut niitä. Olin niin syvällä siinä kuplassa.”
Yksi Suomen Onecoin-uskollisista on Reima Liukku, joka järjestää tammikuussa 2020 Deal Shaker -kauppapaikan koulutusta ja minimessut Seinäjoella hotelli Sorsanpesässä. Tilaisuuteen odotetaan 500 jäsentä.

Jos joku pääsee käymään paikalla niin laittakaapa raporttia.

Onecoin alkoi Suomesta, joten on kai sopivaa, että suomalaiset sinnittelevät sisulla mukana viimeiseen asti.

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Ostoskeskusten rakentaminen tuntuu järkevältä

Hesaria kritisoidaan punavihreistä silmälaseista. Aina välillä tulee vastaan kirjoituksia, jotka lehden olisi kannattanut jättää julkaisematta.

Tämän sunnuntain kirjoitus Ostoskeskusten rakentaminen tuntuu epämuodikkaalta: kuka kaipaa enää lisää kauppoja ilmastoahdistuksen keskellä? on oiva esimerkki. Jo otsikko on hassu: Tripla on yli miljardin investointi, jota ei varmasti ole tehty muodin vaan tarkkojen investointilaskelmien perusteella.

Epämuodikkuudella ei ole merkitystä. Oleellista on se, riittääkö Triplaan maksavia asiakkaita. Muutamana ensimmäisenä päivänä väkeä on ollut tungokseen asti, mutta vasta tulevat vuodet näyttävät, miten jatkossa käy. Pienessä maassa kaikilla on tapana innostua samasta asiasta yhtä aikaa. Liika on aina liikaa.

Ostovoimaa liikkeellä Triplassa lauantaina 19.10.2019
Toimittajien "musta tuntuu" -ajattelusta poiketen asiantuntijat laskevat, että asiakkaita riittää. Väki kerääntyy muutamaan kasvukeskukseen. Jättisuuret ostoskeskukset eivät ole pelkkiä kauppapaikkoja, vaan niihin tullaan viettämään aikaa ja hankkimaan elämyksiä.

Ruokakuntien koko pienenee, asuntojen koko samoin. Ihmiset syövät yhä useammin ulkona ja viettävät aikaa yhdessä. Kotona käydään lähinnä nukkumassa, niin surkean pieniä ja kalliita kasvukeskusten asunnot ovat. Tätä taustaa vasten rakentaminen tuntuu hyvinkin järkevältä.

Tripla on hyvin joukkoliikenneyhteyksien varrella. Se, että kaupunkirakenne tiivistyy, ihmiset kerääntyvät yhteen ja hankkivat kaiken saman katon alta, on ilmaston kannalta hyvää kehitystä. Myös liikkumisen tarve vähenee.

Sekä Ainoan, Redin että Triplan viereen nousee suuria kerrostaloja, mikä entisestään vähentää liikkumista. Harmi vain, että hintojen puolesta nämä lähiasunnot ovat harvojen ulottuvilla. Triplaan sisältyy myös suuri toimistohotelli. Tripla on kuin kokonainen kaupunki, jonka sisällä ei tarvita muita kulkuneuvoja kuin omat jalat. Mainiota kestävää kehitystä, siis.

Jättisuuret keskukset ovat vastavoima myös yleistyvälle verkkokaupalle. Yksittäisten kivijalkakauppojen on vaikea kilpailla verkkokaupan mukavuutta ja edullisuutta vastaan. Ostoskeskukset työllistävät suomalaisia ja kilpailevat asiakkaista omalla, poikkeavalla tavallaan.

Entä se ilmastoahdistus? Ostoskeskusten suosiosta päätellen ilmastoahdistus on hyvin joustavaa. Kuluttaminen näyttää maistuvan nuorille entiseen tapaan. Puhelimet, vaatteet ja matkat myyvät, vaikka siitä vähän huono omatunto tulisikin.

Ja paljon on varmaankin myös niitä, jotka eivät koe ilmastoahdistusta lainkaan -- vaikka toimituksen sisällä sitä voi olla vaikea ymmärtää.

Lisäys 22.10.2019: Samantapainen kehitys vallitsee myös musiikkibisneksessä: nuoret haluavat jättikonsertteja samalla kun pienemmät rock-klubit sulkevat oviaan. Mahtaisiko näillä kehityksillä olla jotain yhteistä?

tiistai 8. lokakuuta 2019

Trump osoitti pilviriippuvuuden vaaran

USA:n presidentti Trump kieltää Venezuelalta Adoben ohjelmien käytön. Ohjelmat ovat kuvankäsittelyn ja graafisen teollisuuden de-facto standardi, joten päätöksellä on merkittäviä seurauksia.

Pahinta on, että ohjelmien käyttö loppuu USA:n hallinnon määräyksellä, eikä ohjelmista maksanut asiakas voi tehdä mitään. Jos on maksanut etukäteen käytöstä, rahasta ei saa edes hyvitystä.

Tilien sulkemisen vuoksi käyttäjille tulee kiire pelastaa tiedostonsa pilvestä ja keksiä, millä ohjelmilla jatkossa tekisivät töitään. Kuvankäsittelylle on helppo löytää korvaaja, mutta videoeditointi, sivuntaitto ja Lightroom-kuva-arkisto ovat liki mahdottomia korvata. Niiden tiedostomuodot ovat valmistajan omia, joten kilpailevat ohjelmat eivät pysty avaamaan jo tehtyjä töitä. Kaikki pitää aloittaa alusta.

