keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Nuoret eivät ymmärrä tekijänoikeusbisnestä

Kun koululaiset pari viikkoa sitten lakkoilivat painostaakseen päättäjiä toimiin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, media ja poliitikot kehuivat nuorten aktiivisuutta. Jos nuoria ei kuunnella, miten voidaan olettaa heidän kiinnostuvan politiikasta?

Eilen EU-parlamentti hyväksyi kiistellyn tekijänoikeusdirektiivin äänin 348-274. Nuoret vastustivat tekijänoikeuksien laajentamista, koska se tietää palveluiden heikentymistä ja herättää epäilyksiä sananvapauden kaventumisesta.

Nuoret kampanjoivat netissä aktiivisesti ja osoittivat mieltään kiristyksiä vastaan. Se ei kuitenkaan auttanut.

Saksalainen meppi Axel Voss syytti internetjättejä paskamyrskyjen hallitsemisesta, joilla pyritään vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen ja käyttämään nuoria mielipiteenmuodostuksen välineniä.

Hesari siteerasi ruotsalaista vihreää meppiä Max Anderssonia, joka sanoi "haluaisin lyödä Googlea ja Facebookia sellaiseen kohtaan, mihin niitä sattuu eniten".

Nuoret eivät halua, he pitävät molemmista palveluista ja käyttävät niitä aktiivisesti.

Mutta mitäpä nuoret tekijänoikeusbisneksestä ymmärtäisivät, ovathan he tässä asiassa vain paskamyrskyjn uhreja.

Antaa lobbarien ja järjestöjen päättää asiat jatkossakin nuoria kuulematta.

LISÄYS 27.3.19: Direktiivin puolesta äänestäneet poliitikot vetoavat siihen, ettei direktiivi velvoita nettiyhtiöitä sensuuriin. Tämä on melkeinpä sumutusta. Totta -- direktiivi ei velvoita filtterien asentamiseen tai sensuuriin, vaan jättää yhtiöille vapaat kädet direktiivin toteuttamiseen. Käytännössä muita keinoja kuin filtterit ja "sensuuri" ei kuitenkaan ole, joten lopputulos on sama, ja poliitikot tietävät sen itsekin.

Esimerkkejä nettiyhtiöiden reagoinnista saatiin vuosi sitten GDPR:n tultua voimaan. Jenkkiyrityksille oli helpompaa estää EU-käyttäjien pääsy sivuilleen kuin ottaa juridinen riski sanktioista.

Tuore esimerkki on Googlen yllättävä päätös lopettaa vaalimainosten esittäminen juuri eduskuntavaalien alla muilta kuin varmennetuilta mainostajilta. Kielto ei koske yksin Suomea, vaan on Googlen oma päätös suojata itse itseään. Yhtiö ei katso pystyvänsä muuten noudattamaan paikallisia lakeja vaalimainonnan taustojen tarkistamisesta ja kiellettyjen keinojen käytöstä. On pienempi juridinen riski rajoittaa mainontaa. Googlella on varaa kieltäytyä.

Tuliko tämä yllätyksenä? Niin saattavat tulla tekijänoikeusdirektiivin vaikutuksetkin.

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Twitter on rikki - olisiko seuraajamäärän filtteristä apua?

Twitter on kuin kommunismi: hyvä idea, joka ei kuitenkaan toimi käytännössä. Ajatus siitä, että kaikkien kommentoijien viestit näkyvät alkuperäiselle twiittaajalle ja tämän seuraajille, on demokraattinen mutta ei enää toimi. Periaate antaa hörhöille ja boteille liikaa näkyvyyttä. Tunnetun poliitikon twiittejä kommentoivat usein kirjoittajat, joiten epäasialliset ja suorastaan lainvastaiset viestit saavat liian paljon näkyvyyttä.

Nykyisellään Twitter on kuin se parjattu Yleisradion ajankohtaisohjelma, johon pitää journalististen periaatteiden vuoksi ottaa mukaan joku päinvastaista kantaa edustava marginaalihenkilö tai kokemusasiantuntija.

