Videoiden digitointi herättää muistot eloon

Olen vuosien aikana käyttänyt melkein kaikkia videoformaatteja, halunnut aina olla kehityksen kärjessä ja kuvata arkea mahdollisimman hyvällä tekniikalla. Erilaisia videokasetteja on kertynyt monta laatikkoa: ensin analoginen Video 8, sitten sen S-versio Hi8, sitten digitaalinen DV ja sen HD-versio HDV, kunnes nyt sitten viime vuosina lähinnä puhelimilla kuvattuja HD- ja 4K-videotiedostoja. Unohtamatta tietenkään VHS-kasetteja, joille aikoinaan nauhoitettiin televisiosta sarjoja ja elokuvia.

Suurimman osan videoista olen digitoinut tietokoneen levylle jo aiemmin, eikä se koskaan ole sujunut ihan helposti. Jos haluaa päästä vähällä, vie koko laatikon valokuvausliikkeeseen ja odottaa, kunnes he palauttavat videot USB-tikulla. Hyvälaatuisen digitoinnin tekeminen vaatii kuitenkin hyvät laitteet, analogisilla nauhoilla mielellään myös keinotekoista kuvan parantamista. Hinta voi olla 30-50 euroa/kasetti tai enemmänkin.

Tuorein projektini oli loppujen DV-kasettien siirtäminen. DV oli käytössä vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Se on kiitollinen digitoitava, sillä kuva on jo valmiiksi digimuodossa, ruutu kerrallaan pakattuna. Säästin aikoinaan yhden pöytäkoneen, jossa oli Firewire-kortti. Kaikeksi onneksi DV-kamera toimi vielä. Ohjelma komentaa kameraa ja kuva siirtyy DV-koodekilla pakatuksi AVI-videotiedostoksi. 

Sen verran aikaa oli jo kulunut, että piti katsoa omasta kirjastani, miten siirto tehdään. Ja sehän oli helpompaa kuin muistinkaan, sillä Windowsin MovieMaker hoitaa homman melkein automaattisesti. 

Tunnin kasetista tulee n. 13 gigatavun tiedosto. Aikoinaan hurja luku, nykylaitteille pelkkä suupala. Mutta kun kasetteja on paljon, tuloksena on satojen gigatavujen verran tiedostoja, joiden käsittely ja varmuuskopiointi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Itse luen kasetit ensin alkuperäisinä DV-koodattuina tiedostoina ja pakkaan ne sitten uudelleen h.264-koodekilla MP4-tiedostoiksi, jotka näkyvät kaikilla katseluohjelmilla.

Moderneja pakkausmenetelmiä on käytännössä kolme: h.264, h.265 ja h.266. Kokeilussa huomasin, että h.264 pudottaa oletusarvoilla tiedoston koon noin 500 megatavuun eli 1/25 alkuperäisestä. H.265 tiivistää noin 1/35 ja H.266 noin 1/40. Pakkaus on kuitenkin huomattavasti hitaampaa ja tiedostot huonommin yhteensopivia. 

Käytännön vinkki: kelaa kasetti ensin alusta loppuun ja sitten takaisin. Näin nauha pääsee kulkemaan vapaammin ja analogisessa tallennuksessa signaalin kopioituminen kerrokselta toiselle vähenee. 

Vaikka kasetit olivat seisseet 25 vuotta hyllyssä, niiden sisältö oli täysin luettavissa ja vain siellä täällä oli muutama häiriökohta. Digikuva ei haalistu pitkässäkään säilytyksessä.

Youtube-ohjeissa neuvottiin käyttämään usb-porttiin liitettävää analogista Elgato-laitetta, arvo noin sata euroa. Suora lukeminen Firewirellä antaa paremman kuvan, ja ohjelma pystyy ohjaamaan kameran toistoa.

Paremmuus on suhteellista. Videoiden kanssa huomaa, miten valtavasti tekniikka on kehittynyt. Video 8 on ihan kuraa verrattuna DV-tasoon, joka sekin näyttää säälittävältä nykyisillä 4K-monitoreilla. Elävän kuvan näkeminen kuitenkin palauttaa omat muistot ja siksi huonompikin laatu riittää.

Seuraavat kuvat on kaapattu VLC-katseluohjelmalla. Kuvanlaatua on vaikea vertailla, sillä myös valaistus vaikuttaa kohinaan ja suljinaikaan. Pysäytyskuva on armoton, koska se paljastaa myös lomituksen ja suljinajan vaikutuksen.