Pilvipalvelut ovat moderni ja vaivaton tapa hyödyntää niin ohjelmia kuin viihdettäkin. Ihmiset eivät enää osta dvd- ja cd-levyjä, vaan katselevat elokuvia Netflixistä ja kuuntelevat musiikkia Spotifystä. Vaivattomuuden hintana on kuitenkin riippuvuus. Palvelu voi loppua, jolloin käyttäjä huomaa olevansa voimaton ja ettei omista yhtään mitään. Hän on todellakin ostanut vain palvelua.

Juuri tästä syystä käytän itse vanhaa Adoben Lightroom 6.14-versiota. Se on viimeinen, jonka pystyi vielä ostamaan omaksi. Minun kuvankäsittelyäni eivät Trumpin tai USA:n oikut heilauta, olen maksanut ohjelmasta ja käytän sitä miten lystään.

Maksavien asiakkaiden tilien sulkemisella on kauaskantoisia seurauksia. Se herättää epäluuloa amerikkalaisia nettijättejä kohtaan ja saa niin Euroopan kuin Aasiankin kehittämään kilpailevia tuotteita. Digitaalisella riippuvuudella Yhdysvalloista voi olla vakavat seuraukset. Kyberomavaraisuus nousee nyt arvoonsa.

Trumpin toiminta tuo mieleen Snowdenin paljastukset. Tiedettiin, että urkinta olisi teknisesti mahdollista, mutta kukaan ei uskonut, että USA oikeasti urkkisi niin kattavasti ja härskisti, kuin mitä dokumentit osoittivat. Myös USA:n teknologiaylivoiman riski on ollut tiedossa, mutta harva on uskonut sen voivan toteutua. Iran, Pohjois-Korea ja Syyria ovat olleet jo aiemmin sulkulistalla, mutta Venezuela tuntuu olevan eri kategoriassa.

Adoben päämajassa taatusti kiroillaan. Venezuela on pieni markkina-alue, mutta Trumpin hallinnon esimerkki riittää pelottamaan maailmanlaajuisesti asiakkaita -- eikä yksin Adoben, vaan myös Microsoftin, Googlen ja Applen asiakkaita. Adoben päätös rankaisee niitä, jotka ovat käyttäneet ohjelmia laillisesti, eivätkä niiden piraattiversioita.

Seuraavaksi Trump saattaa katkaista epäsuosioon joutuvan maan Office 365-käytön, jolloin Word ja Excel lopettavat toimintansa. Uhattuina ovat myös pilvipalvelut (kuten Dropbox ja Onedrive), Paypal-maksut, Googlen toimistosovellukset sekä Android- ja iPhone-laitteet. Entä jos Trump päättää sulkea myös AppleID:n ja Googlen tilit?

Tuoreessa muistissa on vielä Huawein joutuminen mustalle listalle, samoin monien muiden kiinalaisvalmistajien (kuten maailman suurimman videovalvontajärjestelmien valmistajan, Hikvisionin).

Trump käyttää häikäilemättömästi -- ja pitkällä tähtäimellä oman maansa etua vahingoittaen -- hyväkseen teknologian antamaa valtaa. Meidän muiden on viimeinen hetki herätä oman teknologiamme kehittämiseen.

Lisäys 9.10.2019: Presidentin määräys 13884 näyttäisi koskevan vain Venezuelan valtion organisaatioita. Jos näin on, ihmetyttää miksi Adobe sulkee myös kotikäyttäjien ja yrityskäyttäjien tilit.

Lisäys 29.10.2019: Adobe ilmoittaa pysyvänsä jatkamaan venezuelalaisten asiakkaidensa palveluita.

torstai 3. lokakuuta 2019

Etätöitä junan nettiyhteyden varassa

"VR ei saa verkkoaan toimimaan, &%#/&!!!". Suunnilleen näin tiivisti Hesarin toimittaja kokemuksensa Kuopio-Helsinki-junasta, koska häneltä jäi huonojen yhteyksien vuoksi kolumni kirjoittamatta.

Yleensä samanlaisia purkauksia näkee sosiaalisessa mediassa. Suomen päälehden toimittajalta odottaisi perehtymistä asiaan, vaikka kyse onkin vain kolumnista.

Ensinnäkään VR:llä ei ole mitään verkkoa. Junat ovat täysin Elisan, Soneran ja DNA:n mobiiliverkkojen varassa. Metsässä nopeasti kiitävä juna on operaattorin painajainen, koska tukiasemien hyötysuhde on alhainen ja rakentaminen kallista. Peittoa kannattaa rakentaa mieluummin maanteiden varsille, koska siellä liikennevirrat ovat tasaisia ja verkon kuuluvuudella on merkitystä myös turvallisuuden kannalta.

Operaattorit ovat sitoutuneet rakentamaan verkkopeiton myös syrjäisille rataosuuksille helmikuuhun 2020 mennessä, mutta nopeustakuuta siihen ei liity.

VR:llä itsellään on vain junan sisäinen wifi-verkko, ja senkin kuuluvuus vaihtelee vaunusta riippuen. Yhteys heikkenee vaunusta toiseen siirryttäessä ja on parhaimmillaan lähinnä konduktöörin työpistettä, jossa wifi-verkon yhteys reititetään mobiilidataksi ja edelleen operaattorien tukiasemiin.