Sitkeän uskomuksen mukaan jokainen mielipide on yhtä arvokas. Ei ole. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta sitä ei tarvitse tuoda julki eikä tuputtaa sitä muille. Henkilö, joka on perehtynyt asiaan ja kirjoittaa siitä harkitusti, on some-keskustelulle arvokkaampi kuin se, joka heittää vahvan mielipiteensä lonkalta muutaman kaljan jälkeen.

Miksei Twitterissä voisi olla suodatinta, jolla voisi rajoittaa kommenttien näkyvyyttä kirjoittajan omien seuraajien määrän perusteella? Voisi esimerkiksi valita, että alle 100 seuraajan vastaukset eivät näy joko lainkaan tai ainakaan omille seuraajille. Vielä parempi, jos raja olisi säädettävä.

Twitterin seuraajamäärä on eräänlainen sosiaalisen pääoman mittari. Mitä enemmän seuraajia, sitä uskottavampi ja merkittävämpi käyttäjä. Niin, sehän on vähän kuin Kiinassa käyttöön otettu kansalaisten arviointijärjestelmä.

Muutamat aamun Twitter-virrasta poimitut esimerkit kuvaavat tilannetta:

Kyseenalaisia kommentoijia.
Millainen on kirjoittaja, joka on twiitannut 3050 kertaa, mutta saanut vain yhden seuraajan? Joko mielipiteet eivät ole saaneet vastakaikua keneltäkään tai kyseessä on botti, joka levittää eteenpäin muiden twiittejä ja ajatuksia.

Twitterin ongelma on, että nykyisellään molempien kirjoitukset näkyvät samalla tavalla ja yhtä arvokkaina. Seuraajien määrään perustuva filtteri olisi yksinkertainen tapa vähentää ongelmaa. Rajoitus voisi liittyä myös profiilikuvaan, sillä sen puuttuminen on tyypillistä häiriköille.

Toki tällaiset rajoitukset nostaisivat Twitterin jo ennestään korkeaa aloituskynnystä uusille käyttäjille, mutta käyttäjiä on jo riittävästi. Aloittelijoita varten filtteri voisi perustua twiittien määrä/seuraajien määrä -suhteeseen.

Twitterin ongelmana ei ole käyttäjien määrä vaan häiriköt ja hörhöt, jotka pilaavat keskustelun ja mustaavat koko somen maineen. Muutamat aktiivit ovat jo niin kyllästyneet häiriköintiin, että ovat sulkeneet some-tilinsä. Tarvitaan jokin keino tilanteen rauhoittamiseksi.

Twitterin työkalu häiriköiden hiljentämiseen on tilikohtainen esto, mutta siitä ei ole paljon hyötyä, sillä uusien tilien avaaminen on helppoa.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Gem4me - huijaus vai aito yritys menestyä pikaviestinmarkkinoilla?

Minulta kysyttiin mielipidettä mahdollisuudesta vaurastua Gem4me-pikaviestiohjelman osakkeita ostamalla. Onko kyseessä huijaus vai tuleva menestystarina, johon kannattaa osallistua? Katsotaanpa, saako tästä jotain irti.

Gem4me mainostaa olevansa uuden sukupolven pikaviestiohjelma. Siitä on versiot Androidille, iOS-laitteille ja selainkäyttöön. Pikaisesti katsoen sovellus näyttää todelliselta. Käyttäjämäärän kehutaan olevan seitsemän miljoonaa, mikä kuulostaa kohtuulliselta määrältä. Lähin vertailukohta lienee Viber, jolla on satoja miljoonia käyttäjiä.

Ohjelmalla on Google Playssa 30 872 latausta, mikä tuntuu vähältä. Toisaalta asennuksia on yli viisi miljoonaa ja tiedetään, ettei Google Play toimi kaikilla markkinoilla. Kotisivut ovat englannin lisäksi venäjäksi, espanjaksi ja puolaksi, mikä kertoo sovelluksen markkina-alueesta. Varsinaisen koodauksen tekee valkovenäläinen, Minskissä sijaitseva Synesis. Ilmeisesti kyseessä on sama yritys kuin Moskovassa sijaitseva www.synesis.ru. Sivuissa on yhdenmukaisuutta, mutta molemmilla on eri yhteystiedot ja eri asiakasreferenssit. Venäjän Synesis työskentelee mm. maan puolustusvoimille, Valkovenäjän version asiakaslistalla mainitaan startup-yhteistyö Gem4me kanssa.