Video 8 (1991).

Hi8 (1993, Valkoinen talo).

DV (2004).

HDV (2006, Boston).

AVCHD HD-tarkkuus (2012).

AVCHD 4K-tarkkuus (2024, Toulousen ilmailumuseo).

Heikkolaatuisesta kuvasta näkee, että tapahtumat ovat vanhoja. Miten mahtaa käydä nykyisillä 4K-videoilla, joita tulevaisuuden lapset katsovat? Niiden laatu on niin hyvä, ettei eroa todellisuuteen ole helppo havaita. Menneisyys sulautuu nykyhetkeen. 

Sikäli kun nykyiset puhelinvideot edes säilyvät. Paradoksaalista kyllä, vanhat kasetit olivat helpompia säilyttää ja kasetille mahtui koko joulu tai kesäloma. Nykyisillä välineillä jokaisesta otoksesta syntyy itsenäinen tiedosto, joka monella unohtuu puhelimeen ja häviää sen mukana. Jos maksaa pilvestä, tiedostot säilyvät paremmin, mutta sielläkin alustat vaihtuvat eikä videoita ole helppo löytää kaiken muun datan keskeltä.

Lapsen kasvu, juhlapyhät, kesälomat ja syntymäpäivät ovat videoinnin pakkopullaa. Niitä on tylsää katsoa vuosien jälkeen. Itse pidän tavallista arkea paljon kiinnostavampana. Miltä esineet, koti ja naapurusto näyttivät? Miltä autot ja ihmiset, liikennejärjestelyt ja tiet?

Kannattaa kuvata huippuhetkien lisäksi myös tavallista arkea. Se on niin tavallista, että huomaamme arvon vasta vuosien päästä.

Suomi kokonaan teräväpiirtoon jo 2020

Jatketaan digi-tv-asioilla, koska on ajankohtainen muutenkin kuin 15-vuotispäivän vuoksi. Kuusi päivää sitten Yle päivitti tiedotetta, jonka mukaan Suomi siirtyy (vihdoin!) teräväpiirtoaikaan 31.3.2020. Digitan sivulla 18.8.2016 tiedote on nimellä "Suomi siirtyy kokonaan HD-aikaan".

Vajaan neljän vuoden päästä kaikki Suomen tv-kanavat lähetetään siis HD-tarkkuudella. Television digitalisointi on vihdoin lunastamassa 15 vuotta sitten antamansa lupaukset. HD:n mukana tulee myös 5.1-ääni, jota digi-tv:ssä ei lupauksista huolimatta koskaan saatu kuntoon.

Uusi digisiirtymä (SD->HD) tarkoittaa sitä, että ilman HD-viritintä olevat televisiot pimenevät 1.4.2020. Jos televisio on vuodelta 2012 tai sitä vanhempi, siinä ei todennäköisesti ole HD-viritintä, jolloin edessä on uuden television tai ainakin digiboksin hankinta (siis digi-tv + digiboksi).

Tarkkaan ottaen tiedote puhuu DVB-T2-tekniikasta, jota voidaan periaatteessa käyttää myös SD-tason kuvan lähettämiseen. Siinä ei kuitenkaan olisi mitään järkeä, koska SD-kuva ei näkyisi vanhoissa laitteissa.

Kaapeliverkon katsojien tilanne on epäselvä. Siellä SD-rinnakkaislähetykset voisivat jatkua 31.3.2020 jälkeenkin. Ylen viestintä kertoi tänään, ettei asiasta ole vielä päätöstä. Teknisesti olisi mahdollista skaalata HD-kuva SD-tasolle ja jakaa kaapeliverkossa vanhoja televisioita varten, mutta tämä tuskin miellyttää kaapelioperaattoreita.

Edellisen digisiirtymän jälkeen helmikuussa 2008 Ylen kanta teräväpiirtoon oli jyrkän kielteinen. Otsikolla "Ylen Jungner tyrmää teräväpiirron" pääjohtaja Mikael Jungner lupasi, etteivät valtakunnan pääkanavat muutu teräväpiirtoon ainakaan ennen vuotta 2016. "Ei Suomen teitäkään rakenneta muutaman huippu-Mersun vuoksi uudelleen", Jungner sanoi haastattelussa.

Ylen Jungner tyrmää teräväpiirron.