Mikään ei kuitenkaan auta, jos kaikki matkustajat haluavat samanaikaisesti nettiin. Lopputuloksena on yhteys, jonka nopeus vaihtelee suuresti junan pituuden ja paikkakunnan mukaan. Nettiyhteyden kulutus on lisääntynyt nopeasti videopalvelujen suosion kasvaessa. VR kuristaa kaistaa videon katsojilta, jotta sitä riittäisi myös etätöihin.

Toiseksi nettiyhteyden järjestäminen junaan on teknisesti hankalaa, koska asemien kantomatka on lyhyt ja juna kiitää niiden ohi muutamassa sekunnissa. Yhteydellä voi olla satoja yhtäaikaisia käyttäjiä, jolloin kaikkien datavirta tungetaan 4G-antennin kautta tukiasemaan. Tietääkseni VR:llä on sopimukset kaikkien operaattorien kanssa, joten kuormaa jaetaan mahdollisuuksien mukaan, mutta syrjäisillä taipaleilla tukiasemia ei vain ole. Niitä ei yksinkertaisesti kannata rakentaa.

Oman puhelimen muuttaminen tukiasemaksi ei yleensä auta, sillä junan oma verkko kilpailee samoista tukiasemista kuin matkustajien puhelimet. Kapasiteettia ei yksinkertaisesti riitä kaikille nopean kysyntäpiikin aikana. Lisäksi junanvaunu on faradayn häkki, joka torjuu tehokkaasti sähkömagneettisia kenttiä. Vaunuihin on asennettu vahvistimia, jotka "kuljettavat" signaalit vaunun sisältä ulos ja takaisin sisään, mutta nämä vahvistimet on ajateltu puheluita eikä niinkään dataliikennettä varten.

Niin, ja kolmanneksi Hesarilla on huono tietojärjestelmä, jos se vaatii jutun kirjoittamista pääteyhteydellä suoraan toimitusjärjestelmään. Miten mahtavat ulkomaantoimittajat saada raporttinsa perille sotatoimialueilta? Tietenkin juttu pitää voida kirjoittaa ilman nettiyhteyttä ja lähettää toimitukseen vaikka sähköpostilla, kun yhteys löytyy.

Joku on ihmetellyt, miksi lentokoneiden netti toimii paremmin kuin junan verkko. Yllättävää kyllä, lentokoneen yhteys on helpompi järjestää, koska lentokoneella on suora näköyhteys sekä avaruuden satelliitteihin (valtamerten yllä) että maa-asemiin (mantereiden päällä). Lisäksi lentokoneen nopeus suhteessa tukiasemaan on mitätön ohikiitävään junaan verrattuna. Yleensä lentokoneen netti on maksullinen ja siinä on vähemmän käyttäjiä.

VR mainostaa junaa etätyöpaikkana ja yhteiskuntakin suosii junan käyttöä. Miten siis nettiyhteyttä voisi parantaa? Valtio voisi velvoittaa operaattorit rakentamaan kunnon peiton kiskojen viereen, mutta se maksaisi. Ehkä 5G:n aikakaudella operaattorit voivat myydä lisähintaan erityistä "junapakettia", jolloin siitä maksaneet saavat käyttöönsä lisää tukiasemia. Tällä hetkellä liikenteen priorisointi ei kuitenkaan ole laillista, koska nettineutraliteetti velvoittaa kohtelemaan kaikkea liikennettä samanarvoisesti.

VR voisi rajoittaa netin käyttöä niin, että eniten kaistaa kuluttavat streaming-palvelut estettäisiin. Tämä voi olla juridisesti ongelmallista ja sitä on helppo kiertää vpn-yhteyden avulla, mutta silloin kaikki muut käyttäjät kärsivät.

Mutta ennen kaikkea matkustajien tulee ymmärtää, ettei liikkuvaan kulkuneuvoon voi tarjota samanlaista palvelutasoa kuin kodin valokuituun. Kyse ei ole edes pelkästä tekniikasta, vaan fysiikaalisista rajoituksista taajuusalueiden suhteen. Langaton nettiyhteys näyttää taikuudelta, mutta ei ole sitä. Tekniikka ei pysty mahdottomuuksiin.

Matkatöissä pitää varautua siihen, että yhteys katkeilee ja työskentelyn pitää onnistua myös offline-tilassa.

Varautuminen offline-käyttöön on muutenkin järkevää. Nykyisten pilvipalveluiden aikakaudella totumme siihen, että palvelut, tiedostot, musiikki ja elokuvat tulevat kaikkialle netistä, ja ettei omia tiedostoja tarvita lainkaan.

Kriisin tai poikkeustilan sattuessa olemme täysin avuttomia.

Muokattu 14.10.2019

tiistai 1. lokakuuta 2019

Snowden ja ura CIA:lla

Tämä on toinen Snowdenin muistelmiin liittyä kirjoitus. Joko mainitsin, miten kiinnostava kirja on? Varmaankin, ja tässä on vain muutamia poimintoja siitä, miten Snowden päätyi valtion palkkalistoille ja töihin CIA:han.