Sovelluksen taustalla oleva yhtiö Gem4me Holdings Ltd on rekisteröity Maltalle. Esittelysivujen mukaan sovellus vaikuttaa tavanomaiselta pikaviestimeltä. Nykyisin keskeinen ominaisuus on turvallisuus. Siihen liittyvä päästä päähän -salaus on luvattu vasta ensi kesänä. Mikään läntinen media tai uutispalvelu ei näytä testanneen tai kirjoittaneen ohjelmasta.

Erikoiseksi yhtiön tekee Gem4me Investments, joka myy yhtiön osakkeita. Ilmeisesti 51 % on varattu sijoitusyhtiölle, loput 49 % myydään ulos. Sivulta voi ostaa suoraan paketteja, joissa on 2-54 osaketta. Pakettien hinnat ovat 121,50 - 2916 euroa.

Jos sovellus nousee raskaaseen sarjaan ja onnistuu hankkimaan satoja miljoonia käyttäjiä, jokin iso teleoperaattori tai nettiyhtiö mahdollisesti ostaa sen. Japanilainen Rakuten osti vastaavan israelilaisen Viber Messengerin vuonna 2014 ja maksoi neljä vuotta vanhasta yhtiöstä 900 miljoonaa dollaria. Latvialaisen auditoijan mukaan Gem4me:n arvo on nyt 157 miljoonaa dollaria. Jos tieto 7 miljoonasta käyttäjästä pitää paikkansa, jokaisen arvoksi tulisi 29 euroa. Tällainen arvonmääritys on tietysti yhtä tyhjän kanssa.

Google Playn mukaan Viberillä on nyt 12,7 miljoonaa latausta ja yli 500 miljoonaa asennusta. Taustayhtiö on rekisteröity Luxemburgiin, mikä on selvästi Maltaa vakuuttavampi paikka.

Nähdäkseni Gem4me:n osakkeilla ei ole jälkimarkkinoita, joten sijoittaja saa rahansa takaisin vasta mahdollisen exitin (yrityskauppa) tapahtuessa. Vaikka yritys (ei pelkästään bisneksenä vaan tavoitteena) olisi aitokin, riski on suuri.

Lisää epävarmuutta tuo se, ettei yhtiön sivuilla kerrota johdon nimiä tai muitakaan oleellisia tietoja. Synesisin yhteistyö Venäjän puolustusvoimien kanssa herättää monissa epäluuloja. Eikä sovelluskaan ole vielä valmis, jos kunnon salaus puuttuu.

Kuten Q:n tapauksessa, julkisilla tiedoilla on mahdotonta päätellä, onko kyseessä huijaus vai aito startup. Jälkimmäisistä vain murto-osa menestyy ja pikaviestinten markkina on kovin kilpailtu. Myös suoranaisia huijauksia ja vedätyksiä on netissä loputtomasti.

Jos kaveri suosittelee Gem4me:hen sijoittamista, herää helposti epäily pyramidipelistä tai muusta epäasiallisesta markkinoinnista. Jokaisen pitää toimia faktojen ja omien johtopäätösten perusteella. Kaverien sijoitusvinkit ovat yleensä aina epäilyttäviä. Jos löytää hyvän sijoituskohteen, siitä ei ole tapana huudella eikä edes houkutella kavereita mukaan. Kell' onni on... ja niin edelleen.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Vaalivaikuttaminen epätodennäköistä, mutta tarkkana kannattaa olla

Eduskuntavaaleihin on kuukauden verran aikaa. Jos ulkomaiset tahot haluavat vaikuttaa tulokseen, pian olisi aika toimia. Mutta toimiiko kukaan?

Virossa käytiin juuri vaalit, joissa sähköisten äänestäjien määrä (274 000) oli suurempi kuin koskaan. Lähes puolet äänesti sähköisesti, eikä mitään ongelmia havaittu varoittelusta huolimatta. Tekniikka toimi eikä kukaan kyseenalaistanut tulosta, vaikka se yllätyksellinen olikin.