Samassa yhteydessä Jungner arveli, että Yle saattaa hypätä kokonaan teräväpiirron yli ja siirtyä suoraan UHD-aikaan. Kummastelin tuoreeltaan tällaisia ajatuksia.

Ylestä vapauduttuaan Jungner on muuttanut mieltään. Viime joulukuussa Jungner oli harmissaan television teräväpiirtolähetysten Suomessa ottamasta takapakista.

Yle aloitti antenniverkon HD-rinnakkaislähetykset jo 2011. Vuoden 2007 digisiirtymässä puolestaan luvattiin, että SD-lähetykset säilyvät ainakin vuoteen 2026 asti. Tämä lupaus uusittiin vuoden 2012 suunnitelmassa. Viime viikon tiedote napsii ajasta kuusi vuotta pois. Suomen television digihistoria on melkoista vuoristorataa ja poukkoilua, jossa katsojaparan on pakko roikkua mukana.

Kymmenessä vuodessa HD-tekniikka on ehtinyt saada seuraajan. Jugnerin 2008 mainitsema neljä kertaa tarkempi 4K eli UHD- kuva on ollut vakiona uusissa televisioissa jo parin vuoden ajan. Sisältöä on niukasti, mutta sitä voi kuvata vaikka omalla älypuhelimiela.

4K-kanavia on maailmalla vasta muutamia. Ne jaellaan joko kaapelin, satelliitin tai netin kautta. Suomen antennitalouksissa tuskin koskaan nähdään 4K-kuvaa. Niinpä on mahdollista, että 31.3.2020 jää oikeasti viimeiseksi digisiirtymäksi.

Onpa hyvä, ettei Yle sittenkään hypännyt HD:n yli suoraan 4K:hon. Siitä odotuksesta olisi tullut loputtoman pitkä.

Suomalainen teräväpiirto otti askeleen taaksepäin, onneksi vain pienen

Viime viikolla hämmästytti uutinen, jonka mukaan Ylen HD-lähetykset Digitan antenniverkossa loppuvat. Ylen oma tiedote asiasta on liioitellun neutraali, aina otsikkoa myöten.

Antennikatsojat jäävät ilman Ylen HD-kanavia, elleivät he asu DNA:n VHF-verkon peittoalueella ja omista VHF-antennia (jonka monet purkivat tarpeettomana digisiirtymän tapahtuessa kymmenkunta vuotta sitten). Jos olet antenniverkossa (kuten lähes puolet kotitalouksista) ja kanavapaikoilla 21-27 näkyy nyt Ylen HD-ohjelmia, ne jatkavat näkymistä vuodenvaihteen jälkeenkin.

Muutoin olet pulassa -- tai ainakin antenniliikkeen avun tarpeessa. Tuskin kukaan pystyy katsomaan perustarkkuuden (suttupiirto) lähetyksiä nykyisiltä 55-65 tuuman televisioilta. Se yksinkertaisesti sattuu silmiin. Digitan jakelemien Ylen HD-kanavien numerot alkavat 31:stä eteenpäin.

Lähetystavan voi tarkistaa myös kanavan teknisistä tiedoista:

DNA:n VHF-verkossa kanavaväli on 7 MHz.

VHF-alueella kanavanipun koko on 7 MHz, kun se UHF-alueella on 8 MHz. Tilaa on vähemmän, mutta DVB-T2-lähetystekniika koodaa bitit tehokkaammin, joten kanavanippuun mahtuu useita HD-kanavia.

Myös Digitan jakeluverkko käytti HD-ohjelmissa DVB-T2-tekniikkaa, mutta noin 300 000 euron rahariita Ylen kanssa torppasi jakelusopimuksen ensi vuodelta.

Digitan jakelun loppuminen on takaisku suomalaiselle HD-tekniikalle. Tavoite on edelleen, että vuodesta 2017 lähtien kaikki kanavat olisivat HD-tasoa ja vain peruskanavia (Ylen kanavat, MTV, Nelonen, Fox) lähetettäisiin perustarkkuudella vuoteen 2026 asti.

Ero kuvanlaadussa on merkittävä. Ymmärtääkseni Ylen uutisia ei vieläkään tuoteta aidolla teräväpiirrolla vaan kuva skaalataan ylöspäin, mutta silti kuvanlaadussa on suuri ero. Toissailtaiset uutiset SD-suttupiirtona:

Uutiset perustarkkuudella.