9/11-iskujen isänmaallisuuden puuskassa Snowden listautui armeijaan, mutta sotilasurasta tuli lyhyt. Sittemmin Snowden kauhisteli helppoutta, jolla isänmaallisuus oli ottanut hänestä vallan:
Sekä instituutioiden vastainen hakkerihenki, joka oli iskostunut minuun verkossa, että epäpoliittinen isänmaallisuus, jonka olin perinyt vanhemmiltani, näyttivät pyyhkiytyneen pois käyttöjärjestelmästäni. Tuntui kuin minut olisi käynnistetty uudelleen koston halukkaaksi välikappaleeksi. Viiltävimmin minua hävettää tieto siitä, kuinka helposti tuo muutos tapahtui ja kuinka auliisti toivotin sen tervetulleeksi. (s. 101)
Terrori-iskussa kuoli 3000 amerikkalaista, Yhdysvaltojen vastaiskussa miljoona.

Fort Benningin koulutusalueella hän sai lempinimen Lumihiutale, koska oli 174-senttinen ja 56-kiloinen. Klassinen nörtti siis! Maastoharjoituksen aikana hän huomasi puunrungon päälle noustuaan maassa kerälle kiertyneen käärmeen, jonka väistämisessä hän sai molemminpuolisia sääriluunmurtumia ja rasitusvammmoja.

Armeija heitti hänet ulos palveluksesta ja Snowden alkoi etsiä tapoja palvella maataan tietoteknisen osaamisen kautta.
Paperilla olin täydellinen ehdokas. Olin maataan palvelevien vanhempien lapsi suvusta, jonka melkein kaikilla aikuisilla oli jonkintasoinen turvallisuusselvitys. Olin yrittänyt värväytyä armeijaan taistellakseni maani puolesta, kunnes valitettava tapaturma oli katkaissut urani. Minulla ei ollut rikosrekisteriä eikä huumeriippuvuutta. Ainoa velkani oli opintolaina, jota olin ottanut saadakseni Microsoft-sertifikaatin, eikä minulta ollut jäänyt väliin yhtään maksuerää. (s. 119)
Snowden läpäisi kirkkaasti maan tiukimman turvallisuusselvityksen (TS/SCI) ja tapasi tulevan puolisonsa Lindsayn missäpä muualla kuin netin HotOrNot-treffipalvelussa.

Snowden kritisoi ankarasti tiedustelupalvelua, joka on kiertänyt rajoituksia ja budjettia ulkoistamalla valtavat määrät tehtäviä kaupallisille yrityksille, joista moni tarjoaa hyväpalkkaisen työpaikan kongressista pudonneille edustajille. "Se on Yhdysvaltain laillisin ja kätevin keino siirtää julkista rahaa yksityiseen taskuun", hän kirjoittaa (s. 141). Tiedustelun 107 035 työntekijästä 21800 tekee täyspäiväistä työtä muissa yrityksissä, lisäksi verkostoon kuuluu monia ali-alihankkijoita ja muita tahoja.

Seuraus on järisyttävä: "kaikkein arkaluonteisempia järjestlemiä pyörittävät henkilöt, jotka eivät ole edes tiedustelupalvelussa töissä" (s. 143).

Snowden sai ensimmäisen työpaikan vasta rakenteilla olleesta yliopiston kielikeskuksesta (Center for the Advanced Study of Language), jonka salattu tarkoitus oli auttaa NSA:ta kehittämään paremmin vieraita kieliä ymmärtäviä tietokoneohjelmia. Rakennusvaiheen aikana Snowden toimi yövuoron vartijana, tehtävänään kuljeskella tyhjillä käytävillä ja katsella maalin kuivumista.

Snowden haki töihin CIA:lle ja yllättyi, kun rekrytointifirma tarjosi hänelle 10 000 dollaria enemmän palkkaa kuin mitä hän oli pyytänyt. Syynä oli se, että firman välityspalkkio CIA:lta oli sidottu palkattavien henkilöiden palkkoihin. "Palkkojemme lihottaminen oli kaikkien etu - paitsi veronmaksajien" (s. 147).

Luvun 13 alussa Snowden kertoo, että elokuvista tutun CIA:n pääaulan läpi kuljetetaan vain VIP-henkilöitä ja tutustumiskierroksella olevia ulkopuolisia. Varsinainen toiminta tapahtuu uudessa rakennuksessa.

Snowden huomasi pian, millainen mullistus CIA:ssa oli tapahtunut. Tietotekniikka oli muuttanut talon toimintaa ja vanhoja kenttäihmisiä, jotka olivat palvelleet vaarallisissa paikoissa, oli hylätty rakennuksen yksinäiseen aulaan vastailemaan tukipuhelimeen. Jep, CIA:lla on oma helpdesk, oma internet, oma Web, omanlainen Facebook ja oma hakukone (jonka softan on vieläpä toimittanut Google itse!).

Snowden teki yövuoroja, missä hän tutustui kaveriin nimeltä Frank. Tämä kulutti vain aikaa, eikä näyttänyt tekevän mitään. Häntä ei kuitenkaan irtisanottu, koska hän oli ainoa, joka osasi käyttää 1980/90-lukujen vaihteesta olevaa nauhavarmistinta, johon varmistettiin yöllä kaikki päivän mittaan saapunut data siltä varalta, että palvelin hajoaisi.
Siinä on yksi asioista, joita CIA ei tuolloisessa hajaannuksen tilassaan aivan ymmärtänyt ja joita ei ymmärtänyt myöskään mikään merkittävä amerikkalainen työnantaja Piilaakson ulkopuolella: tietokonehemmot tietävät kaiken, tai ainakin heillä on mahdollisuus tietää kaikki. ( s. 164)
Uteliaisuuttaan Snowden penkoi järjestelmiä ja raportoi niistä lukijalle:
Ja kun minulla oli järjestelmien ylläpitäjän virallinen titteli ja käyttöoikeudet sekä kyvyt, joilla pystyin ottamaan kaiken irti valtuutustasostani, pystyin korjaamaan jokaisen tiedonpuutteeni ja vähän enemmänkin. Ja mikäli mietitte: Kyllä, ihminen on oikeasti käynyt kuussa. Ilmastonmuutos on todellista. Kemikaalivanat ovat höpöhöpöä. (s. 165)
Päästyään liittovaltion virkamieheksi Snowden laitettiin kouluun, jonka aikana hän asui Virginian Warrentonissa sijaitsevassa surkeassa Comfort Inn -motellissa. On siis totta, mitä elokuvat ja kirjat sanovat: surkeat motellit saattavat olla pelkkä julkisivu, jossa koulutettavat agentit asuvat.