Suomen pelko vaalihäirinnästä liittyy lähinnä Yhdysvaltojen kokemuksiin vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Keväällä 2017 Ranskan vaaleissa vuodettiin tekaistuja asiakirjoja, mutta tapauksen taustat jäivät arvoitukseksi. Saman vuoden Saksan vaaleissa ei nähty mitään häirintää, mikä herätti suorastaan ihmetystä New York Timesissa ("Saksan vaalimysteeri: miksi Venäjä ei sekaantunut?")

Vaalitulokseen vaikuttaminen perustuu pitkälti yllätykseen. Nyt yllätysmomenttia ei ole, joten laajamittainen häirintä kääntyisi helposti tekijäänsä vastaan. Sitä paitsi Suomen vaalit ovat niin tylsät ja merkityksettömät, että ne tuskin kiinnostavat ulkovaltoja. Tulipa sitten sote-, vanhus-, maahanmuutto- tai ilmastovaalit, ulkovalloilla tuskin on intressiä sörkkiä asiaa.

Tilanne olisi eri, jos tekisimme samalla turvallisuuspoliittisia valintoja tai muita ratkaisevia päätöksiä. Uskon, että tällä kertaa suomalaiset saavat pestä sote- ja maahanmuuttopyykkinsä ihan itse.

Uskon myös, että siitä huolimatta media etsii innokkaasti merkkejä vaalivaikuttamisesta. Viime vuoden presidentinvaaleissa epäiltiin jo twitterbottien hyökkäystä, kunnes Haaviston seuraajamäärän äkillinen kasvu (Pekka Haaviston Twitter-tili hyökkäyksen kohteena, Supolle ilmoitettu) paljastuikin harmittomaksi. Tammikuussa 2019 saksalaisten poliitikkojen salasanavuodon taustalta paljastui teinipoika.

Aina voi spekuloida, millaista vaalivaikuttaminen olisi. Ehkä tehokkainta olisi julkaista jokin tietovuoto tai syytös, vaikka sitten perätönkin, juuri ennen vaalipäivää. Tosin, kuten Halla-ahon tapauksessa nähtiin, edes puolueen puheenjohtajavaalien alla paljastettu avioton lapsi ei vaikuttanut äänestäjien käyttäytymiseen. Suomalaisilta puolueilta tuskin löytyy salaisuuksia, joita voisi vuotaa vaalien aattona.

Pahempi vaihtoehto on, että vaikuttaminen tapahtuu niin hienovaraisesti, ettemme edes huomaa sitä. Siksi jokaisen kansalaisen on syytä olla valppaana jo nyt ja miettiä, miksi jokin tietty mainos näkyy ja kuka sen takana mahtaa olla. Miksi algoritmit poimivat somesta juuri tietynlaisia päivityksiä?

Kiinnostavin ja vaikein kysymys on, räätälöidäänkö meille sosiaalisessa mediassa näkyviä mainoksia epäasiallisella tavalla. Tätä on vaikea osoittaa ja juuri se kertoo uudesta tilanteesta. Mainokset lehdissä, televisioissa ja jopa verkkosivuilla ovat näkyneet kaikille samanlaisina, ja ne on kohdistettu profiiliin itse ilmoitettujen tietojen perusteella.

Nyt on syytä pelätä, että joku kerää dataa meidän nettikäyttäytymisestämme ja tietää asioita, joita emme itse edes tunnista itsestämme, tai joita ei voi ostaa miltään perinteiseltä mainoskanavalta. Mainosten kohdistaminen salattujen paheiden, pelkojen ja toiveiden perusteella voisi olla vaarallista; etenkin kun mainokset ovat henkilökohtaisia emmekä tiedä, miten ne näkyvät muille. Sama ehdokas voi mainostaa eri katsojille täysin vastakkaisilla argumenteilla.

Kyse ei ole yksin Facebookista tai Googlesta. Myös esim. suomalaiset mediayhtiöt keräävät tietoja meistä ja voivat päätellä paljon siitä, millaisia juttuja nettilehdistä luemme. Sanoma mainostaa avoimesti itseään "datakarhuna".

Hesari mainosti omaa "datakarhuaan" 25.1.2019.
On esitetty, ettei täsmäkohdentamista saisi lainkaan käyttää vaalimainonnassa. Olen eri mieltä. Tuotteita ja palveluita on jo pitkään mainostettu samalla tekniikalla. Oleellista on, että ihmiset tietävät asiasta ja että toiminta on mahdollisimman avointa. Mikäli kampanjassa käytetään kohdennettua mainontaa, sen algoritmit, datalähteet ja käytetyt tekniikat pitäisi ilmoittaa muiden kampanjatietojen mukana.