Sama teräväpiirtona:

Uutiset lähes teräväpiirtona.

Ei ole vaikea valita, kumpaa haluaisi katsoa 55-65 tuuman televisiosta!

Kirjoittelusta syntyy vaikutelma, että teräväpiirto olisi jotain tekniikan huippua. Pötypuhetta, perustarkkuuden tuotantolaitteita ei ole valmistettu enää vuosiin ja HD on normi kaikissa sivistysmaissa. Tekniikan huippua edustaa nyt UHD, joka on neljä kertaa HD:tä tarkempi. Sitä tuskin koskaan saadaan antennikatsojien ulottuville, vaikka valtaosa nyt myytävistä televisioista on UHD-malleja.

Miten HD jaetaan koko Suomen antennikatsojille ja kuka jakelun maksaa on vielä avoin kysymys. Ilman Digitaa osa Suomesta jää antenni-HD:n ulkopuolelle ehkä lopullisesti. Näiden katsojien ainoa toivo on joko kaapeli-tv:ssä (vain kaupunkialueilla) sekä nopeissa laajakaistayhteyksissä, joiden kautta parempilaatuista kuvaa saa jo nyt. Nettijakelu sopii valokuituverkossa oleville tietokoneille, mutta on ongelmallinen television tai 4G-datan kanssa.

Nettikeskustelussa on syyllistetty Digitaa rahastuksesta ja pidetty Ylen jakeluverkon myyntiä pahana virheenä. Asia ei ole näin yksinkertainen. Kustannukset olivat hyvin tiedossa ja digitalisointi säästi niitä merkittävästi. Määräävän markkina-aseman vuoksi Digita ei voi nostaa hintoja pilviin.

Sitä paitsi Digita saa taas uuden kilpailijan. Vuoden 2017 alusta norjalaisen Telenorin omistama Norkring As alkaa kilpailla Digitan kanssa jakelusta. Se rakentaa oman jakeluverkkonsa Digitan UHF-mastojen ja maa-asemien varaan. Ehkä Ylen HD-jakelusta nyt putoavat katsojat saavat teräväpiirtonsa takaisin vuoden päästä?

Täytyy toivoa parasta. Suomen 15 vuoden takainen päätös ryhtyä televisiotoiminnan digitalisoinnin edelläkävijäksi on tullut maksamaan kansalaisille jo aivan tarpeeksi niin rahan kuin teknisten ongelmien (muistatko vielä pätkivät tekstitykset) vuoksi. Teräväpiirto on ensimmäinen riittävä syy digitalisoinnin toteuttamiseen. Ilman sitä televisiolla ei ole tulevaisuutta.

Lisätty 22.12.2015 sd/hd-kuvavertailu sunnuntain uutisista.

Teräväpiirron jälkeen tulee 4K

Suomi ottaa vielä haparoivia askeleita teräväpiirtoon, mutta seuraava laatutaso on jo kehitteillä: 4K -tekniikassa kuvan tarkkuus on nelinkertainen teräväpiirtoon verrattuna eli 3840 x 2160 pikseliä. Sony esitteli tänään Suomessa ensi kertaa 4K-televisiotaan.

Sony 4K -television kuva on neljä kertaa HD-teräväpiirtoa tarkempi. 

XBR-84X900 on kaikin puolin massiivinen laite: näytön halkaisija on 84", paino 100 kiloa ja hinta vaatimattomasti 26 000 euroa (sisältää toimituksen ja asennuksen). Sähköä kuluu katselun aikana aikana 560 wattia.

Turha kysyäkään, miltä kuva näyttää. Jättikokoinen kuva on huipputerävä, aivan kuin katselisi ikkunasta ulos. Kuvassa on vain yksi heikkous: 25 tai 30 kuvan ruutunopeus on kauan sitten jäänyt resoluutiokilpailun jalkoihin. Kuva on erittäin terävä, värit upeat -- mutta liiketoistosta huomaa, että kuva on tallenteesta eikä oikeasta elämästä.