Snowden koulutettiin käyttämään vakoilu- ja tiedustelulaitteita, ylläpitämään tekniikkaa ja korjaamaan sitä eri puolilla maailmaa sijaitsevissa suurlähetystöissä. Osa tekniikasta oli hyvinkin vanhaa, mutta Snowden oli ensimmäisellä vuosikurssilla, jonka ei enää tarvinnut opetella morsetusta!

Tässä on kiinnostava havainto (s. 171):
Nykyajan diplomatian kehnoimmin säilytetty salaisuus on, että suurlähetystön pääasiallinen tehtävä on toimia tukikohtana vakoilulle. Vanhat selitykset siitä, miksi maa yrittää ylläpitää teoreettisesti suvereenia fyysistä läsnäoloa toisen valtion maaperällä, häipyivät olemattomiin samaan tahtiin kuin televiestintäelektroniikka ja suihkumoottorilla toimivat lentokoneet yleistyivät. 
Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi suurlähetystöt ovat niin isoja: ne ovat vakoilun tukikohtia. Snowden kuului joukkoihin, joiden tehtävänä oli ylläpitää vakoilutekniikkaa.

Koulutuksen jälkeen Snowden lähetettiin ensimmäiseen asemapaikkaansa Geneveen. Hän hoiti teknistä vakoilua, mutta joutui kerran tekemisiin myös CIA:n HUMINTin kanssa.
Genevessä minä ensimmäisen ja ainoan kerran tiedustelu-urallani tein henkilökohtaisesti tuttavuutta kohteen kanssa – ensimmäisen ja ainoan kerran katsoin suoraan silmiin ihmistä enkä vain tallentanut etäältä hänen elämäänsä. On sanottava, että pidin kokemusta unohtumattoman raadollisena ja surullisena. Oli psykologisesti paljon helpompaa istua keskustelemassa siitä, kuinka murtautua johonkin YK:n kasvottomaan rakennukseen. Tiedustelun teknisellä puolella ei yksinkertaisesti ole kovinkaan paljon henkilökohtaisia kohtaamisia, jotka saattavat olla rankkoja ja henkisesti uuvuttavia, eikä tietokonetoiminnassa niitä ole juuri koskaan. (s. 191)
Tämä on toisaalta pelottavaa, sillä se kertoo miten abstraktissa maailmassa verkkotiedustelu elää, ja miten se voi toteuttaa operaatioita, joissa ihmishenki ei ole minkään arvoinen.

Itse tapaus oli saudimiehen juottaminen humalaan, ilmianto poliisille ja sen jälkeen CIA-agentin piilotettu yritys ystävystyä miehen kanssa. Homma meni pahasti puihin, kun saudi huomasi juonen. Tarina on kerrottu aiemminkin.

Kiinnostava yksityiskohta on tieto siitä, miten CIA käyttää amerikkalaisia rekrytointiyrityksiä peitteenä hakiessaan tietoja netistä. Tiedonhaku näyttää tulevan harmittoman firman kautta. Snowden piti tätä kömpelönä ja käytti mieluummin Tor-verkkoa identiteettinsä salaamiseen.

Blogikirjoitukseni kolmas osa.

perjantai 27. syyskuuta 2019

VIisi vuotta ensimmäisestä Onecoin-tilaisuudesta - joka oli Suomessa

Yleensä olen blogannut Onecoinista vain, kun jotain uutta on tapahtunut. Edelliseen kirjoitukseen on tullut yli 200 kommenttia, mikä tekee keskustelun jatkamisen hankalaksi, joten jatketaan sitä täällä.

Tänään tulee sopivasti kuluneeksi viisi vuotta maailman ensimmäisestä Onecoin-verkostotilaisuudessa -- joka kaiken lisäksi pidettiin Suomessa. Ruja Ignatova ja Sebastian Greenwood olivat paikalla. Nyt toinen heistä on mennyt maan alle (toivottavasti ei kirjaimellisesti) ja toinen on tutkintavankeudessa USA:ssa.

Helsingin Sanomien juttu (jollaista odotin turhaan neljä vuotta) ilmestyi paperilehdessä 21.9.2019 ja on saanut vielä jäljellä olevat onecoinistit puolustuskannalle. Juttuun on vaadittu oikaisuja, muuten jäsenet uhkaavat valittaa JSN:lle.

Yksi keskeinen vaatimus on se, että media ei voi kirjoittaa negatiivisesti Onecoinista, koska yhtään lainvoimaista tuomiota yhtiötä vastaan ei ole. Se on totta, mutta argumentti on silti huono. Eikö nigerialaiskirjeistä saisi varoittaa siksi, ettei niiden lähettäjiä ole pidätetty ja tuomittu oikeudessa?