Facebook on ilmoittanut perustavansa eurovaaleja varten mainoskirjaston, josta vaalimainoksia voi selata vielä seitsemän vuotta vaalien jälkeenkin. Mainostajan pitää todentaa henkilöllisyytensä ja vaalimainoksissa pitää näkyä tieto maksajasta.

Jo nyt Facebookissa voi jokaisen mainoksen kohdalla tarkistaa, miksi juuri tämä mainos näkyy:

Facebook Miksi näen tämän mainoksen?
Avautuva ikkuna kertoo, millä kriteereillä mainostaja on halunnut valita vastaanottajat. Ne voivat poliittisten mainosten kohdalla olla kiinnostavia, tässä kokkikoulu Espan tapauksessa ei niinkään.

Tietoja tästä Facebook-mainoksesta.
Facebook ei tarjoa sellaisia kriteereitä, joita salakavala vaalimainonta voisi hyödyntää. Niinpä FB-markkinointi lienee suhteellisen vaaratonta. Netti on kuitenkin täynnä mainospaikkoja, joiden taustoista ja datamääristä emme tiedä mitään.

Mitä avoimempi vaalimainonta, sitä vähemmän pelkoa epäasiallisesta vaikuttamisesta. Nyt vain pää kylmänä seuraavat pari kuukautta!

Lisäys 13.3.2019: Twitterin puolelta muistutettiin vaalikoneista. Totta, ne ovat suomalainen erikoisuus, johon hakkerointiyritykset kannattaisi kohdentaa. Se olisi juuri sellaista odottamatonta ja yllättävää vaikuttamista, johon emme osaa varautua. Toivottavasti vaalikoneiden ylläpitäjät ovat suojanneet koneensa hyvin! Myös vaalikoneiden käyttäjien kannattaa pohtia, miksi kone ehdottaa juuri tiettyä ehdokasta. Onko tulos looginen vai voisiko se olla manipuloinnin tulosta?

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Lentokoneiden lentotiedot Suomessa laittomia?

Lentokoneonnettomuuksien ja vaaratilanteiden uutisoinnin yhteydessä näytetään usein kuva ruotsalaisesta Flightradar24-palvelusta, joka kertoo koneen lentämän reitin ja muuta teknistä tietoa. Näin kävi myös eilen, kun tuli tieto etiopialaisen matkustajakoneen maahansyöksystä. Hesarin jutussa oli oheinen kuva:

Flightradar24 näyttää miten lentokone on lentänyt. Mutta onko tieto luottamuksellista?
Tiukan tulkinnan mukaan sijaintitietojen vastaanottaminen ja edelleen levittäminen on laitonta. Siten myös tätä uutiskuvaa voitaisiin pitää lainvastaisena, samoin tässä jutussa olevaa kuvaa.

Tuskin yllättää ketään, että Suomen viranomainen noudattaa asiassa juuri sitä tiukkaa tulkintaa. Tiedustelin asiaa viime kesänä ja sain Viestintävirastosta (nykyisin Traficom) vastauksena viittauksen radiotaajuuksista ja telelaitteista säädettyyn lakiin, jonka 37. pykälä kieltää luottamukselliseksi tarkoitetun radioliikenteen tietojen levittämisen. Luottamuksellista on kaikki sellainen, joka ei ole erikseen määritelty julkiseksi.

Kyseinen laki on tosin kumottu jo vuosia sitten, mutta vastaavat säädökset löytyvät tietoyhteiskuntakaaresta (nykyisin nimellä Laki sähköisen viestinnän palveluista, pykälä 136).

Flightradar24:n tiedot perustuvat ilmailussa käytettäviin ADS-B-lähettimiin, joiden vastaanotto onnistuu halvoilla kotilaitteilla. Sellaisen voi rakentaa jopa itse. Flightradar24 jakaa valmiita laitepaketteja seurantaverkon laajentamiseksi. Suomen viranomaisten tulkinta kuitenkin on, että salaamattoman signaalin vastaanotto on sallittua, mutta tietoja ei saa jakaa eteenpäin.