4K-tekniikka on niin uutta, ettei sisältöä vielä ole. Sonyn demossa ohjelmat toistettiin tietokoneelta. Todennäköisesti Blu-raystä tehdään uusi standardi, jossa levyn kerrosten lukumäärää ja samalla kapasiteettia lisätään. Tällä hetkellä tekniikka on siis vasta tekninen kuriositeetti. Tosin laite skaalaa ylöspäin tavallista HD-kuvaa, joten tavallisen Blu-ray-elokuvan pitäisi näyttää aiempaa terävämmältä. Sonyllä on myös pienen matkalaukun kokoinen 4K-projektori (VPL-VW1000ES "vain" 20 000 euroa), mutta sen kuva ei näytä aivan yhtä tarkalta kuin televisiossa.

Jotain käsitystä kuvan tarkkuudesta saa vertaamalla demolaitteesta ottamaani kuvaa:

Valokuva 4K-demosta.

ja rajaamalla valokuvasta pieni pala 100 % tarkkuudella:

Rajaus edellisen valokuvan keskeltä.

Yleensä kun televisiosta otettua valokuvaa suurentaa, näytön kuvapisteet nousevat esiin ja tuottavat häiritsevää moire-efektiä. 4K-television kuva on niin tarkka, että siitä otettua valokuvaa voi suurentaa tavallisen valokuvan tavoin.

Onko HD:tä korkeammalle tarkkuudelle oikeasti käyttöä? Uskon, että on. Tavallinen HD-kuva näyttää hyvältä vielä 55-tuumaisella näytöllä, mutta sitä isompana puutteet nousevat esiin. 4K-kuva näyttää loistavalta vielä 100 tuuman näytöltäkin, vaikka sitä katsoisi aivan läheltä. Hyvällä materiaalilla tarkkuus on ällistyttävä, kannattaa käydä vaikka Digiexpo-messuilla katsomassa. CNETin vaikutelmat kannattaa lukea myös.

Hinta on kova, mutta kun 42" plasmat tulivat myyntiin, niiden hinta oli lähes samalla tasolla. Nyt vähän isompia malleja myydään marketeissa alle tonnilla. Vastaava kehitys tapahtunee 4K-laitteissa.

Kaikilla ei ole tarpeeksi isoa olohuonetta 84 tuuman näyttöä varten, mutta ennen pitkää myyntiin tulee myös pienempiä malleja. Applella on huipputarkka iPad ja Mac-kannettava, jotka totuttavat ihmiset silmää tarkempaan kuvaan.

Sonyn jättitelevisio käyttää passiivista 3D-tekniikkaa, joten katselulasit ovat erittäin kevyet ja kuva terävä. Joka toinen juova näyttää vasemmalle ja joka toinen oikealle silmälle tarkoitetun kuvan. Playstation 3:lla esiteltiin autopeliä, jossa kaksi voi ajaa kilpaa ja nähdä oman näkymän rataan. Pelejä varten käytetään 2D-laseja, joissa on joko pysty- tai vaakapolarisaatiosuodin. Tavallisilla 3D-laseilla kumpikin silmä näkee eri pelaajalle tarkoitetun kuvan, jolloin sulkemalla silmiä vuorotellen (tai peittämällä lasin kädellään) voi vaihdella kahden eri pelaajan välillä.

Hei, tämähän ratkaisee vanhan ongelman siitä, mitä ohjelmaa katsotaan televisiosta -- kumpikin voi katsoa omaa ohjelmaansa samalta televisiolta yhtä aikaa! Äänten erottamiseksi toinen joutuu tosin käyttämään kuulokkeita.

Sony esitteli myös uuden AV-vahvistimen, jossa on tuki 4K-kuvalle. Erikoisuutena vahvistimen muistiin on mallinneettu tunnettujen konserttisalien akustiikka. Katsoja voi valita esimerkiksi Amsterdamin kuuluisan Concertgebow'n vai jonkin toisen salin. Valitettavasti Helsingin musiikkitaloa ei ainakaan vielä ole laitteen muistissa. Ehkä seuraavassa versiossa voi valita jopa istumapaikan: eturivissä, takana tai aitiossa :-)

Sonyn uusi AV-vahvistin. Sen yläpuolella 4K-projektori. 

Ylen kanta teräväpiirtoon hämmästyttää

Viikonloppuna Taloussanomissa julkaistut Jungnerin kommentit teräväpiirtoon siirtymisestä hämmästyttävät. Tai eivät oikeastaan, sillä ymmärrän niiden takana olevat syyt: Ylellä ei ole rahaa eikä kansaa haluta suututtaa uusilla laitehankinnoilla nyt, kun kaikki on juuri pakotettu hankkimaan uudet digilaitteet. Mutta oikeuttavatko nämä syyt vääristelemään asioita?