Sitä paitsi Ruja Ignatova ON saanut petostuomion liittyen saksalaiseen teräsyhtiöön, josta hän kuppasi varoja isänsä kanssa. Ruja on siis tuomittu rikollinen.

Jokainen onecoinisti, joka uskoo Tommi Vuorisen webcast-lähetyksiä, voisi kysyä itseltään tätä: jos yhtiöllä ei ole mitään salattavaa, miksei Ruja Ignatova tule esiin puolustamaan pikkuveljeään ja yhtiötään? Miksei hän anna haastattelua, jota kaikki toimittajat häneltä pyytävät? Hän sanoi haluavansa tehdä taloushistoriaa -- nyt siihen olisi tilaisuus. Miksi hän piileskelee yhtiön huiman menestyksen jälkeen?

Tänään olisi ollut hyvä hetki avata kaupankäynti pörssissä, joka lopetettiin tammikuussa 2017. Silloin kolikkoja pystyi myymään rajallisesti toisille jäsenille yhtiön sisäisessä Xcoinx-pörssissä yhtiön ilmoittamaan hintaan. Hinnanmuodostus ei ollut vapaata.

Jo neljän vuoden ajan pörssin avautumisen on luvattu tapahtuvan "lähiaikoina". Uusia tekosyitä viivästyksille keksitään aina. Nyt syynä ovat jotkin lisenssineuvottelut (mitä ihmeen lisenssejä tähän tarvitaan?) ja erikoiselta kuulostava yhteistyö jonkin keskuspankin kanssa. Mikä keskuspankki? Valtioilla on oma keskuspankki, eikä sillä ole mitään tekemistä sen paremmin kryptopörssien kuin pörssilistautumisten kanssa.

Tuoreessa webcastissa Vuorinen varoitteli, että kun pörssi aukeaa, Dealshaker-kauppiaat pääsevät myymään kolikkojaan ennen jäseniä. Hän ei maininnut mitään siitä, kuka kolikkoja ostaisi, tai mitä pörssin avautuminen käytännössä merkitsisi.

Jäsenet ilmeisesti odottavat, että pörssin avautuessa he voivat muuttaa ONE-kolikkonsa euroiksi yhtiön ilmoittamalla 29,95 euron hinnalla. Ei se niin mene. Hinta riippuu ostajista. Kenen luulette ostavan kolikkoja tuolla hinnalla? 60 miljardille kolikolle pitäisi löytää ostajia 1800 miljardilla eurolla.

Onecoinistien ryhmissä ihmiset pyrkivät eroon kolikoistaan. Paras näkemäni tarjous oli 5 miljoonaa kolikkoa 15 000 eurolla. Yhden kolikon hinnaksi tulisi siten 0,3 eurosenttiä eli 1/10 000 yhtiön ilmoittamasta arvosta. Tällä hinnalla joku hyväuskoinen saattaisi ostaa pörssistä muutaman kolikon.

Ei, pörssin avautuminen ei tee jäsenistä rikkaita -- päinvastoin, se tietää huijauksen loppumista. Siksi on turha odottaa pörssin aukeamista lähiaikoina, sanoi Vuorinen mitä tahansa.

Vaikka huijaus on avointa ja kenen tahansa nähtävissä, uskovaisia riittää edelleen. Pari iltaa sitten minulle soitti vanhempi mieshenkilö Keski-Suomesta. Hän toivoi minun lopettavan mustamaalauksen, koska se aiheuttaa hämmennystä verkostossa. Hän piti Onecoinia todellisena ja oli valmis odottamaan kuinka pitkään tahansa saadakseen varansa ulos yhtiöstä. Ei suostunut kertomaan, paljonko oli Onecoiniin sijoittanut, ja oliko mukana myös lainarahaa, mutta sellaisen käsityksen sain. Mikään järkiargumentti ei tehnyt soittajaan vaikutusta.

Jokin aika sitten sain norjalaiselta juristilta vaatimuksen poistaa edellisen kirjoitukseni yhteydessä olevat henkilökunnan valokuvat. Näin siitä huolimatta, että kuvat on otettu julkisella paikalla. Kävin lyhyen kirjeenvaihdon juristin kanssa, joka näytti olevan ihan oikeasta norjalaisesta toimistosta. Pyysin yksilöimään, edustiko hän Onecoinin henkilökuntaa vai yhtiötä. Totesin myös, että vaikka kuvien poistolle on vaikea keksiä lainvoimaista perustelua, voin toki tehdä sen, jos kyseiset henkilöt sitä itse sähköpostitse pyytävät.

Sen jälkeen juristista tai henkilökunnasta ei ole kuulunut enää mitään.