ADS-lähetteitä ei ole laissa erikseen mainittu, mikä jättää tilaa tulkinnalle. Ovatko paikka- ja nopeustiedot, jotka koneen transponderi lähettää koneellisesti ja automaattisesti, ja jotka on tarkoitettu muulle ilmaliikenteelle ja lennonjohdolle mm. yhteentörmäysten välttämiseksi, todella lain tarkoittamaa "luottamuksellista radioviestintää"?

Itse näkisin päinvastoin, että tiedot ovat julkisia, jolloin niiden laaja saatavuus parantaa yleistä turvallisuutta.

Virasto lupasi syksyllä tarkentaa kantaansa asiaan, mutta viimeksi kysyessäni asia oli yhä kesken. Kysyin myös tämän suositun nettipalvelun kantaa asiaan sähköpostilla, mutta en ole saanut vastausta. Luulisi, että sähköisen radioviestinnän luottamuksellisuutta koskevat Ruotsissa samanlaiset periaatteet kuin Suomessakin. Tietääkseni palvelun lainmukaisuus ei ole noussut missään muualla keskusteluun.

Palaan aiheeseen, jos Traficom täsmentää kantaansa. Toistaiseksi palvelun käyttö ja ruutukuvien julkaisu lentokoneiden reiteistä on Suomessa harmaata aluetta, ehkä jopa lainvastaista.

Lisäys 28.5.2019: Viraston kantaa ei ole vieläkään kuulunut. Se olisi yhä tärkeämpi nyt, kun ADS-B-järjestelmä on laajenemassa drone-lennokkeihin, jopa harrastajamalleihin.

Lisäys 27.7.2019: Viraston laintulkintaa odotellessa tällaisetkin uutiset lienevät lainvastaisia: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006186622.html

Otan riskin ja julkaisen laittomasti ruutukuvan puhelimestani.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Ruja Ignatovan veli pidätetty

Onecoinin perustajan veli Konstantin Ignatov pidätettiin 6.3.2019 Los Angelesin lentokentällä (virallinen tiedote). Taustalla on Yhdysvaltojen viranomaisten tutkimustyö, joka alkoi floridalaisen juristin (Mark S. Scott) pidättämisellä alkusyksystä 2018. Häntä syytetään rahanpesusta, jossa liikkui 400 miljoonan dollarin arvosta Onecoin-pyramidihuijauksen tuottamia rahoja.

Konstantin Ignatovin vankitiedot. Joskus on hyvä, ettei USA:ssa ole juurikaan tietosuojaa.
Konstantin Ignatov on johtanut Onecoinia siitä lähtien, kun hänen siskonsa Ruja Ignatova painui ilmeisesti maan alle lokakuussa 2017. Epäilemättä veli tietää, missä sisko piileskelee.

Muutama kuukausi sitten Thaimaan poliisi luovutti Sebastian Greenwoodin Yhdysvaltojen viranomaisille. Hämärissä verkostokuvioissa liikkuneen Greenwoodin uskotaan konsultoineen Rujaa Onecoinia luotaessa. Todellinen avainhenkilö siis! Ignatovin, Greenwoodin ja juristin kuulusteluista sekä tietokoneiden ja puhelinten datasta FBI on koostanut syytteen, joka kuvailee Onecoin-huijausta juuri siten kuin tässä blogissa on esitetty jo yli neljän vuoden ajan.

FBI:n paljastamista otteista käy ilmi, miten Ruja on kutsunut verkostoon liittyviä idioooteiksi ja sanonut, ettei verkostoa syntyisi jos ihmiset olisivat älykkäitä. No news here.

Rahamäärän suuruus yllättää. Huijaus oli 30.9.2016 mennessä kerännyt 3,4 miljardia euroa. Sen jälkeen määrä lienee vielä tuplaantunut, koska varsinkin Aasiasta on haalittu lukuisia uusia uhreja. Osa rahoista lienee palautunut verkostolle, koska voiton määräksi on laskettu "vain" 2,32 miljardia euroa.