Jungnerin mielestä HD-tekniikka on niin lapsenkengissä, että on liian aikaista arvioida, pitäisikö siihen mennä lainkaan. Todella hämmästyttävä lausunto ottaen huomioon, että esim. Yhdysvalloissa HD-lähetyksiä on ollut jo vuosia ja Euroopassakin on yli 100 hd-kanavaa. Aiemmin teräväpiirtoelokuvia myytiin vain erikoisliikkeissä, viime vuonna ne tulivat myös marketteihin. Ja katsojille on myyty jo parin vuoden ajan pelkästään teräväpiirtotelevisioita. Ainoa kysymysmerkki on antenniverkon siirtostandardi - käytetäänkö nykyistä vai odotetaanko tulevaa dvb-t2-standardia, joka kasvattaa muxin siirtokapasiteettia.

Ruotsissa ja Englannissa kansalliset tv-yhtiöt ovat hyvin kiinnostuneita teräväpiirrosta ja niillä on jo koelähetyksiä. Ruotsin SVT sanoo asian www-sivullaan selvästi: "SVT satsar stort på hd-tv: Hd-tv är framtidens standardformat och redan 2008-2009 ska SVT dagligen erbjuda egenproducerad högupplöst tv på bästa sändningstid."

Suomi on mennyt digifiaskon myötä äärimmäisyydestä toiseen: entisestä edelläkävijästä on tullut peränpitäjä. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa. Me voimme tällä kertaa valita tietoisesti perässähiihtäjän roolin. Mutta jos niin teemme, ollaan sitten edes rehellisiä ja avoimia, eikä uskotella että (taas kerran) kaikki muut ovat väärässä ja me oikeassa.

Jungner rinnastaa teräväpiirron "hifistelyyn", jota vain harva katsoja haluaa ja sanoo, ettei "teitäkään rakenneta uudelleen muutaman huippu-Mersun vuoksi." Kommentti on ironinen kun muistaa, että tiet on juuri rakennettu uudelleen ja katsojat pakotettu vaihtamaan laitteensa uusiin. Teräväpiirto on ensimmäinen todellinen perustelu jakelutekniikan digitalisoinnille. Takkuilevat tekstitykset ja vammaispalvelut eivät sitä ole.

Ylen päätöksistä riippumatta teräväpiirto tulee väistämättä. Sillä on suuri lisäarvo mm. urheilun, elokuvien ja luonto-ohjelmien katseluun. Kun on kerran tottunut hd-kuvaan, on vaikea palata takaisin vanhaan digitelevisioon, jonka tarkkuus on peräisin 1960-luvulta.

Teräväpiirto on kuin väri-tv 30 vuotta sitten: television seuraava tekninen kehitysaskel. Ei tarvitse pohtia, tuleeko se vai ei. Kansainväliset tv-yhtiöt ja laitevalmistajat siirtyvät teräväpiirtoon yhtä luonnollisesti kuin aikoinaan värilähetyksiin. Jos Yle aikoo jättäytyä kehityksen ulkopuolelle, sen pahempi Ylelle.

Mahtoiko Jungner olla tosissaan heittäessään ajatuksen, että Suomen kannattaisi ehkä jättää teräväpiirto väliin ja siirtyä suoraan UHDV-televisioon "vuoden 2016 jälkeisessä maailmassa"? Vai oliko se pelkkä vitsi? Ja mikä oikeastaan on UHDV?

Japanissa on vuodesta 2004 lähtien kehitetty televisiota, jossa kuvan tarkkuus on 16-kertainen teräväpiirtoon verrattuna. Järjestelmä kulki aluksi nimellä UHDV, nykyisin nimenä on Super Hi-Vision. Se kasvattaa "television" (jos tätä sanaa voidaan edes käyttää) leveyden ja korkeuden nelinkertaisiksi nykyisestä. Esimerkiksi nyt isona pidetyn 42" taulutelevision leveydeksi tulee 3,6 metriä ja korkeudeksi runsaat kaksi metriä. Kaiuttimia järjestelmään kuuluu 24 kappaletta.

UHDV-järjestelmään siirryttäessä suomalaisten olohuoneet joudutaan rakentamaan uudelleen. Toivottavasti saamme vuonna 2016 edes riittävän pitkän siirtymisajan...