Lisäys 4.10.2019: Alkuperäisestä kirjoituksesta jäi puuttumaan Lontoon poliisin tiedote, jota oli tarkoitus käsitellä. Kyse on siis ilmoituksesta, jonka Tommi Vuorinen uutisoi salaisessa FB-ryhmässä tällä saatteella:
"Lontoon poliisi on lopettanut tutkinnan Onelifen/Onecoinin osalta."
Vuorinen on oikeassa. Lontoon poliisi on lopettanut tutkinnan, koska se ei pysty tekemään mitään ja jatkaminen olisi julkisten varojen tuhlausta. Tässä koko tiedote:
Lontoon poliisi luovuttaa Onecoinin suhteen.
Tekstissä Lontoon poliisi ilmoittaa, ettei sillä ole eväitä jatkaa tutkimuksia, koska yritykset ja avainhenkilöt (mm. Lontoossa usein puhunut Kari Wahlroos) eivät ole sen toimivallan alueella. Poliisi myös pahoittelee, ettei se ole pystynyt jäljittämään UK:n alueelta varoja, joita voitaisiin palauttaa uhreille/sijoittajille. Siis uhreille, joita on erehdytetty ostamaan "koulutusta" ja sijoittajille, jotka ovat uskoneet lupauksia sijoittamiensa rahojen moninkertaistumisesta.

Lontoon poliisi neuvoo asiasta jotain tietäviä ottamaan yhteyttä Yhdysvaltojen viranomaisiin, jotka jatkavat asian penkomista.

Jatko on siis Yhdysvaltojen varassa. Onneksi siellä riittää tutkijoita ja varoja tämän rikosvyyhdin selvittämiseen.

maanantai 23. syyskuuta 2019

Snowden ja netin kultaiset vuodet

Edward Snowdenin muistelmat "Pysyvästi merkitty" (WSOY 2019) tulivat itselleni täysin puun takaa, vaikka olen sentään pyrkinyt seuraamaan asioita. Ehkä tutkan alla lentäminen oli tarkoituksellista, jotta kukaan ei olisi pystynyt estämään kirjan julkaisua etukäteen?

Edward Snowden: Pysyvästi merkitty, 397 sivua, WSOY 2019
Nyt kirja on kuitenkin ulkona -- julkaistu sopivasti USA:n perustuslain päivänä, jota Snowden itse sanoo arvostavansa juhlapäivistä eniten. Kirja julkaistiin 20 kielellä, myös suomeksi. Olin aiheesta Aamu-tv:n haastateltavana, mutta siinä ehdittiin vain raapaista pintaa. Kirja on mukavasti kirjoitettu ja tarjoaa it-alaa tai verkkovakoilua tuntevalle ahaa-elämyksiä liukuhihnalta. Aihetta olisi vaikka kuinka moneen blogitekstiin!

Z-sukupolvi on syntynyt aikana, jolloin netti on kaikkialla ja kaiken aikaa. On vaikea kuvitella, miten he hahmottavat netin -- tai ajan ennen sitä. Miltä maailma heidän mielestään tuntuisi ilman nettiä?

Me vanhemmat muistamme vielä netin kultaiset vuodet, jotka sijoittuivat noin 1994-1998, kun suuri yleisö pääsi ensi kertaa maailmanlaajuiseen tietoverkkoon. Snowdenilla (s. 1983) nuo vuodet osuivat murrosiän alkamiseen, mikä teki elämyksestä hänen kohdallaan vielä vahvemman ja osaltaan selittää, miksi hänestä tuli myöhemmin maailman tunnetuin nörtti ja USA:n jahtaama tietovuotaja.

Jo esipuheessa Snowden kertoo oman paradoksinsa:
"Yleensä CIA ja NSA eivät palkanneet ketään, jolla ei ollut vähintään maisterin tai myöhemmin kandidaatin papereita, eikä minulla ollut kumpiakaan. Minua ei olisi ikinä pitänyt päästää edes ovesta sisään."
It-tekniikan tuntemus ja nörttiosaaminen antoivat valtaa, johon Snowden ei ollut vielä henkisesti kypsä. Hänen olisi pitänyt päätyä ihan toisenlaisiin it-alan töihin. Mutta näin kävi, ja loppu on historiaa.

Snowdenin kaukainen esi-isä oli brittimajuri, joka saapui 1658 Marylandin provinssiin. Tämä on kiinnostavia yksityiskohta NSA:n päämajasta:
"Fort Meade on itse asiassa rakennettu maalle, jonka aikoinaan omistivat Snowden-serkkuni, ja Yhdysvaltain liittovaltio joko osti (yhden kertomuksen mukaan) tai pakkolunasti (toisen tarinan mukaan) sen heiltä."
Snowden asui nuorena ns. Beltwayllä, joka ympäröi pääkaupunki Washingtonia. Hän vertaa aluetta Piilaaksoon, mutta jonka tuotteena ei ole tekniikka vaan valtionhallinto. Ilmeisesti tämä on juuri se suo, jonka Trump lupasi kuivattaa päästyään Valkoiseen taloon. Lähes kaikki alueen asukkaat ovat töissä valtionhallinnossa tai tiedustelussa.

Snowdenin äiti oli NSA:lla ja huolehti työkseen vakoojien eläketurvasta. Isänsä töistä Snowden ei tarkalleen tiedä; siinä ympäristössä töistä ei puhuttu kotona eikä naapurien kanssa. Monen työ oli salaista, mutta myös teknistä ja valtio halusi lokeroida asioita.

Joka tapauksessa nämä lähtötiedot auttavat ymmärtämään, miksi Snowden itsekin hakeutui tiedusteluun ja miksi hän koki myöhemmillä toimillaan tekevänsä vain velvollisuutensa omaa kansaa kohtaan.