On pakko ihailla Yhdysvaltojen oikeuslaitosta. Siinä, missä eurooppalaiset virastot ovat tutkineet asiaa parin vuoden ajan saamatta mitään konkreettista aikaan, Yhdysvallat on toiminut tehokkaasti ja julkaissut vielä tuloksetkin.

Viimeistään nyt on Euroopan aika herätä. Se koskee myös Suomen KRP:tä, joka on nukkunut asiassa herättely-yrityksistä huolimatta. Osa verkoston avainhenkilöistä on suomalaisia, joten KRP:n on vastattava ulkomailta tuleviin virka-apupyyntöihin.

Onecoin ei virallisesti toiminut Yhdysvalloissa. Ilmeisesti riskit maan viranomaisten puuttumisesta laittomuuksiin nähtiin liian suureksi. Euroopan, Aasian ja Etelä-Amerikan viranomaiset ovatkin osoittaneet hampaattomuutensa ja kyvyttömyytensä.

Ahneus ei silti tunne rajoja. Konstantin oli menossa Las Vegasiin Onecoin-tilaisuuteen, vaikka hänen piti tietää riskit.

Tyhmyys ulottuu pyramidin huipulle asti. Ennen pitkää siitä joutuu maksmaaan.

Toivottavasti johdon pidättäminen saa verkostossa vielä uskon varassa roikkuvat ymmärtämään asemansa ja tekemään rikosilmoituksia. Ja Tommi, tule selittämään!

Ilmastonmuutos ei ole sukupolvikysymys

Herättelin Twitterissä keskustelua edellisen blogitekstini pohjalta ja reaktio oli selvä: nuoret pitävät vanhempiaan ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun esteenä. Tämä oli myös 15-vuotiaan Greta Thunbergin viesti. Miksi aikuiset vain puhuvat eivätkä muuta elämäntapaansa niin, että ilmastonmuutos pysähtyisi?

Nuoret kokevat taistelevansa oman tulevaisuutensa puolesta. Keski-ikäiset ovat toimillaan pilanneet ympäristön ja järjestäneet itselleen mukavan elintason, jota ympäristö ei kestä.

Jokainen sukupolvi on pitänyt omia vanhempiaan muutoksen ja kehityksen tukkeena. Heitä vastaan kapinoitiin jo 1960-luvulla. Suomessa kapinan huippu taisi olla Vanhan ylioppilastalon valtaus 25.11.1968. Pariisissa meno oli paljon villimpää (ns. hullu kesä 1968). Seuraavalla vuosikymmenellä ihailtiin edistyksellistä Neuvostoliittoa, mitä taantumukselliset vanhemmat eivät voineet ymmärtää.

Nyt nuoret syyttävät vanhempiaan ilmastonmuutoksesta. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? He rakensivat Suomesta maan, jonka tiet ja rakennukset jäävät perinnöksi lapsille. He ostivat lapsilleen leluja, jotka olivat kylläkin turhaa muoviroskaa, ja totuttivat heidät epäterveellisiin hampurilaisiin, joista lapset pitivät. He veivät lapsia ulkomaille ja talvella etelän lämpöön. He ajattelivat lastensa parasta ja tekivät kuten lapset halusivat.

Nuoret ovat tottuneet materiaaliseen hyvinvointiin, jota edellisillä sukupolvilla ei ollut, ja siksi sille ei nähdä enää samanlaista arvoa. Moni nuori ei hanki ajokorttia eikä tavoittele vanhempiensa kaltaista työuraa. Kaupungistumisen ansiosta pyöräily ja jakamistalous ovat arvossaan. Pienet asunnot ovat haluttuja.

Toistaalta nuoret ovat tottuneet internetiin, ilmaisiin palveluihin, halpoihin lentoihin kaikkialle maailmaan, valtavaan valikoimaan kaikenlaisia tuotteita, verkkokaupan mukavuuteen, rajattomaan ja helppoon tiedonsaantiin, Netflixiin ja Googleen.

Olisi melkoinen isku palata 1970-luvun maailmaan, jossa ulkomaanmatkat olivat harvojen ylellisyyttä, ajettiin Ladoilla, Saabeilla ja Volvoilla, tv-kanavia oli vain kaksi, tieto piti etsiä kirjastosta eikä älypuhelimia saati koko nettiä ollut. Omassa kodissani ei ollut edes lankapuhelinta eikä televisiota.