Snowdenin ensi kosketus tietokoneisiin oli Commodore 64, mikäpä muukaan! Myöhemmin isä toi kotiin Compaq Presario 425 -koneen, johon sai modeemin. Snowden alkoi viettää kaiken vapaa-aikansa verkossa ja varasi isosiskon harmiksi talon puhelinlinjan omille nettiseikkailuilleen. Snowden oli alusta lähtien koukussa nettiin ja verkkomaailmaan. Hänen tiedonjanonsa ja uteliaisuutensa oli loputon.
"Suunnilleen 12-vuotiaasta lähtien yritin viettää kaiken valveillaoloaikani verkossa."
Snowden muistelee haikeana 90-luvun nettiä ja tekstin lukeminen saa omankin nostalgian heräämään. Voi Snowden - olet niin oikeassa! Miten erilainen netti silloin olikaan.
"Mutta yhden lyhyen, kauniin ajanjakson – jakson, joka minun onnekseni osui lähes täydellisesti yksiin murrosikäni kanssa – internet oli enimmäkseen ihmisten ihmisille tekemä. Sen tarkoituksena oli valistaa, ei rahastaa, ja sitä hallinnoivat pikemminkin lakkaamatta muuttuvat kollektiiviset normit kuin palvelusopimusten riistävät ja maailmanlaajuisesti valvottavissa olevat ehdot."
Siihen aikaan netti oli toinen elämä, sillä virtuaalinen ja todellinen eivät olleet vielä sulautuneet yhteen. Ihmiset tekivät alkeellisia kotisivuja lemmikeistään ja auttamisenhalu oli valtava. Kun Snowden kysyi neuvoa johonkin tekniseen asiaan, hän sai pitkiä ja asiantuntevia vastauksia muilta käyttäjiltä.

Niin, todellakin! 90-luvun netti oli modeemin vuoksi hidas, mutta silti se oli parasta maailmassa. Minäkin uskoin, että liki ilmainen pääsy kaikkeen maailman tietoon lopettaisi sodat ja väittelyt, sivistäisi ihmisiä ja tekisi maailmasta paremman paikan elää.

Vähänpä osasin silloin kuvitella, että netistä tulisi urkinnan ja valvonnan väline, jossa kaikkea toimintaa seurataan ja myydään mainostajille, jossa web-sivujen lukeminen käy lähes mahdottomaksi mainosbannerien, kyselyiden, evästekuittausten ja automaattivideoiden vuoksi, ja jossa mellastavat trollit ja häiriköt muita ärsyttäen, valheita ja loukkauksia levittäen.

Me olemme kaikki pettyneet 2000-luvun nettiin. Onneksi emme tienneet vielä tuolloin, mihin kaikkien saatavilla oleva netti meidät johtaisi.

Itse ajattelen, ettei ihmiskunta ollut valmis nettiin. Aivomme eivät kyenneet käsittelemään tiedon paljoutta, eivätkä edes halunneet sitä. Ne halusivat jotain ihan muuta: viihdettä, valheita, vaikuttamista, huijaamista, erikoisuutta. Kaikki toimi hyvin niin pitkään kuin netti oli tiedonjanoisten ja edelläkävijöiden kanava. Kaikkia suomalaisia ei olisi pitänyt päästää nettiin lainkaan.

Snowden kertoo kotisivuprojekteista, joita teki Mae-nimisen naisen kotitoimistolla Fort Meaden sotilastukikohdan alueella:
"Otin ilomielin vastaan vähäpätöisimmätkin Notepad++-hommat. On hämmästyttävää, mitä voi tehdä rakkaudesta, varsinkin kun se on yksipuolista. Voin vain arvailla, oliko Mae ollut alusta saakka täysin selvillä tunteistani häntä kohtaan ja käyttänyt niitä hyväkseen. Mutta mikäli olin uhri, olin sitä vapaaehtoisesti, ja aikani hänen alaisuudessaan teki minulle hyvää."
Syyskuun 11. päivä muutti Snowdenin elämän. NSA ja CIA evakuoitiin, koska pelättiin uusien koneiden iskevän niiden rakennuksiin.
"Muistan loppuikäni, kuinka ajoin NSA:n päämajan ohi kulkevaa Canine Roadia pitkin sen jälkeen, kun Pentagoniin oli isketty. NSA:n mustista lasitorneista vyöryi hulluus, hyökyaalto, joka koostui huudoista, kännyköiden soittoäänistä ja moottoreiden ärjähdyksistä, kun autoilijat kaasuttivat ulos pysäköintipaikoilta ja kamppailivat pääsystä tielle. Yhdysvaltain historian pahimman terroriristihyökkäyksen hetkellä NSA:n, maan tiedusteluyhteisöön kuuluvan merkittävän signaalitiedustelupalvelun, työntekijöitä poistui työpaikaltaan tuhansittain, ja tulva tempaisi mukaansa minutkin."
Uskomatonta kyllä, ennen 9/11-iskua Fort Meaden alueelle, missä NSA:n pääkonttori sijaitsee, oli kaikilla lähes vapaa pääsy. Ei ollut betoniporsaita, ei puomeja, tarkastusasemia eikä piikkilanka-aitoja.
"Pystyin noin vain ajamaan Civicilläni ikkuna auki ja radio päällä asevoimien tukikohtaan, jossa sijaitsi maailman salamyhkäisin tiedustelupalvelu, enkä joutunut pysähtymään portilla näyttämään henkilöllisyystodistusta."
Tuntuu enteelliseltä, että Snowden kävi jo opiskelijana töissä NSA:n sotilastukikohdassa, jonka hän myöhemmin joutui raskaasti pettämään.

Blogikirjoitukseni toinen osa.