Jos tämä olisi ilmastonmuutoksen pysäyttämisen hinta, kuinka moni nuori olisi valmis palaamaan vanhempiensa elintasoon? Pystyvätkö nuoret luomaan maailman, jossa tämä kaikki pyörii entiseen tapaan, mutta ilmastoa lämmittämättä? Siinä on tulevaisuuden keskeinen kysymys.

On väärin yleistää, että kaikki vanhemmat olisivat ilmastokysymysten jarruja. Moni vanhempi on aidosti huolissaan maailmasta, joka jää lapsille ja lastenlapsille. Pirkka-Pekka Petelius, 65, ilmoitti lähteneensä vihreiden ehdokkaaksi juuri ilmastonmuutoksen vuoksi.

Yhtä suuri yleistys on luulla, että kaikki nuoret olisivat ympäristötietoisia tai valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan ilmastosyistä.
Yliopiston kirjaston roskis pursuaa kertakäyttöisiä kahvimukeja.
Todellinen uhka ilmastolle eivät ole keski-ikäiset ihmiset vaan toiset nuoret. Kiinassa ja Intiassa elää satoja miljoonia nuoria, jotka haluavat saman elintason kuin teollistuneissa maissa. Aikoinaan meille sanottiin, ettei maapallo kestäisi, mikäli miljardi kiinalaista hankkisi jääkaapin. Nyt heillä on jääkaappi ja älypuhelin. Seuraavaksi he haluavat auton, kauniita vaatteita ja mahdollisuuden matkustaa ympäri maapalloa, kuten mekin olemme tehneet.

Heidän valintansa ja arvonsa ratkaisevat sekä maapallon että ilmastonmuutoksen kohtalon.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Me setämiehet pelastimme jo kerran maailman

Ilmastonmuutos ja ilmastoahdistus ovat nousseet tasolle, jossa maalaisjärki ja journalistiset periaatteet saavat väistyä. Eilen Greenpeacen aktivisteja nousi eduskunnan pylväisiin vaatimaan, että Suomi pelastaa maailman ilmastonmuutokselta.

Ilmastonmuutoksen lapsitähdeksi on noussut ruotsalainen 15-vuotias Greta Thunberg, jonka koululakko ilmastonmuutosta vastaan muuttui kansainväliseksi mediatapahtumaksi. Vanhempien kirja aiheesta ilmestyy syksyllä suomeksi Tammen kustantamana.

Some-keskustelussa nuoret syyllistävät vanhempiaan siitä, etteivät nämä osallistu riittävästi ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Mutta hei, me "setämiehet" ja "tätinaiset" pelastimme maailman omassa nuoruudessamme useitakin kertoja.

Onnistuimme pysäyttämään otsonikadon ja happosateet sekä lopettamaan jätevesien laskemisen järviin. Marssimme keskimatkan ydinohjuksia vastaan ja onnistuimme poistamaan ne Euroopasta. Päällämme roikkui alituinen ydinsodan uhka, mutta onnistuimme torjumaan senkin.

Pysäytimme kommunismin leviämisen Euroopassa ja torjuimme taistolaisuuden nousun Suomessa, vaikka sen tehneitä kutsuttiin noihin aikoihin mitään ymmärtämättömiksi taantumuksellisiksi. Lopulta kaadoimme Berliinin muurin ja yhdensimme Euroopan -- saavutus, jonka osa nykyisistä nuorista haluaa tosin perua.

Yhden virheen taisimme tehdä. Monet meistä marssivat ydinvoimaa vastaan, vaikka nyt siitä odotetaan pelastajaa ilmastonmuutokselle.

Me setämiehet ja tätinaiset teimme maailmasta ja Suomesta paremman paikan lapsillemme, jotta he voisivat elintason ja matkailun tukemina kantaa oman osansa tulevaisuuden rakentamisesta. Vastaavasti mekään emme olleet kiitollisia omille vanhemmillemme, jotka pelastivat Suomen itsenäisyyden ja rakensivat köyhästä maatalousvaltiosta huikean pohjoismaisen menestystarinan.

Tuskin he sitä odottivatkaan. Eivät odota nykyisetkään setämiehet ja tätinaiset. Mutta maalaisjärkeä toivoisimme kaikilta.